Ovatko erinlaisten tapojen ja pyhäpäivien vietto vahigollisia Jumalan mielestä pakanallisen alkuperänsä vuoksi? Onko jokin epäuhdasta ja väärää palvontaa, koska sillä on pakanallinen alkuperä?
Vartiotorniseuran ja joidenkin muiden uskonnollisten järjestöjen mielestä useimmat pyhäpäiven ja perinteiden, kuten joulun, pääsiäisen, syntymäpäivien jne. vietto on väärin, koska niillä on pakanallinen alkuperä. Koska monilla pyhäpäivillä ja perinteillä on joko epäraamatullinen tai pakanallinen alkuperä, uskotaan, että "koskemalla tällaiseen epäpuhtauteen", otetaaan osaa epäjumalan palvelukseen, joka kauhistuttaa Jumalaa ja "yllyttää hänet mustasukkaisuuteen" . Mutta onko se todella "ieistymistä yhteen epäuskoisten kanssa?" Tarkoittavatko Paavalin sanat, että meidän tulisi kieltäytyä viettämästä joulua, syntymäpäiviä ja muita harmittomia tapoja, kun hän kirjoitti; "Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias. (2 Kor 6:14-18; 5 Mos. 32:16)
Kukaan ei kiellä, etteivätkö joulu, syntymäpäivät, ja nykyinen pääsiäisen vietto (kaniineineen ja munineen jne.), uusivuosi ja muut pyhät ja tapahtumat ole suoraan pakanallista alkuperää. Syntymäpäivien vietto muinoin astrologian harjoittamiseen yhdistettynä tuomitaan raamatussa. Joulukuuset, misteli ja 25 joulukuuta juontuu osittain tai kokonaan pakanallisista uskonnoista, kuten Mithra jumalan ja viikon pituisen Saturnus juhlasta muinaisessa Rooman valtakunnassa. Onko sellaista alkuperää olevien tapoken vietto ja niihin osallistuminen yksilönä epäjumalan palvelusta, joka suututtaa Jumalan? Syyllistyykö sellainen "saastaisen koskemiseen?" (Tuomarienkirja 2:13; 1 Sam 7:3; 5 Mos.18:10-12; Dan 4:7)
Paavalin sanat 2 Kor. 6:14-18 :ssa : "Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias" olivat yhdistelmä lainauksia Jesaja 52:11; Jer. 51:45; 2 Mos.23:32,33; 5 Mos.7:3. kohdista, joissa käsitellään suoranaista epäjumalan palvontaa, joka menee Jumalan rakkautta ja armoa vastaan, "iestymällä" epäjumalan palvojan kanssa avioliittoon, joilla oli vahigollinen ja moraaliton vaikutus lisänä.
Ne eivät olleet sovellettavissa Mooseksen lakia noudattaviin israelilaisiin, joilla oli pakanallisa tapoja, jotka eivät olleet vahingollisia. Ne eivät myöskään sovellu harmittomiin moderneihin tapoihin ja pyhänviettoihin, joilla on pakanallinen alkuperä. Tulkitessamme Paavalin sanat soveltuviksi jokaisen pakanallista alkuperää olevan tavan kieltämiseksi ainiaaksi, on kristillisyyden perusteeman, "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, jonka varassa ovat laki ja profeetat", väärin ymmärtämistä. ä(Matt. 22:34-40; 7:12)
Toisaalta, kun pakanallisen tavan vietto oli suoraan vahingollinen toisille tai oli suoranaista muiden jumalien palvontaa vahingollisuudellaan, moraalittomuudellaan ja itsekkyydellään, oli se ristiriidassa Mooseksen lain, ja kristillisen rakkauden lain kanssa, ja siksi myös vastoin Jumalaa. Esimerkiksi; monet israelilaiset seurasivat väärää jumalaa Molekia ja uhrasivat lapsiaan polttamalla heitä tulessa, mielyyttäkseen Molekia. Tällainen meni yli kaiken juhlien viettämisen, ja oli inhottavaa ja ristiriidassa Jumalan lain kanssa. Sellainen suututti Jumalaa ja aiheutti hänen rangaistuksen.Oliko pakanallinen alkuperä itse ongelma?
Kun Mooses nousi Siinain vuorelle hakeakseen kivitaulujen kymmenen käskyä. Kun hän laskeutui, niin hän näki heprealaisten ottavan osaa egyptiläiseen juhlintaan. Jumala suuttui tästä ja rankaisi heitä. Mutta vain siksikö, että he lauloivat ja tanssivat egyptiläisen pakanallisen tavan mukaan? Selvästi ei, vaan he menivät paljon pitemmälle. Heiltä puuttui arvostus täysin Jumalan ihmeelliseen pelastamiseen Punaisella merellä sekä suoranainen kultaisen vasikan palvonta, joka oli yhteydessä itsekkääseen ja moraalittomiin tapoihin. Mietihän uudelleen oliko Jumalan vihastumisen syynä syynä vahingolliset tavat vai ainoastaan se, että juhliminen oli pakanallista egyptiläistä alkuperää?
Toisen kunigasten kirjan 17 luvun mukaan (UM) Assyrian kunigas kansoitti Samariaa monilla kansolla. jotka "eivät pelänneet Jehovaa" vaan seurasivat "maansa Jumalaa". "Siksi hän on lähettänyt leijonia, jotka tappavat heitä". Assyrian kunigas lähetti maanpaossa olevan Jehovan papin, opeettaakseen samarialaisille tosi uskoa heprealsiten Jumalaan Jehovaan. Tuloksen oli, että ihmiset "pelkäsivät Jehovaa", mutta palvoivat todellisuudessa niiden jumalia, jotka olivat ajaneet heidät maanpakoon, josta seurauksena Jumalan viha.
Voidaanko kaiken edellisen perusteella väittää soveltuvan tämän päivän ihmiseen, joka väittää palvovansa tosi Jumalaa, mutta viettää sellaisia päiviä ja tapoja, joilla on pakanallinen alkuperä? Voidaanko sellaisten ihmisten sanovan "pelkäävän Jehovaa", mutta seuraavat aiempaa uskontoaan? Onko se sitä, mitä tapahtui samarialaisten tapauksessa Toisessa Kunigasten kirjassa? Ei vaan Toinen Kunigasten kirja osoittaa, että samarialaiset ottivat suoranaisesti osaa "hakattujen kivien palvontaan, vastoin Jumalan lakia. He harjoittivat palvonnassaan moraalittomuutta ja uhrasivat lapsiaan tulessa Adrammelekin ja Anammelekin ja Sefarvajimin jumalille."
