Itse koen Japanin eräänlaisena jättiläismäisenä siltana Aasialaisen ja Eurooppalaisen maailman välillä, ja tämä pääosin lieneekin ollut heidän historiallinen roolinsa. Sen lisäksi he lienevät toimineet kautta aikojen eräänlaisena luonnollisena "pullonkaulana" Kiinan liian himokkaille valtapyrkimyksille mm Korean niemimaalla.
Kautta historiansa Japanilaiset ovat olleet poikkeuksellisen väkivaltaista kansaa, joskaan eivät ainakaan omasta mielestäni yhtään sen väkivaltaisempia kuin esim Englantilaiset. Aina Japanin verisestä valloituksesta sen alkuperäis-asukkailta Ainuilta Nanjingin suureen verilöylyyn he ovat väkivaltaisesti pyrkineet rakentamaan Aasiaan omaa, heille erikseen räätälöityä paratiisia omien kauneisihanteidensa mukaisesti muista juurii piittaamaatta. Ja niinkuin fedoaaliaika myös osoittaa, he eivät epäröineet käyttää tälläistä systemaattista väkivaltaa myös toisiaan vastaan! Osittain tämä ilmenee vieläkin jenggitappeluina, ja ennenkaikkea systemaattisen kiusaamisen muodossa, jossa esim "koulutoverit"
kirjaimellisesti metsästävät uhriaan, kunnes tämä lopulta luovuttaa ja pelastaa "kunniansa" tekemällä itsemurhan!
Japanin väkivaltainen ja muista täysin piittaamaton käyttäytyminen ulottuu nykyään osittain aina eteläiselle Jäämerelle asti valaanpyynnin muodossa(joka on ainutlaatuista ainakin tällä jo kokonaisen sukupolven rauhoitetulla alueella)mutta on toisaalta vaikea nähdä, onko tämä väkivaltainen käytös heille mitenkään ainutlaatuista, kun vertaa esim Kiinan toimintaan Tiibetissä.
Japanilla on mielestäni kautta aikojen ollut kaksi pääasiallista historiallista roolia;toimia kirjaimellisesti Aasialaisen ja Eurooppalaisen maailman välisenä siltana, ja toisaalta myös ns "luonnollisena pullonkaulana" liian agressiivisen Kiinan valtapyrkimyksille.
Japanilaisille luontainen agressio ja ylimielisyys lopulta koitui heidän tuhokseen konfliktissa, jota meilläpäin Euroopassa yhä nimitetään "toiseksi maailmansodaksi" mutta joka itseasiassa oli Japanilaisilla nimen omaan se ensimmäinen suuri RYSÄYS koko heidän historiansa aikana!
Miljoonat Japanilaiset saivat kärsiä heidän sotajohtonsa ylimielisyydestä, joka kieltäytyi ottamasta oppia 20-vuoden aikaisista tapahtumista Euroopassa, "järkeillen" ettei Yhdysvallat uskaltaisia puuttua sodan kulkuun Aasiassa. Surkea tiedustelu yhdistettynä koppavaan, ylimieliseen asenteeseen ja uskoon omasta voittamattomuudesta koitui lopulta Japanin kohtaloksi, joka oli alkanut toteuttaa "pullonkaula" rooliaan Aasiassa hieman liiankin tehokkaasti!
Japanin kohtaloksi koitui toki maan ylimielisyys, rasistisuus ja agressiivisuus ulkomaailmaa kohtaan, mutta ennenkaikkea sen ylimyshenkinen luonne! Sodanjohdon päätöstä olla huomioimatta mahdollista Amerikkalaista interventiota Aasiaan ei kyseenalaistettu! Kun päätös oltiin tehty, sitä kunnoitettiin kuin Jumalan sanaa(aivan sanan varsinaisessa merkityksessä, koska sodanjohdon päätökset annettiin Jumalallisen keisarin hyväksyttäviksi ja allekirjoitettaviksi) Tosiasiassa Amerikka oli jo ensimmäisen maailmansodan varhaisessa vaiheessa sekaantunut tapahtumien kulkuun tukien Englantia Saksaa vastaan, näin käytännössä räväkästi rikkoen omaa ns "Monroe oppiaan" Saksa vastasi tähän käytännössä sukellusvenesaarrolla, mutta Englannin laivasto onnistui katkaisemaan Saksan mannertenvälisen lennätinkaapelin, jonka jälkeen Amerikkaan tulvi vain yksipuolista Saksalaisvihamielistä propagandaa. Tämä yhdistettynä Amerikan teollisuuden haluun hyötyä sodasta sai Yhdysvallat jatkamaan asekuljetuksia aina 7 toukokuuta 1915 asti, jolloin Saksalainen sukellusvene torpedoi Brittiläisen ristelijä Lusitanian, joka kannella oli noin tuhat Amerikkalaista turistia illakoimassa ja suunnilleen saman verran aseita lastiruumassa(matkalla Englantiin)ja jotka räjähtivät kyseisen torpebon kanssa, näin upottaen kyseisen "Anglo-Amerikkalaisen" paadin.
