erosin keväällä kiitos miehen alkoholiongelman

Tulevaisuutta vaan pohdin, kun vanhemmat naiset väittävät, että on mukavampi kaksin kuin yksin.
Olen täysin onnellinen tässä tilanteessa ja sen tiedän satavarmasti, että huusholliini en miestä asumaan tule ottamaan enkä kenenkään luo muuta! Ehkä jossain vaiheessa olisi mukavaa, kun olisi miesseuraa, leffakaveri, kissanäyttelykaveri, tms.

ja prosessoin asiaa monen monta vuotta, kun voimme niin huonosti.
Olen ONNELLINEN! Rakastan nuoriani ja haluan heille hyvät eväät elämään. Mutta aika kuluu nopeasti eikä tässä kovin montaa vuotta mene, kun he muuttavat pois kotoa.
Alkuperäinen kysymykseni on, onko mukavia 50 ja risat miehiä olemassa, vai ovatko kaikki vaan seksin perässä?
Minähän sitäpaitsi sanoin, etten etsi seksiä ja todella pystyn elämään ilman sitä ja olen elänytkin jo vuosia, ihan siinä ihanaisessa liitossa! En voi edes kuvitella mitään yhden illan suhteita, yäk.
En ymmärrä vastaustasi, Pikku-Myy. Minulla ei ole mikään hätä omasta elämästäni, kunhan mietiskelen lauantai-illan ratoksi, mitä mahtaa elämä vaikka kymmenen vuoden kuluttua tuoda tullessaan. En ole huolissani enkä hädissäni enkä ihmeitä odota tai toivo, päivä kerrallaan. Ja kuten sanottu, on suuri ONNI olla yksin nuorteni ja eläinteni kanssa!

rstre kirjoitti:

ja prosessoin asiaa monen monta vuotta, kun voimme niin huonosti.
Olen ONNELLINEN! Rakastan nuoriani ja haluan heille hyvät eväät elämään. Mutta aika kuluu nopeasti eikä tässä kovin montaa vuotta mene, kun he muuttavat pois kotoa.
Alkuperäinen kysymykseni on, onko mukavia 50 ja risat miehiä olemassa, vai ovatko kaikki vaan seksin perässä?
Minähän sitäpaitsi sanoin, etten etsi seksiä ja todella pystyn elämään ilman sitä ja olen elänytkin jo vuosia, ihan siinä ihanaisessa liitossa! En voi edes kuvitella mitään yhden illan suhteita, yäk.
En ymmärrä vastaustasi, Pikku-Myy. Minulla ei ole mikään hätä omasta elämästäni, kunhan mietiskelen lauantai-illan ratoksi, mitä mahtaa elämä vaikka kymmenen vuoden kuluttua tuoda tullessaan. En ole huolissani enkä hädissäni enkä ihmeitä odota tai toivo, päivä kerrallaan. Ja kuten sanottu, on suuri ONNI olla yksin nuorteni ja eläinteni kanssa!

Lue lisää

Miksi mietit, jos olet itsesi kanssa tasapainossa? Kovin kovan avioeron käyneenä en ole ensteks ajatellut uutta ystävää, jokainen tavallaan. Se löytyykö 50 plus ikävuosilta kivaa miesystävää on niin et ketä kelpuutat? On surkeita viiskymppisiä jätettyjä miehiä, valinta on sinun katso tarkkaan, ettet hae sitä mistä eroon pääsit. Onnea toivotan.

rstre kirjoitti:

ja prosessoin asiaa monen monta vuotta, kun voimme niin huonosti.
Olen ONNELLINEN! Rakastan nuoriani ja haluan heille hyvät eväät elämään. Mutta aika kuluu nopeasti eikä tässä kovin montaa vuotta mene, kun he muuttavat pois kotoa.
Alkuperäinen kysymykseni on, onko mukavia 50 ja risat miehiä olemassa, vai ovatko kaikki vaan seksin perässä?
Minähän sitäpaitsi sanoin, etten etsi seksiä ja todella pystyn elämään ilman sitä ja olen elänytkin jo vuosia, ihan siinä ihanaisessa liitossa! En voi edes kuvitella mitään yhden illan suhteita, yäk.
En ymmärrä vastaustasi, Pikku-Myy. Minulla ei ole mikään hätä omasta elämästäni, kunhan mietiskelen lauantai-illan ratoksi, mitä mahtaa elämä vaikka kymmenen vuoden kuluttua tuoda tullessaan. En ole huolissani enkä hädissäni enkä ihmeitä odota tai toivo, päivä kerrallaan. Ja kuten sanottu, on suuri ONNI olla yksin nuorteni ja eläinteni kanssa!

Lue lisää

tarkoita jos elää parisuhteessa että siinä olis seksiä,päinvastoin juuri vapaana voi olla sitä mutta ei parisuhteessa.

Monet pitää puolisoaan kuin huoltajana ja eivät seksiä pidä tärkeänä,eli elävät parisuhteessa mutta joko ovat ilman tai juoksevat vieraissa.

alkoholismi sairastuttaa koko perheen, - niinkuin tietysti puolison ihan "oikeakin" sairaus tekee (meinaa tehdä), - ainakin vahvuuteen.

Minä en osaa moittia ihmisiä jotka eroaa toisen alkoholismin takia.

jaksaa kuunnella viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen, vuodesta vuoteen puolison syyttelyä ja mollaamista ja haukkumista. Viina muuttaa vielä persoonallisuuttakin ja ainakin miehelläni aiheutti ihan aiheetonta mustasukkaisuutta. Hän ei koskaan myöntänyt alkoholismiaan, hänellä oli vain pieni heikkous ja minulla ne suuret viat. Se pikku heikkous vei kolme kertaa viikossa vetämään täudet lärvit. Olisin ollut valmis pariterapiaan ja vaikka mihin, mutta ei.
Sairaus on yleensä hoidettavissa, onhan alkoholismikin, mutta miten hoidat sairautta jota sairaan itsensä mielestä ei ole olemassakaan?

Pirre* kirjoitti:

alkoholismi sairastuttaa koko perheen, - niinkuin tietysti puolison ihan "oikeakin" sairaus tekee (meinaa tehdä), - ainakin vahvuuteen.

Minä en osaa moittia ihmisiä jotka eroaa toisen alkoholismin takia.

Lue lisää

yrittää auttaa. Jos ei toinen ota apua vastaan ja suostu hoitoon, voisi erotakkin paremmalla omallatunnolla.

mies_vm56 kirjoitti:

yrittää auttaa. Jos ei toinen ota apua vastaan ja suostu hoitoon, voisi erotakkin paremmalla omallatunnolla.

olen samaa mieltä, ettei nyt ihan ilman yrittämättä luovutettaisi, mutta vuosikymmenien turha yritys pistää varmaan koville sen rakkauvven..

Mutta on kai niitä onnistuneitakin, ja onnellisia..

ratre kirjoitti:

jaksaa kuunnella viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen, vuodesta vuoteen puolison syyttelyä ja mollaamista ja haukkumista. Viina muuttaa vielä persoonallisuuttakin ja ainakin miehelläni aiheutti ihan aiheetonta mustasukkaisuutta. Hän ei koskaan myöntänyt alkoholismiaan, hänellä oli vain pieni heikkous ja minulla ne suuret viat. Se pikku heikkous vei kolme kertaa viikossa vetämään täudet lärvit. Olisin ollut valmis pariterapiaan ja vaikka mihin, mutta ei.
Sairaus on yleensä hoidettavissa, onhan alkoholismikin, mutta miten hoidat sairautta jota sairaan itsensä mielestä ei ole olemassakaan?

Lue lisää

monikaan.
Alkoholismista parantumisen ensimmäinen edellytys lienee, että alkoholisti itse tunnistaa ja tunnustaa sairautensa ja haluaa siitä parantua.
Sinä ilmeisestikkin olet ainakin yrittänyt.
Parempaa huomista sinulle!

