TUSKASTA SYNTYY VOIMA
Haluaisin sanoa kaikille sureville... ottakaa jokainen päivä vastaan haasteena, rohkeuden kokeena. Tuska tulee aaltoina, jotkut päivät vaikeampina kuin toiset, ilman näkyvää syytä.
Hyväksykää tuska. Älkää vaientako sitä. Älkää koskaan yrittäkö piilottaa surua itseltänne.
Vähä vähältä, niin kuin kuurot, sokea ja vammaiset ajan kuluessa kehittävät itselleeen erityisen herkkyyden korvataakseen puuttuvat taitonsa, niin surevat ja yksin jääneet löytävät uuden voiman ja uuden tien, jota kulkea. Tien, joka on syntynyt juuri siitä tuskasta ja yksiänäisyydestä, mikä aluksi näyttää mahdottomalta kestää.
Kirj. DAPHNE DU MAURIER, teoksesta "THE REBECCA NOTEBOOK"
Haluaisin sanoa kaikille sureville... ottakaa jokainen päivä vastaan haasteena, rohkeuden kokeena. Tuska tulee aaltoina, jotkut päivät vaikeampina kuin toiset, ilman näkyvää syytä.
Hyväksykää tuska. Älkää vaientako sitä. Älkää koskaan yrittäkö piilottaa surua itseltänne.
Vähä vähältä, niin kuin kuurot, sokea ja vammaiset ajan kuluessa kehittävät itselleeen erityisen herkkyyden korvataakseen puuttuvat taitonsa, niin surevat ja yksin jääneet löytävät uuden voiman ja uuden tien, jota kulkea. Tien, joka on syntynyt juuri siitä tuskasta ja yksiänäisyydestä, mikä aluksi näyttää mahdottomalta kestää.
Kirj. DAPHNE DU MAURIER, teoksesta "THE REBECCA NOTEBOOK"
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itselläni tilanne, joka on kuin elokuvasta, ei voisi uskoa että tapahtuu oikeassa elämässä.
Kukaan ei ole onneksi kuollut, mutta tämä henkinen kärsimys on murskaavaa, ja ihmiset joille ennen pystyit purkautumaan, oman perheenjäsenet, ovatkin kääntäneet täysin selkänsä minulle.
Autoin siskoani 7 vuotta väkivaltaisessa suhteessa, viikko sitten pelastin hänet taas kerran lapsineen miehensä uhkailujen takia, hakemalla hänet luokseni.
Siskoni mies aikoinaan rakastui minuun, ja on ilmeisesti ottanut siskoni vain ollakseen lähelläni, siskoni ei halua tätä ymmärtää, eikä mitään muita kauheuksia, mitä miehensä on tehnyt hänen selkänsä takana.
Viimeisin pelastusreissu kääntyi kummasti minua vastaan, koska kerroin asioita jotka sain miehestä tietää, siskoni ja äitini eivät ota noita vakavissaan, vaan minä olen se mustamaalaaja kaiken pyyteettömän auttamisen jälkeen.
Vaikka nauhoitin keskustelun jossa mies uhkaa viiltää kurkun auki lapseltani, mieheltäni, ja raiskata minut ennen murhaamistani, jota on kuulema suunnitellut jo 8 vuotta.
Hän uhaksi koko perhettäni, äitiäni, isääni veljeäni, jopa siskoani...
Minulla on myös messenger keskustelu kopioituna, jossa kaikki kauheudet ovat mustaa valkoisella, jota siskoni ei halunnut kuitenkaan lukea. Siinäkin tämä mies myöntää "rakastaneensa" minua aina, ja tuntevansa siskoani kohtaa vain isällistä rakkautta ( 13 vuotta vanhempi kuin siskoni).
Mies viikon ryyppäsi kaikki perheensä rahat, vietti villiä poikamies elämää kotonaan ja kaupungilla, koska ero oli tuolloin alkuvaiheessa ainoa vaihtoehto, onnistui hankkimaan viikon aikana paljon ongelmia.
Elänyt kaksoiselämää jo vuosia, pahinta kaksoiselämää kuitenkin viime vuoden aikana, salilla käynnit ovat olleetkin aivan jotain muuta...
Siskoni ei tietenkään halua edes miettiä sitä, että asiat joista kuulin ja kerroin, voisivat todella ollakin totta...kaiken tapahtuneen jälkeenkään.
Mies meni katkolle kun rahat loppuivat, ja siskoni ilmeisesti palaamassa hänen luokseen lapsineen, tämä on tapahtunut usein aiemminkin.
