Jos sanot Rakastavasi Jumalaa mutta arvostelet lähimmäistäsi niin et voi silloin Rakastaa Jumalaa koska Jumala Rakastaa lähimmäistäsi ja jos sinä Rakastat Jumalaa niin Rakastat kaikkea jota HÄN Rakastaa niinpä vain Rakastamalla lähimmäistäsi sinä osoitat että Jumalan Rakkaus asuu sinussa sillä Jumalan Rakkaus on vuodatettu HÄNEN omiensa sydämeen.
RAKKAUS JUMALASSA
PEIKKO POIKA
18659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
..Metsänkeijun silmät näkevät kaukaa peikkopojan
suloisen,kulkee kohti auringonlaskua laulaen,
sävel soi syvyydestä kaikuen..
Kaipauksen valoon luokse kätköstä sydämen
askeleet kulkee tietä peikkopojan polkujen..
tietää,on jossain onni häntä odottaen..
Eessä kasvoin Kaikkivaltaisen
mietin hiljaa istuen
Oisko kaikki näin ihanaa
poissa murhe, tuska, itku vaan.
Sois laulut taivaan enkelten
aurinkona Isä Taivainen
ja minä peikon poikanen
näkisin, kuulisin kaiken sen
ja runokeiju jo enkeli on
lentänyt taivohon valohon.
Siunaten Isää kiittäen
lasken kaiken HÄNEN kätehen.
Istuu hiljaa pieni keiju,on yksin ja suruissaan,
metsä huokailee keijun haaveiden hetken,
kietoo vahvat tammien käsivarret keijun ympärille
turvassa kauniin metsän siimeksessä..
Tuoksuu kesäisen hehkuvat kasteen helmet,
lohduttaa keijun sydämen,rauhan siivet laskee
lumpeenlehdellä kasteen pisaran,
siivelle metsänkeijun herkän,
kyyneleen pyyhkii HÄN Kaikkivaltainen,
...varjelee metsän pimeyden,
turvassa enkelisaattueen.
Niin luonto lohtumme olla saa
voi täälläkin ylistää Jumalaa
joka kyynelvirran pyyhkii pois
jotta sylissä HÄNEN olla vois.
Siinä keiju niinkuin Peikkokin
turvassa kannetaan kotihin
huoneisiin taivaan Taattosen
saleihin tuhanten kristallien.
Siel ei Peikko valoa säiky
ei keiju pimeätä väisty
koska valo sydämessä asustaa
pimeyttä ei ole laisinkaan
Kirkkaana loistavat pienet silmät
kuin auringon kirkkaimmat kehrät
niin keijun pienoisen
kuin peikon nukkavieruisen.
Lämpimän metsän siimeksessä
aatoksia taivaan ei kukaan estä.
Katseen kun korkealle kohottaa
peikkopoika ja keiju maan.
Siellä koti on taivainen
loiste iankaikkinen.
Rauha metsän siimeksessä
valo kirkas sydämessä.
Jokaisen huoneen valaisee
Henki lämmön ja rakkauden.
Siellä kanssa enkelten
syntyy laulu riemuinen
suojassa katveessa kuusien
kätkössä Lehmuslatvojen
Se kiitosta ihanata julistaa
Rakkauttaa tuota ihanaa
jolla Taatto Rakas taivainen
kohdannut on keijun ja peikkosen.
Metsänkeiju heräilee,
sammalpeiton päältään keräilee.
On nukkunut unta kaihoisaa,
keiju alla metsämaan.
Kuulee laulun satakielen,
riemu täyttää keijun mielen.
Luona kirkkaan lammen pinnan
elävän veden virran.
Aamulaulu verraton
soi kauniina
sointuina,
jo uus aamu on,
riemulaulu soikohon.
Soi taivahaiset urut takaa metsien
kiitäin kaartain luo pienen keijusen
joka sammalmättäällä heräilee aamuhun
tuohon taivahisen lauluhun
johon sydän keijun yhtyvi riemuiten
laulaen ylistystä Herran Kristuksen.
