Afrikan väkiluvuksi arvioitiin vuonna 2006 924 miljoonaa. Väkiluvun odotetaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä 1,4 miljardiin. Afrikan väestö kasvaa noin 20 miljoonalla vuodessa. Afrikan väkiluku oli 1950 vain 260 miljoonaa eli kolmannes Euroopan silloisesta väestöstä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikka
Eli paine Eurooppaan päin ei ole suinkaan vähenemässä. Afrikkalaisiin suhtaudutaan usein rasistisesti. Se johtuu useimmiten tietämättömyydestä. Eilen tullut tv-ohjelman ”Silminnäkijä” jakso ”Köyhyyden kauppamiehet” valotti ongelmaa monipuolisesti – kannattaa katsoa kun tulee uusintana.
Lyhennelmä ohjelman esittelystä:
KÖYHYYDEN KAUPPAMIEHET
http://www.yle.fi/silminnakija/
Suomi on käynyt loppuvuodesta 2007 ankaraa vääntöä EU:n kanssa oikeudestaan maksaa kansallisia maataloustukia. Sitä ennen väännettiin kättä sokerintuotantokiintiöistä ja hävittiin. Tässä keskustelussa on jäänyt täysin sivuun se, mitä seurauksia eurooppalainen tuettu ylituotanto aiheuttaa Euroopan ulkopuolella, esimerkiksi Afrikassa. Tukiaisten kääntöpuolella on köyhyyden noidakehä.
Rikas Eurooppa maksaa massiiviset tuet maataloudelle ja tuottaa enemmän kuin pystyy syömään. Lisäksi EU maksaa vientitukia ja dumppaa niiden avulla ylituotannon köyhiin maihin. Polkumyynti tappaa Afrikassa paikallista maataloutta.
Silminnäkijä-sarjassa nähdään saksalaisen Spiegel-TV:n tuottama kooste esimerkeistä, miten EU:n maataloustuotannon ja viennin tuki käytännössä aiheuttaa köyhyyttä Afrikassa. Näkökulma on kiusallinen juuri nyt, kun Suomi on vaatinut oikeutta jatkaa kansallisia tukia ja entistä sokerintuotantomäärää. Juuri kehitysmaiden sokerituonnin vapauttaminen on syy siihen, miksi EU:n pitää vähentää sokerintuotantoaan.
Maataloustuet ovat EU:n suurin menoerä. Niiden avulla esimerkiksi maitoa tuotetaan enemmän kuin Euroopassa kulutetaan. Eurooppalainen turbolehmä lypsää jopa 30 litraa maitoa päivässä. Laihat afrikkalaislehmät eivät pääse lähimaillekaan.
Eurooppalainen liikamaito kuivataan maitojauheeksi, joka myydään alle tuotantohintojen Afrikkaan. Hinta jää alle paikallisen tuoremaidon, jolloin maatalous ei elätä – vaikka valtaosa väestöstä elää maataloudesta. Seurauksena on vain lisää Eurooppaan pyrkiviä laittomia siirtolaisia.
Eurooppalaiset puhuvat mielellään samaan aikaan reilusta kaupasta, mutta todellisuus on tyly. Maataloustuotteiden dumppaus on pikemminkin itsekkään kaupan kouluesimerkki.
”Kilpailu on epäreilu. Se ei vain ole oikein!” puhisee maanviljelijä Garikot Krotoumou Burkina Fasosta.
Virallisesti EU:n maataloustukien perusteena on tarve saada lähiruokaa ja turvata alueellinen tasa-arvoisuus. Väite saa uuden näkökulman, kun ohjelma näyttää senegalilaista ruokatoria. Paikallisia tuotteita on vain vähän. Vihannekset on tuotu Hollannista.
Tuhannet senegalilaiset maanviljelijät ovat jättäneet hedelmälliset pellot, kertoo paikallinen sipulinviljelijä.
