Joku joka uskaltaa ilmaista itseään juuri sillä tavalla miten omasta mielestä parhaiten kuvailisi itseään. Mielestäni teko ei ollut väärin eikä oikein siihen liittyen monia asioita. Olen puolueeton koska hänen on täytynyt olla täynnä vihaa (jonka jonkun on täytynyt siis aiheuttaa), ja olihan hänkin ihminen, samanlainen kuin me muutkin tässä yhteiskunnassa.
Mielestäni tapahtuma on ihailtavaa, emme saisi syyllistää ketään tästä enään, se oli ja meni. Turha Auvista on enään nimitellä “hulluksi”, “idiootiksi” tai muulla vastaavalla nimellä koska hän teki niinkuin teki. Ei kukaan olisi voinut tehdä tilanteessa mitään ellei olisi itse halunnut kuolla. Jäkiviisaus on niin… sanonko mitä. Raivostuttavat ihmiset ajattelevat vain; Kyllä se Pekka oli tyhmä. Mitä siinä enään näette? Ihminen hänkin oli. Sitä en voi ymmärtää, miksi joku niin ihana ihminen saattoi tehdä jotain tuollaista. On tyhmää, jos pitää kouluammuskelua pahana asiana (omien arvojen vastaisena). Nyt on kyseenalaistettava kaikkien eettisten arvojen mahdollisuus. OIKEIN! Pekalla oli mahtava periaate.
"Yhyy" vai mitä? "Pidetään muistotilaisuuksia, sytytetään kynttilöitä..." Sytytetään talomme palamaan saman tien, ei se enään ketään auta. Ehkä kunnioituksen osoitusta, mutta entäs Auvinen? Hänellekkin olisi pitänyt pitää jonkin lainen kunnionosoitus, ei siitä mitä hän teki, vaan siitä kun hän kitu ja sitten kuoli. Mitä voisitte nyt tehdä, herättää ihmiset kuolleista? Surmata Pekka joka on tosin kuollut? Ette mitään. Miettikää ihmiset. Millainen yhteiskunta olisi täydellinen? Ettei vahingossakaan mitään tällaista tapahtuisi. Olemme vain pieniä pisteitä maailmassa, jotka liikkuu. Olette mitä olette, sille ei voi mitään, vaikka haluaisikin. Mikään ei ole täydellistä, tai sitten ihmiset ovat vain niin riittämättömiä, mikään ei riitä, mikään ei ole hyvää tai huonoa. Se oli tapahtuma joka saa ihmiset miettimään asioita. Varmasti aika "hysteeristä" mutta jos te itse olisitte kiusattuja, varmasti olisitte onnellisia. Helppohan sitä nyt on miettiä kun ei ole. Ahdasmieliset ja mieleltään sulkeutuneet ihmiset taas ajattelevat... Ehkä en sanoisi tuohon mitään... Teidänkin teot vaikuttavat tähän yhteiskuntaan! Arvostan sinua aikuinen joka kuuntelee ja pitää huolen myös muista ja ajattelee heitä. Arvostan sinua aikuinen, joka on puolueeton sekä kannustava. Jotta kaikilla tulisi olemaan parempi elämä (elämä jota ei ikinä saa takaisin) voi itse miettiä mitä tekisi ja sanoisi ettei "masentaisi" toisia. En tarkoita että näin pitäisi toimia mutta toivon sitä. Mielipiteitä meistä on jokaisella.
Mielestäni tapahtuma on ihailtavaa, emme saisi syyllistää ketään tästä enään, se oli ja meni. Turha Auvista on enään nimitellä “hulluksi”, “idiootiksi” tai muulla vastaavalla nimellä koska hän teki niinkuin teki. Ei kukaan olisi voinut tehdä tilanteessa mitään ellei olisi itse halunnut kuolla. Jäkiviisaus on niin… sanonko mitä. Raivostuttavat ihmiset ajattelevat vain; Kyllä se Pekka oli tyhmä. Mitä siinä enään näette? Ihminen hänkin oli. Sitä en voi ymmärtää, miksi joku niin ihana ihminen saattoi tehdä jotain tuollaista. On tyhmää, jos pitää kouluammuskelua pahana asiana (omien arvojen vastaisena). Nyt on kyseenalaistettava kaikkien eettisten arvojen mahdollisuus. OIKEIN! Pekalla oli mahtava periaate.
