Nuorempana en ikinä uskaltanut kieltää uskoa, koska sen kieltämisestä ei ollut mitään hyviä seurauksia, mutta sen kieltämättä jättäminen palkittiin. En ikinä uskaltanut ajatella koko asiaa, en uskaltanut kieltää jumalan olemassaoloa. Perustuuko tähän oikeastaan koko uskonnon voima? Pelkoon olla uskomatta?
Millä uskovainen palkitaan? Miellyttävämmällä maailmankatsomuksella. Mitä miellyttävämpää sitten siinä on, että uskoo jumalaan? Maailmaanhan saa sisältöä kun uskoo näihin minun mielestäni täysin naiiveihin ja järjettömiin ajatuksiin. Täten olen päätellyt, että uskonto ja elämänhalu liittyvät niin hyvin yhteen, että maailmassa ei jaksa elää ateistina yhtä hyvin kuin uskovaisena ja siksi uskonto on vielä 2000-luvulla keskeinen asia ihmisille. Ateistinen maailmankatsomus on kyllä järkevä, paljon järkevämpi. Mutta miten paljon synkempi se onkaan?
Kristinusko kuten muutkin uskonnot ovat täynnä sanahelinää ja typeryyksiä.
Uskonnot eivät tunnu tarjoavan maailmankaikkeuden rakennetta, historiaa tai elinkaarta kohtaan suunnattuun ajatteluun mitään järkevää.
Uskonnot tuntuvat olevan oikeastaan yksi kaikkein irrationaalisimmista asioista joihin valtaväestö on sidoksissa. Mutta toimisiko ihmisten maailma ilman uskontoa? Millainen elämän ilo ihmisillä olisi ilman uskoa? Mielestäni uskonnot ovat tässä maailmassa ihmisten älyllistä kapasiteettia ehkä eniten rajaava asia. Kuitenkin kuka nyt edes voi olla älykäs, jos hän ei edes ajattele ikinä, miksi maailma on olemassa?
Mielestäni uskonnot ovat keino pakoilla perustavimman laatuisten kysymysten ajattelemista, säilyttää elämänhalu ja ehkä ainoa keino rajoittaa ihmisen älyä tuhoamasta häntä itseään luomalla illuusion totuutta miellyttävämmästä maailma, antamalla täysin valheellisen maailmankatsomuksen mutta sellaisen jonka kanssa meillä riittää halua elää.
Oma maailmankatsomukseni on sellainen, että maailman synty ja kaikki maailman ihmeellisimmät asiat voidaan selittää turvautumatta yliluonnollisiin asioihin ja uskontoihin.
Ensinnäkään kukaan ei ole ikinä kertonut minulle millainen jumala on? Kukin näkee sen millaisena sattuu, yksi ajattelee että jumala on jonkinlainen henki, toinen mekanismi jolla maailma syntyi. Jumalan ajatus itsessään on jo määrittelemätön ja epätarkka.
Raamatussa on toki viisauksia, 10 käskyä on perustavan laatuinen moraalinen normisto jonka avulla laajamittainen sosiaalinen verkostoituminen, yhteiskuntien järjestäytynyt rakentuminen, ylipäätään tulee mahdollisiksi. Toki on ollut yhteiskuntia ennen 10 käskyä, mutta aina on tarvittu tietyt normit ja pelisäännöt yhteiselolle, 10 käskyssä ne ovat ytimekkäästi kerrottuina. Mutta vaikka raamattu toki sisältää viisauksia, täytyy olla jo melkoisen typerä jos uskoo oikeasti, että jeesus oli jumalan poika ja raamattu on pyhä kirja, eikä ihmisen kirjoittama.
Ja se mikä on ihmisen kirjoittamaa, millainen jumalallinen tai hengellinen arvo sellaisella teoksella on?
Miksi en usko jumalan olemassaoloon?
