Saako kannatusta? Haluan perustaa anarkistipuolueen, ja kerätä kaikki Suomen toisinajattelijat anarkialipun alle. Saanko kannatusta? Ilmoita, jos kiinnostaa, tehdään siitä totta. Onhan Suomessa yhdistymis- ja kokoontumisvapaus. Ehdotuksia otetaan vastaan.
Perustetaan anarkistipuolue
harvainvallan vastustaja
131317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Puolue on jo perustettu.
http://punklandia.yle.fi/punk_kartalla/lansi-suomi/punk-orkesteri-suomen-anarkistipuolue-1977
Liittokin on ollut.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_anarkistiliitto
Koska anarkistit eivät äänestä vaaleissa, puolue ei voi päästä eduskuntaan. Puolueen tarkoituksen on siis oltava joku muu kuin poliittisen käskyvallan saaminen.
Niin hieno aate kuin anarkismi onkin, se ei valitettavasti tule menestymään laajemmassa mitassa, koska itse anarkismin ajatus sisältää anarkismin mahdottomuuden. Anarkismi voidaan saada aikaan joissakin poikkeusoloissa, mutta se ei säily. Se vaatisi säilyäkseen koneiston, joka väkisin pitäisi sen voimassa - ja silloin tuo koneisto itse olisi tuhonnut anarkismin.
Anarkismin edellyttämä tila, jossa ihmiset vapaaehtoisesti luopuisivat tavoittelemasta valtaa ja perustamasta valtioita, ei ole mahdollinen, koska ihmisissä on geneettisesti peritty ominaisuus kilpailla ja päästä muiden yläpuolelle. Se on syntynyt miljoonien vuosien aikana alkuihmisten laumoissa, joissa voittajat ja alistajat ovat lisääntyneet ja häviäjät ja luovuttajat ovat tuhoutuneet. Nykyihmisissä on enemmän voittajien ja taistelijoiden ja alistajien geeniperintöä kuin häviäjien ja luovuttajien ja alistujien.
Ihmiset eivät halua hävitä ja alistua vaan voittaa ja alistaa. Jonkinlainen valtion tyyppinen järjestelmä syntyy siis vääjäämättömästi. Sitä ei voi estää. Valtio on koneisto, joka jakaa osalle ihmisistä alistamisen mahdollisuuden ja pakottaa toisen osan alistumaan. Jotta alistettu osa tyytyisi kohtaloonsa, sen mieltä hallitaan jatkuvalla propagandalla.
Lähin mahdollisuus anarkian suuntaan olisi valtio, jossa vallitsisi poliittinen tasa-arvo. Sekin edellyttäisi, että selvä enemmistö sitoutuisi tuon olotilan ylläpitämiseen eikä luovuttaisi vapauttaan harvainvaltaan tähtääville käskijöille. Tällainenkin olotila voi olla vaikea saavuttaa, koska ihmisillä taitaa olla myös perinnöllinen taipumus antaa vapautensa jollekin "sankarille", joka onnistuu lumoamaan muut.
Sankari toteuttaa kansallisella tasolla jokamiehen haaveen valtaan pääsystä ja mahdollisesti muiden kansojen alistamisesta. Orjan asemassa oleva kansalainen voi olla tyytyväinen, kun hän ajattelee, että hänen diktatuurivaltionsa ja sen "suuri johtaja" sentään alistaa muita kansoja, ja niiden asukkailla on siis vielä kurjempaa.
Aika lohduton on tulevaisuuden kuva. Näennäisestä demokratiasta huolimatta, diktatuuri nousee hitaasti ja varmasti järjestelmän sisällä kaikilla niillä alueilla, joissa sille annetaan mahdollisuus. Demokratia on lopulta pelkkä kulissi diktatuurin naamiona.
ON HÄN
Kirjoittamaasi akateemista puheenpartta on iät ajat käytetty 'perusteena' vallitsevan olotilan pönkittämiseen. Tutkimusta käytetään vallan välineenä ja akateemiset teoriat pohjautuvat usein tieteen sijaan vallitsevan olotilan kuvauksiin. Esittämässi teoriassa on vahva sosiaalidarwinistinen pohja. Voit kysyä eri tieteenharjoittajilta, mitä mieltä he sosiaalidarwinismista ovat.
