Karkottiko Valpo Suomesta

" Musta Valpo ja fasistit luovuttivat yhdessä Gestapon kanssa 1930-luvulla ja
vuosina 1941-44 juutalaisia ja muita kansallisuuksia kuten virolaisia ja venäläisiä
sotavankeja (heidän joukossaan mm. kaksinkertainen Berliinin olympialaisten voittajan
Kristjan Palusalu vuonna 1941) Viroon ja sieltä edelleen " NATSIEN " keskitysleireille. "

" tuo korostus tarkootuksella "
________________________________________________
NÄINHÄN ASIIT OLIVAT.

Kristjan Palusalu (vuoteen 1935 Kristjan Trossmann, s. 10. maaliskuuta 1908, k. 17. heinäkuuta 1987) on Viroa edustanut painija, joka voitti sekä kreikkalais-roomalaisen että vapaapainin raskaansarjan kultamitalin vuoden 1936 olympialaisissa. Hän onkin ainoa raskaansarjan painija joka on voittanut molempien tyylien olympiakultaa samoissa olympialaisissa.[1] Olympiavoittojensa lisäksi Palusalu voitti Euroopan mestaruuden kreikkalais-roomalaisessa painissa vuonna 1937 ja kaksitoista Viron mestaruutta.

Pronssisotilas-patsas

Palusalu toimi mallina Tallinnan Pronssisotilas-patsaalle. [2] Mallina toimimisestaan huolimatta Palusalun "neuvostosankaruus" ei ole tahraton. Hän nimittäin loikkasi Suomeen Neuvostoliiton miehitettyä Viron vuonna 1940 ja taisteli jatkosodassa Itä-Karjalassa. Palusalu joutui sittemmin Siperiaan mutta onnistui sieltä pakenemaan ja palaamaan Viroon. Sodan jälkeen hänet luovutettiin Neuvostoliittoon, jossa hän joutui uudelleen Siperiaan vankileirille. Sieltä hän vapautui vasta Nikita Hruštšovin aikana.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristjan_Palusalu

öööööö

Punainen valpo kuitenkin karkotti kymmeniätuhansia inkeriläisiä ja virolaisia sekä ns Leinon vangit Neuvostoiliittoon. Esim. Makaran muistelmista käy ilmi, että vankeja kidutettiin, jotta he olisivat paljastaneet lisää pakolaisia.

Lisäksi Valpo tappoi 40-luvulla monta isänmaallista suomalaista vankiloissaan.

En ymmärrä, mitä pahaa oli sotavankien vaihdoissa. Ei siinä kansallisuudet merkinneet, vaan suomalaiset luovuttivat politrukit ja muut hankalat tapaukset. Koska NL oli juutalaisvaltio, politrukeissa oli paljon juutalaisia.

Pussinperä kirjoitti:

" Musta Valpo ja fasistit luovuttivat yhdessä Gestapon kanssa 1930-luvulla ja
vuosina 1941-44 juutalaisia ja muita kansallisuuksia kuten virolaisia ja venäläisiä
sotavankeja (heidän joukossaan mm. kaksinkertainen Berliinin olympialaisten voittajan
Kristjan Palusalu vuonna 1941) Viroon ja sieltä edelleen " NATSIEN " keskitysleireille. "

" tuo korostus tarkootuksella "
________________________________________________
NÄINHÄN ASIIT OLIVAT.

Kristjan Palusalu (vuoteen 1935 Kristjan Trossmann, s. 10. maaliskuuta 1908, k. 17. heinäkuuta 1987) on Viroa edustanut painija, joka voitti sekä kreikkalais-roomalaisen että vapaapainin raskaansarjan kultamitalin vuoden 1936 olympialaisissa. Hän onkin ainoa raskaansarjan painija joka on voittanut molempien tyylien olympiakultaa samoissa olympialaisissa.[1] Olympiavoittojensa lisäksi Palusalu voitti Euroopan mestaruuden kreikkalais-roomalaisessa painissa vuonna 1937 ja kaksitoista Viron mestaruutta.

Pronssisotilas-patsas

Palusalu toimi mallina Tallinnan Pronssisotilas-patsaalle. [2] Mallina toimimisestaan huolimatta Palusalun "neuvostosankaruus" ei ole tahraton. Hän nimittäin loikkasi Suomeen Neuvostoliiton miehitettyä Viron vuonna 1940 ja taisteli jatkosodassa Itä-Karjalassa. Palusalu joutui sittemmin Siperiaan mutta onnistui sieltä pakenemaan ja palaamaan Viroon. Sodan jälkeen hänet luovutettiin Neuvostoliittoon, jossa hän joutui uudelleen Siperiaan vankileirille. Sieltä hän vapautui vasta Nikita Hruštšovin aikana.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kristjan_Palusalu

Lue lisää

Kristjan Palusalu jäi vangiksi hyökkäysvaiheen aikana syksyllä 1941. Ja joulukuussa 1941 hänet yhdessä muiden puna-armeijan vankien kanssa luovutettiin SS-joukoille kuljetettavaksi Eestin Omakaistelle ja Gestapolle. Saksan Geheime Staatspolizeilla (GESTAPO) oli ollut yhteistyötä Valpon kanssa ja toimisto Helsingissä jo vuodesta 1935 Göringin erottamisen jälkeen ja Himmlerin tultua sen päälliköksi.

Muiden vankien tavoin Palusalua kuulusteltiin ennen karkotusta eikä Suomen kansallisarkistosta löydy minkäänlaista tietoa hänen erityiskohtelusta.

Kaikista Suomesta karkotetuista silloisen Neuvostoliiton sotavangeista on arkistoissamme olemassa varsin tarkat kuulustelupöytäkirjat ja karkotuksista kertovat dokumentit.

Ottaen huomioon kuinka suurta arvostusta kansallissosialistinen Saksa nauttii vieläkin eri hämäräpiirien ja jopa joidenkin valtionlaitosten sisällä ei ole mitään syytä asiansa tuntevien ja rohkeiden kansalaisten uskoa netin propagandajulkaisuja, joille, valitettavasti, Wikipediakin tarjoaa liian helpon instrumentin pienessä, syrjäisessä ja joskus ahdasmielisessäkin maassamme.

Vandaali kirjoitti:

Punainen valpo kuitenkin karkotti kymmeniätuhansia inkeriläisiä ja virolaisia sekä ns Leinon vangit Neuvostoiliittoon. Esim. Makaran muistelmista käy ilmi, että vankeja kidutettiin, jotta he olisivat paljastaneet lisää pakolaisia.

Lisäksi Valpo tappoi 40-luvulla monta isänmaallista suomalaista vankiloissaan.

En ymmärrä, mitä pahaa oli sotavankien vaihdoissa. Ei siinä kansallisuudet merkinneet, vaan suomalaiset luovuttivat politrukit ja muut hankalat tapaukset. Koska NL oli juutalaisvaltio, politrukeissa oli paljon juutalaisia.

Lue lisää

Meillä on Suomessa valtioneuvoston aloitteesta kansallisarkistossa käynnissä laaja tutkimusprojekti kaikista Suomesta Neuvostoliittoon ja muihin maihin karkotetuista henkilöistä, emmekä me VARMASTI tarvitse jonkun Vandaalin tapaisen läskiaivon lässytyksiä asiasta. Jo nyt on ilmestynyt valtavasti artikkeleita ja jopa väitöskirjoja näiden projektin tiimoilta.

Sotavankikuolemat ja ihmisluovutukset vuosina 1939-55 tutkitaan

Kansallisarkiston tutkimushanke:

Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939-55 on Kansallisarkiston tutkimushanke, jonka tarkoituksena on selvittää sodanaikaisia sotavankikuolemia suomalaisilla sotavankileireillä, Saksan kanssa toteutettuja ihmisluovutuksia ja -vaihtoja sekä sodanjälkeisiä luovutuksia ja palautuksia Neuvostoliittoon.

Undersökningen om krigsfångarnas dödlighet och personöverlämningarna i Finland 1939-55

http://www.narc.fi/Arkistolaitos/luovutukset/svenska.htm

Eduskunta on myös hyväksynyt asiaa koskevan erityislainsäädännön:

http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/ftie/2005/20050005

arkistovirkailija kirjoitti:

Kristjan Palusalu jäi vangiksi hyökkäysvaiheen aikana syksyllä 1941. Ja joulukuussa 1941 hänet yhdessä muiden puna-armeijan vankien kanssa luovutettiin SS-joukoille kuljetettavaksi Eestin Omakaistelle ja Gestapolle. Saksan Geheime Staatspolizeilla (GESTAPO) oli ollut yhteistyötä Valpon kanssa ja toimisto Helsingissä jo vuodesta 1935 Göringin erottamisen jälkeen ja Himmlerin tultua sen päälliköksi.

Muiden vankien tavoin Palusalua kuulusteltiin ennen karkotusta eikä Suomen kansallisarkistosta löydy minkäänlaista tietoa hänen erityiskohtelusta.

Kaikista Suomesta karkotetuista silloisen Neuvostoliiton sotavangeista on arkistoissamme olemassa varsin tarkat kuulustelupöytäkirjat ja karkotuksista kertovat dokumentit.

Ottaen huomioon kuinka suurta arvostusta kansallissosialistinen Saksa nauttii vieläkin eri hämäräpiirien ja jopa joidenkin valtionlaitosten sisällä ei ole mitään syytä asiansa tuntevien ja rohkeiden kansalaisten uskoa netin propagandajulkaisuja, joille, valitettavasti, Wikipediakin tarjoaa liian helpon instrumentin pienessä, syrjäisessä ja joskus ahdasmielisessäkin maassamme.

Lue lisää

mistä lukasit tuon tekstisi?

arkistovirkailija kirjoitti:

Kristjan Palusalu jäi vangiksi hyökkäysvaiheen aikana syksyllä 1941. Ja joulukuussa 1941 hänet yhdessä muiden puna-armeijan vankien kanssa luovutettiin SS-joukoille kuljetettavaksi Eestin Omakaistelle ja Gestapolle. Saksan Geheime Staatspolizeilla (GESTAPO) oli ollut yhteistyötä Valpon kanssa ja toimisto Helsingissä jo vuodesta 1935 Göringin erottamisen jälkeen ja Himmlerin tultua sen päälliköksi.

Muiden vankien tavoin Palusalua kuulusteltiin ennen karkotusta eikä Suomen kansallisarkistosta löydy minkäänlaista tietoa hänen erityiskohtelusta.

Kaikista Suomesta karkotetuista silloisen Neuvostoliiton sotavangeista on arkistoissamme olemassa varsin tarkat kuulustelupöytäkirjat ja karkotuksista kertovat dokumentit.

Ottaen huomioon kuinka suurta arvostusta kansallissosialistinen Saksa nauttii vieläkin eri hämäräpiirien ja jopa joidenkin valtionlaitosten sisällä ei ole mitään syytä asiansa tuntevien ja rohkeiden kansalaisten uskoa netin propagandajulkaisuja, joille, valitettavasti, Wikipediakin tarjoaa liian helpon instrumentin pienessä, syrjäisessä ja joskus ahdasmielisessäkin maassamme.

Lue lisää

" Ottaen huomioon kuinka suurta arvostusta kansallissosialistinen Saksa nauttii vieläkin eri hämäräpiirien ja jopa joidenkin valtionlaitosten sisällä ei ole mitään syytä asiansa tuntevien ja rohkeiden kansalaisten uskoa netin propagandajulkaisuja, joille, valitettavasti, Wikipediakin tarjoaa liian helpon instrumentin pienessä, syrjäisessä ja joskus ahdasmielisessäkin maassamme. "

Jos tarkoituksesi on parantaa tuolla lausumallasi Venäjän nykyistä uskottavuutta historiansa tulkinnoissa niin karhunpalveluksenhan sinä Venäjälle teet.
Kukaan ei usko noita täysin tuulesta temmattuja ja omassa päässäsi kehiteltyjä juttujasi.

Tässä olisi lisää aiheena Palusalu.


" Pronssisotilaan malli oli urheilusankari, jota Neuvostoliitto ei tunnustanut

Pronssisoturi pystytettiin Tallinnan Tõnismäelle vuonna 1947 alun perin Tallinnan vapauttajien kunniaksi. Myöhemmin muistomerkistä tehtiin toisessa maailmansodassa kaatuneitten neuvostosotilaiden muistomerkki. Jo ennen pronssisoturia paikalla oli muistomerkki, jonka virolaiset räjäyttivät. Nykyään Tõnismäen rinteellä, kadun toisella puolella on myös Miehityksen museo.

Pronssisoturin patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Enn Roos. Kerrotaan, että patsaan mallina oli painija Kristjan Palusalu, joka soti neuvostojoukoissa rangaistuksen uhalla.
Kristjan Palusalu on Viron huomattavimpia urheilusankareita. Hän voitti Berliinin olympiakisoissa raskaan sarjan painin kultamitalin sekä kreikkalais-roomalaisessa että vapaapainissa. Saavutus on ainutkertainen.
Neuvostomiehityksen alettua Palusalu kyyditettiin kesällä 1941 Arkangelin alueelle metsätöihin.

Jäätyään pakoyrityksen johdosta kiinni hänet tuomittiin kuolemaan. Rangaistus muutettiin kuitenkin rintamapalvelukseksi, jota Palusalu suoritti Maaselän kannaksen korkeudella, Rukajärven suunnalla. Heti tilaisuuden tullen hän antautui Suomeen. Suomen puolella hänet otti vangiksi sotamies Toivo Suuperko, jolle Palusalu huuteli, "älkää ampuko, täällä on Virun poikia. Suuperko ihmetteli, mitä ihmeen "pirun poikia".
Ensimmäisiä suomalaisia, joita Palusalu Suomen puolella kohtasi, oli rykmentin lääkäri Heikki Savolainen, niinikään kultamitalimies Berliinin olympiakisoista. Savolainen tunsi Palusalun hyvin.

Palusalulle tarjottiin mahdollisuutta paeta Ruotsiin, mutta hän palasi perheensä luokse Viroon v. 1942.
Sodan jälkeen Palusalu oli ensin pari vuotta vangittuna Tallinnan Paterein vankilassa. Tuomiota ei kuitenkaan tullut, ehkä Palusalu oli liian suuri sankari. Hän vietti sen jälkeen hiljaista elämää entisellä kotitalollaan Keski-Virossa. Talo oli luovutettu urheiluseura Tallinnan Kalevin kurssikeskukseksi.
Kansallissankarina Palusalu oli Neuvosto-Virossa epähenkilö, jonka syntymäpäiväjuhliakaan ei voitu julkisesti viettää.