Seurauksia ei sitten jälkeenpäin tarvitse kovin paljoa ihmetellä. Yhdysvaltain ahne ja itsekäs ulkopolitiikka lopulta tuomitsi Saksan tuhoon(jolla ennen tätä ei ollut minkäänlaisia viha tai erimielisyyksiä Amerikan kanssa, päinvastoin kuin liiankin tutulla "Äiti Englannilla")Saksan tappio olisi kuitenkin hyvinkin voinut olla Japanin voitto, mutta Japanin sotilasjohto kieltäytyi ottamasta oppia Saksan tappiosta, sen sijaan keskittäen kaikki vapaat resurssinsa Kiinan valloitukseen. Varautumattomuus konfliktiin Yhdysvaltojen kanssa johti lopulta Amerikan kauppasaartoon, Amerikkalaisten aseiden virtaamiseen Kiinan Brittiläisen Intian ja Tiibetin kautta...ja loppu onkin sitten historiaa aina Peal Harborista Hiroshimaan!
Se oli ensimmäinen kerta, kun "suuri ja mahtava" keisarillinen Japani oli kärsinyt verisen tappion, menettäen lopulta peräti kaksi kotisaartaan, nimittäin Kuriilit pohjoisessa Neuvostoliiolle, ja Okinawan etelässä Amerikkalaisille(jotka perustivat alueelle pysyvän sotilastukikohdan)Tosin nipin napin Japani sentään vältti Korean kohtalon, joka käytännössä joutui pysyvästi supervaltojen jakamaksi hamaan tulevaisuuteen asti, kuten myös Vietnam ja Saksa.
Japanin tappio, nöyryyttävä stragedinen virhearvio, kahden kotisaariryhmän menettäminen, ja keisarin julkinen antautuminen radiossa muodostuivat lopulta verisiksi nöyryytyksiksi, joista Japanilainen psyyke ei käytännössä ikinä tulisi toipumaan!
Sota oli ironista mutta kyllä saanut alkanunsa Japanin sodanjohdon liian ahneesta Kiina politiikasta. Tämän seurauksena Kiina pian niin väkiluvultaan, sotilasmahdiltaan kuin talouskasvultaankin tulisi YLITTÄMÄÄN Japanin liki kaikilla sektoreilla! Kiina mm testasi ydinasetta ensimmäistä kertaa noin neljä vuosikymmentä sitten. Japani ei vastaavasti ole tehnyt tällaista testiä edes kerran!
Sodan jälkeen Japanilaisen luonnolliset paneutuivat tappionsa syihin. Kuten Japanilaisista Manga sarjakuvista ja myöhemmin Anime piirretyistä voi havaita, Yhdysvalloista tuli luonnollisesti kansakunnan virallinen syntipukki. Tämä vahvistui lopullisesti pääministeri Shinzo Abe valtakaudella, jolloin
Yasukuni pyshäkkön pystyttämässä uudessa museossa väitettiin virallisesti Yhdysvaltain käytännössä provosoineen koko Pearl Harboriin johtaneen tapahtumasarjan(mikä todella pitääkin paikkansa)Vähän myöhemmin Japanilainen korkea ministeri julisti, että Hiroshiman pommittaminen ydinaseella(joskin varsin alkeellisella sellaisella)oli käytännössä täysin tarpeetonta Japanin antautumisen kannalta! Taaskin oikea väite, joskin Yhdysvaltain kongressi heitti itsekin vettä myllyyn vaatimalla Japania tunnustamaan maailmansodan aikaisen orjakaupan, ja maksamaan seksiorjille korvauksia!
Miksi sitten on totuus?
Totuus(ainakin omasta mielestäni) on se;että Japanin sodanjohdo meni hieman liian pitkälle luonnollisessa "pullonkaula" roolissaan, ja sai myös lopulta maksaa sen seuraukset, tai oikeammin tässä tapauksessa Japanin KANSA sai maksaa!
Käytännössä Japani ei ikinä toipunut sodasta psykologisesti! Samaan aikaan kun Kiina marssitti joukkoja Tiibetiin ja räjäytteli omia ydinaseitaan, oli Japani vasta toipumassa ennenkaikkea sodan aiheuttamista hirvittävistä psykologisista traumoista! Amerikan suuri stragedia Japania vastaan oli käytännössä onnistunut yli odotusten aina talous-saarrosta Peal Harboriin katastrofiin, josta Yhdysvaltain lentotukilaivue kuin "ihmeen kaupalla" pelastui, mutta mikä antoi Presidentti Franklin Delano Rooseveltille tekosyyn julistaa sota Japania vastaan, aina Hirsoshiman hirvittävään psykologiseen iskuun asti!
Hiroshiman ydinisku on tapahtuma, jota ei käytännössä saa ottaa asiayhteydestä(niinkuin ei toki mitään muutakaan historiallista tapahtumaa)Käytännössä kaikki Amerikan toiminta aina talous-saarrosta Japanin houkuttelemiseen kohtalokkaaseen Pearl Harborin iskuun, ja lopulta tuhoisa isku Japanin sydämmeen Hiroshimaan olivat kaikki systemaattisen ja pitkäjänteisen suunnittelun tulosta! Tarkoituksena oli ennenkaikkea kylvää turhautumista, pelkoa ja epätoivoa Japanilaisten mielissä ylivoimaisia Amerikkalsiai kohtaan, mikä käytännössä onnistuikin yli kaikkien odotusten!
