Kesäkuun lopulla vuonna 1944 alkoivat Talin-Ihantalan taistelut Viipurin koillispuolella. Alueelle oli siirretty suomalaisia joukkoja ja tykistöä muilta rintamanlohkoilta. Kyseessä oli ennennäkemätön suomalaisten joukkojen ja tykistön keskittäminen. Useita vuorokausia kestäneissä taisteluissa vihollisen hyökkäysryhmitykset lamautettiin useita kertoja jo lähtöasemissaan kenttätykistön ja kranaatinheittimistön keskitetyillä iskuilla.
Suomalainen kenttätykistö pystyi keskittämään neuvostojoukkojen asemiin mittavan, parhaimmillaan jopa parinkymmenen patteriston yhtäaikaisen tulen ja samaan kohteeseen saattoi ampua yli 250 putkea. Tässä tulenjohtajien työtä helpotti edellisenä vuonna käyttöön otettu korjausmuunnin.
Merkittävä osuus torjunnasta oli myös Panssaridivisioonan rynnäkkötykkipataljoonalla joka kahden rynnäkkötykin tappioin tuhosi noin neljäkymmentä neuvostovaunua.
Suomen Ilmavoimat osallistui yhdessä saksalaisen tehokkaasti toimineen lento-osasto Kuhlmeyn kanssa taisteluun sekä hävittäjätorjunnalla että pommittamalla vihollisen ryhmityksiä. Ilmavoimien toiminnalla oli suuri psykologinen vaikutus etulinjan taistelijoihin ja useiden historiatutkijoiden mukaan saksalaisen lento-osaston mukaantulo taisteluihin oli ratkaisevan tärkeää hyökkäyksen pysäyttämisen kannalta. Erityisesti lento-osaston merkitys huoltolinjojen, reservin siirtojen ja panssarivaunujen tuhoamisessa oli merkittävä. Lento-osasto Kuhlmey lensi 2/3 puolustajien taistelulennoista.
Talin-Ihantalan taistelussa Neuvostoliiton hyökkäys pysäytettiin. Tähän Pohjoismaiden historian suurimpaan taisteluun osallistui eri vaiheissa yhteensä noin 50 000 suomalaista ja noin 150 000 neuvostoliittolaista sotilasta. Suomalainen kenttätykistö ampui kahdessa viikossa noin 120 000 laukausta ja kiivaimpana taistelupäivänä 3. heinäkuuta yli 12 000 laukausta ja monen tykin putki yksinkertaisesti kului loppuun kiivaan tulituksen takia. Neuvostoliittolaisten tappioiden arvioidaan taisteluissa olleen noin 6000 kaatunutta ja 22 000 haavoittunutta miestä ja suomalaisten 1350 kaatunutta ja 7000 haavoittunutta.
Suomalainen kenttätykistö pystyi keskittämään neuvostojoukkojen asemiin mittavan, parhaimmillaan jopa parinkymmenen patteriston yhtäaikaisen tulen ja samaan kohteeseen saattoi ampua yli 250 putkea. Tässä tulenjohtajien työtä helpotti edellisenä vuonna käyttöön otettu korjausmuunnin.
Merkittävä osuus torjunnasta oli myös Panssaridivisioonan rynnäkkötykkipataljoonalla joka kahden rynnäkkötykin tappioin tuhosi noin neljäkymmentä neuvostovaunua.
Suomen Ilmavoimat osallistui yhdessä saksalaisen tehokkaasti toimineen lento-osasto Kuhlmeyn kanssa taisteluun sekä hävittäjätorjunnalla että pommittamalla vihollisen ryhmityksiä. Ilmavoimien toiminnalla oli suuri psykologinen vaikutus etulinjan taistelijoihin ja useiden historiatutkijoiden mukaan saksalaisen lento-osaston mukaantulo taisteluihin oli ratkaisevan tärkeää hyökkäyksen pysäyttämisen kannalta. Erityisesti lento-osaston merkitys huoltolinjojen, reservin siirtojen ja panssarivaunujen tuhoamisessa oli merkittävä. Lento-osasto Kuhlmey lensi 2/3 puolustajien taistelulennoista.
Talin-Ihantalan taistelussa Neuvostoliiton hyökkäys pysäytettiin. Tähän Pohjoismaiden historian suurimpaan taisteluun osallistui eri vaiheissa yhteensä noin 50 000 suomalaista ja noin 150 000 neuvostoliittolaista sotilasta. Suomalainen kenttätykistö ampui kahdessa viikossa noin 120 000 laukausta ja kiivaimpana taistelupäivänä 3. heinäkuuta yli 12 000 laukausta ja monen tykin putki yksinkertaisesti kului loppuun kiivaan tulituksen takia. Neuvostoliittolaisten tappioiden arvioidaan taisteluissa olleen noin 6000 kaatunutta ja 22 000 haavoittunutta miestä ja suomalaisten 1350 kaatunutta ja 7000 haavoittunutta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tietty jossain peltosaaressa taas?
sorry, vastaus tuli väärään ketjuun.
ikään ei oo noin käynyt ja taas kävi :D
Saksalaisen tehokkaasti toimineen lento-osasto Kuhlmeyn kanssa taisteluun sekä hävittäjätorjunnalla että pommittamalla vihollisen ryhmityksiä.
Ilmavoimien toiminnalla oli suuri psykologinen vaikutus etulinjan taistelijoihin ja useiden historiatutkijoiden mukaan saksalaisen lento-osaston mukaantulo taisteluihin oli ratkaisevan tärkeää hyökkäyksen pysäyttämisen kannalta.
Erityisesti lento-osaston merkitys huoltolinjojen, reservin siirtojen ja panssarivaunujen tuhoamisessa oli merkittävä. Lento-osasto Kuhlmey lensi 2/3 puolustajien taistelulennoista.
Toisena tuli maaliin viimeisillään puuskuttava suomipoika, jonka natsiliittolaiset potkivat sotaa häviämään vuonna 1941.
että joku on saanut viikkorahansa ja käynyt elokuvissa.
Tuntemattomasta Koskelaa lainaten ”Eikö pienempikin into riittäisi”
Suomi saa kiittää myös Stalinia, koska Venäjän hyökkäys Suomeen yhdisti Suomen kansan yhteistä vihollista vastaan. Vapaussodan jäljiltä Suomi oli varsin jakautunut kansa.
Lisäksi saamme kiittää Stalinia, koska hän teloitti parhaat upseerinsa. Venäjän joukkoja johti poliittisesti sopivimmat, mutta sodankäyntiä osaamattomat upseerit.