Yleisön pyynnöstä (oikeasti vain yhden henkilön) kokoan tähän lyhyesti panssaripatojen/luotiliivien/sirpaleliivien tärkeää historiaa toisen maailmansodan ajalta. Tässä ei tulla käsittelemään muiden aselajien panssaripaitoja ainakaan nyt. Tämä aihe on niin laaja, että käsittelen tässä vain yhtä pientä osaa.
Yhdysvaltioissa kiinnostus jalkaväen suojapanssareihin kasvoi kummasti vuoden 1944 aikana. Armeijan Taisteluvälineosasto kiinnostui eversti I. Ridgeway Trimblen työstä jalkaväen rintapanssarien parissa. Trimble oli jo vuoden 1943 helmikuussa ryhtynyt tutkimaan japanilaisten käyttämiä erilaisia rintapanssareita. Näistä syntyi ensimmäinen yksinkertainen luotiliivi T34, joka koostui 1,7cm paksuisista teräslevyistä, jotka oli suljettu nylon-verkon sisään. Laitos oli aivan tavattoman raskas, mikä johti sen hylkäämiseen. Tämän jälkeen oli vuorossa T36 rintapanssari, joka ei juuri poikennut ensimmäisen maailmansodan aikana kehitetyistä ja käytetyistä malleista. Sekin jäi kokeelliseksi, samoin kuin T39 panssariliivi jossa käytettiin alumiinia ja terästä. Useiden puhtaasti kokeellisten mallien jälkeen alkoi valo loistaa.
Kaikkein lupaavimmaksi malliksi osoittautui T62E1 liivi. Siitä syntyi vielä modifikaatio T64, joka standardisoitiin panssariliiviksi M12 elokuussa 1945. Edellisenä kuukautena oli 1000 T62E1 liiviä (T65 esiliinapanssarilla) ja 1200 T64 liiviä lähetetty Tyynenmeren rintamalle taistelutesteihin, mutta nämä myöhästyivät taisteluista. T62E1 oli seuraavanlainen: Kaksiosainen (etu-ja takaosa) panssariliivi, joka voitiin irroittaa hartioilta. Sen ballistisena materiaalina oli 2,6-3mm paksut alumiinilevyt. Levyt oli lisäksi asetettu limittäin, jotta ne parantaisivat suojausta. Liivi panoi 4,1 kg. Parannetussa mallissa T64 oli paksummat alumiinilevyt, mutta se painoikin 5,4 kg. Kaikkiaan 53352 M12 liiviä tuotettiin kesäkuusta heinäkuuhun 1945. Vasta Korean konfliktissa M12 liivi pääsi rintamakäyttöön.
Todellinen vallankumous ja kevlarin todellinen henkinen edeltäjä syntyi kuitenkin vuonna 1943. Tuolloin Laivaston Tutkimuslaboratorio, yhdessä Armeijan Suunniteluosaston kanssa, tutki kevyen ei-metallisen luotiliivin ja kypärän kehittämistä Merijalkaväen sotilaiden käyttöön. Toukokuussa 1943 kehitti Dow Chemical Company lupaavan uuden materiaalin. Tämä materiaali koostui lasikuidusta yhdessä etyyliselluloosa hartsin kanssa. Tämä materiaali nimettiin projektia johtaneen kenraali Georges Doriotin mukaan DORONiksi. Tässä vaiheessa myös armeija kiinnostui tästä materiaalista ja perustettiin aselajien yhteinen Muovipanssari Komitea. Näihin aikoihin kehitettiin myös parannettu malli materiaalista, jossa oli etyyliselluloosan tilalla metakrylaatti. Tästä tuli sitten Doron tyypi 2. Ballistisissa testeissä todettiin Doron pystyvän hyvin pysäyttämään tavallisen .45 kaliiperin 230 grainin pistoolinluodin. 3,17mm Doronia oli enemmän kuin tarpeeksi tällaisia luoteja vastaan ja tämä paksuus hyväksyttiin palvelusesineisiin. Armeija pudottautui pelistä pois jatkaakseen oman T62E1/T64 liivinsä kanssa, mutta laivasto jatkoi kehitystä. Laivaston jatkotesteissä todettiin Doronin olevan turvallisempaa ei-läpäisytapauksessa kuin metalliset panssarit. Metallisissa panssareissa luodin iskun verran panssarialaa saattoi romahtaa tai työntyä sisäänpäin aiheuttaen vakavia vammoja, vaikka luoti ei olisikaan läpäissyt panssaria: Ns. tylpän iskun trauma. Myös suurempien suojalaattojen käyttöön ryhdyttiin koska ne suuremmalla massallaan tarjosivat enemmän vastusta luodeille.
Doron osoittautui todella luotettavaksi ja sen luodin kestävyyttä testattiin jopa koehenkilöiden päällä niin, että samaan aikaan toinen henkilö ampui panssarimiestä pistoolillaan. Doron kesti hyvin ja luodit, testihenkilöiden kuvauksen mukaan, pysähtyivät kuin seinään. Lopulta päädyttiin seuraavaan suunnitelmaan: Doron levyjä lisättäisiin tavallisiin USMC asetakkeihin ja Laivaston pelastusliiveihin. Merijalkaväki tilasi kaikkiaan 1000 kappaletta näitä asetakkeja ja ne annettiin Toiselle Merijalkaväki divisioonalle taistelutestejä varten Okinawalla 1945. Divisioona ei kuitenkaan päässyt mukaan tähän tehtävään, joten vain vähäisiä määriä panssaripaitoja oli taistelukäytössä Okinawan kampanjan loppupuolella. Doron olisi voinut olla rintamalla hyvinkin jo vuonna 1944 ja se olisi taatusti pelastanut monia henkiä, mutta epäluuloisuus luotiliivejä ja panssareita kohtaan hidasti sitä ratkaisevasti. Kokeelinen Doronista valmistettu kypärä ei koskaan tullut palveluskäyttöön.
Lähde:
Osprey MAA 157 Flack Jackets
PS. Virheet, varokaa!
Yhdysvaltioissa kiinnostus jalkaväen suojapanssareihin kasvoi kummasti vuoden 1944 aikana. Armeijan Taisteluvälineosasto kiinnostui eversti I. Ridgeway Trimblen työstä jalkaväen rintapanssarien parissa. Trimble oli jo vuoden 1943 helmikuussa ryhtynyt tutkimaan japanilaisten käyttämiä erilaisia rintapanssareita. Näistä syntyi ensimmäinen yksinkertainen luotiliivi T34, joka koostui 1,7cm paksuisista teräslevyistä, jotka oli suljettu nylon-verkon sisään. Laitos oli aivan tavattoman raskas, mikä johti sen hylkäämiseen. Tämän jälkeen oli vuorossa T36 rintapanssari, joka ei juuri poikennut ensimmäisen maailmansodan aikana kehitetyistä ja käytetyistä malleista. Sekin jäi kokeelliseksi, samoin kuin T39 panssariliivi jossa käytettiin alumiinia ja terästä. Useiden puhtaasti kokeellisten mallien jälkeen alkoi valo loistaa.
Kaikkein lupaavimmaksi malliksi osoittautui T62E1 liivi. Siitä syntyi vielä modifikaatio T64, joka standardisoitiin panssariliiviksi M12 elokuussa 1945. Edellisenä kuukautena oli 1000 T62E1 liiviä (T65 esiliinapanssarilla) ja 1200 T64 liiviä lähetetty Tyynenmeren rintamalle taistelutesteihin, mutta nämä myöhästyivät taisteluista. T62E1 oli seuraavanlainen: Kaksiosainen (etu-ja takaosa) panssariliivi, joka voitiin irroittaa hartioilta. Sen ballistisena materiaalina oli 2,6-3mm paksut alumiinilevyt. Levyt oli lisäksi asetettu limittäin, jotta ne parantaisivat suojausta. Liivi panoi 4,1 kg. Parannetussa mallissa T64 oli paksummat alumiinilevyt, mutta se painoikin 5,4 kg. Kaikkiaan 53352 M12 liiviä tuotettiin kesäkuusta heinäkuuhun 1945. Vasta Korean konfliktissa M12 liivi pääsi rintamakäyttöön.
