'
Useimmin viitekehykset määräävät aatemaailman valinnat ja sen kautta poliittiset asenteet myös käytännön arkiseen työhön. Keskustalaisen hallussa oleva käytännön ylivoima yhteisten asioitten hoitajana nojaa tähän lainalaisuuteen.
Totta on että useimmin keskustalaisten johtamien haja-asutusalueitten kuntien ja sossujen vahvoissa suurimmissa kaupungeissa ei arkisessa käytännön työssä ole suuriakaan eroja. Yhtä totta on että havaittavat erot esiintyvät poikkeuksetta keskustalaisten eduksi.
Tupailtailun malli tuottaa parhaiten toimivaa demokratiaa
****************************************************
Keskustalaisen elämänmallin todellinen voima on sen aidossa yhteisöllisyydessä. Porukka päättää suoraan ytimestä lähtevin syin ja vaatimuksin, suoraan, ilman kaukaa tulevan ohjauksen häiriötä, pienimmänkään ihmisen tarpeita ohittamatta. Itse asiassa Keskustan ruohonjuuuritason toiminta edustaa ainoata todellista käytännössä toimivaa yhteisöllistä aitoa demokratiaa.
Kaupungeissa voittopuolisesti vastaavien asioitten hoitajina sossut toimivat paha kyllä eräänlaisen kaukaa ohjaavan keskusvallan alaisina, hakaniemeläisen apparaatin etäispäätteinä, eikä todella aitoa yhteisöllisyyttä itse asiassa pääse helposti kehittymään.
Tässä kohdin avausta lukevat sossut pistävät verisesti hanttiin, sinäkin. Paha kyllä teiltä hakaniemeläisiltä on unohtunut eräs teiltä määräävä asia, aidon toimivan yhteisöllisyyden puuttuminen. Se saattaa osittain toimia vain ay-osastoissa, joissa kuitenkin eripura, sossujen ja vasemmistoliittolaisten välillä käytävä kädenvääntö häiritsee päätöksentekoa. Raskain näennäisdemokratian harhaluulo on sossuilla kuitenkin siinä vastoin tiominnan suuntaaä SAK ei ole poliittinen puolue, vaan se on kuten tunnettua ainoastaan osa ay-liikettä.
”Kuin peffan ja paidan yhteiselossa” liika läheisyys sossujen ja ay-liikkeen kesken on maassamme historiallinen tosiasia. Yhteys on ollut parhaimmillaan hakaniemeläisten määrävän voiman, pahimmillaan ulkoparlamentaarisen ylivoiman tae. Paha kyllä teille sossuille, - hyvä meille -, tuo ylivoima kasvatti itsensä kanaa viisaammaksi, siitä tuli Koiviston jalostamana tunnettu työkalu ja pakkovaikuttaja, proletariaatin soluttautumisen työkalu jolle sitten on käymässä kuten sille sammakolle joka liikaa puhkuttuaan poksahti palasiksi, tuhannen piilipuun päreiksi.
Pienen ihmisen asialla ollessaan ovat monet hyvät käytännön sossut joutuneet kahden tulen väliin; Arkisten tosiasioitten ja sosialismin apparaatin historiallisen, metsään johtavan suuntavaiston puristukseen.
Käytännössä seikka on toimiessaan tullut esiin tunnetuissa vaaleissa, kun SDP-SAK:n pakkovoima toimi PRO Hakaniemi. Se oli totta ja tätäpäivää vielä 1980 – ja 1990 -luvunkin puolella ja itse asissa vielä taannoin Lipposen kakkosen ja Vanhasen 1. aikaan, kunnes apparaatti sitten ajoi maaliskuussa 2007 omaan miinaansa, menneen ajan, 1904 Forssan tunnetiloissa hehkuttaessaan päin seinää, ja jutun seuraukset ovat tunnettuja.
Apparaatin ylilyövän härski, todelliset voimasuhteet ohittanut ohestalyönti on alkanut muistuttamaan yhä raskaammin Neukkula-Kremlin mallia, - kuten Moskovassakin oli – oli ja osin edelleenkin on Hakaniemessäkin koolla pieni ryhmä joka käyttää totaalisesti SAK:n voimaa sossujen ja osin V-Liiton poliittisiin iskuihin todellisen demokratian vastaisesti. Siksikin ampuen todella raskaasti yli sopivaisuuden rajojen, koska kuten tunnettua SAK:n jäsenten enemmistönä ovatkin muut kuin hakaniemeläiset.
Halutessaan kasvua ja näyttävyyttä nostivat SDP-SAK:n voimat koivistolais-bernsteinisella ismillään itseään yhä korkeammalle, saivat vuosien saatossa monia erikoisalojen liittoja jäsenikseen, ja ovat sitten suuruuden ja aika ajoin raa'an voimankäytön hurmassaan syöneet itseltään aidon kasvun peustan ja lopulta jalat altaan.
