Varmasti monella on tämä joulu ensimmäinen "mustajoulu",meillä myös.
En tiedä mitä odottaa,voi olla että tulee kamalin päivä sitten hautajaisten..en tiedä..
meillä on aina joulut olleet perheen ja etenkin lasten juhlia,ja tämä keväällä kuollut veljeni(18) oli aina joulun "päätähti",jos näin voi sanoa..
nyt meillä on musta ja synkkä joulu.
Ihmettelen miten pärjäävät ne,joilta on "se ainoa" kuollut,esim puoliso tai ainoa lapsi..ja joulun joutuu viettämään aivan yksin,varmasti se on rankkaa..
En tiedä mitä odottaa,voi olla että tulee kamalin päivä sitten hautajaisten..en tiedä..
meillä on aina joulut olleet perheen ja etenkin lasten juhlia,ja tämä keväällä kuollut veljeni(18) oli aina joulun "päätähti",jos näin voi sanoa..
nyt meillä on musta ja synkkä joulu.
Ihmettelen miten pärjäävät ne,joilta on "se ainoa" kuollut,esim puoliso tai ainoa lapsi..ja joulun joutuu viettämään aivan yksin,varmasti se on rankkaa..
Vastaukset 15
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=MBHebElZp9s&feature=related
Jo viime joulu oli musta, kun jotenkin tiesin, että tänä jouluna hän ei enää ole täällä.
Joulu oli myös lumeton, niin kuin varmaan nytkin ja aina tästä eteenpäin...
Oli hieno tuo Stratovariuksen biisi.
Tää on eka joulu kun oon aivan yksin ja pelottaa. Toivon paljon voimia sulle ja perheellesi. (tuo Stratovariuksen biisi oli todella kaunis)
En osaa kuvitellakkaan miltä sinusta tuntuu,joudut viettämään joulun nyt yksin..
Tai en usko että joudut "yksin" olla,uskon että kaipaamamme ihmiset tuonelasta kyllä käyvät luonamme.
Jostain syystä ajauduin näille sivuille.
Olen tänään haudannut puolisoni ja murrosikäisten lasteni isän.
Menetin mieheni yllättäen edellisviikon lauantaina.
Täytyy sanoa että joulu on kaukana ajatuksista.
Ehkä helpottavaa oli katsoa puolisoani arkussa, hän oli tyyni kuin olisi nukkunut syvää unta.
Toivoisin että joku joka on kokenut saman kirjoittelisi miten kuoleman voi uskoa todeksi.
Itse odotan että hän saapastelee takaisin kotiin.
Jospa saisi edes kinkun paistettua jouluksi,
saisi edes lapsille jonkilaisen joulun tunteen mieleen....
-Muistoissani päivän,4.12.75.kun yllättäen yöllä i
säni nukkui pois.Elin kuin sumussa,poikakaverini
soitti minulle iskelmiä oli kuulema niin masentava
tunnelma,IRWIN GOOGMANIN laulua:ei ole mulle
kauhalla annettu,eikä lapsena varovasti kannettu
se jälkensä jättänyt on.
Minulla oli veli sisko.äiti.olin kuitenkin 1,sin.
Hautajaisten jälkeen 20.12.
jaksoin olla töissä 2vkoa.Hartiani kipeytyivät
nyky diagnoosi olisi fibro) hakeuduin lääkäriin.
jouduin mielisairaalaan.9kk.näin unia ISÄSTÄNI,,,
Hän lohdutti minua sanoen:tyttöni:älä ota kaikkea niin vakavasti ja hymyili onnellisena minulle,,,
3v.olin äiti
kirjoitin runoja isästä.Nyt,,,tein kuusenoksista
seppeleen maalasin kävyt kultamaalilla ja kynttilä
odottavat vien ne aattona isän haudalle.
sinulle voimia,aika parantaa keväällä tuntuu jo
toisenlaiselta..ymmärrän surusi emme ole yksin..
muuta en osaa sanoa. Mulle on sanottu, että menee vuosi, ennenkuin uskoo kuoleman todeksi. Pitää elää
koko vuoden isot pyhät ja juhlat, ennenkuin tuska alkaa hellittää. Tosi paljon voimia sulle ja lapsille.
Menetin avomieheni puolitoista kuukautta sitten ja yhä vaan on vaikeata uskoa tapahtunutta todeksi. Odottaa tuttua tervehdystä kotiin tultaessa, tuttuja askelia portaissa ym. Kenelle kertoa päivän tapahtumat, kenen kanssa pohtia tätä maailman menoa, välillä oikein odottaa että pääsee kotiin kertomaan jonkun asian kunnes iskee totuus - ei ole rakas siellä kotona odottamassa kenelle kertoa. Joulu hirvittää, mutta lasten takia yritän pysyä kasassa, he kuitenkin ansaitsevat mahdollisimman normaalin joulun. Tuska ja ikävä on kova, en tiedä milloin hellittää, toisinaan voi mennä päiviäkin ihan hyvin, mutta sitten joku muisto taas vetää mielen matalaksi.
Lämmin osanottoni sinulle, tiedän mitä käyt läpi juuri nyt... Voimia sinulle ja lapsillesi....
Oli ihana lukea viestisi, ajattelen aivan samalla tavalla. Olen jo muutaman kerran aikonut soittaa tai laittaa tekstiviestiä miehelleni töistä. En ole pystynyt poistamaan numeroa kännykästä.
