Oivan JouluKeljumi Ilkeille

Viikkokausien Rankan Net-Poikapainin ja V-Acrobatian päälle on hyvä vaihteeksi lähteä oikeasti ulos voimistelemaan, ja huíkkaista kunnollinen päivälenkki Maastossa!

Gps:n ja kartan avulla loppusyksyn umpisumuisessa illassa valittu leiriasema osoittautuu Oivalliseksi. Metsätyöt eivät ole vielä käynnistyneet leudon syksyn vuoksi(kiitos kunnioitetun, mutta myös parjatun kasvihuoneilmiön?), ja maamiehet ovat jo horroksessaan uuninpankoilla, joten metsätie on vapaana alkutalven matkailijan pysäköintikäyttöön koko pituudeltaan(mitähän tästä onkaan vuoden mittaan sanottu...).

Aamuinen näkymä on lähes kuin Alpeilta. Aamuyöllä, sään kylmettyä viimeiset sumupilven riekaleet olivat sylkeneet mennessään sisältään parin sentin kerroksen puhdasta lunta likaisen suojalumen päälle, ja taivaan kirkastuttua matalalla hiipivä syysaurinko osoittelee uneliaan oranssina eteläisen tunturin huippua.
Karkeakuvioisen kengän jälkijono katoaa aamuhämärässä salaperäisesti tien penkalta kynttiläkuusikkoon.

Huipulle tulee matkaa kuuden kilometrin verran. Matkan aikana on mukava ihastella kesän jäljiltä rauhoittuneen luonnon hiljaisuutta, ja seurailla pikkujyrsijöiden temmellysjälkiä lumipeitteen pinnalla. Muutamat metsäkanat ovat kiepitelleet kuusien juurakoissa. Selkeä aluskasvillisuus tekee matkasta kevyen, täällä ei ole tietoakaan etelän risukoista.

Huipun tuntumassa tavoitetaan ensimmäinen laavu, jonne ahkerat kunnanmiehet ovat varanneet polttoainetta nuotiokahvittelijoille. Tunnin verran töllistellään taukopaikan ominaisuuksia, ja ihastellaan ja taputellaan suomalaisen puukäsityötaidon mestarinäytettä, ohuista hirsistä salvottua katosrakennelmaa, sekä tulipaikalla olevaa, raudasta väänneltyä ja erinomaisen funktionaalista paistokehikkoa. Paluumatkalle on tiedossa vielä toinen vastaava taukopaikka, joten täytyypä tehdä iltapäivällä vertailuja laitosten laadusta.

Huippua lähestytään,ja lumipeite vankistuu. Sauvat ovat hyvänä apuna tarvottaessa ja lumikenkää tarvitaan. Sujuva kävely muuttuu hieman omituiseksi harppomiseksi, mutta askel kannattelee nyt paremmin.
Huippu saavutetaan puolen päivän aikoihin, ja upeat näkymät avautuvat kaikkiin ilmansuuntiin. Kaukana pohjoisessa siintää seuraava tunturijono, muissa ilmansuunnissa näkyy kaunis alkutalvinen kuusimetsä, joka on häveliään harmaana verhoutunut uuden lumen vaippaan auringon säteiltä piiloon. Korpeilla on jotain kujetta mielessä, vaikka on vasta marraskuu?
Kamera raksahtelee muutaman kerran. Pakkanen tuntuisi kiristävän otettaan.

Paluumatka kiertää tunturin taitse. Kesäinen reitti on lumen peitossa, eikä latu-uria ole vielä tehty, joten matkaa tehdään edelleen ummessa. Loiva alamäki on kuitenkin helpompaa kulkea, vaikka matka piteneekin lähes yhdeksään kilometriin.
Toinen laavu onnistuttiin kiertämään sen verran kaukaa,että olkoon tällä kertaa tarkemmin tutkimatta. Ilta hämärtyy, ja on kiirehdittävä takaisin lähtöpaikalle.

Hikisen savotan päälle on tiedossa vielä telttasaunan lämmitys.
Kipori paiskataan räkyttämään ojan pohjalle, ja tupa sähköistyy. Pesuvedet kairataan läheisestä lammesta. Iltaseitsemältä onkin mukava pinkaista saunan kuumiin höyryihin ojentelemaan rasittuneita jänteitä. Kaljaa kiukaalle! Uunituoreen leivän tuoksu leuhahtaa ympärille. Tuplavuoriteltta pitää erinomaisesti kiukaan lämmön, ja kisan huonompi löylymies saakin lopulta äkäiset lähdöt lähes sadan asteen kuumuudesta. Liika lämpö haihtuu kuitenkin nopeasti pakkasilmassa.

Ulkona kirkas tähtitaivas näkyy erinomaisesti ja uusi kuu hiipii näkyviin puun latvojen takaa. Lisätään taas yksi ruksi valloitusten kalenteriin. Matka on kuitenkin vasta alussa, joten seuraavalle sivulle päästään komeasti, ennen kuin täältä taas virkaan palataan.

Otetaas tällä kerralla vaikka sen kunniaksi!

Iltaseurustelu Naisen ja Napoleonin kanssa on vaihteeksi viihdyttävämpää, kuin arki-iltainen internetissä riehuminen, mutta täytyy sieltä kuitenkin vielä vilkaista muutama totuus ennen yöpuuta. Huominen reitti on hyvä selvittää jo valmiiksi!

Tarvitaan vain muutamia tällaisia päiviä silloin tällöin, niin tulee tutustuttua siihen parempaan tapaan tointua syyspimeyden aiheuttamasta levottomuudesta, mikä joskus tuntuu ihmismieltä vaivaavan.

Hyvää Jouluva sitten kaikille asiallisille, ja asiattomille ja kiitos tästä vauhdikkaasta vuodesta, jos tässä ei enää törmäillä.

Tässä on vielä yksi keskeneräinen rupeama käynnissä, nimittäin oikea JouluEvankelJumin uusiksikirjoitus, mutta se ei taida täksi jouluksi ehetä. Kiireellä on nimiten pilattu monta hyvääkin hommaa, eikä tästä ole alkuperäistä huonompaa tulossa, tästäkään, joten ottaa vielä aikansa...