USKOSTA TIETOON

asiaan?

jokainen noista eriksen ja yhdessä. Myös toisinpäin
voi mennä: tiedosta luuloon.... ja uskoon.

Jumala on vaikka ei uskoisi.

Tämä on yksi Juicen verraton oivallus. Eikö tuossa yhdessä ainoassa lauseessa ole sanottu paljon suurempi uskontunnustus ja suvaitsevuuteen pyrkimys kuin yksikään näistä kirkkoaan varjelevista on tuhannessakaan lauseessaan sanonut. Ei ihmisen tehtävä ole toimittaa Jumalan virkaa ja estää toisia ihmisiä tulemista kirkkoon kuulemaan elämästä kertovia sävelmiään ja laulujaan. Kyllä kaiken kattava ja pyhä on nimenomaan lähimmäisen rakkaus ja suvaitsevaisuus, ei ihmisten luoma mielikuvatuomioistuin siitä mikä on Jumalalle otollista ja mikä ei.

Kirjoitin tämän kun erään lehden palstoilla paheksuttiin Juicen musiikin esittämistä kirkossa.

Samaa suvaitsevuutta toivoisi uskomisesta. Joka uskoo Jumalaan, ateismiin, materiaan, tieteeseen tai kuka mihinkin, niin uskokoon ja perustelkoon uskomuksiaan niin kuin pystyy, mutta ei tuomita ketään tällä perusteella.

Siitä en ole kuitenkaan varma mitä aloittaja tarkoitti kysymyksellä auttavista uskon, luulon tai tiedon argumenteista.

uskoo tietävänsä vaikkakin luulee...

Minä tunnen olevani kotona tässä maailmassa, vaikka olenkin maailmankaikkeuden ajankulussa kuin nuotiosta sinkoava kipinä. Olen yhtä lyhytaikainen ja merkityksetön maailman kaikkeudenkannalta. Maailman saastumista olen miettinyt. Varmaan jo minun elinaikanani saattaa ilman saasteiden valtava lisääntyminen saavuttaa sen tason että tästä pallosta tulee lähes elinkelvoton ihmiselle, tai ainakin eläminen on suurta tuskaa ja pakokauhua raivoavien myrskyjen, kaatosateiden ja happikadon seurauksena. Maailman kaikkeudelle sillä ei ole merkitystä. Sillä on aikaa hävittää elämä ja korjata kaikki ihmisen tekemät tuhotyöt tekemällä tästä pallosta esim. happosateiden avulla kuuma kivierämaa joka loistaa kuin kuu kiertoradallaan. Minä vain kysyn, en halua kenenkään hyvää uskoa tai mielen rauhaa järkyttää.

Hämärän rajamailla liikutaan silloin, kun ihminen yrittää uskonsa kautta antaa itselleen toivoa pelkoihin, joita hän oppimansa tiedon/kokemuksensa kautta kohtaa...

Mielestäni toiminta on paras lääke kaikkeen - toiminnan laatu riippuu tietysti kyseessä olevasta tilanteesta ;DDD

Siinä elämä.
Sisältää uskon, toivon ja rakkauden.

usko on ,en luule mitään ja tieteensä saavat pitää tietäväiset.

tietoon, luulen.

varmasti aikoinaan selviytymään monista asioista, joista ei ole ollut tietoa, pelkkää luuloa. Ajatelkaapa vaikka kivikauden ihmistä, joka on elänyt henkensä kaupalla luonnonilmiöiden, säiden, petojen ja muiden ihmisrotujen/heimojen armoilla ymmärtämättä edes, miksi aina silloin tällöin lankeaa säkkipimeys. Siinä pelon, epätoivon ja elämänhalun suossa rämpiessä on varmasti tuonut toivoa se, että on alettu uskoa vaikkapa enteisiin. Siitähän sitten on pitkä taival kuljettu siihen, mihin uskovaiset nykyaikana uskovat. Tai mihin uskovat uskottomat. Ja uskomattomat. Ja uskonnottomat. Sekä tietäväiset eli tiedemiehet ja -naiset. Ja sittenhän on vielä se valtava epäluuloisten joukko...

Nykyihmisellä on niin paljon tietoa, että entistä paljon vähemmän on tarvetta luulla. Tai uskoakaan. Sekä mikä on säilynyt, on uskovan toivo pääsystä parempaan paikkaan. Kai. Kertokaa te, jotka uskotte.

Luulen että uskon tiedon auttavan.

Kun viisaammat opettavat - vaikka koulussa tai yliopistossa - pitää uskoa. Sitten voi saada selville, että totta on.

Pitää uskoa, että valo syttyy kun vääntää katkaisijaa. Vaikkei tiijä miten sähkö toimii. Ei sitä insinööritkään tiijä.

Mistä sitä tietoa saa? DaVinci suunnitteli omasta päästään tankin.

Ajatelkaamme vaikka esim. tätä maailmaamme tai maailmankaikkeutta.

Maailmankaikkeus on rajaton, rannaton, ääretön, ja ikuinen vaikka sen käsittäminen on meille mahdotonta. Vaikka meissä on viisaita niin meidän ajattelumme ei ole pystynyt sitä ratkaisemaan. Voin ajatella että tuolla kaukana on maailman kaikkeuden reuna, mutta heti tulee naiiviajatus että mitä on reunan takana. Eli päättyykö maailman kaikkeus johonkin ja jos päättyy niin mitä on sen takana. Vai onko se niin kummallisesti että jos menen riittävän kauaksi maailmanääreen tulen lopulta itseni selän taakse. Mutta toinen juttu, kuinkas sitten on aika käsitettävissä. Mistä aika alkoi koska ei se alkanut alkuräjähdyksestä (jos oli joku alkuräjähdys) vaan aika jo oli olemassa ennen sitä. Tai mihin aika päättyy koska se ei pääty maailmanloppuun (jos on joku maailman loppu) vaan jatkaa vain pysähtymättä ja keskeytymättä kulkuaan. Näitä ei ihmisen ymmärrys, rajallisen mitätön ajattelukyky ole pystynyt selvittämään, ja uskon että ei varmasti pystykään. Nämä kaikki yksinkertaiset kysymykset jää väistämättä pelkiksi uskonasioiksi jonka takia tuntuu jotenkin loogiselta että on jokin suurempi joka tämän kaiken kuitenkin hallitsee.