Kun Suomen olympiajoukkueen ylijohtaja Pertti Paloheimo halusi Moskovan vuoden 1980 olympiakisojen aikaan kutsua virolaiset olympiavoittajat vastaanotolle Tallinnaan, vetivät neuvostoviranomaiset kutsulistalta Palusalun nimen yli. Tästä episodista on Pertti Paloheimo kertonut muistelmakirjassaan P. Paloheimo, Pispalan Tarmo (WSOY 1997). Palusalusta kerrotaan myös Eero Marttisen kirjoittamassa Heikki Savolaisen elämänkerrassa Heikki Savolainen – voimistelun jättiläinen (WSOY 2006).

Viime syksynä ilmestyi Virossa urheilutoimittaja Paavo Kivisen kirjoittama näyttävä juhlakirja Palusalusta.
Palusalu kuoli vuonna 1987. Sitä ennen hän oli saanut kokea suuren hetken, kun hänet samana kesänä nostettiin kansan kunnioitettavaksi Tallinnan laululavalla. Uusi aika alkoi tehdä tuloaan. (JV) "

http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sc=3968&sc2=5368&sa=85144

http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Savolainen_(urheilija)

TUUNAAMAAN ! kirjoitti:

" Ottaen huomioon kuinka suurta arvostusta kansallissosialistinen Saksa nauttii vieläkin eri hämäräpiirien ja jopa joidenkin valtionlaitosten sisällä ei ole mitään syytä asiansa tuntevien ja rohkeiden kansalaisten uskoa netin propagandajulkaisuja, joille, valitettavasti, Wikipediakin tarjoaa liian helpon instrumentin pienessä, syrjäisessä ja joskus ahdasmielisessäkin maassamme. "

Jos tarkoituksesi on parantaa tuolla lausumallasi Venäjän nykyistä uskottavuutta historiansa tulkinnoissa niin karhunpalveluksenhan sinä Venäjälle teet.
Kukaan ei usko noita täysin tuulesta temmattuja ja omassa päässäsi kehiteltyjä juttujasi.

Tässä olisi lisää aiheena Palusalu.


" Pronssisotilaan malli oli urheilusankari, jota Neuvostoliitto ei tunnustanut

Pronssisoturi pystytettiin Tallinnan Tõnismäelle vuonna 1947 alun perin Tallinnan vapauttajien kunniaksi. Myöhemmin muistomerkistä tehtiin toisessa maailmansodassa kaatuneitten neuvostosotilaiden muistomerkki. Jo ennen pronssisoturia paikalla oli muistomerkki, jonka virolaiset räjäyttivät. Nykyään Tõnismäen rinteellä, kadun toisella puolella on myös Miehityksen museo.

Pronssisoturin patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Enn Roos. Kerrotaan, että patsaan mallina oli painija Kristjan Palusalu, joka soti neuvostojoukoissa rangaistuksen uhalla.
Kristjan Palusalu on Viron huomattavimpia urheilusankareita. Hän voitti Berliinin olympiakisoissa raskaan sarjan painin kultamitalin sekä kreikkalais-roomalaisessa että vapaapainissa. Saavutus on ainutkertainen.
Neuvostomiehityksen alettua Palusalu kyyditettiin kesällä 1941 Arkangelin alueelle metsätöihin.

Jäätyään pakoyrityksen johdosta kiinni hänet tuomittiin kuolemaan. Rangaistus muutettiin kuitenkin rintamapalvelukseksi, jota Palusalu suoritti Maaselän kannaksen korkeudella, Rukajärven suunnalla. Heti tilaisuuden tullen hän antautui Suomeen. Suomen puolella hänet otti vangiksi sotamies Toivo Suuperko, jolle Palusalu huuteli, "älkää ampuko, täällä on Virun poikia. Suuperko ihmetteli, mitä ihmeen "pirun poikia".
Ensimmäisiä suomalaisia, joita Palusalu Suomen puolella kohtasi, oli rykmentin lääkäri Heikki Savolainen, niinikään kultamitalimies Berliinin olympiakisoista. Savolainen tunsi Palusalun hyvin.

Palusalulle tarjottiin mahdollisuutta paeta Ruotsiin, mutta hän palasi perheensä luokse Viroon v. 1942.
Sodan jälkeen Palusalu oli ensin pari vuotta vangittuna Tallinnan Paterein vankilassa. Tuomiota ei kuitenkaan tullut, ehkä Palusalu oli liian suuri sankari. Hän vietti sen jälkeen hiljaista elämää entisellä kotitalollaan Keski-Virossa. Talo oli luovutettu urheiluseura Tallinnan Kalevin kurssikeskukseksi.
Kansallissankarina Palusalu oli Neuvosto-Virossa epähenkilö, jonka syntymäpäiväjuhliakaan ei voitu julkisesti viettää.

Kun Suomen olympiajoukkueen ylijohtaja Pertti Paloheimo halusi Moskovan vuoden 1980 olympiakisojen aikaan kutsua virolaiset olympiavoittajat vastaanotolle Tallinnaan, vetivät neuvostoviranomaiset kutsulistalta Palusalun nimen yli. Tästä episodista on Pertti Paloheimo kertonut muistelmakirjassaan P. Paloheimo, Pispalan Tarmo (WSOY 1997). Palusalusta kerrotaan myös Eero Marttisen kirjoittamassa Heikki Savolaisen elämänkerrassa Heikki Savolainen – voimistelun jättiläinen (WSOY 2006).

Viime syksynä ilmestyi Virossa urheilutoimittaja Paavo Kivisen kirjoittama näyttävä juhlakirja Palusalusta.
Palusalu kuoli vuonna 1987. Sitä ennen hän oli saanut kokea suuren hetken, kun hänet samana kesänä nostettiin kansan kunnioitettavaksi Tallinnan laululavalla. Uusi aika alkoi tehdä tuloaan. (JV) "

http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sc=3968&sc2=5368&sa=85144

http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Savolainen_(urheilija)

Lue lisää

Tieteellisen tutkimuksen tulee perustua tässä
tapauksessa arkistolähteisiin.

Kuka tahansa voi missä tahansa väittää ihan mitä
tahansa, mutta ei se vielä tarkoita sitä, että
kysymyksessä olisi tieteellinen totuus.

Teenkö minä karhunpalveluksen Venäjälle tai en,
ei liity mitenkään näihin arkistotukimuksiin,
mutta totuus ei voi olla pitkässä juoksussa
vahingoksi kenellekään - ei edes natseille
itselleen!

Taidat jo ikäsi, vähäisen ajattelutoiminnan ja
liikunnan puutteen myötä kärsiä pahasta aivojen
verenkiertohäiriöstä ja siten hapen puutteesta
johtuvista kognitiivisista häiriöistä, lyhyesti
demantiasta.

arkistotutkija kirjoitti:

Tieteellisen tutkimuksen tulee perustua tässä
tapauksessa arkistolähteisiin.

Kuka tahansa voi missä tahansa väittää ihan mitä
tahansa, mutta ei se vielä tarkoita sitä, että
kysymyksessä olisi tieteellinen totuus.

Teenkö minä karhunpalveluksen Venäjälle tai en,
ei liity mitenkään näihin arkistotukimuksiin,
mutta totuus ei voi olla pitkässä juoksussa
vahingoksi kenellekään - ei edes natseille
itselleen!

Taidat jo ikäsi, vähäisen ajattelutoiminnan ja
liikunnan puutteen myötä kärsiä pahasta aivojen
verenkiertohäiriöstä ja siten hapen puutteesta
johtuvista kognitiivisista häiriöistä, lyhyesti
demantiasta.

Lue lisää

tämän Palusalun tekemiset ja takemättä jättämiset. Siinä olisi sellainen mies, joka tekisi lähdeaineistotkin siinä samalla. Jo on pystyvä mies tämä Ilmjärv, kyllä siinä on upea esimerkki kuinka tutkimustyö tehdään.