En ole nähnyt yhtäkään tutkimusta, jossa osoitettaisiin aukottomasti valtiottoman ja vallattoman l. vallankäytöstä vapaan järjestelmän mahdottomuus.
Koska yhteisöt ovat varsinkin nykymaailmassa toisiinsa kytkettyjä, tarvitaan kuitenkin ihannetilan saavuttamiseen aikaa ja runsaasti työtä. Silti ei ole mahdotonta, etteikö se voisi joskus vallita. Itseasiassa näyttää ilmeiseltä, että se on sisäänkirjoitettu ihmisluontoon.
Ihmislajin yhteispelin saavuttaminen on ensiarvoisen tärkeää, mikäli emme halua jäädä universumimme historiaan väliaikaisena lajina. Tällöin meidän on kyettävä asuttamaan muita aurinkokuntia. Sitä ennen täytyy tieteen tason kehittyä huomattavasti.
Ennen pitkää huomataan, että tähän asti kirjoitettu maailmanhistoria on itseasiassa ollut naurettavaa aikaa. Tulevaisuuden historioitsijat tulevat näkemään sen lajimme varhaiskehitykseen kuuluvana.
Kirjoittamasi akateeminen selitys pohjautuu valheeseen! Kaiken kestävän pohjana on kuitenkin totuus.
Hyvä Elle,
Olet väärässä.
"En ole nähnyt yhtäkään tutkimusta, jossa osoitettaisiin aukottomasti valtiottoman ja vallattoman l. vallankäytöstä vapaan järjestelmän mahdottomuus."
Se, että jotain ei voida aukottomasti todistaa mahdottomaksi, ei tarkoita, että asia olisi mahdollinen. Tämä on puhdasta logiikkaa ja sen kieltäminen on sama asia kuin pallon väittäminen kuutioksi.
Nimimerkki "go96op" oli ainakin oikealla kiljoilla kirjoituksessaan.
1. Ymmärtääkseni historian tutkimuksen valtavirta katsoo, että ennen järjestäytyneitä yhteiskuntia ihminen eli heimo/laumapohjaisessa keräilijä - metsästäjä "yhteiskunnassa". Ainakin alunperin pienemmissä yksiköissä kuten jotkut sademetsien heimot vielä nykyään. Mutta jostain syystä kaikkialla maatalouden kehityttyä ja väestötiheyden kasvettua ihmiset spontaanisti muodostivat hierarkioita. Miksi? Tätä sopii pohtia. Ehkä jossain oli "poliittisesti tasa-arvoisia", ns. anarkistisia "yhteiskuntia", mutta nämä eivät pärjänneet kilpailussa / sodassa järjestäytyneemmille yhteiskunnille. Vai miten muuten selität "anarkistisen" heimo-"yhteiskunnan" katoamisen? Fakta on kuitenkin, että nämä anarkiset, egalitaariset heimo-/laumayhteiskunnat väistyivät järjestäytyneen yhteiskunnan tieltä.
2. Joidenkin sademetsien heimojen lisäksi lähimmäksi anarkiaa nykyaikana pääsevät ehkä jotkut sisällissodan alla olevat alueet. Niissä ei ainakaan ole valtiota meidän käsittämällä tavalla. Se kuva mitä meille uutisoidaan on, että ko. alueet ovat a) äärimmäisen väkivaltaisia ja b) yleensä väliaikaisia. Tosin esim. Afrikan valtiot näyttävät olevan tuomitut lähes ikuiseen sotaan ja väkivaltaan. Anarkia on siis kokonaisuuden kannalta ei-toivottu lopputila ja siksi väliaikainen. Venäjällä päästiin varmasti aika lähelle anarkiaa Neuvostoliiton kaaduttua. Ja mitä kävi? Ne ottivat vallan jotka pystyivät. Nyt ollaan taas kaukana anarkiasta.
3. Näyttää siis, että historiallisesti anarkia on aina ollut vain väliaikainen transitiotila ja se on aina hävinnyt järjestäytyneen yhteiskunnan tieltä. Tämä on loogiselle ihmiselle päivänselvää sillä joukko on aina vahvempi kuin yksilö.
