Satu kuningas Kekkosesta . eiku Kukkasesta...

Professori ja oikeustieteen tohtori Jukka Kemppisen mainio kirjoitus kuningas Urho Kekkosesta - eiku Kukkasesta....


Olipa kerran maa, jonka kuninkaan nimi oli Kukkanen.

Hän oli kova hiihtämään, mutta kukaan ei saanut voittaa häntä.

Hän oli kova kirjoittamaan, mutta hänelle ei saanut väittää vastaan.

Hän oli kova naisten perään, ja se arvioitiin hänelle ansioksi.

Ystävilleen hän oli ilkeä ja vihollisille mielin kielin. Ministereikseen hän otti mielellään henkilöitä, joista hän arveli kouliutuvat helposti käsiteltäviä juoppoja, elleivät he jo valmiiksi olleeet sellaisia. Muuta lipsahdus pääsi tapahtumaan, mutta eihän kukaan ole täydellinen.

Kun hän kaatuili urheilujohtajana kännipäissään, lehdet kirjoittivat auringonpistosta. Kun hän tappeli juovuksissa, lehdet kielsivät mitään sellaista tapahtuneen. Kun hän puhui tai julkaisi vallan mahdottomia, esimerkiksi muistojaan teloituskomennuskunnasta, kaikki olivat sitä mieltä, että suurmies on suurmies ja tietysti vähän erikoinen.

Kun hän kaatua kupsahteli, putosi koskeen tai kun häntä talutettiin kahden turvamiehen voimin pois historiasta, todettiin surullisesti, että näin oli vanhuus ottanut vallan.

Muiston salaamiseen palkattiin historian tutkijoita ja muita ammattilaisia. Tarinat esimerkiksi Talvisodan aikaisesta ryyppyputkesta selitettiin poliittisesti vastuuttomien mustamaalaajien levittämiksi valheiksi, eikä tapana ole edelleenkään toistella niitä missään. Tasa-arvokin vaatii sitä. Kun kerran Mikkelin päämajan juoppoja ei koskaan paljastettu, miksi sitten politiikan?

Kuninkaan tauti oli nimittäin alkoholismi, johon maassa on vanhastaan suhtauduttu joko erittäin kannustavasti tai rakastavasti.

Pitkälle kehittyneen taudin kuvaan kuuluu erikoinen henkilökohtaisen suuruudenhulluuden ja vainoamisharhojen yhdistelmä. Luultavasti sitä perua sairaudesta kärsivällä on tapa karsia ystäviä eli katkoa välejään ystäviin ja sukulaisiin ja sitten toisaalta käydä erilaisten uhrien kimppuun jopa aivan irrationaalisin perustein.

Tämä kuningas teki paljon työtä ja toimi luonteenomaisen ovelasti toisen suuren sodan jälkeen, kun sodan aikainen presidentti ja joukko ministereitä oli tuomittava sotaan syyllisinä kuritushuoneeseen. Ilmoittamalla yhtäälle, että tässä oltiin pelastamassa isänmaata pahemmalta, ja toisaalle, että konnat saavat nyt ansaitsemansa rangaistuksen, kuningas Kukkanen kosti samalla kalavelat, koska yksi syytetyistä oli ilmoittanut tiukasti sodan syttyessä marraskuun viimeisenä päivänä, että tuota miestä ei oteta hallitukseen. Hänellä näet oli käsitys miehen dieetistä, epäluotettavuudesta ja oikullisuudesta, joita tällä oli ollut tilaisuus väläytellä jo sisäministerikaudellaan.

Niinpä kuningas istui kansankunnan taistellessa olemassaolostaan taistelemassa pullojen kanssa.

Naapurivaltakunnassa oli keskeisissä tehtävissä joukko miehiä, jotka olivat hekin kovin kiintyneitä päihdyttäviin aineisiin. Aika kului heidän kanssaan rattoisasti eikä yhteistä salaisuutta uhannut mikään. Kun naapurin kuningaskunnan päämies muumioitui seisaalleen, käytettiin samaa selitystä kuin hänen edeltäjänsä Teräsmiehen aikana. Oli erilaisia hermostollisia ja aivoverenkiertoon liittyviä syitä, mutta kysymys ei ollut missään tapauksessa viinasta.

Mutta nämä mahtavat henkilöt elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Heidän alamaisensa elivät onnettomina elämänsä loppuun asti ja heitä potkittiin perseeseen, mutta sitten tuuli kääntyi ja tuli toinen aika ja eräs raittiusmies hävitti tuon naapurivaltion käden käänteessä. Siinä maassa viinan paneminen kortille on aina enteillyt pahaa tai hyvin pahaa.

Omassa kuningaskunnassamme juoppo johto vetäytyi maan alle, josta käsin se osallistuu maan asioiden ohjaamiseen aikojen loppuun asti, ellei sitten lopeta tai ellei joku selvitä julkisesti, mikä todellinen osuus poliittisen ja liikkeenjohdon persoonallisella häilähtelevyydellä ja siitä johtuvilla yksityisillä verikostoilla on ollut maan viime vuosikymmenienkin onnettomuuksiin ja muihin vaiheisiin.

Tällä hetkellä kuningaskunnassa menee hyvin. Kuningas Kukkanen mainitaan usein esimerkkinä ihmisestä, joka hallitsi juomisensa. Kemiallisia riippuvuuksia koskevissa asioissa yleisön huomio on juoppojen määrän jatkuvasti lisääntyessä johdettu tupakkaan, joka on myrkky mutta ei juurikaan aiheuta kärsimyksiä ja onnettomuuksia muille ihmisille, toisin kuin alkoholi, jonka uhrit löytyvät kovin usein käyttäjän ympäristöstä.

Jos joku ei ymmärrä, mikä tämän sadun sisältö on, saattaa olla paikallaan ottaa neuvoa-antavat. Jos joku taas löytää yhteyksiä oleviin oloihin tai perinteiseen historiakuvaan, kysymys on sangen luultavasti hoitoa vaativasta harhaisuudesta, koska todellisuuden kanssa tällä sadulla on yhtä vähän tekemistä kuin kuningas Kukkasella oli.