Haluan vastauksena teidän muiden kokemuksia tästä aiheesta tai kommentteja,,, muita näkemyksiä!
KIITOS!
Lapsena aloin ihmetellä, kun jotkut asiat tuntuivat, siltä kuin ne muistuttaisivat jostain tutusta. En ymmärtänyt, koska kaikenhan piti olla uutta ja kokematonta. Tunne oli hätkähdyksen ja ikävän yhdistelmä, joka tuntui kouraisuna mahassa aina kun jokin näkemäni asia sen laukaisi. Mistäpä minä sitä tiesin, mistä se johtui. Sitten näin pari unta, joissa tunsin olevani "kotona", vaikka eivät olleet edes Suomesta, vaan englantilaisia taloja. Seuraavana päivänä minulla oli kova ikävän tunne ja tunsin oloni muutenkin yksinäiseksi ja irralliseksi. Unet kuitenkin pistivät miettimään jo silloin. Minulla oli myös painajainen, jossa menen hissiin ja se ei koskaan pysähdy, vaan se jatkoi vain matkaansa ylöspäin loputtomasti kunnes heräsin ahdistukseen. Toisinaan hissi meni alaspäin samalla lailla.
Kun olin 9-vuotias. Muistan, kun koulun jälkeen katsoin telkkaa ja näin siellä erään julkisuuden henkilön (oli juuri kuollut) ja säikähdin aivan älyttömästi. Ajattelin mielessäni ääneen: " Minä tunnen tuon miehen!" Olo oli kuin olisin nähnyt aaveen. Laitoin telkun kii ja lähdin ulos leikkimään iho kananlihalla, mutta mistäpä minä taas tiesin, miksi niin kävi kuin kävi. Myöhemmin näin tai kuulin henkilöstä materiaalia ja aina olin yhtä vakuuttunut, että tuttu on, mutta en tiedä miten tämä on mahdollista.
Meni monia vuosia ilman mitään ´uutta´. Mutta, minulla oli vaikeuksia suhtautua ala-asteen uskonnon opetukseen ja muihin kristillisiin muodollisuksiin. Tuntui voimakkaasti siltä, että jutuissa ei ollut sitä mitä piti.
Alle parikymppisenä asia alkoi vaivaamaan minua todella. Halusin vastauksia. Minulla oli muutamia voimakkaita ns. muistivälähdyksiä, joissa oli samoja asioita kuin lapsuuteni unissa. Yritin puristaa muistiani ja tunsin, että nyt on pakko saada tietää ja niin avutui muutamia todella voimakkaita muistinäkymiä noihin aikoihin. En osannut nimetä mitään, mutta tunnepuolella vaistosin, että kuka kukakin oli ja mikä paikka saattoi olla mikä. Prosessi oli häkellyttävä, mutta parempi oli saada tietää kuin jatkaa ilman mitään selitystä. Piirsin jopa muutaman asian paperille, jos vaikka unohtaisin huomenna!
Kerra päiväunien aikana sitten näin sen kaikkein järkyttävimän eli oman kuolemani muistojeni elämästä. Siinä riitti mietittävää ja yhteenvedettävää pitkäksi aikaa! Erityisesti se ihmetytti, ettei siitä ajallisesti ollut niin pitkä aika. n.4 vuotta siihen kun synnyin nykyiseen elämääni. Kuolema oli väkivaltainen ja liittyi lapsena näkemääni painajaiseen: Olin lähtenyt asunnostani ja hissillä menossa alas. Tarkistelin siellä housujani ja kohentelin vaatteita. Muistan kaiken aivan kirkkaasti. Alhaalla avasin hissin ristikko-ovea, kun näen silloisen miesystäväni tulevan alaovesta. Hän oli sairaalloinen ja väkivaltainen. Tiesin hänen aikeensa. Yritin vetää oven kiinni ja paeta ylös, muuten kerennyt ja hän tarttui kurkustani kiini, työnsi minut hissin kulmaan ja kuristi kuoliaaksi. Seuraavaksi muistan, kuinka katson itseäni sisään hissin ovesta parin metrin päästä ja olen aivan järkyttynyt ja turta. Siellä minä makaan kippurassa silmät selällään, vaikka tässä minä olen. Kyseessä oli siis ruumiista irtautuminen, mutta en voinut käsittää mitä oli tapahtunut. Kaikki tapahtui nopeasti. Tunsin olevani vielä elossa, vaikka ruumiini oli siinä kuin joku toinen henkilö, kaksoisolento. Sitten muistan hieman hämärästi, kun joku henkilö tulee viereeni ja sanoo, että meidän on lähdettävä ja pistän vastaan. Enhän minä voi nyt mihinkään lähteä ja jättää tätä tähän. "Joku" ottaa käsillään käsistäni kinni ja yrittää vetää minua sivuun ja sanoo tiukasti, että meidän on lähdettävä pois ja yritän vetää käsiäni pois. mutte ote on luja. Tulen hätääntuneeksi ja olen itkun partaalla, kun tuijotan ruumistani, joka pitäisi nyt jättää. Tämä muistikuva päättyi tähän.
Seuraava muistikuva tuli joskus myöhemmin taas päiväunien yhteydessä ja se oli näky hautajaisista,,,omistani siis. Katselen ruumistani ylhäältä ja se on puettu valkoiseen kaapuun, jossa on korkea kaulus,,ilmeisesti jälkien takia. Sitten olen hautausmaalla vähän matkan päässä kirkosta ja näen kuinka sukulaiset kävelevät ryhmässä poispäin kirkosta pitkin hiekkatietä hautakivien välissä ja menevät kuopan ääreen. Minusta tuntuu kuin olisin aiheuttanut tämän kaiken ja olen pahoillani heidän puolestaan.
En ole varma, missä olen kuolleena aikani viettänyt, mutta ainakin pari muistikuvaa on siitä kun olen asustellut metsässä ja ihastellut auringonlaskua meren tai järven rannalla ihmisten tietymättömissä.
Nyt n. viisi vuotta näistä rajuista paljastuksista. En ole enää juuri miettinyt edellistä elämääni. Muistan tarpeeksi siitä mitä tein, missä asuin ja minkänäköinen olin ja minkänäköisiä olivat hyvä ystävä, äiti ja kotipaikkani. Toisinaan mietin, että ovatko he elossa ja olisiko oikein jos menisin kertomaan, heille, etää olen nyt tässä ja pitiäisikö minun selvittää saiko poliisi syyllisen kiinni ja jos ei saanut, pitäisikö minun mennä auttamaan jne. Kaikki kuulostaa kyllä hullulta ja mahdottomalta ja ajattelen, että se kaikki on jätettävä ja syy miksi muistan, on siinä, että siitä kaikesta on otettava opiksi ja pyrittävä kehittymään, mentävä eteenpäin. Minulle tämä selvitti hieman elämäntarkoitusta ja maailmankaikkeuden saloja. On edelleen asioita, joita en vain tajua ja olen turhautunut siitä. Paineet siitä, että välttyisi tekemästä virheitä ovat suht kovat, koska tasan tietää, että kaiken joutuu joskus kohtaamaan ja ottamaan vastuun teoistaan. Karman laki todellakin on se joka tulee jokaisen kohdalle. Toisaalta sen kun tietää, niin elämän vaikeuksien kokee olevan osa oppimista ja auttaa kohtelemaan muita aina edelleen oikeudenmukaisemmin.
Kun tietää, että ihmisellä on usea elämä käykin toiv. niin, että elää viisaasti, eikä täysillä sen yhden kuin on totuttu sanomaan
KIITOS!
Lapsena aloin ihmetellä, kun jotkut asiat tuntuivat, siltä kuin ne muistuttaisivat jostain tutusta. En ymmärtänyt, koska kaikenhan piti olla uutta ja kokematonta. Tunne oli hätkähdyksen ja ikävän yhdistelmä, joka tuntui kouraisuna mahassa aina kun jokin näkemäni asia sen laukaisi. Mistäpä minä sitä tiesin, mistä se johtui. Sitten näin pari unta, joissa tunsin olevani "kotona", vaikka eivät olleet edes Suomesta, vaan englantilaisia taloja. Seuraavana päivänä minulla oli kova ikävän tunne ja tunsin oloni muutenkin yksinäiseksi ja irralliseksi. Unet kuitenkin pistivät miettimään jo silloin. Minulla oli myös painajainen, jossa menen hissiin ja se ei koskaan pysähdy, vaan se jatkoi vain matkaansa ylöspäin loputtomasti kunnes heräsin ahdistukseen. Toisinaan hissi meni alaspäin samalla lailla.
Kun olin 9-vuotias. Muistan, kun koulun jälkeen katsoin telkkaa ja näin siellä erään julkisuuden henkilön (oli juuri kuollut) ja säikähdin aivan älyttömästi. Ajattelin mielessäni ääneen: " Minä tunnen tuon miehen!" Olo oli kuin olisin nähnyt aaveen. Laitoin telkun kii ja lähdin ulos leikkimään iho kananlihalla, mutta mistäpä minä taas tiesin, miksi niin kävi kuin kävi. Myöhemmin näin tai kuulin henkilöstä materiaalia ja aina olin yhtä vakuuttunut, että tuttu on, mutta en tiedä miten tämä on mahdollista.
Meni monia vuosia ilman mitään ´uutta´. Mutta, minulla oli vaikeuksia suhtautua ala-asteen uskonnon opetukseen ja muihin kristillisiin muodollisuksiin. Tuntui voimakkaasti siltä, että jutuissa ei ollut sitä mitä piti.