Ennen sotaa Japanin sodanjohto piti Amerikkaan itsekkäänä, hedonistisena ja rappeutuvana valtiona(olihan maa ennen tätä kokenut täysmittaisen sisällis-sodan, talousromahduksen, ja Rooselvetin epäonnistuneet sosialistiset kokeilut)Sodan jälkeen Japani kunnoitti Amerikkaa ainoastaan vapisevalla pelolla! Sodan päätarkoitus oli saavutettu;Japanin tyynenmeren imperiumi purattu, ja maalta kaiken lisäksi riistetty kaksi sen kotisaarta, nimittäin Kuriilit ja Okinawa!
Japanin ylimisjohtoinen yhteiskunta ja sen kohtalokas harhaliike lopulta koituivat koko kansan tuhoksi! Maa ei enää ikinä tulisi toipumaan sodanjohdon katkerasta virhearviosta!
Euroopassa Japanin toipumista sodasta odotettiin jo kauhun ja pelon sekaisissa tunnelmissa! Tosiasiassa mitään "toipumista" ei ikinä tapahtunut! Verrattuna Kiinaan Japanista käytännössä muodostui "leluvaltakunta" joka alati heikkenevää dollaria vasten valmisti muulle maailmalle pääosin huonolaatuisia Eurooppalaisten tuotteiden jäljitelmiä, mahdollisesti autoissa ja robotiikassa aina viimevuosina saavutettuja edistysaskeleita lukuunottamatta. Japanin leluvaltakunta pääosin valmisti ylellisyystuotteita, joita mm Yhdysvallat ei käytännössä tarvinnut, ja niistä sille maksettiinkin alati laskevan dollarin kurssin muodossa.
Käytännössä Japani ei ikinä toipunut sodan ennenkaikkea psykologisista kauhuista! Mutta Japanin taantuminen ei lopulta osoittautunut Amerikkalaisille aivan niin suureksi voitoksi, kuin he aluksi olivat kuvitelleet!
He eivät olleet ymmärtäneet, että Japanilla oli käytännössä luontainen, ellei peräti "luotu" rooli pullonkaulana Kiinan valtapyrkimyksille! Ilman voimakasta Japania USA:n ja Neuvostoliiton ollessa tukkanuottasilla aina Sakasta Vietnamiin, Kiina saattoi nousta rauhassa, ja mm aloittaa omat ydinkokeensa! Sekä Amerikkalaiset että Venäläiset uhkasivat sitä voimakkailla vastatoimilla, jotka ainakin tähän mennessä ovat käytännössä jääneet pelkäksi suunsoitoksi ja uhoksi!
Lopulta Eurooppalaisen maailman ylimielisyys Japania kohtaan kostautui sille katkeralla tavalla! Sodan jälkeen Japani yritti saada itsenäisyyttään ja ennenkaikkea menetettyjä alueitaan sekä Amerikkalaisilta että Venäläisiltä, siinä kuitenkaan onnistumatta! Amerikkalaiset linnoittautuivat voimakkaasti Okinawalle, antaen mm sotilaidensa raiskata ja kidnapata paikallisia viattomia siviilejä. Saadakseen ylläpitää oikeuttaan miehittää Okinawaa Yhdysvallat alkoi lopulta tukea paikallisia "Itsenäisyysmielisiä" alueella, joka lopulta huipentui jättiläismäisiin Japanilaisvastaisiin marsseihin tämän vuoden lopussa. Venäläiset puolestaan kunnostautuivat kidnaappamalla Japanilaisia kalastajia Kuriileilla, sekin tapahtuen tämän vuoden lopussa.
Ironista mutta kyllä, Japani yritti vielä tässäkin tilassa täyttää luonnollisen roolinsa, eli toimia vastapainona Kiinalle. Tämä sitä huolimatta, että maa yhä käytännössä oli Amerikkalaisten miehittämä(ja oikeastaan peräti vielä MAKSOI siitä!) Tämän vuoden loppupuolella Kiinaan lähetettiin uhoileva ja uhkaileva valtuuskunta uhkaamaan Kiinaa massiivisilla vastatoimilla, mikäli se ei tapuisi Japanin tahtoon mm maiden välejä hiertävässä Aasian kaasukiistassa. Japanin ja Kiinan ensimmäinen suuri konferenssi miesmuistiin päättyi Japanin veriseen tappioon, eikä uutta ole aivan heti luvassa!
Japanin nykyistä johtoa ei Kiinan suhteen ainakaan voi syyttää kunnianhimon puutteesta! Kiinan sijoitukset ja toiminta on haastettu aina Aasiasta Afrikkaan ja avaruuteenkin asti, mutta loppupeleissä pienellä, taantuvalla, ja ennakaikkea yhä miehityksen alaisella Japanilla on hyvin vähän, mitä se voi tehdä Kiinan nousun pysäyttämiseksi!
Nykyään Japani on käytännössä viittä vaille romahtamassa! Maan väestö on ikääntymässä, ja vienti muualle maailman hidastumassa. Elektroniikkatuotteissa ja palevuissa Japani on selvästi muuta maailmaa(jopa Koreaa!)jäljessä, ja tuotannon massiivinen siirtäminen mm Kiinaan on vähitellen johtanut teknisen etumtkan menettämiseen mm autonvalmistuksen saralla.