Vallankumous söi meillä lapsensa ja myös itsensä
*************************************************
Tähän on tultu ja siltä nyt vahvasti näyttää, että keskustalainen yhteisöllisyys saavuttaa alaa myös suurten kaupunkien käytännön elämässä.
Kiistatta ovat Keput hidastelleen, -ymmärrettävästä syystä -, sillä Keskustan voima on perinteisesti koostunut vahvojen maakuntien miehistä ja toki myös naisista, jolloin kuvaamasi vastakkainasettelu suuren kaupungit - maaseutu on ollut määräävänä tekijänä, esteenä Keskustan kehitykselle tulla suuriin etelän kaupunkeihin. Kolmoskehä on ollut pääkaupunkiseudun ulkopuolelta katsottaessa korkeampi kuin monet ovat osanneet arvaioida. Siksi ei Keskustan ytimessä, puolueen painopisteiden linjojen vedossa ole ennen näitä päiviä, ei ennen Jarmo Korhosen valintaa ollut riittävää taitoa, tahtoa ja tietoista toimintaa katsoa rehelisesti keskustalaisuuden kokokuvaa ja hyväksyä sen muutostarpeita yhteiskunnassa tapahtuvan muutoksen lainalaisuuksien valossa.
Nyt vaikuttaa selkeästi siltä että todellinen muutos tuossa asemanmäärittelyssä on tapahtumassa. Itse asissa on täysin varmaa että se on jo käynnistynyt, joskin käytännössä suurten kaupunkien piiriorganisaatiot eivät omin voimin selviä kovasta urakasta, onhan heillä vastassaan hakaniemeläisten organisoitunut vastustus, ja myös melko lyhyessä ajassa kokoontunut vihreitten ryhmittymä, joka tahollaan on saanut itse asiassa puoli-ilmaiseksi vapaita, mielestäni keskustalaisten maailmankuvaan lähinnä kuuluvia äänestäjiä, - jotka heitä kannatavat. Eivät suinkaan gryyneaatteen paremmuutta vaan Keskustan pitkäpiimäisen, sukupolven ajan kestäneen lepsuilun tuloksina suurten kaupunkien porteilla.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Useimmin viitekehykset määräävät aatemaailman valinnat ja sen kautta poliittiset asenteet myös käytännön arkiseen työhön. Keskustalaisen hallussa oleva käytännön ylivoima yhteisten asioitten hoitajana nojaa tähän lainalaisuuteen.
Totta on että useimmin keskustalaisten johtamien haja-asutusalueitten kuntien ja sossujen vahvoissa suurimmissa kaupungeissa ei arkisessa käytännön työssä ole suuriakaan eroja. Yhtä totta on että havaittavat erot esiintyvät poikkeuksetta keskustalaisten eduksi.
Tupailtailun malli tuottaa parhaiten toimivaa demokratiaa
****************************************************
Keskustalaisen elämänmallin todellinen voima on sen aidossa yhteisöllisyydessä. Porukka päättää suoraan ytimestä lähtevin syin ja vaatimuksin, suoraan, ilman kaukaa tulevan ohjauksen häiriötä, pienimmänkään ihmisen tarpeita ohittamatta. Itse asiassa Keskustan ruohonjuuuritason toiminta edustaa ainoata todellista käytännössä toimivaa yhteisöllistä aitoa demokratiaa.
Kaupungeissa voittopuolisesti vastaavien asioitten hoitajina sossut toimivat paha kyllä eräänlaisen kaukaa ohjaavan keskusvallan alaisina, hakaniemeläisen apparaatin etäispäätteinä, eikä todella aitoa yhteisöllisyyttä itse asiassa pääse helposti kehittymään.
Tässä kohdin avausta lukevat sossut pistävät verisesti hanttiin, sinäkin. Paha kyllä teiltä hakaniemeläisiltä on unohtunut eräs teiltä määräävä asia, aidon toimivan yhteisöllisyyden puuttuminen. Se saattaa osittain toimia vain ay-osastoissa, joissa kuitenkin eripura, sossujen ja vasemmistoliittolaisten välillä käytävä kädenvääntö häiritsee päätöksentekoa. Raskain näennäisdemokratian harhaluulo on sossuilla kuitenkin siinä vastoin tiominnan suuntaaä SAK ei ole poliittinen puolue, vaan se on kuten tunnettua ainoastaan osa ay-liikettä.
