Kun eroaa ev.lut. kirkosta, niin reagoiko kirkko asiaan mitenkään?
Soittaako paikallinen pappi ja tiedustelee syytä eroamiseen?
Lähettävätkö kirjeitse tiedustelun, että "mitä voisimme tehdä paremmin, jotta ehkä liittysit takaisin?"
Tapahtuuko yhtään mitään?
Jotainhan pitäisi tapahtua, ottaen huomioon asian tärkeyden (sielun pelastuminen).
Jos irtisanot pankkitilin, pankissa ollaan kyllä kiinnostuneita syystä, ja jos tili on vähänkään suurempi, saattaa itse pankinjohtaja tulla ystävällisesti tiedustelemaan, että oliko palvelussa jotain vikaa...
Kirkko sen sijaan sanoo lähteville jäsenilleen ZZZ.
Voi voi kun pappeja väsyttää... Ei jaksa kiinnostua seurakuntalaisten lähtemisistä... Menkööt helvettiin, kun ei minun seurakuntani kerran kelpaa?
Soittaako paikallinen pappi ja tiedustelee syytä eroamiseen?
Lähettävätkö kirjeitse tiedustelun, että "mitä voisimme tehdä paremmin, jotta ehkä liittysit takaisin?"
Tapahtuuko yhtään mitään?
Jotainhan pitäisi tapahtua, ottaen huomioon asian tärkeyden (sielun pelastuminen).
Jos irtisanot pankkitilin, pankissa ollaan kyllä kiinnostuneita syystä, ja jos tili on vähänkään suurempi, saattaa itse pankinjohtaja tulla ystävällisesti tiedustelemaan, että oliko palvelussa jotain vikaa...
Kirkko sen sijaan sanoo lähteville jäsenilleen ZZZ.
Voi voi kun pappeja väsyttää... Ei jaksa kiinnostua seurakuntalaisten lähtemisistä... Menkööt helvettiin, kun ei minun seurakuntani kerran kelpaa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
ei ole väliä mitä sen jäsen ajattelee. Aivan sama niin kauan kuin palkka juoksee. Parempi olla erillään seurakuntalaisista, koska ne tekevät hankalia kysymyksiä.
aktiivinen seurakuntalainen eroaa kirkosta, mutta ei kirkon passiivijäseniä kukaan tiedä kaivata. Suurissa seurakunnissa papit tuntevat vain ne ihmiset, jotka käyvät säännöllisesti jumalanpalveluksissa ja seurakunnan toimintapiireissä.
>"mutta ei kirkon passiivijäseniä kukaan tiedä kaivata."
Ei maksa paljon ohjelmoida kirkon jäsenrekisteriin sellainen toiminto, että jos joku eroaa, lähtee kirkolta automaattisesti eronneelle ystävällinen tiedustelu eron syistä. Tämä olisi vähintä mitä kirkko voisi tehdä jäsenkadon pysäyttämiseksi. (Vielä parempi jos paikallinen pappi käyttää kaksi minuuttia työaikaansa soittaakseen eronneelle jäsenelle toivottaakseen hyvää jatkoa tms. Mutta ehkä tämä on jo liikaa vaadittu.)
tarvitse passiivijäseniä! Teette palveluksen kirkolle, kun eroatte siitä, sillä silloin seurakuntien ei tarvitse tuhlata aikaa ja resursseja sellaisiin ihmisiin, joita kristillisyys ei kiinnosta. Tervemenoa vaan, eikä takaisin kannata tulla!
Miksi kirkon jäsenkato pitäisi pysäyttää? Eikö olisi parempi, että vain ne ihmiset kuuluisivat kirkkoihin ja uskonnollisiin yhteisöihin, jotka kannattavat niiden "aatetta"?
kirkko tarvitsee passiivijäseniäänkin, jotka kiltisti maksavat kirkollisveronsa. Ja näitä on suurin osa kirkkoon kuuluvista.
Jos jäseniä on vähemmän, silloin toiminta on tietysti pienimuotoisempaa, mutta kirkon perustoiminnothan ne ovat tärkeimpiä. Työntekijöitä tietysti vähennetään, ja kiinteistöjä myydään, jos seurakunnat pienenevät ja entistä enemmän tehdään vapaaehtoistyönä. Passiivijäsenet ovat seurakunnille vain riippakivi, joita pitää laahata mukanaan.