Nykyistä Japania voisi hyvin kuvata taantuvaksi, harmaantuvaksi "leluvaltakunnaksi" joka yhä kuvittelee olevansa jonkinmoinen "suurvalta" Tosiasiassa maan talous on käytännössä kaikilla sektoreilla pysähtynyt, ja politiikka ajautunut veriseen kriisiin erityisesti johtuen suhteista Yhdysvaltoihin, ja väestö voimakkaasti sekä kutistumassa että vanhenemassa!
Loppusanoiksi voisi todeta, että vaikka Japania ei ikinä todella murrettu taistelukentällä missään merkittävässä taistelussa, mikä sen sijaan murtui, oli Japanilaisten voimakas ylpeys ja itsevarmuus. Ehkä parhaiten sitä voisi kuvata ottelijaksi, joka on yhden kerran eläessään todella joutunut yllätetyksi ja tyrmätyksi kehässä. Tästä tyrmäyksestä pikku Nippon ei sitten käytännössä ikinä toipunutkaan! Jäljelle jäi käytännössä vain menneisyyden imperiumin säälittäviin rippeisiin takertuminen. Keisarillinen Japanista, Aasian aiemmin voimakkaimmasta valtakunnasta tuli käytännössä nyt "leluvaltakunta" joka valmisti leluja ja animaatioita, jotka olivat vain surkeita kopioita Eurooppalaisista vastineistaan. Japanilaiset alkoivat sodan jälkeen elää uskossa, että he pian nousisivat ylös voimakkaan taloutensa ansiosta, ja että he eivät olleet vain Aasiaan, vaan peräti koko maailman "kehittynein" maa! Tämä myyttiä pitivät yllä ennenkaikkea ulkomaailmalle levinneet Animefantasiat, joissa Japani kuvattiin maailman teknisesti edistyneimpänä ja "mahtavimpana" maana. On myös mainittavaa, että Animen ns "kulta-aikana" pähahmot ovat miltei poikkeuksetta valkoisia, tai sitten Eurooppalaisten ja Aasialaisten sekoituksia. Sodanjälkeinen Japani käytännössä kielsi itsensä ja alkuperänsä! Aasialaisesta tuli ruma, käytännössä Kiinalaista symboloiva mongoloidi, kun taas kaikenlainen kauneus(Sailor Moon)ja voima(DBZ)liitettiin automaattisesti vaaleaan ihonväriin ja Eurooppalaisiin rotupiirteisiin. Tuskin mikään muu pahaiten kelpasi kuvaamaan Japanin tuolloista alemmuustilaa!
Japanin eli Aasiaan uuden "leluvaltakunnan" kohtaloksi koitui lopulta pääosin valmistaa surkeita jäljitelmiä Eurooppalaisista tuotteista ja Animaatioista. Japanista tuli "High tech" yhteiskunta, joka ei kuitenkin ymmärtänyt tekniikan todellista merkitystä ja olemusta. Korkean elintason ja koulutuksen yhteiskunta, jossa koulutus käytännössä merkitsi lapsille valtion orjuutta, systemaattista sadistista kiusausta sekä opettajien että oppilaiden taholta, ja usein lopulta viimeistä epätoivoista yritystä pelastaa "kunnia" eli käytännössä itsemurhaa!
Nykyään Japani on käytännössä ajautunut syvään poliittiseen ja sosiaaliiseen kriisiin! Aiemman Pääministeri Shinzo Aben epätoivoiset yrityksen elvyttää vanha naltionalistinen imperiumi epäonnistuivat surkeasti! Nykyinen Japani on käytännössä ajelehtiva entinen leluvaltakunta(koska nykyinen elektroniikka ja lelut eivät todellakaan juuri ole mainitsemisen arvoisia verrattuna Amerikkalaisiin vastineihinsa!)
Opposition vahva mies, Ichiro Ozawa tulee luultavasti saamaan vallan aivan liian myöhään tehdäkseen sillä mitään merkittävää!
Näin loppusanoiksi on todettava, että Japani on käytännössä jo viimeisen 40-vuoden ajan hitaasti mutta varmasti hävinnyt taistelua Kiinalle Aasian herruurudesta! On tiettyjä merkkejä siitä, että ensi vuonna maa alkaa ns "avautua ulkomaailmalle" ottamalla mm entistä enemmän siirtolaisia, mutta tällä on tässä vaiheessa enää korkeintaan symbolinen vaikutus. Epätoivoisesta näyttämisen halustaan huolimatta Japania ei enää käytännössä voi pitää Kiinaan verrattavana suurvaltana!
Entistä globalisoituvammassa maailmassa "silta" Aasian ja Eurooppalaisen maailman välillä on romahtamassa, johtuen ennenkaikkea näiden maailmojen alati kiihtyvämmästä fuusioista! Japani kohtaloksi koitui, ettei se ajoissa valinnut puoltaan, ennenkuin oli liian myöhäistä!
