ajatuksia abortista

ja lapsi oli rakenneultran perusteella todettu ehdottoman vammaiseksi.

Kävimme miehen kanssa läpi rankkoja pohdintoja odotettavissa olevan oman elämän ja koko perheen tulevaisuudenmuutoksen vuoksi. Luimme paljon, otimme yhteyttä vammaisjärjestöihin, imimme tietoam vierailimme kehitysvammaisten hoitokodissa, teimme siellä vapaaehtoistyötä, jne - ollaksemme mahdollisimman hyvin varustautuneita pian syntyvän erityislapsen tuloon. Vain yhtä uskalsin rukoilla : "Anna meille elävä lapsi ja kasvata meidät hänen arvoisikseen."

Lapsi syntyi spontaanisti vuorokautta ennen suunniteltua sektiota - 10 pisteen terveenä tyttönä.

Paikalle hälytetty lastenlääkäreiden kriisitiimi tutki pienokaisen perusteellisesti ja kohautteli olkiaan hämmennyksellemme: "Noh onnea nyt vain sitten. Ei meitä tarvittukaan ja hyvä niin. Näitä sattuu aina välillä."

Tyttö elää nyt jo omaa elämäänsä, omin vahvoin siivin; opiskelut loppusuoralla ja kesällä tulossa häät.

Älä siis kuuntele näitä moittijia.
Vain yhteen kohtaan yhdyn: rakenneultra voi olla paikallaan nimenomaan siksi, että mahdollista erilaista elämän erityislahjaa on vastaanottamassa oikean koulutuksen saaneet ihmiset esim juuri mahdollisen sydänvian tms vuoksi.

Kaunista joulua sinulle ja perheellesi. Toivon että asiat selkiintyvät sinun ja puolisosi välillä.

"Sen sijaan idiootille joka kieltäytyy raskausajan tutkimuksista tai kieltäytyy abortoimasta yksiselitteisesti vammaiseksi todettua sikiötä, en antaisi senttiäkään. Ihan ikioma on valintansa joten kantakoon ihan itse seuraukset, myös taloudelliset. Pistäisi ehkä miettimään vielä toisenkin kerran."

Mikä on sellainen vamma, jonka perusteella sinä pakottaisit raskaana olevan aborttiin? Downin syndrooma? Kuurous? Sokeus? Raajan puutos? Suoliston kehittymättömyys?

faija kirjoitti:

"Sen sijaan idiootille joka kieltäytyy raskausajan tutkimuksista tai kieltäytyy abortoimasta yksiselitteisesti vammaiseksi todettua sikiötä, en antaisi senttiäkään. Ihan ikioma on valintansa joten kantakoon ihan itse seuraukset, myös taloudelliset. Pistäisi ehkä miettimään vielä toisenkin kerran."

Mikä on sellainen vamma, jonka perusteella sinä pakottaisit raskaana olevan aborttiin? Downin syndrooma? Kuurous? Sokeus? Raajan puutos? Suoliston kehittymättömyys?

Lue lisää

"Downin syndrooma? Kuurous? Sokeus? Raajan puutos? Suoliston kehittymättömyys?"

Itse tekisin abortin esim. kaikista yo. syistä. Ei se todellakaan helppoa tai mukavaa olisi, mutta päätökseni olisi varmuudella abortti.

faija kirjoitti:

"Sen sijaan idiootille joka kieltäytyy raskausajan tutkimuksista tai kieltäytyy abortoimasta yksiselitteisesti vammaiseksi todettua sikiötä, en antaisi senttiäkään. Ihan ikioma on valintansa joten kantakoon ihan itse seuraukset, myös taloudelliset. Pistäisi ehkä miettimään vielä toisenkin kerran."

Mikä on sellainen vamma, jonka perusteella sinä pakottaisit raskaana olevan aborttiin? Downin syndrooma? Kuurous? Sokeus? Raajan puutos? Suoliston kehittymättömyys?

Lue lisää

Tarkennetaan vielä että en minä ketään mihinkään rikoslain voimalla ole pakottamassa. Päätökset ovat tietenkin jokaisen omia.

Totean vain että jos minä päättäisin jokainen kantaisi omasta päätöksestään ITSE vastuun, myös taloudellisen. Tällä hetkellähän näin ei ole, kuten aloittajankin viestistä voi helposti huomata.

lasta vuonna 1987 kirjoitti:

ja lapsi oli rakenneultran perusteella todettu ehdottoman vammaiseksi.

Kävimme miehen kanssa läpi rankkoja pohdintoja odotettavissa olevan oman elämän ja koko perheen tulevaisuudenmuutoksen vuoksi. Luimme paljon, otimme yhteyttä vammaisjärjestöihin, imimme tietoam vierailimme kehitysvammaisten hoitokodissa, teimme siellä vapaaehtoistyötä, jne - ollaksemme mahdollisimman hyvin varustautuneita pian syntyvän erityislapsen tuloon. Vain yhtä uskalsin rukoilla : "Anna meille elävä lapsi ja kasvata meidät hänen arvoisikseen."

Lapsi syntyi spontaanisti vuorokautta ennen suunniteltua sektiota - 10 pisteen terveenä tyttönä.

Paikalle hälytetty lastenlääkäreiden kriisitiimi tutki pienokaisen perusteellisesti ja kohautteli olkiaan hämmennyksellemme: "Noh onnea nyt vain sitten. Ei meitä tarvittukaan ja hyvä niin. Näitä sattuu aina välillä."

Tyttö elää nyt jo omaa elämäänsä, omin vahvoin siivin; opiskelut loppusuoralla ja kesällä tulossa häät.

Älä siis kuuntele näitä moittijia.
Vain yhteen kohtaan yhdyn: rakenneultra voi olla paikallaan nimenomaan siksi, että mahdollista erilaista elämän erityislahjaa on vastaanottamassa oikean koulutuksen saaneet ihmiset esim juuri mahdollisen sydänvian tms vuoksi.

Kaunista joulua sinulle ja perheellesi. Toivon että asiat selkiintyvät sinun ja puolisosi välillä.

Lue lisää

.... että tarkoitus on kyllä ultraan mennä vielä ennen synnytystä. Oletan että sellainen on mahdollista ja jos lääkärit toteuttavat tehtäväänsä mikä lienee elämän suojeleminen, niin ei tuon ultran loppuraskaudesta pitäisi olla mikään ongelma. Sitä en tiedä voidaanko tällöin havaita esim. mahdollinen sydänvika, mutta ainkin nähdään isot ulkoiset poikkeamat, jos niitä on ja voidaan arvioida paremmin esim. synnytystapaa ja tietysti aion kysyä silloin että mitä nyt näkyy ja jääkö jotain sellaista arvailujen varaan, jonka takia lastenlääkäriä voisi tarvita heti synnytyksen jälkeen ja jos jotain arvailtavaa jää niin sitten kyllä haluan varmuuden siitä että lastenlääkäri tai tarvittavat hoitotoimenpiteet ovat nopeasti saatavilla. Näitä on tarkoitus synnytyssairaalassa jo hyvissä ajoin keskustella.

