naisen euro on vain 80 senttiä, snt. näin siitäkin huolimatta, että kunnallisten alojen työ- ja virkasuhteisten hoitajien palkkaukselliseen alijäämäisyyteen tehtiin alustava kuoppakorotus.
yleinen palkankorotuslinja on kuitenkin ennätysmäisen korkea, joten ilmastonmuutos ennättää tuhota maapallon, ennenkuin miesten ja naisten palkkaero saadaan kurottua umpeen.
miesvaltaisilta aloilta vaaditaankin siis palkkamalttia ja solidaarisuutta tasa-arvoisemman tulonjaon edistämiseksi.
toinen, reaalisempi vaihtoehto tasa-arvoiseksi palkkaukseksi on, että jokainen hakeutuu sinne töihin, mihin omat edellytykset ja kyvyt riittävät ja tyytyy ansaitsemaansa palkkaan.
yleinen palkankorotuslinja on kuitenkin ennätysmäisen korkea, joten ilmastonmuutos ennättää tuhota maapallon, ennenkuin miesten ja naisten palkkaero saadaan kurottua umpeen.
miesvaltaisilta aloilta vaaditaankin siis palkkamalttia ja solidaarisuutta tasa-arvoisemman tulonjaon edistämiseksi.
toinen, reaalisempi vaihtoehto tasa-arvoiseksi palkkaukseksi on, että jokainen hakeutuu sinne töihin, mihin omat edellytykset ja kyvyt riittävät ja tyytyy ansaitsemaansa palkkaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tässä kuitenkin muutama ehdotus asian tilan korjaamiseksi:
- Enemmän ylitöitä
- Oma firma jolloin voisi itse määritellä palkkansa
- Parisuhde huonommin ansaitsevan miehen kanssa jolloin miehen olisi järkevämpää jäädä hoitovapaille ymv. Tämä myöskin kannustaisi naista tekemään enemmän ja parempipalkkaisia töitä, koska tällöin hän ei saisi viikkorahaa mieheltään vaan päinvastoin joutuisi antamaan sitä itse.
korjaamiseksi on tasoittaa sukupuolijakaumia alojen sisällä - joka tarkoittaa, että nuorille sanotaan reheellisesti, jopa alleviivataan, minkälainen palkkakuitti kullakin alalla tulee odottamaan. Ja väännetään rautalangasta mistä joutuu siksi aikuisena luopumaan.
Tällöin pitää myös kertoa ylitöiden vaikutus palkan määrään ja minkä tyyppisiä yrityksiä kannattaa perustaa. Painottaa pitäisi myös sitä, ettei laske omaa työpanostaan ja ansioitaan puolison varaan.
tuohon lisäisin itse sen, että ammatinvalinnasta tulisi tehdä sp-riippumatonta. ainakin niin pitkälle, kuin kodin ja koulun mahdollisuudet riittävät. segregaatio, eli ammattien jakautuminen sp:n mukaan, pitää yllä palkkaeroja. nainenkin osaa korjata auton, jos sitä perusteellisesti koulutetaan. samoin hitsaus sujuu vakaakätiseltä luontevasti, kun oppii olemaan pelkäämättä valokaarta ja hitsaussuihkua.
Ymmärrätkö sä nyt mitä heität? naiset eivät sovi tiettyihin töihin. Yksi niistä on poliisi, toinen palomies. Naiset eivät vain selviä niistä fyysisistä ponnistuksista, joita nämä työt vaativat. Ei millään pahalla, mutta ajatus naisten tasa-arvosta ei tule ikinä toteutumaan, koska te olette yksinkertaisesti liian heikkoja. Teidän pitää kehittyä sukupuolena ensin.
sihteeriopiston naiset hoitavat noin 300 eurolla miehen noin 15 senttisen
Nainen tienaa siis 20 euroa per miehen sentti, 2000€ per miehen 100 senttiä
Miksi naiset eivät hakeudu koekeapalkka-aloille??? Turha ruikuttaa jos ei jaksa eikä viitsi painaa töitä urakalla, ei miesten korkeampi ansiotaso mikään taivaan lahja ole vaan kovan työn tulos.
Vierastan kaavamaisia tasoitusratkaisuita, kuten lakeja sp.kiintiöistä työelämässä. Toivon todella, ettei sellaisiin tarvitse mennä. Sen tähden pidän tärkeänä, että yhteiskunnassa yhteisesti sovituilla tavoilla aidosti pyrittäisiin sp.riippumattomasti jakautuneeseen hajontaan, on sitten kyse koulutuksesta, ammatinvalinnan ohjauksesta, hakeutumisista ammatteihin, rekrytoinneista, urapositioista.
Myös matalapalkka-alojen palkkauksia tulisi tarkistaa ylöspäin siten, että ihmiset pystyisivät elämään ansioillaan ilman julkisia tukia. Nykyään olemme tilanteessa, jossa valtio/kunnat tavallaan osallistuvat kymmenien erilaisten tukien muodossa pönkittämään työnantajia. En tarkoita vain elinkeinotukia tai työttömien palkkaustukia, vaan mm. asumistukia, toimeentulotukia ym, ilman niitä ei matalapalkkainen voisi ajatellakaan työskentelevänsä kalliiden asumiskustannusten paikkakunnilla, ja ao. yritykset jäisivät vaille riittävää työvoimaa.
Yritysten sivukuluja pitäisi puolestaan vastaavasti vähentää, jotta työvoiman palkkaaminen löisi leiville. Minusta on oikeutettua, että työtätekevillä olisi ahkeruutensa "palkkana" myös tunne siitä, että he pärjäävät itse.