Varmaa oli, jos samarialaiset osoittaisivat rakkaudellista käytöstä, niin he olivat harmoniassa "maan Jumalan" Jehovan (Jahven) kanssa. Hyväksymyksen menetys ei johtunut yksinomaan pakanallisesta alkuperää olevasta tavasta, vaan ihottavasta vahingollisista ja moraalittomista tavoista. (2 Ku. 17:24-41)
"The Encyclopedia of The Jewish Religion" sanoo sivulla 198: "Profeetat käyttivät aseinaan kieltoja, ilmiantoja ja sarkasmia, jotka suuntautuivat epäjumalien palvojiin.joita seurasi moraalinen ja henkinen rappio, ihmisuhrit, salatiede, magia, noituus jne." (vapaa käännös) Tämä osoittaaa, että syynä Jumalan vihaan eivät olleet pakanallista alkuperää olevat tavat, vaan itse käytetyt pahat tavat ja teot palvonnassa, jotka olivat vahingolisia. Jumalan palvelijat noudattivat pakanallisia perinteitä.
Balsamointi
Pisimmälle balsamointitaidon veivät egyptiläiset, jossa kuolemaa koskevat kultit olivat uskonnon kantava voima. Ihmiset toivoivat elävänsä ikuisesti kuolemanjumalan Osiriksen valtakunnassa, Koska uskottiin sielun kuolemattomuuteen, niin haluttiin säilyttää ruumis sielun asuisijana.
Egyptiläisten mukaan ruumis haluttiin säilyttää tulevaisuuden kulkuneuvona, sillä heidän mukaan ruumis oli sielun täydellinen jumalallinen ilmentymä, täydellinen kokonaisuus. He uskoivat, että pääsylippu parempaan riippui useista aspekteista, joihin sisältyi ruumiin valmistaminen seremonioin ja siitä kuinka kuollut oli elänyt vapaana pahuudesta.
Symbolinen "tasapaino", jossa menehtyneen sydän vastasi höyhentä. Jos menehtynyt olisi tasapainossa, niin menehtyneen toive korkeammasta olemassaolosta säilyisi.
Heprealaisissa ja kristillisissä kirjoituksissa viitataan heidän tapaan suhtautua näihin arvoihin, miten käsiteltiin ruumiita. Kuten Josef, Jumalan palvelijakin noudatti suoranaisesti tätä pakanallista tapaa balsamoida ruumis. 1 Mos. 49:33 - 50:3 UM kertoo: " Näin Jaakob päätti käskyjen antamisen pojilleen. Sitten hän veti jalkansa lepovuoteelle ja hengähti viimeisen hengähdyksensä, ja hänet otettiin kansansa luo.
Silloin Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten ja itki hänen yllään ja suuteli häntä. Sen jälkeen Joosef käski palvelijoitaan, lääkäreitä, palsamoimaan hänen isänsä. Niin lääkärit palsamoivat Israelin, ja he käyttivät täydet neljäkymmentä päivää häntä varten, sillä näin monta päivää he tavallisesti käyttävät palsamointiin, ja egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää."
Muumiointi.
"TheTorah: en modern kommentar" mukaan muumioinnin tarkoitus oli säilyttää ruumis, jonka avulla sielu voisi tehdä uuden matkan. Ruumis käsiteltäisiin yrteillä, pestäisiin, käärittäisiin liinoihin ja asetettaisiin vuoren luolaan.
Raamattu viittaa Kaananin maan luoliin, joissa Aabrahamin, Saaran, Iisakin ja hänen vaimonsa Rebekan, Jaakobin ja hänen vaimonsa Lean käsiteltyjen pyhien ruumiiden säilytyspaikaksi. Toora mainitsee Joosefin kuolemasta seuraavaa: "Josef kuoli sadankymmenen vuoden iässä; ja hänet balsamoitiin ja laitettiin arkkuun Egtptissä." Israelin kunigas Aasa, laitettiin sängylle "joka oltiin täytetty balsamiölyllä ja erilaisilla voiteilla, sekoitettuna erikoisvalmistetuilla voiteilla." (2 Aikak. 16: 14 UM) Tässä näemme selvästi, että Jumalan tosi palvelijat, hyvässä asemassa, noudattivat uskonnollisia pakanallista alkuperää olevia tapoja, ilman Jumalan vihastusta. Se osoittaa kertaalleen, että pakanallisella tavalla käsitellä ruumis erilaisilla mausteilla, ja haudata ne luoliin, ei ollut Jumalalle epämieluisaa, eikä sillä ollut mitään merkitystä tosi Jumalalle.(1 Mos. 23:11,17,19,20; 25:9; 49:29,30; 50:13)
Kirjoitusten mukaan Jeesuksen ruumis käsiteltiin laajalle hyväksytyn egyptiläisen tavan mukaan, joka oli alkuperältään ainoastaan uskonnollinen ja pakanallinen tapa. Johannes kuvaa evakeliumissaan Jeesuksen ruumiin valmistelua seuraavasti: "Nikodemuskin, mies joka oli tullut hänen luokseen ensimmäisen kerran yöllä, tuli ja toi käärön mirhaa ja aaloeta, yli kolmekymmentä kiloa. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja sitoivat sen tuoksuyrttien kanssa käärinliinoihin, niin kuin juutalaisilla on tapana hautaaminen valmistella. Sillä paikalla, jossa hänet oli pantu paaluun, oli muuten puutarha ja puutarhassa uusi muistohauta, johon ei ollut vielä koskaan pantu ketään. Sinne he siis juutalaisten valmistuspäivän takia panivat Jeesuksen, koska se muistohauta oli lähellä." ä(Joh. 19:39-42 UM) Tästä voidaan vetää johtopäätös, että Jeesuksen ruumiin valmistamisella oli samankaltaisuuksia Egyptiläisen pakanallisen muumionti tavan kanssa. (Markus 16:1; Luk. 23:56; 24:1) Selvää oli, että tämän laajalle levinnyt vanha hyväksytty pakanallinen erikoisuus, jota käytettiin Jeesuksen ruumiseen, ei ollut millään tavalla epämieluinen Jumalalle.