Niin, kuulin jo ultria harkitessani, että niiden tulokset eivät ole täysin varmoja... siinäkin yksi hyvä syy, miksi en oikein lämpene ultrille: tuotetaanko vanhemmille vain turhaa huolta lapsen terveydestä? Abortti ei varmaan ole helppo asia sekään, kuinka moni kysyy itseltään jälkeenpäin olisiko lapsi sittenkin ollut terve? tai lievemmin vammainen kuin ultran perusteella arveltiin? Myös raskauden jatkaminen olettaen odottavansa ultrassa vammaiseksi todettua lasta voi olla stressaavaa. Tieto voi vapauttaa, mutta myös lisätä tuskaa.

En myöskään ehdoin tahdoin aio synnyttää lasta ns. yhteiskunnan riesaksi. Olen vain nähnyt sen verran maailmaa että tiedän : joskus vain vanhemmilta loppuvat voimat kesken. Ne tapaukset joita olen seurannut ja joissa näin on käynyt, ovat olleet sellaisia joissa lapset ovat olleet täysin terveitä, normaaleja. Kaikki on alkanut hyvin, onni on kukoistanut... sitten on tullut vastamäkiä, joita vanhempien voimat ja psyyke eivät ole kestäneet. Lapset sitten lastensuojelun kautta tasapainoisempaan kotiin. Mitä elämä tuo minulle eteen? Millaisia vastamäkiä? Miten niistä selvitä?

Ensisijaisesti kukin pitäköön huolen omista lapsistaan, ovat he terveitä tai eivät. Veroja minäkin maksan, eikä ole mielestäni yhtään paha asia että niistä rahoista yhteiskunta tukee lapsiperheitä, sekä normaaleja että myös niitä joissa on erityislapsi. Hyvä, että on äitiyspäiväraha, lapsilisä, isyysraha, kotihoidontuki ja myös taloudellista tukea jos lapsella on jokin vamma.

Perheessämme on toistaiseksi pärjätty ilman toimeentulotukea ja uskon että pärjätään vielä jatkossakin kokematta puutetta, on tuleva lapsi sitten terve tai ei. Ja minusta on lohdullinen asia että niissä perheissä joissa kaikki on alkanut hyvin, mutta vastamäet ovat vieneet vanhemmilta voimat, on ollut apua yhteiskunnasta. En usko olevani parempi tai huonompi kuin kukaan muukaan äiti, vaan uskon että elämä voi muodostua vaikeaksi kenelle tahansa. Jos sellainen tilanne tulee eteen on hyvä itse osata pyytää apua ystäviltä, sukulaisilta ja ehkä myös yhteiskunnalta. Tietysti lapsen jättäminen yhteiskunnan hoidettavaksi on viimeinen oljenkorsi ja hyvin raskas päätös vanhemmille, mutta joissakin tilanteissa se on varmasti oikea päätös.

asenne kirjoitti:

Tarkennetaan vielä että en minä ketään mihinkään rikoslain voimalla ole pakottamassa. Päätökset ovat tietenkin jokaisen omia.

Totean vain että jos minä päättäisin jokainen kantaisi omasta päätöksestään ITSE vastuun, myös taloudellisen. Tällä hetkellähän näin ei ole, kuten aloittajankin viestistä voi helposti huomata.

Lue lisää

Abortoisit muuten terveen sikiön kuurouden tai sokeuden takia?Puistattaa kylmyytesi.

Emäntänen kirjoitti:

Abortoisit muuten terveen sikiön kuurouden tai sokeuden takia?Puistattaa kylmyytesi.

Syntymätön sikiö ei sure.

Itseäni puistattaa monien välinpitämättömyys elämän laatua kohtaan. Ei elämä pelkästään, sen olemassaolo, ole mikään itseisarvo jos mikään muu siinä ei ole kohdallaan. Tämän suhteen monia eläimiä kohdellaan kyllä paljon paremmin. Ne pääsevät pois kun on aika, kukaan järkevä ei pidä kitumassa lähes liikuntakyvytöntä vanhuudenkaihista sokeaa ja kipeää koiraa. Tai kasvattajat pidä elossa ja lähde myymään omaan kotiin vammaisena syntynyttä pentua. Sekin pääsee pois paremmille laidunmaille.

Ihmisvanhuksilla ei juuri ole vaihtoehtoja, kuin kuihtua hiljaksiin pois vaan.

En olisi itse missään nimessä halunnut syntyä kuurona, sokeana tai muullakaan tavalla vammaisena.

Ollaanko joku päivä niin pitkällä että lapsi voisi haastaa vanhempansa oikeuteen vanhempien annettua tietoisesti syntyä pahasti vammaisena?

Nykyäänhän voi jo yksiselitteisesti haastaa myöhemmällä iällä oikeuteen vanhempansa lapsuuden fyysisestä pahoinpitelystä, hyväksikäytöstä tai muusta.

Vaikeampia ovat henkisen pahoinpitelyn tapaukset. Näitähän on esim. tietyissä uskonlahkoissa paljonkin. Lapset ajetaan jo pienestä sellaiseen henkiseen ahdinkoon että tarvitaan vuosikausien asian käsittelyä aikuisiällä jotta vanhempien ahdaskatseisen ja rajoittuneen uskonnollisuuden aiheuttamista henkisistä vaurioista päästään eroon. Jos sitten kunnolla ikinä.

asenne kirjoitti:

Syntymätön sikiö ei sure.

Itseäni puistattaa monien välinpitämättömyys elämän laatua kohtaan. Ei elämä pelkästään, sen olemassaolo, ole mikään itseisarvo jos mikään muu siinä ei ole kohdallaan. Tämän suhteen monia eläimiä kohdellaan kyllä paljon paremmin. Ne pääsevät pois kun on aika, kukaan järkevä ei pidä kitumassa lähes liikuntakyvytöntä vanhuudenkaihista sokeaa ja kipeää koiraa. Tai kasvattajat pidä elossa ja lähde myymään omaan kotiin vammaisena syntynyttä pentua. Sekin pääsee pois paremmille laidunmaille.

Ihmisvanhuksilla ei juuri ole vaihtoehtoja, kuin kuihtua hiljaksiin pois vaan.

