NATO-keskustelu

Isä aurinkoinen kirjoitti:

NATO-keskustelu on aina vaan kummallisen vaikeaa. NATO:n vastustajana on pakko todeta, että vaikka vastustajien leiri on mielipidetiedusteluissa ylivoimainen enemmistö, niin keskustelua paetaan ja ne harvat kommentit, joita saa lukea lehdistä on usein onnettomia yksinkertaisten sepustuksia. Toisaalta NATO:a puoltavat poliitikot ovat kompastelleet itsensä moninkertaisesti pussiin puhumalla Venäjästä, joka on siis se ainoa uhka, vaikka ei muodosta uhkaa ja on siis haaste, tai... ja NATO on ainoa, joka antaa turvatakuut, vaikka oikeastaan päätökset tehdään kansallisissa parlamenteissa ja takuita ei voi siis olla olemassakaan ja edes resursseja ei oikeastaan ole, vaan kyllä edelleen pitää panostaa nimenomaan itsenäiseen puolustukseen. Niin oikeastaan siinä NATO:ssahan on kysymys siitä, että kuulutaan Länteen.

Mielestäni NATO:a vastaan on ihan selkeät argumentit:

1. NATO on uhka. NATO:a kutsutaan puolustusliitoksi, mutta se on sotilaallinen liitto, joka ei koskaan ole toiminut puolustus-, mutta useita kertoja hyökkäysliittona. NATO luotiin kylmän sodan aikana Idän uhkaa vastaan ja vaikka rautaesirippu on sortunut, jännitteitä Venäjään on edelleen ja ne eivät aina edes ole laskusuunnassa. Liittymällä NATO:oon ajaisimme Venäjän Itä-merellä pussiin. Venäjä on suurten luonnonvarojen maa, joka materiaalisten resurssien vähentyessä joutuu pohtimaan omaa turvallisuuttaan ihan toisella tavalla kuin henkisen pääoman varassa elävä Suomi. USA on osoittanut kykenevänsä tarvittaessa aloittamaan sodan vaikka keksityillä perusteilla turvatakseen strategiset tarpeensa.

Vaikka mitään pahempia turvallisuuskriisejä ei syntyisikään, jäsenyys voi vaikuttaa mm. siihen miten Venäjä hoitaa kauppaansa. Venäjä on ennenkin järjestellyt satamien käyttöä poliittisen tilanteen mukaan ja tuottoisa transitoliikenne voi pian olla historiaa, jos NATO:n ympäröimä Itämeren liikenne siirtyy Arkangelin ja Murmanskin satamiin. Vertailu vanhoihin NATO-maihin ei päde suoraan Suomeen, sillä Saksa ja Ranska ovat luoneet pitkällä aikavälillä vakaat suhteet Venäjään, kun taas Suomen liittoutuminen olisi merkittävä suunnan muutos. Vaikka se kotimaassa haluttaisiin nähdä neutraalisti Venäjän suhteen, mikään ei takaa, että Itä-naapuri tulkitsee sen samoin. Tästä hyvänä esimerkkinä on Puola-Tsekin ohjustorjuntajärjestelmä.

2. NATO vaikeuttaa USA:n suhteita. NATO:n on sanottu luovan hyvän pohjan parempien trans-atlanttisten suhteiden luomiselle. Tämä tuskin koskee Kanadaa. Toisaalta puhutaan eurooppalaisemmasta NATO:sta. Suomi haluaisi Ranskan (siis ennen Sarkozya) tapaan olla luomassa vastapoolia USA:n ylivallalle. Siis Suomi haluaa parantaa suhteitaan USA:han liittymällä NATO:oon vastustamaan USA:n ylivaltaa. Jotkut ovat esittäneet USA:n omankin kiinnostuksen olevan hiipumassa NATO:oon. Toisaalta samalla myönnetään, ettei NATO ole voimakas ilman USA:ta. Hmmm... Olennaista on kuitenkin, että USA on painostanut NATO:lla liittolaisiaan erinnäisissä tilanteissa taloudellisesti. Viimeksi esim. Turkkia Irakin sodaa alla ja Hollantia Afganistanin operaatiossa. USA myös ilmoitti katsovansa, ettei sillä ole enää velvoitetta autta Norjaa, kun se kieltäytyi "halukkaiden koalitiosta". Suomella on ollut omat ongelmansa USA:n kanssa, mutta toistaiseksi ne eivät ole liittyneet sotilaallisiin operaatioihin. NATO-jäsenyys muuttaisi tilanteen kokonaan. Tästä tuskin on virallisissa NATO-selvityksissä riviäkään.

3. NATO:n tuki on vain paperilla. NATO:a pidettiin aiemmin pommin varmana suojana, sillä kuka voisi hyökätä niin ylivoimaisen sotilasmahdin kimppuun? Viime aikoina yhä useampi NATO:n kannattajakin on myöntänyt, ettei NATO ole turva-automaatti. Varsinkin sen jälkeen, kun Norja on avoimesti sanonut epäilevänsä NATO:n apua mahdollisessa kriisissä Venäjän kanssa. Avusta päättää jokainen maa itsenäisesti ja Suomen kohdalla kyse on nimenomaan sodasta Venäjää vastaan. Eurooppa on kovin riippuvainen Venäjästä, mikä yhdistettynä Venäjän aseellisen voiman kanssa tekee avun saamisesta rajoitetussa kriisissä kysymysmerkin. Täyssodassa NATO-jäsenyydellä enää on tuskin merkitystä.

4. NATO voi ajaa Suomen sotaan. Jokainen NATO-maa päättää itse osallistumisestaan kuhunkin konfliktiin, mutta ei ole realistista liittyä kuvitellen voivansa kieltäytyä puolustusvelvotteista. NATO:n jäsenistä hyvin monella maalla on huomattavasti huonompi turvallisuustilanne kuin Suomella. Suomen ainoa "haaste" on Itä ja sen suunnan isänmaa on hoitanut pitkällä uurastuksella hyvään kuntoon. Sen sijaan Baltian mailla on jatkuvasti ongelmia. Puola on taas paremmalla tolalla, mutta maan poliittinen kulttuuri on kaikkea muuta kuin vakaa. Turkilla on naapureinaan tulenarkoja alueita. USA:lla on presidentistä riippuen äärimmäisen herkkä liipasinsormi, joka vaikuttaa NATO-maihin paljon rajummin kuin muihin (paitsi hyökkäyksen kohdemaihin).

5. EI-NATO-jäsenyydestä hyötyä. NATO:n ulkopuolella Suomi itse asiassa on turvallisemmassa asemassa, mitä ei yleensä sanota ääneen. NATO maista monella on Suomea huonompi turvallisuustilanne ja sen sijaan että Suomi joutuisi sotaan, on paljon todennäköisempää, että joku muu Itä-Euroopan maa joutuu kahinaan Venäjän kanssa. NATO-jäsenenä Suomi olisi taas puun ja kuoren välissä, kuten aikanaan. Nykyisessä tilassaan Suomi pystyisi pysymään kriisin ulkopuolella, tai päättämään osallistumisestaan TÄYSIN itsenäisesti.

Edellisistä argumenteista poiketen en ole kuitenkaan kategorisesti NATO:a vastaan kaikissa tilanteissa. Ruotsin liittyminen on yhdentekevää, mutta jos Venäjä joskus tulevaisuudessa liittyisi siihen, niin se muuttaisi NATO-asetelman totaalisesti. Nykyhallitus on kuitenkin viisaasti todennut, että se tuskin tapahtuu tällä hallituskaudella.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä