Auringonpilkkujen ja maapallon ilmaston välillä on selvä yhteys, joka on tunnettu jo satoja vuosia. Pilkut liittyvät kuitenkin auringon magneettikentän aktiivisuuteen. Miten se voi vaikuttaa maapallon ilmastoon?
Tähän kysymykseen on haettava vastausta Tanskasta. Maan avaruustutkimuskeskus sijaitsee Kööpenhaminan keskustassa. Vanhempi tutkija Henrik Svensmark on tehnyt alalla sekä teoreettista että kokeellista työtä. Auringon lämpösäteily ei hänenkään mielestään riitä selittämään ilmastonmuutoksia.
Svensmark: ”Meillä on oltava toinen mekanismi, joka perustuu vuorovaikutukseen, ja me puhumme kosmisen säteilyn vaikutuksesta pilviin – se on epäsuora mekanismi.”
Svensmark ja hänen kollegansa julkaisivat teorian kosmisen säteilyn ja ilmaston välisestä yhteydestä jo kymmenen vuotta sitten. Sen mukaan kosminen säteily muodostaa ioneja, jotka kiihdyttävät pilvien kehittymiselle välttämättömien aerosolien muodostumista.
Auringon magneettikentän aktiivisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon kosmista säteilyä pääsee maapallolle. Aktiivinen aurinko vähentää säteilyä, jolloin pilviä muodostuu vähemmän ja lämpösäteilyä pääsee maan pinnalle enemmän kuin auringon ollessa rauhallinen.
Svensmark: ”Aurinko vaikuttaa maan ilmakehään tulevaan kosmiseen säteilyyn siksi, että säteilyn on ensin läpäistävä niin sanottu heliosfääri. Sillä tarkoitetaan Auringon magneettikenttää. Ja tämä magneettikenttä toimii ikään kuin kilpenä kosmista säteilyä vastaan. Jos auringon aktiivisuus on suuri, voimme sanoa, että kilpi on vahvempi ja vähemmän kosmisia säteitä pääsee läpi, ja kun aurinko on hiljaisempi kosmisia säteitä tulee enemmän. Ja jos katsomme viimeksi kulunutta vuosituhatta, niin näemme että aktiivisen Auringon aikana oli keskiajan lämpökausi.”
Svensmark-efektiksi kutsuttu kosmisen säteilyn, auringon ja ilmaston vuorovaikutusteoria ei ole saanut laajaa kannatusta ilmatieteilijöiden keskuudessa.
Tänä syksynä (2006) Svensmarkin tutkijaryhmä sai vihdoin kokeellista näyttöä teorialleen. Tässä pilvikammiossa simuloitiin kosmisten säteiden vaikutusta pilvien muodostumiseen puhtaassa ilmakehässä. Tulokset julkaistiin lokakuussa Britannian tiedeakatemian julkaisusarjassa.
Svensmark: ”Luulen, että tekemämme koe osoittaa fysikaalisen mekanismin, jossa sähkövaraukset ovat todella tärkeitä uusien aerosolien muodostumiselle, ja luulen myös, että tämä mekanismi toimii myös oikeassa ilmakehässä. Se selittää myös, miksi aerosolien muodostumista on havaittu olosuhteissa, joissa sen ei perinteisten teorioiden mukaan olisi pitänyt olla mahdollista. Yhdessä muiden tutkimustulosten kanssa, jotka viittaavat samaan – Luulen, että tämä on vahva todiste kosmisten säteiden ja pilvien väliselle yhteydelle.”
Suomessakin on toki tutkijoita, jotka pitävät Svensmarkin teorioita merkittävinä.
Saarnisto: ”Tämä on minusta semmonen kuuma aihe tänä päivänä ja olen ihan varmasti sitä mieltä, että auringosta löytyy pitkälle selittäjä näihin nopeisiin muutoksiin.”
Pietarilaissyntyinen Ilya Usoskin tutkii kosmista säteilyä Oulun yliopistossa. Hän on seurannut tanskalaisten työtä jo kymmenen vuoden ajan.
Usoskin: ”He olivat ensimmäisiä, jotka toivat julki vieläpä hyvin äänekkäästi sen mahdollisuuden, että kosmiset säteet voisivat vaikuttaa ilmastoon. Silloin kymmenen vuotta sitten heidän teoriaansa ei otettu kovin hyvin vastaan tiedeyhteisössä eikä maailmalla muutenkaan. Täytyy sanoa, etteivät heidän perustelunsa vielä silloin olleet kovin vahvoja. Mutta pikku hiljaa nämä ideat saivat kannatusta ja vakavasti otettavat tutkimustulokset osoittavat nyt, että heidän hahmottamansa mekanismi voi hyvinkin toimia.”