En olisi itse missään nimessä halunnut syntyä kuurona, sokeana tai muullakaan tavalla vammaisena.

Ollaanko joku päivä niin pitkällä että lapsi voisi haastaa vanhempansa oikeuteen vanhempien annettua tietoisesti syntyä pahasti vammaisena?

Nykyäänhän voi jo yksiselitteisesti haastaa myöhemmällä iällä oikeuteen vanhempansa lapsuuden fyysisestä pahoinpitelystä, hyväksikäytöstä tai muusta.

Vaikeampia ovat henkisen pahoinpitelyn tapaukset. Näitähän on esim. tietyissä uskonlahkoissa paljonkin. Lapset ajetaan jo pienestä sellaiseen henkiseen ahdinkoon että tarvitaan vuosikausien asian käsittelyä aikuisiällä jotta vanhempien ahdaskatseisen ja rajoittuneen uskonnollisuuden aiheuttamista henkisistä vaurioista päästään eroon. Jos sitten kunnolla ikinä.

Lue lisää

Elämällä ei ole laatua. On vain elämää. Laatu on käsite, jonka määrittelee ympäristö.

Olemmeko kaikki tuomittuja elämään onnetonta ja elämiseen kelpaamatonta, laadutonta elämää, koska Bill Gatesin "elämänlaatu" on parempi kuin meillä?

Ajatuksiasi oltaisiin kannatettu vuosina 1933-1945. Silloinhan eräät päättivät, ketkä saavat elää, ja keiden elämä pilaa muidenkin elämän. Tietänet mihin ryhmiin viittaan.

Alat lähestyä ajatuksissa etiikan pohdintoja. Vielä kun pääsisit mukaan johonkin luokalle tai kurssille, jossa opiskeltaisiin ja keskusteltaisiin etiikasta ja moraalista, saisit vähän perspektiiviä maailmankuvaasi.

"En olisi itse missään nimessä halunnut syntyä kuurona, sokeana tai muullakaan tavalla vammaisena. "

Mitä teet, jos vammaudut em. tavalla? Et olisi halunnut syntyä kuurona, et olisi halunnut elää kuurona. Jos tulet kuuroksi, voitko kuvitella jatkavasi elämääsi? Mitä jos kuulosi vain alenee tosi huonoksi? Joudutko silti lopettamaan "laaduttoman" elämäsi?

miten voit laittaa ihmiset eri asemaan? samalla perusteella miksi hoidetaan itseaiheutettuja vammoja sekä sairauksia? kuten lihavuus, päihderiippuvuus, muut elintapa sairaudet yms.

mitä mieltä itse olisit jos sinut olisi abortoitu sen takia, että olisit vammainen?
mistä myös raja sille kuka on tarpeeksi terve tai sairas elämään? ja kuka sen määrittelee?

millään raskauden ajan tutkimuksella ei myöskään pystytä saamaan varmuutta sikiön vamman vaikeusasteesta tai miten lapsi synnyttyään kehittyy ja minkälaista elämä tulee olemaan.
mikään tutkimus ei esim. kerro mikä on tulevan lapsen älykkyysosamäärä.

eli jos vaadit vanhempia abortoimaan sairaat ja vammaiset niin se tarkoittaisi kaikkia sikiöitä joissa saattaa olla jotain vialla.
mielestäni se olisi kohtuutonta.

jos kieltäytyisit hoitamasta vammaista lasta niin käytännössä haluaisit että lapsi kärsii ja mitä yhteiskunta hyötyy tästä?
yhteiskuntaa hyödyttää enemmän se kuntoutettu hyvinvoiva mahdollisimman terve aikuinen.

kahden pojan äiti kirjoitti:

miten voit laittaa ihmiset eri asemaan? samalla perusteella miksi hoidetaan itseaiheutettuja vammoja sekä sairauksia? kuten lihavuus, päihderiippuvuus, muut elintapa sairaudet yms.

mitä mieltä itse olisit jos sinut olisi abortoitu sen takia, että olisit vammainen?
mistä myös raja sille kuka on tarpeeksi terve tai sairas elämään? ja kuka sen määrittelee?

millään raskauden ajan tutkimuksella ei myöskään pystytä saamaan varmuutta sikiön vamman vaikeusasteesta tai miten lapsi synnyttyään kehittyy ja minkälaista elämä tulee olemaan.
mikään tutkimus ei esim. kerro mikä on tulevan lapsen älykkyysosamäärä.

eli jos vaadit vanhempia abortoimaan sairaat ja vammaiset niin se tarkoittaisi kaikkia sikiöitä joissa saattaa olla jotain vialla.
mielestäni se olisi kohtuutonta.

jos kieltäytyisit hoitamasta vammaista lasta niin käytännössä haluaisit että lapsi kärsii ja mitä yhteiskunta hyötyy tästä?
yhteiskuntaa hyödyttää enemmän se kuntoutettu hyvinvoiva mahdollisimman terve aikuinen.

Lue lisää

En ole edellinen kirjoittaja, mutta..

"Mitä mieltä itse olisit jos sinut olisi abortoitu sen takia, että olisit vammainen?"

Outoa. Enhän olisi täällä miettimässä mitä mieltä olisin, koska minua ei olisi.. ajattele nyt vähän, haloo! Melko utopistista.

........ kirjoitti:

En ole edellinen kirjoittaja, mutta..

"Mitä mieltä itse olisit jos sinut olisi abortoitu sen takia, että olisit vammainen?"

Outoa. Enhän olisi täällä miettimässä mitä mieltä olisin, koska minua ei olisi.. ajattele nyt vähän, haloo! Melko utopistista.

Lue lisää

Totta kai voi miettiä, millaisia ajatuksia ja tuntemuksia oman elämän "poistaminen" aiheuttaa.

Mitä jos minua ei olisikaan syntynyt? Kuinka moneen elämään olen vaikuttanut? Kuinka monta naurua ja iloa olen tuonut maailmaan, kuinka monta itkua ja surua?

Ehkäpä, jos on oikein paha ihminen, hänen merkityksensä yhteiskunnalle on ollut haitallinen, ja voidaan ajatella, että maailma olisi ollut "parempi" ilman häntä.