Todellinen vallankumous ja kevlarin todellinen henkinen edeltäjä syntyi kuitenkin vuonna 1943. Tuolloin Laivaston Tutkimuslaboratorio, yhdessä Armeijan Suunniteluosaston kanssa, tutki kevyen ei-metallisen luotiliivin ja kypärän kehittämistä Merijalkaväen sotilaiden käyttöön. Toukokuussa 1943 kehitti Dow Chemical Company lupaavan uuden materiaalin. Tämä materiaali koostui lasikuidusta yhdessä etyyliselluloosa hartsin kanssa. Tämä materiaali nimettiin projektia johtaneen kenraali Georges Doriotin mukaan DORONiksi. Tässä vaiheessa myös armeija kiinnostui tästä materiaalista ja perustettiin aselajien yhteinen Muovipanssari Komitea. Näihin aikoihin kehitettiin myös parannettu malli materiaalista, jossa oli etyyliselluloosan tilalla metakrylaatti. Tästä tuli sitten Doron tyypi 2. Ballistisissa testeissä todettiin Doron pystyvän hyvin pysäyttämään tavallisen .45 kaliiperin 230 grainin pistoolinluodin. 3,17mm Doronia oli enemmän kuin tarpeeksi tällaisia luoteja vastaan ja tämä paksuus hyväksyttiin palvelusesineisiin. Armeija pudottautui pelistä pois jatkaakseen oman T62E1/T64 liivinsä kanssa, mutta laivasto jatkoi kehitystä. Laivaston jatkotesteissä todettiin Doronin olevan turvallisempaa ei-läpäisytapauksessa kuin metalliset panssarit. Metallisissa panssareissa luodin iskun verran panssarialaa saattoi romahtaa tai työntyä sisäänpäin aiheuttaen vakavia vammoja, vaikka luoti ei olisikaan läpäissyt panssaria: Ns. tylpän iskun trauma. Myös suurempien suojalaattojen käyttöön ryhdyttiin koska ne suuremmalla massallaan tarjosivat enemmän vastusta luodeille.
Doron osoittautui todella luotettavaksi ja sen luodin kestävyyttä testattiin jopa koehenkilöiden päällä niin, että samaan aikaan toinen henkilö ampui panssarimiestä pistoolillaan. Doron kesti hyvin ja luodit, testihenkilöiden kuvauksen mukaan, pysähtyivät kuin seinään. Lopulta päädyttiin seuraavaan suunnitelmaan: Doron levyjä lisättäisiin tavallisiin USMC asetakkeihin ja Laivaston pelastusliiveihin. Merijalkaväki tilasi kaikkiaan 1000 kappaletta näitä asetakkeja ja ne annettiin Toiselle Merijalkaväki divisioonalle taistelutestejä varten Okinawalla 1945. Divisioona ei kuitenkaan päässyt mukaan tähän tehtävään, joten vain vähäisiä määriä panssaripaitoja oli taistelukäytössä Okinawan kampanjan loppupuolella. Doron olisi voinut olla rintamalla hyvinkin jo vuonna 1944 ja se olisi taatusti pelastanut monia henkiä, mutta epäluuloisuus luotiliivejä ja panssareita kohtaan hidasti sitä ratkaisevasti. Kokeelinen Doronista valmistettu kypärä ei koskaan tullut palveluskäyttöön.
Lähde:
Osprey MAA 157 Flack Jackets
PS. Virheet, varokaa!
Vastaukset 51
Vanhimmat
Jopas melkoisen vyörytyksen flakjacketia sait ruudulle. Siitä näppärä aasinsilta siihen että mitähän materiaalia olivat nämä jenkkien pommikonemiehistöjen Maailmansodan aikana käyttämät sirpaleliivit? FLugzeugAbwehrKanone eli ilmatorjuntatykki saksaksi on antanut sirpaleliiveille sen FLAKJacket -nimen millä ne nykyään sotilasjargonissa tunnetaan.
Kävi silmääni tuossa jutussasi että liivejä testattiin .45 ACP (Colt model 1911 Government, reilut 11 mm eurooppalaisittain ilmaistuna tuo kaliiperi, lisätietona lukijalle joka ei ihan yhtä uppoutunut ole näihin juttuihin kuin tuo MeAgain) -pistoolilla ampumalla.
Arvelen että tuon 230 grainisen kudin lähtönopeus lienee jotain luokkaa 250 m/s. Nelivitosen kudin ballistiset ominaisuudet vastaavat aika hyvin lujaa heitettyä painavaa tuhkakuppia, mikään upotuksen ihme tuo ei ole. Sitä kuuluisaa pysäytysvoimaa tuossa on kyllä rutosti.
Aika "kiltti" testi noille liiveille, tuo .45 -kaliiperi. Ehkä tunnelmaa ei haluttu pilata ampumalla 7,92 Mauserin Kar98 -kiväärillä..?
Sääli että sen yhden kaverin nimi ei ollut G. Moriot, olisi metkaa nähdä Korean sodan aikaisia kuvia jossa tuimia jenkkejä MORON -suojaliiveissä.
"...mitähän materiaalia olivat nämä jenkkien pommikonemiehistöjen Maailmansodan aikana käyttämät sirpaleliivit?"
Lähtemättä sen tarkemmin erittelemään malleja, näyttäisi olleen mangaaniterästä(tai oikeammin Hadfieldiä!) yleensä. Verrattain kevyitä laattoja ja kestäviäkin. Panssaria kesti olla paljonkin päällä, kun ei tarvinnut harrastaa pituushyppyä tai kolmiloikkaa lentsikassa. Myöhemmin tuli alumiinilaatat, nylon ja kokeiltiin myös Doronia, vaikka se ei palvelukseen mennytkään.
"Arvelen että tuon 230 grainisen kudin lähtönopeus lienee jotain luokkaa 250 m/s. Nelivitosen kudin ballistiset ominaisuudet vastaavat aika hyvin lujaa heitettyä painavaa tuhkakuppia, mikään upotuksen ihme tuo ei ole. Sitä kuuluisaa pysäytysvoimaa tuossa on kyllä rutosti."
Doron olikin tarkoitettu nimeomaan hitaamman liikenopeuden kappaleita vastaan (pist.kal.luodit, kran.sirpaleet ja panssarin sirpaleet), joiden todettiin aiheuttavan eniten fataaleista ja non-fataaleista tapauksista. Doron oli edullinen myös siksi että se oli kevyt ja takasi sotilaan liikkumavapauden. Niin ja kuten huomattua se ei "romahtanut" niinkuin teräslevyt.
"Ehkä tunnelmaa ei haluttu pilata ampumalla 7,92 Mauserin Kar98 -kiväärillä..?"
Kiväärinluodin pysäyttävien mallien oli todettu olevan hankalia, ellei mahdottomia, käyttää kivääriorjille jo ensimmäisessä Isossa.
"...metkaa nähdä Korean sodan aikaisia kuvia jossa tuimia jenkkejä MORON -suojaliiveissä."
Minä teeskentelen etten ymmärrä vitsiäsi. You moron! Korean sodassa oli tosin sotilailla uudenlaiset Doron-liivit päällä ja ne Vietnamin liivit jatkoivat samassa hengessä.
Minulla on vielä materiaalia brittien vastineista samassa sodassa. Ehkä sitäkin voisi lyhyesti referoida.
Missasin vissiin sen panssarikytkyn jutussasi, oletin näemmä että mosurin päälle meinatut. Panssarimiehistöt tosiaan saivat siruja oman vaunun sisäseinistä itseensä vaikka osuma ei lävistänyt levyä.
Jotkut niittaamalla kootut vaunumallithan olivat ekstravaarallisia miehistölleen, panssariin pysähtynyt/kimmonnut osuma lähetti usein niitinpuolikkaan sisätilaan "pistoolinluodin teholla". Lähinnä meinaan noita brittien eräitä malleja ja italialaisia vekottimia.
MORON M1, no more dodging bullets.
"Kiväärinluodin pysäyttävien mallien oli todettu olevan hankalia, ellei mahdottomia, käyttää kivääriorjille jo ensimmäisessä Isossa".
Tuosta tuli mieleeni että oletko nähnyt sellaista ensimmäisessä Isossa käytettyä saksalaisten konekivääriampujan kypärää missä on se aivan julmettu etulevy otsan suojana? Käsittääkseni meinattu juuri hyökkäystä torjuttaessa Spandaun ampujalle jonka oli pakko pitää nuppiaan juoksuhaudasta näkösällä ampuessaan. Saa aika tekoa kyllä ollakin jos pitäisi pysäyttää joku .303 Britishin kuula. Luulisi tyrmäävän ampujan joka tapauksessa vaikka henki säästyisikin.
You know... KLANNNNNGGGGG! "Ach Ulrich, du bist in der kopf erschossen, ist alles in ordnung?" "Ja Hans, alles in ordnungOrdnungOrdnungOrdnun..."
"Panssarimiehistöt tosiaan saivat siruja oman vaunun sisäseinistä itseensä vaikka osuma ei lävistänyt levyä."
Lisänä vielä se, että urbaanissa ympäristössä noita kovia roiskeita tuskin voi välttää. Jokainen pienikin paukaus irroittaa muutamia toisen asteen esineitä, niin ettei missään oikein ole turvassa.