Luonnontieteissä yksi tutkimustulos ei vielä tee kesää, vaan kokeet on pystyttävä toistamaan. Svensmarkin työtä koetetaan nyt toistaa Euroopan ydintutkimuskeskuksessa CERNissä, jossa on käytössä tarkempi laitteisto kuin tanskalaisilla.
Svensmark: ”Saimme juuri pilvikokeemme hyväksyttyä CERNissä Genevessä. Siihen tulee osallistumaan noin 60 tutkijaa kymmenestä maasta, myös Suomesta. Kaikki tämä osoittaa, että tiedeyhteisössä on ihmisiä, jotka ovat alkaneet suhtautua tähän asiaan vakavasti. He ovat tajunneet että se on todellinen tieteellinen kysymys, joka vaatii huomiota.”
Tuloksia CERNin kokeista on luvassa ensi vuonna. Voiko niiden perusteella sanoa mikä osuus lämpenemisestä johtuu ihmisestä ja mikä kosmisista tekijöistä?
Svensmark: ”Kysymys kuuluu, miten suuri osa viimeksi kuluneiden 30 vuoden muutoksesta on aiheutunut ihmisen toiminnasta ja miten suuri on esimerkiksi Auringon vaikutus. Tämä kysymys on edelleen auki, eikä siihen mielestäni ole selvää vastausta. Mutta Auringolla tulee epäilemättä olemaan vaikutusta tulevaisuudessakin.”
Viime vuosisadan ilmastonmuutoksen ymmärtämistä vaikeuttaa se, että Aurinko oli aktiivinen samaan aikaan kun kasvihuonekaasujen päästöt lisääntyivät.
Usoskin: ”Juuri tästä syystä on erittäin vaikeaa erottaa mikä oli lämpenemisen todellinen syy, mikä oli ihmisen aiheuttama ja mikä luonnollisten tekijöiden osuus. - - Joidenkin arvioiden mukaan aurinkokunnan ulkopuoliset tekijät, avaruuden tapahtumat voivat selittää 50-70 prosenttia ilmaston lämpenemisestä 1900-luvun alusta vuosisadan puoliväliin. Tämä on siis kosmisen säteilyn mahdollinen osuus. Auringon oman säteilyn vaikutus ei ylitä 15-20:tä prosenttia lämpenemisestä, joten loppuosa voitaisiin laskea ihmisen aiheuttamaksi. Mutta tilanne muuttui viime vuosikymmeninä, ehkä 1970-luvun jälkeen, kun Auringon aktiivisuus lakkasi kasvamasta. Aurinko on pysynyt samalla tasolla tai hieman hiljentynyt, mutta kuten tiedämme monista julkaisuista, jotkut maapallon mittaustulokset osoittavat edelleen kasvua, mikä voisi osoittaa ihmistoiminnan merkityksen lisääntymiseen. Mutta suurimmassa osassa 1900-lukua luonnolliset syyt ovat todennäköisesti merkittäviä.”
Lopullista selitystä ilmastonmuutoksiin tuskin saadaan koskaan, mutta tieto tarkentuu lähimpien vuosikymmenien ja vuosisatojen aikana. Jos maapallon keskilämpö alkaa laskea Auringon rauhoittuessa, kosminen säteily lienee oletettua suurempi syyllinen. Jos taas lämpötila nousee, pääsyyllinen lienee ihmiskunta. Toistaiseksi tilanne on ratkaisematon; maapallon keskilämpötila ei ole noussut kahdeksan viime vuoden aikana.
Henrik Svensmark:
http://en.wikipedia.org/wiki/Henrik_Svensmark
http://cloudws.web.cern.ch/cloudws/documents_talks/Henrik_Svensmark/index.html
http://www.nationalpost.com/story.html?id=fee9a01f-3627-4b01-9222-bf60aa332f1f&k=0
http://www.telegraph.co.uk/news/main.jhtml?xml=/news/2007/02/11/warm11.xml
http://seedmagazine.com/news/2006/10/the_cosmic_climate_connection.php
http://stephenschneider.stanford.edu/Publications/PDF_Papers/Laut2003a.pdf
Svensmarkin kirja (ei vielä suomeksi -tietenkään!):
http://www.amazon.com/Chilling-Stars-Theory-Climate-Change/dp/1840468157
Tähän kysymykseen on haettava vastausta Tanskasta. Maan avaruustutkimuskeskus sijaitsee Kööpenhaminan keskustassa. Vanhempi tutkija Henrik Svensmark on tehnyt alalla sekä teoreettista että kokeellista työtä. Auringon lämpösäteily ei hänenkään mielestään riitä selittämään ilmastonmuutoksia.