"Yhyy" vai mitä? "Pidetään muistotilaisuuksia, sytytetään kynttilöitä..." Sytytetään talomme palamaan saman tien, ei se enään ketään auta. Ehkä kunnioituksen osoitusta, mutta entäs Auvinen? Hänellekkin olisi pitänyt pitää jonkin lainen kunnionosoitus, ei siitä mitä hän teki, vaan siitä kun hän kitu ja sitten kuoli. Mitä voisitte nyt tehdä, herättää ihmiset kuolleista? Surmata Pekka joka on tosin kuollut? Ette mitään. Miettikää ihmiset. Millainen yhteiskunta olisi täydellinen? Ettei vahingossakaan mitään tällaista tapahtuisi. Olemme vain pieniä pisteitä maailmassa, jotka liikkuu. Olette mitä olette, sille ei voi mitään, vaikka haluaisikin. Mikään ei ole täydellistä, tai sitten ihmiset ovat vain niin riittämättömiä, mikään ei riitä, mikään ei ole hyvää tai huonoa. Se oli tapahtuma joka saa ihmiset miettimään asioita. Varmasti aika "hysteeristä" mutta jos te itse olisitte kiusattuja, varmasti olisitte onnellisia. Helppohan sitä nyt on miettiä kun ei ole. Ahdasmieliset ja mieleltään sulkeutuneet ihmiset taas ajattelevat... Ehkä en sanoisi tuohon mitään... Teidänkin teot vaikuttavat tähän yhteiskuntaan! Arvostan sinua aikuinen joka kuuntelee ja pitää huolen myös muista ja ajattelee heitä. Arvostan sinua aikuinen, joka on puolueeton sekä kannustava. Jotta kaikilla tulisi olemaan parempi elämä (elämä jota ei ikinä saa takaisin) voi itse miettiä mitä tekisi ja sanoisi ettei "masentaisi" toisia. En tarkoita että näin pitäisi toimia mutta toivon sitä. Mielipiteitä meistä on jokaisella.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Pyrin olemaan sellainen aikuinen, mitä kuvaat hienossa tekstisi loppuosassa. Kaikkien ihmisten tulisi pitää tavoitteenaan tätä:
"Teidänkin teot vaikuttavat tähän yhteiskuntaan! Arvostan sinua aikuinen joka kuuntelee ja pitää huolen myös muista ja ajattelee heitä. Arvostan sinua aikuinen, joka on puolueeton sekä kannustava. Jotta kaikilla tulisi olemaan parempi elämä (elämä jota ei ikinä saa takaisin) voi itse miettiä mitä tekisi ja sanoisi ettei "masentaisi" toisia. En tarkoita että näin pitäisi toimia mutta toivon sitä. Mielipiteitä meistä on jokaisella."
Tekstin alkuosasta sensijaan olen eri mieltä. Terroriteko, jossa tapetaan viattomia ympärillä olevia ihmisiä ei ole koskaan hyväksyttävää eikä ihailtavaa!!!
Jos toimit opettajana, ymmärrät myös nimimerkissäsi käyttää kunnon kieliasua. "Yx ope" ei kuulosta kovin uskottavalta. Sinällään ajatuksissasi, joita tänään olen pariin kertaan lukenut, ei ole moittimista. Sanoisin kuitenkin, että vastuu kouluissa ei rajoitu "sinun luokkaasi". Se on huomattavasti laajempi kysymys.
On hienoa pitää tavoitteenaan olla kannustava ja kuunteleva aikuinen. Sen lisäksi pitää olla oikeasti vanhempi, asettaa rajoja, vahtia ja olla tarpeen mukaan ankarakin. Kiteyttynä: rakkautta, huolenpitoa ja rajoja.
viittaat viattomien kuolemaan jokelassa, niin siellähän ei kuollut viattomia, tuliko selväksi?
muuten olet oikeassa yleistyksessäsi että jos viattomia tapetaan niin terrorismiahan se on.
tämän kaiken olisi voinut välttää jos opettajakunta saatuaan tiedon pitkään jatkuneesta pekan kiusaamisesta, olisi heti ryhtynyt toimiin, niin Pekka olisi saanut toivoa, yrittää sopuratkaisua laillisin keinoin.
mutta ainoat vastuulliset välttelivät vastuutaan ja näin kävi, 9 kuollutta.
Kirjoitit: "viittaat viattomien kuolemaan Jokelassa, niin siellähän ei kuollut viattomia.." No, ehkä käsite "viaton" on jokseenkin laveasti ymmärrettävä. Joka meistä on täysin viaton, puhdas ja syytön mihinkään heittäköön ensimmäisen kiven... Näinhän se menee.