Alle parikymppisenä asia alkoi vaivaamaan minua todella. Halusin vastauksia. Minulla oli muutamia voimakkaita ns. muistivälähdyksiä, joissa oli samoja asioita kuin lapsuuteni unissa. Yritin puristaa muistiani ja tunsin, että nyt on pakko saada tietää ja niin avutui muutamia todella voimakkaita muistinäkymiä noihin aikoihin. En osannut nimetä mitään, mutta tunnepuolella vaistosin, että kuka kukakin oli ja mikä paikka saattoi olla mikä. Prosessi oli häkellyttävä, mutta parempi oli saada tietää kuin jatkaa ilman mitään selitystä. Piirsin jopa muutaman asian paperille, jos vaikka unohtaisin huomenna!
Kerra päiväunien aikana sitten näin sen kaikkein järkyttävimän eli oman kuolemani muistojeni elämästä. Siinä riitti mietittävää ja yhteenvedettävää pitkäksi aikaa! Erityisesti se ihmetytti, ettei siitä ajallisesti ollut niin pitkä aika. n.4 vuotta siihen kun synnyin nykyiseen elämääni. Kuolema oli väkivaltainen ja liittyi lapsena näkemääni painajaiseen: Olin lähtenyt asunnostani ja hissillä menossa alas. Tarkistelin siellä housujani ja kohentelin vaatteita. Muistan kaiken aivan kirkkaasti. Alhaalla avasin hissin ristikko-ovea, kun näen silloisen miesystäväni tulevan alaovesta. Hän oli sairaalloinen ja väkivaltainen. Tiesin hänen aikeensa. Yritin vetää oven kiinni ja paeta ylös, muuten kerennyt ja hän tarttui kurkustani kiini, työnsi minut hissin kulmaan ja kuristi kuoliaaksi. Seuraavaksi muistan, kuinka katson itseäni sisään hissin ovesta parin metrin päästä ja olen aivan järkyttynyt ja turta. Siellä minä makaan kippurassa silmät selällään, vaikka tässä minä olen. Kyseessä oli siis ruumiista irtautuminen, mutta en voinut käsittää mitä oli tapahtunut. Kaikki tapahtui nopeasti. Tunsin olevani vielä elossa, vaikka ruumiini oli siinä kuin joku toinen henkilö, kaksoisolento. Sitten muistan hieman hämärästi, kun joku henkilö tulee viereeni ja sanoo, että meidän on lähdettävä ja pistän vastaan. Enhän minä voi nyt mihinkään lähteä ja jättää tätä tähän. "Joku" ottaa käsillään käsistäni kinni ja yrittää vetää minua sivuun ja sanoo tiukasti, että meidän on lähdettävä pois ja yritän vetää käsiäni pois. mutte ote on luja. Tulen hätääntuneeksi ja olen itkun partaalla, kun tuijotan ruumistani, joka pitäisi nyt jättää. Tämä muistikuva päättyi tähän.
Seuraava muistikuva tuli joskus myöhemmin taas päiväunien yhteydessä ja se oli näky hautajaisista,,,omistani siis. Katselen ruumistani ylhäältä ja se on puettu valkoiseen kaapuun, jossa on korkea kaulus,,ilmeisesti jälkien takia. Sitten olen hautausmaalla vähän matkan päässä kirkosta ja näen kuinka sukulaiset kävelevät ryhmässä poispäin kirkosta pitkin hiekkatietä hautakivien välissä ja menevät kuopan ääreen. Minusta tuntuu kuin olisin aiheuttanut tämän kaiken ja olen pahoillani heidän puolestaan.
En ole varma, missä olen kuolleena aikani viettänyt, mutta ainakin pari muistikuvaa on siitä kun olen asustellut metsässä ja ihastellut auringonlaskua meren tai järven rannalla ihmisten tietymättömissä.
Nyt n. viisi vuotta näistä rajuista paljastuksista. En ole enää juuri miettinyt edellistä elämääni. Muistan tarpeeksi siitä mitä tein, missä asuin ja minkänäköinen olin ja minkänäköisiä olivat hyvä ystävä, äiti ja kotipaikkani. Toisinaan mietin, että ovatko he elossa ja olisiko oikein jos menisin kertomaan, heille, etää olen nyt tässä ja pitiäisikö minun selvittää saiko poliisi syyllisen kiinni ja jos ei saanut, pitäisikö minun mennä auttamaan jne. Kaikki kuulostaa kyllä hullulta ja mahdottomalta ja ajattelen, että se kaikki on jätettävä ja syy miksi muistan, on siinä, että siitä kaikesta on otettava opiksi ja pyrittävä kehittymään, mentävä eteenpäin. Minulle tämä selvitti hieman elämäntarkoitusta ja maailmankaikkeuden saloja. On edelleen asioita, joita en vain tajua ja olen turhautunut siitä. Paineet siitä, että välttyisi tekemästä virheitä ovat suht kovat, koska tasan tietää, että kaiken joutuu joskus kohtaamaan ja ottamaan vastuun teoistaan. Karman laki todellakin on se joka tulee jokaisen kohdalle. Toisaalta sen kun tietää, niin elämän vaikeuksien kokee olevan osa oppimista ja auttaa kohtelemaan muita aina edelleen oikeudenmukaisemmin.