Äitini ja siskoni vaativat minun tukeani tälle miehelle, nyt kun hän taas haluaa järjestää elämänsä kuntoon, taas vähäksi aikaa...
Miten voisin enää kaikkien murhasuunnitelmien, tappouhkausten, pelon jälkeen...en voi ymmärtää??
Näin sitä kaikki muuttuu, nyt tuetaan mieleltään sairasta alkoholistia siellä, unohtaen minun pelkoni ja tuskani näinä päivinä.
Missä kiitos siitä kaikesta avusta jonka olen aina ollut valmis antamaan, missä minun ja perheeni tuki kaiken kauhun jälkeen, missä äitini joka on ollut aina tukeni...
Noooo, lupasihan tämä mies ottaa elämän tehtäväkseen pilata elämäni, tästä se alkaa, nyt olen menettänyt äitini ja siskoni, jotka ovat selin minuun auttaessaan tätä miestä jaloilleen taas.
Äitini, uskovainen laajasydäminen ihminen, hylkää tyttäristä sen, joka on ollut muiden tukipilari...
Sen joka on joutunut pelkäämään ja kärsimään siskon miehen pakkomielteen sekä uhkauksien takia, ja tulen pelkäämään ilmeisesti jatkossakin...
Miten tällaista voi tapahtua, ja tässä oli vain todella pieni osa siitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut sen jälkeen kun kävin siskoni turvaan kotiini...
esim.
http://www.narsismi.info/index.php?pid=3
Tuossa yksi linkki ja jos osui oikeaan, netistä löytyy paljon muitakin linkkejä.
Tuo siskosi mies saattaa kärsiä kyseisestä luonnehäiriöstä tai siitä siis kärsii kaikki muut sivulliset. Sellaisesta ei parannuta ja ainut keino selvitä tilanteesta, on laittaa välit täysin poikki kyseisen henkilön kanssa, ei kannata käyttää edes välikäsiä yrittääkseen saada viestiä perille. Se on julmaa, mutta totta. Just itsellä takana totaalinen välien poikkilaittaminen narsistin kanssa.
"Uskovaiset" ihmiset ovat usein myös tosi vaikeita ja ilkeitä ihmisiä, heidän kanssaan myös on mahdotonta olla niin, että he hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/abuse3.html
Rakastava ihminen, ihmiseen katsomatta, tukemassa aina tukea tarvitsevia...
Siksi tämä järkytys onkin liian suuri, etten sitä voi ymmärtää, ettei lopulta tukea riittänyt minulle, omalle tyttärelleen ja perheelleni.
Aivan kuin itse saatana olisi vallannut hänet...
Nyt siskoni palannut jo miehensä luokse, siskoni, sairas miehensä ja äitini, he eivät koe tehneensä väärin mitään, vaan kaikki jotka olemme auttaneet, me olemme tehneet väärin.
Anteeksi ehkä voin antaa, mutta unohtaa en koskaan, ja kun en voi unohtaa, en voi myöskään muutakaan...
En voi luottaa enää näihin ihmisiin, päätin että itse valintansa tekivät, eläkööt sen kanssa...
En voi muuta kuin sulkea heidät pois elämästäni, muuten en saa rauhaa mielelleni.
Miten paljon äiti/isä voi lapselleen tuskaa tuottaa, ymmärtämättä, tai sitten ymmärtäen, mutta siitä välittämättä...
Siskon elämä taas "raiteillaan", omani aivan "rikki", sen takia että yritin auttaa...
Palkka on juuri kuvaamasi hylkääminen. Ensin autat ihmisiä heidän ongelmissaan. Siis haluat auttaa, oikeasti. Haluat heille hyvää. Sitte sut jätetään tunkiolle. Sinusta on imetty mehut, vain kuiva liha on jäljellä. Ja tyhjyys. Ja suuttumus. Sinä saat tuntea suuttumusta! Ja vihaa. Se on oikeutesi. Luojan kiitos, siskosi mies ei ole miehesi. Sun elämäs tuntuu muutenkin olevan yhtä hel...
Ja eikö ole niin, että KUN sua jälleen halutan apuun, sinä kirmaat sinne antamaan itsestäsi kaiken.
Sinä suurisydäminen ihminen! Sinä ansaitsisit mitalin rohkeudestasi.
Mutta joskus voi käydä niin kuin minulle kävi, että silmät vain aukenivat ja totuus paljastui. Ihminen oli sama, mutta en ollut nähnyt sitä aiemmin oikein totuudenmukaisesti.