Tavallaan viestissäsi tulee esille ajatus siitä, että "Mitä yksi kuolema on koko elämän kärsimyksen edessä!" (
Kaikki muu, mitä kirjoitit, oli täyttä faktaa. Ainoastaan se, että minä en olisi ope, ei pitänyt paikkaansa. Ehkä olen jotain tapoja ominut nuorilta ja saatan kirjoittaa puhekieltä näillä palstoilla, vaikka jo yli 40 v olenkin. :)
Täällä on toinenkin akateemisen koulutuksen saanut yksilö (töissä yliopistossa), joka tykkää käyttää puheilmaisuja. Sitä se liika sähköpostin naputtelu teettää, kirjakieltä enää kukaan käytä ;-)
Tottakai jokainen voi erehtyä, eikä se oli minun vikani jos muut erehtyvät siitä, mitä olenkaan sanonut tai kirjoittanut ym. Mutta jokaisella ihmisellä on omat mielipiteensä, ja se, jos vaikka ihailee väkivaltaa tai jopa kuolemaa, on heidät ihalujaan. Miksei he saisivat sitten ihailla mitä itse haluaa? Koska olemme tasa-arvoisia, jokainen tullaan myöskin hyväksymään sellaisenaan kuin on. Mutta mikä sitten on väärin. Ehkä en oikein tiedä sitä..? Koska jos vaikka sisko on sairas, ja veli varastaa kaupasta tietyt lääkkeet siskonsa pelastamiseksi, koska tällä ei ole rahaa, että sisko jäisi henkiin ja veli jää kuitenkin siitä kiinni. Onko se oikein, jos varastamalla pelastaa ihmisen hengen? Vai pitäisikö vierestä katsella siskon hidasta kuolemaa ja "ottaa osaa"?
Mutta se, että ottaa osaa kuolleista Jokelan uhreista on kannustavaa heidän läheisien suhteen. Se on oikein, mutta mitä Pekalle sitten järjestetään? Olisi kivaa jos siitä tehtäisiin jonkinlainen muisto tai jotain vastaavaa. En oikein koskaan ajattele tekoja, vain ehkä sitä, sitä mielenkiintoista persoonaa sekä vihamielisyyttä, jota kullakin ihmisellä piilee. Asiassa missä hyvänsä, mutta kuitenkin on.
Se asia on vain sellainen että jokainen saattaa ottaa sen erillä tavalla, ja on turhaa kiistellä jokaisen omista mielipiteistä, täällä niistä juuri voi keskustella, mielipiteistä! Ainakin minä, olen saanut sellaisen käsityksen.
Mitään muuta en pelkää, ainoastaan kipua. Se, että jos ihminen polttaa sormenpäänsä kuumaan hellaan, se hyppii ja huutaa; "auauauau". Mutta entäs sitten jos vaikka jalat leikataan moottorisahalla irti, tai vaikka kirveellä halkaistaan sääriluu? Miltäköhän se tuntuisi, ei kovinkaan kivalta varmastikkaan. Vertaan asioita paljon, mutta ainoastaan asioita, jotka viittaavat melkein yhtä paljon toisiinsa. Elikkä melkein samoissa asioissa pysytellen.
Ihminen kaipaa siis vaihtelua. Ehkä pitäisi lähteä maanpakoon mexicoon tai käydä vaikka armeija tai jotain. Sillä muuten ihminen tylsistyy ja masentuu.. Voi olla että kirjoitukseni on sekavaa, mutta se johtuu ainoastaan siitä, koska heräsin äskettäin...
..Sinulla näkyy olevan samanlaisia SAIRAITA ajatuksia kuin auvisella oli, toivottavasti viranomaiset saavat sinuun nopeasti kontaktin toimenpiteitä varten.
Yhteiskunnassamme vallitsevan etiikan mukaan Auvisen teko oli väärin sillä hän otti käsiinsä vallan päättää muiden ihmisten elämästä. Etiikkamme mukaan meistä kenelläkään ei ole sitä valtaa, siksi Suomessa ei ole käytössä myöskään kuolemanrangaistuksia. Mutta sanoitkin ettei SINUSTA teko ollut väärin. Se kertoo sinun poikkeavasta etiikastasi verrattuna ympäröivään yhteiskuntaan, ehkä Auvisella oli sen suhteen samanlainen etiikka.
Oma etiikkani on tässä kohtaa yhteneväinen yhteiskunnassamme vallitsevan etiikan kanssa eli minun mielestäni meistä kukaan ei ole muita arvokkaampi niin että voisi ottaa käsiinsä vallan muiden ihmisten elämästä. Minua kovasti kiinnostaisikin kuulla sinun perustelusi tai ajatuksenjuoksusi tästä. Eli ketkä ihmiset ovat mielestäsi niitä jotka ovat oikeutettuja tappamaan muita ihmisiä? Ja millä perusteella?
Siitä olen kanssasi samaa mieltä että Auvista on turha nimitellä miksikään. Kuitenkin tapahtuman läpikäynti ja mahdollisten syiden pohdiskelu on erittäin tärkeää sen takia ettei vastaavanlainen tapahtumaketju toistuisi. Olet tietysti eri mieltä jos teko oli mielestäsi oikein. Syy tapahtuman käsittelyyn johtuu kuitenkin siitä ettei kaikkien mielestä ole oikein että kuka tahansa meistä päättää tappaa kanssaihmisiään.
