Svedut kauhuissaan: Putin rikkain!

Meno ei ole muuttunut, eikä valtionpäämiehet ryöstä kansan omaisuutta. Amen.

Lainaan pätkän esseestäni:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Maanpuolustusvelvollisuus.htm

Viikinkitaaleri pelottaa - Tsushna siellä, metsäsuomalainen täällä

Suomalaiset kommunistit muuttivat sankoin joukoin jopa Hawaijilta 20-luvulla Petroskoihin Karjalan paratiisiin. Hrutshevin suojasäällä 50-luvun alussa Suomen kommunistinen puolue ei kyennyt lainkaan käsittelemään Stalinin puhdistuksia, kun ne tulivat julki. Oli liian järkyttävää kuulla, että nämä idealistisimmatkin kommunistit oli häädetty Siperiaan tai teloitettu. Suomensukuiset kansat hävitettiin Venäjällä melkein sukupuuttoon, mutta tuhat vuotta sitten heitä oli saman verran kuin venäläisiä. Näitä "metsäsuomalaisia" kutsuttiin halveksivasti "tsushniksi".

Jos oli suomenpojalla kovaa Venäjällä - ei se ollut helppoa ruotsalaisen maaherrankaan alaisena aiempina vuosisatoina. Väinö Salmisen kuvaus metsäsuomalaisten elämästä. (Skandinavian suomalaiset, 1906, kirjassa Namsarai, SKS, 1999): Kaskenhakkuu kiellettiin ja kaikki suomalaiset, jotka eivät ajoissa olleet ymmärtäneet hankkia uutismaalleen kuninkaallista vahvistuskirjaa, julistettiin oikeudettomiksi. Kuka tahansa sai polttaa heidän pirttinsä ja hävittää halmeet, jopa ottaa hengiltä itse uutisasukkaatkin. [Ruotsin] kuningas antoi useita tämänkin tapaisia käskykirjeitä: "Jokainen suomalainen, joka ei tahdo oppia ruotsia - sekä olla hurskas ja lemmellinen ruotsalaisia kohtaan, hänen talonsa on poltettava, torpparikirjansa mitättömäksi tehtävä ja hän on oleva joka ruotsalaisille rauhattomaksi julistettu."

Jos sitten suomalainen lähti uudisraivaajaksi Pohjois-Amerikkaan ja saavutti jotakin, oli hän ruotsalainen syntyjään. Eipä kumma, jos rauha suomalaismetsissä katosi. Kun suomalaisia tulen ja pyssyn avulla alettiin häätää, ryhtyivät he jäykkään vastarintaan. Tappelut, taistelut ja murhapoltot kävivät melkein jokapäiväisiksi. Tahdottiin keinoin millä tahansa saada suomalainen aines häviämään. Taalainmaan metsissä 1600-luvun puolivälistä 1700-luvulle taisteltiin ruotsalaisten yrittäessä alueen etnistä puhdistusta. Suomalaiset kuitenkin puolustautuivat menestyksekkäästi puukoin ja luodikoin. Osa heistä pakeni Norjan puolelle ja jotkut Amerikkaan Delawareen. Suomalaisalueelle jääneet säilyttivät satoja vuosia suomalaisuutensa mäkisissä ja metsäisissä Taalainmaan metsissä.

Myöhemmin 1700-luvun loppupuolella osa metsäsuomalaisista joutui sydenpolttovelvollisuuden vuoksi käytännössä maaorjuuteen. Gottlund vetosi metsäsuomalaisten puolesta 1820-luvulla, minkä jälkeenkin ihmisoikeuksista piittaamattomat ruotsalaiset ruukit polttivat metsäsuomalaisten asumuksia, jos ne olivat "vuorityön tiellä". Suomalaisia myös ajettiin 1860-luvun nälkävuosina ulos asunnoistaan. 1888 syntynyt taalainmaalainen Dan Andersson kirjallisissa töissään kertoo esi-isistään kohdanneista vääryyksistä sekä kaipuustaan suomalaisalueelle. Hänen luonteessaan voidaan nähdä esi-isien savolaisia piirteitä. Etnisestä puhdistuksesta selvinneiden esivanhempiensa jälkeläisestä Danista tuli maansa kansallisrunoilija.

Ruotsin kielipolitiikka suomen kieleen tärkeimmät kielipoliittiset toimenpiteet suomen kieleen nähden vuoden 1809 jälkeen. Värmlannin suomenkieliset (metsäsuomalaiset) järjestivät 1840-luvulla Tukholmassa mielenosoituksen Gottlundin johdolla. Ruotsi hallitus panee sen merkille ja alkaa metsäsuomalaisten ruotsalaistamisen mm. kansakoulujen avulla. Vuonna 1854 Haaparantaan perustettiin ensimmäinen kansakoulu, joka oli suomenkielinen, mutta opetus käännetään myöhemmin ruotsinkieliseksi. Vuonna 1875 Haaparannan ala-aste (småskole) -seminaari. Opetus oli aluksi suomenkielistä, mutta 1912 lukien ruotsinkielistä. Vuonna 1888 vain ruotsinkieliset kansakoulut saavat valtionapua Tornionjokilaaksossa ja tämä tuki on runsaampaa kuin Ruotsissa yleensä (Lapinjärven, Nikkalan, Teurajärven ja Turtolan koulut). Vuonna 1899 perustetaan Matarengin kansankorkeakoulu vahvistamaan ruotsin kielen ja kulttuurin asemaa Tornionjokilaaksossa. Vuonna 1919 suomenkielisiä seutuja koskeva tutkimus "osoittaa", ettei ole mitään tarvetta käyttää suomea (edes) koulujen apukielenä. Vuonna 1937 suomesta tulee vapaaehtoinen aine jatkokouluihin. Vuonna1944 suomenkielestä tulee vapaaehtoinen, ylimääräinen aine Haaparannan lukioon. Vuonna1958 kielto puhua suomea koulujen välitunneilla kumotaan. Vuonna 1968 kouluhallitus muistuttaa, ettei suomen puhumista välitunneilla ole kielletty. Vuonna 1970 kokeilut suomenkielisen "kotikielenopetuksen" antamisesta aloitetaan. Vuonna 1976 kotikielenopetuksesta tulee pysyvä.

Ruotsin rotubiologinen instituutti aloitti jo vuonna 1921 kun Saksan vastaava vasta 1937.