Olen sitä mieltä, että vain alkoholisti uskoo olevansa sairas. Kyllä holistin kanssa eläessä usko menee hyvin pian siihen, että toinen sairastaa. Alkoholismi on pelkää vastuuttomuutta itsestä ja läheisistä. Jos kuvittelet, että sietäisin juoppoa miestä niin pieleen meni, pihalle lentää kuin leppäkeihäs.

on helppoa, yleistä ja sitä tekevät yleensä ihmiset, jotka eivät asiasta mitään tiedä.
Jos puoliso jatkaa elämistä alkoholistin rinnalla, todetaan, että hän mahdollistaa juopottelun jatkamisen. Jos hän eroaa, sanotaan hänen hyljänneen puolisonsa huonon ajan alettua.

Itse suosittelin mieluummin pikaista eroon lähtemistä, ellei toinen suostu hakeutumaan hoitoon tai parantamaan tapojaan. Joskus ajoissa havahtuminen voi tarjota mahdollisuuden parantumiseen ja ehkä myös yhteiselämän uudelleen aloittamiseen.

Jos alkoholisti ei itse halua parantua, häntä ei kykene kukaan muukaan auttamaan. Jotkut jatkavat riippuvuussuhdetta kuolemaansa asti. Ellei puoliso pysty auttamaan, on kunnioitettavaa, että hän yrittää pelastaa lapsensa ja itsensä. Jos yksi ihminen tuhoaa oman elämänsä, ei mielestäni pitäisi kannustaa puolisoa antamaan tälle tilaisuutta tuhota monien muidenkin elämää.

Aloittajalle toivotan onnea ja kunnioitan hänen päätöstään turvata lapsille ja itselleen normaali, ihmisarvoinen perhe-elämä!

kun puhutaan alkoholisteista. Itse jätin "kylmästi" yhden sellaisen 20 vuoden jälkeen ja en ole katunut. Ei kukaan voi kuvitella joka ei ole ollut itse siinä sirkuksessa mitä se on. Sitä yrittää kaikkensa että saisi toisen ymmärtämään mitä viina tekee suhteelle ja sitä kuvittelee että kunhan vaan löydän oikeat sanat niin se lopettaa juomasta. Mutta ei lopeta ja ei ota apua vastaan kun sanoo että hän voi lopettaa koska haluaa. Lopulta on ero edessä ja sitten on sen juopon vuoro itkeä ja pyydellä ja lupailla. Mutta se on usein liian myöhään. Joten sanon minäkin että en kadu, nyt minulla on asiat niinkuin pitääkin.Ja se juoppo on hoidossa tämän tästä joten, tein oikean päätöksen.

on kumma sana kirjoitti:

kun puhutaan alkoholisteista. Itse jätin "kylmästi" yhden sellaisen 20 vuoden jälkeen ja en ole katunut. Ei kukaan voi kuvitella joka ei ole ollut itse siinä sirkuksessa mitä se on. Sitä yrittää kaikkensa että saisi toisen ymmärtämään mitä viina tekee suhteelle ja sitä kuvittelee että kunhan vaan löydän oikeat sanat niin se lopettaa juomasta. Mutta ei lopeta ja ei ota apua vastaan kun sanoo että hän voi lopettaa koska haluaa. Lopulta on ero edessä ja sitten on sen juopon vuoro itkeä ja pyydellä ja lupailla. Mutta se on usein liian myöhään. Joten sanon minäkin että en kadu, nyt minulla on asiat niinkuin pitääkin.Ja se juoppo on hoidossa tämän tästä joten, tein oikean päätöksen.

Lue lisää

kun vielä tänä päivänäkään ei ymmärretä, että alkoholistin on pakko juoda, vaikkei haluaisikaan. Ei se kovin terveeltäkään vaikuta.

Tämä maa on aivan liian vapaamielinen alkoholin suhteen. Tarjotkoon vaan olutta lätkämatseissa ym. ja tuokoon oluttelttoja kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin lapsille elämänmalliksi, niin sinun ja monen muun kaltaisia alkoholismin takia enemmän tai vähemmän kärsineitä tulee aina vaan enemmän.

mies_vm56 kirjoitti:

kun vielä tänä päivänäkään ei ymmärretä, että alkoholistin on pakko juoda, vaikkei haluaisikaan. Ei se kovin terveeltäkään vaikuta.