Kun puhut ihmisten tavasta ilmaista suruaan tapahtumassa kuolleiden takia niin vaikuttaa kovasti siltä ettet itse ole joutunut koskaan menettämään itsellesi läheistä ihmistä tai et ainakaan häntä ole surrut. Hyvä niin. Suruprosessissa on kuitenkin aivan välttämätöntä käydä asiaa läpi ja muistella menetettyä lähimmäistä. Varmasti moni suree Pekkaakin, muille uhreille sytytetyt kynttilät eivät yhtään vähennä heidän suruaan.
Yhteiskunta ei ole täydellinen. Sellaista tuskin kukaan on väittänytkään?
Tapahtuma sai miettimään asioita muttei se poista sitä että se oli yhteiskuntamme etiikan vastainen teko. Eikä se poista sitä että ne ihmiset kuolivat eikä se poista siitä läheisille aiheutunutta suunnatonta surua.
Kun Auvinen piti itseään Jumalana, miksi hän sitten tappoi myös itsensä? Jos hän uskoi todella olevansa jonkinlainen Jumala, ja jos et sinä usko mihinkään meitä suurempaan, kärsiikö mielestäsi 75% ihmisistä jonkinlaisista mielenhäiriöistä vain siksi, että uskovat olemattomaan ja yliluonolliseen Jumalaan, jota mielestäsi ei ole, mikäli et usko Jumalaan? Jos puhumme etiikoista, tai sen sellaisesta.
Ja se viha, jonka Auvinen omisti, sen on täytynyt jonkun aiheuttaa. Mutta kenen? Sillä ei niinkään ole väliä muuta ihminen se varmastikkin oli.
Sen, joka on aiheuttanut toiselle sen tunteen, mitä ihminen ei niinkään itse aina osaa käsitellä oikealla tavalla, tai tarpeaksi ajoissa, voi johtaa tällaiseen, ja sekin vielä, jos tunteensa padottaa sisälleen. Eli se, joka on aiheuttanut toisella sen vihan, mikä voi jopa johtaa tappamiseen, itse sanoisin siinä vaiheessa jo, että itseppähän olisit voinut miettiä mitä sanot tai teet, ja tietenkin miettiä sitä että teoillakin on seuraukset. Olisin yrittänyt etukäteen olla kannustava itse, mutta tuskin minua oltaisiin kuunneltu siinä vaiheessa.
Minulla ei ole kuollut läheisiä, mutta tulee pian kuolemaan.. Siis tarkoitan sitä että pian on heidän aika kuolla luonnollisesti, toiset taas syöpiin ja keuhkosyöpiin. Sekin voi aiheuttaa pelkoja ja sekin mietityttää lähes koko ajan.
Olihan minulla läheisen tuttava töissä Jokelassa, mutta ei se niinkään koskettanut minua, hän sai heti kriisiapua, eikä kukaan ystävistä soitellutkaan hänelle, ajatellen sitä että parempi olisi jos hänet jättäisi rauhaan. Sillä en itse oikein ajattele tekoja mitä tehdään. Ehkä en sitten osaakkaan. Ainoastaan se mielenkiintoinen luonne ja ihmiset mielipiteet.
En tietenkään väheksy ketään, tai ali-arvioi, mutta jotkut taas ovat niin kieroutuneita, että aiheuttaa pelkkää pahaa toisilleen, ja jossei se lopu, keinolla millä hyvänsä, tulee taas uusia häiriintyneitä ihmisä lisää jotka jatkavat tottumustaan, jonka joku on aiheuttanut. On mielestäni kiinnostavaa myös kuulla muiden mielipiteitä, mutta jotkut saattavat ehkä hiukan yliampua tilanteen, tai ottaa sen liian hysteerisesti, koska sellaista tapahtuu ja sattuu. Eihän sille voi mitään.
Uskallan olla erimieltä, enkä häpeä sitä. Haluan olla sitä mieltä mitä oikeasti haluan. En olisi niinkään enemmistön puolella, mitä suurin osa väittäisi, vain miellyttääkseni heitä olemalla samaa mieltä, sillä se on aivan tyhmää. Jokaisen mielipiteitä tarvitaan ja siitäkin on hyvä puhua.
Ja vielä se, ettei mielestäni teko ollut väärin, eikä myöskään oikein, sillä olen puolueeton. Se on siis oma mielipiteeni tästä. Se, että hän otti vallan käsiinsä ajattelematta muita, on ajattelematonta. Siinä olen samaa mieltä mutta olen kuitenkin puolueeton, sillä viha mitä hän oli täynnä, liitty varmasti, edes 0.01% jollain tavalla uhreihin, ei välttämättä kaikkiin heihin mutta kuitenkin...
