Mitä vapaus meille merkitsee, onko se meille käsite, ihmisen pyrkimys saavuttaa jonkinlainen taso jossa ihminen voi elää tyytyväisenä omiin saavutuksiinsa? Vai onko se meille se todellisuus, joka meille lahjoitettiin Jeesuksessa Kristuksessa?
Raamatun mukaan me joko elämme vapaudessa, taikka sitten emme, kaikki on kiinni siitä miten Kristus on saanut meissä muotoa ja sijaa.
Kuitenkin vapaudessa eläminen suurimmalle osalle Jumalan kansaa on enempi tulkinnallinen, enempi metodi kuin käytännöllinen tosiasia.
Mutta näin ohittaa sen mitä Paavali sanoi synnin sitovasta ja orjuuttavasta siteestä, joka katkesi meissä sinä hetkenä kun Jeesus kohtasi meitä.
Paavali ei missään kohden tarkoittanut vapaudella sitä, että Jumalan kansaa ei ”sido” enää laki. Laki annettiin Mooseksen kautta jonka avulla Jumala pyrki pitämään ihmiset itselleen kelvolölisina, ja "kurissa". Armo ja totuus tuli Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on ihmiselle mahdolliuus elää.
Armo on mahdollisuus elää, sen tähden koska jumalallinen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut meidät lain orjuuttavasta vaatimuksesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Siksi Paavali varoitti, ”Älkäämme enää antako pettää itseänne luulemaan, että edelleenkin olette samassa tilassa, missä elitte ennen kuin kohtasitte Jumalan.
Älkää siis enää eksykö omilla valinnoillanne saatanan vallan alaisuuteen, sillä tämä orjuuttaja (saatana) kyllä yrittää jatkuvasti sitoa teidät uudelleen siihen vanhaan, josta te kerran olette Kristuksessa päässeet vapaaksi, irti.
Muistakaa, saatana ei väsy yrittämään sitä jatkuvasti, (Gal.5:1-)
Joka tarkoittaa mahdollisuutta uudelleen ajautua synnin lain alaisuuteen, jolloin joudumme orjuuteen uudelleen.
Huomaa että Galatalaiset olivat palanneet lakiin jonka Jumala antoi Mooseksen kautta, jonka kautta ihmisen on pyrittävä tekojenlain kautta ansaitakseen Jumalan hyväksyntä.
Mutta Paavali joutui sanomaan, jos he lain luulevat saavuttavansa Jumalan lahjavanhurskauden lakia täyttämällä, he ovat hyljänneet Jeesuksessa Kristuksessa olevan armahduksen ilmanlaintekoja, ja silloin Kristus ei olisi heille miksikään hyödyksi.
Kaikessa kysymys on siitä, ”Ketä palvelemaan ja tottelemaan te antaudutte, sen orjia te olette”. Jumalaa palvellessa ihminen elää Jumalan orjuudessa joka on todellista vapautta, jossa tilassa Jumalan Hengestä syntynyt ihminen elää vapaana lainorjuuttavasta vaatimuksesta.
Sielunvihollisen saatanan tahtoa tekemällä ihminen elää hänen orjuudessaan, saatana orjuudessa orjalla ei ole sanan valtaa, vaan orjuuttajana määrää tällaisen ihmisen tien, joka on sekä laki, mutta myös saatana.
Tämä laittaa aivan kuin uuteen valoon kaiken, koska nyt joudumme miettimään ketä missäkin hetkessä tahdomme palvella.
Se joka rakastaa Jumalaa, rukoilee sydämensä rakkaudella ja halulla sitä armoa elämäänsä että kykenisi elämään juuri niin kuin Jumala tahtoo hänen elävän, (ks.2.Kor.5:14).
Silloin hänessä toteutuu Paavalin sanat, ”Orjana kutsuttu, on, Herran vapaa, (1.Kor 7:22).
Vain se vapaus on todellista vapautta.
Lainpuristuksessa oleva ihminen ei koskaan kykene saavuttamaan sisäistä rauhaa, koska laki joka on kirjoitettu ihmisen henkeen, näyttää hänelle Jumalan niin Pyhänä ja vanhurskaana tuomarina, ettei hän koskaan kykene saavuttamaan Jumalan hyväksyntää omilla teoillaan, riittämättömyydellään.