Lentosi jäi aika lyhyeksi, kuten kanan lennot yleensäkkin. Pyristeleppäs nyt sinne yöpuullesi kotkottamaan.

Mahtoikohan aloittajan löytämään "Siperiaan karkotettavien listaan" kuulua myös juutalaisia tai sellaisia henkilöitä joilla vanhemmat tai isovanhemmat olivat juutalaisia? Tämä ei listasta selvinnyt? Onko tästä tietoa?

Siperiaan? kirjoitti:

Mahtoikohan aloittajan löytämään "Siperiaan karkotettavien listaan" kuulua myös juutalaisia tai sellaisia henkilöitä joilla vanhemmat tai isovanhemmat olivat juutalaisia? Tämä ei listasta selvinnyt? Onko tästä tietoa?

Lue lisää

Kyllähän sota-aikaankin luovutettiin juutalaisia useita kymmeniä (käsittääkseni kuitenkin vähän vastahakoisesti), miksei siis sodan jälkeenkin, kun Valpo oli "lähes kuin venäläisten" käsissä. En ihmettelisi vaikka tuolla Siperiaan karkotettavien listalla monellakin löytyisi "juutalaista verta", jos asian voi niin ilmaista. Olihan Suomessa ainakin tiedossa keistä sitä löytyi...


"Kun Heinrich Himmler, joka oli Hitlerin lähimpiä miehiä, vieraili Suomessa kesällä 1942, hänellä oli hallussaan lista osoitteineen käytännöllisesti katsoen kaikista juutalaissyntyisistä Suomen kansalaisista. Sen oli hänelle toimittanut sisäministeriö, siis viimekädessä Horelli ja Anthoni."

http://agricola.utu.fi/tietosanomat/luovutetut/soderman.php

arkistolaitos kirjoitti:

Meillä on Suomessa valtioneuvoston aloitteesta kansallisarkistossa käynnissä laaja tutkimusprojekti kaikista Suomesta Neuvostoliittoon ja muihin maihin karkotetuista henkilöistä, emmekä me VARMASTI tarvitse jonkun Vandaalin tapaisen läskiaivon lässytyksiä asiasta. Jo nyt on ilmestynyt valtavasti artikkeleita ja jopa väitöskirjoja näiden projektin tiimoilta.

Sotavankikuolemat ja ihmisluovutukset vuosina 1939-55 tutkitaan

Kansallisarkiston tutkimushanke:

Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939-55 on Kansallisarkiston tutkimushanke, jonka tarkoituksena on selvittää sodanaikaisia sotavankikuolemia suomalaisilla sotavankileireillä, Saksan kanssa toteutettuja ihmisluovutuksia ja -vaihtoja sekä sodanjälkeisiä luovutuksia ja palautuksia Neuvostoliittoon.

Undersökningen om krigsfångarnas dödlighet och personöverlämningarna i Finland 1939-55

http://www.narc.fi/Arkistolaitos/luovutukset/svenska.htm

Eduskunta on myös hyväksynyt asiaa koskevan erityislainsäädännön:

http://www.finlex.fi/fi/viranomaiset/ftie/2005/20050005

Lue lisää

ihmisistä jotka 1945-48 listalta löytyivät? Eli löytyykö heille jotain yhteistä tekijää listalle päätymisen syyksi? Vaikka siis karkoituksen välttivätkin.

tutkimusta niistä kirjoitti:

ihmisistä jotka 1945-48 listalta löytyivät? Eli löytyykö heille jotain yhteistä tekijää listalle päätymisen syyksi? Vaikka siis karkoituksen välttivätkin.

verilöylyyn ja sen syyihin, niin voimme kuvitella ainakin miltä säästyimme.
Stalin halusi varata Katynin suomalaisille.


Tässä Puolalaisten vastaavaa listaa. A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V Y Z

http://www.electronicmuseum.ca/Poland-WW2/katyn_memorial_wall/kmw_A.html

http://www.electronicmuseum.ca/Poland-WW2/katyn_memorial_wall/kmw_resolution.html

http://www.electronicmuseum.ca/Poland-WW2/katyn_memorial_wall/kmw_note.html

http://www.electronicmuseum.ca/Poland-WW2/katyn_memorial_wall/kmw_response.html

http://www.electronicmuseum.ca/Poland-WW2/katyn_memorial_wall/kmw_o'malley.html

" Stalin määräsi Politbyron päätöksellä vuonna 1940 teloittamaan 21 857 puolalaista älymystön edustajaa. Teloitukset toteutettiin valtaosin Katynin metsässä. Neuvostohallitus pyrki tehokkaasti salaamaan tämän kansanmurhan ja laittamaan sen Natsi-Saksan vastuulle.

Venäjän lupaavasti alkanut avoimuuskehitys neuvostohallinnon hirmutöiden osalta loppui nopeasti ja Venäjä on jälleen palannut entisiin neuvostoväitteisiin, että murhat tapahtuivat natsien toimesta.

Venäjä on kieltäytynyt luovuttamasta Puolalle tapauksen asiakirjoja. Venäjällä käynnistettiin asiasta poliisitutkimus, mutta syyttäjäviranomaiset lopettivat jutun tutkinnan vuonna 2004. Perusteena oli se, ettei 21 857 puolalaisen siviilin murhaaminen ollut sotarikos tai rikos ihmisyyttä vastaan, joten kanneoikeus oli vanhentunut.

Noin 70 Katynin murhien omaista on nostanut Venäjää vastaan kanteen Euroopan Neuvoston Ihmisoikeustuomioistuimessa. Kanteen perusteena on se, ettei Venäjä ole tutkinut joukkomurhaa ja etsinyt syyllisiä.

Stalinin ja Neuvostoliiton totalitaristinen kommunistihallinto aiheutti viime sotiin liittyen kymmenien miljoonien ihmisten väkivaltaisen kuoleman. Valta-osa murhatuista oli oman maan kansalaisia, jotka likvidoitiin neuvostojärjestelmän omasta toimesta.

Massamurha Katynin metsässä

Neuvostoliitto ja Saksa valtasivat Molotov-Ribbentrop –sopimuksen pohjalta Puolan syksyllä 1939. Osapuolet ryhtyivät syyskuussa 1939 nujertamaan kaiken puolalaisen vastarinnan ja tuhoamaan puolalaista eliittiä kumpikin omalla vastuu-alueellaan. Brest Litovskissa armeijoiden komentajat pitivät yhteisen voittoparaatin, minkä jälkeen saksalaiset vetäytyivät uuden rajalinjan taakse. Sotilaalliset toimet päättyivät helmikuussa 1940.

Puolan eliitin annettiin uskoa, että heidät vapautettaisiin. 05.03.1940 Stalin ja muu Politbyro allekirjoitti 21 857 vangitulle teloituskäskyn, jonka toimeenpano annettiin NKVD:n tehtäväksi. Teloittaminen tapahtui huhti-toukokuussa 1940. Tunnetuimmaksi murhapaikaksi on tullut Katynin kylän metsä, 12 mailia länteen Smolenskista, joka sijaitsee Minskin ja Moskovan puolessa välissä, nykyisen Venäjän puolella, lähellä Valko-Venäjän rajaa. Neuvostohallinto toteutti kansanmurhan, josta käytetään nimeä Katynin murhat. Osa teloituksista on voinut tapahtua myös Smolenskissa ja parissa muussa paikassa.