Ei varmasti poista sitä surua tai tuskaa keneltäkään, eikä aikakaan aina riitä mutta siksi psykiatreille voi puhua ja kriisiapua saa vaikka mistä, se helpottaa hurjasti elämistä maapallolla.
Olen siitä iloinen, etten ole elänyt turhan tynnyrissä, sulkeutuneena tai sellaisena. Olen kokenut paljon kaikenlaista, ja siksi osaan varoa oppimiani virheitä, vaikka aina ei ole tosin helppo myöntää itse tehneensä virheitä, ei kenenkään. Itse käyn siksi psyk.polilla eikä se minusta ole epänormaalia, monethan siellä käyvät. Mutta en kuitenkaan puhu kovinkaan syävllisiä siellä, vaan tykkään kirjoittaa asioista, mitkä mietityttää tai hairitsee.
Tai sitten olen vain muuten hullu, friikki..? sillä olen sukua Olavi Runolinnalle. Hän oli isomummoni mies aikoinaan. Jos nyt poiketaan hieman asiasta Suomen poliittiseen historiaan, 90 vuotta sitten oli kommunistit ja kapitalistit vastaan ja jokainen oli joko kommunistit, tai kapitalistit. Olavi Runolinna oli mukana johtamassa Lapuan liikettä ja liike vaati maahan kuria ja järjestystä. Maan johtoon haluttiin vapaussodan valkoisia kenraaleja, eli näin kuria tarkoittaen.
Olavi Runolinna tappoi naisen, Minna Craucherin, sillä se nainen oli juuri sellainen kiero, mitä tarkoitan. Hän oli "kaksoisvakooja" eli hän oli punaisten tai valkoisten puolella, en nyt muista kumman, mutta huijasi olevasta toisella puolella. Tapettuaan Minnan, hän joutui vankilaan. Sekosikohan hän entistä enemmän entisestään tultuaan uskoon, vaiko oikeasti hän pelastui ja tuli sitä kautta kuuluisaksi? Kuitenkin kapitalistit voittivat lopulta. Tässäkin oli vertaus, siitä että mielipiteitä on erilaisia ja tähän vertaan omani, mitä olen julkaissut. Elämmehän demokraattisessa yhteiskunnassa...
Ne jotka uskovat Jumalaan ja Jeesukseen, uskovat että Jeesus oli Jumalan fyysinen ilmentymä maan päällä ja Jumalahan tappoi hänet. Eli oman ruumiillistumansa. Tämän asian kanssa kai ei ole ristiriidassa se että jumalana itseään pitävä voi päättää myös oman elämänsä?
No, en tiedä pitikö Auvinen itseään jonkinlaisena jumalana. Mielestäni jumalaan uskominen ei tarkoita mielenhäiriötä, se on yksi tapa hahmottaa maailmaa. Itse en usko Jumalaan, mutta silti järjestän mielessäni maailman niin ettei kukaan meistä ole ihmisenä toisen yläpuolella eikä siten meistä kellään ole oikeutta päättää ainakaan muiden ihmisten elämän päättymisestä. Se oikeus pitäisi olla jokaisella itsellään. Toisaalta en pidä myöskään hyväksyttävänä ratkaisuna päättää omaakaan elämää mutta pelkästään oman itsensä takia, nimittäin elämä on ainutkertainen eikä sitä saa takaisin jos sen kerran päättää. Eikä meistä kukaan voi tietää mitä vielä tapahtuu jos elämäänsä jatkaa. Jos uskoo kuolemanjälkeiseen elämään niin voi olla suurempi houkutus päättää päivänsä jotta pääsisi elämään kuoleman jälkeistä elämää mutta kaiketi itsemurhia hillitsemään on ainakin kristinuskossa käsittääkseni vallalla uskomus ettei itsemurhan tehneet pääse taivaaseen.
Niin, on totta että kun elämme yhteisössä niin viha jota tunnemme on usein jonkun toisen aiheuttamaa tai ainakin siihen on vaikuttanut muiden ihmisten suhtautuminen meihin. Siten meistä jokaisella on suuri vastuu siitä miten toisiamme kohtelemme. Kuitenkin kaikkein suurin vastuu meillä on omasta itsestämme. Sitä lopullista vastuuta ei voi ulkoistaa kenellekään muulle. Elämässä tulee jatkuvasti vastaan erilaisia tilanteita ja ihmisiä ja niistä vaan sitten pitäisi jotenkin selvitä. Eikä vaikeudet jakaudu tasan, mutta silti ne on tehty selvittäviksi. En nyt tiedä millaisessa tilanteessa Auvinen oli enkä voi siten sanoa etteikö se hyvin olisi voinut todella tuntua juuri noin ylitsepääsemättömältä. Eli teko oli inhimillinen ja ymmärrettävä muttei mielestäni hyväksyttävä. Oman etiikkani mukaan siis. Ja olen huolissani jos löytyy paljonkin niitä ihmisiä joiden etiikka teon hyväksyy. Ihan jatkon kannalta.
