Mikael Agricolan päätyö oli Uuden testamentin suomentaminen. Agricola teki selvän eron Raamatun tekstin ja selitysten välillä. Raamattu on hänen mukaansa Pyhän Hengen omia sanoja, selitykset ovat lisäyksiä ”selkeämmän ymmärryksen tähden”. Niinpä hän pyrki kääntämään Raamatun tekstin sanatarkasti, ja piti selitykset erillään muokaten niitä vapaammin. Näin kertoo Simo Heininen tämän Agricola-juhlavuoden pääteoksessa, uskonpuhdistajamme elämäkerrassa.
Me juhlimme Agricolaa emmekä välitä hänen asenteestaan ja käännösperiaatteistaan. Viimeisin kirkkoraamattu on käännetty päinvastaisilla periaatteilla kuin ensimmäinen Uusi testamenttimme. Me emme ole kunnioittaneet alkutekstiä Jumalan sanoina, vaan olemme muokanneet käännöksen omien ajatustemme mukaan ja ympänneet sen täyteen selityksiämme.
Uudessa kirkkoraamatussa on keskiajan henkeä. Keskiajalla Raamatun teksti oli latinaksi ja papit selittivät sitä saarnoissaan kansalle. Kansa ei itse päässyt tutkimaan Jumalan sanaa. Uskonpuhdistuksen pääperiaate oli, että Raamattu tulee kääntää kullekin kielelle niin, että kansa voi sitä itse tutkia. Ei olla pappien selitysten varassa.
Nykyinen kirkkoraamattu on täynnä pappien selityksiä. Tulkintoja ja virheitä on vilisemällä. Kansa ei taaskaan pääse tutkimaan, mitä Jumala itse sanoo.
Meille on korostettu, että käännökseen on välttämätöntä sisällyttää selittämistä, ymmärtämisen vuoksi. Kummallista, että kuitenkin juhlimme Agricolaa, vaikka hän piti tärkeänä säilyttää käännöksessä alkuperäinen sanoma sellaisenaan. Kansan sivistystaso oli 1500-luvulla ratkaisevasti alhaisempi kuin nyt. Siltikään Agricola ei ympännyt selityksiä käännökseen. Hän oli täysi tomppeli meidän mittapuumme mukaan.
Ne, jotka tänä päivänä esittävät samoja raamatunkäännösperiaatteita kuin Agricola, nauretaan ulos käännöskomiteoista. Näin kävisi myös Agricolalle, jos hän eläisi meidän aikanamme.
Martti Päivänsalo
Laukaa
Me juhlimme Agricolaa emmekä välitä hänen asenteestaan ja käännösperiaatteistaan. Viimeisin kirkkoraamattu on käännetty päinvastaisilla periaatteilla kuin ensimmäinen Uusi testamenttimme. Me emme ole kunnioittaneet alkutekstiä Jumalan sanoina, vaan olemme muokanneet käännöksen omien ajatustemme mukaan ja ympänneet sen täyteen selityksiämme.
Uudessa kirkkoraamatussa on keskiajan henkeä. Keskiajalla Raamatun teksti oli latinaksi ja papit selittivät sitä saarnoissaan kansalle. Kansa ei itse päässyt tutkimaan Jumalan sanaa. Uskonpuhdistuksen pääperiaate oli, että Raamattu tulee kääntää kullekin kielelle niin, että kansa voi sitä itse tutkia. Ei olla pappien selitysten varassa.
Nykyinen kirkkoraamattu on täynnä pappien selityksiä. Tulkintoja ja virheitä on vilisemällä. Kansa ei taaskaan pääse tutkimaan, mitä Jumala itse sanoo.
Meille on korostettu, että käännökseen on välttämätöntä sisällyttää selittämistä, ymmärtämisen vuoksi. Kummallista, että kuitenkin juhlimme Agricolaa, vaikka hän piti tärkeänä säilyttää käännöksessä alkuperäinen sanoma sellaisenaan. Kansan sivistystaso oli 1500-luvulla ratkaisevasti alhaisempi kuin nyt. Siltikään Agricola ei ympännyt selityksiä käännökseen. Hän oli täysi tomppeli meidän mittapuumme mukaan.
Ne, jotka tänä päivänä esittävät samoja raamatunkäännösperiaatteita kuin Agricola, nauretaan ulos käännöskomiteoista. Näin kävisi myös Agricolalle, jos hän eläisi meidän aikanamme.
Martti Päivänsalo
Laukaa
Vastaukset 1
Vanhimmat
jossa lukuisia kohtia oli muutettu selittämään mitä Jumala "oikeasti tarkoittaa". Perimmäisenä pyrkimyksenä oli kristillisen opin hajauttaminen, vesittäminen ja lokaan painaminen.
Nykyinen kirkolliskokouksemme tekee tämän saman Hitleriäkin tehokkaammin.