Kautta historiansa Japanilaiset ovat olleet poikkeuksellisen väkivaltaista kansaa, joskaan eivät ainakaan omasta mielestäni yhtään sen väkivaltaisempia kuin esim Englantilaiset. Aina Japanin verisestä valloituksesta sen alkuperäis-asukkailta Ainuilta Nanjingin suureen verilöylyyn he ovat väkivaltaisesti pyrkineet rakentamaan Aasiaan omaa, heille erikseen räätälöityä paratiisia omien kauneisihanteidensa mukaisesti muista juurii piittaamaatta. Ja niinkuin fedoaaliaika myös osoittaa, he eivät epäröineet käyttää tälläistä systemaattista väkivaltaa myös toisiaan vastaan! Osittain tämä ilmenee vieläkin jenggitappeluina, ja ennenkaikkea systemaattisen kiusaamisen muodossa, jossa esim "koulutoverit"
kirjaimellisesti metsästävät uhriaan, kunnes tämä lopulta luovuttaa ja pelastaa "kunniansa" tekemällä itsemurhan!
Japanin väkivaltainen ja muista täysin piittaamaton käyttäytyminen ulottuu nykyään osittain aina eteläiselle Jäämerelle asti valaanpyynnin muodossa(joka on ainutlaatuista ainakin tällä jo kokonaisen sukupolven rauhoitetulla alueella)mutta on toisaalta vaikea nähdä, onko tämä väkivaltainen käytös heille mitenkään ainutlaatuista, kun vertaa esim Kiinan toimintaan Tiibetissä.
Japanilla on mielestäni kautta aikojen ollut kaksi pääasiallista historiallista roolia;toimia kirjaimellisesti Aasialaisen ja Eurooppalaisen maailman välisenä siltana, ja toisaalta myös ns "luonnollisena pullonkaulana" liian agressiivisen Kiinan valtapyrkimyksille.
Japanilaisille luontainen agressio ja ylimielisyys lopulta koitui heidän tuhokseen konfliktissa, jota meilläpäin Euroopassa yhä nimitetään "toiseksi maailmansodaksi" mutta joka itseasiassa oli Japanilaisilla nimen omaan se ensimmäinen suuri RYSÄYS koko heidän historiansa aikana!
Miljoonat Japanilaiset saivat kärsiä heidän sotajohtonsa ylimielisyydestä, joka kieltäytyi ottamasta oppia 20-vuoden aikaisista tapahtumista Euroopassa, "järkeillen" ettei Yhdysvallat uskaltaisia puuttua sodan kulkuun Aasiassa. Surkea tiedustelu yhdistettynä koppavaan, ylimieliseen asenteeseen ja uskoon omasta voittamattomuudesta koitui lopulta Japanin kohtaloksi, joka oli alkanut toteuttaa "pullonkaula" rooliaan Aasiassa hieman liiankin tehokkaasti!
Japanin kohtaloksi koitui toki maan ylimielisyys, rasistisuus ja agressiivisuus ulkomaailmaa kohtaan, mutta ennenkaikkea sen ylimyshenkinen luonne! Sodanjohdon päätöstä olla huomioimatta mahdollista Amerikkalaista interventiota Aasiaan ei kyseenalaistettu! Kun päätös oltiin tehty, sitä kunnoitettiin kuin Jumalan sanaa(aivan sanan varsinaisessa merkityksessä, koska sodanjohdon päätökset annettiin Jumalallisen keisarin hyväksyttäviksi ja allekirjoitettaviksi) Tosiasiassa Amerikka oli jo ensimmäisen maailmansodan varhaisessa vaiheessa sekaantunut tapahtumien kulkuun tukien Englantia Saksaa vastaan, näin käytännössä räväkästi rikkoen omaa ns "Monroe oppiaan" Saksa vastasi tähän käytännössä sukellusvenesaarrolla, mutta Englannin laivasto onnistui katkaisemaan Saksan mannertenvälisen lennätinkaapelin, jonka jälkeen Amerikkaan tulvi vain yksipuolista Saksalaisvihamielistä propagandaa. Tämä yhdistettynä Amerikan teollisuuden haluun hyötyä sodasta sai Yhdysvallat jatkamaan asekuljetuksia aina 7 toukokuuta 1915 asti, jolloin Saksalainen sukellusvene torpedoi Brittiläisen ristelijä Lusitanian, joka kannella oli noin tuhat Amerikkalaista turistia illakoimassa ja suunnilleen saman verran aseita lastiruumassa(matkalla Englantiin)ja jotka räjähtivät kyseisen torpebon kanssa, näin upottaen kyseisen "Anglo-Amerikkalaisen" paadin.
Seurauksia ei sitten jälkeenpäin tarvitse kovin paljoa ihmetellä. Yhdysvaltain ahne ja itsekäs ulkopolitiikka lopulta tuomitsi Saksan tuhoon(jolla ennen tätä ei ollut minkäänlaisia viha tai erimielisyyksiä Amerikan kanssa, päinvastoin kuin liiankin tutulla "Äiti Englannilla")Saksan tappio olisi kuitenkin hyvinkin voinut olla Japanin voitto, mutta Japanin sotilasjohto kieltäytyi ottamasta oppia Saksan tappiosta, sen sijaan keskittäen kaikki vapaat resurssinsa Kiinan valloitukseen. Varautumattomuus konfliktiin Yhdysvaltojen kanssa johti lopulta Amerikan kauppasaartoon, Amerikkalaisten aseiden virtaamiseen Kiinan Brittiläisen Intian ja Tiibetin kautta...ja loppu onkin sitten historiaa aina Peal Harborista Hiroshimaan!