"Herra luutnantti!" (Luutnantti nousee) "No, mit..." PAUMMMMMMMMMMMMMMM! "Niin luutnantti, varo sitä kranaattia!"
"Lähinnä meinaan noita brittien eräitä malleja ja italialaisia vekottimia."
Niin, myöhemmissä tankeissa ei enää ollut niin tuota niittipelkoa. Tosin esim. Hellcatissä osuman irroittamat panssarinpalat aiheuttivat usein pelottavia tappioita.
"Isossa käytettyä saksalaisten konekivääriampujan kypärää missä on se aivan julmettu etulevy otsan suojana?"
Näistä Michelin-miehistä on kuvia tuossa kirjassa mistä olen kaiken poiminut. Hurjaa kamaa, mutta turvallista. Sivulla 6 on kuva belgialaisesta sotilaasta mahtavissa ritarin verneissä ensimmäisen maailmansodan länsirintamalla. Miehellä on vielä päässä typerän näköinen italialainen kyrp....kypärä, kai. Tuo panssari varmaan pysäyttäisi ydinpomminkin.
"Ach Ulrich, du bist in der kopf erschossen, ist alles in ordnung?" "Ja Hans, alles in ordnungOrdnungOrdnungOrdnun..."
ROTFLMAO
Joo nuo "kokosuojat" ovat sitten vielä oma juttunsa. Pahan näköisiä tosiaan.
Jäin miettimään niitä japsien suojaliivejä mistä aiemmin puhuit, mistä ne oli tehty? Jossain nähnyt kuvan jostain upseerien pitämistä ihme "toppaliiveistä"? Mitä lie seremoniakamaa, eihän siinä muuta kuin vanu pöllähdä kun joku ampuu Browningin BAR :lla palmun takaa, loppuu Banzain johtaminen alkuunsa.
Eipä silti, kyllähän japanilaissotilaan varustus oli varsin kattavaa ja laadukasta tavaraa. Noillahan oli pitkät kokemukset sotimisesta ja koko kolmekymmentäluvun Kiinasta.
Tuntuu vähän ristiriitaiselta että noilla oli suojaliivejä kun kuitenkin niin epäröimättä juoksivat päin konekivääreitä banzaita huutaen tai tilanteen ollessa tappiollinen, ampuivat itsensä/räjäyttivät itsenä käsikranaatilla.
Noh, nipponin poikien käsitys taistelemisesta ja varsinkin kaatumisesta poikkeaa aika tavalla länsimaisesta vastaavasta.
Niitähän oli useitakin eri malleja. Päätellen siitä mitä olen nähnyt, niin todennäköisesti terästä ja nahkaa. Sittenhän oli olemassa se teräksinen kilpikonnankuori tarkka-ampujille. Se saattoi tosin olla pelkästään kokeellinen.
Toivottavasti linkit toimii:
http://groups.msn.com/WW2J-R-A/shoebox.msnw?action=ShowPhoto&PhotoID=3
http://groups.msn.com/WW2J-R-A/shoebox.msnw?action=ShowPhoto&PhotoID=6
http://groups.msn.com/WW2J-R-A/shoebox.msnw?action=ShowPhoto&PhotoID=7
"Tuntuu vähän ristiriitaiselta että noilla oli suojaliivejä kun kuitenkin niin epäröimättä juoksivat päin konekivääreitä banzaita huutaen tai tilanteen ollessa tappiollinen, ampuivat itsensä/räjäyttivät itsenä käsikranaatilla."
No, järjestetäänhän niitä oikeudenkäyntejäkin vaikka tuomio on jo langetettu (N-Saksa, Neuvostolandia). Muistan nähneeni joskus kuvan kamikaze-piloteista, joilla oli laskuvarjot. Se on kait sitä sotilaallisten piirien make believe-teatteria. Tuntuu paremmalta lähettää pojat tuhoon kun on olemassa näennäinen pelastumismahdollisuus.
"Noh, nipponin poikien käsitys taistelemisesta ja varsinkin kaatumisesta poikkeaa aika tavalla länsimaisesta vastaavasta."
Aivan, muistatko taipumattoman Hiroo Onedan. Mies taisteli Nipponin puolesta Lubangin saarella vuoteen 1974. Hän ei uskonut vihollisen naurettavaa propagandaa Keisarillisen Japanin antautumisesta. Siinä esimerkki velvollisuuden tunnosta!
http://www.wanpela.com/holdouts/profiles/onoda.html
Joo, Onodan tapaus on kyllä juuri niin sitä japanilaista mentaliteettia käydä sotaa. Rapiat alle kolmekymmentä vuotta ylipalvelusta on kova kohtalo.
Noiden "sota on yhä täydessä käynnissä" -japanilaisten kanssahan jouduttiin ihan tulitaisteluihin monillakin saarilla vielä hyvän aikaa sodan loppumisen jälkeenkin. Eikös Iwo Jimaltakin ilmestynyt kaksi kaveria maan alta vissiin kaksi vuotta taisteluiden jälkeen? Tarkista tieto ihmeessä, näin vain muistelen lukeneeni.
Eihän sitä tiedä vaikka Onoda ei ollutkaan viimeinen........... Perin ikävää jos voittaa lotossa ja vie muijan matkalle Balille. Picknikillä viidakossa sitten kuulee takaansa Nambun varmistimen naksahduksen.......... =)
Japanilaiset ovat tunnettuja pitkästä eliniästä, mutta tuskin sentään enää tarvitsee pelätä Nambun naksahdusta. Vanhat luut siellä tosin saattaa rapsahdella. Ei Onoda ilmeisesti viimeinen ollut. Stay-behind miesten jäännöksiä on löydetty moninakin vuosikymmeninä saarilta. Erotus on se, että näille miehille sota ei loppunut koskaan.
Viimeinen pataljoona on todella mielenkiintoinen aihe. Eräillä tavoilla voidaan sanoa, että Saksassakin oli tällaisia henkilöitä. Tosin siitä keskusteltaessa aletaan jo lähetä yhteiskuntapolitiikan rotanloukkua.
Leikkimiehlellä siitä Nambun varmistimesta Balilla naputinkin, ei nyt enään yli 62 vuotta sodan jälkeen kukaan siellä haahuile pahoin kulahtaneessa japanilaisessa uniformussa. Eihän...............?
Pacificin alueella nuo oli tietysti mahdollisia, kun sademetsää yms puskaa sekä harvaanliikuttua vuoristoa riittää. Voi pitkäänkin leikkiä piilosilla oloa, varsinkin jos kukaan ei etsi.
Kirjoita vain Viimeisestä pataljoonasta, mitä keskustelua himmaamaan, siksihän tämä kätevä foorumi onkin. Kuulen minäkin joka puolelta varmistimien naksahduksia ja pistimen kiinnittämisen ääniä mutta so what.
Rakentava väittely on mukavaakin joskus, ei siinä mitään. Jokaisella on omat mielipiteensä, itse kyllä yritän aina asioiden historialliset faktat varmistaa paristakin lähteestä ennenkuin teen omat johtopäätökseni. Jos luen jostain lähi-idän sotahistoriasta niin katson ettei jokaisessa lähteessä lue "printed in Israel".
Nuo kuumat aiheethan on aika paljon natsit/venäläiset -linjalla. Itse en yleensä jaksa edes lähteä vastaamaan postaukseen jos jo otsikko on joku tyyliin "SS-Sondergruppen ei syyllistynyt joukkomurhiin".
"Eihän...............?"
No, nyt kun sanot. En olisi asiasta ihan niin varma....
"Kirjoita vain Viimeisestä pataljoonasta, mitä keskustelua himmaamaan, siksihän tämä kätevä foorumi onkin."
Mieluiten jätän sen aiheen vaikka olenkin jonkin verran tutkinut. Jos sen purkin avaan, niin täällä on pian poliittinen parjaussota jonka vertaista ei ole nähnty sitten.....ööö....viime viikon!
"Jokaisella on omat mielipiteensä..."
Mitä niistä mielipiteistä sanottiinkaan? Mielipiteet on niinkuin p*rsreikiä, jokaisella on yksi!
"...itse kyllä yritän aina asioiden historialliset faktat varmistaa paristakin lähteestä ennenkuin teen omat johtopäätökseni."
Sen olen ilokseni kyllä huomannut!
PS. Puhutaan mielummin panssareista ja ohjuksista!
Ohjukset ja/tai tankit siis.
Heitä joku alku sieltä päästä linjaa. Jatketaan vaikka tähän, mitä sitä uutta avaamaan joka kerta. Kuitenkin käy niin jos avaat uuden otsakkeella "Type 95 Corregidorissa" niin parin postauksen jälkeen olemme kuitenkin päätyneet Chilen Sisäministeriön SWAT -joukkoihin tai Rorkes Driftiin Zulumaassa.