Lähtökohtaisesti jokaiselle (hyvälle) ihmiselle on oma paikkansa maailmassa, myös vammaisille.

kahden pojan äiti kirjoitti:

miten voit laittaa ihmiset eri asemaan? samalla perusteella miksi hoidetaan itseaiheutettuja vammoja sekä sairauksia? kuten lihavuus, päihderiippuvuus, muut elintapa sairaudet yms.

mitä mieltä itse olisit jos sinut olisi abortoitu sen takia, että olisit vammainen?
mistä myös raja sille kuka on tarpeeksi terve tai sairas elämään? ja kuka sen määrittelee?

millään raskauden ajan tutkimuksella ei myöskään pystytä saamaan varmuutta sikiön vamman vaikeusasteesta tai miten lapsi synnyttyään kehittyy ja minkälaista elämä tulee olemaan.
mikään tutkimus ei esim. kerro mikä on tulevan lapsen älykkyysosamäärä.

eli jos vaadit vanhempia abortoimaan sairaat ja vammaiset niin se tarkoittaisi kaikkia sikiöitä joissa saattaa olla jotain vialla.
mielestäni se olisi kohtuutonta.

jos kieltäytyisit hoitamasta vammaista lasta niin käytännössä haluaisit että lapsi kärsii ja mitä yhteiskunta hyötyy tästä?
yhteiskuntaa hyödyttää enemmän se kuntoutettu hyvinvoiva mahdollisimman terve aikuinen.

Lue lisää

"miten voit laittaa ihmiset eri asemaan? samalla perusteella miksi hoidetaan itseaiheutettuja vammoja sekä sairauksia? kuten lihavuus, päihderiippuvuus, muut elintapa sairaudet yms."

Ihmiset eri asemaan? Ei minun tarvi sitä tehdä, eri ihmiset ovat lähtökohtaisesti täydellisesti eri asemissa jo syntymähetkellään.

Myös itseaiheutettuihin sairauksiin asettaisin ehdottomasti omavastuun. En ymmärrä miksi minä joudun maksamaan omista tuloistani jonkun viinaa vetävän holistin hoidon. Miksi toiset, asiansa hyvin hoitavat ihmiset, joutuvat maksamaan hölmömpien oman elämänsä ITSE omilla VALINNOILLAAN pilaavien (alkoholi, huumeet, lihavuus tms) ihmisten hoidon. Ei, en ymmärrä miksi minä maksan jos naapurin Matti päättäisi ryhtyä vetämään aineita suoneen, mitä se minulle kuuluu?

No, tiedostan että tietenkin pitkällä tähtäimellä yhteiskunnallisesti kuitenkin halvahko rikos- ja väkivalta vakuutus. Silti ottaa päähän.

"mitä mieltä itse olisit jos sinut olisi abortoitu sen takia, että olisit vammainen?"

Voi kulta, en yhtään mitään kun en olisi ikinä ollut olemassakaan. Jos olisin ollut vammainen toivon etä äitini olisi päätynyt mielummin aborttiin. Kuten sanottu, en missään nimessä olisi halunnut syntyä vammaisena.

"mistä myös raja sille kuka on tarpeeksi terve tai sairas elämään? ja kuka sen määrittelee?"

Lapsen vanhemmat tietenkin, aivan kuten nytkin. Ainoa jonka itse haluaisin eroksi nykyiseen on että jos vammaisuutta sikiötutkimuksessa todetaan olisi vanhemmille selvää että jos he päättävät lapsen pitää ovat taloudellisessa vastuussa, mahdollisesti vaikeavammaisenkin, lapsen hoidosta ainoastaan he. Ei yhteiskunta.

"eli jos vaadit vanhempia abortoimaan sairaat ja vammaiset niin se tarkoittaisi kaikkia sikiöitä joissa saattaa olla jotain vialla.
mielestäni se olisi kohtuutonta."

Edelleen toistan että en ole vaatimassa rikoslain voimalla yhtään mitään. Haluaisin vain siirtää taloudellisen vastuun etukäteen tiedetyissä tapauksissa yksin vanhemmille.

"jos kieltäytyisit hoitamasta vammaista lasta niin käytännössä haluaisit että lapsi kärsii ja mitä yhteiskunta hyötyy tästä?"

Tämä on tietenkin yksin vanhempien valinta. Syntymätön ei sure. Esim. oma lapseni ei missään tapauksessa tulisi kärsimään koska päätökseni olisi abortti.

kahden pojan äiti kirjoitti:

miten voit laittaa ihmiset eri asemaan? samalla perusteella miksi hoidetaan itseaiheutettuja vammoja sekä sairauksia? kuten lihavuus, päihderiippuvuus, muut elintapa sairaudet yms.

mitä mieltä itse olisit jos sinut olisi abortoitu sen takia, että olisit vammainen?
mistä myös raja sille kuka on tarpeeksi terve tai sairas elämään? ja kuka sen määrittelee?

millään raskauden ajan tutkimuksella ei myöskään pystytä saamaan varmuutta sikiön vamman vaikeusasteesta tai miten lapsi synnyttyään kehittyy ja minkälaista elämä tulee olemaan.
mikään tutkimus ei esim. kerro mikä on tulevan lapsen älykkyysosamäärä.

eli jos vaadit vanhempia abortoimaan sairaat ja vammaiset niin se tarkoittaisi kaikkia sikiöitä joissa saattaa olla jotain vialla.
mielestäni se olisi kohtuutonta.

jos kieltäytyisit hoitamasta vammaista lasta niin käytännössä haluaisit että lapsi kärsii ja mitä yhteiskunta hyötyy tästä?
yhteiskuntaa hyödyttää enemmän se kuntoutettu hyvinvoiva mahdollisimman terve aikuinen.

Lue lisää

on lukuisia tauteja joita pystytään seulonnoilla selvittämään ja joista tiedetään, että elämä on lyhyt, kenties vaikea jopa tuskallinen jne. Suurin osa seulonnoista on toki ihan pintapuolisia ja niissä jää vain yleisimmät vammat kiinni, mutta on niitäkin joissa täsmällisesti etsitään jotakin tiettyä sairautta ja ihan syystä. Lähinnä siis kyse perinnöllisistä sairauksista..

"mitä mieltä itse olisit jos sinut olisi abortoitu sen takia, että olisit vammainen?
mistä myös raja sille kuka on tarpeeksi terve tai sairas elämään? ja kuka sen määrittelee?" Viimekädessähän se on äiti joka ratkaisee onko lapsi tervetullut vammaisena vai ei. Riittävän tai tarpeeksi sairaan suhteen ei tarvitse päättää edes sillä ketään ei voi pakottaa elämään, mutta todella se raja jossa toisen mielestä elämä on arvoton on toisesta arvokasta. Jollekkin kaikki elämä on itseisarvo oli se elämän laatu millä tahansa mittarilla surkea.