Onneksi tämä raastava perhejuhla Joulu on pian ohi,vielä kun jaksaisi tuon uuden vuoden.
Ei olisi uskonut kuinka vahva ihminen oikeasti on, kun tapahtuu jotain tällaista lopullista.
Kukaan ei tiedä kuinka monta kertaa menin salaa itkemään jouluaattona kellariin. Lasten takia en halua näyttää sitä tuskaa ja kipua mitä tunnen.
Kuin kirjoitit joskus on helpompia päiviä ja joskus vaikeampia. Ja kun on ollut niitä vaikeita päiviä, niistä päivistä ei muista jälkeenpäin mitään, ne on vain eletty.
Mutta kaiken tämän tuskan keskellä toivotan teille saman kokeneille toivottavasti parempaa uutta vuotta!
Meidän kaikkien on kuitenkin yritettävä jatkaa
elämää, vaikka se tuntuisi kuinka raskaalta, toivottomalta ja yksinäiseltä!
Kyllä aika kurjat oltavat on, kun Äidin (52) , menetimme ja varsinkin näin joulun alla.Eihän ne sanatkaan riitä kertomaan kaipuusta ja olosta sekä tunnetiloista, joita tässä joutuu käymään läpi. Mutta pahinta tää kaikki varmaan Iskälle, niil olis tullut 30-v hääpäivä ens kesänänä...
Mut hyvä puoli on kuitenkin se ettei Isä jää yksin, Hänestä pidämme varmasti hyvää huolta, Minä ja Siskoni..
suureen menetykseenne. Itkekää rauhassa itkunne. antakaa sen tulla, kun se on tullakseen. Se helpottaa, vaikka sitä ei heti huomaa.
Voimia kaikille, joita on suuri suru lähiaikoina kohdannut. Ja erityisesti teille, jotka vietätte joulunne yksin! Itse ikävöin valtavasti myös äitiäni, joka oli myös vasta viiskymmentä ja risat. Kyllä on ankea joulu kaikkien niiden ihanien yhdessä vietettyjen joulujen jälkeen. Eikä se juurikaan lohduta, että voi viettää joulunsa muiden sukulaisten kanssa, kun haluaisi vain äidin.
Minulla kuoli rakas pikkuveljeni kaksi viikkoa sitten 16v..oman käden kautta ja tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta,ei mitään varoitusta.. ;( en vaan jaksa ymmärtää ja käsittää ;( pitää vaan jotenkin jaksaa pyristellä ja olla perheen kanssa toistemme tukena.Rakastin niin valtavasti sitä!Se oli meidän perheen ilopilleri ja huumoria riitti, miks ei se voinut kertoa että hänellä on paha olla ;( Tää on kun pahaa unta ;(
aika usein nuoren kuolema tulee varoittamatta,ja varsinkin kun kyseessä on itse aiheutettu kuolema,niin se ikäväkyllä tulee usein aivan salamana kirkkaalta taivaalta,kuten sinulla..
meillä ei koskaan selvinnyt se virallinen kuolinsyy,sydämmessä oli jotain vikaa,muttei sitten ole varmuutta oliko se syynä,hänet löydettiin aamulla omasta sängystään,nukkuvana,tyttökaverin vierestä..=(
Mutta olipa kuolema tapahtunut miten tahansa,niin aina nuoren ja lapsen kuolema on järkyttävä tapaus,ja jota ei koskaan unohda..
**isosisko**
Olen kirjoittanut toisaallakin näillä sivuilla
Minäkin menetin poikani 20v Hän ajoi niin runsasta ylinopeutta että semmoisesta ei voi selvitä Poikaraukalla oli tällainen ADHD-oireyhtymä ja vaarantaju välillä tipotiessään ettei nyt ihan sanan varsinaisessa merkityksessä lähtenyt omankäden kautta
Silti minä vaan vieläkin kuulen joskus että nyt tuli hänen autonsa pihaan ja juoksen katsomaan
Tiedän itsekin ettei hän tule mutta se on jokin semmonen "toiveajattelu" jospa se ei ollut sittenkään lopullista
Minä autoin ja tuin joka asiassa jopa joskus kai liikaakin puolustin silloin kun ei olisi pitänyt
Yritin olla tuki ja turva mutta nyt tuli semmonen kilpailija häntä viemään ettei äiti mahtanut mitään
Jotenkin aina pelkäsin kun hän oli liikenteessä että suruviesti saapuu siksi kai aina olin niin tyytyväinen kun hän ajoi pihaan Oli aina tunne että Tulit onneksi ehyenä kotiin
Kauhea joulu takana on minulla mies ja tytär avopuolisoineen ja pojan tyttökaverikin On tosin alkanut jo tyttö seurustella uudelleen ja ovat uutenavuonna menossa kihloihin Hän nyt on vasta 16v että nuoret elää elämää eteenpäin ja niin sen pitää ollakin Poikani kuoli keväällä juuri ennen vappua ja sanoi pari päivää ennen kuolemaansa että menisivät kihloihin tämän tyttökaverin kanssa kun siskonsa pääsi ylioppilaaksi
Mietin vaan muistaako tyttö nyt miten sen kun kihlautuu uutenavuonna mutta poika on eri
Olen minä tavannut tämän uuden poikakaverinkin mukava nuorimies ja toivotan heille onnea
Suruntuska on kova täälläkin niinkuin teillä muilla tällä palstalla Voimia teille!