Sen jälkeen tämä mainitsemasi tie on jokseenkin ok:
"jokainen hakeutuu sinne töihin, mihin omat edellytykset ja kyvyt riittävät ja tyytyy
ansaitsemaansa palkkaan"
Yllä mainitut toiveet jäävät pitkälti sanahelinäksi, ellei seuraavaa toteuta, ja mahdollisimman pian:
Mikäli äitiyslomat ja niihin liitetyt muut hoitovapaat ja lastenhoitolomat aiotaan pitää yhtä pitkinä kuin nykyään, niin lakisääteisesti tai tes-sopimuksin on loma"rasitteet" jaettava molempien vanhempien kesken puoliksi. Ehdottomasti. Muuten naiset jäävät jo kalkkiviivoilla jalkeen miehistä, ja nykyiset epäoikeudenmukaiset ja epätasaiset ammatilliset ja ansiotasolliset jakaumat jatkuvat nykyisenlaisina jäätikköjen sulamiseen asti.
Tuo viimeksi mainittu on välttämätön ehto. Samalla kun se on eduksi naisväelle, on se eduksi myös miehille siinä mielessä, että se antaa hyvän mahdollisuuden isille osallistua lastensa elämään ja saada siitä iloa. Ja käytännön kasvatusosaamisesta huoltovastuun määräämisiseksi avioerotapauksissa olisi näyttöä tuomioistuimillekin. Ennen kaikkea lasten kiintymys ja luottamus myös isiin vahvistuisi.
isyys- ja vanhempainvapaista on jo tehty suuri uudistus :
http://www.isyys.net/articles/290/
itse asiassa lähestulkoon kattavasti ja jokaisen talouden omiin intresseihin sopiva lastenhoitomalli on siis olemassa. sitten on vielä sekin tosiasia otettava huomioon, että jokaisella lapsella on suurinpiirtein yksi äiti, mutta ainoastaan 0,7 isää. siis keskimäärin lastenhoito ja vastuu heistä on enemmän naisten harteilla edelleen.
palkkaeroa tuo lastenhoidon tasa-arvoistaminen tietysti osaltaan tulee jo lähivuosina pienentämään. siitä huolimatta näkisin edelleen työelämän jakautumisen ammattikuntien mukaan tuottaviin/ylläpitäviin ammatteihin ja niiden sukupuolen mukaiseen korrelaatioon ylläpitävän edelleen saavuttamatonta palkkaeroa.
tehyn työtaistelu viimeisenä toi esille senkin seikan, että julkinen työnantaja ei kykene maksamaan määräänsä enempää palkkaa, vaikka henkilökunta olisi kuinka koulutettua. esm sairaanhoitaja, jolla on peruskoulutuksen lisäksi työelämässä tapahtuvaa erikoistumista. näin "vähemmän" koulutettu teknisen alan suorittaja voi edelleen päästä suuremmille hankkeille yksityissektorilla, jossa työnantajan maksukyky ja tarve saada osaavia yksilöitä töihin on toista luokkaa.
tehyn työtaistelun yhteydessä lisäksi kävi ilmi, että matalapalkkaiset itsekään eivät odota samapalkkaisuustyöryhmiltä yms. kovin suuria. tehyn valtuuston varapuheenjohtaja totesi itse tehdyn sopimuksen tiimoilta, että sama palkka samasta työstä on klisee, joka kuuluu juhlapuheisiin. kova työ onkin arvovaltaisella samapalkkaisuustyöryhmällä saada ay-järjestöt solidaarisesti toteuttamaan ammattiryhmien keskeistä vaativuusvertailua. itse näkisin pikemminkin, että palkkakilpailu tosiasiallisesti kiihtyy. etenkin, kun lähivuosiksi on ennakoitu taloudellista taantumaa, jolloin asuntovelat ja muu kustannuspaine pakottavat jokaisen pitämään kiinni saavutettuista eduistaan.
On toki hyvä, että isillekin SALLITAAN hieman isyysvapaata ja sallitaan vanhempainvapaata, suunta on ok. Mutta se ei riitä, olen tasanjakamisen kannalla ehdottomasti, muu ei auta naisen aseman parantamiseen työmarkkinoilla, nainen käytännössä pienipalkkaisempana jää aina kotiin hoitamaan lapsia, koska perheen kokonaistalouden kannalta on tuottoisampaa isän työssäkäynti. Siihen hyvät aikeet sp.tasa-arvoisuuteen töpöhtävät.
En syytä isiä tai perheitä valinnoista, ne ovat järkeenkäypiä. Samalla naisia sorsivia, ja niin entinen meno jatkuu seuraavaan jääkauteen saakka.
Ts. muutos on hidasta. Yh-tapauksissa tietenkin huoltajan on saatava hoito- ym. -vapaat kokonaisuudessaan, mikäli toista vanhempaa ei todellakaan saada hoitamaan lapsiaan, tai ko. vanhempaan ei voi luottaa (esim. viinaanmeneviä). Tällöinkin työnantajakustannukset on välttämättä saatava jaetuiksi tasan molempien vanhempien työnantajille.
Yllä mainituilla parannuksilla naisten työmarkkina-asema paranee luontevaa tietä verrattain nopeasti ja varmasti, ja mikä parasta, ilman kiintiöitä. Mainitut korjaukset lainsäädäntöön/tesseihin olisivat myös selkeästi oikeudenmukaisia sp.neutraaliuden kannalta.
Markkinoiden vallalle ei paljoa kai pystytä tekemään, julkinen valtakin nostaa kädet ylös lepsusti. Mutta tätä julkisorganisaatiotkaan eivät voi välttää: kun työvoimasta alkaa olla niukkuutta, on siitä työvoimasta maksettava. Jatkossa yhä enemmän, mikäli hommaa aiotaan pyörittää lakisääteisissä mitoissa. Jos ne eivät siihen pysty, on niiltä mennyt oikeus olla olemassa.