Kannattaa myös muistaa että sikiöseulontojen tarkoitu son karsia kustannuksia. Sairaus joka on kustannushyödyllinen seuloa seulotaan ja joka ei ole jää seulomatta. Kys eon siis puhtaasti rahasta ei muusta! Onpahan useampikin laskenut vammaisen ihmisen hinnan yhteiskunnalle ja se on iso. Jokainen tehköön silti itse valintansa ja virhearvioonkin on oikeus.

Ei sitä omaa lastaan jaksa hoitaa välttämättä vaikka kuinka niin luulee ja uskoo. Eikä onneksi tarvitse vaan koska elämme sivistysvaltiossa niin niistä heikoimmistakin pidetään huolta vaikka vanhemmat ei jaksaisikaan.

Pahinta mitä näissä asioiss avoi tapahtu aon tavalalan romantisoida vammaisuutta ja vammaisen elämää. Se on monasti täynnä hasteita ja vaikeuksia joita me tavikset emme jaksaisi päivästä toiseen, mutta jos ei muusta tiedä..

Kyllä näissä asioiss ajokainen tekee itselleen oikeat päätökset tai ainakin ne joita luulee ja uskoo oikeiksi. Its een ainakaan osoittaisi sormella ja sanoisi että teit väärin, ellei toista samaa virhettä moneen kertaan..

asenne kirjoitti:

Tarkennetaan vielä että en minä ketään mihinkään rikoslain voimalla ole pakottamassa. Päätökset ovat tietenkin jokaisen omia.

Totean vain että jos minä päättäisin jokainen kantaisi omasta päätöksestään ITSE vastuun, myös taloudellisen. Tällä hetkellähän näin ei ole, kuten aloittajankin viestistä voi helposti huomata.

Lue lisää

sitten tappaa vaikka syntymän jälkeen kun ollaan varmuudella todettu, ettei siitä tule omillaan toimeentulevaa, itsenäistä yksilöä. Ei kuollut sure, oli sitten tapettu missä iässä tahansa.

Tuota omista päätöksistään vastuun kantamista voi soveltaa hyvin moniin muihinkin asioihin. Paljon puhuttuun tupakointiin, liikalihavuuteen, alkoholismiin, liikunnan puutteeseen... Kantakoot sitten vastuut omista valinnoistaan - myös taloudellisesti. Itse olen sitä mieltä, ettei tällaisia itsehankittuja vaivoja pitäisi hoitaa yhteiskunnan rahoilla.

Mutta olen myös sitä mieltä, että jos lapsista ei pidetä huolta koko kansan puolesta, niin ei sitten kuulu pitää vanhuksistakaan. Lapset tuottavat toivottavasti vielä joskus jotain, mutta vanhukset enää ei. He ovat siis yhteiskunnan kannalta tarpeettomia. Ja jos et ole vaivautunut lapsia tekemään niin paljon, että he huolehtivat sinusta eläkeikäisenä ja kokopäivähoivaa tarvitsevana, niin kanna vastuu omista päätöksistäsi. Ei muilla pitäisi olla velvollisuutta sinua elättää ja huoltaa.

Toisin sanoen, jos yhteiskunnalle tuottamattomalla lapsella ei ole oikeutta elää, niin miksi olisi yhteiskunnalle tuottamattomalla vanhuksellakaan?

Tähdennän, että itse kyllä kannatan edelleen sosiaalihuoltoa. Sen ansiosta emme ole enää kehitysmaa, kuten oli vain noin 60 vuotta sitten.

Voin sanoa omasta kokemuksesta, että yksikään fyysinen vamma tai kehitysvamma ei ole mitään verrattuna ihmisen asennevammaan. Jos ihminen vihaa kehitysvammaisuutta tai vajaavaisuutta on todennäköisesti tiukat paikat edessä, harva nimittäin lähtee täältä terveenä! Ja olisitkohan sinä saanut syntyä jos vanhempasi olisivat etukäteen tienneet älykkyysosamääräsi?? Epäilen...

... että siinä tapauksessa abortti jos raskaus vaarantaa oikeasti äidin hengen. Minusta se on ehkä verrattavissa siihen jos joku aikuinen oikeasti veitsen kanssa heiluu tappaaksensa ja tilanteesta ei pääse pakoon ja humauttaa tappajaa jollain esineellä seurauksella että tämä kuolee ja itse sen johdosta jää henkiin. Katsotaan tällöin hätävarjeluksi. Mutta vaikeaa olisi varmaan abortti sellaisessakin tilanteessa, jossa se säästäisi oman hengen. En osaa kuvitella mitä ajatuksia silloin risteilisi päässä.

Samoihin aikoihin kun mietin näitä ultrajuttuja tv:sta tuli keskusteluohjelma, jossa haastateltiin kolmea naista, jotka olivat saaneet ultrassa tiedon lapsen vammaisuudesta. Yksi oli raskaana ja odotti vammaista lasta, oli päättänyt synnyttää. Toisella oli kymmenvuotias down-tyttö ja kolmas oli tehnyt abortin sillä kolme lääkäriä oli sanonut että lapsi ei tule elämään, elinmahdollisuudet nolla.

Elinmahdollisuudet nolla! Sellaista en ollut aiemmin tullut ajatelleeksikaan. Ultraani oli silloin varattu aika ja mietin, mitä jos kuulisin sellaisen arvion vieläpä kolmelta lääkäriltä... Haastattelun naiselle abortti oli ollut kova pala, surutyökin vielä varmasti kesken... Tulkitsinko oikein, että hän oli katkera? Muistin entisen luokkakaverin joka luokkakokouksessa mainitsi muiden lastensa ohella pian syntymän jälkeen kuolleen enkelivauvan. Hänen puhuessaan en huomannut katkeruutta.

Peruin jo varatun ultra-ajan ja kivi vierähti sydämeltä, tuntui kuin siinä hetkessä alkuraskauden väsymys olisi hellittänyt.

Myöhemmin luin netistä jostakin oireyhtymästä josta lääkärit tapaavat sanoa, että ne lapset eivät jää henkiin. Kuitenkin tätäkin oireyhtymää kantavia aikuisia on... Pystyykö nykytekniikka todella sanomaan onko tulevan lapsen kuolema aivan varmaa? Entä jos oireyhtymä ilmeneekin hänessä vain lievänä?

Jos lapsen kannalta lopputulos on sama: joko hänelle kivulias kuolema abortin kautta tai kuolema pian syntymän jälkeen (onko se kivulias, en tiedä, kuten en tiedä vastasyntyneen lääkkeellisestä kivunlievityksestäkään)niin silloin pohdittavaksi jää äidin oma selviytyminen: kummasta hän selviytyy paremmin abortista vai vastasyntyneen kuolemasta. Selviytyähän täytyy - ainakin jos perheessä on muita lapsia. Jos ei selviydy, miten olla äiti ja huolenpitäjä jo olemassa oleville lapsille.