Mielestäni ajatus jumalasta on erittäin irrationaalinen. Se tuntuu erittäin mahdottomalta ajatukselta. Jumalaan uskotaan argumentilla: eikös kaikella ole jokin luoja, jumala on maailman luoja. Jumalan usko kumotaan ajattelemalla: Jumala on täysin turha selityskeino maailman syntyä pohdittaessa. Ajatus jumalasta ei ole yksinkertainen vaan mahdottoman monimutkainen, tehden maailmasta täysin käsittämättömän ja tarunomaisen. Jos jumala olisi olemassa, millainen jumala olisi? Jos jumala olisi ollut olemassa niin miten ihmeessä jumala olisi tullut olemaan? Jumalan olemassaolo maailmaa selittävänä tekijänä täten tekee maailmasta vain entistä monimutkaisemman ja järjettömämmän. koska jumalan eksistoimisen selittäminen on melkoisen tuskallista. Tämä johtuu nähdäkseni siitä, että ajatus jumalasta on toiveajattelua.
Millä uskovainen palkitaan? Miellyttävämmällä maailmankatsomuksella. Mitä miellyttävämpää sitten siinä on, että uskoo jumalaan? Maailmaanhan saa sisältöä kun uskoo näihin minun mielestäni täysin naiiveihin ja järjettömiin ajatuksiin. Täten olen päätellyt, että uskonto ja elämänhalu liittyvät niin hyvin yhteen, että maailmassa ei jaksa elää ateistina yhtä hyvin kuin uskovaisena ja siksi uskonto on vielä 2000-luvulla keskeinen asia ihmisille. Ateistinen maailmankatsomus on kyllä järkevä, paljon järkevämpi. Mutta miten paljon synkempi se onkaan?
Kristinusko kuten muutkin uskonnot ovat täynnä sanahelinää ja typeryyksiä.
Uskonnot eivät tunnu tarjoavan maailmankaikkeuden rakennetta, historiaa tai elinkaarta kohtaan suunnattuun ajatteluun mitään järkevää.
Uskonnot tuntuvat olevan oikeastaan yksi kaikkein irrationaalisimmista asioista joihin valtaväestö on sidoksissa. Mutta toimisiko ihmisten maailma ilman uskontoa? Millainen elämän ilo ihmisillä olisi ilman uskoa? Mielestäni uskonnot ovat tässä maailmassa ihmisten älyllistä kapasiteettia ehkä eniten rajaava asia. Kuitenkin kuka nyt edes voi olla älykäs, jos hän ei edes ajattele ikinä, miksi maailma on olemassa?
Mielestäni uskonnot ovat keino pakoilla perustavimman laatuisten kysymysten ajattelemista, säilyttää elämänhalu ja ehkä ainoa keino rajoittaa ihmisen älyä tuhoamasta häntä itseään luomalla illuusion totuutta miellyttävämmästä maailma, antamalla täysin valheellisen maailmankatsomuksen mutta sellaisen jonka kanssa meillä riittää halua elää.
Oma maailmankatsomukseni on sellainen, että maailman synty ja kaikki maailman ihmeellisimmät asiat voidaan selittää turvautumatta yliluonnollisiin asioihin ja uskontoihin.
Ensinnäkään kukaan ei ole ikinä kertonut minulle millainen jumala on? Kukin näkee sen millaisena sattuu, yksi ajattelee että jumala on jonkinlainen henki, toinen mekanismi jolla maailma syntyi. Jumalan ajatus itsessään on jo määrittelemätön ja epätarkka.
Raamatussa on toki viisauksia, 10 käskyä on perustavan laatuinen moraalinen normisto jonka avulla laajamittainen sosiaalinen verkostoituminen, yhteiskuntien järjestäytynyt rakentuminen, ylipäätään tulee mahdollisiksi. Toki on ollut yhteiskuntia ennen 10 käskyä, mutta aina on tarvittu tietyt normit ja pelisäännöt yhteiselolle, 10 käskyssä ne ovat ytimekkäästi kerrottuina. Mutta vaikka raamattu toki sisältää viisauksia, täytyy olla jo melkoisen typerä jos uskoo oikeasti, että jeesus oli jumalan poika ja raamattu on pyhä kirja, eikä ihmisen kirjoittama.
Ja se mikä on ihmisen kirjoittamaa, millainen jumalallinen tai hengellinen arvo sellaisella teoksella on?
Miksi en usko jumalan olemassaoloon?