Keskustelu on arvokasta ja on hyvä tosiaan miettiä että mitä mieltä itse on ja miksi. Eikä olekaan mitään syytä olla sitä mieltä mitä muut ovat vaan sen takia että muutkin ovat. On oikein hyvä että netissä voi nykyään hyvinkin erilaiset ihmiset vaihtaa mielipiteitään. Ikävä piirre näillä palstoilla on se että täällä harrastetaan hyvin kärkevää toisten haukkumista ja jopa kiusaamista, sanotaan asioita joita ei ikinä kehdattaisi toiselle päin naamaa sanoa. Mutta toivottavasti siitä kulttuurista päästään ajan myötä eroon.
En tunne mainitsemaasi sukulaistasi enkä tiedä oliko hän hullu. Mielisairaudet kai ovat jossain määrin periytyviä muttei pelkästään se että on sukua ääriajattelijalle tarkoita että olisi hullu tai friikki. Tuon ajan meno oli nykyihmisen maailmasta katsottuna kyllä aika raisua, itse en tosiaan tappamista hyväksy minkään aatteen nimissä. Aatteet on silti arvokkaita kunhan niitä toteuttaessaan muistaa kunnioittaa muitakin mielipiteitä.
Hyväksyn sen tietenkin, Auvinen valitsi tiensä, ja hän päätti siitä ITSE. On tehtävä päätöksiä ja hän teki tällaisen päätöksen, okei. Ehkä minulla saattaakin olla poikkeava etiikka, hyvin poikkeava sellainen, mutta sekin on vain mielipiteeni, ja pysyy mielipiteenäni, toivon mukaan. kuvittelen aina kaikkea, joskus minulla esiintyy harhaluuloja ja olen vain hieman sekaisin. Ja minulla mieliala hyppii 2 sekunin taajuudella ja koko elämä voi muuttaa kulkuaan pienestä kollektiivisesta liikkestäkin jopa....
Sehän on hienoa, että voi vaihtaa mielipiteitään ilman, että kiistelisi, koska jokaisella on mielipiteensä ja toivon mukaan moni ymmärtää sen, mutta taas liian moni tulee purkamaan tänne itsetunto-ongelmansa haukkumalla juuri toisiaan, ja se ei ole toivottua. Juuri nämä, jotka leikkii wnb-gangstereita ja on olevinaan kovia, esittää kovempia mitä oikeasti on, mutta kun heidät tapaa kasvotuste, alkavat he pyöritellä peukaloita ja pälyilemään muualle, hyvä ettei huuda vanhempiaan, on perseen-nuolijoita.
Ihmisiä on niin erillaisia, aivan toisista päistäkin. Jos joku pitää itseään Jumalana, pitäkööt. Kenelläkään ei ole sanavaltaa siihen, jos hän niin haluaa koska se on henkilökohtainen asia jokaisella, mihin haluaa uskoa. Näin itsekin voin sanoa etten missään nimessä usko Jumalaan, enkä edes evoluutioon. Sillä jos olemme kehittyineet apinoista, miksei nykypäivän apinat kehity entisestään? Vai onko vammaiset ja epämuodostuneet uutta tulevaa lajia, jos kerran siihen tarvitaan niin pitkäaikainen kehitysvaihe.
Eli en vielä niinkään ole miettinyt sitä, mistä olemme tulleet, sillä asiat kuuluvat laittaa tärkeysjärjestykseen, ja minulla taas ei ole ollut kiinnostusta miettiä, mistä olenkaan tullut. Ajattelen vain, että tässä olen, ja juuri nyt. Elän enemmänkin päivä kerrallaan, etten turhaan jännittäisi tulevaisuuttani, jos sellaista edes ansaitsen.
Elämässä tulee tilanteita jatkuvasti, joista pitäisi valita jompikumpi vaihtoehto. Elämähän on pelkkää päätösten tekemistä. On tie, se jakaantuu kahdeksi suunnaksi, ja toiseen on mentävä, jossei mene kumpaankaan, elämässä ei pääse eteenpäin. Näinkin voisi sanoa...
Ja jotkut ihmiset on joutunut pettymään liian monesti, siksi heistä elämä saattaa tuntua kovalta ja turhalta jne.