NKVD surmasi suuren osan puolalaista älymystöä, mm. nelisen tuhatta korkea-arvoista upseeria, professoreita, kirjailijoita, lentäjiä, pappeja, lakimiehiä, insinöörejä, opettajia, toimittajia. Tavoitteena oli eliminoida toisten ihmisten johtamiseen kykenevä kansanosa. Pidätetyistä vain professori Stanislaw Swianiewicz noukittiin pois juuri ennen kuolemaan vievään bussiin astumista.

Stalin halusi varata Katynin suomalaisille

Alunperin neuvostohallinnon tarkoituksena oli ollut siirtää puolalaiset Siperiaan. Stalin kuitenkin katsoi, että siirto veisi liian pitkän aikaa, sillä Katynin alue haluttiin varata suomalaisten upseerien ja suojeluskuntalaisten leiri- ja teloituspaikaksi.

Stalin oli Politbyrossa sanonut, että suojeluskuntalaisia oli 150 000, joista jo 60 000 olemme tappaneet. Hänen tarkoituksenaan oli nopeasti voitetun talvisodan jälkeen kerätä suojeluskuntalaiset ja upseerit Katyniin teloitettaviksi.

Muut suomalaiset Stalinin tarkoituksena oli karkottaa Siperiaan. Tehtävää hän ei pitänyt vaikeana, koska koko Suomessa oli vähemmän asukkaita kuin Leningradissa. Suomalaisten ankaran vastarinnan, lähes käsittämättömien torjuntavoittojen ja saksalaisten ase-avun ansiosta puna-armeija ei kyennyt valtaamaan Suomea.

Katynin murhat pyrittiin salaamaan

Hirmutyö salattiin mahdollisimman tehokkaasti. Neuvostoarmeijan vallattua uudelleen Smolenskin alueen saksalaisilta NKVD tuhosi Puolan punaisen ristin rakentaman hautausmaan. Tammikuussa 1944 neuvostohallinto määräsi ns. Burdenkon komission tutkimaan tapausta. Se piti kansainvälisen lehdistötilaisuuden 22.01.1940, jossa esiteltiin väärennettyjä todisteita ja kerrottiin, että murhat olivat tapahtuneet 1941 Saksan miehityksen aikana, ei 1940. Ainakin osa amerikkalaisistakin lankesi vääriin todisteisiin.

Katyn oli Puolassa kielletty puheenaihe, asia poistettiin virallisesta historiasta. Koska totuus Katynin tapahtumista kuitenkin oli usean henkilön tiedossa, neuvostohallinto pyrki sekoittamaan asian valitsemalla 1969 pienen Khatyn-nimisen valkovenäläisen kylän saksalaisten uhrien muistomerkin paikaksi. Venäläiset veivät presidentti Richard Nixonin Khatyniin propagandatarkoituksessa heinäkuussa 1974. Mm. New York Times tunnisti hämäyksen.

Vuonna 1981 Solidaarisuus-liike pystytti muistomerkin, jossa oli lyhyt teksti: "Katyn 1940". Poliisi takavarikoi muistomerkin ja neuvostohallinto teki uuden muistomerkin: Puolalaisille sotilaille, Hitlerin fasismin uhreille, jotka lepäävät Katynissa.

Todisteet Katynista paljastuvat

Vuoden 1989 alussa neuvostoviranomaiset varoittivat Gorbatshovia Katynin totuuden esille tulemisesta. Sen vuoksi 13.10.1990 Gorbatshov luovutti Kremlissä presidentti Jaruzelskille dokumenttikansion, joka ei jättänyt epäilystä Neuvostoliiton syyllisyydestä. Hän ei antanut NKVD:n Stalinilta saamaa teloituskäskyä, vaan työnsi vastuun neuvostohallituksen sijaan salaisen poliisin päällikölle Lavrenty Berialle ja hänen apulaiselleen. Kyseessä olisi siten ollut salaisen poliisin raakalaistyö, ei ylijohdon määräys. Koska Beria oli ammuttu rikollisena, hän oli sopiva vastuunkantaja. Uhrien lukumääräksi ilmoitettiin 15 000.

Lisätodisteita löytyi keväällä 1990 yllättävästä paikasta: Marylandin College Parkin kansallisarkistosta. CIA:n virkailija Robert G. Poirier oli kirjoittanut jo 1981 raportin, joka perustui Luftwaffen ilmatiedusteluun vuosina 1943-44. Kun uusia tietoja verrattiin vuoden 1941 ilmatiedustelukuviin, jotka kattoivat siten ajanjakson ennen ja jälkeen Saksan miehityksen Smolenskin alueella, voitiin havaita, ettei alueella ollut fyysisiä muutoksia Saksan miehityksen aikana, mutta muutoksia oli tapahtunut Saksan miehityksen jälkeen joukkomurhien hautauspaikoilla. Kuvat myöskin paljastivat NKVD:n kaivavan joitakin puolalaisia hautoja ja siirtävän ruumiita. Nämä Luftwaffen kuvista löytyneet paljastukset julkaistiin saksalaisessa Tagesspiegel-lehdessä 12.05.1991.

Vuonna 1992 Moskova "yllättäen" löysi – Gorbatshovin yksityisestä arkistosta - vuoden 1940 alkuperäisen teloitusmääräyksen, jonka Stalin ja viisi muuta Politbyron jäsentä olivat allekirjoittaneet. Muutama päivä tämän jälkeen Jeltsin osallistui Katynin puolalaisen hautausmaan peruskiven muuraustilaisuuteen. Hän ei osoittanut katumusta, vaan kertoi, että "... totalitaristinen terrori vahingoitti ei vain Puolan kansalaisia, vaan myös entistä Neuvostoliittoa". Hän mainitsi, että 10 000 eri kansallisuuksiin kuuluvaa ruumista oli löydetty Katynista ja toivoi, ettei tragedia erottaisi kansoja.

Ei kestänyt kahtakaan viikkoa, kun Venäjän ulkoministerin edustaja varoitti puolalaisia vaatimasta anteeksipyyntöä ja kylvämästä epäsopua Venäjän ja Puolan välille. Hän muistutti, että totalitaristinen hallinto oli tappanut miljoonia venäläisiä.

Venäjä ei pyydä anteeksi, vaan tekee vastahyökkäyksiä

Venäjä siten kieltäytyi pyytämästä anteeksi tai maksamasta korvauksia. Vuonna 1996 ilmestyi puolaksi kirjoitettu kirja, The Katyn Crime Fiction, jossa nimensä mukaisesti toistettiin vanha Stalinin väite saksalaisten syyllisyydestä.

Venäläisten "vastahyökkäys" käynnistyi vuonna 1998. Oikeuskansleri, kenraali Yuri Chayka lähetti kirjeen Puolan oikeusministerille vaatien virallista selvitystä Puolan-Venäjän sodassa vuosina 1919-21 vangittujen venäläisten kuolemasta. Hänen mukaansa 83 500 venäläistä oli kuollut puolalaisilla keskitysleireillä julmissa ja epähumaaneissa olosuhteissa. Chayka nimitti venäläisten vankien kuolemia kansanmurhaksi. Puola tarjosi turhaan yhteistä tutkimusta, ja piti syytettä perusteettomana.

Vuonna 1998 venäläis-puolalainen tutkimusryhmä julkaisi sarjan salaiseksi luokiteltuja poliisiraportteja, jotka oli tarkoitettu vain Stalinille. Nämä NKVD:n raportit Puolasta 1944-46 paljastivat yksityiskohtaisesti toisen terroriaallon sodanjälkeisessä miehityksessä. Ne osoittivat, etteivät 1939-41 rikokset olleet poikkeuksia, vaan osa imperialistista toimintamallia.