Monet Jumalan omat kokevat sen elämän jota Paavali eli, ja jota elämää hän kehottaa elämään, vaatimus kristillisyytenä, ja usein juuri sen tähden, koska haluavat elää oman tahtonsa mukaisesti.
Vanha tarina kertoo eräästä miehestä joka teki kapinan kuningasta vastaan, hänet vangitaan ja tuomitaan kuolemaan. Tämä kertomus kuvaa hyvin sitä mistä vapaudessa on kysymys. Eräänä päivänä kun tämä vanki oli tuotu tuomioistuimen eteen, hänet tuomitaan kuolemaan, hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta valittaa tuomiostaan. Mutta sen maan kuninkaalla oli tapana armahtaa näitä kuolemaan tuomittuja, kuitenkin sillä ehdolla että lupautuvat uskollisesti palvelemaan häntä ikuisessa orjuudessa.
Eräänä päivänä hän tulee tämän vangin luo ja tekee hänelle ehdotuksen, ”Jos lupaatte palvella minua ja maatani uskollisesti, ja että tottelette minua kaikessa mitä teiltä odotan, minä armahdan teidät. Tämä oli kuolemaantuomitulle mahdollisuus jatkaa elämäänsä, mutta suostuessaan hänen on otettava huomioon se tosiasia että hänestä tulisi kuninkaan ikuinen orja. Toisaalta kun ajattelee asiaa hänellä ei ollut mitään menetettävää, mutta kuitenkaan hän ei saisi omaa vapautta elää vapaana omalla valitsemallaan tavalla. Vanki oli hiljaa ja mietti asioita, siten hän sanoo hiljaisella alistuneella äänellä, ”Mitä se vapaus minua hyödyttäisi, koska olisin fyysisesti vanki ja sisäisesti kuollut. Palvelukseni teitä kohtaan ei kuitenkaan olisi vapaaehtoista, siksi mieluummin kuolen. Silloin puolestaan kuningas on hetken hiljaa, vangin sanat olivat koskettaneet häntä syvästi. Kaikki toiset joille kuningas oli tämän ehdotuksen tehnyt, olivat suostuneet siihen epäröimättä. Mutta tämä vanki oli toisenlainen, ja se ihmetytti kuningasta. Jonkin ajan kuluttua hän sanoi, ”Minä vapautan teidät ilman mitään velvoitetta, niin että saatte ilman velvoitetta palata omienne tykö vapaana, niin että elää omaa elämäsi niin kuin haluatte. Silloin vanki hämmästyy ja ensimmäinen reaktio hänellä on purskahtaa itkemään. Hän itkee ja miettii, lopulta hän polvistuu kuninkaan eteen ja hän sanoi, ”Minä lupaudun palvelemaan teitä ja teidän maatanne uskollisesti kuolemaani saakka”. En tiedä onko tämä tarina miten todenperäinen, mutta kuitenkin tässä tarinassa on opetus siitä mitä Raamattu puhuu vapaaehtoisuudesta elää vapaana ja palvella Jumalaa vapaaehtoisesti, hengen sielun ja ruumiin kanssa. Me olimme rikkomustemme tähden kuolemaan tuomitut, mutta Jumala rakasti meitä niin paljon, että armahti meidät ja antoi meille vapauden elää, ei enää orjuudessa vaan vapaina. Mutta tämä tarina kertoo myös siitä miten saatana tarjoaa ihmiselle näennäistä vapautta tekaistulla valheella, vapaudesta. Se vapaus mitä saatana ihmisille tarjoaa ei ole vapautta, vaan hän vangitsee tällä valheella ihmisen ikuiseen orjuuteensa, hengen sielun ja ruumiin. Tarkoituksenaan tuhota ihminen, henki sielu ja ruumis.
Raamatun mukaan me joko elämme vapaudessa, taikka sitten emme, kaikki on kiinni siitä miten Kristus on saanut meissä muotoa ja sijaa.
Kuitenkin vapaudessa eläminen suurimmalle osalle Jumalan kansaa on enempi tulkinnallinen, enempi metodi kuin käytännöllinen tosiasia.
Mutta näin ohittaa sen mitä Paavali sanoi synnin sitovasta ja orjuuttavasta siteestä, joka katkesi meissä sinä hetkenä kun Jeesus kohtasi meitä.