Se oli ensimmäinen kerta, kun "suuri ja mahtava" keisarillinen Japani oli kärsinyt verisen tappion, menettäen lopulta peräti kaksi kotisaartaan, nimittäin Kuriilit pohjoisessa Neuvostoliiolle, ja Okinawan etelässä Amerikkalaisille(jotka perustivat alueelle pysyvän sotilastukikohdan)Tosin nipin napin Japani sentään vältti Korean kohtalon, joka käytännössä joutui pysyvästi supervaltojen jakamaksi hamaan tulevaisuuteen asti, kuten myös Vietnam ja Saksa.
Japanin tappio, nöyryyttävä stragedinen virhearvio, kahden kotisaariryhmän menettäminen, ja keisarin julkinen antautuminen radiossa muodostuivat lopulta verisiksi nöyryytyksiksi, joista Japanilainen psyyke ei käytännössä ikinä tulisi toipumaan!
Sota oli ironista mutta kyllä saanut alkanunsa Japanin sodanjohdon liian ahneesta Kiina politiikasta. Tämän seurauksena Kiina pian niin väkiluvultaan, sotilasmahdiltaan kuin talouskasvultaankin tulisi YLITTÄMÄÄN Japanin liki kaikilla sektoreilla! Kiina mm testasi ydinasetta ensimmäistä kertaa noin neljä vuosikymmentä sitten. Japani ei vastaavasti ole tehnyt tällaista testiä edes kerran!
Sodan jälkeen Japanilaisen luonnolliset paneutuivat tappionsa syihin. Kuten Japanilaisista Manga sarjakuvista ja myöhemmin Anime piirretyistä voi havaita, Yhdysvalloista tuli luonnollisesti kansakunnan virallinen syntipukki. Tämä vahvistui lopullisesti pääministeri Shinzo Abe valtakaudella, jolloin
Yasukuni pyshäkkön pystyttämässä uudessa museossa väitettiin virallisesti Yhdysvaltain käytännössä provosoineen koko Pearl Harboriin johtaneen tapahtumasarjan(mikä todella pitääkin paikkansa)Vähän myöhemmin Japanilainen korkea ministeri julisti, että Hiroshiman pommittaminen ydinaseella(joskin varsin alkeellisella sellaisella)oli käytännössä täysin tarpeetonta Japanin antautumisen kannalta! Taaskin oikea väite, joskin Yhdysvaltain kongressi heitti itsekin vettä myllyyn vaatimalla Japania tunnustamaan maailmansodan aikaisen orjakaupan, ja maksamaan seksiorjille korvauksia!
Miksi sitten on totuus?
Totuus(ainakin omasta mielestäni) on se;että Japanin sodanjohdo meni hieman liian pitkälle luonnollisessa "pullonkaula" roolissaan, ja sai myös lopulta maksaa sen seuraukset, tai oikeammin tässä tapauksessa Japanin KANSA sai maksaa!
Käytännössä Japani ei ikinä toipunut sodasta psykologisesti! Samaan aikaan kun Kiina marssitti joukkoja Tiibetiin ja räjäytteli omia ydinaseitaan, oli Japani vasta toipumassa ennenkaikkea sodan aiheuttamista hirvittävistä psykologisista traumoista! Amerikan suuri stragedia Japania vastaan oli käytännössä onnistunut yli odotusten aina talous-saarrosta Peal Harboriin katastrofiin, josta Yhdysvaltain lentotukilaivue kuin "ihmeen kaupalla" pelastui, mutta mikä antoi Presidentti Franklin Delano Rooseveltille tekosyyn julistaa sota Japania vastaan, aina Hirsoshiman hirvittävään psykologiseen iskuun asti!
Hiroshiman ydinisku on tapahtuma, jota ei käytännössä saa ottaa asiayhteydestä(niinkuin ei toki mitään muutakaan historiallista tapahtumaa)Käytännössä kaikki Amerikan toiminta aina talous-saarrosta Japanin houkuttelemiseen kohtalokkaaseen Pearl Harborin iskuun, ja lopulta tuhoisa isku Japanin sydämmeen Hiroshimaan olivat kaikki systemaattisen ja pitkäjänteisen suunnittelun tulosta! Tarkoituksena oli ennenkaikkea kylvää turhautumista, pelkoa ja epätoivoa Japanilaisten mielissä ylivoimaisia Amerikkalsiai kohtaan, mikä käytännössä onnistuikin yli kaikkien odotusten!
Ennen sotaa Japanin sodanjohto piti Amerikkaan itsekkäänä, hedonistisena ja rappeutuvana valtiona(olihan maa ennen tätä kokenut täysmittaisen sisällis-sodan, talousromahduksen, ja Rooselvetin epäonnistuneet sosialistiset kokeilut)Sodan jälkeen Japani kunnoitti Amerikkaa ainoastaan vapisevalla pelolla! Sodan päätarkoitus oli saavutettu;Japanin tyynenmeren imperiumi purattu, ja maalta kaiken lisäksi riistetty kaksi sen kotisaarta, nimittäin Kuriilit ja Okinawa!
Japanin ylimisjohtoinen yhteiskunta ja sen kohtalokas harhaliike lopulta koituivat koko kansan tuhoksi! Maa ei enää ikinä tulisi toipumaan sodanjohdon katkerasta virhearviosta!
