emme ole saaneet rakkaamme avauspöytäkirjaa(oikeuslääketieteellinen avaus) vieläkään vaikka kuolemasta on jo kohta 7kk.tiedämme miten rakkaamme kuoli,epäselvää on ainoastaan se oliko hän selvinpäin,huumeiden vaikutuksen alaisena jne.mitä kauemmin on aikaa kulunut tuntuu tuo seikka yhä enemmän menettävän merkityksensä,eihän mikään tuo enää häntä takaisin luoksemme.ei mitään olisi voinut tehdä toisin.hän on nyt lopullisesti poissa.kuinka teillä muilla?kuinka tärkeää oli saada lukea avauspöytäkirjat?luulen että en pysty sitä edes lukemaan kun se tulee.ei se muuta kuitenkaan tosiasiaa että rakas on poissa.
avauspöytäkirjasta
ja sen tarpeettomuudesta
91286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
niin,että siinä ei ole selvinnyt mitään huomioitavaa,ihmetyttää vaan kovasti että sitä ei vielä kuulu.
Yleensähän nämä asiat menevät poliisin käsiteltäväksi,jos joudutaan tekemään oikeuslääketieteellinen avaus,joten kannaattaa soittaa juttua käsittelevälle poliisiherralle, ja kysäsitä josko heille olisi tullut tietoa.
Näin ainakin meillä,kuulimme poliisin kautta nopeaammin vastaukset,vaikkakin lopullinen vastaus poikkesi sitten hieman..
eikä tietenkään tavallaan ole kivaa lukea vammoista jotka on aiheutunut.
Mutta uskallaan väittää että henkisesti tällä raporitilla on suurempi merkitys ihmiselle. Me ainakin oltaisiin arvuuteltu lopun elämämme mikä aiheutti poikamme kuoleman.
Poikani kuoli äkillisesti liikenne onnettomuudessa.
Hän ei ollut alkoholin tai muun aineen vaikutuksen alaisena, mitä en tosin epäillytkään. Kaikki tieto minkä minä olisin saannut haltuuni olisin halunnut ja heti.
Soittelin kaikille osapuolille mitä ikinä keksin. Vastaani sain onnekseni ihania ihmisiä jotka ymmärsi asian henkisen tärkeyden.Ruuminavauksen suorittanut vielä lisäsi että voin aina soittaa ja kysyä uudestaan jos jäi joku asia kysymättä, ettei jää mustia möykkyjä kummittelemaan mieltäni.
Hienoa oli myös että hän omasta aloitteesta kertoi asioita jotta en olisi voinnut ymmärtää kysyä jotka tavallaan lohdutti minua.
Kun sitten tämä onnetommuus tuli monen muunkin ihmisen tietoon levii usein myös valitettavasti huhuja. Senkin takia oli kivaa että hyvällä omatunnolla olin itse 100% varma miten asiat oikeasti oli.Niitä miksi kysymyksiä kun varsinkin nuoren henkilön poismenossa riittää ihan tarpeeksi muutenkin.
Olen asiaa miettinyt siltäkin kantilta jos poikani olisi kuollut siitä syystä että olisi ollut ns. oma vika. Ajanut ylinopeutta, ehkä jopa hurjastellut, ohittanut, ajanut päihden vaikutuksen alaisena. Silti se tieto olisi tavallaan lohduttanut minua. Se olisi ollut syy kuitenkin vaikkei sekään tieto ole mukava.
Ehdoton rehellisyys omiin kysmyksiin on todella tärkeää.
Minä en joutunut odottamaan vastauksia kovinkaan kauan. Poliisinkin kanssa keskustelin ennen kuin sain avauspöytäkirjan, ja hänenkin arvaillut tuntui jopa hyvältä. Se tavallaan osoitti minulle ettei lapseni ollut kuka tahansa, vaan minun lapseni jonka henki oli mennyt.
