Hei,
olen miettinyt tällaista asiaa yön yksinäisinä tunteina, että joidenkin seurakuntien lapsista huomaa selkeästi miten heistä kasvatetaan henkisen väkivallan ammattilaisia jo pienestä pitäen.
En kerro seurakuntaa nimeltä, mutta melko "vapaa" suuntaus se on eikä niin kovin pienikään.
Antakaas kun kerron oman tarinani: olen ollut muutaman vuoden opettajana. En ollut kauhean hyvä opettaja eivätkä lapset meinanneet pysyä kurissa, nykyään olen toisella alalla. Mutta se mikä silmääni pisti tuossa uravaiheessani oli se, että onnelliset, oikeassa olevat uskossa olevat, uudesti syntyneet Jeesuksen opetuslapset Riku Rinne-kirjoineen ja gospel-levyineen tuotti minulle riesaa ja päänvaivaa kymmenesti enemmän kuin yksikään juoppojen, narkkarien tai mielisairaiden häiriintynyt lapsi.
Korostan vielä ettei vaikutava tekijä ollut kristillinen usko, vaan yhden seurakunnan jäsenyys. Esimerkiksi Luterilaisista kansankirkkolaisista minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, pelkkää hyvää vain, tai ainakin neutraalia.
Juoruilu, asioiden vääristely, irvailu, mitätöinti, pahan puhuminen, selkään puukottaminen, elämän ja uran mitätöinti ja halveksunta... kaikessa he olivat mestareita keneen tahansa muuhun lapseen, tai aikuiseenkaan verrattuna.
Ongelma tässä on että en tiedä enää mihinkä itse uskoa. Ei oikein jaksa enää uskoa mihinkään Jeesukseen, jolla on tuollaisia opetuslapsia. Haluaisin uskoa, mutta ei ole enää voimia ja pelkään, että näen heidän naamansa taivaassa. Ikuisuus niitä ääliöitä, sitä ei kestä edes pilvenhattaralla harpun soidessa taustalla. Miten yli 10 vuoden uskovaisen vaelluksen voi joku turmella noin tehokkaasti?
Olen myös muusikkona ollut kiinteästi yhteydessä seurakunnan gospel-artistien kanssa. Jotenkin ahdistaa laittaa tikkuakaan ristiin noiden tyyppien hyväksi, taidan irtisanoutua tuostakin hommasta.
Alan pikkuhiljaa alkoholisoitumaan ja minulla on vakavia masennuskohtauksia aika ajoin. On aika vaikeaa, kun joku "omista piireistä" antaa tällaisen selkäänpuukotuksen.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia?
olen miettinyt tällaista asiaa yön yksinäisinä tunteina, että joidenkin seurakuntien lapsista huomaa selkeästi miten heistä kasvatetaan henkisen väkivallan ammattilaisia jo pienestä pitäen.
En kerro seurakuntaa nimeltä, mutta melko "vapaa" suuntaus se on eikä niin kovin pienikään.
Antakaas kun kerron oman tarinani: olen ollut muutaman vuoden opettajana. En ollut kauhean hyvä opettaja eivätkä lapset meinanneet pysyä kurissa, nykyään olen toisella alalla. Mutta se mikä silmääni pisti tuossa uravaiheessani oli se, että onnelliset, oikeassa olevat uskossa olevat, uudesti syntyneet Jeesuksen opetuslapset Riku Rinne-kirjoineen ja gospel-levyineen tuotti minulle riesaa ja päänvaivaa kymmenesti enemmän kuin yksikään juoppojen, narkkarien tai mielisairaiden häiriintynyt lapsi.
Korostan vielä ettei vaikutava tekijä ollut kristillinen usko, vaan yhden seurakunnan jäsenyys. Esimerkiksi Luterilaisista kansankirkkolaisista minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, pelkkää hyvää vain, tai ainakin neutraalia.
Juoruilu, asioiden vääristely, irvailu, mitätöinti, pahan puhuminen, selkään puukottaminen, elämän ja uran mitätöinti ja halveksunta... kaikessa he olivat mestareita keneen tahansa muuhun lapseen, tai aikuiseenkaan verrattuna.
Ongelma tässä on että en tiedä enää mihinkä itse uskoa. Ei oikein jaksa enää uskoa mihinkään Jeesukseen, jolla on tuollaisia opetuslapsia. Haluaisin uskoa, mutta ei ole enää voimia ja pelkään, että näen heidän naamansa taivaassa. Ikuisuus niitä ääliöitä, sitä ei kestä edes pilvenhattaralla harpun soidessa taustalla. Miten yli 10 vuoden uskovaisen vaelluksen voi joku turmella noin tehokkaasti?
Olen myös muusikkona ollut kiinteästi yhteydessä seurakunnan gospel-artistien kanssa. Jotenkin ahdistaa laittaa tikkuakaan ristiin noiden tyyppien hyväksi, taidan irtisanoutua tuostakin hommasta.
Alan pikkuhiljaa alkoholisoitumaan ja minulla on vakavia masennuskohtauksia aika ajoin. On aika vaikeaa, kun joku "omista piireistä" antaa tällaisen selkäänpuukotuksen.