Kun tietää, että ihmisellä on usea elämä käykin toiv. niin, että elää viisaasti, eikä täysillä sen yhden kuin on totuttu sanomaan
Vastaukset 42
Vanhimmat
Mielenkiintoista, mutta miksi sinulle ei ole vielä selvinnyt, että se "karmanlakikin" on poistettavissa?
Ja perustelu on se, että karmanlakiakaan ei ole itsestään olemassa, vaan se on määrätty, ja sen olemassaolon määrääjä pystyy sen muuttamaan, esim. yksilön kohdalla, kuten myös kansakuntienkin kohdalla, ja miksei myös koko maailman kohdalla, silloin kun ihmiset ovat sen "arvoisia".
Aloittaja on varmasti käynyt lukemassa kysymykseni, mutta ohitti sen, koska pointtini oli totuuden avaus karmanlain osalta.
Aloittaja taisi kokea pahan kolauksen omalle oikeassaolemisen tyypilliselle ylpeydelle, joka ei anna aihetta uskoa ollenkaan hänen juttuunsa.
Täyttä sekavaa sukkestiopohjaista jännitystä hänen kertomuksensa.
Ja tämä minun asiani perustuu syvälliseen hengelliseen tuntemukseen, vaikka äkkiä katsoen näyttääkin siltä, että tekstini olisi nokkavaa, mutta ei se ole.
Siis uudelleen: Ns. "karmanlaki" ei todellakaan ole maailmankaikkeuden perusvoimia, vaan sen säätäjä voi sen poistaa yksilön kohdalla mikä hetki hyvänsä.
Ja se poistaja ON Jeesus Kristus.- Elävän Jumalan lähettämä lunastaja!
Tiedän hyvin, kuinka Hänen nimensä mainitseminen loukkaa muuta mieltä olevia, mutta totuuspa ei olekaan ihmismielestä ja luulosta riippuvainen.
Oliko vieläkään tarpeeksi selvää tekstiä?!
Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Mutta entä ihmiset, jotka eivät usko Jeesukseen tai eivät tiedä mitään hänestä?
ja, ja ........
auttavat meitä ymmärtämään ongelmia mitä meillä on tässä elämässä. Esim miksi joku asia on niin kuin on. Kun muistaa entisen elämänsä voi saada johtolangan.
Mutta harva muistaa noin paljon kuin sinä. :-)
Minulla on muisto elämästä maallisten elämien välillä. Hyvin heikko mutta muistan kristallisen kaupungin.
Sitten eri asiat elämässäni herättävät erilaisia muistotunteita. Näin joulun aikaan minulla on tapana ostaa hyasintteja koska niiden tuoksu vie minut jonnekin muualle. Voin istua pitkät ajat nenä kiinni kukassa ja "tuntea". Onneksi en ole allerginen. :-)
herätellä näitä muistoja entisistä elämistä?
Ne vain tulevat itsestään kun tarvitsee, luulen.
Sitten voi tehdä itselleen sellaisen regression tai pyytää jonkun muun tekemään.
Jotenkin tuntuu että kaikki keinotekoisesti
esiin kaivettu on fuulaa, oma mielikuvitus
järjestää skandaalinhaluissan tepposia.
Uskoisin että ainoa keino tietää entisistä
elämistä on nimenomaan TIETO, asiat muistuvat
jos sillä on jotain merkitystä tälle elämälle.
Toisinaan Elämä paljastaa meille häivähdyksen
itsestään, mutta ei totta vie pelkästään
jännityksen vuoksi!
pääsee entisiin elämiin. Sen on esim todistanut, niin hyvin kuin nyt tällaista voi todistaa, mm Bryan Weiss. Eri asia on miksi haluaa tehdä regression. Huvin vuoksi vai saadakseen tietoa siitä miksi käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Esim miksi pelkää vettä tai jotain muuta. Regressioterapialla pääsee eroon monesta traumasta.
edellisiä elämiä regressiossa. Sinun tapauksesi on sikäli erikoinen että muistat kuin normaalisti muistellaan mennitä aikoja. Kyse on kuitenkin samasta asiasta mutta tekniikka siihen on eri. Sinulla ei oikeastaan edes tarvinnut olla mitään ylimääräistä tekniikkaa vaan vain muistelu.
Tässä eri näkökantaa. Luulisi että monista tuntuu jotkut asiat tutuilta, eikä se tarkoita välttämättä yhtään mitään. Tuttu taivaasta ehkä tai tästä elämästä tai aivojen hämäystä.
Hissijutusta. Unissa ihminen voi todellakin nähdä vaikka mitä. Sitäkin että joku tekee jotain ja irtautuu. Se ei ole välttämättä unta kummempaa kuitenkaan. Ja ihminen voi nähdä sen mitä haluaa nähdä. Joskus jos on lukenut tai ajatellut tiettyä kirjallisuuttakin aiheesta, se voi sekoittua uneen.