Svensmark: ”Meillä on oltava toinen mekanismi, joka perustuu vuorovaikutukseen, ja me puhumme kosmisen säteilyn vaikutuksesta pilviin – se on epäsuora mekanismi.”
Svensmark ja hänen kollegansa julkaisivat teorian kosmisen säteilyn ja ilmaston välisestä yhteydestä jo kymmenen vuotta sitten. Sen mukaan kosminen säteily muodostaa ioneja, jotka kiihdyttävät pilvien kehittymiselle välttämättömien aerosolien muodostumista.
Auringon magneettikentän aktiivisuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon kosmista säteilyä pääsee maapallolle. Aktiivinen aurinko vähentää säteilyä, jolloin pilviä muodostuu vähemmän ja lämpösäteilyä pääsee maan pinnalle enemmän kuin auringon ollessa rauhallinen.
Svensmark: ”Aurinko vaikuttaa maan ilmakehään tulevaan kosmiseen säteilyyn siksi, että säteilyn on ensin läpäistävä niin sanottu heliosfääri. Sillä tarkoitetaan Auringon magneettikenttää. Ja tämä magneettikenttä toimii ikään kuin kilpenä kosmista säteilyä vastaan. Jos auringon aktiivisuus on suuri, voimme sanoa, että kilpi on vahvempi ja vähemmän kosmisia säteitä pääsee läpi, ja kun aurinko on hiljaisempi kosmisia säteitä tulee enemmän. Ja jos katsomme viimeksi kulunutta vuosituhatta, niin näemme että aktiivisen Auringon aikana oli keskiajan lämpökausi.”
Svensmark-efektiksi kutsuttu kosmisen säteilyn, auringon ja ilmaston vuorovaikutusteoria ei ole saanut laajaa kannatusta ilmatieteilijöiden keskuudessa.
Tänä syksynä (2006) Svensmarkin tutkijaryhmä sai vihdoin kokeellista näyttöä teorialleen. Tässä pilvikammiossa simuloitiin kosmisten säteiden vaikutusta pilvien muodostumiseen puhtaassa ilmakehässä. Tulokset julkaistiin lokakuussa Britannian tiedeakatemian julkaisusarjassa.
Svensmark: ”Luulen, että tekemämme koe osoittaa fysikaalisen mekanismin, jossa sähkövaraukset ovat todella tärkeitä uusien aerosolien muodostumiselle, ja luulen myös, että tämä mekanismi toimii myös oikeassa ilmakehässä. Se selittää myös, miksi aerosolien muodostumista on havaittu olosuhteissa, joissa sen ei perinteisten teorioiden mukaan olisi pitänyt olla mahdollista. Yhdessä muiden tutkimustulosten kanssa, jotka viittaavat samaan – Luulen, että tämä on vahva todiste kosmisten säteiden ja pilvien väliselle yhteydelle.”
Suomessakin on toki tutkijoita, jotka pitävät Svensmarkin teorioita merkittävinä.
Saarnisto: ”Tämä on minusta semmonen kuuma aihe tänä päivänä ja olen ihan varmasti sitä mieltä, että auringosta löytyy pitkälle selittäjä näihin nopeisiin muutoksiin.”
Pietarilaissyntyinen Ilya Usoskin tutkii kosmista säteilyä Oulun yliopistossa. Hän on seurannut tanskalaisten työtä jo kymmenen vuoden ajan.
Usoskin: ”He olivat ensimmäisiä, jotka toivat julki vieläpä hyvin äänekkäästi sen mahdollisuuden, että kosmiset säteet voisivat vaikuttaa ilmastoon. Silloin kymmenen vuotta sitten heidän teoriaansa ei otettu kovin hyvin vastaan tiedeyhteisössä eikä maailmalla muutenkaan. Täytyy sanoa, etteivät heidän perustelunsa vielä silloin olleet kovin vahvoja. Mutta pikku hiljaa nämä ideat saivat kannatusta ja vakavasti otettavat tutkimustulokset osoittavat nyt, että heidän hahmottamansa mekanismi voi hyvinkin toimia.”
