Onko kenelläkään parempaa tietoa liittyen siihen uskoiko Adolf Hitler pienenä joulupukkiin, ainakaan Mein Kampf-teoksessaan hän ei sanallakaan käsitellyt koko aihetta.
Merkillepantavaa on, että hän toisinaan jopa tuntui muistelmissaan vältelleen tai vähätellen koko jouluisen aihepiirin käsittelyä, kuin siihen liittyisi jokin pimeä ja synkkä salaisuus.
Selittäisikö tämä pieni, mutta lapsen psyykkeen kannalta hyvinkin merkittävä seikka hänen myöhäisemmässä iässä puhjenneen pahuuden ja ilkeyden?
Itse en ole koskaan uskonut satuihin joulupukista ja kotien ikkunoista kurkkivista tontuista, ja pelkään tämän menetetyn kokemuksen muokkaavan persoonallisuudestani äkkijyrkän, julman ja despoottisluontoisen.
Olen jo omakohtaisesti huomannut itsessäni piileviä hitlerismin piirteitä, kuten sen, että vaikka muuten naamassani ei kasvakaan kovasti karvaa, niin sierainten väliin on muodostunut alue jossa viiksikarvan kasvu on erityisen vilkasta, kiihotun univormupukuisista ja isorintaisista, saksaa puhuvista lihaksikkaista naisista, ja ennen kaikkea inhoan koko 167 senttisellä olemuksellani, syvältä sieluni ja mieleni pohjasta juutalaisia.
Kun normaali ihminen laskee yöllä unta saadakseen lampaita, niin itse lasken kaasukammioon laahustavia juutalaisia. Usein pääsen toiselle tuhannelle ennen kuin maltan mennä nukkumaan.
Onko tämä normaalia 15-vuotiaan tytön käytöstä, vai kärsinkö ehkä vakavistakin persoonallisuushäiriöistä?
Voiko lapsuuden traumoja muokata myöhemmällä iällä ja näin korjata jo vääristymään päässyttä luonnetta, vai olenko ikuisesti tuomittu laskemaan juutalaisia unta saadakseni?:(
Merkillepantavaa on, että hän toisinaan jopa tuntui muistelmissaan vältelleen tai vähätellen koko jouluisen aihepiirin käsittelyä, kuin siihen liittyisi jokin pimeä ja synkkä salaisuus.
Selittäisikö tämä pieni, mutta lapsen psyykkeen kannalta hyvinkin merkittävä seikka hänen myöhäisemmässä iässä puhjenneen pahuuden ja ilkeyden?
Itse en ole koskaan uskonut satuihin joulupukista ja kotien ikkunoista kurkkivista tontuista, ja pelkään tämän menetetyn kokemuksen muokkaavan persoonallisuudestani äkkijyrkän, julman ja despoottisluontoisen.
Olen jo omakohtaisesti huomannut itsessäni piileviä hitlerismin piirteitä, kuten sen, että vaikka muuten naamassani ei kasvakaan kovasti karvaa, niin sierainten väliin on muodostunut alue jossa viiksikarvan kasvu on erityisen vilkasta, kiihotun univormupukuisista ja isorintaisista, saksaa puhuvista lihaksikkaista naisista, ja ennen kaikkea inhoan koko 167 senttisellä olemuksellani, syvältä sieluni ja mieleni pohjasta juutalaisia.
Kun normaali ihminen laskee yöllä unta saadakseen lampaita, niin itse lasken kaasukammioon laahustavia juutalaisia. Usein pääsen toiselle tuhannelle ennen kuin maltan mennä nukkumaan.
Onko tämä normaalia 15-vuotiaan tytön käytöstä, vai kärsinkö ehkä vakavistakin persoonallisuushäiriöistä?
Voiko lapsuuden traumoja muokata myöhemmällä iällä ja näin korjata jo vääristymään päässyttä luonnetta, vai olenko ikuisesti tuomittu laskemaan juutalaisia unta saadakseni?:(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi ei olisi uskonut? Olihan hän kristitty. George Bush on myös kristitty...