Tehostaminen on avainsana, sen ei pidä tarkoittaa ihmisten hiostamista, vaan turhan karsimista, jättinyrokratiasta on paljon poisotettavaa ja suoristettavaa. Suoritustasoa työllistetään tarpeettomilla toimilla ja raportoinnilla, raportoitavat suoritteet on saatava normalityön automatisoituina impulsseina, it-tekniikkaa on muutenkin laajennettava hallintopuolen toimintoihin jne. Jos yksikin hierarkian välitaso saataisiin pois, vähenisi byrokratiakin tuntuvasti.
Tehyn ja muiden julkisalojen sopimuksista sanoisin maallikon näkemyksenä, etten ymmärrä Superin naputusta samanpalkkaisuustarpeesta uudessa tilanteessa. Mielestäni perushoitajat tekevät toimenkuvansa ja koulutuksensa perusteella erilaista työtä kuin sairaanhoitajat, niinpä palkkauskin ja palkkasopimukset saavat olla erilaisia. Ko. ammattilaiset kuuluvat eri liittoihinkin. Liittoon kuulumattomaan perushoitajaan sovelletaan Superin sopimusta, sairaanhoitajaan Tehyn sopimusta (yleissitovuus). En ymmärä koko kiistaa.
työnantajallahan ei ole suoranaista elatusvastuuta työntekijöidensä perillisten suhteen, joten siinä mielessä suomalainen järjestelmä on jopa vallankumouksellinen ja aikaansa edellä. molempien lapsen vanhempien työnantajaa rokotetaan yhtä paljon vanhempainlomien korvauksilla.
yh-vanhempi on yksinhuoltaja, eli on usein tehnyt tietoisen valinnan lapsen hoitovastuun ottamisesta yksin kannettavakseen. tällöin ei tietenkään perustuslainkaan mukaan voida pakottaa kolmatta osapuolta etä- tai muuksi maksuvelvolliseksi vanhemmaksi, vaikka tämä olisikin geneettisesti tämän kyseisen yksinhuollettavan lapsen isä. elatusmaksut tietysti kuuluu maksaa niiltä osin, kuin oikeus niitä on määrännyt ja MAKSUKYKY sallii. ainahan se ei salli, johtuen ymmärrettävistä syistä, kuten tilapäinen työttömyys tai sairaus. tällöin yhteiskunta ottaa sijaisvanhempana osavastuun yh-perheen taloudellisesta toimeentulosta huolehtimisesta.
samapalkkaisuusongelma tehyn sopimuksen tiimoilta tulee siinä, että samalla sairaalan tai muun th-yksikön osastolla saattaa työskennellä kaksi sairaanhoitajaa samanlaisilla työkokemuksilla samanlaisissa tehtävissä, toisen kuuluessa tehyyn ja toisen johonkin muuhun järjestöön. tällöin tehyläiseen hoitajaan sovelletaan tehyn allekirjoittamaa sopimusta ja siihen toiseen kvtes:sta, joka on eräiltä osin tehyn sopimusta heikompi.
super on perus- ja lähihoitajien liitto, tosin liittojen suuresta määrästä johtuen osa perus- ja lähihoitajista liittyi loppusyksystä tehyyn luullen pääsevänsä siten paremman tes:n piiriin. väärin ymmärretty sikäli, että tehyn sopimus koskee pelkästään sairaanhoitajia tai vast. tehtävänimikkeen alaisia töitä. perus- ja lähihoitajia koskee ainoastaan syyskuussa allekirjoitettu yleinen työ- ja virkaehtosopimus.
sama palkka samanarvoisesta työstä on niin epämääräinen vaade, että sillä voidaan tarkoittaa lähes mitä vain työn vaativuuteen liittyvää arviota. ay-järjestöjen voima on kuitenkin vielä niin vahva, että liitot haluavat ajaa ainoastaan omien jäsentensö etuja, eivätkä mielellään ryhdy tosissaan mihinkään yleissitoviin työnvaativuusarviointeihin. työnantajan palkanmaksukyky on myös oleellinen lisäarvo, jota käytetään haettaessa ammattiryhmille sopivaa palkkaa. julkinen sektori ei tunnetusti pysty pitkään kilpailemaan palkoilla erikoistuneiden vientiteollisuusalojen kanssa. samoin putkimiehet voivat isoine mahoineen kaksin käsin kiskoa mieleistään palkkaa, koska ovat avainryhmässä hekin ja erikoistuneita putkien korjaamiseen. näin siitä huolimatta, että sairaanhoitajat ovat korkeammin koulutettuja naisia.
"työnantajallahan ei ole suoranaista elatusvastuuta työntekijöidensä perillisten suhteen"
Eipä tietenkään, en ole niin sanonutkaan. Sen sijaan kaikkien sellaisten, jotka joko arvostavat ja/tai hyötyvät seuraavista asioista, on kannettava osaltaan vastuuta: että meillä Suomessa a) vallitsee oikeudenmukaisuus, b) ihmisten tasapuolinen kohtelu, c) on riittävästi suomalaisia, jotka ovat d) riittävän monipuolisesti koulutettuja ja e) terveinä pidettyjä ja f) motivoituneita työntekoon. Siis lähes kaikkien tahojen.