Miten luulet vapaakirkkojen pärjäävän ilman verotusoikeutta? Ihan hyvin ne pärjäävät, koska aktiiviseurakuntalaiset tukevat niitä taloudellisesti yleensä nokkaa kohti paljon suuremmalla summalla kuin mitä kirkollisveroina maksetaan.
passiivijäseniä raahataan mukana? Eivät he näy eivätkä kuulu, kunhan tuovat kirkon kassaan rahaa. Ihan yksinkertaista.
Puhut erittäin totta. Aatetta kannattavat kuuluvat aatteelliseen yhdistykseen, ja ne kannattajat järjestävät aatteellisen yhdistyksen toimintaa ilman suurempaa ulkopuolista avustusta. Tosiaan minäkin haluaisin, että kirkko olisi HC-uskovaisten yhdistys, jossa he toteuttaisivat omaa näkemystään ja tapojaan - vaikka sitten pienemmässä piirissä. Tuo olisi aitoa uskonnonvapautta: vain uskovat kuuluvat uskovien yhditykseen. Näin esim. kirkon painoarvo yhteiskunnassa asettuisi niihin uomiinsa, joille sille löytyy oikeasti kannatustakin.
Samoin mainitsemasi kiinteistöjen myynti ym. olisi nimenomaan kristillisen sanoman toteuttamista.
Hyvä, kunhan vielä saisit (saisimme) tolkutettua tuon näkemyksesi muihinkin ihmisiin.
sillä kaikki passiivijäsenetkin vihitään avioliittoon, heidän lapsensa kastetaan, ja heidät ja kaikki heidän kirkosta eronneet omaisensakin siunataan haudan lepoon.
Eräs ystäväni on eräässä suuressa espoolaisessa evlut seurakunnassa seurakuntapastorina. Suurin osa hänen työajastaan kuluu kirkollisiin toimituksiin ja niihin liittyviin toimituskeskusteluihin. Jumalanpalvelusvuoroja sen sijaan on harvoin, sillä tuolla 15 000:n seurakuntalaisen seurakunnalla on vain kaksi (kylläkin suurta) kirkkoa.
>"Tervemenoa vaan, eikä takaisin kannata tulla!"
Mitenkäs se vertaus hyvästä paimenesta menikään?
Antoikos Jeesus jonkun lähetyskäskyn?
Istuivatko Jeesus ja apostolit toimistossa ja odottivatko he, että "aktiiviset" ihmiset tulevat heidän luokseen? Vai jalkautuivatko he kansan pariin?
Oliko tarkoitus puhutella kaikkea kansaa vai ainoastaan jutella mukavia apostolien ja muiden sisäpiiriin kuuluvien kanssa?
Mahtoiko hän kenties kierrellä kutsumassa ihmisiä liittymään takaisin Luterilaiseen kirkkoon? Kannattaisikohan tässä kastettujen maassa olla vain normaali lähimmäinen ilman mitään pyytelyjä?
ovat aikuisia, yleensä rippikoulun käyneitä, joille on jo moneen kertaan saarnattu evankeliumia. Jeesus sanoi, että jos jossain paikassa ei oteta apostoleja vastaan, niin heidän tulee pudistaa sen paikan tomutkin jaloistaan.
Miksi kirkosta eroavia pitäisi muka houkutella takaisin? Jokainen aikuinen vastaa itse teoistaan ja vakaumuksestaan - myös kerran viimeisellä tuomiolla Kristuksen tuomioistuimen edessä.
Evlut kirkon pitäisi saada enemmän ryhtiä tekemisiinsä. Jos olisin pappi kieltäytyisin ensimmäiseksi siunaamasta kirkosta eronneita vainajia. Jeesus sanoi: "Haudatkoot kuolleet kuolleensa, mutta tule sinä ja seuraa minua!"
on sen verran aikaa, että en tiedä nykykäytäntöä. Muistaakseni silloin kirjoitin lomakkeeseen, että en usko jumalaan. Luulisin että riippuu paikkakunnasta miten asiaan reagoidaan.
Joku joskus täällä kirjoitti, että hänen eroamisestaan ilmoitettiin vanhemmille, mikä on mielestäni täysin käsittämätöntä.
