Outoa evoluutiota!

Evoluutiolla ei ole suuntaa. Lajien on sopeuduttava ympäristön muuttumiseen, lajit osallistuvat ympäristön muutokseen. Esim ensimmäisten mikrobien aikaan happi oli tappava myrkky niille. Pian kehittyi bakteereja jotka muunsivat ilmakehän kaasukoostumusta madaltaen radikaalisti hiilivety-pitoisuutta sitoen ne fossiilisiksi taskuiksi maan pinnalle ja uumeniin (öljy, turve, kivihiili jne). Samoin eliöt ovat sitoneet kalsiumkarbonaatin muinaisten merien pohjiin ja ne ovat tänäpäivänä paikoin jopa sadan metrin vahvuisena ulettuen Englannista lähes Mustalle merelle.

Ensimmäisten bakteerien genomi on myös joutunut muuttumaan ja vaikka nykyiset arkkibakteerit ovat ja elävät samoissa olosuhteissa kuin joskus aikojen alussa on niiden geeniperimä täysin erilainen verrattuna alkuperäisiin. Kaikkien lajien genomi on yritys/erehdys tuloksen summaa ja niinpä bakteereilla ja ihmisillä on pitkiä yhteisiä juosteita genomissaan. Tämä yhteinen geeniperimä kaikilla elollisilla on osoitus luonnon suuresta symbioosista ja tuleva muutos muuttaa täten kaikkien lajien geeniperimää tasatahtiin. Lajit voivat olla vähenemään tai lisääntymään päin, mutta niiden määrä hakee optimi-määrää, ts niitä on lähes aina juuri niin paljon kuin on tarvetta.

Evoluutiolla ei ole mitään tiettyä ennaltamäärättyä suuntaa mitä se seuraisi. Evoluutio ei ole teleologista. Evoluutio ei siis välttämättä tarkoita muutosta yksinkertaisesta monimutkaisemmaksi.

Lajien lkm väheneminen on osittain ihmisten ansiota. Kuinka moni eläinlaji on kuollut sukupuuttoon ihmisen ahneuden takia?

Et ole ehkä ajatellut tätä kovin analyyttisesti. Mietelmäsi on about akuankka -tasoa.
Tutkiskelepa vaikkapa itseäsi. Puhetaito on melko keskeinen "parempi ominaisuus" verrattuna vaikkapa meidän lähisukulaisiimme. Aivojen koko on toinen. Molempien ominaisuuksien kehittyminen voidaan todeta myös fossilirekisteristä. Arvaapa onko näillä ollut vaikutusta ihmisen menestymiseen.

--Vieläkin alkeellisimmillakaan ei ole mitään vaikeutta säilyä muiden joukossa. --

Taisit unohtaa että 99% lajeista on kuollut sukupuuttoon. Mm. ihmisroduista me olemme ainut jäljelle jäänyt.

Suositan lukemaan jonkun kirjan niin pääset hyvälle alulle kiinnostavan aiheen parissa.

Eteenpäin, sanoi mummu lumessa.

"Me emme löydä oikeastaan yhtään ominaisutta nyt elävillä, joka olisi poikkeuksellisen hyvää sopetumista." öööh, esimerkki? Jos tarkoitatte ihmislajin evoluutiota, niin teknologisen tason kehittyminen lienee jonkinasteinen merkki henkisten kykyjen kehittymisestä? Jos vanhemmat omaavat lahjakkuuden samaan aijhepiiriin, on lapsi todennäköisesti lahjakas samassa aihepiirissä, kuten esimerkiksi musiikissa. Sirppisoluanemia afrikkalaista syntyperääolevilla on taasen verraten yleinen sattuneesta syystä. Jotkut ihmiset on immuuneja hi-virukselle, samaten kuin musta rutto ei aikoinaan tappanut jokaista joka altistui sille bakteerille. Monimuotoisuus, erilaistuminen, perimän laajuus, monimuotoisuus on vahvuus. Kuitenkin niin että lajille/rodulle tyypilliset ominaisuudet säilyvät. Useat perinnölliset sairraudet vaativat virheellisen geenin molemmilta vanhemmilta, jotta sairaus puhkeaa. Todennäköisyys samaan geneettiseen virheeseen kasvaa jos vanhemmat ovat tarpeeksi läheistä sukua.


"Me näemme kyllä muutosta, mutta emme parempaa sopeutumista." Ominaisuuden soveltuvuuden, "vahvuuden" määrää muu biodiversiteetti. Hyvä, olet huomannut että maailma ei ole stabiili, vaan jatkuvassa muutoksessa, sopeutumiskamppailussa. Mutta kertoisitko esimerkin väitteellesi?

Vahvuuden ja heikkouden määrää olosuhteet. Esimerkiksi, Stephen Spielbergin sairastama aspergerin sydrooma, onko tästä neurologisesta sairaudesta ollut haittaa tälle yhdelle merkittävimmälle hollywood ohjaajalle? On väitetty, että Einstain sairasti tätä samaa sairautta. Nikola Tesla sairasti tautia nimeltä OCD, olisiko tämä nero ollut yhtä menestyksekäs ilman tällaista persoonallisuushäiriötä? Nerokkuuden ja hulluuden väli on häilyvä. Ollakseen nero, on oltava älykäs ja luova, ja siitä on hulluuteen lyhyt matka.. Siinäpä ihmislajista.. linnuista semmoinen esimerkki, että miksi rantahietikoista pieneliöitä ravinnokseenkäyttävä laji omaa erilaisen nokan kuin naapurisaarella elävä toinen samanlajin yksilö. Miksi näin? Pikku vinkki; nokan erilainen muoto riippuu sen hiekan karkeusasteesta, ja rantahietikossa elävien pieneliöiden elintavoista.

"Me emme löydä oikeastaan yhtään ominaisutta nyt elävillä, joka olisi poikkeuksellisen hyvää sopetumista."

Jossain sanotaan osuvasti, että etsivä löytää. Ehkä tämän voin tulkita niinkinpäin, että jos kieltäytyy etsimästä, niin ei varmasti löydä.

Pieni esimerkki sopeutumasta: joku aika sitten Suomenkin televisiosta tuli ohjelma "kuplapojasta", jolta puuttui vastustuskyky ja joutui siksi elämään elämänsä ilmatiiviissä kuplassa jotta ei joutuisi mikrobien kanssa tekemisiin.

Kun me pystymme sujuvasti elämään myriaadien mikrobien kekskellä sairastumatta useinkaan, niin kai meillä jokunen sopeutuma täytyy olla?