Tähän tarvitaan julkista panostusta (lait, verot, tuki) ja yksityistä panostusta (asenteet, maksut ja muu tuki). Eivät työnantajat saa olla vapaamatkustajia sen enempää kuin me muutkaan, t.a. tarvitsee osaavaa työvoimaa, panostakoon osaltaan sen saantiin (synnytys- ja hoitovapaat, ja ne siten, että jakautuvat 50/50 vanhempien kesken), sen kouluttamiseen (verotus, oppisopimukset, ammatillinen täsmäkoulutus) ja motivointiin (oikeudenmukainen tasapuolisuus osaamisen ja uran arvioinneissa ja palkitsemisessa sukupuolten, etnisen, uskonnollisen tms. taustan vaikuttamatta, siis suosimatta tai syrjimättä säälistä tai lukkarinrakkaudesta tai tekohyveellisestä enemmistö-/vähemmistönäkökulmasta).
"molempien lapsen vanhempien työnantajaa rokotetaan yhtä paljon vanhempainlomien korvauksilla"
Mitä tarkoitat? Kun äiti pitää täydet synnytys- ym. vanhempainvapaat ja mies ei, niin molempien vanhempien työnantajia rokotetaan yhtä lailla? Tai jos isä pitää ne nykyisin sallitut maksimit ja äiti loput, niin rokotetaan yhtä paljon? Ei taatusti, tai sitten uusi parempi lainsäädäntö on hiipinyt tietämättäni voimaan. Kyllä äidin t.a. saa kantaa suuremmat taloudelliset rasitukset ja sijaisten töiden järjestelyharmit. Tästä syystä naisia syrjitään työmarkkinoilla ja kun naisia palkataan, menetykset otetaan jo etukäteen huomioon palkkauksessa. Tasan ei käy, ei millään.
Ehkä tepsivin ratkaisu olisi maksaa työnantajille lähes sataprosenttiset korvaukset lapsista johtuvista poissaoloista, mutta kyllä myös t.a:lla pitäisi olla jotain suoraa taloudellistakin vastuuta tästä työvoiman jatkuvuudesta, ja ainakin kustannusten pitäisi jakautua tasan myös isien työnantajille, vaikka nämä eivät ko. "lomia" pitäisikään.
Yh-vanhemman "tietoinen" valinta on usein myös pakon sanelema valinta, tiedät sen hyvin. Elatusvelvollisten maksujen laiminlyönnit eivät läheskään aina johdu maksukyvyn puutteesta, senkin tiedät. Jo 5 vuodessa saatavat vanhenevat maksuja laistavilta, se on joillekin filureille mukava tapa säästää "turhassa" ja panostaa omiin viihdykkeisiin.
Jos saman työpaikan samoissa tehtävissä toimii saman työkokemuksen omaavia sairaanhoitajia sekä Superiin että Tehyyn kuuluvina, niin oma moka, jos tes ei ole oikea. Ratkaisukin helppo. Aika teoreettinen juttu. Kyllä asia on mielstäni niin, että jokaiseen sovelletaan omaa tessiä, ja villeihin sovelletaan työn mukaista tessiä. En edelleenkään ymmärrä koko keinotekoista ongelmaa.
Markkinoilla vallitsee markkinalainalaisuudet, kysynnän ja tarjonnan suhde, kysynnän ja tarjonnan joustot. Mutta terveydenhoidon saralla nyt ovatkin hoitsut jo pääsemässä niskan päälle (lekurit ovat olleet jo pitkään), hoitajista on pulaa. On maksettava palkkaakin, ehkä jopa jopa muutettava joustamatonta hierarkkista johtamista työntekijän elämäntilannetta ymmärtävään suuntaan, juma!
Julkisvallan on maksettava, tai ala yksityistyy juoksujalassa, en pidä siitäkään, on maksettava voittomarginaalit ym. voitelut kukkulan päällä istuville, että sairaat saisivat hoitoa. Haluaisin "voiton" edes hyödyttävän julkisten terveyspalveluiden parantamista, en omistajien puoliverottomia osinkotuloja.
Julkisvallankin on lisäksi otettava huomioon myös kansalaisten oikeustaju, ei se aivan tarpeeton ole nykypäivänäkään, ihme kyllä.
samasta työstä samalla kokemuksella kuuluisi saada samaa palkkaa riippumatta siitä kuuluuko työntekijä mihin ay-järjestöön vai kuuluuko ollenkaan. tehy-sopimuksen problematiikka on tosin minimaalinen, ero parinkympin luokkaa, mutta periaatteelliselta kannalta kuitenkin kiinnostava.
vihjeenä voisin mainita, että työnantajan ei edes KUULU tietää työntekijöidensä järjestäytymisasteesta. perustuslaki tulee tässäkin tilanteessa esille siten, että jokaiselle on taattu oikeus järjestäytyä ja kuulua ay-järjestöön sen järjestön jäsenyyden vaikuttamatta työtekoon tai siitä saatavaan palkkaan. periaatteessa siis kunta, joka maksaa tehyläiselle sairaanhoitajalle parempaa palkkaa, syyllistyy syrjintään. :) näin myös käytännössä.
samoin sairaanhoitajien paikallisten ns järjestelyvaraerien ja tuloksellisuusbonusten jako muistuttaa osin vanhaa pärstäkerroin-menettelyä.
vanhempainvapaauudistus, joka astui lain muodossa voimaan vuosi sitten, tasasi ratkaisevasti vanhemmuuden takia myönnettävien lomien kustannukset molempien vanhempien työnantajille. ainoastaan 4 viikon mittainen synnytysloma on pakollinen, muut vanhempainvapaat ovat vapaavalintaisia ja molemmilla vanhemmista on mahdollisuus pitää yhtä pitkä osuus kuin toisenkin. isät eivät käsittääkseni synnytä eikä imetä, joten luonnollisesti äidit pääsevät käyttämään enemmän palkallisia vapaita.
yh on usein valinnut itse itsensä lapsensa yksinhuoltajaksi, joten silloin ei luonnollisestikaan lapsen toiselle geneettiselle vanhemmalle muodostu tarvetta pitää vanhempainvapaata. hänen työnantajansa ei siis ole maksu -eikä elatusvelvollinen siinä suhteessa.
nykymallissahan vanhempainvapaiden kustannuksiin osallistuvat ainoastaan ne työnantajat kohdennetusti, joiden työntekijät näitä tasa-arvoisesti saatavilla olevia vapaitaan käyttävät.