Toisaalta, Jeesus herätettiin kolme päivää myöhemmin ja korotettiin "ylivertaiseen asemaan" ja "istuu Jumalan oikealla puolella". "Jeesus antoi esimerkin, että seuraatte hänen jalanjälkiä." Kristittyinä meidän pittää "Ottaa....Jumala esikuvaksi, rakastetuksi lapsekseen." ja jatkaa vaeltamista rakkaudessa, samoin kuten Kristus rakasti sinua. Jumala näytti myös hyväksyntänsä Kristilliselle seurakunnalle, vuodatti pyhän henkensä heille Helluntaina 33 jkr ja teki meille esimerkin jäljiteltäväksi.
Kuten Paavali kirjoitti; "Olkaa minun jäljittelijöitä, kuten minä olen Kristuksen jäljittelijä". Tällä ei tarkoiteta sitä, että meidän täityy kääriä kuollut masutettu ruumis liinoihin. Ei niin, mutta se osoittaa, että niin kauan kuin pakanalliset juhlat ja niiden vietto ei sisällä vahigollisia moraalittomia tekoja, eikä ole suoranaista muiden jumalten palvontaa, ne eivät ole Jumalan silmissä väärin. (1 Piet. 2:21; Ef. 5:1,2; 1 Kor 11:1; 1 Piet. 1:3; Hep. 1:2,8,12; 10:13)
Chanukka
Jeesuksen eläessä vietettiin Chanukkaa tai "vihkimisjuhlaa, juutalaisten vihkimis muistojuhlaa" (Joh. 10:22). Vaikka juhla ei ole alkuperältään pakanallinen, niin missään Heprealaisissa kirjoituksissa ei ole käskyä viettää Chanukkaa. Sensijaan Apokryftisissä kirjoituksissa on. On mielenkiintoista ettei Jeesus tuominnut tätä juhlan viettoa. Hän tuomitsi sensijaan omavanhurskaat, epäystävällisen käytöksen, lakisääteisyyden ja farisealaisen asenteen. Chanukan vietto ei ollut vahigollista, mutta juutalaisten uskonnollisten johtajien kansan kohtelu oli sensijaan vahigollista.
Juutalaiset viettävät yhä tätä "vihkimisjuhlaa" nimeltä Chanukka. Aihheen "Mackabeelaiset" alla äHarper's Bibel lexikon sanoo: "Juudaan loistokkaan johtajuuden vallitessa, joka oli alkanut sissisodalla ja laajeni täysimittaiseksi sodaksi, jolloin huomattavasti pienemmät Juudan sotavoimat voittivat huomattavasti vahvemmat Syyrialaiset armeijat. Muunmuassa Juudan merkittävin voitto oli Jerusalemin uudelleen valloitus (lukuunottamatta Akra linnake, joka jatkoi Syyrialaisten vastarintaa) ja temppelin valloitus, sen jälkeen kun alttari oli tuhottu ja uudelleen rakennettu. Ajankohta uudelleen valloitukselle, 25 Kislevkuuta vuonna 164 eKr. ja siitä vietettävän kahdeksan päivän juhlan vietto, on tullut kuuluisaksi joka vuotuisena Chanukkana tai "vihkimisjuhlana".(vapaa käännös)
Syntymäpäivät
Syntymäpäivistä puhuttaessa, sanotaan Jobin poikien viettäneen syntymäpäiviä säännöllisesti. Huomaa, mitä sanotaan Job 1: 4.5 ssä: "Ja hänen poikansa menivät ja laittoivat pidot kunkin talossa tämän omana päivänä, ja he lähettivät kutsumaan kolme sisartaan syömään ja juomaan kanssaan. Ja tapahtui, että kun pitopäivät olivat kiertäneet kierroksensa, Job tapansa mukaan lähetti viestin ja pyhitti heidät." (UM)
Mistä tiedämme, että "omana päivänänsä" tarkoitti syntymäpäiviä? Huomaa kolmannen luvun jakeet 1-3: "Tämän jälkeen Job avasi suunsa ja alkoi kirota päiväänsä. Sitten Job vastasi ja sanoi: "Kadotkoon se päivä, jona tulin syntyneeksi, niin myös se yö, jolloin joku sanoi: 'Voimakas mies on siinnyt!". Tästä syystä "World Eglish bible" kääntää Job 1: 4 seuraavasti: "His sons went and held a feast in the house of each one on his birthday; and they sent and called for their three sisters to eat and to drink with them." ("Birthday" suom. syntymäpäivä). Näissä tilaisuuksissa he söisivät ja joisivat hyvillä mielin. Kun syntymäpäiväjuhlat loppuivat joskus useammankin päivän päästä - Job kutsu lapsensa yhteen ja pyhittäisi heidät; nousisi aikaisin ja uhraisi polttouhrin kunkin lapsensa puolesta.
Raamatussa on myös mielenkiintoinen viittaus juhlan viettämiseen Aabrahamin ja Iisakin tapauksessa 1 Moos 21:8 ssa: "Niin lapsi kasvoi ja joutui vieroitettavaksi, ja Abraham laittoi Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot". Eikö tätä voida verrata syntymäpäivän viettoon? Ehkä Aabrahamin ympärillä olevilla pakanakansoilla oli tapana juhlia päivää, jona heidän lapsensa vieroitettiin, sillä Aabrahamin Jumala ei kieltänyt tätä juhlaa, eikä hän pitänyt sen viettämistä Aabrahamille vahigollisena.