Hyvää huomenta näin iltapäivänä toivotan
kun jokainen hetki on taivohon aamun koittona
sydämihin ihmisten ja peikkojen
myös keijujen kera enkelten.
Lumpeenlehden takaa,keiju katsoo ja jakaa
Ilonsäteitä taivaisen,laulun herkän,
kunniaksi Luojalleen..
Peikkopoika istuu puuta vasten ja kuuntelee,
avaa auki sydämen,sinne lentää hento ääni enkelten..
Ylistys,Kunnia,Kiitoksen,
luokse Herran Kristuksen.
Niin taivaanportin auki saa,
kun sydämet pienet rakastaa
luonnossa kukkienmaan,
sylissä Kaikkivaltiaan.
Rakkaus ISÄN lämmittää saa
kahta lastaan iloitsevaa
joilla sydän kiitoksesta pakahtuu
vain rakkaus riittää ei mikään muu
Niin keijun alta takaa lumpeenlehtien
kuin peikko pojan kannonpäällä istuen
jotka kotiin luo ISIN kaivaten
kaipuussaan täällä vaeltaen
huokaisten hiljaa toisilleen
näin matkalla kotiin Taivaiseen.
Peikko Pojalta sisarelleen Keijulle
Metsässä kylmä tuuli puhaltaa,linnut toisiaan vasten painautuu.Metsänkeiju laittaa sammalpeiton takaisin päälleen,katsoo ylle taivaan,eikö aurinko paistakaan?..
Mistä tulee kylmä tuuli taas?..olisi niin halunnut juosta läpi lämpimän metsän,
missä maa kukkii ja metsätähdet nauraa..
Missä villimetsäpuro solisee kalliosta raikasta lähdevettä..
Missä saa laulaa lintujen kanssa kilpaa ja
perhoset leikkivät puitten siimeksessä
iloiten toisistaan..
Missä metsälammen rantavedessä voi kastella varpaitaan ja pienet kalat tulevat uteliaana katsomaan..
Metsänkeiju kietoo peiton tiukemmin,
sulkee pitkät keijunripset ja nukahtaa..
Jeesus kanssasi, runotyttö. Minne ikinä kuljet, ketä ikinä katselet. Ole luja ja rohkea, sillä jokainen, joka Häneen katsoo, säteilee iloa eikä hänen kasvonsa häpeästä punastu.
Olkoon suloinen Jeesus joka askeleellasi
ja kirkastakoon katseellaan, silmäsi loistamaan
lämpöä ja Iankaikkista Rakkautta kaikkialle:))
BLESSOY!
Metsänkeiju ei herää vieläkään,
nukkuu vain unta lämpimää.
Purppuranpunaisiin haaveisiin vie,keijun unien tie...
Pienen lammen rannalla,
uimaan käy valkeaan
pehmoiseen pumpuliin
alla täysikuun..
Yö hiljainen metsän täyttää
unta haaveiden keijulle näyttää.
keiju heräilee katsomaan,onko maailma vielä
paikallaan..
nukkunut on unta kaihoisaa,keiju alla metsämaan,
siivet ravistelee ja lähtee kulkemaan,
vapaana tahtoo vaeltaa,
läpi kukkkivan maan.
Lentää kerttu leppien,luokse keijun
herkkien,hentojen siipien
reunalle istumaan,
nauramaan..
Katsomaan yli tuhansin sätein
kukkivaa,kaunista maailmaa..
Yhdessä kun vaeltaa,
luodut Hänen lapsinaan,
vapaus rakkauden täyttää saa
luomakunnan kokonaan..
Kiitos hienosta tekstistä.
noinhan se juuri on.
Hienosti kulki runonhelmiketju..
..kiitos,peikkopoika suloinen:))
Sillä suuri oli ilo ja riemu vaihtaa ajatuksia runohelmien kautta sillä elän kun saan kirjoittaa runoja joten kiitän Taivaallista Taattoa sinusta koko sydämestäni.
T: Peikko Poika