Suuri oikeudenkäynti tulossa asunnosta, jossa asuimme 5 vuotta, ja sairastuimme, olimme koko perhe vuosia sairaana...
Asuntoa ei osattu edes epäillä, ja nyt onneksi uudessa kodissa terveys on palannut, ja olin siitä todella onnellinen, olin todella sairas kauan aikaa.
Piti viettää ihana joulu, ja joulun odotus, mutta se meni auttaessa siskoani..
Näin on todella aiemmin käynyt 7 vuoden ajan, että olen juossut heidän ja kaikkien apuun tarvittaessa, jos vain on ollut mahdollisuus jotenkin auttaa.
Mutta en tiedä enää, ainakin tällä hetkellä tuntuu etten voisi perhettäni, lastani altistaa ihmiselle, joka on uhkaillut perheeni henkeä, jolla on pakkomielle minuun...viimeiset sanat minulle, sinä tulet tukehtumaan omaan vereesi.
Siinäpä se, etten ajattele itseäni rynnätessäni apuun, vaikka monesti aiemminkin olen kokenut saman, tosin en koskaan äitini kohdalta, koska äitini ja minä olemme yhdessä aiemmin tukeneet.
Mutta, eihän sitä voi tietää, tosipaikan tullen voisinko jättää läheiseni ilman apua...
En oikeastaan tunne edes enää vihaa, vaan pettymystä tilanteesta, asioista joita on vaikea taas selvittää, alistumatta heidän tahtoonsa, ja myöntämällä tehneeni kaiken väärin...
Pyytämällä anteeksi apuani, antamalla tukeni siskoni miehelle...ei, en pysty siihen.
Hyviä ja rehellisiä ihmisiä on nykyisin todella harvassa, sydämeltään aitoja, heistä pitää pitää kiinni jos ystäväkseen saa.
Äitini oli ennen tätä tapausta juuri tällainen, kakille omistautuva, en voi ymmärtää tätä muutosta...
Siskoni tunsin, ja hänen miehensä, tiesin että asiat voi kääntyä heidän kohdallaan näin, että palataan yhteen.
Voi olla että vasta 26 vuoden jälkeen, näen oman äitini toisen puolen, joka ei aiemmin ole tullut esiin...
Silmäni ovat auenneet, enkä näe ratkaisua tilanteeseen, ainakaan tässä vaiheessa vielä.
En oikein edes keksi selitystä, joka selittäisi äitini käytöksen, sellaista ei yksinkertaisesti ole...
täytyy olla ihan käsittämättömän hyvä pinna. Tarkoitan, että sun henkinen terveys on tallella kaiken kokemasi jälkeen. Ihmettelen, millä voimilla sinä et pelkää elää. Vai pelkäätkö sinä? Lähinnä sinuun kohdistuvien tappouhkausten vuoksi.
Toivon sulle tosi paljon voimia. Ja kaikesta huolimatta joulun iloa!
Tämä mies on arvaamaton, enkä usko siskoni ilmoittavan jos hän lähtee ryyppäämään, silloin vaara on pahimmillaan, siskoni rakentaa uusia kulisseja ympärilleen, joita ei halua rikkoa enää...
Pelkään kun ajattelen tuota pakkomiellettä minuun, se on todellinen, vaikka siskoni ei sitä halua käsittää.
Joudun elämään varuillani aina, joka päivä, onneksi minulla on mies joka on turvanamme...hän ei pelkää, on varuillaan tietämättään.
Hänelläkin ollut joskus rankka elämä, hän tietää elämän raakuuden...
Koskaan en siskolleni voi anteeksi tätä antaa, sanoin hänelle jo uhkauksien jälkeen heti, jos vielä menevät yhteen, ei voida olla enää missään tekemisissä, kaiken tämän jälkeen.
Pelkään siskoni puolesta, mutta itse on tehnyt päätöksensä, se on varmaa että jotain joskus tapahtuu.
Siskoni vaarantaa myös minun perheeni, mutta ei ymmärrä itse sitä, missä vaarassa elää lastensa kanssa.
Aina kun olen auttanut siskoani, tämän miehensä mielestä olen ollut silloin siskoni "takapiru", niin vääristynyt ajatusmaailma selvinpäinkin.
En voi muuta kuin jatkaa perhe-elämääni, sitä en voi vahingoittaa pelkäämällä, minulle ei jätetty vaihtoehtoja lainkaan.