Mielestäni ajatus jumalasta on erittäin irrationaalinen. Se tuntuu erittäin mahdottomalta ajatukselta. Jumalaan uskotaan argumentilla: eikös kaikella ole jokin luoja, jumala on maailman luoja. Jumalan usko kumotaan ajattelemalla: Jumala on täysin turha selityskeino maailman syntyä pohdittaessa. Ajatus jumalasta ei ole yksinkertainen vaan mahdottoman monimutkainen, tehden maailmasta täysin käsittämättömän ja tarunomaisen. Jos jumala olisi olemassa, millainen jumala olisi? Jos jumala olisi ollut olemassa niin miten ihmeessä jumala olisi tullut olemaan? Jumalan olemassaolo maailmaa selittävänä tekijänä täten tekee maailmasta vain entistä monimutkaisemman ja järjettömämmän. koska jumalan eksistoimisen selittäminen on melkoisen tuskallista. Tämä johtuu nähdäkseni siitä, että ajatus jumalasta on toiveajattelua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
loppumaan.
tiivistäkään nyt jonkun jumalannne tai non-jumalanne nimeen. tääl on muitaki ku te.
Perustuuko uskonnon voima pelkoon olla uskomatta?
Millä uskovainen palkitaan? Miellyttävämmällä maailmankatsomuksella. Mitä miellyttävämpää sitten siinä on, että uskoo jumalaan? Maailmaanhan saa sisältöä kun uskoo näihin minun mielestäni täysin naiiveihin ja järjettömiin ajatuksiin. Täten olen päätellyt, että uskonto ja elämänhalu liittyvät niin hyvin yhteen, että maailmassa ei jaksa elää ateistina yhtä hyvin kuin uskovaisena ja siksi uskonto on vielä 2000-luvulla keskeinen asia ihmisille. Ateistinen maailmankatsomus on kyllä järkevä, paljon järkevämpi. Mutta miten paljon synkempi se onkaan?
Miksi en usko jumalan olemassaoloon?
Mielestäni ajatus jumalasta on erittäin irrationaalinen. Se tuntuu erittäin mahdottomalta ajatukselta. Jumalaan uskotaan argumentilla: eikös kaikella ole jokin luoja, jumala on maailman luoja. Jumalan usko kumotaan ajattelemalla: Jumala on täysin turha selityskeino maailman syntyä pohdittaessa. Ajatus jumalasta ei ole yksinkertainen vaan mahdottoman monimutkainen, tehden maailmasta täysin käsittämättömän ja tarunomaisen. Jos jumala olisi olemassa, millainen jumala olisi? Jos jumala olisi ollut olemassa niin miten ihmeessä jumala olisi tullut olemaan? Jumalan olemassaolo maailmaa selittävänä tekijänä täten tekee maailmasta vain entistä monimutkaisemman ja järjettömämmän. koska jumalan eksistoimisen selittäminen on melkoisen tuskallista. Tämä johtuu nähdäkseni siitä, että ajatus jumalasta on toiveajattelua.
on hyvä pointti tuo: "Perustuuko uskonnon voima pelkoon olla uskomatta?". Se on nimenomaa sitä.
Valitaan se vaihtoehto joka on parempi (vaikkei
järkevä...) ettei joutuisi helvettiin,
kun siitä on ensin koko lapsuus peloteltu.
Todella surullista että ihmisiä voidaan
manipuloida uskomaan tuollaista paskaa
kuin kristinusko...
Jos et usko kertomalla tavallani, joudut helvettiin!
MInusta tuo satu kertoo kaiken meidän ihmisten typerästä käyttäytymisestä.
http://www.kotiposti.net/~raamattu/jt/lisatietoja/satu-keisarin-vaatteista/
Yleinen sanonta uskovilta on, että minä tulin uskoon. Oikeammin tulisi kuitenkin sanoa, että usko tuli minuun. Kuten laulussa sanotaan "uskoa ei synny omin voimin, Jumala sen meille lahjoittaa, lahjoittaa". Joten Jumalalla on kaikki auktoriteetti lahjoittaa usko kenelle hän tahtoo.
Kirjoitit mm.