”Kuin peffan ja paidan yhteiselossa” liika läheisyys sossujen ja ay-liikkeen kesken on maassamme historiallinen tosiasia. Yhteys on ollut parhaimmillaan hakaniemeläisten määrävän voiman, pahimmillaan ulkoparlamentaarisen ylivoiman tae. Paha kyllä teille sossuille, - hyvä meille -, tuo ylivoima kasvatti itsensä kanaa viisaammaksi, siitä tuli Koiviston jalostamana tunnettu työkalu ja pakkovaikuttaja, proletariaatin soluttautumisen työkalu jolle sitten on käymässä kuten sille sammakolle joka liikaa puhkuttuaan poksahti palasiksi, tuhannen piilipuun päreiksi.
Pienen ihmisen asialla ollessaan ovat monet hyvät käytännön sossut joutuneet kahden tulen väliin; Arkisten tosiasioitten ja sosialismin apparaatin historiallisen, metsään johtavan suuntavaiston puristukseen.
Käytännössä seikka on toimiessaan tullut esiin tunnetuissa vaaleissa, kun SDP-SAK:n pakkovoima toimi PRO Hakaniemi. Se oli totta ja tätäpäivää vielä 1980 – ja 1990 -luvunkin puolella ja itse asissa vielä taannoin Lipposen kakkosen ja Vanhasen 1. aikaan, kunnes apparaatti sitten ajoi maaliskuussa 2007 omaan miinaansa, menneen ajan, 1904 Forssan tunnetiloissa hehkuttaessaan päin seinää, ja jutun seuraukset ovat tunnettuja.
Apparaatin ylilyövän härski, todelliset voimasuhteet ohittanut ohestalyönti on alkanut muistuttamaan yhä raskaammin Neukkula-Kremlin mallia, - kuten Moskovassakin oli – oli ja osin edelleenkin on Hakaniemessäkin koolla pieni ryhmä joka käyttää totaalisesti SAK:n voimaa sossujen ja osin V-Liiton poliittisiin iskuihin todellisen demokratian vastaisesti. Siksikin ampuen todella raskaasti yli sopivaisuuden rajojen, koska kuten tunnettua SAK:n jäsenten enemmistönä ovatkin muut kuin hakaniemeläiset.
Halutessaan kasvua ja näyttävyyttä nostivat SDP-SAK:n voimat koivistolais-bernsteinisella ismillään itseään yhä korkeammalle, saivat vuosien saatossa monia erikoisalojen liittoja jäsenikseen, ja ovat sitten suuruuden ja aika ajoin raa'an voimankäytön hurmassaan syöneet itseltään aidon kasvun peustan ja lopulta jalat altaan.
Vallankumous söi meillä lapsensa ja myös itsensä
*************************************************
Tähän on tultu ja siltä nyt vahvasti näyttää, että keskustalainen yhteisöllisyys saavuttaa alaa myös suurten kaupunkien käytännön elämässä.
Kiistatta ovat Keput hidastelleen, -ymmärrettävästä syystä -, sillä Keskustan voima on perinteisesti koostunut vahvojen maakuntien miehistä ja toki myös naisista, jolloin kuvaamasi vastakkainasettelu suuren kaupungit - maaseutu on ollut määräävänä tekijänä, esteenä Keskustan kehitykselle tulla suuriin etelän kaupunkeihin. Kolmoskehä on ollut pääkaupunkiseudun ulkopuolelta katsottaessa korkeampi kuin monet ovat osanneet arvaioida. Siksi ei Keskustan ytimessä, puolueen painopisteiden linjojen vedossa ole ennen näitä päiviä, ei ennen Jarmo Korhosen valintaa ollut riittävää taitoa, tahtoa ja tietoista toimintaa katsoa rehelisesti keskustalaisuuden kokokuvaa ja hyväksyä sen muutostarpeita yhteiskunnassa tapahtuvan muutoksen lainalaisuuksien valossa.
Nyt vaikuttaa selkeästi siltä että todellinen muutos tuossa asemanmäärittelyssä on tapahtumassa. Itse asissa on täysin varmaa että se on jo käynnistynyt, joskin käytännössä suurten kaupunkien piiriorganisaatiot eivät omin voimin selviä kovasta urakasta, onhan heillä vastassaan hakaniemeläisten organisoitunut vastustus, ja myös melko lyhyessä ajassa kokoontunut vihreitten ryhmittymä, joka tahollaan on saanut itse asiassa puoli-ilmaiseksi vapaita, mielestäni keskustalaisten maailmankuvaan lähinnä kuuluvia äänestäjiä, - jotka heitä kannatavat. Eivät suinkaan gryyneaatteen paremmuutta vaan Keskustan pitkäpiimäisen, sukupolven ajan kestäneen lepsuilun tuloksina suurten kaupunkien porteilla.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni käsityksesi todellisuudesta on osin vääristynyt. Sitä leimaa pakkomielteen omainen luulo ns. punikkien pahuudesta ja jonkinlaisesta kyltymättömästä vallanjanosta. Se on historiallisesti täysin virheellinen tulkinta. Siinä ilmeisesti lähtökohtaisesti oletetaan, että vasemmistoa johtaa aina jokin valistunut etujoukko, joka pyrkii vain kahmaisemaan vallan itselleen jymäyttämällä suuret massat kannattajakseen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö esim. demarien politiikasta löytyisi arvosteltavaa ja ihan aiheestakin.