Onneksi on kirjoitukset ja uhkaukset kaikki nauhalla, jos ja kun tulee taas ongelmia, enää en suojele siskoni perhettä lastensuojelulta tai muilta ehkä asiaan vaikuttavilta jutuilta, vaan kävelen paperien kanssa virastosta toiseen, vaadin saada rauhan elämälleni.
elää "pelko perseessä", jos sallinet mustan huumorin viljelyn näinkin vakavan asian yhteydessä.
Jos mikä, niin pelko, syö elämää, sen perustuksia.
Ihmisen pitäisi pystyä luottamaan maaperään, millä seisoo. Sinä et voi. Se on niin väärin!
Onneksi olet rohkaistunut ja päättänyt, että tarpeen niin vaatiessa, otat yhteyttä viranomaisiin.
Ja onneksi sinulla on turvana miehesi, johon voit luottaa. Saat todennäköisesti olla rauhassa hänen seurassaan. Lähestymiskieltokin SAATTAA joissakin tapauksissa auttaa. Olet ollut kaukaa viisas, kun
olet nauhoittanut kuulemaasi.
Jälleen voimia sulle tosi paljon!
Mieheni kirjoitti pitkän kirjoituksen tuonne ylemmäksi, kohtaan miksi...Älkää antako tuskalle periksi.
Se kertonee siitä, miten olen vahvuuteni vaikeuksien edessä saanut, mutta olen onnellinen...
Huumorilla tämä on pitänyt käydä itsekin läpi, liian vaikeita asioita miettiväksi jotkin, kuten rakkaiden menettäminen.
tähän viestiin, niin tiedän sinun olevan hengissä!
Joka välittää??
Eilen illalla sain vahvistuksen sille, että elämältäni on romahtanut pohja...
Tukiverkostoni on mennyttä, verkosto joka oli ennen kantava voima oman perheeni lisäksi, nyt on enää vain perheeni, joka on tärkeintä...
Paniikkihäiriö rytinällä takaisin, niskat kramppaa, kädet tärisee...pelkään että romahdan fyysisesti.
Jos nyt romahdan fyysisesti, kohta olen henkisestikin heikoilla, mutta yritän pitää itseni kunnossa, yrittämällä olla miettimättä mitään, joka pahentaa tilannettani.
Olen hengissä, tosin pelkään terveyteni romahtamista niin paljon, että pahennan vain tilannettani...
Ei ole enää sanoja selittää, tämä asia on levinnyt kuin rutto ja tuhonnut ympäristöään, totuutta kukaan ei halua kuulla, saati asioista puhua.
Olen ainoa joka tietää totuuden, ainoa jolla on puhdas omatunto, se riittää..
Ja sulle joka mainitsi siitä, että ehkä en ole huomannut ihmisten todellista puolta, olit aivn oikeassa.
Kysyin äidiltäni suoraan mielipiteensä minusta, se tuli kuin isku vasten kasvoja, itsekäs ihminen.
Olen kuulema itsekäs, muita ajattelematon pompottaja, joka haluaa asioiden kulkevan omalla tavallaan.
Olen aina yrittänyt elää auttaen ja tukien muita,
ottaa muut ihmiset huomioon...mutta olen näemmä epäonnistunut pahasti.
En ymmärrä, olenkohan todella sellainen mitä väitetään, en mielestäni..
Kun totuutta ei muut halua nähdä, tai asioita joita todellisuudessa on tapahtunut, en mahda sille mitään, en voi pakottaa.
Niin kauan kuin asia on näin, asiat ei muutu miksikään, yksinkertaisesti ei voi ihmissuhteita rakentaa käsittelemättömien asioiden päälle...
täytyy tunnustaa, että pelkäsin sinun olevan toinen niistä onnettomista, jotka kuolivat aattona Raumalla. Onneksi olet elossa, vaikkakaan et hyvissä voimissa tunnu olevan. Minua surettaa niin syvästi tilanteesi.
Sukuunne tullut ihminen pilaa monen elämän pelkällä olemassaolollaan. Ja tottakai järkyttävillä uhkailuillaan. Hän on sairas. Terve ihminen EI käyttäydy tuolla tavalla. Hänellä näyttää olevan taito manipuloida ihmisiä uskomaan omiin näkökantoihinsa. Hän on päässyt myös päämääräänsä kääntää siskosi ja äitisi sinua vastaan.