Kukaan ei ehkä voi saada tarkkaa aikaa että 4 vuotta? Lisäksi miksi olisi sen ajan metsässä tai tietymättömillä sielu, se tarkoittaisi sitä että se on taivaassa tai sitten jäänyt maanpäälle lähtemättä.. Ja että karma ikäänkuin tai muu olisi liian nopeaan vienyt uudestisyntymään. Mutta yleensä ollaan taivaassa luulisi, eli ei kuulosta oikein... Ja osa ei usko moneen elämään, vaan yhteen.
"Muistan tarpeeksi siitä mitä tein, missä asuin ja minkänäköinen olin ja minkänäköisiä olivat hyvä ystävä, äiti ja kotipaikkani." Olitko samaa sukupuoltakin käänkuin? Oletko varma ettei se kumminkin ole muuta "tietoa", joka vaan jostain tulee. Esim. selvänäöllä kun voi saada mitä tahansa tietoa, ei aina pidä paikkaansa.
Toki saat uskoa niinkuin haluat, itse en välttämättä kaikkeen uskoisi. Olisi kovin epäeettistä että joku joutuisi syntymään 4 vuoden päästä tai ylipäätään taas, ja että "omaisia" olisi muualla ed. elämästä (jos sellainen olisi mahdollista).. ikäänkuin 2 kertaa syntynyt samaan tietoisuuteen asioiden kulusta -esim. hissijuttu.. ja rakkaat muualla.. ei kuulosta ehkä kivalta.
Jos olisikin faktaa esittää edellisessä ajattelemassasi kotipaikassa, olisiko tieto sinun ed. elämästä, selvännäöllä muuten vaan haettua, vai jonkun muun elämä -jokin sielu kertomassa sinulle eli taas selävännäköä. Ja kuinka paljon olet lukenut edellisistä elämistä, onko se vaikuttanut sinuun, tai uskonto.
Onko mahdollista vai ei? Kysymyksiä jää paljon. Jokainen itse uskoo miten uskoo. Ja jotkut yhteen elämään tai valintaan, jotkut taas moneen -sellainen näkemys syntynyt jostain.
Tässä oli vaan muutakin näkökantaa. Että voi muiltakin kulmilta pohtia. :) Ja unia ei kaikkia pidä uskoa, jos jotain kummallista näkee.. vaikka olisi ns. selvä uni.
Jossain kohtaa alkoi tulla näitä kokemuksia kirjoina tai tarinoina oliko tv sarjaakin. Ja monikin on väittänyt muistavansa "edellisen elämänsä" käyden paikan päälläkin. Jopa äitini niin on sanonut. Jaa a, itse suhtaudun isolla varauksella. Ehkä se ei mahdotonta olisi synnyskellä eri paikkoihin, mutta joku etiikka jää uupumaan ehkä... ja rakkaiden pitäisi olla lähellä. Joku siis voi uskoa erilaillakin tai ainakin toivoa.
Ehkä enemmän uskon että unen aikana voi käydä muualla sielu. Tai taivasmuistoja tai käydä senkaltaisessa. Tai sitten tavallisia unia.
Mikäli joku uskoo jälleensyntymiin, niitähän voisi olla miljoona, ja huomaisi että onkin ollut joku diktaattori vuonna nakki tai kitunut liikaa. Mitäs sitten..
Kun niitä diktaattoreita ei kukaan "halua" olla vaan aina jotain Marie Antoinetteja tai ruhtinaita tai prinsessoja tai...
Henkimaailmassa on niin paljon sitä pahan puolen väkeä, joka pystyy uunottamaan ihmisiä mielin määrin, mutta tätä tietoa ei haluta ottaa vastaan, vaan mieluummin uskotaan valheita...
näin nopeasti ajateltuna. Tai ei ainakaan halua myöntää! Siis haluaan olla diktaattori.
Mutta kyllä meillä useimmilla se diktaattori, kenellä isompi ja kenellä pinempi, siellä sisimmässämme aina vaaniskelee/asustelee.
Ikävää vaan, että se vahvempi aina jyrää!
Mutta kun 'omistaa' oman vahvan minuuden, luo se vahvan perustan jonkinasteiseen järkevään ajatteluun! Ja ennen kaikkea ymmärrykseen!
Katselen eteeni, ympärilläni on kuin "sumuista".
Suoraan edessäni on KÄSI, kämmen alaspäin. Käsi huokuu raakaa voimaa, Auringonpaahtama ruskettunut raa`an voimakas KÄSI, joka pitelee RUOSKAA. SE ON MINUN käteni, tunnen sen. En "muodosta", muoto on erilainen kuin nyt.
Tunnen käden "tuntona", ja tiedän käyttäneeni ruoskaa. Ihmisiin. Tunnen suunnatonta häpeää, nyt, en silloin. Silloin, ehkä paljon yli tuhat vuotta sitten. Tunsin sisäisenä ylpeytenä kuin voimakkuuden, joka nyt tarkasteltuna ei todella ollut HYVYYTTÄ.
