Sain ystävältäni tämän kauniin kortin, jossa on kuva tunturijävestä ja tunturipurosta.
Taustalla kauniit ruskan punaamat tunturin rinteet ja puron rantamilla pieniä käyriä lapin koivuja.
Siihen korttiin on painettu tämä kaunis runon säe. Se kertoo lyhykäisyydessään enemmän Jumalan kaikkiallisesta rakkaudesta, kuin kokonainen kirja:
"Erämaassa ymmärtää voi sen:
tärkeää on elää kuunnellen.
Silloin puhuu ruska tunturin,
puro soittaa kielin tuhansin,
vaivaiskoivu lauluun puhkeaa,
joka korsi kiittää Jumalaa."
Anna-Mari Kaskinen
Kirjasta: Saavu valo
Ihastuin niin tähän pieneen runoon, että halusin sen jakaa teidän kanssanne. Siunausta kaikille ja rauhaisaa Joulun aikaa! Tv. Sirkka Iita.
Taustalla kauniit ruskan punaamat tunturin rinteet ja puron rantamilla pieniä käyriä lapin koivuja.
Siihen korttiin on painettu tämä kaunis runon säe. Se kertoo lyhykäisyydessään enemmän Jumalan kaikkiallisesta rakkaudesta, kuin kokonainen kirja:
"Erämaassa ymmärtää voi sen:
tärkeää on elää kuunnellen.
Silloin puhuu ruska tunturin,
puro soittaa kielin tuhansin,
vaivaiskoivu lauluun puhkeaa,
joka korsi kiittää Jumalaa."
Anna-Mari Kaskinen
Kirjasta: Saavu valo
Ihastuin niin tähän pieneen runoon, että halusin sen jakaa teidän kanssanne. Siunausta kaikille ja rauhaisaa Joulun aikaa! Tv. Sirkka Iita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täyttä totta puhut
Kirjoittanut: AnttiVKantola 18.12.2007 klo 00.38
Poista oma viesti
Room. 1:20
Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
"Nyt metsä kirkkoni olal saa", laulaa joku, joka valitsi jopa jumalanpalvelksen sijaan kirkon.
VArmaan tuon jälkeen maistui taas hengellinen
kokouskin.
Mulla on vanha kirja "Jumalan hullusta", F.A. Boltziuksesta, joka tapasi käyskennellä metsässä - kun toiset istuivat sanan kuulossa -
avoin Raamattu käsissään. Hän näet "luki" Luojalle, mitä lupauksia tämä oli siihen laittanut.
Ruotsin Rautatiet nimesi siihen aikaan pysäkin
"Boltzius" -pysäkiksi, sillä niin paljon alkoi
kansaa vaeltaa tuon yksinkertaisella uskolla
varustetun yksityisen saarnamiehen luona.
Hän ei osannut mitenkään epäillä raamatun sanaa.
Esimerkiksi kun hän meni jonkun mummon luokse ja
mummoa harmitti kovin, kun ei ollut tarjota kermaa
kahvin kera - Bolzius sanoi, että ei hätää.
Lyhyt rukous: Isä, lähetä kermaa - ja kohta oveen
koputettiin!
Bolziuksen yksinkertainen tupa ei ollut koristeltu
óksankäkkäröillä - vaan kainalosauvoilla. Hän näet
ei osannut erottaa luonnon ihmeitä ihmisessä
tapahtuvista ilmiöistä, vaan se oli kuin "lasten leipää".
Boltziuksen voitelun salaisuus lienee paljolti
siinä, että hän luki Luojan käsialaa Luojalle,
tämän omassa ihmemaailmassa.
En kehtaa itseäni uskovaisena pitää, kun muistelen
tuota pienehköä elämänkertateosta Boltziuksesta.
VIIME VAINITTU OLI AASINSILTA ASIASTA TOISEEN
Kun Livets Ordin yliopiston johtaja, Robert Ekh
kävi Pensakolan herätykseen tutustumassa, hän
nosti kätensä muiden muassa - niiden jotka
ENSI kertaa tahtoivat pelastuskutsuun vastata.
Niin nöyryyttä edistävä oli ilmapiiri, että hänestä tuntui kuim ei vielä koskaan olisi
Mestaria kohdeannut. Vasta jälkeenpäin tajusi, mitä oli tehnyt, eikä suinkaan ollut siitä
pahoillaan. Vaan todisti tapahtuneesta meillä
Turussakin taannoin.
Luoja on yhä voimallinen ihmistä, eläintä ja
luontoa kohtaan!
Ps. 36:6
(36:7) Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.