Mitkä ne Naton turvatakuut ovat?

"Mitä merkitsee artikla 5?
Pohjois-Atlantin sopimus sitoo Naton jäsenmaat yhteistyöhön ja keskinäiseen avunantoon tilanteessa, jossa yhteen tai useampaan jäsenmaahan kohdistuu hyökkäys. Artikla 5:n nojalla kukin jäsenmaa sitoutuu auttamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta liittolaista ”tarpeellisiksi katsomillaan keinoilla”. Tällaisia voivat sotilaallisten keinojen ohella olla poliittiset toimenpiteet, joilla painostettaisiin uhkaavaa valtiota muuttamaan politiikkaansa. Kukin jäsenmaa päättää itsenäisesti ja kansallisten päätöksentekomenettelyjen mukaisesti antamansa avun luonteen ja laajuuden.

Artikla 5 sisältyvän turvatakuun perinteinen merkitys muuttui kylmän sodan jälkeen ja investoinnit yhteiseen puolustukseen vähenivät, joukkoja supistettiin merkittävästi ja Naton toiminnan painopiste siirtyi Balkanin kriisinhallintaoperaatioiden myötä uusiin, artikla 5:n ulkopuolisiin tehtäviin. Pohjois-Atlantin sopimuksen 5. artiklan mukaiset turvatakuut ovat kuitenkin edelleen liittokunnan toiminnan kova ydin. Yhdelläkään muulla järjestöllä ei ole yhdistettyä sotilaallista komentorakennetta, joukkosuunnittelu- ja arviointiprosessia tai yhteisharjoituksia, jotka käytännössä mahdollistaisivat turvatakuun toteuttamisen. Kylmän sodan jälkeisessä laajentumisessa yhteinen puolustus on myös ollut uusille jäsenmaille keskeinen peruste liittokunnan jäsenyyden hakemiselle.

Artikla 5 otettiin ensimmäisen kerran käyttöön hyvin erilaisissa olosuhteissa, kuin mihin se oli alun perin luotu. Turvatakuuartiklaa päätettiin soveltaa New Yorkiin ja Washingtoniin 11.9.2001 tehtyjen terrori-iskujen seurauksena. Liittolaiset asettuivat yksiselitteisesti Yhdysvaltojen tueksi ja vahvistivat artikla 5 käyttöönoton. Nato-maat sitoutuivat tukemaan Yhdysvaltoja mm. lupaamalla satamansa, lentokenttänsä ja ilmatilansa sen käyttöön. Myös Naton yhteisiä AWACS -ilmavalvontakoneita ja valmiusjoukkoihin kuuluvia sota-aluksia annettiin terrorismin vastaiseen toimintaan.

Artikla 5 ei kuitenkaan johtanut Naton yhteiseen operaatioon, vaan operaatio al-Qaida -verkoston tuhoamiseksi Afganistanissa käynnistettiin Yhdysvaltojen johdolla. Naton rajallinen rooli operaatiossa herätti arvostelua apuaan tarjonneissa eurooppalaisissa liittolaisissa. Artikla 5:n käyttöönotto oli merkitykseltään ennen kaikkea poliittinen. Puolustusliitto toimi konsultaatioareenana, ja liittokunnan poliittinen tuki vahvisti Yhdysvaltain johtamien sotilaallisten toimien oikeutusta.

Artikla 5 käyttöönoton voidaan arvioida laskeneen turvatakuupykälän käyttökynnystä, koska sitä voidaan todennäköisesti jatkossakin soveltaa myös ei-valtiollisiin uhkiin. Artikla 5 käyttöönotto osoitti myös, että reagointi uusiin uhkiin saattaa edellyttää suhteellisen pitkää reaktioaikaa. Se, minkälaisiin toimiin Nato voi vastaavassa tilanteessa tulevaisuudessa ryhtyä, määrittyy poliittisen konsultaation tuloksena.

Kylmän sodan aikaisessa joukkosuunnittelussa Natolla oli selkeästi määritellyt ja yksityiskohtaiset puolustussuunnitelmat Länsi-Euroopan varalle. Kullekin jäsenmaalle oli laadittu toimintasuunnitelma mahdollisen kriisitilanteen varalta, ja oma vastuualue ja tehtävät olivat ennalta tiedossa ja harjoiteltuja. Kylmän sodan aikana artikla 5:n uskottavuutta lisäsi ydinpelote, etupainotteinen puolustus ja Yhdysvaltain joukkojen mittava läsnäolo Euroopassa.

Huolimatta laajoista ja yksityiskohtaisista puolustusjärjestelyistä on artikla 5:n toimivuudesta mahdollisessa kriisitilanteessa käyty akateemista väittelyä koko liittokunnan olemassaolon ajan. Kylmän sodan aikana molempien suurvaltojen toisiaan vastaan suunnatut ydinasearsenaalit toivat oman ulottuvuutensa Naton turvatakuukeskusteluun. Kylmän sodan jälkeen yhä pienempi osa Naton joukoista on korvamerkitty jonkun tietyn alueen puolustukseen ja yhä suurempi osa joukoista sidotaan liittokunnan kriisinhallinnan välineiksi. Nato ei ole sijoittanut pysyviä joukkoja, esikuntia eikä ydinaseita uusiin jäsenmaihin Venäjälle vuonna 1997 annetun lupauksen mukaisesti. Yhteinen puolustus toteutetaan joukkojen yhteistoimintakyvyn ja liittolaisvahvennusten avulla.

Varautuminen uudentyyppisiin turvallisuusuhkiin on merkittävästi vaikeampaa kuin vanhaan uhkaan eli laajamittaisen hyökkäykseen. Uudet turvallisuusuhkat ovat luonteeltaan monisyisiä ja vaikeasti ennustettavia. Toiminta edellyttää myös kylmän sodan ajan vaatimuksiin verrattuna erilaisia sotilaallisia kykyjä. Sen jälkeen, kun Natossa tehtiin syyskuussa 2001 päätös 5 artiklan mukaisen toiminnan käynnistämisestä, on korostettu jokaisen valtion osallistumista kykyjensä ja halunsa mukaan."

Kuukkelista tuonkin olisit löytänyt!:)