Mielestäni anarkian ydinongelma, jota anarkistit eivät ymmärrä, on se ,että valtiota / väkivallan monopolia tarvitaan väistämättömien interessiristiriitojen ratkaisemiseen yksilöiden välillä. On aina parempi jos tämä välivallan monopoli on demokratialla kontrolloitu ja säädelty. Anarkia ei tarjoa toimivaa menetelmää näiden ristiriitojen ratkaisuun. Tai siis sellaista menetelmää joka toimisi nykymaailman ihmisen kanssa. Mutta väärä oletus ihmisluonnosta oli myös Karl Marxin teorioiden akilleen kantapää...
Perskeles anarkisti puolue??? Mitä helvettiä anarkismiinhan kuuluu juuri puolueiden yms... instituutoiden vastustaminen (tutkikaa nyt ihmeessä asioita ennen kuin kirjoitatta) Anarkia tarkoittaa vapaasti että ei esivaltaa...
Itse olen marxisti-leninisti... Tässä vähän ihmettelen kuinka huonosti ihmiset tuntevat omana oitämäänsä ideologiaa...
Anarkistinen Puolue???? Keksin paremman vegetaarinen
sianlihan ystävät puolue VSLYP!!!
Kaikkien maiden vegaanit lihansyöjät liittykää yhteen!
Anarkistinen puolue = suomalainen banaani.
perustaa Suomen Onanisti Puolue (SOP)
häh?
tämä idea ei nyt oikeen natsaa itse aatteen kanssa.
anarkismia ei voi mitenkään liittää demokratiaan.
Tehdään niin ja heitetään koko perkeleen porvariporukka pois hallituksesta!
MIkä on anarkistipuolue? eiks anarkian perusidis oo et ei oo järjestelmää?... ajetaan anarkiaa eduskunnassa??? joku pielessä
Anarkismia ei voi mitenkään liittää demokratiaan? Anarkismissa keskeistä on nimenomaan suora kansanvalta eli mitä aidoin demokratia. "Tavoitteena on suoraan demokratiaan ja itsehallintoon perustuva yhteiskunta, jossa kaikilla ihmisillä on yhtäläinen valta päättää itseään koskevista asioista. Asiat tulisi päättää aina mahdollisimman paikallisesti ja kaikkien asianosaisten yhteiskokouksissa, milloin tämä vain on mahdollista.Asioissa, jotka koskevat niin laajoja piirejä, että edustajia tarvitaan, näiden tulisi edustaa ainoastaan valitsijoidensa mielipidettä; heidät tulisi voida erottaa ja heidän tekemänsä päätökset kumota, jos he toimivat ilman valitsijoidensa valtuutusta." Suoraan anarkismin luonnehdinnasta, anarkismi ei siis kiellä täysin kansanedustusta. Joten miksei eduskunnassa olisi mahdollista olla nimenomaan suoran ja paikallisen demokratian asiaa ajavia edustajia? Asioita, joita haluaa muuttaa, täytyy muuttaa sisältäpäin. Ja wikipedian tietojen mukaan
viime vuosisadan alkupuolella sosialidemokraatteihin kuului suomessa myös anarkisteja.
Nyt otan asian uudelleen esille (en ole ap kirjoittaja). Luodaan Suomeen puolue, joka ajaa vaihtoehtoa nykyiselle hallitusmuodolle. Te järjestelmään pettyneet nukkuvat äänestäjät voisitte tukea tätä. Tulkaa mukaan perustamaan anarkistista puoluetta, muuten anarkistiset tavoitteet eivät ikinä toteudu tarpeeksi hyvin käytännössä! Vallanpitäjät voitaisiin valita itse anarkistien joukosta. tämän jälkeen valta siirtyisi kansalle ja kansa päättäisi asioista äänestämällä kansanäänestyksissä.