Paavali ei missään kohden tarkoittanut vapaudella sitä, että Jumalan kansaa ei ”sido” enää laki. Laki annettiin Mooseksen kautta jonka avulla Jumala pyrki pitämään ihmiset itselleen kelvolölisina, ja "kurissa". Armo ja totuus tuli Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on ihmiselle mahdolliuus elää.
Armo on mahdollisuus elää, sen tähden koska jumalallinen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut meidät lain orjuuttavasta vaatimuksesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Siksi Paavali varoitti, ”Älkäämme enää antako pettää itseänne luulemaan, että edelleenkin olette samassa tilassa, missä elitte ennen kuin kohtasitte Jumalan.
Älkää siis enää eksykö omilla valinnoillanne saatanan vallan alaisuuteen, sillä tämä orjuuttaja (saatana) kyllä yrittää jatkuvasti sitoa teidät uudelleen siihen vanhaan, josta te kerran olette Kristuksessa päässeet vapaaksi, irti.
Muistakaa, saatana ei väsy yrittämään sitä jatkuvasti, (Gal.5:1-)
Joka tarkoittaa mahdollisuutta uudelleen ajautua synnin lain alaisuuteen, jolloin joudumme orjuuteen uudelleen.
Huomaa että Galatalaiset olivat palanneet lakiin jonka Jumala antoi Mooseksen kautta, jonka kautta ihmisen on pyrittävä tekojenlain kautta ansaitakseen Jumalan hyväksyntä.
Mutta Paavali joutui sanomaan, jos he lain luulevat saavuttavansa Jumalan lahjavanhurskauden lakia täyttämällä, he ovat hyljänneet Jeesuksessa Kristuksessa olevan armahduksen ilmanlaintekoja, ja silloin Kristus ei olisi heille miksikään hyödyksi.
Kaikessa kysymys on siitä, ”Ketä palvelemaan ja tottelemaan te antaudutte, sen orjia te olette”. Jumalaa palvellessa ihminen elää Jumalan orjuudessa joka on todellista vapautta, jossa tilassa Jumalan Hengestä syntynyt ihminen elää vapaana lainorjuuttavasta vaatimuksesta.
Sielunvihollisen saatanan tahtoa tekemällä ihminen elää hänen orjuudessaan, saatana orjuudessa orjalla ei ole sanan valtaa, vaan orjuuttajana määrää tällaisen ihmisen tien, joka on sekä laki, mutta myös saatana.
Tämä laittaa aivan kuin uuteen valoon kaiken, koska nyt joudumme miettimään ketä missäkin hetkessä tahdomme palvella.
Se joka rakastaa Jumalaa, rukoilee sydämensä rakkaudella ja halulla sitä armoa elämäänsä että kykenisi elämään juuri niin kuin Jumala tahtoo hänen elävän, (ks.2.Kor.5:14).
Silloin hänessä toteutuu Paavalin sanat, ”Orjana kutsuttu, on, Herran vapaa, (1.Kor 7:22).
Vain se vapaus on todellista vapautta.
Lainpuristuksessa oleva ihminen ei koskaan kykene saavuttamaan sisäistä rauhaa, koska laki joka on kirjoitettu ihmisen henkeen, näyttää hänelle Jumalan niin Pyhänä ja vanhurskaana tuomarina, ettei hän koskaan kykene saavuttamaan Jumalan hyväksyntää omilla teoillaan, riittämättömyydellään.
Monet Jumalan omat kokevat sen elämän jota Paavali eli, ja jota elämää hän kehottaa elämään, vaatimus kristillisyytenä, ja usein juuri sen tähden, koska haluavat elää oman tahtonsa mukaisesti.
Vanha tarina kertoo eräästä miehestä joka teki kapinan kuningasta vastaan, hänet vangitaan ja tuomitaan kuolemaan. Tämä kertomus kuvaa hyvin sitä mistä vapaudessa on kysymys. Eräänä päivänä kun tämä vanki oli tuotu tuomioistuimen eteen, hänet tuomitaan kuolemaan, hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta valittaa tuomiostaan. Mutta sen maan kuninkaalla oli tapana armahtaa näitä kuolemaan tuomittuja, kuitenkin sillä ehdolla että lupautuvat uskollisesti palvelemaan häntä ikuisessa orjuudessa.