Vaikka virallinen Venäjä ei vieläkään tunnusta neuvostohallinnon rikoksia, yhä useampi venäläinen tiedemies tuntee jo totuuden. Sekä idässä että lännessä on asteittain herätty oivaltamaan, että Hitler ja Stalin olivat molemmat samanlaisia murhamiehiä ja totalitarismin hirmuvaltiaita. Heistä Stalin onnistui tapattamaan enemmän ihmisiä kuin Hitler. Stalin kunnostautui erityisesti omien maanmiestensä likvidoimisessa.

Vaikka sekä poliittisessa että tiedemaailmassa tiedetään, että Neuvostoliiton rikokset olivat suuremmat kuin Natsi-Saksan, näyttää asian tunnustaminen olevan edelleen vaikeaa. Neuvostoliiton ja länsivaltojen toimesta on systemaattisesti 60 vuotta toistettu natsien hirmutöiden julmuutta ja sitä, että Neuvostoliitto pelasti Euroopan natsivallasta. Tätä pelastustoimintaa neuvostohallinto ei tehnyt ihmisoikeuksien puolustamiseksi ja hyvää hyvyyttään, vaan jyrätäkseen oman hirmuhallintonsa koko maailmaan. "



http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000029465531

TUUNAAMAAN ! kirjoitti:

" Ottaen huomioon kuinka suurta arvostusta kansallissosialistinen Saksa nauttii vieläkin eri hämäräpiirien ja jopa joidenkin valtionlaitosten sisällä ei ole mitään syytä asiansa tuntevien ja rohkeiden kansalaisten uskoa netin propagandajulkaisuja, joille, valitettavasti, Wikipediakin tarjoaa liian helpon instrumentin pienessä, syrjäisessä ja joskus ahdasmielisessäkin maassamme. "

Jos tarkoituksesi on parantaa tuolla lausumallasi Venäjän nykyistä uskottavuutta historiansa tulkinnoissa niin karhunpalveluksenhan sinä Venäjälle teet.
Kukaan ei usko noita täysin tuulesta temmattuja ja omassa päässäsi kehiteltyjä juttujasi.

Tässä olisi lisää aiheena Palusalu.


" Pronssisotilaan malli oli urheilusankari, jota Neuvostoliitto ei tunnustanut

Pronssisoturi pystytettiin Tallinnan Tõnismäelle vuonna 1947 alun perin Tallinnan vapauttajien kunniaksi. Myöhemmin muistomerkistä tehtiin toisessa maailmansodassa kaatuneitten neuvostosotilaiden muistomerkki. Jo ennen pronssisoturia paikalla oli muistomerkki, jonka virolaiset räjäyttivät. Nykyään Tõnismäen rinteellä, kadun toisella puolella on myös Miehityksen museo.

Pronssisoturin patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Enn Roos. Kerrotaan, että patsaan mallina oli painija Kristjan Palusalu, joka soti neuvostojoukoissa rangaistuksen uhalla.
Kristjan Palusalu on Viron huomattavimpia urheilusankareita. Hän voitti Berliinin olympiakisoissa raskaan sarjan painin kultamitalin sekä kreikkalais-roomalaisessa että vapaapainissa. Saavutus on ainutkertainen.
Neuvostomiehityksen alettua Palusalu kyyditettiin kesällä 1941 Arkangelin alueelle metsätöihin.

Jäätyään pakoyrityksen johdosta kiinni hänet tuomittiin kuolemaan. Rangaistus muutettiin kuitenkin rintamapalvelukseksi, jota Palusalu suoritti Maaselän kannaksen korkeudella, Rukajärven suunnalla. Heti tilaisuuden tullen hän antautui Suomeen. Suomen puolella hänet otti vangiksi sotamies Toivo Suuperko, jolle Palusalu huuteli, "älkää ampuko, täällä on Virun poikia. Suuperko ihmetteli, mitä ihmeen "pirun poikia".
Ensimmäisiä suomalaisia, joita Palusalu Suomen puolella kohtasi, oli rykmentin lääkäri Heikki Savolainen, niinikään kultamitalimies Berliinin olympiakisoista. Savolainen tunsi Palusalun hyvin.

Palusalulle tarjottiin mahdollisuutta paeta Ruotsiin, mutta hän palasi perheensä luokse Viroon v. 1942.
Sodan jälkeen Palusalu oli ensin pari vuotta vangittuna Tallinnan Paterein vankilassa. Tuomiota ei kuitenkaan tullut, ehkä Palusalu oli liian suuri sankari. Hän vietti sen jälkeen hiljaista elämää entisellä kotitalollaan Keski-Virossa. Talo oli luovutettu urheiluseura Tallinnan Kalevin kurssikeskukseksi.
Kansallissankarina Palusalu oli Neuvosto-Virossa epähenkilö, jonka syntymäpäiväjuhliakaan ei voitu julkisesti viettää.

Kun Suomen olympiajoukkueen ylijohtaja Pertti Paloheimo halusi Moskovan vuoden 1980 olympiakisojen aikaan kutsua virolaiset olympiavoittajat vastaanotolle Tallinnaan, vetivät neuvostoviranomaiset kutsulistalta Palusalun nimen yli. Tästä episodista on Pertti Paloheimo kertonut muistelmakirjassaan P. Paloheimo, Pispalan Tarmo (WSOY 1997). Palusalusta kerrotaan myös Eero Marttisen kirjoittamassa Heikki Savolaisen elämänkerrassa Heikki Savolainen – voimistelun jättiläinen (WSOY 2006).

Viime syksynä ilmestyi Virossa urheilutoimittaja Paavo Kivisen kirjoittama näyttävä juhlakirja Palusalusta.
Palusalu kuoli vuonna 1987. Sitä ennen hän oli saanut kokea suuren hetken, kun hänet samana kesänä nostettiin kansan kunnioitettavaksi Tallinnan laululavalla. Uusi aika alkoi tehdä tuloaan. (JV) "

http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sc=3968&sc2=5368&sa=85144

http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Savolainen_(urheilija)

Lue lisää

Oi niitä aikoja jolloin kommaritkin vielä keksivät kunnon vastaväitteitä ja natsittelivat kaikesta mikä ei ollut komukoiden propakandaa.....

Punaisen valpon listalle kelpasivat kaikki.Oman isoisän meinasivat puna-valpon rosvot tulla hakemaan ilman pidätysmääräystä.Vaari sanoi,että mukaan tullaan jos määräys löytyy ja kas kummaa,eipäs löytynyt.Tämä tapahtui välittömästi rauhanteon jälkeen.SOSIALISMI on LOINEN yhteiskunnassamme.

kyydittiin Siperiaan satoja tuhansia ihmisiä, 300 000 ihmistä jäi sille tielleen.
Paljolta säästyttiin kiitos viisaitten päättäjiemme.

Kerroppa näkemyksesi ja ne sisäpiirin tiedot asiasta.

KUULUUKO ? kirjoitti:

Kerroppa näkemyksesi ja ne sisäpiirin tiedot asiasta.

Tekijä Pekkarinen, Jussi Teos Ei armoa Suomen selkänahasta : ihmisluovutukset Neuvostoliittoon 1944-1981 Otava, 2005 (Keuruu : Otavan kirjap.)

Virossa kirjoitti:

kyydittiin Siperiaan satoja tuhansia ihmisiä, 300 000 ihmistä jäi sille tielleen.
Paljolta säästyttiin kiitos viisaitten päättäjiemme.

