Useissa viesteissä perustellaan nykyarmeijan olemassa oloa näillä perinteisillä sanoilla: Jos syttyisi sota? Onko todellakin näin, vaikka elämme monikansallisessa yhteisössä jossa valtion
rajoilla ei suurimmassa määrin ole muuta merkitystä kuin sen maantieteellinen merkitys.
Nykyään ei enää sodita, kun tämä ns."valloittaminen" voidaan tehdä kovalla valuutalla. Esimerkiksi rikkaat venäläiset ovat ostaneet ja omistavat suurehkoja maa-alueita itä-Suomesta. Monikulturismi, monikansallisuus ja globaalisuus jyrää joka ilmansuunnasta, joten jokainen voi omalta kohdaltaan kysyä, että mikä
täällä Suomessa on todellakin suomalaista? Nykyään soditaan rahalla, ei maa-alueilla... Aikanaan tämän tien viisaat japanilaiset näyttivät meille autoteollisuuden muodossa.
Myöskään mitkä olisivat ns. "mahdollisen vihollisen" intressit hyökätä tänne, eihän täällä ole mitään sellaista jota muilla ei olisi. Luonnonrikkaudetkin ovat niin kovin vähäiset. Myös hyökkäys tänne tarkoittaisi hyökkäystä koko EU:ta vastaan...
Suuresti kummastelen myös sitä seikkaa, että vielä vatvotaan talvisodan aikaista tapahtumaa ja rinnastetaan sitä nykyiseen yhteiskuntaan, vaikka maailma oli silloin aivan toiselta planeetalta mitä moderni maailma nykyään pitää sisällään. Myöskin huvittaa sellainen kuvio, että luullaan että naapurin asevarustelu olisi jotenkin vakio. Kylmänsodan aikana Venäjästä tuli aivan mahdoton mahti aseistuksen saralla.
Toisin sanoen nappia painamalla -> kaputt!
Siis mikä on meidän strateginen arvo tässä yhtälössä?
Itse olen sitä mieltä, että armeijaa ei pitäisi lakkauttaa kokonaan vaan demilitarisointi tapahtuisi asteittain. Ja näin tähän asiaan tavallaan niinkuin "kasvettaisiin" luontevasti.
Mielestäni vapaaehtoinen/palkka armeija olisi seuraava askel tässä asiassa.
rajoilla ei suurimmassa määrin ole muuta merkitystä kuin sen maantieteellinen merkitys.
Nykyään ei enää sodita, kun tämä ns."valloittaminen" voidaan tehdä kovalla valuutalla. Esimerkiksi rikkaat venäläiset ovat ostaneet ja omistavat suurehkoja maa-alueita itä-Suomesta. Monikulturismi, monikansallisuus ja globaalisuus jyrää joka ilmansuunnasta, joten jokainen voi omalta kohdaltaan kysyä, että mikä
täällä Suomessa on todellakin suomalaista? Nykyään soditaan rahalla, ei maa-alueilla... Aikanaan tämän tien viisaat japanilaiset näyttivät meille autoteollisuuden muodossa.
Myöskään mitkä olisivat ns. "mahdollisen vihollisen" intressit hyökätä tänne, eihän täällä ole mitään sellaista jota muilla ei olisi. Luonnonrikkaudetkin ovat niin kovin vähäiset. Myös hyökkäys tänne tarkoittaisi hyökkäystä koko EU:ta vastaan...
Suuresti kummastelen myös sitä seikkaa, että vielä vatvotaan talvisodan aikaista tapahtumaa ja rinnastetaan sitä nykyiseen yhteiskuntaan, vaikka maailma oli silloin aivan toiselta planeetalta mitä moderni maailma nykyään pitää sisällään. Myöskin huvittaa sellainen kuvio, että luullaan että naapurin asevarustelu olisi jotenkin vakio. Kylmänsodan aikana Venäjästä tuli aivan mahdoton mahti aseistuksen saralla.
Toisin sanoen nappia painamalla -> kaputt!
Siis mikä on meidän strateginen arvo tässä yhtälössä?
Itse olen sitä mieltä, että armeijaa ei pitäisi lakkauttaa kokonaan vaan demilitarisointi tapahtuisi asteittain. Ja näin tähän asiaan tavallaan niinkuin "kasvettaisiin" luontevasti.
Mielestäni vapaaehtoinen/palkka armeija olisi seuraava askel tässä asiassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin siis eihän asevelvollisuudelle mitään järkeviä perusteita ole olemassakaan. Täällä vain on niin paljon niitä vainoharhaisia, jotka vieläkin kuvittelevat Venäjän olevan meille uhka. Minulle on suorastaan kunnia-asia, että hankin vapautuksen tämän talvisodan ajoille jämähtäneen maan natsimaisesta asevelvollisuudesta.
vertaaminen on loistavaa. Yhteneväisyyksiä on.
"Monikulturismi, monikansallisuus ja globaalisuus jyrää joka ilmansuunnasta, joten jokainen voi omalta kohdaltaan kysyä, että mikä
täällä Suomessa on todellakin suomalaista?"
Suomi tai sen kansalaiset eivät omista mistään Suomen suuryrityksistä "suurinta osaa". Kaikki on suurimmaksi osaksi myyty esimerkiksi Nokiasta. Talvi- ja jatkosodassa oli sotilailla omia maatiloja, joista kannatti tapella ja joista maksettiin eläminen 1970-luvulle asti, ellei jopa 2000-luvulle. Nykyisin maatiloja ei ole enää niinkään paljon kuin silloin.
Tällöin (viime sotiin) saatiin kannallepanolle lähdettiin pikkuisen suuremmilla perusteilla. Nykyisin moni ottaisi mielummin napin ottaansa kuin lähtisi rintamalle ja se on kyllä saletti.
Leafin irtisanottu työntekijäkin lähtee ja puhumattakaan StoraEnson entisistä työntekijöistä...enpä voi taata että lähtee!?
Isänmaalaisille kysymys: riittääkö teitä todellakin suomen tuleviin sotiin? Minä en ainakaan usko!
Suomalaisten monien mielipiteisiin on tullut muita ajatuksia kuin Suomen maanpuolustus.
Niin jos suomalaiselle luvattais takaisin oma työpaikka, niin joutaisivat lähteäkin. Mutta "kepu porvariin ei voi luottaa".