Euroopassa Japanin toipumista sodasta odotettiin jo kauhun ja pelon sekaisissa tunnelmissa! Tosiasiassa mitään "toipumista" ei ikinä tapahtunut! Verrattuna Kiinaan Japanista käytännössä muodostui "leluvaltakunta" joka alati heikkenevää dollaria vasten valmisti muulle maailmalle pääosin huonolaatuisia Eurooppalaisten tuotteiden jäljitelmiä, mahdollisesti autoissa ja robotiikassa aina viimevuosina saavutettuja edistysaskeleita lukuunottamatta. Japanin leluvaltakunta pääosin valmisti ylellisyystuotteita, joita mm Yhdysvallat ei käytännössä tarvinnut, ja niistä sille maksettiinkin alati laskevan dollarin kurssin muodossa.
Käytännössä Japani ei ikinä toipunut sodan ennenkaikkea psykologisista kauhuista! Mutta Japanin taantuminen ei lopulta osoittautunut Amerikkalaisille aivan niin suureksi voitoksi, kuin he aluksi olivat kuvitelleet!
He eivät olleet ymmärtäneet, että Japanilla oli käytännössä luontainen, ellei peräti "luotu" rooli pullonkaulana Kiinan valtapyrkimyksille! Ilman voimakasta Japania USA:n ja Neuvostoliiton ollessa tukkanuottasilla aina Sakasta Vietnamiin, Kiina saattoi nousta rauhassa, ja mm aloittaa omat ydinkokeensa! Sekä Amerikkalaiset että Venäläiset uhkasivat sitä voimakkailla vastatoimilla, jotka ainakin tähän mennessä ovat käytännössä jääneet pelkäksi suunsoitoksi ja uhoksi!
Lopulta Eurooppalaisen maailman ylimielisyys Japania kohtaan kostautui sille katkeralla tavalla! Sodan jälkeen Japani yritti saada itsenäisyyttään ja ennenkaikkea menetettyjä alueitaan sekä Amerikkalaisilta että Venäläisiltä, siinä kuitenkaan onnistumatta! Amerikkalaiset linnoittautuivat voimakkaasti Okinawalle, antaen mm sotilaidensa raiskata ja kidnapata paikallisia viattomia siviilejä. Saadakseen ylläpitää oikeuttaan miehittää Okinawaa Yhdysvallat alkoi lopulta tukea paikallisia "Itsenäisyysmielisiä" alueella, joka lopulta huipentui jättiläismäisiin Japanilaisvastaisiin marsseihin tämän vuoden lopussa. Venäläiset puolestaan kunnostautuivat kidnaappamalla Japanilaisia kalastajia Kuriileilla, sekin tapahtuen tämän vuoden lopussa.
Ironista mutta kyllä, Japani yritti vielä tässäkin tilassa täyttää luonnollisen roolinsa, eli toimia vastapainona Kiinalle. Tämä sitä huolimatta, että maa yhä käytännössä oli Amerikkalaisten miehittämä(ja oikeastaan peräti vielä MAKSOI siitä!) Tämän vuoden loppupuolella Kiinaan lähetettiin uhoileva ja uhkaileva valtuuskunta uhkaamaan Kiinaa massiivisilla vastatoimilla, mikäli se ei tapuisi Japanin tahtoon mm maiden välejä hiertävässä Aasian kaasukiistassa. Japanin ja Kiinan ensimmäinen suuri konferenssi miesmuistiin päättyi Japanin veriseen tappioon, eikä uutta ole aivan heti luvassa!
Japanin nykyistä johtoa ei Kiinan suhteen ainakaan voi syyttää kunnianhimon puutteesta! Kiinan sijoitukset ja toiminta on haastettu aina Aasiasta Afrikkaan ja avaruuteenkin asti, mutta loppupeleissä pienellä, taantuvalla, ja ennakaikkea yhä miehityksen alaisella Japanilla on hyvin vähän, mitä se voi tehdä Kiinan nousun pysäyttämiseksi!
Nykyään Japani on käytännössä viittä vaille romahtamassa! Maan väestö on ikääntymässä, ja vienti muualle maailman hidastumassa. Elektroniikkatuotteissa ja palevuissa Japani on selvästi muuta maailmaa(jopa Koreaa!)jäljessä, ja tuotannon massiivinen siirtäminen mm Kiinaan on vähitellen johtanut teknisen etumtkan menettämiseen mm autonvalmistuksen saralla.
Nykyistä Japania voisi hyvin kuvata taantuvaksi, harmaantuvaksi "leluvaltakunnaksi" joka yhä kuvittelee olevansa jonkinmoinen "suurvalta" Tosiasiassa maan talous on käytännössä kaikilla sektoreilla pysähtynyt, ja politiikka ajautunut veriseen kriisiin erityisesti johtuen suhteista Yhdysvaltoihin, ja väestö voimakkaasti sekä kutistumassa että vanhenemassa!