Pakanalliset nimet
Babylonian pakanallinen poliittinen viranomainen nimesi Danielin ja hänen kolme ystäväänsä pakanallista alkuperää olevat nimet, jotka he hyväksyivät. Tämä osoittaa, että yksittäisellä omallatunnolla on tärkein päättävä tekijä, eikä jokin uskonnollinen järjestö. Vielä tärkeämpää on, että heidän pakanalliset nimet eivät olleet Jumalasta väärin. Danielin nimi Beltesassar, juontuu epäjumalasta nimeltä Baal. Daniel ei kieltäytynyt kantamasta tätä nimeä, eikä se rienannut myöskään Jumalaa. Tarkoittiko se sitä, että Daniel tuki Baalin palvontaa kantamalla nimeä Beltesassar? Kokiko hän itsensä pakanalliseksi? " Koskiko hän saastuneeseen?" Oliko hän osa "Suurta Babylonia", ja "osallinen hänen synteihinsä?" Selvästi ei. (Daniel 1:6,7; 3:13-18; 4:19)
Rakkaus on lain täyttymys
"Yhdestä on yksi päivä toisen yläpuolella, toisesta on yksi päivä niin kuin kaikki muutkin; olkoon kukin omassa mielessään täysin varma". Ainoastaan käsky rakastaa Jumalaa ja lähimmäistämme, joka sisältää selvän moraalisuuden sanoman, muuten jokaisen täytyy henkilökohtaisesti käyttää omaa tervettä järkeään ja ymmärrystään ja olla "omassa mielessään täysin varma", mikä mielyttää Jumalaa ja mikä ei, kun kyseessä ovat monet omantunnon asiat raamatussa. Kaikki kristityt haluaisivat "ottaa tervetulleena vastaan sen henkilön, joka on heikko uskossaan" eikä olla "kompastukseksi". Epäoikeutettujen rajoitusten ja sääntöjen tekeminen oman omantunnon tai järjestön omantunnon vuoksi on samma kuin Jeesuksen sanat: "He sitovat kokoon raskaita kuormia ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa." Meidän tulisi "olla uuden liiton" palvelijoita, ei kirjoitetun lakikokoelman, vaan hengen, sillä kirjoitettu lakikokoelma tuomitsee kuolemaan, mutta henki tekee eläväksi".( Hepr. 5:14; 2 Kor. 3:6; Rom 14:1-3,5,13,20; Matt. 23:4)
Lain vaatimukset eivät kuulu Kristuksen jälittelemiseen. Mooseksen lain mukaan "tuotiin lahjoja että teurasuhreja uhreja. Nämä eivät kuitenkaan kykene tekemään pyhää palvelusta suorittavaa omaltatunnoltaan täydelliseksi, vaan ne koskevat ainoastaan ruokia ja juomia ja erilaisia kasteita. Ne olivat lihaa koskevia oikeudellisia vaatimuksia, ja ne määrättiin olemaan siihen määräaikaan saakka, jolloin asiat oikaistaan" Vain "Kristuksen veri" voisi puhdistaa omantuntomme, ei mikään lakiteksti . ( Hep. 9:9-10,14)
"Uusi liitto", jonka Jeesus perusti Jumalan ohjauksella opetuslastensa kanssa mekitsi, että "laki kirjotettaisiin sydämmeen" ,ei erilaisiin sääntöihin ja lakikokoelmiin teknillissstä merkityksistä eri tapojen taustalla ja juhlien viettämisestä. "Rakkaus on lain loppu". Rajoittamalla eri tapoja ja perinteitä vain siksi, että niillä on pakanallinen alkuperään on "lihaan kasomista" ja on kuolemaksi "henkeen katsominen" on puolestaan " elämäksi ja rauhaksi". Siksi kristityillä on "vapaus" osallistua pakanallista alkuperää oleviin juhliin niin kauan, kun ne eivät ole vahigollisia toisille, ovat rakkaudellisia, eivät "kompastuta" toisia, eivätkä ole suoranaisesti sidoksissa epäjumalan palvontaan moraalittomine tapoineen. (Jer. 31:31-33; Hepr. 8:10-11; Rom 13:10; 8:1-11; Gal.5:1; Miika 6:8; 1 Kor. 8:13)
Käsky, jota meidän täytyy seurata ei liity millään tavalla perinteisiin, pakanallista alkuperää olevien pyhäpäivien viettoon vaan siihen kuten apostoli Johannes ilmaisi Niinpä pyydän nyt..... sellaisena, joka ei kirjoita sinulle uutta käskyä, vaan sen, joka meillä on ollut alusta asti, että rakastamme toisiamme. Ja rakkaus merkitsee sitä, että vaellamme jatkuvasti hänen käskyjensä mukaan. Tämä on se käsky, niin kuin olette alusta asti kuulleet, että teidän tulee jatkuvasti vaeltaa siinä." ( 2 Joh 5,6)
Vartiotorniseuran ja joidenkin muiden uskonnollisten järjestöjen mielestä useimmat pyhäpäiven ja perinteiden, kuten joulun, pääsiäisen, syntymäpäivien jne. vietto on väärin, koska niillä on pakanallinen alkuperä. Koska monilla pyhäpäivillä ja perinteillä on joko epäraamatullinen tai pakanallinen alkuperä, uskotaan, että "koskemalla tällaiseen epäpuhtauteen", otetaaan osaa epäjumalan palvelukseen, joka kauhistuttaa Jumalaa ja "yllyttää hänet mustasukkaisuuteen" . Mutta onko se todella "ieistymistä yhteen epäuskoisten kanssa?" Tarkoittavatko Paavalin sanat, että meidän tulisi kieltäytyä viettämästä joulua, syntymäpäiviä ja muita harmittomia tapoja, kun hän kirjoitti; "Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias. (2 Kor 6:14-18; 5 Mos. 32:16)
Kukaan ei kiellä, etteivätkö joulu, syntymäpäivät, ja nykyinen pääsiäisen vietto (kaniineineen ja munineen jne.), uusivuosi ja muut pyhät ja tapahtumat ole suoraan pakanallista alkuperää. Syntymäpäivien vietto muinoin astrologian harjoittamiseen yhdistettynä tuomitaan raamatussa. Joulukuuset, misteli ja 25 joulukuuta juontuu osittain tai kokonaan pakanallisista uskonnoista, kuten Mithra jumalan ja viikon pituisen Saturnus juhlasta muinaisessa Rooman valtakunnassa. Onko sellaista alkuperää olevien tapoken vietto ja niihin osallistuminen yksilönä epäjumalan palvelusta, joka suututtaa Jumalan? Syyllistyykö sellainen "saastaisen koskemiseen?" (Tuomarienkirja 2:13; 1 Sam 7:3; 5 Mos.18:10-12; Dan 4:7)
Paavalin sanat 2 Kor. 6:14-18 :ssa : "Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias" olivat yhdistelmä lainauksia Jesaja 52:11; Jer. 51:45; 2 Mos.23:32,33; 5 Mos.7:3. kohdista, joissa käsitellään suoranaista epäjumalan palvontaa, joka menee Jumalan rakkautta ja armoa vastaan, "iestymällä" epäjumalan palvojan kanssa avioliittoon, joilla oli vahigollinen ja moraaliton vaikutus lisänä.