Yhteisöllisyyden perinne ja paikallistason korostaminen eivät ole Keskustalle esteitä lisätessä kannatusta kaupungeissa. Tämä alkiolainen perinne voisi aivan hyvin onnistua juurtumaan myös kaupunkeihin. Sosiologi Matti Kortteisen tutkimus lähiöistä 1980-luvulla kertoo tästä selvää todistustaan. Halua yhteisöllisyyteen tarvittaessa löytyy.
Keskusta ei ole onnistunut markkinoimaan tätä yhteisöllisyyden ajatusta kaupunkilaisille. Ei se ole sitä oikein yrittänytkään, koska se on koko ajan enemmän itsekin siitä etääntynyt. Voi sanoa, että valitettavasti.
Toisaalta Keskustan suuri ongelma on puolueen uskottavuus kapunkilaisten silmissä. Kepu on erittäin painokkaasti leimatunut maalaisliittolaiseksi maataloustuottajan poliittiseksi edunvalvontajärjestöksi. Puolueen kansanedustajista edelleenkin noin puolella on lähimenneisyyden syvä sidos maatalouteen. Tämä on puolueella suuri rasite, jos ajatellaan sen uskottavuutta muiden kuin maataloudesta kiinnostuneiden silmissä.
Aina välillä Keskusta tekee näkyviä irtiottoja maatalouspainostaan. Esko Ahon toiminta EU:hun liittymisen hyväksi oli selvästi tällainen. Myös Anneli Jäätteenmäen sosiaaliset painotukset olivat näkyviä. Matti Vanhanen on taas mennyt toiseen suuntaan painottaessaan talousliberaaleja arvoja. Tosin Vanhanen on ollut varsin poukkoileva politiikassaan, kepulainen opportunisti. Yhtäkaikki uskottavaa eroa maatalouspainotteisuuteen puolue ei ole saanut. Niin kauan kuin näin on, sillä ei ole asiaa kaupunkilaisten sydämiin.
Irtiotot maatalouspainoteisuudesta ovat tapahtuneet enemmän keskusvaltapainotteiseen suuntaan. EU-ratkaisu (Aho) oli tällainen, samoin sosiaalipolitiikan yleinen vahvistaminen (Jäätteenmäki), niin myös talouspainotteisuus ja siinä työreformien uudelleenlanseeraus (Vanhanen). Paikallistasoa korostava politiikka ei ole vain sitä, että työpaikoilla aletaan korostaa paikallista sopimista. Vanhanen itsekin kaipaileen jo valtakunnallista tupoa. Missään näissä näkökulmana ei ole yhteisöllisyyden ja paikallisuuden painottaminen. Keskustakin valtakunnanpolitiikassa on pelkästään vahvistanut keskusvaltaisuutta. Siihen tehdään sitten vain näyttäviä irtiottoja siltarumpupolitikoinnilla ja muulla pekkaroinnilla. Se on lähinnä poliittista teatteria, uskonvahvistusta omien joukoissa.
Tietenkin kepu on sinua jo kovasti ehdokkaakseen houkutellut. Olethan suosittu tuotemerkki ja tehokas voimavara. Ja toit kepulle 19 1 ääntä. Viemiäsi ääniä ei pystytä laskemaan.
Esityksesi oli puoliväliin asti hyvä ja asiallinen. On totta, että aikaisemmin yhteisöllisyyden mestarit sosialidemokraattit ovat sortuneet juuri kuvaamasi kaltaiseen käyttäytymiseen, jonka syitä ovat paitsi ylimielisyys, myös tyhmyys ja oman roolinsa ja merkityksensä ymmärtämättömyys, historiansa tuntemattomuus. Sellaista ei olisi tapahtunut Paavo Lipposen johdolla.
Olisin esitystäsi jopa kehunut, jos et sitten olisi sortunut noihin tavanomaisiin harhoihisi ja asittomiin ilmaisuihisi, jotka sitten saivat minut sanomaan tuon, jonka alussa sanoin. Eli suoraan sanoen: v-tuilemaan.
Miksi et voi koskaan pysyä loppuun asti asiassa, kun yhä useammin huomaan sinulla olevan myös tietoja ja järkevän ja ajatellun tuntuisia näkemyksiä? Onko ihan pakko sen kepulaisuuden viedä niiltä kaikki pohja pois? Miksi, kun se ei taida sinua kovinkaan hyvin siitä palkita?