Tämä ei ole uni, vaan meditaatiokokemus.
Onko todellinen?
Minulle on.
jälleensyntymä näkemystä vastaan? Kyseinen tarina on toki vain rikka rokassa. Tuonkaltaisia on tuhansia ja taas tuhansia mutta erilaisissa muodoissa vaan.
Onpa tapauksia missä kyseinen henkilö on muistanut aikaisemman elämäsnsä ja mennyt tutkiskelemaan ja penkomaan dokumentteja ja hups, sieltähän niitä löytyy.....
Kysymys on kuitenkin siitä että jos on ateisi tai kirkkouskovainen joka pitää jälleensyntymäajattelua paholaisen keksintönä niin oli näyttöä kuinka paljon tahansa niin tällainen henkilö ei ota vastaan sitä näyttöä koska hänen mielensä kieltäytyy ottamasta sitä vastaan.
Pienenä, muutaman kuukauden ikäisenä näkemäsi isäsi kämmenselän. Ja siihen on myöhemmin liittynyt teeveessä näkemäsi ruoska, jota et semmoisenaan muista.
Alitajuntakin ompelee juttuja toisiinsa sopivaksi.
Sinun mielesi ei ota vastaan sitä, että ne "näytöt" voivat olla täysin loogisesti ajateltuna juuri paholaisen eksytystä.
Eikö sinun mielestä paholainen, joka on kaikkien valheiden ja petosten pääemakko, pystyisi huiputtamaan ketä tahansa, joka ei tiedä hengellisestä totuudesta paljonkaan.
Paholaisellehan on pikkunakki vilkaista historian kirjoituksia ja ujuttaa jollekin uniin jälleensyntymä ajatuksena, ja eikun hupsista kakkaa, sitten löytyy niitä "todisteita" niistä historian teoksista.
ja jos se olisi niin viisas kuin uskovaiset väittävät niin mitä olisi silloin Jumala? Ei ainakaan mikään kaikkivaltias Rakkaus.
En ole mitään vastaan todellakaan. Kaikki saavat uskoa niinkuin haluavat. En ole sanonut olevani kristitty enkä ateisti.
Niin aina voi olla varovainen.
Uni, meditaatio, tai jokin suggestio voi tuoda mielikuvia. Silloin voi olla kriittinenkin. Oikein käytettynä voi olla parempi, kuin että uskoisi kaikkea.
Enneunia voi olla (jotkut eivät usko), ja tulevaisuutta vähän nähdä osa ihmisistä, unissakin ehkä. :) Menneisyys, taas, mihin menneisyyteen uskomme ja mikä on maailmankuvamme.
En ehkä ihan ymmärtänyt sinun ajatusta.
Siksi pyydänkin sinua vilkaisemaan henkisin silmin ympäri maailman asioiden todellista tilaa.
Kun minä niin tein, niin hyvää näkyi siellä täällä hyvin pieninä pisteinä, mutta pahuutta ja velhetta ja petosta, sekä hirvittävän julmaa itsekkyyttä ja kylmyyttä ja pelkoa oikein mustina pilvinä, joissa kesäpäiväkin on kuin kaamoksen synkkää hämärää.
Ja Jumalan rakkaus voittaa kaiken pimeyden ja kurjuuden, kun vain ihmiset ottavat sen vastaan.
Silloin pimeys alkaa väistyä ja terveys ja onnellisuus parantaa kaiken, eikä sillä ole rajaa,- se vain kasvaa ja leviää ja ihmeitä tapahtuu.
Näin minä näin, ja etten olisi hyvyyden "putkessa" likatulppana, toivotan sinulle koko sydämestäni Rauhallista Joulua, ja puhdasta lunta sinun rappusillesi:)
enemmän hyvyyttä ja se pahuus mikä näkyy ei minun mielestäni ole pahuutta vaan pelkoa. Ja sille pelolle on lähetettävä rakkautta eikä tuomitsemista.
"Ja Jumalan rakkaus voittaa kaiken pimeyden ja kurjuuden, kun vain ihmiset ottavat sen vastaan."
Näin on.
Rauhallista joulua sinullekin.
Täällä on vihreä joulu.
Ei rapuilla ole minkäänlaista lunta. :-)
Minäkin vilkaisin "henkisin silmin" ympärilleni
ja senjälkeen realismin silmin näin todellisen tilanteen.
>niin hyvää näkyi siellä täällä hyvin pieninä pisteinä, mutta pahuutta ja velhetta ja petosta, sekä hirvittävän julmaa itsekkyyttä ja kylmyyttä ja pelkoa oikein mustina pilvinä >
Joo tuollaiseltahan se näyttää paitsi minä en
sitä hyvää siinä nähnyt(olen aika heikkonäköinen..)