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 16
Vanhimmat
moi jussi
Itse olen ollut juuri tuollainen häiriintynyt "lahkolaistenava" eli tiedän hyvin mistä kirjoitat.
Ahtaaseen uskontoon kasvattaminen teki minusta häiriintyneen, masentuneen, itsetuhoisan, aggressiivisen, alkoholistin, lähes narkomaanin...
Tavallaan opein noiden R.Rinteen ja juoksepoikajuokse kirjojen sanoman, pitää olla käynyt mahdollisimman alhaalla ollakseen "hyväksytty".
Uskonto on mielestäni niin monitahoinen juttu että siitä ei saa lapsi mitään otetta, vaan hänestä kasvaa ambivalentti multipersoonainen skitsofreenikko, joka ei erota kuin kaksi väriä, mustan ja valkoisen.
Olin siis lapsi jolla ei ollut oikeaa lapsuutta, oli vain kaksi vaihtoehtoa synti ja uskonto. Kaikki mikä ei ollut jumalasta oli siis "syntiä" tai vähintäänkin heikkoa "lihaa" joka tavallaan oli siis meidän syntinen luontomme, eli syntiä. Maailmanloppua ja tempausta odotellessa tuli hälläväliä asenne kaikkeen. Koulu oli maallista ja koulukaverit jumalattomia... Oli vain yksi tie ja kaikki muu oli saatanasta. Olin tavallaan etuoikeutettu, muita parempi.
Henkilökohtainen persoonani oli saatanasta eli se täytyi kieltää, (sinun tulee kieltää itsesi ja seurata minua). Minä en saanut olla minä, minun tuli olla pyhä, kristuksen morsian, kuuliainen... Kaikki mitä minä olin siis ihmisenä, oli saatanasta. Oma luonteeni edusti saatanaa,
kaikki mielihyvää tuottava oli pahaa, kaikki hauska oli maailmasta jne... Tähän kun lisäämme vielä ankaran väkivaltaisen kasvatuksen, seurakuntakurin, koulukiusaamisen mikä johtui uskonnollisesta eristäytymisestä ja häiriökäyttäytymisestä niin siinähän se paketti sitten jo onkin.
No eihän minusta kasvanut todellakaan normaalia persoonaa... Olin tukahdutettu ihminen täynnä ahdistusta ja vihaa. Irtaannuin parikymppisenä koko lahkosta ja perheestäni, tieni vei aika pahoille teille.
Kymmenen vuotta kamppailin itseni, omien ajatusteni kanssa. Sisäiset ristiriidat, syyllisyys, itseinho, synti ja kaikki muu repivät minua kappaleiksi. Valtavien kriisien jälkeen tajusin olevani uskonnon uhri. Tajusin että minä olen mikä olen ja minulla on oikeus elämään kuten kaikilla. Jatkuva syyllisyys ja synti ei enää varjosta elämääni, olen vapaa.
En käy missään seurakunnissa, enkä ole käynyt viiteentoista vuoteen, paitsi luterilaisessa kirkossa joskus (on muuten kaikkein paras ja mukavin vaihtoehto). Olen virkistynyt ja helpottunut, minulla on jopa huumorintajua josta olen yllättyntyt, (kaikki ilohan on maailmasta). Käytän alkoholia sillointällöin ilman omantunnospistosta, pidän hauskaa normaalisti jne..
Älä Jussi ota raskaasti äläkä etenkään alkoholisoidu. Alkoholista voi tulla alkoholin uhriksi kuten uskonnostakin uskonnon uhriksi. Ja masennus on uskovaisten sairaus!
Positiivista on kuitenkin koko prosessissa ollut se että tiedän mikä kusetus noissa piireissä on meneillään. Olen käynyt läpi todella rankan syväluotauksen mieleni sopukoihin juuri uskonnon aiheuttamana ja se rankka matka on avannut silmäni aivan uudella tavalla. Minulla on oikeus olla oma itseni, kysellä, epäillä, etsiä, tutkia... Toisaalta en koskaan palaudu enää ehyeksi ihmiseksi mutta vaalin näitä sirpaleita joita minusta jäi jäljelle.
Loppuun vielä Nietzshen sanoin "kaikki mikä ei tapa, vahvistaa"
Tekstisi on kuin itseni kirjoittamaa, paitsi että lapsen kohdalle vaihdetaan sana nuori.
Olin siis nuori, jolla ei ollut oikeaa nuoruutta, oli vain kaksi vaihtoehtoa synti ja uskonto ja siitä etteenpäin kokemukseni ovat täysin yhdenmukaisia, lähes kaikilta osin.
Ketjun aloittajaa kehoittaisin ottamaan välimatkaa kyseisiin kusettajiin, mitä pikemmin sen parempi.Voit lukea kokemuksiani alempaa, Karoliina s nimimerkillä olen kirjoittanut.