Siperiaan kyyditettiin kesäkuussa 1941 (10205) ja maaliskuussa 1949 (20722) yhteensä 30927 ihmistä. Kaiken kaikkiaan on laskettu, että Viro menetti sodan aikana n. 282000 ihmistä, jossa luvussa on mukana sekä taisteluissa kaatuneet, maasta lähteneet ja karkoitetut esim. ns. baltiansaksalaiset), maasta paenneet ja rajansiirron yhteydessä Venäjän SNTL:n puolelle jääneet. Vuosina 1945-1959 erilaisista sortotoimista kärsineiksi lasketaan n. 75000 ihmistä, joista 19000 teloitettiin tai katosi.

Poro Tallinnasta kirjoitti:

Siperiaan kyyditettiin kesäkuussa 1941 (10205) ja maaliskuussa 1949 (20722) yhteensä 30927 ihmistä. Kaiken kaikkiaan on laskettu, että Viro menetti sodan aikana n. 282000 ihmistä, jossa luvussa on mukana sekä taisteluissa kaatuneet, maasta lähteneet ja karkoitetut esim. ns. baltiansaksalaiset), maasta paenneet ja rajansiirron yhteydessä Venäjän SNTL:n puolelle jääneet. Vuosina 1945-1959 erilaisista sortotoimista kärsineiksi lasketaan n. 75000 ihmistä, joista 19000 teloitettiin tai katosi.

Lue lisää

Kyllä nimenomaan neuvostomiehitys maksoi nuo 300 000 asukkaan menetyksen. Entä miten siellä tämä historian väärentäjän Jaak Ilmjärven ura on edistynyt?

" Itsenäisyys, kommunismi, uusi itsenäisyys

Viro julistettiin itsenäiseksi 23.2.1918. Saman tien saksalaiset miehittivät maan. Viro olisi aateliston anomuksen mukaisesti liitetty Saksaan, ellei olisi itse romahtanut syksyllä. Virolaiset joutuivat käymään kaksi vapaussotaa, ensin venäläisiä bolsevikkeja ja sitten saksalaisia vapaajoukkoja vastaan. Kansalaissotaa, kuten Suomessa, ei käyty. Venäläisiä vastaan Viro sai apua Suomesta.

Viro oli vuosina 1920-39 itsenäinen tasavalta, köyhä, epävakainen eikä aina demokraattinenkaan. Silti se oli parasta aikaa, mitä virolaiset olivat siihen saakka eläneet.

Itsenäisyys oli saatu ensimmäisen maailmansodan ansiosta. Toista se ei kestänyt. Siinä missä suomalaiset valitsivat 1939 taistelun, virolaisten valinta oli alistuminen. Puna-armeija marssi syyskuussa 1939 tukikohtiin ja sitten kesäkuussa 1940 niistä koko maata miehittämään. Elokuussa uusien "vaalien" jälkeen Viro anoi Neuvostoliiton jäsenyyttä.

Alkoi surkea aika. Stalin vaihtui hetkeksi Hitleriin, mutta sitten venäläiset ja kommunistit palasivat. Pieni kansa menetti tapettuina, paenneina ja itään kyydittyinä 300 000 ihmistä, joka neljännen. Tilalle virtasi venäläisiä. Elintaso ja vapaus romahtivat.

80-luvun alusta alkoivat protestit ja kansalliset harrastukset elpyä kommunistien harmiksi. Kun Gorbatshovin uudistukset antoivat tilaa, kommunistijohtokin yhtyi niihin, lopuksi itsenäisyysliikkeeseenkin.

Uutta vapautta on nyt kestänyt 16 vuotta. "

http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=307659

Pussinperä kirjoitti:

Kyllä nimenomaan neuvostomiehitys maksoi nuo 300 000 asukkaan menetyksen. Entä miten siellä tämä historian väärentäjän Jaak Ilmjärven ura on edistynyt?

" Itsenäisyys, kommunismi, uusi itsenäisyys

Viro julistettiin itsenäiseksi 23.2.1918. Saman tien saksalaiset miehittivät maan. Viro olisi aateliston anomuksen mukaisesti liitetty Saksaan, ellei olisi itse romahtanut syksyllä. Virolaiset joutuivat käymään kaksi vapaussotaa, ensin venäläisiä bolsevikkeja ja sitten saksalaisia vapaajoukkoja vastaan. Kansalaissotaa, kuten Suomessa, ei käyty. Venäläisiä vastaan Viro sai apua Suomesta.

Viro oli vuosina 1920-39 itsenäinen tasavalta, köyhä, epävakainen eikä aina demokraattinenkaan. Silti se oli parasta aikaa, mitä virolaiset olivat siihen saakka eläneet.

Itsenäisyys oli saatu ensimmäisen maailmansodan ansiosta. Toista se ei kestänyt. Siinä missä suomalaiset valitsivat 1939 taistelun, virolaisten valinta oli alistuminen. Puna-armeija marssi syyskuussa 1939 tukikohtiin ja sitten kesäkuussa 1940 niistä koko maata miehittämään. Elokuussa uusien "vaalien" jälkeen Viro anoi Neuvostoliiton jäsenyyttä.

Alkoi surkea aika. Stalin vaihtui hetkeksi Hitleriin, mutta sitten venäläiset ja kommunistit palasivat. Pieni kansa menetti tapettuina, paenneina ja itään kyydittyinä 300 000 ihmistä, joka neljännen. Tilalle virtasi venäläisiä. Elintaso ja vapaus romahtivat.

80-luvun alusta alkoivat protestit ja kansalliset harrastukset elpyä kommunistien harmiksi. Kun Gorbatshovin uudistukset antoivat tilaa, kommunistijohtokin yhtyi niihin, lopuksi itsenäisyysliikkeeseenkin.

Uutta vapautta on nyt kestänyt 16 vuotta. "

http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=307659

Lue lisää

Lähinnä otin kantaa tuohon yksioikoiseen väittämään: "Virossa kyydittiin Siperiaan satoja tuhansia ihmisiä, 300 000 ihmistä jäi sille tielleen".

"Estonia lost altogether a whole quarter of its population in the war, i.e. 282 000 people — either dead, fled abroad or deported. 30 000 men were killed in action. Estonia also lost all its minorities: the Baltic Germans left for Germany in 1939–1940, the coastal Swedes went to Sweden in 1943–1944, the Jews were exterminated, and the districts with a Russian majority across the Narva River, in Pechory (Petseri) and in Ivangorod (total 2334 sq km, 56 000 inhabitants) were incorporated into Russia in late 1944."

Mainitsemani luvut löytyvät oheisesta linkistä:
http://www.estonica.org/eng/lugu.html?menyy_id=99&kateg=43&nimi=&alam=61&tekst_id=258

Pussinperä kirjoitti:

Kyllä nimenomaan neuvostomiehitys maksoi nuo 300 000 asukkaan menetyksen. Entä miten siellä tämä historian väärentäjän Jaak Ilmjärven ura on edistynyt?

" Itsenäisyys, kommunismi, uusi itsenäisyys

Viro julistettiin itsenäiseksi 23.2.1918. Saman tien saksalaiset miehittivät maan. Viro olisi aateliston anomuksen mukaisesti liitetty Saksaan, ellei olisi itse romahtanut syksyllä. Virolaiset joutuivat käymään kaksi vapaussotaa, ensin venäläisiä bolsevikkeja ja sitten saksalaisia vapaajoukkoja vastaan. Kansalaissotaa, kuten Suomessa, ei käyty. Venäläisiä vastaan Viro sai apua Suomesta.

Viro oli vuosina 1920-39 itsenäinen tasavalta, köyhä, epävakainen eikä aina demokraattinenkaan. Silti se oli parasta aikaa, mitä virolaiset olivat siihen saakka eläneet.