>pimeys alkaa väistyä ja terveys ja onnellisuus parantaa kaiken, >
No nyt meni kyllä tosi pahasti mielikuvituksen puolelle toi juttu..
ja tärkeintä on kuinka itse suhtaudut siihen. Sinä koit sen, eivät muut. Sinä tiedät totuuden, ainakin "ylitajuisesti".
Nekin, jotka uskovat jälleensyntymään, uskovat hieman eri tavoin. Budhalaisille se on luonnollista ja Dalai Lama on syntynyt tietääkseni 2 vuoden kuluttua edellisestä kuolemastaan. Budhalaisista myös löytyy paljon tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole erikoisen uskonnollisia ja jotka muistavat hyvinkin edellisen elämänsä. Monet ovat tarkistuttaneet muistonsa, jotka ovat sitten pitäneet paikkansa.
Regressioterapiassa käydään rutiininomaisesti tuollaisia asioita, samoin joissakin muissa tekniikoissa. Jos oletetaan, että kokemasi perustui oikeisiin kokemuksiin, voidaan ihmetellä, miksi ihmeessä ne tulivat uniin ilman mitään terapiaa. Selitys voisi olla se, että tarvitsit asian selvittämistä eheytymiseen. Olit kuollessasi nuori ja voimakas. Kuolemasi oli valtava sokki, joka aiheutti trauman. Koska tarvitsemme usein hissiä, ei trauma oikein päässyt unohtumaan. Joten alitajuisesti työstit sitä. Näin voisi olla.
Toki on mahdollista, että se oli vain unta. Esimerkiksi itse olen huomannut, että joskus katsellessani jotain elokuvaa myöhään illalla ja mentyäni välittömästi sen jälkeen nukkumaan, saatan nähdä mitä mielikuvituksellisimpia unia, joissa olen mukana, mutta jotka aivan selvästi liittyvät vain siihen nähtyyn elokuvaan.
Joten, kukapa sen nyt varmasti tietää...
muistavat edellisestä elämästään joitain kohtia ilman mitään regressiota tai muuta rentoutusmuotoa aikaisempien elämien selvittämisesksi. Heitä ei ole kuitenhkaan paljoa. Syyt varmaankin että näin on, on monianiset.
Olen kuullut että pikku hiljaa ihmiset alkavat muistamaan aikaisemmat elämänsä mutta tämä tapahtuu usean sukuplven aikana. Mikään ei tapahdu kuitenkaan yhdellä kertaa, yhdessä yössä, joten joskushan sen on alettava. Kenties nämä tapaukset ovat niitä ensimmäisiä joita tulee lisää pikku hiljaa.
Täällä 1:den ainoan ainut kertaisen elämän.
En väittele tästä asiasta enempää.
Mulle itselleni sattui joskus lapsena"?-Kun näin
TV:stä ison kartanon tai JUNAN Linkin ikkunasta.
Säikähdin".KOTIOLONI olivat kuin suoraan Saatanan
Esikartanossa.
Alitajuntani alkoi rakentaa suojamuuria ympärilleni.uskoin .Että olin olin rikkaan perh.
tyttö.Vanhempani olivat tuoneet minut SUOMEEN
Sotaa turvaan.Oikeat vanhempani olivat Venäjän
Tsaareja Biologinen isäni oli sodassa mukamas!
Suomesta oli etsitty mahdollisemman samannäkömem nainen äidikseni kuin Biologinen äitini.
Kodikseni köyhä puutteenalainen koti.Jossa lapsia ei lellitty isäni Väkivaltainen JUOPPO.
Jos oikea isäni tuo TSAARI Selviäisi.Pääsisin kotiini 15v.Rippikoulun jälkeen.
Tuo oli minulle totta.
Vuodet kuluivat,vanhemmat riitelivät,kotini oli kuin villilänsi,
Veljeni sairastui.
Tuli aika jolloin pääsin RIPILLE..
Vanhemmat olivat samat ja pysyivät.
MENI YLI 20V.Ennenkuin uskalsin puhua asiasta!!
Äitini sanoi että elin maailmassa jonka alitajuntani oli kehittänyt suojakseni,että psyykkeeni kestäisi kotielämämme.
NYT noita ajatuksia ei ole petyin kun tajusin
kaiken olevan vain Haaveunta".
VELJENI Sairastui SKITSOON:Kun olemme puhuneet
hänen kanssaan sairaudesta.On hän vastannut:anna olla olen ollut entisessä elämässäni niin ilkeä
Sotaherra ihmistappaja että karma?pakottaa hänen
kestämään ne tällä sairaudella?
En usko karmaan vaan nykyisin JEESUKSEEN...
Tälläinen minun tarinani,,,joka nyt poikkesi kuolema kokemuksestasi....
hyvähän se on, kun uskoo äitiin ja uskon opetukseen.
eihän se, että on äiti, tee asiaa vääräksi. Minusta tuo vaikutti vilpittömältä kertomukselta enkä kyllä menisi sitä aliarvioimaan. Siitä riippumatta että toisen kokemukset voivat olla toisenlaiset.
