Pena tiesi, että tämä tehtävä olisi vaikein kaikista. Miksikö? siksi, että liikkeellä oli huhu, jonka mukaan vartiointia olisi lisätty...
Oliko huhu laskettu liikkeelle tarkoituksellisesti? Oliko sen takana vain yksittäinen taho, vai tiesivätkö he tosiaan jo tästä viimeisetä tehtävästä..
Pena odotteli huoneessaan hermostuneena auringon laskua, pimeän turvin kaikki olisi helpompaa... sen Pena tiesi vanhasta kokemuksesta. Hän ei sytyttänyt edes lamppua palamaan, koska halusi nähdä ulkopuolella vallitsevan todellisuuden... pimeyden.
Tasan kello 16.37 Pena poistui huoneestaan.
Polku oli paljas, mutta polun reunat olivat kuurassa. Valkoinen kuura näyttää mukavasti polun suunnan, mutta ei valaise liikaa... mikä on hyvä -ajattelee Pena.
Samassa joku raapaisi Penan poskea.. Äsh.. sitkeä pajukko, mitä ei saa taltutettua. Vuosi vuoden perään se tunkee taipuisia varsiaan kulkijan harmiksi.
Pena tietää, että pajukko on harmeista pienimpiä, sillä isot ongelmat saattavat olla tuolla jossakin edessäpäin...
Pena pysähtyy hetkeksi suuren kuusen tummaan syliin lepäämään... Hän ottaa puukon tupesta. Sen terä kiiltelee himmeänä... Venäläistä laatuterästä, malli on kopioitu kuluisaasta finskipuukosta, joka teki pahoja tekoja aikoinaan....
Pena on saapunut matalan kuusikon reunaan. Jokaikinen aisti valppaana, hengitystään pidättäen Pena kuuntelee; kuuluu vain sydämen epätasainen pompotus.... Tuolla jossakin sen pitäisi olla. Ainakin vielä kesällä se oli siellä... sen Pena muistaa hyvin.
Lopulta hän työntyy kuusten joukkoon...
Pena tietää, että jos hän ei onnistu tavoitteessaan nyt juuri tällä hetkellä, tulevat kaikki pettymään. Niin paljon ovat kaikki osaltaan auttaneet Penaa kohden tätä viimeista tehtävää... se ei saa epäonnistua.
Lopulta hän (hyvän muistinsa perusteella) tavoittaa kohteen. Se ei ole yksin. Se seisoo kuitenkin hieman muista erillään jonkin tumman möhkäleen vierellä... möhkäle taitaa olla onneksi vain suuri kivi.
Pena vetää puukon tupesta. Tätä hetkeä varten sitä on hiottu monena hämäränä iltapuhteena.
Yht'äkkiä Pena tajuaa, että kirves olisi sittenkin tehokkaampi, sen isku tekisi kerralla selvää jälkeä...
Penalla on vyöllä pienehko armeijamallinen kirves. Mikäs siinä -ajattelee Pena, jonka rohkeus loppuratkaisun lähestyessä on kasvanut selvästi.
Pena lähestyy varovasti ympärilleen vilkuillen kohdetta, ja aivan sen vierellä kumartuu salakavalasti hieman ja...iskeee...
Sulavasti(ja viistoon) teräväksi tahkottu kirveen terä tunkeutuu kuusen runkoon... katkaisten sen yhdellä iskulla.
Varmuuden vuoksi Pena on hetken hiljaa kuulostellen...
On aivan rauhallista. Oksakaan ei värähdä saati, että kuusipoliiseja olisi tietämillä...
Pena hypähtää kevyesti kuusi olallaan polulle, mitä pitkin kiirehtien on hän minuutin päästä kotipihassa.
Mission Complete!
Oliko huhu laskettu liikkeelle tarkoituksellisesti? Oliko sen takana vain yksittäinen taho, vai tiesivätkö he tosiaan jo tästä viimeisetä tehtävästä..
Pena odotteli huoneessaan hermostuneena auringon laskua, pimeän turvin kaikki olisi helpompaa... sen Pena tiesi vanhasta kokemuksesta. Hän ei sytyttänyt edes lamppua palamaan, koska halusi nähdä ulkopuolella vallitsevan todellisuuden... pimeyden.
Tasan kello 16.37 Pena poistui huoneestaan.
Polku oli paljas, mutta polun reunat olivat kuurassa. Valkoinen kuura näyttää mukavasti polun suunnan, mutta ei valaise liikaa... mikä on hyvä -ajattelee Pena.
Samassa joku raapaisi Penan poskea.. Äsh.. sitkeä pajukko, mitä ei saa taltutettua. Vuosi vuoden perään se tunkee taipuisia varsiaan kulkijan harmiksi.
Pena tietää, että pajukko on harmeista pienimpiä, sillä isot ongelmat saattavat olla tuolla jossakin edessäpäin...
Pena pysähtyy hetkeksi suuren kuusen tummaan syliin lepäämään... Hän ottaa puukon tupesta. Sen terä kiiltelee himmeänä... Venäläistä laatuterästä, malli on kopioitu kuluisaasta finskipuukosta, joka teki pahoja tekoja aikoinaan....
Pena on saapunut matalan kuusikon reunaan. Jokaikinen aisti valppaana, hengitystään pidättäen Pena kuuntelee; kuuluu vain sydämen epätasainen pompotus.... Tuolla jossakin sen pitäisi olla. Ainakin vielä kesällä se oli siellä... sen Pena muistaa hyvin.
Lopulta hän työntyy kuusten joukkoon...
Pena tietää, että jos hän ei onnistu tavoitteessaan nyt juuri tällä hetkellä, tulevat kaikki pettymään. Niin paljon ovat kaikki osaltaan auttaneet Penaa kohden tätä viimeista tehtävää... se ei saa epäonnistua.
Lopulta hän (hyvän muistinsa perusteella) tavoittaa kohteen. Se ei ole yksin. Se seisoo kuitenkin hieman muista erillään jonkin tumman möhkäleen vierellä... möhkäle taitaa olla onneksi vain suuri kivi.
Pena vetää puukon tupesta. Tätä hetkeä varten sitä on hiottu monena hämäränä iltapuhteena.
Yht'äkkiä Pena tajuaa, että kirves olisi sittenkin tehokkaampi, sen isku tekisi kerralla selvää jälkeä...
Penalla on vyöllä pienehko armeijamallinen kirves. Mikäs siinä -ajattelee Pena, jonka rohkeus loppuratkaisun lähestyessä on kasvanut selvästi.
Pena lähestyy varovasti ympärilleen vilkuillen kohdetta, ja aivan sen vierellä kumartuu salakavalasti hieman ja...iskeee...
Sulavasti(ja viistoon) teräväksi tahkottu kirveen terä tunkeutuu kuusen runkoon... katkaisten sen yhdellä iskulla.
Varmuuden vuoksi Pena on hetken hiljaa kuulostellen...
On aivan rauhallista. Oksakaan ei värähdä saati, että kuusipoliiseja olisi tietämillä...
Pena hypähtää kevyesti kuusi olallaan polulle, mitä pitkin kiirehtien on hän minuutin päästä kotipihassa.
Mission Complete!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.