Minusta on lohdullista jättää päätös elämästä ja kuolemasta Jumalan käsiin. Itse olen ajatellut että selviäisin surutyöstä paremmin synnytyksen jälkeen kuin abortista.

kahden äiti kirjoitti:

... että siinä tapauksessa abortti jos raskaus vaarantaa oikeasti äidin hengen. Minusta se on ehkä verrattavissa siihen jos joku aikuinen oikeasti veitsen kanssa heiluu tappaaksensa ja tilanteesta ei pääse pakoon ja humauttaa tappajaa jollain esineellä seurauksella että tämä kuolee ja itse sen johdosta jää henkiin. Katsotaan tällöin hätävarjeluksi. Mutta vaikeaa olisi varmaan abortti sellaisessakin tilanteessa, jossa se säästäisi oman hengen. En osaa kuvitella mitä ajatuksia silloin risteilisi päässä.

Samoihin aikoihin kun mietin näitä ultrajuttuja tv:sta tuli keskusteluohjelma, jossa haastateltiin kolmea naista, jotka olivat saaneet ultrassa tiedon lapsen vammaisuudesta. Yksi oli raskaana ja odotti vammaista lasta, oli päättänyt synnyttää. Toisella oli kymmenvuotias down-tyttö ja kolmas oli tehnyt abortin sillä kolme lääkäriä oli sanonut että lapsi ei tule elämään, elinmahdollisuudet nolla.

Elinmahdollisuudet nolla! Sellaista en ollut aiemmin tullut ajatelleeksikaan. Ultraani oli silloin varattu aika ja mietin, mitä jos kuulisin sellaisen arvion vieläpä kolmelta lääkäriltä... Haastattelun naiselle abortti oli ollut kova pala, surutyökin vielä varmasti kesken... Tulkitsinko oikein, että hän oli katkera? Muistin entisen luokkakaverin joka luokkakokouksessa mainitsi muiden lastensa ohella pian syntymän jälkeen kuolleen enkelivauvan. Hänen puhuessaan en huomannut katkeruutta.

Peruin jo varatun ultra-ajan ja kivi vierähti sydämeltä, tuntui kuin siinä hetkessä alkuraskauden väsymys olisi hellittänyt.

Myöhemmin luin netistä jostakin oireyhtymästä josta lääkärit tapaavat sanoa, että ne lapset eivät jää henkiin. Kuitenkin tätäkin oireyhtymää kantavia aikuisia on... Pystyykö nykytekniikka todella sanomaan onko tulevan lapsen kuolema aivan varmaa? Entä jos oireyhtymä ilmeneekin hänessä vain lievänä?

Jos lapsen kannalta lopputulos on sama: joko hänelle kivulias kuolema abortin kautta tai kuolema pian syntymän jälkeen (onko se kivulias, en tiedä, kuten en tiedä vastasyntyneen lääkkeellisestä kivunlievityksestäkään)niin silloin pohdittavaksi jää äidin oma selviytyminen: kummasta hän selviytyy paremmin abortista vai vastasyntyneen kuolemasta. Selviytyähän täytyy - ainakin jos perheessä on muita lapsia. Jos ei selviydy, miten olla äiti ja huolenpitäjä jo olemassa oleville lapsille.

Minusta on lohdullista jättää päätös elämästä ja kuolemasta Jumalan käsiin. Itse olen ajatellut että selviäisin surutyöstä paremmin synnytyksen jälkeen kuin abortista.

Lue lisää

Abortti ei ole kivulias kuin vasta myöhäisimmillä viikoilla, jolloin sikiö voidaan nukuttaa. Synnytys sattuu lapseen ihan hel####ti ja esimerkiksi syntymän jälkeinen tuhekhtumiskuolema on todella tukala.

Abortti on vauvan kannalta siis parempi vaihtoehto, jos kuoleman on väistämätön ja lapsi ei ole elinkelpoinen. On olemassa lukemattomia oireyhtymiä ja kehitysvaurioita, joiden tuloksena on lapsia jotka eivät elä kuin vähän aikaa kohdun ulkopuolella.

Tiedottaja! kirjoitti:

Abortti ei ole kivulias kuin vasta myöhäisimmillä viikoilla, jolloin sikiö voidaan nukuttaa. Synnytys sattuu lapseen ihan hel####ti ja esimerkiksi syntymän jälkeinen tuhekhtumiskuolema on todella tukala.

Abortti on vauvan kannalta siis parempi vaihtoehto, jos kuoleman on väistämätön ja lapsi ei ole elinkelpoinen. On olemassa lukemattomia oireyhtymiä ja kehitysvaurioita, joiden tuloksena on lapsia jotka eivät elä kuin vähän aikaa kohdun ulkopuolella.

Lue lisää

vaikea aihe pohdittavaksi tämä elinkelvottoman sikiön abortti. Vaikka aika jyrkästi vastustankin aborttia, en tiedä minkälaisen neuvon antaisin vaikka ystävälle joka asiaa joutuisi pohtimaan. Olisiko minulla neuvoa antaa? Kuuntelisinko vain? Olisinko hiljaa? Toivoisin, että hän tekee itselleen oikean ratkaisun? Onko asiaan yksiselitteistä oikeaa ratkaisua?

jaa-a, enpä ollut aiemmin kuullut tuosta sikiön nukuttamisesta... Mitkä ovat myöhäisempiä viikkoja? Ymmärtääkseni sikiö tuntenee kipua jo ainakin raskausviikolta 14 lähtien, jota aiemmin ei edes tutkita vammaisuutta. Kuinka pieni sikiö voidaan jo nukuttaa?

Pahasti vammainen sikiöhän menee usein luonnostaankin kesken ja jos synnytykseen asti selviää niin varmaankin sitten sektiolla, joka ei liene kivuliasta lapselle. Entä kivunlievitysmahdollisuudet vastasyntyneelle? Luulisi, että jos abortoitavaa sikiötä voidaan armahtaa kivulta niin myös vastasyntynyttä. Aikuisen saattohoidossa kivunlievityksellä on iso osuus, miksei sitten pienokaisenkin. Entä tajuttomuus... Täytyy myöntää etten paljoa kuolemasta tiedä, mikä on ns. hyvä kuolema ja mikä ei. Ainoa minulle läheinen kokemus ihmisen kuolemasta on kun rakas läheiseni nukkui pois keski-ikäisenä. Sairaus oli kivulias ja hän sai vahvoja kipulääkkeitä, sitten vaipui tajuttomuuteen... Minulla oli silloin vahva tunne, ettei hän ole enää siinä, en uskonut hänen kuulevan sanojani tajuttomuuteensa. Suojeleeko tajuttomuus kivulta? Eikö silloin enää tunne kipua? Meneekö ihminen tiedottomaksi jos kipua on liiaksi? Toivon että on niin. Koin läheiseni kuoleman ns. hyvänä kuolemana: hän sai asianmukaisen hoidon ja kivunlievityksen ja sai olla vielä viimeisinä tietoisina hetkinään antamassa ja saamassa rakkautta. Olin läsnä kun hän nukkui pois ja Taivas kosketti vahvasti maata.