Ne eivät olleet sovellettavissa Mooseksen lakia noudattaviin israelilaisiin, joilla oli pakanallisa tapoja, jotka eivät olleet vahingollisia. Ne eivät myöskään sovellu harmittomiin moderneihin tapoihin ja pyhänviettoihin, joilla on pakanallinen alkuperä. Tulkitessamme Paavalin sanat soveltuviksi jokaisen pakanallista alkuperää olevan tavan kieltämiseksi ainiaaksi, on kristillisyyden perusteeman, "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, jonka varassa ovat laki ja profeetat", väärin ymmärtämistä. ä(Matt. 22:34-40; 7:12)
Toisaalta, kun pakanallisen tavan vietto oli suoraan vahingollinen toisille tai oli suoranaista muiden jumalien palvontaa vahingollisuudellaan, moraalittomuudellaan ja itsekkyydellään, oli se ristiriidassa Mooseksen lain, ja kristillisen rakkauden lain kanssa, ja siksi myös vastoin Jumalaa. Esimerkiksi; monet israelilaiset seurasivat väärää jumalaa Molekia ja uhrasivat lapsiaan polttamalla heitä tulessa, mielyyttäkseen Molekia. Tällainen meni yli kaiken juhlien viettämisen, ja oli inhottavaa ja ristiriidassa Jumalan lain kanssa. Sellainen suututti Jumalaa ja aiheutti hänen rangaistuksen.Oliko pakanallinen alkuperä itse ongelma?
Kun Mooses nousi Siinain vuorelle hakeakseen kivitaulujen kymmenen käskyä. Kun hän laskeutui, niin hän näki heprealaisten ottavan osaa egyptiläiseen juhlintaan. Jumala suuttui tästä ja rankaisi heitä. Mutta vain siksikö, että he lauloivat ja tanssivat egyptiläisen pakanallisen tavan mukaan? Selvästi ei, vaan he menivät paljon pitemmälle. Heiltä puuttui arvostus täysin Jumalan ihmeelliseen pelastamiseen Punaisella merellä sekä suoranainen kultaisen vasikan palvonta, joka oli yhteydessä itsekkääseen ja moraalittomiin tapoihin. Mietihän uudelleen oliko Jumalan vihastumisen syynä syynä vahingolliset tavat vai ainoastaan se, että juhliminen oli pakanallista egyptiläistä alkuperää?
Toisen kunigasten kirjan 17 luvun mukaan (UM) Assyrian kunigas kansoitti Samariaa monilla kansolla. jotka "eivät pelänneet Jehovaa" vaan seurasivat "maansa Jumalaa". "Siksi hän on lähettänyt leijonia, jotka tappavat heitä". Assyrian kunigas lähetti maanpaossa olevan Jehovan papin, opeettaakseen samarialaisille tosi uskoa heprealsiten Jumalaan Jehovaan. Tuloksen oli, että ihmiset "pelkäsivät Jehovaa", mutta palvoivat todellisuudessa niiden jumalia, jotka olivat ajaneet heidät maanpakoon, josta seurauksena Jumalan viha.
Voidaanko kaiken edellisen perusteella väittää soveltuvan tämän päivän ihmiseen, joka väittää palvovansa tosi Jumalaa, mutta viettää sellaisia päiviä ja tapoja, joilla on pakanallinen alkuperä? Voidaanko sellaisten ihmisten sanovan "pelkäävän Jehovaa", mutta seuraavat aiempaa uskontoaan? Onko se sitä, mitä tapahtui samarialaisten tapauksessa Toisessa Kunigasten kirjassa? Ei vaan Toinen Kunigasten kirja osoittaa, että samarialaiset ottivat suoranaisesti osaa "hakattujen kivien palvontaan, vastoin Jumalan lakia. He harjoittivat palvonnassaan moraalittomuutta ja uhrasivat lapsiaan tulessa Adrammelekin ja Anammelekin ja Sefarvajimin jumalille."
Varmaa oli, jos samarialaiset osoittaisivat rakkaudellista käytöstä, niin he olivat harmoniassa "maan Jumalan" Jehovan (Jahven) kanssa. Hyväksymyksen menetys ei johtunut yksinomaan pakanallisesta alkuperää olevasta tavasta, vaan ihottavasta vahingollisista ja moraalittomista tavoista. (2 Ku. 17:24-41)
"The Encyclopedia of The Jewish Religion" sanoo sivulla 198: "Profeetat käyttivät aseinaan kieltoja, ilmiantoja ja sarkasmia, jotka suuntautuivat epäjumalien palvojiin.joita seurasi moraalinen ja henkinen rappio, ihmisuhrit, salatiede, magia, noituus jne." (vapaa käännös) Tämä osoittaaa, että syynä Jumalan vihaan eivät olleet pakanallista alkuperää olevat tavat, vaan itse käytetyt pahat tavat ja teot palvonnassa, jotka olivat vahingolisia. Jumalan palvelijat noudattivat pakanallisia perinteitä.
Balsamointi
Pisimmälle balsamointitaidon veivät egyptiläiset, jossa kuolemaa koskevat kultit olivat uskonnon kantava voima. Ihmiset toivoivat elävänsä ikuisesti kuolemanjumalan Osiriksen valtakunnassa, Koska uskottiin sielun kuolemattomuuteen, niin haluttiin säilyttää ruumis sielun asuisijana.
Egyptiläisten mukaan ruumis haluttiin säilyttää tulevaisuuden kulkuneuvona, sillä heidän mukaan ruumis oli sielun täydellinen jumalallinen ilmentymä, täydellinen kokonaisuus. He uskoivat, että pääsylippu parempaan riippui useista aspekteista, joihin sisältyi ruumiin valmistaminen seremonioin ja siitä kuinka kuollut oli elänyt vapaana pahuudesta.