Mutta JOS meillä on hyvin kielteinen mieli kaikkea kohtaan, saamme sellaisen elämän, (kielteisen) ja jos ajattelemme positiivisesti, ei ehkä liian vakavasti oteta asioita.
Nykyihmiset yhteiskunnassamme on liian riittämättömiä. Heillä itsellään pitää olla kaikki, "muut jääköön ilman." Näin tapahtuu liian monesti, melkein aina. Liian moni pariskunta eroaa, liian monta mielenvikaista, suomalaiset ovat liian läheistä sukua toisilleen, siksi kehitysvammaisia ja muita sairaita ihmisiä syntyy liikaa. Näin ei saisi ajatella. Keskittyä ainoastaan omaan tulevaisuuteen ja siihen, miten sitä haluaa käyttää. Auvinen valitsi tiensä, oikein. Se oli hänen tiensä ja hän päätti omista valinnoistaan. Mutta se, että hän otti muiden vallan tai elämän käsiin, on taas eri juttu, mutta en enään pysty edes ajatella sitä. Mielummin annan ajan kulua jonkun matkaa, kunnes ehkä voisin.
Joillain taas on liian radikaaleja mielipiteitä, elämme luonnon- ja Jumalan lakien vastaisesti, käytämme yhteiskuntaa väärin heidän mielestään.
En tarkoita sitä, että ääriajattelija olisi hullu, vaan sitä juuri, onkohan mielenvikaisuus periytyvää. Olavi Runolinna oli kuuluisa, joissakin määrin. Lapuan liikkeestä kerrotaan netissäkin, vaikka missä netissä, kuten veljenikin sanoi minulle; "Googleta nobo."
Ja heti löysin tietoa Suomen poliittisesta historiasta, lapuan liikkeestä...
Mielestäni ei ole ihan samantekevää että miten maailmaa hahmottaa ja mitä ajattelee sillä oma ajatusmaailma näkyy aina myös teoissa. Johonkinhan teot perustuvat. Esim se että joku ajattelee olevansa jumala ei ole ihan samantekevää ympäristölle nimittäin silloin hän alkaa kovin todennäköisesti ottamaan jumalle kuuluvan vallankin. Siis käyttäytyä kuin olisi jumala. Riippuu nyt sitten siitä mitä oikeuksia jumalalle ajattelee mutta jos ajatellaan vaikka että jumalalla olisi oikeus päättää muiden ihmisten elämästä. Jos joku hlö ajattelee olevansa jumala, hän todennäköisesti myös ajattelee että hänellä on oikeus päättää muiden elämästä tai sen lopettamisesta ja jos jokainen meistä ajattelee ja toimii niin, niin hyvin pian olemme jokainen tappamassa toinen toisiamme. Maailma ei pysy pystyssä jos meistä jokainen käyttäytyy kuin olisi jumala, miksi jollain meistä olisi siihen etuoikeus? Pointtina tässä siis että ajatukset ja teot ovat harvemmin kovinkaan kaukana toisistaan.
Evoluutiosta. Apinat ja kaikki muutkin lajit kehittyvät kyllä jatkuvasti, mutta evoluutio on hyvin hidas prosessi. Esim nykyihminen on pidempi kuin pari sataa vuotta sitten. Apinatkin muuttuvat evoluution kautta lajina koko ajan.
Kaikki mutaatiot eivät ole niitä jotka menestyvät ja siten esim vammaisista tuskin tulee uutta lajia sillä he eivät pärjää erityisen hyvin nykymaailmassa. Sen sijaan ne menestyvät mutaatiot yleistyvät ja kehittävät lajia siihen suuntaan. Sanotaan vaikka että jos yleinen kauneusihanne suosii suurinenäisiä miehiä niin ne ovat naisten kesken pieninenäisiä miehiä suositumpia ja saavat siten pieninenäisiä miehiä enemmän jälkeläisiä jolloin suurinenäisten ihmisten osuus lajista kasvaa koko ajan. Sama juttu erilaisten luonteenpiirteiden osalta. Niinhän se evoluutio toimii. Halutut piirteet jalostavat lajia.
Tuo on totta että sillä on paljon merkitystä miten suhtautuu elämään. Positiivisesti vai negatiivisesti.
Auvinen valitsi oman tiensä ja päätti omista valinnoistaan muttei hän päättänyt pelkästään omasta vaan myös muiden puolesta. Siten tekoa voidaan pitää erityisen itsekkäänä ja juuri sitä ajatusta tukevana että "minulle kaikki, muille ei mitään". Hän ilmeisesti halusi kuolla ja sen lisäksi vielä huomiota, mutta hänhän teki se muiden ihmisten hengen kustannuksella. Teko ei ole ollenkaan ristiriidassa nykymaailman "minä ensin, mitäs muista"-ajatusmaailman kanssa.