Pysytään sitten kuitenkin Jaapponissa ja Pasifikassa.
Oliko Corregidorissa Type 95 vaunuja? Minä muistan lukeneeni Chi-Ha Shinhoto tankeista ja kaapatuista Stuarteista. Damn, minulla on aukko sivistyksessä.
Minä olen löytänyt muutamia mainintoja eteläisellä tyynellämerellä vuonna 1944 käytetystä yhdysvaltalaisesta 37mm jalkaväkitykistä T32. 155-200 kanuunan kokeellinen patsi näitä meni siis tuolloin rintamalle. Kyseessä on ilmeisesti aika erikoislaatuinen kanuuna. Kolmijalalle asetettava, verrattain kevyt ja ilmeisesti itselataava. Kuvia tai mitään vankkaa infoa ei aseesta ole paljastunut. Olen yrittänyt vilkuilla uutisfilmejä tuolta ajalta, mutta vilaustakaan en ole nähnyt tästä laitteesta. Hiukset irtoilee päästä kun raivostuttaa tämä tiedon puute.
Luzonin rähinöissä oli muistini mukaan japanilaisista 4. ja 7.Panssarirykmentit. HA-Go taisi olla ainoa malli ensinmainitun kalustona, jälkimmäinen käytti sekä Ha-Gota ja Chi-Ha :ta.
Varmana en osaa sanoa oliki Ha-go Corregidorilla mukana (luulisin että oli), osastot kun kärsivät kovat tappiot jo Bataanilla. Alkuperäinen Chi-Ha 57mm luikkuineen oli todettu onnettomaksi mm Stuarteja vastaan ja hirmu hädällä kuskattiin muistini mukaan peräti 2 KPL Shinhotoa Corregidorille.
Kaapatut Stuartit olivat käytössä japanilaisten toimesta. Kuulemma erinomaisia hinaamaan kiinnijääneitä Chi-ha -vaunuja irti pinteestä, lienee käynyt samuraiden kunnialle jo tuo..
En ole tuosta kyllä mitään kuullut ennen. Siis 37 mm tykki jossa ilmeisesti klipsilataus (kuten vaikka 40 mm Boforsin it-tykki)?
Lähteistäni ei löydy mainintaa Ha-Go vaunuista Corregidorilla. Nuo Shinhotot on tunnetusti hyvin dokumentoitu ja niistä löytyy hyviä kuviakin.
Näin yleensä tässä kirjassa on muutamia panssarikuvia Vilippiineiltä. Mielenkiintoista että kaapattuja 75mm M3 GMC:tä on käytetty vielä McArthurin paluutaisteluissakin 1944-45. Näistä kuvista päätellen japanilaiset saivat useitakin Stuart vaunuja saaliiksi. 7. Panssarirykmentin kolmas komppania varustettiin Stuarteilla huhtikuussa 1942.
"Siis 37 mm tykki jossa ilmeisesti klipsilataus..."
Tykki näyttäisi olevan melkoinen enigma. Yksi vaihtoehto on M4 tykin rumpu-mallinen systeemi, mutta todella hankala sanoa kun ei edes kuvaa ole nähtävissä. Olen vain lukenut sen käyttäneen pienihylsyistä ammusta, joka laukaistaan korkeapainekammiosta. Lähtönopeus taisi olla välillä 450-500 m/s.
Lähteistäni ei löydy mainintaa Ha-Go vaunuista Corregidorilla. Nuo Shinhotot on tunnetusti hyvin dokumentoitu ja niistä löytyy hyviä kuviakin.
Näin yleensä tässä kirjassa on muutamia panssarikuvia Vilippiineiltä. Mielenkiintoista että kaapattuja 75mm M3 GMC:tä on käytetty vielä McArthurin paluutaisteluissakin 1944-45. Näistä kuvista päätellen japanilaiset saivat useitakin Stuart vaunuja saaliiksi. 7. Panssarirykmentin kolmas komppania varustettiin Stuarteilla huhtikuussa 1942.
"Siis 37 mm tykki jossa ilmeisesti klipsilataus..."
Tykki näyttäisi olevan melkoinen enigma. Yksi vaihtoehto on M4 tykin rumpu-mallinen systeemi, mutta todella hankala sanoa kun ei edes kuvaa ole nähtävissä. Olen vain lukenut sen käyttäneen pienihylsyistä ammusta, joka laukaistaan korkeapainekammiosta. Lähtönopeus taisi olla välillä 450-500 m/s.
(Hmmm, taas on palsta vähän epävakaa. Toivottavasti tämä nyt menee perille. Kait.)
Japanin armeija käytti mieluusti sotasaalistavaraa edellyttäen että siihen riitti varaosia ja ampumatarviketta. Eikös yli sata Stuartia mennyt Filippiineillä heidän käsiinsä, suuri osa varmasti kunnostuslelpoista.
100 % varmuudella en minäkään uskalla Type 95 -vaunua sijoittamaan Corregidorin taisteluun kun "varmoja" kuvia ei löydy.
Sotasaalisjutuista tuli mieleeni aika mielenkiintoinen nippelitieto, nimittäin saksalainen 37 MM PaK käytössä Guadalcanalilla 1942. Kiinalaisillehan toimitettiin noita pst-tykkejä ja osa jäi japsien sotasaaliiksi taisteluiden kestäessä. Olen nähnyt kuvan jonka väitetään juuri Salomoninsaarilla jälleen kerran sotasaaliiksi saatua 37 mm PaK :ia. Jätän MeAgainin huoleksi sen tiedon esiinkaivamisen lähdehelvetistä että oliko nuo alkuperäistä saksalaista 37 mm ammusta käyttäviä vai oliko niitä muutettu japanilaisille ammuksille sopiviksi.......... Toisaalta jos ammuksia kohtuullisesti per tykki niin mikäs sen käytön estää ihan alkuperäisenäkin. Soitto Adille ja u-boot kipaisee tuomassa ammuslaatikoita..hehe.
Noilla antamillasi parametreillä tulee vähän tosiaan joku Airacobran aseen sukulaispyssy mieleeni. Lähtönopeus joku +/- 500 m/sek taitaa olla varsin hyvä jos aseen halutaan vielä pysyvän jollain nopeasti pystytetyllä kolmijalalla.
Tyyppi Ra 37mm pst-tykki oli muistaakseni PAK 35/36:n designaatio Japanissa ja niitä tosiaan oli Guadalcanalilla käytössä. Niihin oli ilmeisesti myös tehty joitain modifikaatioita japanilaisten itsensä toimesta. Japanilaiset pitivät sodan aikana kaikkea saamaansa saksalaista kalustoa todella isossa arvossa. Myös kiinalaisilta otettuja Pz-1 tankkeja käytettiin leuhkimistehtävissä. Tuosta ammushuollosta luulisin, että jos tykkeihin on tehty "modifikaatioita", niin ne todennäköisesti koskevat juuri tätä.
Japanilaiset muuten saivat sodan aikana Saksasta muutamia Raketenpanzerbüchse 54-raketinheittimiä ja kehittivät niihin perustuen 70mm Tyyppi 4 pst-raketinheittimen. Läpäisynä olisi ollut 80mm panssaria. Laukaisin näyttäisi olevan kaksiosainen putki tukijaloille asetettuna. Aseessa käytetty rakettityyppi ei minussa juuri ihailua herätä. Siinä näyttäisi olevan Hale-pyörintävakautus, joka ei tällaisessa käytössä ole kyllä lainkaan paikallaan. Myöhemmin tosin kehitettiin vielä 90mm versio, joka olisi antanut läpäisyksi 120mm. Näitä aseita ei kuitenkaan koskaan käytetty sodassa.
Nämä laitokset eivät minusta vaikuta miltään tekniikan riemuvoitoilta. Mikähän oli japanin rakettimoottorien ja ontelopanosten kehityksen tila sodan aikana?
"Lähtönopeus joku /- 500 m/sek taitaa olla varsin hyvä jos aseen halutaan vielä pysyvän jollain nopeasti pystytetyllä kolmijalalla."
Jos olen lukemastani oikein käsittänyt, niin tuon T32 tykin jalustassa oli paljon vakausongelmia. Aseesta oli olemassa edelleen kehitettyjä versioita kuten: T33 ja T10E1 joita ei kentällä nähty.
Tuo type 4 olisi sitten Shermaniin tehonnut, se 90 mm jo erinomaisesti. Eri asia sitten kuinka paljon tuhovaikutusta noissa olisi ollut.
Paperillahan joku vaikkapa neukkujen RPG-2 vaikuttaa "laaki ja vainaa" tankintappajalta mutta näkeehän noita paljon ajoneuvoja jossa on singon osuman kärventämä maalipinta ja pienehkö reikä keskellä ja äijät vilkuttavat kuvaajalle niin että.