Tämä maa on aivan liian vapaamielinen alkoholin suhteen. Tarjotkoon vaan olutta lätkämatseissa ym. ja tuokoon oluttelttoja kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin lapsille elämänmalliksi, niin sinun ja monen muun kaltaisia alkoholismin takia enemmän tai vähemmän kärsineitä tulee aina vaan enemmän.

Lue lisää

Alkoholilla hoidetaan yleensä jotain. Mielenterveysongelmaa tai persoonallisuushäiriötä.
Alkoholiin kehittyy riippuvuus joillakin.

Jos hoitokohteena on persoonallisuushäiriö, se ei olekaan sairaus. Alkoholinkäytön lopettaminen ei helpota läheisten elämää. Normaaleissa suhteissa elävät eivät voi edes kuvitella, mitä se käytännössä merkitsee. Mikään ei ole sitä, miltä ulospäin näyttää.

Ei näitä parantaisi edes kieltolaki. Voisi ajatella, ettei kyse ole sairaista ollenkaan. Eivät he omasta mielestäänkään tunne itseään sairaiksi. Läheiset sairastuvat.

En tiennyt sitä, kun seurustelimme. Tuttaviltaan kuulin, että hän oli aina välillä vuodenkin kuivilla, sitten taas repsahti. Minä satuin kohdalle kuivaan aikaan. Olisi varmaan jatkanut ryyppäämistä ilman minuakin...
Niin, ryyppää edelleen, vaikka minusta ja lapsista on eroon päässyt!

On ne jotkut löytäneet ihan kivankin ihmisen rinnalleen entisen heivattuaan tai kun ukko on kuolla kupsahtanut. Itelle kävi tuo viimeksi mainittu,mutta yhtään järkevää miestä, siis sellaista jonka kanssa olisi voinut yhteistä elämää suunnitella, ei ole minun kohdalleni osunut. Jossain vaiheessa kaipasin kovastikin kumppania rinnalleni, mutta nyt olen ollut niin pitkään yksin, että ainoastaan nautin vapaudestani ja siitä, että saan antaa lapsilleni jakamattoman huomioni.

Minua on peloteltu, etenkin miesten taholta kuinka kauhean yksin tulen olemaan kun lapseni ovat kaikki maailmalla. Jos sellainen ihme tapahtuisi, että ihastuisin, niin miksi raahaisin miehen kotiini asumaan, en todellakaan.

Tapailu, yhdessä tekeminen yms.kävisi, mutta juuri nyt minulla ei ole aikaa seurusteluun. Se vie liikaa aikaa ja on vaivalloistakin ;) Sitten joutuu kuuntelemaan kitinöitä siitä kuinka asetan lapset kaiken edelle, pitäisi tavata useammin kuin minulla on aikaa jne. Lisäksi ikäiseni miehet ovat valitettavan huonossa iskussa ja en todellakaan ole ilman sitä ihteään jos styylailen, pelkkä kädestä pitely ei riitä. Miehet odottaa lisäksi jotain vaimojuttua eli pitäisi olla ruokaa pöydässä ja hyysätä muutenkin vaimomaisella tavalla, sille sanon nou tänk juu. Passaan mieluummin lapsiani jos passata haluan.

Et silleen, olehan nyt vähän aikaa yksin, niin huomaat, että elämässä on paljon kivoja asioita, joihin ei tarvi miestä. Yksin ei tarvi olla, vaikka ei miestä olisikaan käsipuolessa.

iloisena kirjoitti:

On ne jotkut löytäneet ihan kivankin ihmisen rinnalleen entisen heivattuaan tai kun ukko on kuolla kupsahtanut. Itelle kävi tuo viimeksi mainittu,mutta yhtään järkevää miestä, siis sellaista jonka kanssa olisi voinut yhteistä elämää suunnitella, ei ole minun kohdalleni osunut. Jossain vaiheessa kaipasin kovastikin kumppania rinnalleni, mutta nyt olen ollut niin pitkään yksin, että ainoastaan nautin vapaudestani ja siitä, että saan antaa lapsilleni jakamattoman huomioni.