1. Kunta tietää tarkallen työntekijän liiton, ay-jäsenmaksut pidättää jo palkkakonttori, tästä on sovittu ta- ja tt-osapuolten kesken. Kyllä kunta (ja myös yksityinen työnantaja) tietää silloin järjestäytymisasteenkin ja kaiken muun siinä ohella (mm. toimenkuvat ja tosiasialliset työtehtävät). Jokaiseen työntekijään sovelletaan sitä työehtosopimusta, jonka alaisuuteen kuuluu, se on laillista ja se on oikein. Ainakin vielä nykyään.
Samasta työstä sama palkka: esim. kuntien ulkoistetut siivoojat voivat saada erisuuruista palkkaa kuin kuntien omat siivoojat saisivat, paperiteollisuuden siivoojat eri palkkaa kuin kunnalliset siivoojat jne. Niin, ja miehet eri palkkaa samasta työstä kuin naiset, erityisesti yksityissektorilla, mutta eroja on julkispuolellakin. Aina löytyy sopivasti pikkuisen erilaista toimenkuvaa, että palkkaerot saadaan näyttämään perustelluilta.
Ne, jotka kokevat kärsivänsä järjestäytymissyistä, voivat itse oikaista tilanteen liittymällä toimenkuvansa mukaiseen liittoon, mikäli ao. liiton sopimuksia alalla sovelletaan. Kuten sanoin, oma moka, jos ei sitä tee, tyhmyydestä sakotetaan kaikkialla.
2. Vanhempainvapaat: kun ne isät eivät todellakaan pidä sallittua osuutta vapaistaan, sitä juuri kritisoin. Eivät silloin mene tasan ta-kustannuksetkaan, naisten ura siinä kärsii väistämättä. Olisi pakotettava 50/50-jakoon, muuten ei tasapuolisuus toteudu. En jaksa enää toistaa tätä ties monettako kertaa.
3. "yh on usein valinnut itse itsensä lapsensa yksinhuoltajaksi, joten silloin ei luonnollisestikaan lapsen toiselle geneettiselle vanhemmalle muodostu tarvetta pitää vanhempainvapaata"
Johan sanoin, ettei aina ole kyseessä yh:n vapaa valinta, vaan se on ollut ainoa käytettävissä oleva tolkullinen ratkaisu. Toiseksi: miten niin "ei muodostu tarvetta"? Kyllä vaan sellainen tarve nimenomaan voi tulla, ja voisin kuvitella, että yh-lapsenkin isä rakastaa lastaan ja auttaa hoidossa, jos voi ja tilanne on kiperä. Mutta ei ole pakko, ei. Silti olisi paikallaan, että isän ta. joutuisi subventoimaan puolet ko. vapaista, vaikkei isä niitä pitäisi.
sopimusoikeus on tosiaan olemassa ja sitähän tehykin hamuaa, siis yksin määritellä ja sopia yleissitovia tes:ia riippumattomana muista kunta-alan työntekijäjärjestöistä. asia on tällä hetkellä kiistanalainen, koska tehyn jäsenmäärä ei taida riittää yleissitovuuteen. niinkuin totesinkin, ay-järjestöjen omat intressit menevät edelle kaikkia työtehtäviä vertailevista samapalkkaisuustyöryhmien suosituksista. puheet samanarvoisista töistä jäävät siis juhlapuheiksi.
vanhempainvapaista isät käyttävät yhä suuremman osan, siinä mielessä kehitys on suotuisa. vanhempainvapaitahan ei tokikaan ole pakko pitää, jos työura ei niitä suosi.
etävanhemman kohdalla työnantajan vastuu on tietysti ymmärrettävää. suuri osa yh-vanhemmista on myös valinnut osansa niin, että he ovat vapauttaneet tosiasiallisen isän kokonaan taloudellisista vastuista ja samalla hoitovastuusta.
.. kalevalaista laulantaa kertosäkeineen. Muutenkin ollaan jo siirrytty muinaisuuteen sivulle 2. Vaan jatketaan rutiinilla.
1. Tehyn jäsenmäärä/yleissitovuus: millä perusteilla ei riitä yleissitovuuteen, eikö ehdottomasti enin osa hoitsuista kuulu Tehyyn? Jos kuuluu, kyllä sen normaalijärjen mukaan pitäisi riittää.
Kun pidät keskustelussa yllä kovastikin tuota Superin/Tehyn epätasa-arvoteemaa, niin kerro meille muillekin, paljonko Superissa on sairaanhoitajia ja paljonko niitä on Tehyssä. Tehdään sen jälkeen päättelyitä yleissitovuudesta. Kärpäsiä vai härkäsiä tässä kalutaan? Jos kärpäsiä, niin omat kirjoituksesi kalskahtavat hieman juhlapuheelta.