Kyllähän sodan lopulla kehitys meni Japanissakin luja eteenpäin asekehityksessä, liian myöhään vain heidän kannaltaan. Japanin armeija jäi meikäläisen mielestä vähän jälkeen omissa doktriineissaan kun kaikki oli "kevyttä ja ketterää" tyyliin Zero ja Ha-go.
Oletko muuten kuullut tuon väittämän että Adi olisi Japaniin toimittanut lahjaksi havaintokappaleet Tiikeriä ja Pantheria? Jostain vielä sattunut silmiini väittämä että vaunuja olisi käytetty Keisarillisen palatsi suojana.
"Tuo type 4 olisi sitten Shermaniin tehonnut, se 90 mm jo erinomaisesti. Eri asia sitten kuinka paljon tuhovaikutusta noissa olisi ollut."
Siinä mahdollisessa Japanin maihinnousussa, johon nuo oli varattu, olisi ollut vastassa ilmeisesti komposiittipanssarein suojattuja Shermaneja jotka olisivatkin olleet kovempi pala näille onteloammuksille. Jo vuodesta 1943 lähtien tuo ontelopanoksen tankille aiheuttama vaara oli ymmärretty ja sitä vastaan oli ryhdytty sitten kehittämään vastakeinoja. Kirjoitan vastakeinoista tarkemmin jos kiinnostaa?
Sodan lopulla oli tosin muutamissa maissa (Yhdysvallat, Saksa ainakin) testeissä jo tandem-ammuksia. Näissä siis kaksi taistelukärkeä peräkkäin.
"Kyllähän sodan lopulla kehitys meni Japanissakin luja eteenpäin asekehityksessä, liian myöhään vain heidän kannaltaan."
Yhdysvaltain Teknisen Tiedustelun (1946) raportissa ollaan aika suorapuheisia japanilaisten rakettitekniikasta: "Japanilaisten rakettituotannossa ja tekniikoissa ei vaikuta olevan mitään huomion arvoista. Molemmat vaikuttavat olevan tehottomampia ja epätarkempia kuin meillä." Itse, näkemäni perusteella, yhtyisin tuohon käsitykseen japanilaisten rakettitekniikan osalta. Myöskään japanilaisten käyttämät rakettilaukaisimet eivät herättäneet juuri huomiota Teknisessä Tiedustelussa.
"Japanin armeija jäi meikäläisen mielestä vähän jälkeen omissa doktriineissaan kun kaikki oli "kevyttä ja ketterää" tyyliin Zero ja Ha-go."
Ei saa unohtaa että esim. Yhdysvalloissa oli samankailtainen kevyttä ja ketterää- doktriini. Seurauksena TD ja Sherman systeemi ja tietysti myös kevyt bazooka. No, antaa sen olla ja palataan tekniikkaan.
"Oletko muuten kuullut tuon väittämän että Adi olisi Japaniin toimittanut lahjaksi havaintokappaleet Tiikeriä ja Pantheria? Jostain vielä sattunut silmiini väittämä että vaunuja olisi käytetty Keisarillisen palatsi suojana."
Olen kyllä kuullut, mutta todennäköisesti se on myyttiä. Tiger ja Panther kyllä ostettiin, mutta "hyvän tahdon eleenä" (Tosiassa kuljetuskapasiteetin puutteen takia) luovutettiin saksalaisten käyttöön itärintamalla. Joidenkin huhujen mukaan Saksassa panssarikoulutuksessa olevat japanilaiset olisivat ottaneet osaa taisteluihinkin Ardenneilla, mutta "kovia" todisteita en ole tuolle nähnyt.
Tiesitkö muuten että japanilaiset kehittivät ja käyttivät 40mm hylsyttömiä ammuksia käyttävän konetykin sodan aikana? Kyseessä oli Ho-301 lentokonekanuuna. Pallo putosi siinä vaiheessa kun aseen tehokas kantama oli 150 metriä. Omasta mielestäni kyseessä on paremminkin 40mm automaattiraketinheitin, joka purki kaasunsa hitaanlaisesti ammuksen takaosissa olleista rei'istä. Se ei siis ollut ihan "aito" hylsytön Laitan kuitenkin linkkejä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Ho-301_cannon
Pyssy on tuo etualalla oleva:
http://www.specops.com.pl/technika/bron_strzelecka/muzeum_broni_w_lithgow/DSC01352.JPG
Minulla on lisääkin materiaalia japsien rakettiammus/hylsytön-kokeista, jos kiinnostaa?
Britit olivat käyttäneet ja kehittäneet erilaisia panssariliivejä jo ensimmäisessä maailmansodassa. Toisen maailmansodan alkaessa ei kuitenkaan yhtään tällaista ollut käytössä, joten Medical Research Council sai tehtäväkseen tutkia sellaisen käyttöä Dunkirkin evakuoimisen jälkeen. Ensimmäinen panssariliivi valmistui vuoden 1941 alkuun mennessä.
MRC Panssariliivi koostui kolmesta 1mm paksusta mangaasiteräslevystä. Suurin levy oli rinnan puolella suojaamassa tärkeimpiä elimiä, selkäpuolella oli pienempi levy ja viimeinen levy oli alaruumiin suojana. Näitä tuotettiin kokeisiin 5000 kappaletta ja niiden huomattiin kestävän sekä .38 että .45 kaliiperiset luodit. Tämän perusteella täysi hyväksyntä annettiin huhtikuussa 1942. Pian kuitenkin todettiin panssariliivin hankaloittavan sotilaan liikkumista ja into systeemiä kohtaan alkoikin vähetä vuodesta 1942 lähtien siksikin, että terästä ei riittäisi valtaviin tuotantomääriin. Vasta vuoden 1943 lopulla tuotettiin 200,000 panssariliiviä. Näistä 12,000 lähetettiin 21. Armeijaryhmälle, jossa ne päätyivät laskuvarjomiehille ja erikoisjoukoille. Pioneereille Italiaan meni noin 300 panssariliiviä. Muut jätettiin reserviin tai annettiin ilmavoimille. MRCn panssaria käytettiin ilmeisesti vain operaatio Market Gardenissa vuonna 1944.
Kaksi muuta kokeellista mallia kehitettiin sodan aikana: Armorette ja Wisbrodin Panssariliivi. Armorette koostui vulkanisoituun kumiin upotetuista panssarilevyistä, jotka helpottivat liikkumista. Wisbrodin liivi koostui puolestaan limittäin asetetuista panssarilevyistä joiden arveltiin antavan parempaa suojaa. Kumpikaan ei nähnyt kenttäkäyttöä.
Historiafoorumin listassa näkyy että tähän keskusteluun kirjoitettu viimeiseksi tänään (ti18.12.) 18.48, kuitenkin tällä puolella ei löydykään tekstiä. MeAgain on vissiin pamauttanut niin hurjat teesit ruudulle että ylläpito on joutunut poistamaan koko tekstin................. Hehe.
Vaikka uskonkin maailman kaikkiin salaliittoteorioihin, en voi sietää sanojasi osaavasta(!?) ylläpidostamme(!?).
Älä unohda kumartaa Johtaj.... Ylläpidon suuntaan. He sentään tarjoavat sinulle foorumin johon voi (joskus) kirjoittaa....
"Kevyellä ja ketterällä" tarkoitin japsien suhteen noita heidän doktriinejaan "hyvä hävittäjä on ennen kaikkea ketterä kaartotaistelija" tyyliin KI-43 armeijan ilmavoimien puolella ja Zero laivaston vastaavien puolella. Nuo koneethan olivat menestyksekkäitä sodan alkupuolella mutta hävisivät pahemman kerran kun hyvinkoulutettujen pilottien lentämät Grumman Hellcatit ja Change-Vought Corsair tulivat vastustajiksi. Japsikoneiden ketteryyshän tuli suojauksen puutteen hinnalla, Zerohan syttyi lähes aina kun .50 -cal valojuova osui säiliöihin. Kabiinissa sitten laskuvarjoton ilmojen samurai pui viimeisenä eleenä nyrkkiä. Kun kaartotaistelu ei enään ollut ilmataisteluiden käyntitapa niin nuo sodanalun ketterät japsikoneet alkoivat olla mennyttä aikaa.
Japanilaisethan toisaalta kyllä käänsivät kelkkansa ja Raidenin, Shidenit ja suosikkini Nakajima KI-84 olivat jo varsin liukasliikkeisiä ja iskuvoimaisia koneita. Saburo Sakaihan sanoi tuosta Raidenista koneen koelennettyään että "Tuntui kun olisi lentänyt kuorma-autolla". Sitä se panssarointi ja 4 tykkiä teettää...