Siinä on yksi anarkistien teksti liittyen äänestämiseen ja puolueisiin:
http://fi.theanarchistlibrary.org/library/crimethinc-puoluejuhlat-on-ohi-politiikan-ja-demokratian-tuolle-puolen
Puoluejuhlat on ohi: Politiikan ja demokratian tuolle puolen
Nykymaailmaa hallitsee “demokratia”. Kommunismi on kaatunut, kolmannen maailman köyhissä maissa järjestetään yhä enemmän vaaleja, kuten televisiosta näemme, ja maailman johtajat suunnittelevat tapaamisissaan paljon puhuttua ”globaalia yhteisöä”. Miksi sitten kaikki eivät vihdoinkin ole onnellisia? Ja miksi monissa demokraattisissa valtioissa vain alle puolet äänioikeutetuista käyttää äänioikeuttaan? Voisiko se johtua siitä, että ”demokratia” – jokaisen vallankumouksen ja vastarinnan pitkäaikainen tunnussana – ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi demokraattista? Mikä voisi olla demokraattisempaa?
Jokaisesta pienestä lapsesta voi isona tulla presidentti
Ei voi. Presidentillä on hierarkkinen valta-asema, samaan tapaan kuin miljonäärillä: yhtä presidenttiä kohti on miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole presidenttejä. Miljonääreillä ja presidenteillä on muutakin yhteistä: ei ole sattumaa, että heillä on tapana olla tekemisissä keskenään, sillä he tulevat samasta etuoikeutetusta maailmasta, johon meillä muilla ei ole asiaa. Ja mitä miljonääreihin tulee, taloutemmekaan ei ole kovin demokraattista – kapitalismi jakaa varoja käsittämättömän epäoikeudenmukaisesti, ja tarvitset alussa aika paljon varoja tullaksesi presidentiksi.
Vaikka pitäisikin paikkansa, että jokaisesta voisi tulla presidentti, se ei auttaisi niitä miljoonia joista ei sitä tulisi, sillä heidän pitäisi kuitenkin elää vallan varjossa. Tämä on edustuksellisen demokratian luontainen rakenteellinen ongelma, joka ilmenee niin paikallisella kuin ylimmälläkin tasolla. Esimerkiksi ammattipoliitikoista koostuva kunnanvaltuusto voi tavata, keskustella kunnan asioista, ja tehdä säädöksiä kaiken päivää, ilman että he konsultoivat asukkaita, joiden täytyy olla töissä. Kun joku säädöksistä haittaa tai raivostuttaa asukkaita, heidän täytyy nähdä paljon vaivaa, ja käyttää vähäistä vapaa-aikaansa asiasta taistelemiseen, ja silti he ovat taas töissä sitten kun valtuusto seuraavan kerran kokoontuu. Teoriassa asukkaat voivat vaihtaa valtuuston äänestämällä sinne toisia ehdolla olevia poliitikkoja ja poliitikoiksi haluavia, mutta heidänkin etunsa ja voimansa – poliitikkojen luokka kokonaisuutena – on ristiriidassa asukkaiden kanssa. Eivätkä asukkaat helposti lähde edes tähän puolueuskollisuuden tms. uskomuksien takia. Jopa erittäin epätodennäköisessä tilanteessa, jossa kokonaan uusi hallinto valittaisiin sellaisista ihmisistä, jotka haluavat kumota vallan epätasapainon poliitikkojen ja kansalaisten välillä, nämä tulokkaat väistämättä säilyttäisivät vanhan järjestyksen ihan vain hyväksymällä järjestelmän roolit – sillä poliittinen koneisto itsessään on tuon epätasapainon perusta. Saavuttaakseen päämääränsä heidän tulisi hajottaa hallinto, ja liittyä muuhun väestöön uudelleenjärjestämään yhteiskuntaa alhaalta ylös.
Mutta vaikka presidenttiä tai kunnanvaltuustoa ei olisikaan, demokratia sellaisena kuin me sen tunnemme olisi silti este vapaudelle. Jos nyt unohdettaisiinkin korruptio, etuoikeudet ja hierarkia, enemmistövalta ei ole vain sisäsyntyisesti alistavaa, vaan samaan aikaan paradoksaalisesti myös hajottavaa ja yhdenmukaistavaa.
[tekstin voi lukea loppuun linkin takaa]