Sinun sijassani soittasin ja kyselisin asioita , vaikket saisi mitään muuta vastausta kun etteivät ole "ruuhkan " takia ehtineet kirjoittaa pöytäkirjaa puhtaaksi.
Sinun ei myöskään tarvitse avata kirjekuorta kun se tulee. Nämä asiat on niin henkilökohtaisia etten voi puhua kuin omasta puolestani. Mutta sinulla on se tieto jos joku päivä tulee sellainen olo että haluat ja kykenet raportin lukemaan.Rakastasi se ei takaisin tuo teet sitten miten päin vain.
Raportin tultua minä todellakin soitin vielä.En tiedä kuinka hyvällä he siellä sitä piti. Mutta se oli minulle yksi haile. Halusin kuulla asioita mitä en ihan ymmärtänyt ns. suomen kielellä. Minä kävin yksityiskohtaisesti läpi asioita ja minulla oli kysymyksiä johon vaan halusin vahvistuksen tai selityksen ihmiseltä joka on ammattilainen.
Jälkeenpäin olin yheteydessä todistajaan jonka löysin itse. Se loukkasi minua, ettei minuhn lapseni kuolemaa tutkittu niin tarkasti että viranoimaiset olisi löytäneet tämän silmiin näkijän. Tuntuiu kunnei lapseni ollut tarpeeksi tärkeä kenellekään, kunhan oli kuolema muiden joukossa, joka haluttiin saada pois päiväjärjestyksestä. Ja olen edelleen sitä mieltä että mikäli poiikani olisi ollut jonkun silmääntekevän lapsi, asioita olisi tutkittu huolellisemmin.
Tämän kerron siksi , koska itse kirjoitit ettet ehkä pysty lukemaan raporttia.
Aikaa on nyt kulunut teillä 7 kk kuolemasta. Ja kaikki uusi tieto repii kieltämättä haavoja auki.
Itse olen voinnut todella pahoin kun olen keskustellut eräiden ihmisten kanssa joka oli paikalla poikani kuollessa.
Vieläkin on asioita jotka haluaisin tietää vaikka suurimmaksi osaksi tiedän tärkeimmät asiat. Mutta kokemukssta tiedän myös, ettei minulle tule hyvä olo tiedoista.
Hyvä tietoakin olen saannut. Hyvää tietoa oli se että hän joka oli ammatti ihmisenä ensimmäisenä paikalla ilmoitti minulle että on laittanut lapselleni kipupiikin , hyvä tieto oli että lapseni on siinä vaiheessa ollut tiedoton.
Jos joku on halunnut säästää minua , mitä myös tapahtui. Toivon kaikille jotka saman helvetin joutuu käymään läpi, että häntä säästetään niin ammattimaisesti ettei ikinä saa tietää että näin on tapahtunut.
Kukaan ei halua että oma lapsi tai läheinen kärsii, ja uskon että jokainen miettii sitä kun onnettomuus kuoleman kohtaa.
Soitin myös poliisille , miksi alunperin näin tein, sitä en tiedä. Sain kuitenkin selville että lapsestani ja onnettomuuspaikasta on otettu valokuvia ehkä sekin sattumalta. Pappi joka meille tuli mainitsi että oli nähnyt kuvia jossa poikani...tässä vaiheessa mieheni keskeytti koska ei itse pysty eikä halunnut kuulla lisää.
Minä taas soitin poliisille pyytääkseni näitä kuvia. Pyysin että ne laitetaan kirjekuoreeseen missä lukee valokuvia. Näin tapahtui ja keskustelin lisäksi yli tunnin asiasta.
kauan se odotettu kirjakuori oli avaamatta kunnes sen kerran avasin. Yhtään kuvaa lapsestani ei ollut, ja uskon poliisin tarkoittavan vaan hyvää. Silti tiedän että ne on olemassa ja uskoisin ainakin niin että minulla on mahdollisuus ne pyytää jos haluan. Tosin nyt kun aikaa on kulunut, en ainakaan enää usko että haluan niitä. Miksi pahoittaa mieltäni , miksi saada lisää ikuisia pahoja muistoja päähäni joka ei katoa muististani ikinä.