Shermanhan oli Pacificin Kuningastiikeri juuri siksi että japsien vaunut olivat niin kevyitä ja ohuesti panssaroituja.
Joo, olen lukenut kanssa tuon "poikamme Ardenneilla jenkkipiruja löylyttämässä, Tokyo Shimbun erikoisnumero". Eiköhän tuo ihan sitä legendaa ole.
Sitä 40 mm asetta on jossain suomalaisessa kirjoituksessa kutsuttu "projektiilinheittimeksi". Aika sopiva kuvaus kun tuota katselee. Saa olla hyvähermoinen kaveri Shokin puikoissa jos pitää 150 metrin päähän mennä Superfortressista.
Kirjoita vaan mistä huvittaa.
Kuulehan..
Ei se Ylläpito näitä viestejä voi muuttaa tai rukata millään tavalla!
Mikä lie äälVIISAS KAVERI siellä istuu kopissa näitä viestejä mulkkVALPPAASTI TARKKAILEMASSA.
Eihän se ylläpito mitään tajLASKE VAIVOJAAN näistä historianfoorumien valvomisesta.
Minun puolestani voivat suksia hevHIIHTOLOMALLE LAPPIIN HETI JOULUN JÄLKEEN.
Täytyy lopetella, nettiyhteyteni meni yhtäkkiä epävakaaksi, keskusyksikkö rutisee pahasti. J sks ks ieh si i
Samantyylisessä uskossa yhdysvaltalaiset kehittelivät aseistustaan myös. Bazookan kaliiperiksi tuli 81mm sijaan alamittainen 60mm koska aseesta piti saada OD:n mukaan kevyempi. Mitä hyötyä keveydestä sitten oli kun teho puuttui, sitä en kyllä tiedä. Tank Destroyer-konsepti pohjautui nimenomaan ohuesti panssaroituihin metsästäjiin, joiden toimintaideana oli nopea liike ja väijytys. Samankaltaisuuta näissä ideoissa siis kyllä piisaa.
"Nakajima KI-84 olivat jo varsin liukasliikkeisiä ja iskuvoimaisia koneita."
KI-84 on aina muistuttanut minua P-47 Thunderboltista ja kyllä sen suorituskyky suunnilleen sitä vastaakin. Kaikkiaan todella hyvä kone tuo.
"Shermanhan oli Pacificin Kuningastiikeri juuri siksi että japsien vaunut olivat niin kevyitä ja ohuesti panssaroituja."
Minä sanoisin enemmänkin Pasifikan Pantheriksi. Tuo Tiger II vertaus tuntuu tässä hieman liioitellulta.
"Eiköhän tuo ihan sitä legendaa ole."
Sitä pahasti epäilinkin. Panssarikoulutuksessa japanilaisia kuitenkin ilmeisesti oli, vai?
"Sitä 40 mm asetta on jossain suomalaisessa kirjoituksessa kutsuttu "projektiilinheittimeksi"."
Todella brittiläisen kuuloinen nimi tuo projektiilinheitin. Raketinheitin olisi kuitenkin ehkä suomalaistetumpi nimitys siitä. Minulla on herra Chinnin mainiossa kirjassa aineistoa projektiil.....RAKETINHEITTIMISTÄ!
Ensiksi HO-301. Kyseessä on muunneltu versio tavanomaisesta Oerlikon pikatykistä, jota on muunneltu 40mm raketin tarpeisiin. Oerlikon tarjosi riittävät tietotaidot perusmalliin josta japanilaiset sitten muuttivat aseensa. Aberdeenin testeissä suurin saavutettu tulinopeus oli 573 lau/min ja raketin saavutettu keskinopeus oli suunnilleen 246 m/s. Ammuksista monet jäivät testeissä suutareiksi ja osa räjähti epätäydellisesti. Muuten ase toimi ihan kiitettävästi eikä suurempia ongelmia sen mekanismeissa havaittu.
Toinen testattu ase oli 40mm rekyylitön konetykki, ilman mitään erityistä tyyppinumeroa. Se muistuttaa HO-301 kanuunaa, mutta takana on sinkomainen kaasunpoistoaukko. Ammuksena olisi samanlainen raketti kuin HO-301:ssä.
Viimeinen ase on 80mm rekyylitön lentokonetykki. Kyseessä on hyvin yksinkertainen ei-automaattinen sinkoase, joka koostuu vain laukaisuputkesta ja ammuksesta. Mahdollinen käyttö olisi ollut maahyökkäykseen tai pommikoneita vastaan. Muutamia kuvia testauksesta on, mutta ei mitään erityisiä tietoja.
Nojuu, ehkä yösydännä tuli vähän liioiteltua vertaamalla Shermania Tiger II :een. Eihän se nyt ihan niin massiivinen järkäle ollut. Korjataan Pantheriksi nukutun yön jälkeen.
"Projektiilinheitin" tosiaan kuullostaa aika kuivakan asialliselta brittiläiseltä termiltä. Mojovaa kieltähän se brittipuhe, juuri sodankäynti tulee heti mieleenkin.
You know.. keskustelu Goldstream Guardin Shermanissa jossain Mortainin lähellä. "GUNNER.. would you be so extremely kind and put a round through that jerrys Panther tank.. well come on ol' chap, shoot shoot.. i'm afraid that the enemy really have seen us.. BANG! ("Achtung, ein Faierflei, abstand achthundert met..*KLANNNGGGG*..Raus raus, schnell schnell")JOLLY GOOD! Well done young man, indeed well done! And now stop the vehicle, i think that we shall brew us an nice cup of tea.. DRIVER!"
HO-301 ampui paljon nopeampaan tahtiin kuin mitä minä olin luullut. Onhan tuolla sitten jo melko hyvä tulinopeus mitä tulee proj ammuksiin. Hitaitahan nuo ovat, toisaalta kineettinen energia ei tuossa meinaa suuremmin mitään, riittää vaan että kuti lentää kohteeseen asti. Kuten jo naputinkin edellä niin pelottavan lähelle Superfortressia pitää lentää että tuo "kaarituli" perille asti kantaa.
Roight then! I wus dinkin' precisely tha saim!
Coldstream Guardsithan käyttivät joissakin Shermaneissaan niitä Tulip-rakettijärjestelmiä ETOlla 1944-45. 3-tuuman raketti (tai raketit) kiinnitettynä tornin sivuun.
"Onhan tuolla sitten jo melko hyvä tulinopeus mitä tulee proj ammuksiin."
Niin, se tulinopeus saavutettiin pudottamalla eräs täysin tarpeeton asia pois nimittäin: hylsynpoisto! Siinä lyhenikin ammus melko paljon.
"...riittää vaan että kuti lentää kohteeseen asti."
Aberdeenin testiraporttien mukaan nämä räjähdysaineet ja sytyttimet eivät ole erityisen luotettavia. No, nehän onkin valmistettu toisarvoisista materiaaleista.
Tuo Coldstreamin rakettiviritys ei kaiketi poikinut suurtakaan suosiota armeijan päättäjien keskuudessa, eikös tuo vain em joukko-osaston käyttöön jäänyt. 2 Typhoonin rakettia ei mikään kovin mittava tuliannos ole. Katselin just yhden kirjani kuvaa missä tuo raketti on, näyttäisi olevan ihan kiinteä viritys. Olikohan nuo sitten kiinteästi "approximately zeroed in" jollekin etäisyydelle?
Kun jossain aiemmassa puhuimme siitä Krokosta niin löysin kuvan Sherman Crocodilesta, pari kappaletta muutettu brittien toimesta. Käyttäjinä ilmeisesti 2nd Armored Division. Meikäläisen lähde puhuu neljästä vaunusta, ihme piensarjapuuhastelua jos noin on.
Puhalsin pölyt veks omasta jenkki-/brittitankkilähteistäni, nyt pystyn tasapäisesti väittelemään liki mistä vain aihepiiriin liittyvästä.
Tulip näyttäisi olevan yksinkertainen suuntaa ja laukaise-laite. Suorasuuntauksella lisää tulivoimaa etulinjaan.
Sherman Crocodileen liittyen oli S. Zalogalla eräs artikkeli. Hunnicuttia katsoessa näyttäisi siltä, että Euroopan rintamalla oli vielä jonkin verran liekinheittimiä E4-5. Nämä olivat Shermanin runkoon asetettavia heikkotehoisia ja pieniä apuheittimiä. Kansallisen Puolustustutkimus Komitean toimesta kehiteltiin useitakin todella vaikuttavan oloisia liekkareita. Lopullinen liekinheitinvaunu olisi ollut tietysti liekkitankki malli T33. Tämä olisi perustunut M4A3E2 tankkiin, joka olisi käyttänyt E20-20 pääliekkaria ja E21 apuheitintä lähipuolustukseen. Tornissa olisi ollut lisänä vielä 75mm M17 tykki vakauttimella. Todella vaikuttavasti aseistettu vaunu!
http://www.militarymodelling.com/news/article.asp?UAN=512&v=3&sp=332716698385332239368
Hyvä linkki, selvisi sitten tuokin aihe varsin kattavasti. Kuulostaa kuivakkaan brittiläiseltä tuo British Petroleum Warfare Department kun kuitenkin tavoiteltuna lopputoloksena on hiiltynyt kasa jonka kansalaisuutta voi arvailla kypärän mallin perusteella.