”Ensimmäiseksi pitää lopettaa se, että eurooppalaisia tuotteita myydään täällä halvemmalla kuin vastaavia paikallisia tuotteita”, vaatii Francois Traore Burkina Fason maataloustuottajien liitosta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikka
Eli paine Eurooppaan päin ei ole suinkaan vähenemässä. Afrikkalaisiin suhtaudutaan usein rasistisesti. Se johtuu useimmiten tietämättömyydestä. Eilen tullut tv-ohjelman ”Silminnäkijä” jakso ”Köyhyyden kauppamiehet” valotti ongelmaa monipuolisesti – kannattaa katsoa kun tulee uusintana.
Lyhennelmä ohjelman esittelystä:
KÖYHYYDEN KAUPPAMIEHET
http://www.yle.fi/silminnakija/
Suomi on käynyt loppuvuodesta 2007 ankaraa vääntöä EU:n kanssa oikeudestaan maksaa kansallisia maataloustukia. Sitä ennen väännettiin kättä sokerintuotantokiintiöistä ja hävittiin. Tässä keskustelussa on jäänyt täysin sivuun se, mitä seurauksia eurooppalainen tuettu ylituotanto aiheuttaa Euroopan ulkopuolella, esimerkiksi Afrikassa. Tukiaisten kääntöpuolella on köyhyyden noidakehä.
Rikas Eurooppa maksaa massiiviset tuet maataloudelle ja tuottaa enemmän kuin pystyy syömään. Lisäksi EU maksaa vientitukia ja dumppaa niiden avulla ylituotannon köyhiin maihin. Polkumyynti tappaa Afrikassa paikallista maataloutta.
Silminnäkijä-sarjassa nähdään saksalaisen Spiegel-TV:n tuottama kooste esimerkeistä, miten EU:n maataloustuotannon ja viennin tuki käytännössä aiheuttaa köyhyyttä Afrikassa. Näkökulma on kiusallinen juuri nyt, kun Suomi on vaatinut oikeutta jatkaa kansallisia tukia ja entistä sokerintuotantomäärää. Juuri kehitysmaiden sokerituonnin vapauttaminen on syy siihen, miksi EU:n pitää vähentää sokerintuotantoaan.
Maataloustuet ovat EU:n suurin menoerä. Niiden avulla esimerkiksi maitoa tuotetaan enemmän kuin Euroopassa kulutetaan. Eurooppalainen turbolehmä lypsää jopa 30 litraa maitoa päivässä. Laihat afrikkalaislehmät eivät pääse lähimaillekaan.
Eurooppalainen liikamaito kuivataan maitojauheeksi, joka myydään alle tuotantohintojen Afrikkaan. Hinta jää alle paikallisen tuoremaidon, jolloin maatalous ei elätä – vaikka valtaosa väestöstä elää maataloudesta. Seurauksena on vain lisää Eurooppaan pyrkiviä laittomia siirtolaisia.
Eurooppalaiset puhuvat mielellään samaan aikaan reilusta kaupasta, mutta todellisuus on tyly. Maataloustuotteiden dumppaus on pikemminkin itsekkään kaupan kouluesimerkki.
”Kilpailu on epäreilu. Se ei vain ole oikein!” puhisee maanviljelijä Garikot Krotoumou Burkina Fasosta.
Virallisesti EU:n maataloustukien perusteena on tarve saada lähiruokaa ja turvata alueellinen tasa-arvoisuus. Väite saa uuden näkökulman, kun ohjelma näyttää senegalilaista ruokatoria. Paikallisia tuotteita on vain vähän. Vihannekset on tuotu Hollannista.
Tuhannet senegalilaiset maanviljelijät ovat jättäneet hedelmälliset pellot, kertoo paikallinen sipulinviljelijä.
”Ensimmäiseksi pitää lopettaa se, että eurooppalaisia tuotteita myydään täällä halvemmalla kuin vastaavia paikallisia tuotteita”, vaatii Francois Traore Burkina Fason maataloustuottajien liitosta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nyt ollaan ryöstökalastamassa Afrikan rannikkovesiä puhtaaksi kun omat vedet ovat tyhjiä. Afrikkalaiset katsovat ryöstämistä voimattomina. Mistäpä he saisivat tykkiveneitä ampuakseen sadat eurooppalaiset tehokalastusalukset upoksiin aluevesiään ryöstämästä.