Me ihmiset olemme niin erillaisia, joten mieti tarkkaan mitä haluat.Minua ei ollut kukaan neuvomassa, mikä oli valitettavaa.Asiat eteni ja asiat on tapahtunut minulle niin kuin on ehkä ollut tarkoitus.
Kirjoitan näin pitkään omista kokemuksistani jotta sinulle jää mahdollisuus miettiä asioita uudelleen.Mieti rauhassa. En ehkä soittaisi ennen joulua. Ensimmäinen joulu on tarpeeksi synkkä muutenkin ilman itselleen rakasta ihmistä.
Toivon että kaikki menee kohdallanne niin kuin on kaikille parasta. Rauhallista joulua ja voimia toivottaen, ja otan osaa suruusi.
Minä olen tosi tuskastunut kun ei kanssa ole kuulunut niitä avaus kirjoja ja 8 KUUKAUTTA ollaan odotettu niitä sillä haluan tietää kuolinsyyn
SE ON MEILLE TOSI TÄRKEÄÄ mikä aiheutti sen poismenon ja sitten tulee piste sille kaikelle mitä on tähän asti koettu voi todella sanoa jos joku kysyy..koska nyt ollaan vain eletty arvailujen varassa .. me kaivataan FAKTAA TIETOA..uskan että saan rauhan sen jälkeen ittekkin.ja eihän se tietenkään takaisin ketään tuo mutta.. kaitpa se joillekkin on paljon tärkeämpää...
Me saatiin kuolinsyy avauksen jälkeen Poikani oli kuollut autoonettomuudessa Se oli kyllä niin seikkaperäinen että vähempikin ois riittänyt
Siinä oli liitteenä valokuvat onnettomuuspaikalta Ei toki poikaa näkynyt mutta semmosta oli kun "kuljettaja nostettu autosta ulos" lakanalla oli peitetty siinä "kuljettajasta vuotanut veri" oli myös kuvattu Tuntuu hullulta että pitää omaisille tommosta lähettää Sitten oli kaikki elimet syynätty ja pantu että aivot oli sen kokoset ja painoi sen verran ja sama kaikista muistakin elimistä
Jopa vatsalaukun sisältö oli kuvailtu
Minkä verran ja minkänäköistä Huh-huh
Ei ollut alkoholia eikä huumeita pojassani Töihin hän olikin ajamassa aamukahdeksalta että olisi nyt luullut että poliisitkin tajuaa Työtänsä patologi ja poliisikin tekee mutta säästäis omaiset yksityiskohdilta
En halua järkyttää mutta ajattelin kertoa että voi ainakin sanoa että ei halua nähdä semmosia juttuja
Ylinopeutta rakas poikani ajoi silloin turmaaamuna
Ei aiheuttanut muille kun pienen peltilommon
Tiedän miten pahalta jo läheisen menetys tuntuu ilman tämmösiä ruumiinavauspöytäkirjoja
Jos tuon ronkkimisen sais estettyä niin olisin varmaan pyytänyt mutta ruumis on oikeustieteellisen omaisuutta kuoleman jälkeen
Kaikesta huolimatta voimia teille kaikille läheisenne menettäneille ja yrittäkää jaksaa vaikka joulu on tulossa ja se on vaikeaa Poikani kuoli 27.4.2007 Siinä muuten meni noin puoli vuotta kun saatiin tulokset silloin
Minä olen huomannut kirjoituksiasi täällä palstalla ja aatellut monesti kuinka samankaltainen on ollut meidän poikien poismeno.
Minun poikani vain parisen viikkoa aikaisemmin.