Ihan komean Shermanin oli tehnyt. Tuo irtoroina joskus käy noissa malleissa silmään ts liimalla helppo laittaa kiinni malliin mutta oikeassa laitteessa ne eivät kauaa olisi kyydissä kun jostain ojanpenkereestä räimäistään neljääkymppiä yli. Tuonkin Sherman moottorikannelta voisi se nelivitonen kotelossaan lähteä aika haipakkaa matkoihinsa.
Remmejä ja naruja vaadimme, ihan kuten ne oikeissakin joudutaan virittämään kiinni jos mukana halutaan tavaran pysyvän.
Petroleum Warfare Department kehitti sodan loppupuolella Priest-vaunuja varten massiivisen 9.75-tuumaisen polttokranaatinheittimen. Sillä nakattiin lähes miehenmittaisia fosforisäiliöitä vastustajan niskaan. Laitetta testattiin Ranskassa 1945.
Chemical Warfare Servicen mukavat heput kehittivät mariineita varten Pasifikaan kertakäyttö-liekkarinkin sodan lopulla. En usko että olisi ehtinyt taisteluun, mutta olen löytänyt muutamia lyhyitä kuvauksia ja piirroksia siitä. Se ilmeisesti standardisoitiin M8 Liekinheittimeksi sodan jälkeen.
Samat kaverit kehittivät 4.2-tuumaiseen kranaatinheittimeen sodan lopulla kauhistavan polttoammuksen. Kranaatti toimi kuin minikranaatinheitin: Pudotessaan se nakkasi pienellä räjähdyspanoksella neljä palavaa magnesium/termiitti-sylinteriä perästään ulos. Nämä tietysti sytyttivät koko lähiön.
Ei sinulla ole kuvia näistä otuksista?
Ei kyllä ole kuvia noista tarjolla. Lähinnä omasta hyllystäni noita taisteluista ja välineistä kertovat kirjat on enemmänkin "in action" -alatyyppiä, mitään kovin syvällisesti noihin protoihin ja niiden kehitykseen luotaavaa en ole tullut hankkineeksi. Pikavilkaisulla joku kolmisen tusinaa Ospreytä näkyy olevan tuossa hyllyssä, muitakin kustantajia toki myös niiden kaverina.
Sinulla tietysti koko Ospreyn tuotanto aina jotain umpikinkyjä "Sudanese tribal warrior 1789-1824" tai "UNITA/MPLA field kitchens 1975-1998".. =)
Tuo WP on aika hämäävä kun niin mielellään aina mainostetaan "maalinmerkkaukseen ja savunkehittämiseen" käytettävänä ihan kilttinä aineena vain.. Pirullista tavaraa tuo fosfori. Jos muistan oikein niin venäläiset lentokoneet pudottivat Jatkosodassa fosforilevyjä meikäläisten puolelle, metsäpaloja noista ainakin syttyi.
"Sinulla tietysti koko Ospreyn tuotanto aina jotain umpikinkyjä "Sudanese tribal warrior 1789-1824" tai "UNITA/MPLA field kitchens 1975-1998".. =)"
Nou. Minulla on pääosin toiseen maailmansotaan keskittyvää Ospreytä. Todelliset aarteet ja harvinaisuudet täytyy etsiä muualta. Aikalaisista dokumenteista ja raporteista nyt lähinnä. Niitäkin on tullut kerättyä, mutta se on niinkuin etsisi sitä kuuluisaa neulaa. MPLA:n porukat oli niin huonojakin SADFia vastaan etten ole edes kiinnostunut.
"Jos muistan oikein niin venäläiset lentokoneet pudottivat Jatkosodassa fosforilevyjä meikäläisten puolelle, metsäpaloja noista ainakin syttyi."
Lahden 20mm pst-kivääriinkin oli muistiini fosforilataus jota ihan käytettiinkin Jatkossa.
Stimmt schon. Nuo Afrikan sodat ovat kanssa aika suo jos niiden tapahtumia alkaa selvittelemään. Angolan sota, Kuuban asevoimien mittavin revohka; esimerkkinä vain. Asetrokareille erinomaista liiketoimintaa, aina siellä joku aseellinen tulipalo leimuaa auringon alla. T-55 ja varhaisemmat T-72 ovat huippukamaa tuossa maanosassa vielä pitkän aikaa, mark my word. Meillä Suomessa kinutaan 14 -vuotissynttärien johdosta uutta XBoxia, Afrikassa taas vanhaa sohloksi ammuttua Kalashnikovia. Happines is an warm Dragunov SVD!!!
Toista Isoa minullakin suurin osa, sitten sen ulkopuolelta muita kiinnostavia aiheita. Ei minullakaan mitään Janissaries -Ospreytä kyllä löydy. Jossain vaiheessa tosin huomaa sen että jos joku aika yleistason WW2 -kirja luettavana niin uusi tieto (itselle) rajoittuu usein johonkin valokuvien antimiin. Loppu on jo entuudestaan varsin tuttua.
Minulla on aika iso rakennelma nyt taas menossa. Minä selvitän YHDEN ainoan tankin/tankkityypin tekosia tämän Kaikkein Suosituimman Sodan lopulla. Tekninen historia minulla on kiveen kaiverrettuna jo neljästä eri jättiopuksesta, mutta vaunun taisteluhistoria on osoittanut liian kovaksi palaksi jopa tankkialan osaajillekkin. Minä olen kääntänyt webin ympäri etsiessäni edes pientä tiedonmurusta. Tiedän olevan olemassa ainakin pari muistelmakirjaa, joissa kerrotaan eriävät tarinat kyseisen vaunun kohtaloista.
Niin, että terveiset täältä labyrintistä. Vain kuolema voi vapauttaa tiedottomuuden tuskasta.
Mitenkähän tuo "YHDEN ainoan tankin/tankkityypin" jne pitäisi käsittää. Et kai hyvä mies vain Mausin taisteluhistoriaa yritä.....?
Ha! Et ilmeisesti kykene erottamaan edes MIEHIÄ HIIRISTÄ? Varsinkin kun herra KENRAALI ei ole koskaan piitannut HIIRISTÄ. Kunniallinen supermies Musta Jätkä ei vähääkään välitä sinun rotistasi!
Siellä vissiin vieläkin painitaan lähdemateriaalin parissa kun ei ole juttua ilmestynyt vähään aikaan. Ei sen tuotantosi ehkä umpitäydellinen selonteko tarvitse olla, tuskin kukaan hengiltä kirjoitelmaasi opponoi kuitenkaan.
Kenraali ja minä emme näissä upseeripiireissä voisi vähääkään piitata teidän alamaisten valituksesta. Meillä upseeripiireissä kaikki nautitaan rauhallisesti viinin kanssa.
http://www.ljmilitaria.com/marine_gear.htm
Tältä saitilta löytyy kuva Okinawan mallisesta mariinitakista, johon on lisätty doron-levyjä. Muodikas takki suojaa sinua vihalta.
DORON Pattern 1941 Armored Utility Jacket on nimenä.
"löytyy kuva Okinawan mallisesta mariinitakista, johon on lisätty doron-levyjä"
Jaa miten niin, juurihan kuvatekstissä sanotaan että "armor plates have been neatly removed"...
Siihen mitään ole lisätty, entisetkin postettu......
Turvaudun jo pilailun suomiin mahdollisuuksiin. Palsta on ollut ihan turhan hiljainen. Kukaan ei viitsi edes 914mm Mörssäriä kommentoida, niin pakko turvautua trollaamiseen.
Sitten vihjailuun: Saattaisi olla että alemmasta linkistä ehkä löytyisi mahdollisesti todennäköisesti kuva jostain kiinnostavasta.
http://pagesperso-orange.fr/usmc-collectors/fichiers listes et divers/body armor.htm
Minä en vieläkään ole saanut aikaiseksi sitä lupaamaani juttua. Enkä saa...hohhoijaa
Hyvän linkin pläjäytit, pistin jemmaan myöhempää tarkkuusperkaamista silmälläpitäen. Se joku niistä "Coree" -kuvista olisi ihan yhtä hyvin voitu nimikoida Vietnam ja läpi olis mennyt. Tuo PacificDappleMikäLie -kypäräkankaan kuvio vaan paljastaa, toisaalta em rättiä oli minun muistiini myös Vietnamin alkuaikoina käytössä.