Loppusanoiksi voisi todeta, että vaikka Japania ei ikinä todella murrettu taistelukentällä missään merkittävässä taistelussa, mikä sen sijaan murtui, oli Japanilaisten voimakas ylpeys ja itsevarmuus. Ehkä parhaiten sitä voisi kuvata ottelijaksi, joka on yhden kerran eläessään todella joutunut yllätetyksi ja tyrmätyksi kehässä. Tästä tyrmäyksestä pikku Nippon ei sitten käytännössä ikinä toipunutkaan! Jäljelle jäi käytännössä vain menneisyyden imperiumin säälittäviin rippeisiin takertuminen. Keisarillinen Japanista, Aasian aiemmin voimakkaimmasta valtakunnasta tuli käytännössä nyt "leluvaltakunta" joka valmisti leluja ja animaatioita, jotka olivat vain surkeita kopioita Eurooppalaisista vastineistaan. Japanilaiset alkoivat sodan jälkeen elää uskossa, että he pian nousisivat ylös voimakkaan taloutensa ansiosta, ja että he eivät olleet vain Aasiaan, vaan peräti koko maailman "kehittynein" maa! Tämä myyttiä pitivät yllä ennenkaikkea ulkomaailmalle levinneet Animefantasiat, joissa Japani kuvattiin maailman teknisesti edistyneimpänä ja "mahtavimpana" maana. On myös mainittavaa, että Animen ns "kulta-aikana" pähahmot ovat miltei poikkeuksetta valkoisia, tai sitten Eurooppalaisten ja Aasialaisten sekoituksia. Sodanjälkeinen Japani käytännössä kielsi itsensä ja alkuperänsä! Aasialaisesta tuli ruma, käytännössä Kiinalaista symboloiva mongoloidi, kun taas kaikenlainen kauneus(Sailor Moon)ja voima(DBZ)liitettiin automaattisesti vaaleaan ihonväriin ja Eurooppalaisiin rotupiirteisiin. Tuskin mikään muu pahaiten kelpasi kuvaamaan Japanin tuolloista alemmuustilaa!
Japanin eli Aasiaan uuden "leluvaltakunnan" kohtaloksi koitui lopulta pääosin valmistaa surkeita jäljitelmiä Eurooppalaisista tuotteista ja Animaatioista. Japanista tuli "High tech" yhteiskunta, joka ei kuitenkin ymmärtänyt tekniikan todellista merkitystä ja olemusta. Korkean elintason ja koulutuksen yhteiskunta, jossa koulutus käytännössä merkitsi lapsille valtion orjuutta, systemaattista sadistista kiusausta sekä opettajien että oppilaiden taholta, ja usein lopulta viimeistä epätoivoista yritystä pelastaa "kunnia" eli käytännössä itsemurhaa!
Nykyään Japani on käytännössä ajautunut syvään poliittiseen ja sosiaaliiseen kriisiin! Aiemman Pääministeri Shinzo Aben epätoivoiset yrityksen elvyttää vanha naltionalistinen imperiumi epäonnistuivat surkeasti! Nykyinen Japani on käytännössä ajelehtiva entinen leluvaltakunta(koska nykyinen elektroniikka ja lelut eivät todellakaan juuri ole mainitsemisen arvoisia verrattuna Amerikkalaisiin vastineihinsa!)
Opposition vahva mies, Ichiro Ozawa tulee luultavasti saamaan vallan aivan liian myöhään tehdäkseen sillä mitään merkittävää!
Näin loppusanoiksi on todettava, että Japani on käytännössä jo viimeisen 40-vuoden ajan hitaasti mutta varmasti hävinnyt taistelua Kiinalle Aasian herruurudesta! On tiettyjä merkkejä siitä, että ensi vuonna maa alkaa ns "avautua ulkomaailmalle" ottamalla mm entistä enemmän siirtolaisia, mutta tällä on tässä vaiheessa enää korkeintaan symbolinen vaikutus. Epätoivoisesta näyttämisen halustaan huolimatta Japania ei enää käytännössä voi pitää Kiinaan verrattavana suurvaltana!
Entistä globalisoituvammassa maailmassa "silta" Aasian ja Eurooppalaisen maailman välillä on romahtamassa, johtuen ennenkaikkea näiden maailmojen alati kiihtyvämmästä fuusioista! Japani kohtaloksi koitui, ettei se ajoissa valinnut puoltaan, ennenkuin oli liian myöhäistä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Japaniharrastuksessasi olet kyllä kerännyt paljon yksittäistietoja. Kuitenkin teoriasi ei ole todellisuuttavastaavia. Kehoittaisin nyt euro-amerikkalaisen lisäksi perehtymään aasialaiseen näkökulmaan niin niin voit saada aikaan ennusteita joilla olisi jotain relevanssia tulevaisuuden kannalta. Ja ehkä kannattaa myös jakaa tukimuksesi vähän pienenpiin osakokonaisuuksiin.
Eikös se ollut enemmänkin niin että Korea ja Kiina ovat olleet historiallisesti kavereita ja Kiina on estänyt(tai yrittänyt estää) Japanin valloitusyrityksiä? Vuosien 1620-1854 välillä Japanilla ei ollut minkäänlaista ulkopolitiikka eli jos Kiinaa olisi kiinnostanut Korean valloittaminen he olisivat tehneet sen sillon.
tehdä lyhyen analyysin Suomen ja Japanin poikkeuksellisen luottamuksellisista suhteista WWII:n aikana. Kaiketi se pohjimmainen syy on Venäjä-Japani sota 1905 ja sen aikainen suomalaisten aseistaminen omista(Japani) lähtökohdista. Mahtaisiko siinä olla jotain muutakin mitä minä en ole ymmärtänyt. Kerro jos tiedät.