On ollut 18-vuotiaana saamani hopeiset suola- ja sokerisirottimet kummitädiltäni. Mitä sellaisilla nuorimies tekee? Ei niin mitään. Ei ollut käyttöä silloin eikä ole nyttenkään, 10 vuotta myöhemmin.
Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 23
Vanhimmat
buddhan mallisen paperipainon sukulaiselta ulkomaan tuliaisiksi. Vittu järveen lensi
en ole koskaan heittänyt vittua järveen.
ollut tärkeintä, että sait lahjan?! Sehän ei ole mitenkään itsestään selvyys. Ja me itsehän teemme valinnat, onko lahjoista hyötyä vai ei: siis onko niillä käyttöä. Joten ole iloinen kymmenen vuotta vanhoista sirottimista. Voisit kiillottaa ne ja ottaa käyttöön. Niinkuin kaiken muunkin "turhan".
Kun en suolaa enkä sokeria käytä. Panttilainaamoonhan ne voisi viedä tai antaa jollekin toiselle 18 vuotiaalle lahjaksi.>;-) Ennemmin olen ilman lahjaa kuin saan sellaisen joka osoittaa ettei lahjansaajan toiveita/tarpeita/ikää/harrastuksia jne. oteta huomioon ollenkaan.
Vanha sananparsi sanoo, ettei lahjahevosen suuhun pidä katsoa.
väärässä. Luullakseni lahjan ideana on ilahduttaa. Joo onhan ne arvokkaat ja hyvännäköiset mutta kun niillä ei tee mitään. Ilmeisesti kaikki muut ovat sitten saaneet vain hyviä lahjoja.
Pointtina mulla ei ole se että haluaisin parempia lahjoja vaan se että mitä moisen lahjan antaminen viestittää.
Lahjan antaminen viestittää, että lahjan antaja välittää Sinusta.
se viestittää myös sitä, miten lahjan antaja sinut näkee. Minä tuntisin olevani suuresti arvostettu, jos joku lahjoittaisi minulle esim. timanttikaulanauhan, vaikken ole koskaan koruista perustanut.
12-vuotiaana sain kaukaiselta ystävältä lahjaksi saksankielisen tiiliskiven paksuisen satukirjan, vaikka en osannut sanaakaan saksaa. Siitä on jo 30 vuotta. Kirja on minulla vieläkin. Se on käynyt läpi kaikki muutot, kuljetukset, kellarivarastoinnit sun muut pyöritykset, joita elämässäni on ollut. En kyllä ole sitä vielä lukenut, vaikka olen nykyisin saksan kielen kääntäjä. Ehkä sitten mummona, kun on kiikkustuoli ja kaikki.
näkemys tässä tapauksessa kohdalleen. Olihan se varmaan hänen mielestään hieno lahja. Ei vaan kovinkaan osuva.
mutta omilla ehdoillaan vaan. Hän halusi että sinä olet ilahtunut, ei niin että häntä olisi kiinnostanut sinun ilahtumisesi!
Kun toiset murehtivat täällä presidenttiä ja hallituskriisin kourissa on maa, niin yksipä immeinen murehtii sirottimia.
Enemmän vaan tämmöistä!
minä sain saksankielisen kirjan 12-vuotiaana, en osannut kuvitellakaan, että olisin joskus saksan kielen kääntäjä. Olen ikionnellinen, että kirja on kulkenut tähän päivään asti, vaikka suurin (?) osa tavaroistani on vuosien varrella päätynyt kirpputorille tai muuten teille tietymättömille. Itsemme kannalta olisi tärkeää, että osaisimme suhtautua tällaisiin pieniin omituisuuksiinkin rakentavasti, niin että niistä koituu jotakin hyvää. Sehän puhuu siitä, miten suhtaudumme ja arvostamme ystäviämme. Vaikka tavara ja materia on sinänsä "krääsää/roinaa", se luo pysyvyyden tunnetta. Minusta on kiva käyttää samoja tavaroita mahdollisimman pitkään. Niihin tulee tunneside. Pikkusiskoni väsäsi minulle jossakin kerhossa melkein 30 vuotta sitten vessapaperirullasta peikkotytön. Se katselee minua vieläkin kirjahyllyn kulmalla. Katse syvenee koko ajan...
ongelmat. Lapsena oli kai liian tiukka pipo?
tiukka pipo ja tämähän on keskustelupalsta. Kunhan lämpimikseni juttelen.
Tässä sirotinharmissa oli jotain tosi hellyyttävää minusta!
Olen joskus antanut epäkurantteja lahjoja eteenpäin.
muistini mukaan(joka kylläkin on huono=))saanut huonoa lahjaa, sillä olen aina tehnyt tiettäväksi millaisia lahjoja todella arvostan. Ne löytyy yleensä kirppareilta tai vastaavista paikoista.
Keräilen vanhaa hevimusaa vinyylilevyinä ja kaikki on ollut tervetullutta ja mieluista. Sitä vaan ei kuulemma ole niin helppo löytää vaikkei hinnankiroissa olekaan. Asia, jonka olen itsekin todennut:)
Toinen varma nakki, joka ei saa harmistumaan on runokirjat. Kaikki käy ja kukaan ei voi väittää, että vaadin mahdottomia:)
Toisaalta..jos saisin jonkin lahjan, jota vähemmän arvossa pitäisin en sitä kyllä sanoisi enkä panisi vahinkoa kiertämään. Siellä se saisi olla, jossakin perimmäisessä komeron sopessa:)
< Siellä se saisi olla, jossakin perimmäisessä komeron sopessa:) >
... siihen saakka, kunnes se kenties alkaa miellyttämään ja puhumaan omaa tarinaansa. Niin minulle on käynyt.
ainakin herättää kaikuja vanhoista ajoista ja tapahtumista vuosien takaa, jos ei muuta:)
Kun kirjoitit tämän laki palstalle, niin ajattelitko, että pitäis löytyä semmonen laki, että lahjan antajat nyt ainakin joutuisivat korvaamaan pettymyksen lahjan suhteen?
Onko sulle tullut pysyviä traumoja lahjan suhteen, oletko joutunut käymään psykologin juttusilla tai muuten elämänlaatusi on heikentynyt lahjan vuoksi.
Jos asia painaa sua kovasti ja haluat hyvityksen, niin mene ja tee rikosilmoitus ja vaadi sinulle kuuluvaa oikeutta esim. jaguaaria tms....
Tällä söpöllä sirotintarinalla! Onnitteluni- tää on hittikamaa!
Jappa, nyt olisi aika vaihtaa lasit tai käydä optikolla.
Muuten ihan hyvä idea. Lakialoitehan tästä on tehtävä:-)
Sain anopiltani joululahjaksi hyvonin alusvaatekerraston, paita ja pitkät kalsarit. Huolimatta iloisesta kuvioinnista on paketti vieläkin avaamatta, ollut jo kymmenen vuotta.
Taitaa olla ongelmajätettä kun ei voi hävittääkään.