Kauan sitten hiplasin tuollaisia liivejä, olivat näytteillä (ja varmaan myynnissäkin) jossain pääkaapuntin armykamaa myyvässä liikkeessä. Taisi olla se Salainen Agentti, en varmana kyllä enään muista kun aikaa on mennyt jo pitkä pitkä aika.
Varmaan eri kivat päällä kun kapuat rinnettä inF'nNam nuo päälläsi, M-60 niskassasi ja mitä lie 6 vyötä käämittynä torson ympärille. Ilmankosteus siinä 90 % ja lämpöä kolmeviis. Ja aina vaan puskassa etsitään sitä Charlie -nimistä miestä.
Äläs nyt liian täydellisiä läpivalaisua yritä, jää meinaan muuten kesken eikä ruudulle tule yhtään mitään. "Yleisö" jo täällä odotteli.
Ranskallahan oli omat Coreeansa 50-luvulla joten he eivät ikäväkseen päässeet nauttimaan silloin oikean Korean sodan ihanuudesta. Siitä tulikin mieleeni, että olikohan näitä liivimalleja käytössä Indokiinalaisessa. En ainakaan ole lukenut sellaisesta.
Harmillista ettei löydy kuvaa niistä Doronilla vuoratuista pelastusliiveistä. Niissä olisikin ollut nähtävää. Korean sodassa käytetty M53 "vaippa" tosin löytyy. Ospreyssä on kuvakin täysissä vaipoissa ja liiveissä olevasta soltusta. Vanha malli M12 taisi olla pääosin ROK (Republic of Korea) jalkaväen käytössä.
"Ilmankosteus siinä 90 % ja lämpöä kolmeviis."
Mieluummin silti Doron-liivit kuin raskaat metalliset. Brittien kivääriorjatkin nakkoivat MRC-liiveistä suuren osan mäkeen Isossa Suuressa. Teräsreunat hiertää ja vihollinen ampuu...
Ja kyllä minä sen tankkijutunkin kirjoitan. Kunhan huvikseni lauoin vähän höyryjä. Se onkin loppusilausta vailla valmiina.
Katselin silmä lujana lävitse yhden Indokiinan seikkailuja sisältävän opuksen mutten liivejä nähnyt kellään, en vaunumiehistöillä enkä jalkaväellä. M36B2 -peijooneja kuvissa näkyy ainakin. Mielenkiintoista oli yhdessä kuvassa Type 95 Ha-Go "Commando Blinde du Cambogne" :n käytössä. Ei voi olla totta..
Tuon olin missannut, sen nyt tiesin että japsien Arisakat ja Nambut olivat Viet-Minhin käytössä suurissa määrin mutta että Ha-Go fransmanneilla.
"...mutten liivejä nähnyt kellään..."
Liivejä ei, mutta teräskengät kuuluivat CEFEOn poikien varustukseen. Nämähän olivat olemassa Minhin jätkien bambutikku-yllärien takia ja aivan välttämättömiä.
CEFEOlla oli kanssa monenlaisia vanhoja Biisoneja. Renault UEta ja H-39 pikkutankkeja oli vielä käytössä tuolloin. Japanilaiset tankit ja hävittäjäkoneetkaan eivät olleet tuntemattomia. Panssarijunat olivat tosin melkoinen yllätys minullekkin.
"Tuon olin missannut, sen nyt tiesin että japsien Arisakat ja Nambut olivat Viet-Minhin käytössä..."
Viet Minh oli perinyt japseilta myös ne tikkuontelopanokset, joita oli tarkoitus tuikata vihollisvaunuihin kepin päässä. Myöhemmin tuli sitten sinkoja ja pst-raketinheittimiä. Nämä olivat kaiketi tsekkiläistä alkuperää tai oikeammin kopioita.
Kun nyt otit bazookat puheeksi niin kävi tuosta kirjastani DPP :n revohkasta että "Bisonit" (normaalissa maailmassa M-24 Chaffee) kolkattiin pelistä pois juuri bazookoilla sekä "57 mm recoilles rifleillä".
Aloin kanssa arvailemaan alkuperää, saalista vai tehty Koreassa saaliiksi saatujen näytteiden perusteella jossain rautaesiripun takana.
Toistuvast myös mainitaan että V-M kilkkasi vaunuja 105 mm tykeillä. Tuli vain mieleeni että oliko kyseessä japsien 105 mm vai M2 -jenkkihaupitsien kopsu?
57mm recoilless rifle voi olla ainoastaan yhdysvaltalainen 57mm T15E3/M18 sinko. Jos niitä on ollut niin ne ovat joko nationalistikiinalta pöllitty ja heille luovutettu tai itse De Gaullen miesten taskuista ongittu. ChiComin kopiot ovat varmaan vasta Korean/Indon jälkeistä tavaraa. Toisaalta jos niitä on saatu saaliiksi nationalisteilta jo 1945-49 niin WTF? Mikä estäisi kopioimisen silloin? Mihin sitten perustuvat tsekkien sinkotyypit? Todennäköisesti venäläisiin malleihin, joita pian sodan jälkeen kehitetiin.
"Toistuvast myös mainitaan että V-M kilkkasi vaunuja 105 mm tykeillä. Tuli vain mieleeni että oliko kyseessä japsien 105 mm vai M2 -jenkkihaupitsien kopsu?"
Niiden on täytynyt olla malleja M2 ja mahdollisesti myös M3. Lähteinä tietysti Korea ja kiinalaiset nationalistit.
ROKin pojilla oli Korean sodassa ja sitä ennen käytössä 105mm M2 haupitsin paratrooper-malli eli M3. Tässä oli lyhennetty piippu ja 75mm haupitsin jalusta. Melko onneton vehje kranaatin kantaman puolesta, mutta kohtalaisen pidetty silti. Toisen maailmansodan jälkeen niitä siis meni iso määrä ROKiin, josta ne Korean sodassa ovat varmaan kulkeutuneet Indokiinaan asti.
http://en.wikipedia.org/wiki/M3_howitzer
57mm M18/M18A1 sinko kehitettiin Ordnance Departmentin toimesta vuosina 1943-45. Käytössä luvallisesti ja luvatta ympäri maailmaa eri nimillä Kylmässä sodassa. Näitä meni ilmeisesti nationalistikinuskeille vuoden 1945 jälkeen.
Kopsattiin ilman lisenssiä ChiComin toimesta viimeistään 50-luvulla ellei aiemmin.
"Tässä oli lyhennetty piippu ja 75mm haupitsin jalusta"
Herra paratkoon... etsi 1 virhe.
No tuo nationalistikiinahan tuossa varmasti kummittelee, Korean ohella. Noissa knockoffeissa siis. Kyllähän Vietconginkin kranaatinheittimet (muistini mukaan sekä 60mm ja varsinkin 82mm) olivat suoraan kopsuja jenkkien heittimistä, niin suoraan kopsattuja että vaikea erottaa kumpi kyseessä. Helppo arvata mistä kopiointipöydälle Chicomin taajamaan saapuneet.
Varmasti käteviä vehkeitä nuo PackHowitzerit ja sen edelleenkehitelmät. Ei mikään kovin tehokas mutta toimittaa räjähtävät terveiset kuitekin perille.
Annan hetken Pershingin hautua ennenkuin eksyn tonteille. Pelkäsin siitä "musta jätkä" kirjoitelmastasi että brittien Black Princestä aiot kirjoittaa, hirvitti jo hetken todella.. :)
Kopiokone taitaa olla Kiinan ainoa oma keksintö.
Kiinalaiset kopioivat melkein kaiken mahdollisen mitä saivat käsiinsä. Jopa M3A1 Grease Gun joutui kopiokoneeseen. No miten sitä sanotaankaan: "Imitation is the sincerest form of flattery!"
"Varmasti käteviä vehkeitä nuo PackHowitzerit ja sen edelleenkehitelmät. Ei mikään kovin tehokas mutta toimittaa räjähtävät terveiset kuitekin perille."
Käteviä siihen asti kunnes vastustajan OIKEAT tykit päättävät antaa vähän vastapatteritulta. Sen jälkeen paikkaillaan reikäisiksi menneitä PackHowin putkia purukumilla. Kantomatka on tykistötaistelussa melko tärkeää...
"Pelkäsin siitä "musta jätkä" kirjoitelmastasi että brittien Black Princestä aiot kirjoittaa, hirvitti jo hetken todella..."
Prinssi saa hautua Bovingtonissa minun puolestani :)
"Herra paratkoon... etsi 1 virhe."
Öh, häh? Tuota, putosin kyydistä.