Symbolinen "tasapaino", jossa menehtyneen sydän vastasi höyhentä. Jos menehtynyt olisi tasapainossa, niin menehtyneen toive korkeammasta olemassaolosta säilyisi.
Heprealaisissa ja kristillisissä kirjoituksissa viitataan heidän tapaan suhtautua näihin arvoihin, miten käsiteltiin ruumiita. Kuten Josef, Jumalan palvelijakin noudatti suoranaisesti tätä pakanallista tapaa balsamoida ruumis. 1 Mos. 49:33 - 50:3 UM kertoo: " Näin Jaakob päätti käskyjen antamisen pojilleen. Sitten hän veti jalkansa lepovuoteelle ja hengähti viimeisen hengähdyksensä, ja hänet otettiin kansansa luo.
Silloin Joosef vaipui isänsä kasvoja vasten ja itki hänen yllään ja suuteli häntä. Sen jälkeen Joosef käski palvelijoitaan, lääkäreitä, palsamoimaan hänen isänsä. Niin lääkärit palsamoivat Israelin, ja he käyttivät täydet neljäkymmentä päivää häntä varten, sillä näin monta päivää he tavallisesti käyttävät palsamointiin, ja egyptiläiset itkivät häntä seitsemänkymmentä päivää."
Muumiointi.
"TheTorah: en modern kommentar" mukaan muumioinnin tarkoitus oli säilyttää ruumis, jonka avulla sielu voisi tehdä uuden matkan. Ruumis käsiteltäisiin yrteillä, pestäisiin, käärittäisiin liinoihin ja asetettaisiin vuoren luolaan.
Raamattu viittaa Kaananin maan luoliin, joissa Aabrahamin, Saaran, Iisakin ja hänen vaimonsa Rebekan, Jaakobin ja hänen vaimonsa Lean käsiteltyjen pyhien ruumiiden säilytyspaikaksi. Toora mainitsee Joosefin kuolemasta seuraavaa: "Josef kuoli sadankymmenen vuoden iässä; ja hänet balsamoitiin ja laitettiin arkkuun Egtptissä." Israelin kunigas Aasa, laitettiin sängylle "joka oltiin täytetty balsamiölyllä ja erilaisilla voiteilla, sekoitettuna erikoisvalmistetuilla voiteilla." (2 Aikak. 16: 14 UM) Tässä näemme selvästi, että Jumalan tosi palvelijat, hyvässä asemassa, noudattivat uskonnollisia pakanallista alkuperää olevia tapoja, ilman Jumalan vihastusta. Se osoittaa kertaalleen, että pakanallisella tavalla käsitellä ruumis erilaisilla mausteilla, ja haudata ne luoliin, ei ollut Jumalalle epämieluisaa, eikä sillä ollut mitään merkitystä tosi Jumalalle.(1 Mos. 23:11,17,19,20; 25:9; 49:29,30; 50:13)
Kirjoitusten mukaan Jeesuksen ruumis käsiteltiin laajalle hyväksytyn egyptiläisen tavan mukaan, joka oli alkuperältään ainoastaan uskonnollinen ja pakanallinen tapa. Johannes kuvaa evakeliumissaan Jeesuksen ruumiin valmistelua seuraavasti: "Nikodemuskin, mies joka oli tullut hänen luokseen ensimmäisen kerran yöllä, tuli ja toi käärön mirhaa ja aaloeta, yli kolmekymmentä kiloa. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja sitoivat sen tuoksuyrttien kanssa käärinliinoihin, niin kuin juutalaisilla on tapana hautaaminen valmistella. Sillä paikalla, jossa hänet oli pantu paaluun, oli muuten puutarha ja puutarhassa uusi muistohauta, johon ei ollut vielä koskaan pantu ketään. Sinne he siis juutalaisten valmistuspäivän takia panivat Jeesuksen, koska se muistohauta oli lähellä." ä(Joh. 19:39-42 UM) Tästä voidaan vetää johtopäätös, että Jeesuksen ruumiin valmistamisella oli samankaltaisuuksia Egyptiläisen pakanallisen muumionti tavan kanssa. (Markus 16:1; Luk. 23:56; 24:1) Selvää oli, että tämän laajalle levinnyt vanha hyväksytty pakanallinen erikoisuus, jota käytettiin Jeesuksen ruumiseen, ei ollut millään tavalla epämieluinen Jumalalle.
Toisaalta, Jeesus herätettiin kolme päivää myöhemmin ja korotettiin "ylivertaiseen asemaan" ja "istuu Jumalan oikealla puolella". "Jeesus antoi esimerkin, että seuraatte hänen jalanjälkiä." Kristittyinä meidän pittää "Ottaa....Jumala esikuvaksi, rakastetuksi lapsekseen." ja jatkaa vaeltamista rakkaudessa, samoin kuten Kristus rakasti sinua. Jumala näytti myös hyväksyntänsä Kristilliselle seurakunnalle, vuodatti pyhän henkensä heille Helluntaina 33 jkr ja teki meille esimerkin jäljiteltäväksi.
Kuten Paavali kirjoitti; "Olkaa minun jäljittelijöitä, kuten minä olen Kristuksen jäljittelijä". Tällä ei tarkoiteta sitä, että meidän täityy kääriä kuollut masutettu ruumis liinoihin. Ei niin, mutta se osoittaa, että niin kauan kuin pakanalliset juhlat ja niiden vietto ei sisällä vahigollisia moraalittomia tekoja, eikä ole suoranaista muiden jumalten palvontaa, ne eivät ole Jumalan silmissä väärin. (1 Piet. 2:21; Ef. 5:1,2; 1 Kor 11:1; 1 Piet. 1:3; Hep. 1:2,8,12; 10:13)
Chanukka
Jeesuksen eläessä vietettiin Chanukkaa tai "vihkimisjuhlaa, juutalaisten vihkimis muistojuhlaa" (Joh. 10:22). Vaikka juhla ei ole alkuperältään pakanallinen, niin missään Heprealaisissa kirjoituksissa ei ole käskyä viettää Chanukkaa. Sensijaan Apokryftisissä kirjoituksissa on. On mielenkiintoista ettei Jeesus tuominnut tätä juhlan viettoa. Hän tuomitsi sensijaan omavanhurskaat, epäystävällisen käytöksen, lakisääteisyyden ja farisealaisen asenteen. Chanukan vietto ei ollut vahigollista, mutta juutalaisten uskonnollisten johtajien kansan kohtelu oli sensijaan vahigollista.