>> Täten olen päätellyt, että uskonto ja elämänhalu liittyvät niin hyvin yhteen, että maailmassa ei jaksa elää ateistina yhtä hyvin kuin uskovaisena ja siksi uskonto on vielä 2000-luvulla keskeinen asia ihmisille. Ateistinen maailmankatsomus on kyllä järkevä, paljon järkevämpi. Mutta miten paljon synkempi se onkaan? >>
- Mitään miellyttävää uskonnoissa en ole kokenut, ainoastaan alistamista auktoriteettivaltaan.
- Uskomattomuus ilmoitettuihin Jumaliin on minulle rauhoittava ja miellyttävä kokemus mitään synkkää en ole siitä löytänyt.
>> Millä uskovainen palkitaan? Miellyttävämmällä maailmankatsomuksella. Mitä miellyttävämpää sitten siinä on, että uskoo jumalaan? >>
- Minua on uhkailemalla palkittu helvetinpelolla, joten usko on ollut hyvin pelottava! Enemmän se on elämänhalua vienyt ja aiheuttanut pelkoa ja avuttomuutta.
>> Mielestäni uskonnot ovat keino pakoilla perustavimman laatuisten kysymysten ajattelemista, säilyttää elämänhalu ja ehkä ainoa keino rajoittaa ihmisen älyä tuhoamasta häntä itseään luomalla illuusion totuutta miellyttävämmästä maailma, antamalla täysin valheellisen maailmankatsomuksen mutta sellaisen jonka kanssa meillä riittää halua elää. >>
- Valheellista on, että pitää kritiikittömästi uskoa joihinkin auktoriteetteihin! Se ei ainakaan minun elämänhaluani lisännyt.
Mitä miellyttävää on alistamisesta, kriittisen ajattelun kriittisen kieltämisessä? Uskontojen nimissä tapahtuneet miljoonien ihmisten tuhoamiset eivät ole illuusio miellyttävästä maailmasta.
No jos jotain hyvää pitää löytää, niin pidän Gregoriaanisesta kirkkomusiikista
Tämä kokemani uskonnon positiivinen aspekti siis liittyi siihen, että maailma ei tunnu yhtä triviaalilta kun elämällä on jokin keinotekoinen suurempi tarkoitus, jonka uskonto luo.
Tämä elämän tarkoituksellisuus ja siitä aiheutuva sisäinen rauhan tunne on kai se suurin positiivinen asia jota uskonto voi antaa. Ja tämä on se uskonnon antama illuusio miellyttävämmästä maailmasta. Ainakin minua hiukan ahdistaa ajatus elämän todellisesta tarkoituksettomuudesta ja triviaaliudesta.
Eli suurelle osalle uskovaisia, uskonto luo elämänhalua kun elämä tuntuu merkityksellisemmältä eikä yhtä triviaalilta, kun heillä on heidän uskonsa.
Toki löytyy poikkeuksia kuten te, te olette oppinut elämään ajatuksienne kanssa ja olette sinut jumalattoman maailman kanssa, jollaisena me kaksi näemme todellisen maailman, jossa ei ole mitään korkeampaa päämäärää. Näet uskonnossa likipitäen pelkästään negatiivisia asioita, toisinkuin minä koska tiedän, että ei uskontoa olisi ilman että siitä seuraisi ihmisille myöskin positiivisia asioita elämälle, joita minä kirjoitelmassani pyrinkin löytämään. Mutta luulen, että uskoville tämä edellä mainittu tarkoituksellisuus on se suuri positiivinen asia, jonka takia he jatkavat uskomistaan.
On totta että vaikka uskonto tarjoaakin uskojilleen elämän tarkoituksellisuuden tunnetta niin uskonnot ovat olleet ja tulevat olemaan syy sotia, syy kuolla ja tappaa. Eli erittäin negatiivinen asia.
Uskonnot ovat käytännössä aiheuttaneet erittäin paljon harmia ja kärsimystä maailmassa. On ihan hyvä kyseenalaistaa väitettäni ja kysyä, olisiko maailma ihmisille oikeastaan yhtään sen huonompi paikka ilman uskontoja? Ehkä asia onkin päinvastoin ja ihmiset voisivat maailmassa paremmin ilman uskontoja? Vai onko tällainen maailma mahdollinen? Onko suurimmalle osalle ihmisiä liian vaikeaa elää ajatuksen kanssa, että elämällä ei ole mitään korkeampaa tarkoitusta?