Eräänä päivänä hän tulee tämän vangin luo ja tekee hänelle ehdotuksen, ”Jos lupaatte palvella minua ja maatani uskollisesti, ja että tottelette minua kaikessa mitä teiltä odotan, minä armahdan teidät. Tämä oli kuolemaantuomitulle mahdollisuus jatkaa elämäänsä, mutta suostuessaan hänen on otettava huomioon se tosiasia että hänestä tulisi kuninkaan ikuinen orja. Toisaalta kun ajattelee asiaa hänellä ei ollut mitään menetettävää, mutta kuitenkaan hän ei saisi omaa vapautta elää vapaana omalla valitsemallaan tavalla. Vanki oli hiljaa ja mietti asioita, siten hän sanoo hiljaisella alistuneella äänellä, ”Mitä se vapaus minua hyödyttäisi, koska olisin fyysisesti vanki ja sisäisesti kuollut. Palvelukseni teitä kohtaan ei kuitenkaan olisi vapaaehtoista, siksi mieluummin kuolen. Silloin puolestaan kuningas on hetken hiljaa, vangin sanat olivat koskettaneet häntä syvästi. Kaikki toiset joille kuningas oli tämän ehdotuksen tehnyt, olivat suostuneet siihen epäröimättä. Mutta tämä vanki oli toisenlainen, ja se ihmetytti kuningasta. Jonkin ajan kuluttua hän sanoi, ”Minä vapautan teidät ilman mitään velvoitetta, niin että saatte ilman velvoitetta palata omienne tykö vapaana, niin että elää omaa elämäsi niin kuin haluatte. Silloin vanki hämmästyy ja ensimmäinen reaktio hänellä on purskahtaa itkemään. Hän itkee ja miettii, lopulta hän polvistuu kuninkaan eteen ja hän sanoi, ”Minä lupaudun palvelemaan teitä ja teidän maatanne uskollisesti kuolemaani saakka”. En tiedä onko tämä tarina miten todenperäinen, mutta kuitenkin tässä tarinassa on opetus siitä mitä Raamattu puhuu vapaaehtoisuudesta elää vapaana ja palvella Jumalaa vapaaehtoisesti, hengen sielun ja ruumiin kanssa. Me olimme rikkomustemme tähden kuolemaan tuomitut, mutta Jumala rakasti meitä niin paljon, että armahti meidät ja antoi meille vapauden elää, ei enää orjuudessa vaan vapaina. Mutta tämä tarina kertoo myös siitä miten saatana tarjoaa ihmiselle näennäistä vapautta tekaistulla valheella, vapaudesta. Se vapaus mitä saatana ihmisille tarjoaa ei ole vapautta, vaan hän vangitsee tällä valheella ihmisen ikuiseen orjuuteensa, hengen sielun ja ruumiin. Tarkoituksenaan tuhota ihminen, henki sielu ja ruumis.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihminenhän lihansa mukaan, niin mielellään alkaa itse itseään sitomaan, kun ei kelpaa yksin armosta pelastus uskon kautta, eli ihminen luulee, että pitäähän siihen soppaan hiukan lisitä omia tekejo, ennen kuin se on kelvollinen.
Sitähän Paavalikin huudahti, Galatalaisille että kuka teille toisenlaisen evan...
Maailma tosin omine pykälineen sitoo meidät, kuten tuo verollepanonkin seuraus, mut eihän Jeesus olisi muuten syntynyt betlehemissä, jos Jumala ei olisi sallinut tuota verotusta.
Me olemme lihamme puolesta sidoksissa näihin maallisiin "siteisiin", mut hengessä saamme olla vapaat ja jopa tuo synnin orjuuskin on katkaistu.
Minä muistan vielä tuon hetken, kun sain syntyä Jumalan lapseksi ja synnin orjuus katkaistiin, ei TARVINNUT enää tupakoida eikä TARVINNUT ryypätä, ennen olin pakoitettu, ei saanut unta, jos tupakat oli lopuillaan, sekin kertoo orjuudesta.
vain Jumalan lapsille, sillä muut eivät niitä ikinä usko, mutta senpä tähden Jeesuksen seuraajat ovatkin vapaita, sillä koska käskyt ovat kunniassa, ei synti pääse sitomaan, hallelujaa.......
usko, ettei sitä tarvitse selittää kenellekään ihmiselle. Hyvää Joulua.