Juutalaiset viettävät yhä tätä "vihkimisjuhlaa" nimeltä Chanukka. Aihheen "Mackabeelaiset" alla äHarper's Bibel lexikon sanoo: "Juudaan loistokkaan johtajuuden vallitessa, joka oli alkanut sissisodalla ja laajeni täysimittaiseksi sodaksi, jolloin huomattavasti pienemmät Juudan sotavoimat voittivat huomattavasti vahvemmat Syyrialaiset armeijat. Muunmuassa Juudan merkittävin voitto oli Jerusalemin uudelleen valloitus (lukuunottamatta Akra linnake, joka jatkoi Syyrialaisten vastarintaa) ja temppelin valloitus, sen jälkeen kun alttari oli tuhottu ja uudelleen rakennettu. Ajankohta uudelleen valloitukselle, 25 Kislevkuuta vuonna 164 eKr. ja siitä vietettävän kahdeksan päivän juhlan vietto, on tullut kuuluisaksi joka vuotuisena Chanukkana tai "vihkimisjuhlana".(vapaa käännös)
Syntymäpäivät
Syntymäpäivistä puhuttaessa, sanotaan Jobin poikien viettäneen syntymäpäiviä säännöllisesti. Huomaa, mitä sanotaan Job 1: 4.5 ssä: "Ja hänen poikansa menivät ja laittoivat pidot kunkin talossa tämän omana päivänä, ja he lähettivät kutsumaan kolme sisartaan syömään ja juomaan kanssaan. Ja tapahtui, että kun pitopäivät olivat kiertäneet kierroksensa, Job tapansa mukaan lähetti viestin ja pyhitti heidät." (UM)
Mistä tiedämme, että "omana päivänänsä" tarkoitti syntymäpäiviä? Huomaa kolmannen luvun jakeet 1-3: "Tämän jälkeen Job avasi suunsa ja alkoi kirota päiväänsä. Sitten Job vastasi ja sanoi: "Kadotkoon se päivä, jona tulin syntyneeksi, niin myös se yö, jolloin joku sanoi: 'Voimakas mies on siinnyt!". Tästä syystä "World Eglish bible" kääntää Job 1: 4 seuraavasti: "His sons went and held a feast in the house of each one on his birthday; and they sent and called for their three sisters to eat and to drink with them." ("Birthday" suom. syntymäpäivä). Näissä tilaisuuksissa he söisivät ja joisivat hyvillä mielin. Kun syntymäpäiväjuhlat loppuivat joskus useammankin päivän päästä - Job kutsu lapsensa yhteen ja pyhittäisi heidät; nousisi aikaisin ja uhraisi polttouhrin kunkin lapsensa puolesta.
Raamatussa on myös mielenkiintoinen viittaus juhlan viettämiseen Aabrahamin ja Iisakin tapauksessa 1 Moos 21:8 ssa: "Niin lapsi kasvoi ja joutui vieroitettavaksi, ja Abraham laittoi Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot". Eikö tätä voida verrata syntymäpäivän viettoon? Ehkä Aabrahamin ympärillä olevilla pakanakansoilla oli tapana juhlia päivää, jona heidän lapsensa vieroitettiin, sillä Aabrahamin Jumala ei kieltänyt tätä juhlaa, eikä hän pitänyt sen viettämistä Aabrahamille vahigollisena.
Pakanalliset nimet
Babylonian pakanallinen poliittinen viranomainen nimesi Danielin ja hänen kolme ystäväänsä pakanallista alkuperää olevat nimet, jotka he hyväksyivät. Tämä osoittaa, että yksittäisellä omallatunnolla on tärkein päättävä tekijä, eikä jokin uskonnollinen järjestö. Vielä tärkeämpää on, että heidän pakanalliset nimet eivät olleet Jumalasta väärin. Danielin nimi Beltesassar, juontuu epäjumalasta nimeltä Baal. Daniel ei kieltäytynyt kantamasta tätä nimeä, eikä se rienannut myöskään Jumalaa. Tarkoittiko se sitä, että Daniel tuki Baalin palvontaa kantamalla nimeä Beltesassar? Kokiko hän itsensä pakanalliseksi? " Koskiko hän saastuneeseen?" Oliko hän osa "Suurta Babylonia", ja "osallinen hänen synteihinsä?" Selvästi ei. (Daniel 1:6,7; 3:13-18; 4:19)
Rakkaus on lain täyttymys
"Yhdestä on yksi päivä toisen yläpuolella, toisesta on yksi päivä niin kuin kaikki muutkin; olkoon kukin omassa mielessään täysin varma". Ainoastaan käsky rakastaa Jumalaa ja lähimmäistämme, joka sisältää selvän moraalisuuden sanoman, muuten jokaisen täytyy henkilökohtaisesti käyttää omaa tervettä järkeään ja ymmärrystään ja olla "omassa mielessään täysin varma", mikä mielyttää Jumalaa ja mikä ei, kun kyseessä ovat monet omantunnon asiat raamatussa. Kaikki kristityt haluaisivat "ottaa tervetulleena vastaan sen henkilön, joka on heikko uskossaan" eikä olla "kompastukseksi". Epäoikeutettujen rajoitusten ja sääntöjen tekeminen oman omantunnon tai järjestön omantunnon vuoksi on samma kuin Jeesuksen sanat: "He sitovat kokoon raskaita kuormia ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa." Meidän tulisi "olla uuden liiton" palvelijoita, ei kirjoitetun lakikokoelman, vaan hengen, sillä kirjoitettu lakikokoelma tuomitsee kuolemaan, mutta henki tekee eläväksi".( Hepr. 5:14; 2 Kor. 3:6; Rom 14:1-3,5,13,20; Matt. 23:4)
