Tieteen historian aikana mahdottomuudesta (kuten evoluutioteoria) on ennekin muodostunut koko maailman uskonto.
Ptolemaios, kreikkalainen astronomi ja maantieteilijä; määritti mm piin arvon ja jakoi asteen minuuteiksi ja sekunneiksi, edusti kreikkalaisen tiedemaailman huippua (ei ollut kristitty, ei juutalainen)
Hän esitti teorian maakeskeisestä aurinkokunnasta ja hänen olettamuksestaan tuli vähin erin tieteellinen itsestäänselvyys yli tuhannen vuoden ajaksi. Kirkko asettui tieteen tueksi vaikkei Raamattu suinkaan opeta maan olevan aurinkokunnan keskipiste. Kopernikus 1500 luvulla asetti kyseenalaiseksi ja Galilei toi esiin luonnosta tehdyt havainnot, kävi tiedeyhteisö heidän kimppuunsa käyttäen kirkon inkvisitiolaitosta apunaan. No saatiin kuitenkin tie auki aurinkokeskeiselle astronomialle ja vähitellen tämä tieteen harha-askel sortui omaan mahdottomuuteen. Mutta yli tuhat vuotta tiedemiehet kehitteli yhä uusia ja uusia mahdottomuuksia että mahdottomasta tulisi totta.
Kehitysoppi perustuu loputtomiin olettamussarjoihin ja samanlaiseen taisteluun luonnontieteellisiä havaintoja vastaan...
Ptolemaios, kreikkalainen astronomi ja maantieteilijä; määritti mm piin arvon ja jakoi asteen minuuteiksi ja sekunneiksi, edusti kreikkalaisen tiedemaailman huippua (ei ollut kristitty, ei juutalainen)
Hän esitti teorian maakeskeisestä aurinkokunnasta ja hänen olettamuksestaan tuli vähin erin tieteellinen itsestäänselvyys yli tuhannen vuoden ajaksi. Kirkko asettui tieteen tueksi vaikkei Raamattu suinkaan opeta maan olevan aurinkokunnan keskipiste. Kopernikus 1500 luvulla asetti kyseenalaiseksi ja Galilei toi esiin luonnosta tehdyt havainnot, kävi tiedeyhteisö heidän kimppuunsa käyttäen kirkon inkvisitiolaitosta apunaan. No saatiin kuitenkin tie auki aurinkokeskeiselle astronomialle ja vähitellen tämä tieteen harha-askel sortui omaan mahdottomuuteen. Mutta yli tuhat vuotta tiedemiehet kehitteli yhä uusia ja uusia mahdottomuuksia että mahdottomasta tulisi totta.
Kehitysoppi perustuu loputtomiin olettamussarjoihin ja samanlaiseen taisteluun luonnontieteellisiä havaintoja vastaan...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aristarkhos Samoslainen esitti heliosentrisen maailmankäsityksen jo vuonna n. 250 eaa. Myös muita samaan tulokseen tulleita aikansa oppineita oli. Jopa aiemmin.
On historian vääristelyä väittää, etteikö kikkko olisi tukenut maakeskeisen maailmankuvan säilyttämistä. Lähes ainoita kirkon kelpuuttamia antiikin filosofeja oli Aristoteles, joka myös voimakkaasti tuki tuota käsitystä maailmasta. Aristoteleen suosimiseen oli toinenkin syy: Aristoteleen tiukka dogmaattisuus ja kaiken selittävä filosofia. Aristoteleshän katsoi löytäneensä vastauksen jo kaikkiin oleellisiin kysymyksiin joten tämä sopi siten myös hyvin yhteen kirkon näkemykseen yhdestä ainoasta ehdottomasta totuudesta.
Esimerkiksi Galileo Galilei ja René Descartes hylkäsivät Aristoteleen opit täysin.Descartes sanoikin, että "Aristoteleen periaatteiden virheellisyyttä ei voikaan todistaa paremmin kuin toteamalla, ettei niiden avulla ole kyetty edistymään lainkaan niiden useiden vuosisatojen aikana, joina niitä on seurattu".
Ilman sanktioita tämä ei tosin onnistunut.
Se, tukeeko Raamattu maakeskeitä maailmankuvaa on ikuinen kiistanaihe. Mistään ei kuitenkaan selviä, että se tukisi heliosentristä maailmankuvaa sen paremmin.
Maakeskeiselle löytyy tukea sikäli, ettei Raamatun eräs ihme, auringon pysäyttäminen taivaalle olisi mahdollista, siten kuin se Raamatussa selitetään muutoin, kuin jos kirjoittajalla olisi ollut maakeskeinen maailmankuva. Heliosentrisessä maailmassahan tuo temppu ei onnistu muutoin, kuin pysäyttämällä maapallon pyörimisliike akselinsa ympäri.