Uskoisin, että "itsekäs, muita ajattelamaton pompottelija"-sanat ovat tulleet juuri tältä sairaalta ja kieroon kasvaneelta mieshenkilöltä. Hän on kyennyt kiertämään muut kierojen sormiensa ympärille. Kun pahalle antaa pikkusormen, se vie koko käden. Äitisi käsi on imaistu pahan puolelle.
Sille ei voi mitään, kun hän ei usko. Toivon, että hänen silmänsä aukeavat ja pian.
Sinä tunnet varmasti oman perheesi vain ollessa tukena, suurta yksinäisyyttä. Mutta meitä on satoja, ellei tuhansia, jotka uskovat sinun vilpittömyyteesi . Se palkitaan vielä! Totuus ei pala tulessakaan. Luota siihen. Ja luota siihen, että paha saa palkkansa ja hyvä voittaa aina pahan.
Muuta en osaa sanoa.
Edelleenkin Sinulle voimia niin paljon, että riittää. Kyllä sinä jaksat kantaa tämän kaiken, vaikka se kysyy yli-inhimmillisiä voimia. Sinut on keitetty niin vahvassa vedessä.
Toisinaan auttaa puhuminen ammattiauttajille.
Minä olen tällainen tavallinen äiti-ihminen, jota on kanssa keitetty monissa vesissä ja jonka kulmia on hiottu isoilla työkaluilla urakalla. Vain sisin on jäänyt repaleisine, paikattuine sydämineen.
Sinun on vaan hyväksyttävä se tosiseikka, että ihmiset ovat julmia, olivat he sitten äitiä, isiä tai muita läheisiä ja ne julmat ja ilkeät ihmiset on vaan jätettävä taakseen.
Elämää on helpompi elää ilman kurjia ihmisiä ympärillään. Elämä on niin lyhyt, että miksi tuhlata aikaa kaikkeen sontaan, johon emme yrityksistä huolimatta ole voineet vaikuttaa positiivisesti. Se irti karistaminen sattuu, mutta enempi sattuu se jos jää kärvistelemään paikoilleen. Irti vaan kaikista "turhista" ihmisistä ja pian jo huomaatkin hengittäväai helpommin.
Siitä pelostasi niitä uhkailuja kohtaan sanoisin, että jos ja kun uhka on todellinen, muuttakaa pois. Se on pieni hinta siitä, että voi elää ilman pelkoa. Mikään ei oikeasti ole niin suuri este poismuuttamiselle, että sen takia tarvisi kestää pahan lähellä oloa.Vaihtakaa ainakin puhelinnumero ja salaiseksi tietenkin, niin uhkailut loppuu ainakin puhelimen välityksellä, niin minä tein.
Kyllä tämän itse kestää, ja jaksaa eteenpäin...
Pahinta on selittää lapselle, miksi asiat muuttuu, ja minne läheiset katoaa.
Pois muuttaminen, ei sekään käy kaikilla yhtä helposti..
Hyvä kun saatiin tämä asunto kuukausien sotimisen jälkeen, mainittiin sana homeasunto, jossa viimeksi asuimme ja sairastuimme, joten asuntomme saantia estettiin sillä, että olemme sairaita mieleltämme, ja yritämme saada uutta asunto homeen varjolla.
Voi olla kiitollinen siitä, että viimein voi hengittää, viimein voi elää...
Uhkailut on loppuneet, koska rakas siskoni otti tämän miehen takaisin, mies elää taas jonkin aikaa hyvän "perheenisän" roolissaan, hänellä ei ol varaa tehdä virheitä suunnitelmissaan.
Paljastui kuitenkin että hänellä on ollut suhde mieheenkin, mutta eihän kukaan usko, vaikka olisi mustaa valkoisella.
Hänellä ei todellakaan ole varaa tehdä enää yhtään virhettä, jos aikoo suunnitelmiensa mukaan elää, siinä mielessä jo mieli rauhallinen.
Hänen elämänsä on manipuloimalla muita rakennettu, ja se jatkuu, niin kauan kunnes siskoni tajuaa todellisuuden.
Sitten on taas sama tilanne, huomattavasti pahempi, koska hän pitää minua syyllisenä tapahtumiin...ei nää itsessään mitään vikaa.
On kieroillut jo kaikki jotka hänen asioistaan tietää, toisiaan vastaan, saanut siskoni vihaamaan
näitä ihmisiä, aivan kuten ajattelin hänen tekevänkin.
Sanoit kaiken sen. Ei ole mitään lisättävää. Kiitos, että sanoit.