Opettaminen ja profetoiminen, Apt. 13:1-3

BARNABAS JA SAUL SAAVAT KUTSUN LÄHETYSTYÖHÖN
Apt. 13:1-3
--
13:1 Ja Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saulus.
13:2 Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut".
13:3 Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään.
--
Profeetoilla ja opettajilla oli seurakunnassa keskeinen tehtävä (1).
Näitä Luukas mainitsee useita nimeltä (jostain syystä Sauluksen, eli Paavalin, viimeisenä) . Profeetat mainitaan apostolien jälkeen seurakunnan johtajina ja tukipylväinä (1. Kor. 12:28, 14:1).

Profeetta puhui, mitä Henki antoi hänelle puhuttavaksi ”rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi” (1. Kor. 14:1-25).
Profetoiva rakentaa seurakuntaa (1. Kor. 14:4) niin, että keskinäinen yhteenkuuluvuus lisääntyy ja kiinnitymme yhä lujemmin Kristukseen.

Opettaja vastasi seurakunnan säännöllisestä opetustoiminnasta.
Häntä kutsuisimme pastoriksi ja paimeneksi. Heille on uskottu seurakunnan hengellinen johtaminen.
Opettajan ”tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä....neuvomaan terveellä opilla” (Tiit. 1:9).

Antiokian seurakunnassa annettiin Pyhän Hengen sanoma, että Barnabas ja Saulus tulee ”erottaa työhön, johon minä olen heidät kutsunut" (2). Kysymys on lähetystyöhön lähtemisestä.
Niinpä lähetettävät ”erotettiin” työhön paastoten ja rukouksen ja kättenpäällepanemisen kautta (3).
--
7. Lähetän sanan saarnaajat
ja paimenet suo oikeat
hoitamaan seurakuntaasi,
ohjaamaan kansat luoksesi.
(Virsi 418:7)