Pankeissa on joskus tylympi meininki. Olen kaksi kertaa vaihtanut pankkia, sekä tyttäreni, että itseni osalta. Molemmilla kerroilla seisotettiin puoli tuntia tylysti tiskillä, kun se tilin lopettaminen oli niin hirveän aikaa vievää. Ja virkailijoiden naamoilta paistoi sellainen ilme, että olisin ikään kuin heidän rahojaan ollut ryöväämässä.
Nythän tuo nettipalvelu kirkosta eroamisen kannalta on siitä hyvä, että ei tarvitse happamia naamoja katsella. Mutta toki sitä voi erotessaan mennä henkilökohtaisesti paikalle ja kertoa eron syyt.
kun erosin evlut kirkosta. Aikaa tapauksesta on 35 vuotta. Eron syyn sen sijaan muistan hyvin. Viimeinen pisara erooni oli tyly kohtelu kirkkoherran virastossa, mutta syyt eroon olivat uskonnolliset. En enää uskonut luterilaisesti.
Minulla on sellainen mielikuva, että jo silloin sai erota kirkosta vain ilmoittamalla asiasta väestörekisteriin. Kirkkoherran virastossa en muistaakseni enää joutunut asioimaan.
Joissakin seurakunnista tulee kirje. Näiden kirjeiden sisältö vaihtelee "tulisit takaisin" -pyynnöstä "katso mitä kaikkea menetät" -viestiin.
Mitenkähän on, auttaisiko tuollainen kirje? Se voisi toisaalta herättää ärtymystäkin, ikäänkuin omaa tahtoa ei kunnioitettaisi. Vaikea sanoa. Joka tapauksessa kirkon tulisi ehdottomasti kokeilla tätä jossain seurakunnissa, jos tahtovat edes vähän hiljentää erovyöryä.
>>Jotainhan pitäisi tapahtua, ottaen huomioon asian tärkeyden (sielun pelastuminen). >Kirkko sen sijaan sanoo lähteville jäsenilleen ZZZ.
"Kun eroaa ev.lut. kirkosta, niin reagoiko kirkko asiaan mitenkään?"
Erosin muistaakseni joku 5 vuotta sitten Vantaalla. Postitse tuli A4 vahvistus eroamisesta, "paimenkirje" että eroamalla menetät oikeutesi (ranskalaisin viivoin) kummeuteen, siihen tähän ja tuohon. Ellekirjoituksena, öö joku, en muista enää, kirkkoherra..?
Ei kuitenkaan mitään yllytystä takaisin jäseneksi, numeroa johon soittaa jos ei haluakaan erota tai muistaakseni muutakaan miten toimia jos olisinkin muuttanut mielensä. Tai myöhemmin haluaisi uudestaan liittyä. Tai kyselyä miksi eroaa tai muutakaan.
En mene vannomaan sisällöstä kun jo sen verran aikaa, mutta näin muistelisin.
edes seurakunnalta tiedotuslehteä, kuten kaupunkiseurakunnissa tulee. Koko jäsenyys on ainoastaan oman aktiivisuuden varassa mm. matkat seurakuntakeskukseen on pitkiä ja joillekkin mahdottomia. Säästöt työntekijöiden matkakustannuksissa taas vievät seurakunnan jäseneltä mahdollisuuden henkilökohtaisen tapaamisen.
On todella ihmeelistä miksi kirkko ei julkaise omaa valtakunnallista jäsentiedotetta, vaikka rahaa on törsättäväksi moniin muihin paikkoihin. Jonkunlainen Kelan sanomien tapainen tiedotuslehti voisi olla jäsenetu verojen maksusta.
Solidaarisuus on vierasta kotimaan kirkossa. Ulkomaille mm. Euroopan lähetystyöhön riittää rahaa.
Olen työskennellyt kirkossa kolmen vuosikymmenen aikana. Aikanaan puhuteltiin kasvotusten jokainen kirkosta eroaja. Siitäkös poru syntyi. Vaadittiin "vapaata" eroamista, ilman puhutteluja, kirjeitä tai muuta sellaista. Nyt kun se on toteutunut, taas löytyy arvosteltavaa. Ei ole hyvä näin eikä noin. Tosiasia on, että kaikkia on mahdoton miellyttää. Ja se, joka haluaa kirkkoa vikoilla, tekee sen, olivatpa asiat miten tahansa. Mutta hyvä, että saa paineitaan ulos päästää. Kirkko on hyvä kohde, jos ei muuta arvosteltavaa löydä, keksi tai uskalla.