Luonnontieteissä yksi tutkimustulos ei vielä tee kesää, vaan kokeet on pystyttävä toistamaan. Svensmarkin työtä koetetaan nyt toistaa Euroopan ydintutkimuskeskuksessa CERNissä, jossa on käytössä tarkempi laitteisto kuin tanskalaisilla.
Svensmark: ”Saimme juuri pilvikokeemme hyväksyttyä CERNissä Genevessä. Siihen tulee osallistumaan noin 60 tutkijaa kymmenestä maasta, myös Suomesta. Kaikki tämä osoittaa, että tiedeyhteisössä on ihmisiä, jotka ovat alkaneet suhtautua tähän asiaan vakavasti. He ovat tajunneet että se on todellinen tieteellinen kysymys, joka vaatii huomiota.”
Tuloksia CERNin kokeista on luvassa ensi vuonna. Voiko niiden perusteella sanoa mikä osuus lämpenemisestä johtuu ihmisestä ja mikä kosmisista tekijöistä?
Svensmark: ”Kysymys kuuluu, miten suuri osa viimeksi kuluneiden 30 vuoden muutoksesta on aiheutunut ihmisen toiminnasta ja miten suuri on esimerkiksi Auringon vaikutus. Tämä kysymys on edelleen auki, eikä siihen mielestäni ole selvää vastausta. Mutta Auringolla tulee epäilemättä olemaan vaikutusta tulevaisuudessakin.”
Viime vuosisadan ilmastonmuutoksen ymmärtämistä vaikeuttaa se, että Aurinko oli aktiivinen samaan aikaan kun kasvihuonekaasujen päästöt lisääntyivät.
Usoskin: ”Juuri tästä syystä on erittäin vaikeaa erottaa mikä oli lämpenemisen todellinen syy, mikä oli ihmisen aiheuttama ja mikä luonnollisten tekijöiden osuus. - - Joidenkin arvioiden mukaan aurinkokunnan ulkopuoliset tekijät, avaruuden tapahtumat voivat selittää 50-70 prosenttia ilmaston lämpenemisestä 1900-luvun alusta vuosisadan puoliväliin. Tämä on siis kosmisen säteilyn mahdollinen osuus. Auringon oman säteilyn vaikutus ei ylitä 15-20:tä prosenttia lämpenemisestä, joten loppuosa voitaisiin laskea ihmisen aiheuttamaksi. Mutta tilanne muuttui viime vuosikymmeninä, ehkä 1970-luvun jälkeen, kun Auringon aktiivisuus lakkasi kasvamasta. Aurinko on pysynyt samalla tasolla tai hieman hiljentynyt, mutta kuten tiedämme monista julkaisuista, jotkut maapallon mittaustulokset osoittavat edelleen kasvua, mikä voisi osoittaa ihmistoiminnan merkityksen lisääntymiseen. Mutta suurimmassa osassa 1900-lukua luonnolliset syyt ovat todennäköisesti merkittäviä.”
Lopullista selitystä ilmastonmuutoksiin tuskin saadaan koskaan, mutta tieto tarkentuu lähimpien vuosikymmenien ja vuosisatojen aikana. Jos maapallon keskilämpö alkaa laskea Auringon rauhoittuessa, kosminen säteily lienee oletettua suurempi syyllinen. Jos taas lämpötila nousee, pääsyyllinen lienee ihmiskunta. Toistaiseksi tilanne on ratkaisematon; maapallon keskilämpötila ei ole noussut kahdeksan viime vuoden aikana.
Henrik Svensmark:
http://en.wikipedia.org/wiki/Henrik_Svensmark
http://cloudws.web.cern.ch/cloudws/documents_talks/Henrik_Svensmark/index.html
http://www.nationalpost.com/story.html?id=fee9a01f-3627-4b01-9222-bf60aa332f1f&k=0
http://www.telegraph.co.uk/news/main.jhtml?xml=/news/2007/02/11/warm11.xml
http://seedmagazine.com/news/2006/10/the_cosmic_climate_connection.php
http://stephenschneider.stanford.edu/Publications/PDF_Papers/Laut2003a.pdf
Svensmarkin kirja (ei vielä suomeksi -tietenkään!):
http://www.amazon.com/Chilling-Stars-Theory-Climate-Change/dp/1840468157
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.