Lain vaatimukset eivät kuulu Kristuksen jälittelemiseen. Mooseksen lain mukaan "tuotiin lahjoja että teurasuhreja uhreja. Nämä eivät kuitenkaan kykene tekemään pyhää palvelusta suorittavaa omaltatunnoltaan täydelliseksi, vaan ne koskevat ainoastaan ruokia ja juomia ja erilaisia kasteita. Ne olivat lihaa koskevia oikeudellisia vaatimuksia, ja ne määrättiin olemaan siihen määräaikaan saakka, jolloin asiat oikaistaan" Vain "Kristuksen veri" voisi puhdistaa omantuntomme, ei mikään lakiteksti . ( Hep. 9:9-10,14)
"Uusi liitto", jonka Jeesus perusti Jumalan ohjauksella opetuslastensa kanssa mekitsi, että "laki kirjotettaisiin sydämmeen" ,ei erilaisiin sääntöihin ja lakikokoelmiin teknillissstä merkityksistä eri tapojen taustalla ja juhlien viettämisestä. "Rakkaus on lain loppu". Rajoittamalla eri tapoja ja perinteitä vain siksi, että niillä on pakanallinen alkuperään on "lihaan kasomista" ja on kuolemaksi "henkeen katsominen" on puolestaan " elämäksi ja rauhaksi". Siksi kristityillä on "vapaus" osallistua pakanallista alkuperää oleviin juhliin niin kauan, kun ne eivät ole vahigollisia toisille, ovat rakkaudellisia, eivät "kompastuta" toisia, eivätkä ole suoranaisesti sidoksissa epäjumalan palvontaan moraalittomine tapoineen. (Jer. 31:31-33; Hepr. 8:10-11; Rom 13:10; 8:1-11; Gal.5:1; Miika 6:8; 1 Kor. 8:13)
Käsky, jota meidän täytyy seurata ei liity millään tavalla perinteisiin, pakanallista alkuperää olevien pyhäpäivien viettoon vaan siihen kuten apostoli Johannes ilmaisi Niinpä pyydän nyt..... sellaisena, joka ei kirjoita sinulle uutta käskyä, vaan sen, joka meillä on ollut alusta asti, että rakastamme toisiamme. Ja rakkaus merkitsee sitä, että vaellamme jatkuvasti hänen käskyjensä mukaan. Tämä on se käsky, niin kuin olette alusta asti kuulleet, että teidän tulee jatkuvasti vaeltaa siinä." ( 2 Joh 5,6)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksiköhän Jobin ei sanota viettäneen syntymäpäiviä. Jobhan se Jumalan mieleinen mies oli. Job sen sijaan oli huolissaan lapsistaan, että mitä typeryyksiä taas oli oletetuilla synttäreillä tapahtunut.
Raamattu kertoo useasti Jumalaa palvelleiden iät. Joten syntymäpäivästä oltiin tarkasti selvillä. Miksi jonkun pitäisi mainita erikseen raamatussa, että juhli tai vietti tai huomaa: Muuten muisti syntymäpäiväänsä?
Ei monikaan sitä itse noteraa sen kummemmin vaan toiset ihmiset ja jos itse tarjoaa vaikka kakkukahvit, niin onko se niin väärin?
Ei raamattu sano ihmisten käyneen esim Jeesuksen tarpeillaan, mutta uskon hänen silti niin tehneen vai mitä?
Kyllä näitten kaikkien juhlapäivien viettämättömyys on täysin Brooklynin "klikin" keksintöä. Tällä tavoin Vt-seuran orjat saadaan vain paremmin ahkeroimaan töissä ja siitä hyödyn kerää Vt-seura. Salilla vain sanotaan, että laatikko on tyhjä ja niinpä tuolloin orjat "kaivavat kuvettaan" ja perimmältään valtaosa rahoista virtaa Brooklyniin.
Tuo on pientä. Herra-sedältä kun on lipsahdellut vuosien myötä kaikennäköistä. Esim. tuo alla oleva.
Ilmeisesti Alkyon-tähdellä asuminen aina 1953 asti pehmitti päänsä lopullisesti (n. 30000n Kelvin astetta). Niin kuin aikaisemmin totesin, tätä teoriaa tukee myös wc-seuran valitseminen Herran äänitorveksi.
1. Kun. 3:12 kertoo Jumalan tehneen kuningas Salomon viisaimmaksi ihmiseksi, mitä koskaan tulee elämään maan päällä. Tästä huolimatta Salomo rakasti monta muukalaiskansan naista, vastoin Jumalan määräyksiä (1. Kun. 11:1-2), jotka taivuttivat hänet palvomaan pakanajumalia, vastoin Jumalan käskyjä (1. Kun. 11:4-11), jonka jälkeen Salomo 'käänsi sydämensä pois Herrasta' (1. Kun. 11:9)
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kritiikki/raamattu/inde x.html
...harhoissasi.
..kuin -Presiis-- Saudien Kuningas; Silläkin on jotain -876 vaimoo, mutta matkoilla vain -40-, josta Abdullah ei ole Katkera, mutta kuitenkin--, kun ei sovi enempää, kun kuningashuoneella on vain kaksi jumboa, ja joka mukanaolevalle eukolle pitää tiffanylta ostaa -presiis samanl. timangirannerengas, muuten kuninkaan perii itse- en muista, joku -Dzinni kumminkin, tai 876 anoppia;
Sanotaan, että Abdullah kosi Gondoliisaa 877; ksi vaimokseen, kun tämä kävi Saudeissa: Mutta -liisa vaati, että hänen pitää sitten päästä Tiffanylle mukaan ost, timangirannerengasta, mutta kuningas ilmaisi lievän pahoittelunsa sanoen , että nyt ei voi tulla viim. ensimmäisiksi, koska silloin eka vaimot repii silmät päästä, ja vaarassa ovat muutkin ulkonemat.
-Salomolla ei ollut öljyä, mutta kuparia sitä enemmän, kai hän oli enemmän aikaa kuparisulatoillaan , sillä -700 muijaa, -2000 apumuijaa ja -5000 orjatarta käy kyllä muidenkin abdullahien kuin Salomon hengen päälle ennen pitkää.
Tai sitten Luther ei ymmärtänyt tiettyjä luku -hieroglyfejä; Korkea veisu sanoo Salomon vaimojen luvuksi -60.