Minua on peloteltu, etenkin miesten taholta kuinka kauhean yksin tulen olemaan kun lapseni ovat kaikki maailmalla. Jos sellainen ihme tapahtuisi, että ihastuisin, niin miksi raahaisin miehen kotiini asumaan, en todellakaan.

Tapailu, yhdessä tekeminen yms.kävisi, mutta juuri nyt minulla ei ole aikaa seurusteluun. Se vie liikaa aikaa ja on vaivalloistakin ;) Sitten joutuu kuuntelemaan kitinöitä siitä kuinka asetan lapset kaiken edelle, pitäisi tavata useammin kuin minulla on aikaa jne. Lisäksi ikäiseni miehet ovat valitettavan huonossa iskussa ja en todellakaan ole ilman sitä ihteään jos styylailen, pelkkä kädestä pitely ei riitä. Miehet odottaa lisäksi jotain vaimojuttua eli pitäisi olla ruokaa pöydässä ja hyysätä muutenkin vaimomaisella tavalla, sille sanon nou tänk juu. Passaan mieluummin lapsiani jos passata haluan.

Et silleen, olehan nyt vähän aikaa yksin, niin huomaat, että elämässä on paljon kivoja asioita, joihin ei tarvi miestä. Yksin ei tarvi olla, vaikka ei miestä olisikaan käsipuolessa.

Lue lisää

Nuoret ovat kyllä sitä mieltä, että eläimiä on tarpeeksi, vaikka vilpittömästi tykkäävätkin noista kaikista.
Minä en ole passaaja tyyppiä, olin jo exääni tutustuessani itsellinen ja itsenäinen ja jatkan varmaan samaa rataa!

Eipäs syyllistetä. Ihan omasta elämästä on kokemusta alkoholistista. Siis niistä 18 ensimmäisestä ikävuodestani.
Äitini avioitui isäni kanssa tietäen hänen juomisensa. Ajatteli kuitenkin isän lopettavan, kun menevät naimisiin. Niin ei käynyt, lisääntyi vaan. Isä oli kiltti ja mukava selvinpäin, alkoholia nauttineena ei ollut. No, elämänsä viimeiset vuodet hän oli viinasta vapaa ja se oli varmaan sitä "voidetta" äidillekin.
Tämä nyt ohi alotuksen.

rstre kirjoitti:

En tiennyt sitä, kun seurustelimme. Tuttaviltaan kuulin, että hän oli aina välillä vuodenkin kuivilla, sitten taas repsahti. Minä satuin kohdalle kuivaan aikaan. Olisi varmaan jatkanut ryyppäämistä ilman minuakin...
Niin, ryyppää edelleen, vaikka minusta ja lapsista on eroon päässyt!

Lue lisää

syyttää aina muita juomisestaan silloinhan muutkin voisivat syyttää alkoholistia eli he palaa juuri syyllistämällä että voivat juoda.

Pettäminen ja juominen on ihan omia syitä ja on turha syyttää toista ihmistä siitä.

Ei niitä Ihania Miehiä ole vapaana yhtään ainoaa ja jos olisi, menisin heti kokeilemaan onneani ja alkaisin rupattelemaan leppoisasti mukavia. Loppuelämä tässä varmaan pitää olla yksin. Yksinkin on ihan kiva olla. Ystäviä ja kiirettä riittää.

Itse neljä vuotta yksin olleena ja murkkuikäisen tytön äitinä sanoisin, ikävä kyllä, että vaikeaa on. Tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. Syy on varmaan molemminpuolista. Minä ajattelen eläväni näin, parisuhteesta yksin loppuelämäni, mutta jos jotain positiivista vastaan tulee niin otan sen vastaan. Mutten varauksettomasti enkä pakosta.