No kukapa meistä tietää kun teemme ne omat päätelmämme perustuen aiempiin kokemuksiimme ja ympäristön vaikutukseen ja uskomme ennemmin läheisiä ihmisiä kuin vieraita. Lisäksi mieltymyksemme pohjautuvat ties mihin, jokin miellyttävä kokemus assosioidaan johonkin tapahtumaan tai muuhun emmekä sitä itse välttämättä huomaa vaan yleensä kuvittelemme tietävämme. Eli "tietomme" on aina rajallista emmekä voi sen pohjalta todella tietää todellisuuden perimmäistä luonnetta. Kuka tahansa voi olla väärässä ja uskonut koko ikänsä asioihin, jotka eivät ole totta.
Ainoa voi sanoa, että tietää joko rationaalisesti tai tunnepohjalta, mutta se ei kuitenkaan koskaan ole yksiselitteistä vaikka monet niin haluaisivatkin ajatella ja tuudittautua kuvitteelliseen varmuuteen.
niitä ei ole ollut aikaisemmin, nyt vaimoni kuoltua on ollut, mutta tuntuu siltä, että ovat loppuneet. Äitini on myös koullut jo paljon aikaisemmin vain yhden kerran on hän vaikuttanut minuun. Kertokaa myös muut joiden läheiset ovat kuolleet, onko teille sattunut erikoisia tapahtumia?
Raamattua ja Jeesusta on turha tähän asiaan sekoittaa, siis pysykää saarnaajat pois...
Minäkin muistan erään entisen elämän kuolemineen sekä erään toisen elämän mutta en sen kuolintapaa. Itselläni kesti 15 vuotta ennenkuin ymmärsin miksi ylipäätään muistan tuon elämän.
Sinänsä kai se on rikkaus kun muistaa mitä tahansa itsestään ja elämästään ? Jos ei kovin hämmennä se että se on harvinaista.
mielikuvitus.
ei, minä uskon asian olevan niin.
Ja saattaa hyvinkin olla enemmänkin kun vain tarina.
>Muistan tarpeeksi siitä mitä tein, missä asuin ja minkänäköinen olin ja minkänäköisiä olivat hyvä ystävä, äiti ja kotipaikkani. >
Entä muistatko nimiä?
>olisiko oikein jos menisin kertomaan, heille, etää olen nyt tässä >
Miksei se olisi oikein..lyökö salama
sinut kuoliaaksi tai jotain jos kerrot..?
Ehkä se on tuon kaiken tarkoituskin että selvität asian.
>Sitten muistan hieman hämärästi, kun joku henkilö tulee viereeni ja sanoo, että meidän on lähdettävä >
Tämä asia onkin erityisen kiinnostava..
Minkä näköinen tuo henkilö oli,oliko tuttu,
millainen ääni sillä oli ym. ?
Aika nopeaa on ollut "kulku"?
niin noin 600-800 maan vuotta on kestänyt olo henkisissä maailmoissa.
Ennenkuin on saanut taas yrittää elämää täällä fyysisessä. Eikä ole helppoa taaskaan.
Olen kyllä tietoinen joidenkin hyvin pitkälle kehittyneiden henkien hyvinkin nopeasta uudelleenruumiillistumisesta, mikä edellyttää käsittääkseni jo täällä maan päällä ns. jatkuvaa tietoisuutta.
Jotkut maan materiaan "rakastuneet" kyllä pyrkivät "kiiruhtamaan" syntymistään, minkä kykenevät.
Mistä tiedät vuosissa mitaten ajan `kiertokulkua`?
Tutki `Vihkimykset`.
Ikuinen Ystäväsi, Dzinni.
Oletko tutkinut?
Etsivä löytää! Ei `meitä` kukaan voi `opettaa`.
ITSE on opittava. Tunnen `historian`, rakastan.
Vihkimysten kautta `kiertokulku`. 8.Äärettömyys.
8:n keskipisteestä kierto ylös alas ylös alas.
Maailmankaikkeudessa.
Hei!!
olen iloinen että kirjoitit kokemuksistasi ja muistoistasi
itselleni nuo ovat tuttuja ja haluan kertoa että ett ole yksin kokemuksiesi kanssa
tie on vain usein "yksinäinen" koska sinä itse tiedät totuudet ja vain sinä voi ne löytää
meitä "kanssamatkustajia" kyllä löytyy mutta kun aihe ei ole yleisesti hyväksytty niin informaation ja tuen saaminen on usein vaikeaa
se että muistat on alku henkiselle kehitymisellesi tai olet jo kehittynyt mutta siis tarkoitan että jollekkin uudelle....?!
selvitä kuolemaasi johtavia asioita jos sinulle tulee siitä pakonomainen tunne saada tietää
jos ei, niiin anna olla
Elämä on ihmeellistä ja hauskaa eri tasoilla
sinä pääätät itse mitä se on