En ole tarkemmin psykologiaan tai mielisairauksiin perehtynyt mutta kyllä käsittääkseni taipumus mielen häiriintymiseen on jossain määrin periytyvää. Googlesta varmaan tosiaan löytyy siitäkin paremmin. Toisaalta jokainen meistä on jotain kautta sukua jollekin jolla on ollut mielenterveysongelmia, joten se tuskin vielä itsessään tarkoittaa että on mielisairas.
Toki. Suurin osa maailman asioista on mielipide asia, ja jokainen saa olla sitä mieltä mitä halutaa itse. Itsekkin olen sitä mieltä.
Noh, Evoluutio kuulostaa järkevältä ja johdonmukaiselta, mutta se, kuinka maailman onkaan räjähtänyt kaikesta, onkin toinen asia..
Joo, kyllä teoillakin on seurakuksensa ja varmasti myös näkyy teoissa, mutta itse voi vaikuttaa siihen, ovatko teot suuria tai pieniä. Luulempa että ihminen on sen verran viisas, johdonmukainen, että se pystyy tajuamaan, mitä oikein tekee, ellei sitte ole mitään mielisairauksia tai muuta...
Kun kysyin tuttavaltani mielisairauksista, se kyllä saattaa olla periytyvää. Jokainen asia, voi olla periytyvää. Se ei vielä välttämättä näy nyt, tai edes lähi aikoina, mutta jossain vaiheessa saattaa kopsahtaa päässä ja pahasti.
Voi olla hyvin, että muiden vallan käsiin ottaminen ei ollut oikein. Ja jos vaikka nyt ampuisin opettajia, koska olisin vihainen, saattaa syntyä kierto, ja sitten opettajien suku olisi vihaisia minulle ja haluaisi tappaa minut.
Siksi elämässä pyritään olemaan anteeksi antavaisia, mutta AINA pelkkä anteeksi anto ei riitä. Jos vaikka teko on tahallinen ja toistuu koko ajan, niin ei vain riitä...
Jep, asioilla on aina puolensa. Esim yritysmaailma tuntuu suosivan röyhkeitä ja itsekeskeisiä ominaisuuksia ja koska valta koetaan tavoiteltavana niin vallassa olevat saavat muita enemmän jälkeläisiä ja röyhkeitä ja itsekeskeisiä ihmisiä tulee koko ajan lisää ja voi sanoa että ihminen kehittyy siihen suuntaan. Tosin se vaatii sen että ko ominaisuudet ovat tavoiteltavia monen sukupolven ajan. Tämä nykyinen minä-kulttuurihan on ollut vallalla vasta hyvin lyhyen ajan ja voihan olla että se tulee tiensä päähän piankin. Ehkä yhteisöllisyys tulee kuitenkin jossain vaiheessa taas tavoitellummaksi. Sitähän ei kukaan tiedä. Mutta nuo tavoiteltavat ominaisuudet ovat aina niitä mihin suuntaan laji kulloinkin kehittyy. Luonto pyrkii kuitenkin aina tasapainoon vaikka välillä siltä näyttäisikin että tasapaino on vinksahtanut. Vahvimmat voittavat.
Toki mutta eri asia on sitten että miten pitkällä tähtäimellä ihmistä kiinnostaa omien tekojensa seuraukset. Usein niitä on vaikea nähdäkin eikä yksittäisellä ihmisellä yleensä ole kovinkaan suurta vaikutusta mutta jos otetaan esimerkiksi suurvaltojen johtajat tai jopa suurten yritysten johtajat niin on merkittävää että miettivätkö he päätöstensä vaikutusta kuukauden, vuoden, kymmenen vuoden, oman elinikänsä vai seuraavien ikäpolvien tähtäimellä. Kvartaalitalous johtaa valitettavan usein päätöksiin jossa maksimoidaan seuraavan 3 kk tuottoa tai korkeintaan yhden vuoden tuottoa ja silloin pidemmän tähtäimen linjoille ei oikein jää tilaa. Ei tarvitse olla mielenvikainen vaikka huomioisi esim vain oman hallituskautensa tulokset murehtimatta sitä että millaisen tilanteen jättää seuraavalle hallitukselle.
Joo, itsekin olen siinä käsityksessä että taipumus psyyken sairauksiin on jossain määrin periytyvää ja sitten ympäristöstä ja kokemuksista riippuu että puhkeeko ko sairaus vai ei. Vaikeuksien edessä ihminen reagoi yksilöllisesti ja siksi on varmaan hyvä tiedostaa jos on taipumusta tietynlaisiin psyyken häiriöihin niin osaa hakeutua hoitoonkin nopeammin.
Totta, anteeksiantaminen ja hyväksyminen ovat eri asioita. Senpä takia meillä onkin rangaistukset laittomille teoille.