Jos joudun vielä joskus menettämään jonkun minulle rakkaan ihmisen, toivon ennen kaikkea että kuolema olisi hyvä ja viimeisen henkäyksen hetkellä voisi todeta Taivaan koskettaneen maata.

Onneksi taitavat olla melko harvinaisia sikiöllä nämä "elinmahdollisuus nolla" diagnoosit... toivon että mahdollisimman harva joutuu niitä kuulemaan. Toivon, että Taivas koskettaa maata antamalla meille terveitä lapsia iloitaksemme heistä ja yhdessä heidän kanssaan.

alkoi sitten niin kovasti mietityttämään se, että mitä voidaan sikiöllä hoitaa, että soitin synnytyssairaalaan ja kätilöltä kyselin. Jäi vähän epäselväksi että ilmenisikö ultrassa mitään sellaista jota voitaisiin sikiöllä hoitaa... Ehkä sellaisia ei ole tai ehkä hänellä ei ollut tietoa tai aikaa jakaa tietoa tai ehkä en pumpannu sitä tietoa tarpeeksi sinnikkäästi....
Yksi asia mitä voidaan hoitaa on se, jos lapsivettä on liikaa, mutta silloin vatsa jo tuntuisi isolta ja tosi piukealta, että siitä jo arvaisi... Sitten yritin kysellä, että jos haluan vielä ultraan niin millähän viikoilla kannattaisi ja miten se onnistuisi. Kuulemma ei sen kummempaa kuin pyytäisin vaan lähetettä neuvolasta ultraan, mutta viikoista en saanu selkeää vastausta, vain sen että kun lapsella on vielä liikkumatilaa kohdussa on helpompi katsoa isoja kokonaisuuksia, liikkumatilan vähetessä voidaan katsoa vain osaa kerrallaan, vaikkapa sydäntä tai keuhkoja. Todennäköisesti siis ennen synnytystä vielä menen ultraan - kuten ajattelinkin - en sitten tiedä kuinka loppuvaiheessa. Aiemmat synnytykset on käynnistetty lasketun ajan jälkeen, joten arvelen että nytkin on aikaa synnytyssairaalassa tutkia vaikka mitä odotellessa että synnytys lähtisi käyntiin. Nyt viikkoja on vasta alle 30, joten hyvin tässä on aikaa lähetettä hommailla ja kalenterista etsiä sopiva rako ultralle. Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta, palannen netin ääreen vasta ensi vuoden toisella viikolla.

minkään raskauteni aikana 80-luvullahan niitä ei oikeastaan vielä ollutkaan. Viimeinen lapseni syntyi 1/ 1996. Täyttää siis nyt 12v. Silloin olisi jo ollut tutkimuksia, mutta en mennyt niihin. Ne eivät ole pakollisia. Se tulee kaikkien muistaa. Miksi äitejä kiusataan sikiötutkimuksilla ja aborteilla?

Jos yhteiskunta haluaa välttämättä tappaa vammaiset lapset, niin eikö silloin olisi parempi tehdä niin kuin ennen jolloin vammaisina syntyneet jätettiin hoitamatta ja ne kuolivat pian pois.

Minusta selektiivinen abortoiminen on osoitus yhteiskunnan sairaasta kaksinaismoraalista. Syntymättömät saa tappaa noin vain, mutta jo syntyneet vammaiset pannaan tehohoitoon. Paremminhan se vammaisuus vastasyntyneestä voidaan todeta kuin vielä kohdussa olevasta. Virhediagnoosit ovat aina mahdollisia noissa sikiötutkimuksissa.

Viiden äiti ja kahden isoäiti kirjoitti:

minkään raskauteni aikana 80-luvullahan niitä ei oikeastaan vielä ollutkaan. Viimeinen lapseni syntyi 1/ 1996. Täyttää siis nyt 12v. Silloin olisi jo ollut tutkimuksia, mutta en mennyt niihin. Ne eivät ole pakollisia. Se tulee kaikkien muistaa. Miksi äitejä kiusataan sikiötutkimuksilla ja aborteilla?

Jos yhteiskunta haluaa välttämättä tappaa vammaiset lapset, niin eikö silloin olisi parempi tehdä niin kuin ennen jolloin vammaisina syntyneet jätettiin hoitamatta ja ne kuolivat pian pois.

Minusta selektiivinen abortoiminen on osoitus yhteiskunnan sairaasta kaksinaismoraalista. Syntymättömät saa tappaa noin vain, mutta jo syntyneet vammaiset pannaan tehohoitoon. Paremminhan se vammaisuus vastasyntyneestä voidaan todeta kuin vielä kohdussa olevasta. Virhediagnoosit ovat aina mahdollisia noissa sikiötutkimuksissa.

Lue lisää

ensinnäkin onhan nyt vissi ero muutaman viikon ikäisellä alkiolla tai jopa muutaman kuukauden ikäisellä sikiöllä verrattuna vastasyntyneeseen ihmiseen! Tai ainakin mun mielestä on.

Tehohoidon merkitys ja tarkoituksellisuus joskus kyllä mietityttää kun näkee mitä kaikkea on SAATU elvytettyä ja PELASTETTUA elämään. Onko lopulta elämä itsessään arvokkaampaa kuin sitä elävä ja hänen elämänsä laatu? No..

Kenenkään ei tarvitse mennä sikiötutkimuksiin. Ne ovat vapaaehtoisia. Niihin menon yleisyys vaan tekee ne vähän pakonomaisiksi. Moni ei edes tajua miksi sinne menee. Eihän kys eole tunnesiteen luomisesta tai muusta huuhaasta vaan puhtaasti taloudesta, rahasta eli seulotaan rahaa vievät pois. Kaunis ajatus on tosin se pieni häivä, että vammaisen lapsen syntymään osataan varautua jne ennakolta, siitä ei kuitenkaan ole kyse ollenkaan kuin korkeintaan vanhempien ajatuksissa.