2. Ay-puolella sen enempää kuin työnantajapuolellakaan eivät puheet samanarvoisista töistä ole tähän mennessä olleet muuta kuin sanahelinää. Tiukan paikan tullen - eikä ole tarvinnut olla edes tiukkaa - heikommat liitot, matalapalkkaiset ammatit, palvelualat, naisvaltaiset työt on aina, siis AINA, jätetty jalkoihin. Naispalkkakorotuksille on lähinnä naureskeltu. Lellitty vientisektori on kahminut potin, hyvänä kakkosena ovat seuranneet miehinen rakennusala ja kuljetusala SAK-puolella, julkisella sektorilla kunnon ammateista lekurit, muista poliittissidonnaiset virkaherrat eduskunnan & ministerien palkankorotusautomaatin myötä.
3. Isien vanhempainvapaat: toistan taas, ettei riitä vapaaehtoisesti hissun kissun hitaasti suureneva isien osallistuminen, vaan vaadin pakollista puolittamista. Puolet äideille, puolet isille, ja ne "lomat" on myös pidettävä näin. Muuten vasta lapsenlapsenlapsenlapsenlapset vasta ehkä ovat lähellä tavoitetta.
Vapaaehtoisuus on tässä samaa hurskastelevaa perushuttua, kuin että "Suomessa miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia lain edessä", joten mitään epätasa-arvoa ei ole. Juu juu. Käytäntö, yhteiskunnalliset analyysit ja sosioekonomiset indikaattorit osoittavat naisten aseman selvää huonommuutta tilastollisesti merkitsevästi useimmilla mitatuilla muuttujilla.
4. "suuri osa yh-vanhemmista on myös valinnut osansa niin, että he ovat vapauttaneet tosiasiallisen isän kokonaan taloudellisista vastuista ja samalla hoitovastuusta"
Mitä tarkoitat väitteelläsi? Ettäkö yh-äideistä suuri osa ei ole halunnut taloudellista tukea lastensa isiltä? Ja että äidit eivät halua kunnollisten isien osallistuvat lastensa hoitoon ja elämään millään tavalla? Merkillinen väite, varmaan pystyt antamaan linkin todistaaksesi asian.
Sanomattakin on selvää, että väkivaltaiset tai epäluotettavat tai muuten hulttiomaiset isät eivät ole toivottua kasvattaja-ainesta edes koirille, saati lapsille. Elatusmaksut pitää silti maksaa, mikäli isät siihen pystyvät, se on selvä. Kyllä köyhälle raha kelpaa, suurin osa yh-äideistä on tukien tarpeessa.
sairaanhoitajista osa on järjestäytynyt jhl:n tai oaj:n jäseniksi. jotkut ideologista syistä, osalla vaikuttaa myös jatkokoulutus ay-järjestön valintaan.
työtehtävissä palkka määritellään ensisijaisesti tes:n mukaisesti, näin kunta-alalla ainakin. jonkin järjestön jäsenyys ei siis saisi vaikuttaa palkkauksen suuruuteen, ainakaan suoranaisesti. jos siis jokin kunta tai kuntayhtymä alkaa soveltaa eri palkkauksellisia periaatteita samoja töitä tekevien kesken, ollaan jo lähellä työsyrjintää.
samanarvoisten töiden vaativuusarvioita on jonkin verran tehty, kokeiluprojekteista on stm:n sivuilla raportit. lähinnä niissä tulee ilmi se, että odotuksiin nähden tulos on jäänyt laihaksi. samoin runsaista arviointipalavereista ja -neuvotteluista työnantajan ja -tekijäpuolen välillä on ollut lähinnä haittaa itse työnteolle. aika ja tupakkaa on siis palanut, kun prosentin kymmenyksiä on viilattu "tasa-arvoisiksi". ainakin näillä kokemuksilla siirtyminen yleiseen valtakunnalliseen työnvaativuuden arviointimenettelyyn saadaan aikaan vain pahaa mieltä.
liittokohtaisilla neuvotteluilla ja ay-järjestöjen solidaarisuudella toisiaan kohtaan saadaan parempi lopputulos mielestäni. kuten tehyn työtaistelussa, jota metalliliiton osastot ja akt tukivat voimakkaasti-, voidaan jopa sanoa niinkin, että naisvaltainen hoitoala sai muhkean kuoppakorotuksensa nimenomaan miesvaltaisten voimakkaiden ay-järjestöjen ansiosta. :)
vanhempain- ja hoitovapaat eivät ole pakollisia, joten isiäkään ei voi pakottaa pitämään "puolia" näistä vapaista. neljän viikon synnytysloma on ainoa pakollinen vapaa, ja silläkin on lääketieteelliset perusteet. vanhempainvapaajärjestelmä vaatii tietysti tarkastelua ja muutoksia niiltä osin, kuin se puutteellisesti kattaa olemasssaolevaa tarvetta. pakollisuuteen en kuitenkaan usko, valinnanvapaus tulee säilyttää.
suuri osa yksinhuoltajista, siis äideistä, ei välttämättä halua lapsen isää ollenkaan elämäänsä. lähipiiristäni voin nimetä heti ainakin neljä yh-äitiä, joilla on lapsia eri miehiltä, joiden isyyttä ei ole joko tunnustettu tai joilta elatusmaksuja ei ole vaadittu.
1. Kysyin sairanhoitajien lukumääriä eri liitoissa. Et siis tiedä sinäkään. Saati toimenkuvia, ts. tekevätkö eri liittoihin kuuluvat sairaanhoitajan työtä saman kunnan samassa toimipaikassa, asiantila on näytettävä toteen. Jos eivät tee, niin mahdollinen ongelma on pelkästään teoreettinen.