Olen leski. En tosin ole edes yrittänyt etsiä uutta, mutta pelkkä pikainen katse riittää, yhtään kunnollista ja ihmisen näköstä ikäistäni miestä ei ole näkynyt. Ehkä minulla on rima korkealla, mutta eipä ole mitään järkeä ryhtyä kokeilemaan, millainen on mies, joka jo aamupäivällä on kaupassa kaljanhakureissulla ja maha roikuu vyönpäällä kuin olisi viimeisillään.
Olen kunnnellut muitakin naisia ja samaan tulokseen hekin ovat tulleet. Vapaat miehet ovat eronneita tai karanneita ja etsivät pelkää huoltoa. Olen jo tottunut tähän yksin elämiseen, etten haluakaan ketään sotkemaan rauhallista elämääni.

mitä elämä vielä sinullekin tarjoaa. Jotkut ovat vielä ihan vanhoilla päivillään löytäneet uuden kumppanin, miksei se sitten voisi olla mahdollista sinullekin. ;))

ollut reilun vuoden ihan yksin, kun iltatähti lähti pois kotoa.
Tykkään tästä olotilasta tällä hetkellä, en kuitenkaan sano etteikö koskaan...

hildurvonhopsis kirjoitti:

Ei niitä Ihania Miehiä ole vapaana yhtään ainoaa ja jos olisi, menisin heti kokeilemaan onneani ja alkaisin rupattelemaan leppoisasti mukavia. Loppuelämä tässä varmaan pitää olla yksin. Yksinkin on ihan kiva olla. Ystäviä ja kiirettä riittää.

Lue lisää

olla ihana mies.pesee pyykit,silittää,hoitaa
lapset,korjaa autot,remontoi talon,käy kaupassa
ostaa terveystuppoja vaimolleen,hoitaa rahaasiat
pitää huolen ,että vaimolla on aikaa itselleen,
jonka vaimo on ansainnut.? sitten tämä ihana mies
pilaa kaiken sexuaalisella häirinnällä,pyrkimällä
kanssasi samaan sänkyyn.kamalinta on tietenkin
se ,että sillä oli "se"paljaana ja pystyssä.eikö
ole mitään suojaa meille naisille näitä sexihul
luja miehiä vastaan.missä on poliisi silloin kun
heitä tarvitaan.vai miten se meni.???terveisiä
teille rakkaat naiset,ilman teitä elämä olisi,
ELÄMÄÄ.

AjatellutPaljon kirjoitti:

Itse neljä vuotta yksin olleena ja murkkuikäisen tytön äitinä sanoisin, ikävä kyllä, että vaikeaa on. Tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. Syy on varmaan molemminpuolista. Minä ajattelen eläväni näin, parisuhteesta yksin loppuelämäni, mutta jos jotain positiivista vastaan tulee niin otan sen vastaan. Mutten varauksettomasti enkä pakosta.

Lue lisää

pihvi.lapsethan eivät isää kaipaa,koska äiti niin
päättää.

mahtaa-,- kirjoitti:

olla ihana mies.pesee pyykit,silittää,hoitaa
lapset,korjaa autot,remontoi talon,käy kaupassa
ostaa terveystuppoja vaimolleen,hoitaa rahaasiat
pitää huolen ,että vaimolla on aikaa itselleen,
jonka vaimo on ansainnut.? sitten tämä ihana mies
pilaa kaiken sexuaalisella häirinnällä,pyrkimällä
kanssasi samaan sänkyyn.kamalinta on tietenkin
se ,että sillä oli "se"paljaana ja pystyssä.eikö
ole mitään suojaa meille naisille näitä sexihul
luja miehiä vastaan.missä on poliisi silloin kun
heitä tarvitaan.vai miten se meni.???terveisiä
teille rakkaat naiset,ilman teitä elämä olisi,
ELÄMÄÄ.

Lue lisää

.. sulle, ihana mies on ihminen. Ihminen, jonka kanssa on helppo elää ja hänen on helppo elää naisensa kanssa. Siinä se juttu piilee :)

Ei ole "löytynyt". Se että kannattaako etsiä? Etsimällä ei kyllä löydy, jokin ei toimi. Antaa elämän kulkea kulkuaan ja elää tässä hetkessä. Tulee vastaan jos on tullakseen. Näin ajattelen tässä kohtaa elämää, kun entiset asiat on jo omassa mielessä käyty läpi ja "analysoitu".
Kaveripohjalla on ollut, ne on omanlaisiansa ja niihin ei kuulu lähempi kontakti.