Sikiöseula on seula ja "vuotaa kuin seula" on kaikille tuttu? Osa saa vammaisen tai sairaan lapsen siitä huolimatta että luulee seulonnoiden tarjoavan terveen lapsen ja pettymys on isompi kuin ilman seulaa. Joku taas jää kiinni seulaan ja tarkempi tutkimus paljastaa ettei mitään ole tai ikävästi vahvistaa epäilyn. Seulonnoissa ei tutkita mitään mitä ei vida varmistaa eli jos seulaan jää kiinnni niin on olemassa tutkimus jolla tulos on varmsitettavissa. Lopulta siis tulos on selvä ja varma. Kromosomit ei valehtele tai vasta-aineet yms.

Hoitamatta jättäminen kun hoito on tarjolal ei oikein istu kaikkivoipaan yhteiskuntaamme. Lääkärihän on jumala ja tekee ihmeitä. Saa hullun leiman jos alkaa kyseenalaistamaan niiden ihmeiden tarkoitusta tai on julma ja tunteeton.

Mihin muuten vedetään raja kuolemaan jätettäville ja mihin ne jätetään edes? Nimittäin on lukemattomia sairauksia joiden oireet alkavat vasta isompana, onko sopivaa jättää kaksivuotias tai kuusivuotias kuolemaan pois? vai vain ne joilla on vaikeaa vastasyntyneenä vaikka todellakaan nistä ei monestakaan tiedetä miksi? Siinä vasta vaikea homma olisikin..

mapee kirjoitti:

ensinnäkin onhan nyt vissi ero muutaman viikon ikäisellä alkiolla tai jopa muutaman kuukauden ikäisellä sikiöllä verrattuna vastasyntyneeseen ihmiseen! Tai ainakin mun mielestä on.

Tehohoidon merkitys ja tarkoituksellisuus joskus kyllä mietityttää kun näkee mitä kaikkea on SAATU elvytettyä ja PELASTETTUA elämään. Onko lopulta elämä itsessään arvokkaampaa kuin sitä elävä ja hänen elämänsä laatu? No..

Kenenkään ei tarvitse mennä sikiötutkimuksiin. Ne ovat vapaaehtoisia. Niihin menon yleisyys vaan tekee ne vähän pakonomaisiksi. Moni ei edes tajua miksi sinne menee. Eihän kys eole tunnesiteen luomisesta tai muusta huuhaasta vaan puhtaasti taloudesta, rahasta eli seulotaan rahaa vievät pois. Kaunis ajatus on tosin se pieni häivä, että vammaisen lapsen syntymään osataan varautua jne ennakolta, siitä ei kuitenkaan ole kyse ollenkaan kuin korkeintaan vanhempien ajatuksissa.

Sikiöseula on seula ja "vuotaa kuin seula" on kaikille tuttu? Osa saa vammaisen tai sairaan lapsen siitä huolimatta että luulee seulonnoiden tarjoavan terveen lapsen ja pettymys on isompi kuin ilman seulaa. Joku taas jää kiinni seulaan ja tarkempi tutkimus paljastaa ettei mitään ole tai ikävästi vahvistaa epäilyn. Seulonnoissa ei tutkita mitään mitä ei vida varmistaa eli jos seulaan jää kiinnni niin on olemassa tutkimus jolla tulos on varmsitettavissa. Lopulta siis tulos on selvä ja varma. Kromosomit ei valehtele tai vasta-aineet yms.

Hoitamatta jättäminen kun hoito on tarjolal ei oikein istu kaikkivoipaan yhteiskuntaamme. Lääkärihän on jumala ja tekee ihmeitä. Saa hullun leiman jos alkaa kyseenalaistamaan niiden ihmeiden tarkoitusta tai on julma ja tunteeton.

Mihin muuten vedetään raja kuolemaan jätettäville ja mihin ne jätetään edes? Nimittäin on lukemattomia sairauksia joiden oireet alkavat vasta isompana, onko sopivaa jättää kaksivuotias tai kuusivuotias kuolemaan pois? vai vain ne joilla on vaikeaa vastasyntyneenä vaikka todellakaan nistä ei monestakaan tiedetä miksi? Siinä vasta vaikea homma olisikin..

Lue lisää

ironiaani?

Tarkoitus oli tietysti kyseenalaistaa sekä abortit että hoitamatta jättäminen. Ihmetyttää, että abortit on OK, mutta vanhan kansan konstit eivät! Kummallista kaksinaismoraalia!

On muistettava, että selektiivisiä abortteja tehdään nykyään aivan lievissäkin tapauksissa esim Turnerin syndrooman ollessa kyseessä. Kromosomit eivät valehtele ja niinpä Turner tapauksetkin jäävät seulaan. Turnerin syndrooma aiheuttaa kuitenkin vain lievää lyhytkasvuisuutta ja joskus myös hedelmättömyyttä sitä sairastavilla tytöillä.

Viiden äiti ja kahden isoäiti kirjoitti:

ironiaani?

Tarkoitus oli tietysti kyseenalaistaa sekä abortit että hoitamatta jättäminen. Ihmetyttää, että abortit on OK, mutta vanhan kansan konstit eivät! Kummallista kaksinaismoraalia!

On muistettava, että selektiivisiä abortteja tehdään nykyään aivan lievissäkin tapauksissa esim Turnerin syndrooman ollessa kyseessä. Kromosomit eivät valehtele ja niinpä Turner tapauksetkin jäävät seulaan. Turnerin syndrooma aiheuttaa kuitenkin vain lievää lyhytkasvuisuutta ja joskus myös hedelmättömyyttä sitä sairastavilla tytöillä.

Lue lisää

ei ole mitään ironiaa siinä kun vertaa syntyneen lapsen heitteillejättöä alkion tai sikiön abortointiin varhaisilla viikoilla. Eikä sen puoleen siinäkään että vedetään rinnalle vaihtoehdot joille ei joskus ennen ollut vaihtoehtoja eli sitä vammaista lasta ei osattu auttaa juurikaan ja ylipäänsä koettiin toivottomaksi. Nythän se ei todellakana välttämättä edes synny..

Seulonnoissa todella haaviin jää montaa lajia. Ikävää on silloin kun lievä vamma näkyy kromosomitutkassa vaikka sitä ei tavallaan välttämättä olisi syytä löytää.

Kuitenkin kaikista eniten peräänkuulutan sitä asiaa että kun tutkimuksiin menee ihan siihen perusultraankin niin pitää tietää mihin menee ja miksi. Ja että se tutkimus ei takaa tervettä lasta, mutta vammaisen lapsen kohdalla suunnitelmia voi muuttaa. Monella vaan menee pupu pöksyyn ja paniikki iskee kun tulos on poikkeva. ja toisaalta siksihän sinne useimmiten kai kuitenkin lopulta mennään?