2. Nykyään palkat maksetaan tessin perusteella, kuten itsekin kirjoitat. Liitoilla on omat tessinsä. Tähän mennessä ei niiden erilaisia, jäsensidonnaisia soveltamisia "sama työnantaja-sama työ-sama palkka"-asiassa ole riitautettu oikeudessa, joten ennakkotapauksia ei Suomessa ole tasa-arvolain eikä EY-direktiivien suhteen. Näin ainakin median mukaan. Ei taida olla edes tiedossa yhtään todellista ristiriitatapausta.
3. Vanhempainvapaista olemme eri mieltä ja ilmeisesti pysymme. Ilman pakollista tasajakoa ei paljon mikään tule muuttumaan vuosikymmeniin. Sinusta hyvä, minusta paha. Äidit syrjäytyvät jatkossakin työelämässä perhesyistä ja kaikkia naisia, naimattomia ja lapsettomiakin, arvioidaan potentiaalisina synnyttäjinä.
Se näkyy jatkossakin matalampina palkkoina ja huonompina työurina. Ymmärrän hyvin, että te miehet ette halua muutosta, ainakaan omana elinaikananne.
4. Väitän takuuvarmasti, että suurin osa yh-äideistä haluaa ainakin elatusmaksut. Jos ja kun niitä ei saada perityksi biologisilta isiltä, maksetaan niitä julkisvaroista vuosittain huomattavia summia. Fakta. Esitä muita todisteita oman oudon väitteesi tueksi, kuin 4 tuttuasi.
kohta 1. asia on melko pitkälle teoreettinen, johtuen siitäkin, että tehyn oma sopimus on niin lähellä yleistä tes:sta. kuitenkin hoitajatkin liikkuvat ja vaihtavat työpaikkoja, jolloin eri liittoihin kuuluvat tekijät vääjäämättä työskentelevät samoissa töissä saman työnantajan palveluksessa. mistä tullaan kohtaan 2. eli samapalkkaisuuteen direktiivien säännöstöillä ja tasa-arvo- ja työsuojelulain syrjintäpykälien muodossa. työnantaja soveltaessaan nimenomaan samaa työtä tekeviin eri tes:ia syyllistyy väkisinkin syrjintään. ay-jäsenyys, tai muu, vaikkapa puolueen jäsenyys, ei voi olla peruste erilaiselle palkanmaksulle. :)
kuitenkin tehy hakee "miestapaisella" aggressiivisella toiminnalla sopimusoikeutta itselleen ja haalii jäseniä lähes väkisin. tehy saikin naistutkimus-palkinnon juuri valitsemillaan itsekkäillä työtaistelukeinoilla, vaikka ne sotivatkin nimenomaan naisjärjestöjen ja feministien juhlapuheissaan peräänkuuluttaman "sama palkka samasta tai saman arvoisesta työstä" -periaatetta vastaan.
vanhempainvapaista voi tietysti kehittää sellaisen mallin, jossa kummallakin vanhemmalla on oikeus käyttää enintään puolet kaikista mahdollisista lomista. tällä keinolla isätkin "pakottautuvat" käyttämään oman osuutensa, sikäli varmaan on kehittämisen varaa olemassa.
tottakai suurin osa yh-vanhemmista haluaa elatusmaksut. suuri eli melkoinen osa yh-äideistä taas ei halua lapsen biologista isää mukaan omaan perhearkeensa eikä muutenkaan elämäänsä. vastaavasti suuri eli runsaslukuinen joukko miehiä maksaa elatusmaksuja lapsista, joiden isiksi he eivät ole halunneet alunperinkään. juridisen abortin mahdollisuus poistaisi tämänkin vastahakoisten isien ongelman. miehellä tulisi siis olla oikeus kieltäytyä tulemasta isäksi, kuten naisella on oikeus kieltäytyä synnyttämästä alulle saatettua lasta keskeyttämällä raskaus. sitten on vielä tuo aikaisemmin mainitsemani suuri ja runsaslukuinen joukko yh-äitejä, jotka ovat halunneet lapsen, mutta syystä tai toisesta eivät ole halunneet rasittaa sitä lapsen isää
elatusmaksuilla tai muilla vanhemmuuden taakoilla. heille yhteiskunta maksaa silloin elatustuen.
.. vaikka naisen euro on vajoamassa yhä alemmas..
1. Työntekijöihin sovelletaan sen liiton tessiä, johon työntekijä kuuluu ja jonka työnantajapuoli on hyväksynyt sopimuskumppaniksi. Muihin samaa työtä tekeviin "villeihin" sovelletaan tessiä yleissitovuuden perusteella.
Se on jo vuosikymmeniä sovellettu tulkinta sekä tämän päivän tulkinta juridisesti. Työnantaja- ja työntekijäliitot ja niiden sopimusten sovellusalat ovat siis juridiikkaa, riitoja ratkotaan työtuomioistuimissa ja soveltuvin osin myös yleisissä oikeusasteissa. Kyse on legaalisista oikeuksista ja vastuista, ei poliittisten puolueiden tai ompelukerhojen jäsenyydestä, joita näyt käyttävän vertailukohtana.
Jos nyt Super/Tehy-tilanteessa tulee sovellusristiriitoja, pitää tapaukset ensin riitauttaa ja sitten todentaa, riitauttajalla on myös oma todistustaakkansa. Luulisin, että ko. "tasa-arvoriita" riita viedään EY-tuomioistuimeen saakka, niin epäselvä se on ja seuraukset jokseenkin mullistavia koko EU:ssa. Saadaan ennakkotapaus tes-lakien ja tasa-arvolakien välisestä sovelluskäytännöstä.
2. Järjestäytymisen perusteet: teollisuusliittopohjaisuus/alapohjaisuus. Joillain aloilla, esim. paperiteollisuudessa, tapahtuu järjestäytyminen teollisuusliittoperiaatteella, lähes kaikki saman teollisuudenalan työt ja toimenkuvat on luokiteltu, nimetty ja hinnoiteltu samaan sopimukseen. Koneenhoitajat, siivoojat ja muut nimikkeet.
