Tulin juuri erämökiltä ja ihailin lännen taivasta, joka hehkui todella kauniissa väreissä. Pysähdyin ja hiljennyin hiljaisen metsän keskellä ja katsoin luonnon värikästä näytelmää. Yhtäkkiä tunsin itseni pieneksi mutta kiitolliseksi. Tuli hyvä olo ja sisimmässäni sanoi ääni minulle.
"Sinulla on sellainen usko Jeesukseen, ettei sinun tarvitse sitä selittää.."
Havahduin - niin, miksi minun todella pitäisi ruveta selittämään uskoani kenellekään....?
Samalla tuotiin mieleeni tämä jae Raamatusta:
Room. 14:22
Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
Jatkoin kaamoksen hämärässä autolle sisin täynnä uutta voimaa, kiitos Herralle.
"Sinulla on sellainen usko Jeesukseen, ettei sinun tarvitse sitä selittää.."
Havahduin - niin, miksi minun todella pitäisi ruveta selittämään uskoani kenellekään....?
Samalla tuotiin mieleeni tämä jae Raamatusta:
Room. 14:22
Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
Jatkoin kaamoksen hämärässä autolle sisin täynnä uutta voimaa, kiitos Herralle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen itse kokenut samoin useasti.
Ja taas huomenna 10 km:n lenkillä koen saman.
Siunausta sinulle!
Joulun pyhinä kun ihmiset ahmivat ruokaa ja touhuavat kaikennäköistä,minä olen niiden ihmisten luona jotka tarvitsevat apua,oli arki tai pyhä.Sapatti tai ei sapatti.
Useimpien näiden ihmisten luokse ei tule ketään.
Minä saan Herralta rohkaisun jo kolmas joulu peräkkäin:"tämä on sinun työsi,lahjani jonka olen sinulle antanut.Mene ja julista evankeliumia ei paljoilla sanoilla vaan esimerkilläsi."
Ylistys meidän Vapahtajamme Isälle ja kunnia Jeesukselle!
Room. 14:22
Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee.
Tekopyhyyttä kun minussa on aika lailla, niin
heti iski ajatus, että tuollainen usko on
pelkkää itsevarmuutta.
Mutta ei - asia on aivan päinvastoin: tuo Room 14:22
esittää uskonvanhurskautta parhaimmillaan.
Sillä ikäänkuin kruunapuolena Paavali kirjoittaa:
1. Kor. 4:4
Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra. [Ap. t. 23:1]
Niinpä niin; nöyrässä uskonvanhurskaudessa
uskotaan viimeinen sana Jumalalle, vaikka
luotetaankin Jumalaan.
Kiitos, hirvas, mainiosta sanankohdasta!