Niin minä odottelen vieläkin niitä avauskirjoja.. kaitpa se on aikamoista luettavaa mutta kuitenkin haluan ne lukea..vaikka aina kait liikenteessä menehtyneen parikymppisen elämän päättyminen on KAMALINTA mitä voi olla..eihän sellaseen voi varautua.. menen viemään tänään valmiiksi hautakynttilät..5 vrk:den että on huomenna aattona valmiina.. jo kun siellä on niin hirvee ruuhka..eipä paljon ole joulumieltä.. mutta se on vain sekin vietettävä..ilman sitä omaa yhtä poikaa joka aina ennen oli. Aattelin jo ruveta taas kyselemään niitä kirjoja kunhan joulu menee.. tuskaisaa tää odotus.-Hyvät joulut kaikille.. ja voimia omaisensa menettäneille.
Kaikesta huolimatta Rauhaisaa Joulua kaikille läheisensä menettäneille Minulle voi kirjoitella myös sähköpostiin henkilökohtaisestikin kun tuntuu olevan saman kohtalon kokeneita niin paljon Voidaan jakaa ajatuksia täällä palstalla tai sitten sähköpostissa Osoite on [email protected]
että kykenet sen raportin lukemaan? Itselleni oli mieletön shokki lukea se paperi. kuinka mieheni oli silputtu. ja punnittu joja elin. En suosittele. jos joskus tarvii niin en halua enään kokea samaa Miksi haluat sen lukea, eikö tieto riitä oliko hän jonkun aineen vaikutuksessa.meilläkin sen tulo kesti n. puoli vuotta. voimia tulevaan t. saman läpi käynyt
olemaan vaikeaa ja tuskin pystyn koko kuorta aukaisemaan heti.varmaa on myös se että sekin vaihe surutyöstä on tehtävä,ihan itseni takia,se että saa asian käsiteltyä loppuun.olin paikalla kun kaikki tapahtui ja lopullisen kuolinsyyn tiedän,epäselvää on se mikä aiheutti kaiken sen mihin rakas lopulta menehtyi(nautitut päihteet ymm).se on asia jota ei ehkä ole pystytty edes selvittämään,mutta jos on haluan sen asian kuitenkin itseni ja mielenrauhani takia käsitellä loppuun.se ei tule koskaan unohtumaan mutta ehkä aika tekee kaiken helpommaksi kestää.kiitos samoin voimia sinulle käydä tämä pitkä ja pimeä taival läpi.
Pitää varmaankin soittaa ja pyytää paperit kotiin. Oikeuslääketieteellisestä avauksesta ei lähetetä automaattisesti avauspöytäkirjaa kotiin, muutoin kuin yhteydenotolla sinne. Olen soitellut vanhempieni ja nyt mieheni kuoleman jälkeen. He kyllä osaavat asiansa ja jo puhelimessa kertovat asioita,jos haluat. Kehottivat soittelemaan myöhemminkin, jos haluan johonkin asiaan lisäselvitystä.
Tieto on hyväksi, mutta tieto voi tietenkin tuoda myös tuskaa. Ensimmäisen kerran, isäni papereita lukiessa tuntui pahalta kyllä. Mutta jotenkin myös helpotti osaltaan, kun olin asioita sulatellut. Nyt mieheni kuoltua (kesäkuussa) ja avauspöytäkirjan tullessa (joulukuussa), tieto tuntui todella tarpeelliselta. Yllättävääkin löytyi, sydämen laajentuma, josta emme tienneet mitään, mutta joka osaltaan aiheutti kuoleman, äkillisen aivoverenvuodon.
Tosiasia on kuten sanoit,ei tieto tuo rakkaitamme takaisin, eikä mitään voi sille asialle enään tehdä. Tieto kuitenkin auttaa (ainakin minua on auttanut)jollakin tasolla käydä tätä surua läpi. Tietoisuus asioista helpottaa, pystyy "hengittämään".