Ihminen on syntynyt soluista, geeneistä ja ihminen on elänyt yksilönä. Kuoltua elimistö menee kiertokulun mukana ja ajatukset katoavat hermosolujen lakatessa toimimasta.
Kuoleman jälkeen ei ole mitään. On kuin nukkuisi yön ilman, että näkee unta.
Jos uskoo, niin sanoohan raamattukin, että sielu on yhtä kuin mieli ja ruumis, joten ei sielu minnekään voi nousta. Tai en minä ainakaan haluisi mädäntynyttä ruumista kuljettaa mukanani.
Elä nyt onnellisena, kun ei sinulla ole kuin tämä yksi elämä :)
Kuoleman jälkeen ei ole mitään. On kuin nukkuisi yön ilman, että näkee unta.
Jos uskoo, niin sanoohan raamattukin, että sielu on yhtä kuin mieli ja ruumis, joten ei sielu minnekään voi nousta. Tai en minä ainakaan haluisi mädäntynyttä ruumista kuljettaa mukanani.
Elä nyt onnellisena, kun ei sinulla ole kuin tämä yksi elämä :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin, ihminen tarkasteltuna biologisena kokonaisuutena on syntynyt soluista. Ihmisen elimistön eri osat jatkavat toimintaansa vielä tunteja, jotkin osat vielä vuorokauden fyysisen kuoleman jälkeen. Se jokin, tietoisuus, kokija, on poissa, mutta elimistön prosessit jatkuvat vielä jonkin aikaa.
Materiaaliset objektit ovat olemassa vain väliaikaisesti. Ne ovat prosesseja, ne eivät viittaa mihinkään pysyvästi olemassa olevaan. Tähti, auto, puu, ihminen, solu ovat energiaprosesseja. Atomien liikettä, kaikki liikkuu ja muuttuu.
Miten on olemassa tietoisuus, joka kokee? Ajatuksia ja tunteita voidaan manipuloida esim. lääkkeillä tai vastaavilla jutuilla eli niitä voidaan muuttaa ja ihmisen havaintokokemuksia maailmasta voidaan heikentää (esim. tajuttomuus, kooma) vaikuttamalla aivojen ja hermoston toimintaan, mutta kerropas mikä on se jokin joka mahdollistaa tietoisuuden? Mikä mahdollistaa kokemisen?
Ja toki voidaan sanoa, että ulkopuolisen kannalta kuoleman jälkeen ei ole mitään, mutta eihän kukaan voi kokea kuolemaa paitsi juuri se henkilö, joka kulloinkin kuolee. Ja mitä tälle henkilölle tapahtuu kuoleman jälkeen vai onko se pelkkä loppu.
Ja vaikka olemassaolo jatkuisikin kuoleman jälkeen, niin ei ole edes mitään mieltä puhua jostain yksilöstä, henkilöstä, persoonasta tai identiteetistä, joka jatkaisi olemassaoloaan, koska nämä käsitteet ovat kaikki sidottuja kokemukseen ihmismuodossa, ihmiskehosta käsin koettuja.
Persoona, yksilö koostuu joukosta ihmisen rajoitetusta näkökulmasta muodostettuja uskomuksia ja näkemyksiä, joiden muotoutumiseen on hyvin paljon vaikuttanut muu ympäristö ihmisen elinaikana, monet sattumat. Ja sitten ajatellaan, että tämä persoona uskomuksineen, mielipiteineen, arvoineen kaikkineen on se "minä". Ei ole, sillä silloin "minä" olisi jotain muuta jos se olisi syntynyt täysin erilaisessa kulttuurissa.
Jotkuthan sanovat, että on olemassa vain tietoisuus (tai jumala tai whatever riippuen siitä mihin käsitteeseen haluaa takertua), joka kokee itsensä eri muodoissa eri näkökulmista näennäisesti erillisinä osina (ihmisenä, puuna, eläimenä, kivenä, soluna, atomina jne. kaikkena mitä on.). Ihmisen muodossa tämä tietoisuus sitten olisi tarpeeksi "kehittynyt" pystyäkseen olemaan tietoinen itsestään, mutta kuitenkin vielä uskoo olevansa vain ja ainoastaan tämä ihmiskeho. Periaattessa panteismiahan tuo on.
Mutta joo, uskokoon ken (ja barbie) mitä uskoo haluavansa uskoa..
"Elä nyt onnellisena, kun ei sinulla ole kuin tämä yksi elämä :)"
Nykyihminen vetoaa, eli rellestä nyt senkun ennätät ja se siitä.
Jokainen tulee näkemään totuuden kuoltuaan ja se saattaa olla muutamille pikku ylläri. Sen jälkeen tulee mieleen monia asioita elämän ajalta.
"se, jolla on silmät, näkee ja se, jolla on korvat, kuulee".
niin että sinä painut nyt hiiteen vähin äänin?
niin, mitäpä on kuoleman jälkeen? -Ei yhtään mitään. That's it.
Kerranhan sitä vaan eletään, joten samahan se on elää sitten täysillä. Enkä nyt tarkoita mitään mieletöntä rellestämistä ja riehumista. Elämistä.
Samalla kannalla aloittajan kanssa, teksti oli kuin omasta suustani.