Monilla aloilla työnantaja solmii sopimukset usean työntekijäliiton kanssa. Näin esim. Yle, Finnair ja vaikkapa kunnat. On erikseen sopimuksia toimihenkilöille, erikseen kiinteistönhuoltajille, erikseen tekniselle toimelle, terveydenhoidolle jne, mikäli ko. toimintaa on työnantajalla laajasti. Lukuisia sopimuksia ja neuvotteluprosesseja, toisensa poissulkevia. Ilman omaa sitoutumista sopimuksiin (tai jäsenyyksiin) sovelletaan yleissitovuuden perusteella vallitsevia ehtoja.
Järjestäytyminen edellyttää mielestäni vissiä kurinalaisuutta. Järjestökentän pitäisi pitää huolta siitä, että järjestöillä on jäseninään vain sellaisia työntekijöitä, joiden työehdoista ja palkoista sillä on oikeus sopia.
Esim. lastenhoitotyötä tekeviä ei pidä ottaa rakennusliittoon ja päinvastoin, metsureita pankkialan liittoon jpv. Jos ihminen kuuluu ay-järjestöön, pitäisi ko. järjestöllä olla järjestöpoliittinen oikeus sopia kyseisen henkilön työehdoista.
Jos esim. Superiin kuuluu sairaanhoitajia, ja Superin tes ei kata sairaanhoitajien sopimusalaa, pitäisi mielestäni Superin itse irtisanoa jäsenyydestä sairaanhoitajansa. Muu on petosta. Myös ko. hoitsujen olisi osattava tehdä asianmukaiset päätökset.
Tehyllä on oltava kiistämätön oikeus omiin sopimuksiin omalla alallaan. Kun perushoitajien ja sairaanhoitajien palkat, ikä- ym. lisäjärjestelmät ja ehdot alkavat kulkea eri tahtia omiin suuntiinsa, on edessä aika merkillinen tilanne. Soveltaako kunta Superin hoitsuihin aivan toisen järjestön ehtoja, kuin mihin työntekijä kuuluu. Jos kunta käyttää Tehyn ehtoja jäsenyydestä piittaamatta, niin yhtä perustellusti kunta voi käyttää Tehyn hoitsuihin Superin ehtoja, mahdollisesti alentaa palkkoja ym. Ei tällaisesta sotkusta mitään hyvää seuraa.
Järjestösotia niistä tulee, se ei ole työntekijäiden eikä työnantajien etu. Tarvitaan järjestöjen välinen keskinäinen kuri sopimusten ulottuvuuksista ja niiden mukaisista jäsenyyksistä ja neuvotteluoikeuksista.
Eivät kaikki tessit voi olla toiveikkaasti teollisuusliittopohjaisia siten, että niissä on pykälät siivoojista hoitsuihin ja toimihenkilöihin ja eritystyöntekijöihin, ja kaikki tessit kilpailevat keskenään markkinoilla samoista duunareista.
3. Vanhempainvapaat. Pakollinen puolittaminen sekä rahallisessa mielessä että fyysisenä poissaolona työpaikalta on mielestäni paras ratkaisu. Koska kaikkia vanhempia ei käytännössä kuitenkaan saada ainakaan "fyysisesti" mukaan, käyvät vain työssä eivätkä pidä omaa puolikastaan hoidoista, on oltava muita tasoittavia keinoja.
Yksi voisi olla sentapainen, että em. laillisista poissaoloista korvataan työnantajille julkisista varoista lähes 100%. Koska mielestäni elinkeinoelämän ja muiden työnantajatahojen intressissä on sopivan syntyvyystason ylläpitäminen ja yhteiskunnan satsaus osaavan työvoiman kouluttamiseen, pitäisi ko. tahojen osallistua kuitenkin jossain määrin vanhempainvapaiden kustannuksiinkin.
Ko. kustannusosuus (äidin työnantajalta tietty osuus palkasta ja isän työnantajalta sama osuus palkasta) menisi valtiolle, joka sitten vanhempainvapaan käytön perusteella korvaa poissaolon työnantajalle sataprosenttisesti. Toisen vanhemman ta. ei saa tietenkään rahaa, mutta ei sen ole tarvinnut häiriytyä poissaoloistakaan. Edut ja haitat pitäisi pyrkiä tasapainottamaan siten, ettei olisi pelkästään hyötyjiä (vapaamatkustajia) ja pelkästään taakankantajia. Käytännössä hoitovapaista laistavien isien työnantajatkin pantaisiin osallistumaan. Jos isä ei laista, saa ta. täyden korvauksen.
4. Yh-tapauksissa löytyy varmasti sekä toisen osapuolen torjuvia että sopuisia ratkaisuja. Yh saattaa olla joskus enemmän käytännönratkaisu, kuin jatkuvasta vihanpidosta johtuva. Sitä paitsi ajan kuluessa voivat vanhat kaunatkin laimeta, ja ne "toisetkin vanhemmat" ehkä haluavat osallistua lastensa elämään useammin, ja se ehkä myönteisesti myös sallitaan. Kaikenlaisia tapauksia löytyy, vapaaehtoiselle sopimiselle pitäisi aina olla tilaa.
Eikös yh-sopimuksissakin sitä paitsi sovita tapaamisoikeuksista? Huoltajuus on toisella kokonaan, toisella tapaamisoikeuksia. On vain niin, että "sillä toisella" on oikeuksia, ei velvoitetta tavata lapsiaan. Kovin vinoutunutta.
.........