mahtaa-,- kirjoitti:

olla ihana mies.pesee pyykit,silittää,hoitaa
lapset,korjaa autot,remontoi talon,käy kaupassa
ostaa terveystuppoja vaimolleen,hoitaa rahaasiat
pitää huolen ,että vaimolla on aikaa itselleen,
jonka vaimo on ansainnut.? sitten tämä ihana mies
pilaa kaiken sexuaalisella häirinnällä,pyrkimällä
kanssasi samaan sänkyyn.kamalinta on tietenkin
se ,että sillä oli "se"paljaana ja pystyssä.eikö
ole mitään suojaa meille naisille näitä sexihul
luja miehiä vastaan.missä on poliisi silloin kun
heitä tarvitaan.vai miten se meni.???terveisiä
teille rakkaat naiset,ilman teitä elämä olisi,
ELÄMÄÄ.

Lue lisää

Tuollainen mieshän on jonkun orja ja alistettu nahjus. Tuo loppuosakaan ei pitänyt paikkaansa. Huono mies kääntää illalla vain selkänsä ja alkaa kuorsaamaan ja vaimo itkee hiljaa peiton alla hellyyden ja silittelyjen puutteesta.

Pesen kyllä itse pyykkini ja olen muutenkin sisäsiisti. Remonttimiehiä on omasta takaa (omat pojat) ja remontin tarvetta ei hyvin hoitamassani kodissani ole. Käyn itse kaupassa ja maksan omat ruokani. Lapsetkin ovat jo aikuisia ja tässä iässä niitä ei saa enää omatekoisena lisää - pitäisi adoptoida ja adoptiolapsiakaan ei tässä iässä enää ilmeisesti saa. En tarvitse orjaa vaan miehen, joka on paras ystäväni, kaveri kaikissa yhteisissä harrastuksissa ja ei käännä illalla selkäänä ja vain ala vain kuorsaamaan. Silittelyä mies voisi harrastaa, mutta silittämistä ei tarvitse. Silitän itse omat vaatteeni.

Onko sinulla itselläsi tuollainen kohtalo, niin kuin kirjoitit?

on.,. kirjoitti:

pihvi.lapsethan eivät isää kaipaa,koska äiti niin
päättää.

Paljon ajatelleen kanssa olen ihan samoilla linjoilla. Väkisin on turha mitään alkaa. Ei ole paha olla yksinkään. Tuskinpa kukaan erotessa lapsiaan kieltää isäänsä kaipaamasta. Itse olen kymmenen vuotta ollut lasten kanssa keskenään. Heillä on hyvät välit isäänsä nyt. Niin ei ehkä olisi jos en olisi eronnut aikanaan ja lapset olisivat joutuneet kärsimään juopon isänsä riehumisesta kotona. Meidän tapauksessa lapset ovat enemmän huolehtineet isästään aina kuin isä lapsistaan. Nyt on onneksi juominen alkanut vähentyä. Mukava on ollut tutustua siihen oikeaan ihmiseen kun vuosikymmenet sai nähdä vain joko humalaisen tai krapulaisen miehen. Erossa on kymmenen vuotta oltu mutta ystävinä pysymme aina tästä eteenpäin.

kanssa? Joka vielä on haukkunut sinut mennen tullen milloin milläkin nimillä. Suhteemme alkuvaiheessa seksi oli hyvää ja sitä harrastettiin usein, mutta sitten tuli alko kuvioihin...
lapseni ovat poikia enkä ymmärrä, mitä heidän sukupuolensa liittyy tähän asiaan. Erosta keskusteltiin myös heidän kanssaan ja jo ennen eroa molemmat olivat sitä mieltä, että miksei isi lähde, kun se vaan uhkaa. Nuorempi on isänsä kanssa tekemisissä viikottain, vanhempi ei välitä, isä ehti häntäkin loukata liian monta kertaa. Mitä kissoihin tulee, hyvin tuntuvat viihtyvän!

Ja onnea etsimiselle, pidän peukkuja. Kyllä kunnollisia ja huolehtivaisia miehiä on, mutta harvemmassa. Sinä olet sellaisen nyt jo ansainnut. Tsemppiä.

Voi kun oli kiva lukea viestisi, onnea teille ja hyvää joulua! Toivottavasti itsekin löytäisin kivan kaverin.