Itsenäisyys oli saatu ensimmäisen maailmansodan ansiosta. Toista se ei kestänyt. Siinä missä suomalaiset valitsivat 1939 taistelun, virolaisten valinta oli alistuminen. Puna-armeija marssi syyskuussa 1939 tukikohtiin ja sitten kesäkuussa 1940 niistä koko maata miehittämään. Elokuussa uusien "vaalien" jälkeen Viro anoi Neuvostoliiton jäsenyyttä.

Alkoi surkea aika. Stalin vaihtui hetkeksi Hitleriin, mutta sitten venäläiset ja kommunistit palasivat. Pieni kansa menetti tapettuina, paenneina ja itään kyydittyinä 300 000 ihmistä, joka neljännen. Tilalle virtasi venäläisiä. Elintaso ja vapaus romahtivat.

80-luvun alusta alkoivat protestit ja kansalliset harrastukset elpyä kommunistien harmiksi. Kun Gorbatshovin uudistukset antoivat tilaa, kommunistijohtokin yhtyi niihin, lopuksi itsenäisyysliikkeeseenkin.

Uutta vapautta on nyt kestänyt 16 vuotta. "

http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=307659

Lue lisää

Täytyy muistaa, että Seppo Zetterberg on vain provinssiyliopiston proffa ja hänen toimenkuvaansa kuuluu tuottaa aineistoa alemman tason valtion ja kuntien virkamiehille. Tässä mielessä ei aivan kirjaimellisesti kannata hänen "tutkimustuloksiinsa" suhtautua.

Meillä Suomessa omaa fascismia ei ole juurikaan tutkittu, mutta esimerkiksi Ruotsissa projekti on ollut käynnissä jo vuosia:

http://www.umu.se/histstud/personal/berggren_lena_ projektbeskr_vr.pdf

SWEDEN’S RELATIONS WITH NAZISM, NAZI GERMANY AND THE HOLOCAUST

http://www.vr.se/download/18.65bf9bc10cd31363a180001073/nazism.pdf

Ruotsiin saapui fasistisen Baltian kukistuessa vuosina 1944-45 ainakin 150.000 pakolaista joukossa varmasti myös tuhansia Omakaisten natsirikollisia, teloituksiin ja muihin rikoksiin osallistunutta natsien yhteistoimintamiestä.

Ruotsi otti pakolaisensa Baltiasta vastaan ilman asiaan kuuluvia kuulusteluja. Mutta nämä henkilöt tulee tietysti huomioida Baltiasta paenneiksi kuten myös henkilöt, jotka - mahdollisesti? - ansaitustikin karkotettiin rikollisen toimitansa takia Siperiaan. Tosin Neuvostoliiton oikeuslaitoksen toiminnan huomioiden tällaisen tutkimuksen suorittaminen lienee lähes mahdotonta.

http://www.holocausttaskforce.org/teachers/research/countries/sweden.pdf

Lööw, Heléne, Nazismen i Sverige 1980-1997: Den rasistiska underground-rörelsen: musiken, myterna, riterna. - Stockholm, Ordfront Förlag, 1998. - 528 s

KUULUUKO ? kirjoitti:

Kerroppa näkemyksesi ja ne sisäpiirin tiedot asiasta.

Mulleko sä kirjoitit tuon... Kalevi...?

Jos kirjoitit mulle, niin ei mulla ole mitään sisäpiirin tietoa asiasta. Esitin vain kysymyksen, kun ihmetyttää tuollainen lista.

Mielestäni vaikuttaa varsin järjettömältä touhulta yrittää karkottaa Siperiaan suuri osa Suomalaisia yhteiskunnan kannalta tärkeässä asemassa tai toimessa olevia henkilöitä... ellei sitten tarkoitus ole juuri ollut se, että Suomi saadaan lamaantumaan, niin että "joku muu" pääsee leikiten ottamaan vallan itselleen kenenkään vastaanpanematta...?

luettavaksi!" kirjoitti:

Mulleko sä kirjoitit tuon... Kalevi...?

Jos kirjoitit mulle, niin ei mulla ole mitään sisäpiirin tietoa asiasta. Esitin vain kysymyksen, kun ihmetyttää tuollainen lista.

Mielestäni vaikuttaa varsin järjettömältä touhulta yrittää karkottaa Siperiaan suuri osa Suomalaisia yhteiskunnan kannalta tärkeässä asemassa tai toimessa olevia henkilöitä... ellei sitten tarkoitus ole juuri ollut se, että Suomi saadaan lamaantumaan, niin että "joku muu" pääsee leikiten ottamaan vallan itselleen kenenkään vastaanpanematta...?

Lue lisää

Kyllä kale ymmärtää ja lukee kaikki.

KUULUUKO ? kirjoitti:

Kerroppa näkemyksesi ja ne sisäpiirin tiedot asiasta.

Lupaa ei ollut.Yrittivät ilman kuittia.Ymmärsit varmaan.

- tutkija kirjoitti:

Täytyy muistaa, että Seppo Zetterberg on vain provinssiyliopiston proffa ja hänen toimenkuvaansa kuuluu tuottaa aineistoa alemman tason valtion ja kuntien virkamiehille. Tässä mielessä ei aivan kirjaimellisesti kannata hänen "tutkimustuloksiinsa" suhtautua.

Meillä Suomessa omaa fascismia ei ole juurikaan tutkittu, mutta esimerkiksi Ruotsissa projekti on ollut käynnissä jo vuosia:

http://www.umu.se/histstud/personal/berggren_lena_ projektbeskr_vr.pdf

SWEDEN’S RELATIONS WITH NAZISM, NAZI GERMANY AND THE HOLOCAUST

http://www.vr.se/download/18.65bf9bc10cd31363a180001073/nazism.pdf

Ruotsiin saapui fasistisen Baltian kukistuessa vuosina 1944-45 ainakin 150.000 pakolaista joukossa varmasti myös tuhansia Omakaisten natsirikollisia, teloituksiin ja muihin rikoksiin osallistunutta natsien yhteistoimintamiestä.

Ruotsi otti pakolaisensa Baltiasta vastaan ilman asiaan kuuluvia kuulusteluja. Mutta nämä henkilöt tulee tietysti huomioida Baltiasta paenneiksi kuten myös henkilöt, jotka - mahdollisesti? - ansaitustikin karkotettiin rikollisen toimitansa takia Siperiaan. Tosin Neuvostoliiton oikeuslaitoksen toiminnan huomioiden tällaisen tutkimuksen suorittaminen lienee lähes mahdotonta.

http://www.holocausttaskforce.org/teachers/research/countries/sweden.pdf

Lööw, Heléne, Nazismen i Sverige 1980-1997: Den rasistiska underground-rörelsen: musiken, myterna, riterna. - Stockholm, Ordfront Förlag, 1998. - 528 s

Lue lisää

tutkivat vai ja ainoastaan" paremmille ihmisille".

selonteossa:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000129&posting=22000000031382419

seuraavassa... kirjoitti:

selonteossa:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000129&posting=22000000031382419

Lue lisää

voimassa yhä:

"yleensä äärimmäiseen oikeistoon sijoitettu ruotsalainen kansanpuolue oli hakeutunut 1920-luvun kuluessa epäpyhään liittoon sosialidemokraattien ja kommunistien kanssa estääkseen kielipoliittiset uudistukset"

Toivo Horelli nimenomaan ollut isänmaallinen? Miksi hän olisi halunnut karkottaa isänmaalliset ainekset pois?