Hei!
Tuli tässä mieleen,että miten kirkosta eronnut menettelee,kuolemantapauksen sattuessa?
Minne ottaa yhteyttä?
Minne vainajat haudataan?
Ovatko kulut samaa tasoa kuin kirkollisessa hautaamisessa(siis paljonko keskimäärin?)?
Ovatko käytännönjärjestelyt yhtä helpot/vaikeat,kuin kirkkoon kuuluvalla?
Tuli tässä mieleen,että miten kirkosta eronnut menettelee,kuolemantapauksen sattuessa?
Minne ottaa yhteyttä?
Minne vainajat haudataan?
Ovatko kulut samaa tasoa kuin kirkollisessa hautaamisessa(siis paljonko keskimäärin?)?
Ovatko käytännönjärjestelyt yhtä helpot/vaikeat,kuin kirkkoon kuuluvalla?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hautautua voi esimerkiksi Vapaa-Ajattelijayhdistysten ylläpitämille hautausmaille. Neuvoja, apua ja juhlapuhujia voi katsella osoitteesta http://www.pro-seremoniat.fi
Arkkuhautauksen vaihtoehtona on tuhkaus. Tuhkan voi haudata uurnassa tai vaihtoehtoisesti sirotella maahan tai merelle. Maanomistajan lupa pitää sirotteluunkin olla, ja Helsingin kaupunki on osoittanut merelle sirottelualueen. Myös hautusmailla on sirottelualueita.
Uurnan voi haudata myös hautausmaalle, joko kirkon ylläpitäämään tai vapaa-ajattelijain. Kirkon ylläpitämissä on kristillisesti siunattu osa ja (uusi)tunnustukseton osa. Arkkuhautaus tulee hauausmaahan, samoin kuin edellä.
Myös kirkon perinteisellä alueella voi suorittaa uskonnottoman hautauksen, jonne ei siis tule pappia. Omaiset voivat hakkia uskonnottoman hautapuhujan mm. juuri Promethus-seremonioista.
Se menee valtio piikkiin, taukki. Ei kirkolla ole osuutta niihin.
Se takia niiden on pakko haudata meidätkin.
Tsiikaa telkaa, ykköstä tai kakkosta, niin tiedät jutskat.
jossa ilmoitat tahtosi hautauksen suhteen, siis esim haluatko arkkuhautauksen vai tuhkauksen ja haluatko tulla haudatuksi, vai haluatko, että tuhkasi sirotellaan mereen. Voit myös laatia itse itsellesi hautausohjelman, jos intressiä riittää.
Kuolemantapauksen sattuessa omaiset ottavat tietysti yhteyttä hautaustoimistoon, missä kyllä neuvotaan järjestelyissä ja byrokratiassa. Nykyään evlut seurakuntien hautausmaat toimivat ns yleisinä hautausmaina, joita valtio avustaa, joten hautapaikka on kirkkoon kuulumattomille samanhintainen kuin seurakunnan jäsenillekin.
Siunauskappelin käytöstä seurakunta sen sijaan voi pyytää maksun -tai jopa kieltää sen käytön ei-kirkkoonkuuluvilta. Jos näin on niin jäähyväisyystilaisuuden voi järjestää kesällä haudalla, talvella esim jollain työväen- tai palokunnantalolla tms julkisessa tilassa.
Hautaustoimituksen saa kirkosta eronneelle järjestää sellaisen kuin itse haluaa, jos ei vainaja ole testamentissaan mitään erityistä määrännyt. Ei tarvitse käyttää mitään pro-seremonioita eikä turvautua ulkopuolisiin puhujiin, vaan muistopuheen voi pitää joku vainajan omaisista tai ystävistä. Kuorot tulevat mielellään laulamaan hautajaisiin, kun niille siitä maksetaan. Ennen hautaan laskemista voidaan laulaa esim "Vaipuos vaivu helmaan synnyinmaasi" tai "Tuonen lehto, öinen lehto" tai muuta tilanteeseen sopivaa. Hautaan laskemisen jälkeen seuraa tietysti seppelten lasku.
Jos vainaja tuhkataan, hyvästijättötilaisuus seppeleen laskuineen pidetään tietysti ennen tuhkausta, ja myöhemmin järjestetään vain uurnanlasku tai tuhkan sirottelutilaisuus lähimpien omaisten kesken. Tuollaisessa tilanteessa ei enää ole mitään ohjelmaa.
Muistotilaisuus aterioineen ja kahvituksineen pidetään tietysti ihan tavalliseen tapaan. Sielläkin voi olla ohjelmassa laulua, puheita ja tietysti muistoadressien lukeminen.