Vaatii varmaan todella vahvaa luonnetta jos kuulut muuhun kun evanke..Ps.Ei onnistus minun kohalla
On hyvä että ihminen on rehellinen itselleen ja myöntää että nyt on ongelma. Mikä sitten ongelma on? Sekö että uskovat ovat osittain olleet lapsilleen arveluttavia kasvattajia ja olet joutunut heidän lastensa kanssa tekemisiin.
Onko ongelma se, että vapaiden suuntien seurakunnissa on opetus vajaavaista ja seurakuntalaiset osaavat riidellä keskenään, jopa niin, että se vaikuttaa ns. Jumalan työn tekemiseen?
Onko se ongelma tosissaankin, ettet osaa sanoa mihin uskoa? Kuule mihin sinä alussa uskoit?
Tiedätkö ettei Jeesus ole etääntynyt sinusta tai että Jumala olisi jotenkin muuttanut Raamatun sanaansa. Tälläkin sekunnilla on Jeesus kuollut sinun puolestasi, että sinulla elämä ois.
Miten minä sen osaisin silleen kiltisti sanoa? Sinä olet etääntynyt Jeesuksen yhteydestä, katselet ihmisiä etkä löydä yhtäkään täydellistä (edes näppäimistön tässä päässä ei ole). Tiedätkö sinun pitäisi luoda katseesi takaisin Pyhään, kultaseni sieltä se elämä tulee.
Eivät ihmiset sinulle anna iankaikkisuutta ei vinkkupullo eikä pitkät hyvän näköiset sääret. Sen oikean elämän, jota sinä alunperin lähdit jaagaamaan sen voi antaa sinulle vain Jeesus.
Tokihan ymmärrän, että meillä uskovilla on oikeus myös uhmaikään - ei Isä siitä rikki mene ja Jeesuksen läheisyydessä kaikki äksyily taas alkaa näyttää ihan kauhean nololta, mutta suosittelen sinua siirtymään lähemmäs ja takaisimmas Jeesuksen läsnäoloon. Niin piti sanoman, että ihan omissa oloissasi - ihan oikeesti me ei tarvita siihen yhtäkään kuolevaista, se rytmi pitää kun me vedetään Soulia Jeesuksen kanssa kahden.
Pieni tietopläjäys vielä tähän loppuun rakas muusikko-veljeni: Masennus on henkivalta.
Jeesus halatkoon sinua suuresti rakastettu
"Miten minä sen osaisin silleen kiltisti sanoa? Sinä olet etääntynyt Jeesuksen yhteydestä"
-No sinähän olet tarkkanäköinen mimmi, kun tuonkin ymmärsit. Tiesitkö myös että ympyrä on pyöreä ja kauas on pitkä matka?
"Masennus on henkivalta."
Ja sappikivet ovat henkivalta ja kevättulva on henkivalta ja autokoulu on henkivalta ja karjalanpiirakka se vasta onkin iso henkivalta. Joopa joo.
Tuollaiset henkivalta / demoni / saatanahöpötykset ovat syvältä p***stä. Niitä ylläpidetään ja toistetaan siinä tarkoituksesa, että kohde vajoaisi vielä pahempaan masennukseen ja palaisi takaisin masentajiensa alistettavaksi.
Toistetaan nyt vielä kerran alkuperäiselle kirjoittajalle, että masennus ei ole mikään henkivalta. Masennus on aito ja oikea sairaus. Sairauden parantamiseksi taasen otetaan yhteyttä terveydenhuollon asiantuntijoihin eikä suinkaan sinne, mikä on masennuksen alun perin aiheuttanutkin.
Jotenkin nyt pitkästä aikaa palaset tuntuvat loksahtelevan paikalleen, josta saamme kiittää tuota
henkivaltojen saloja käsittelevää viestiä.
Masentuneelle ihmiselle tyypilliseen tapaan olen tähän päivään mennessä ollut automaattisesti aina sitä
mieltä, että kaikki vastoinkäymiset hengellisissä asioissa johtuvat siitä, että minussa on
henkivaltoja tai olen muuten uppiniskainen Jumalan sanaa kohtaan.
Nyt kun huomaan, että ihminen, joka ei tunne ollenkaan minua, asemaani ja kokemuksiani lähtee jauhamaan
mekaanisesti samaa retoriikkaa kuin ne lahkolaiset, jotka tuntevat- tai joiden luulen tuntevan-
minut, asemani ja kokemukseni, ymmärsin
että kysymys ei olekaan siitä, että olen itse syyllinen kaikkeen, vaan automaattisesta
käsienpesemismekanismista jolla ulkoistetaan kaikki syyllisyys seurakunnan ulkopuolelle.
Ongelmana on tässä nimenomaan se, että olen ajatellut kyseisen piirin olevan oikeasti Jumalan
seurakunta jota vastaan kapinointi on aika huono juttu- nyt ymmärsin, että on turha huolehtia asiasta.
Mikä kaikkein parasta, ymmärsin että moisten ihmisten takia ei kannata edes juoda- eivät he ole sen
arvoisia. Tuntuu kuin Jumala olisi puhunut: "Älä huoli, eivät he ole minun lapsiani".
Taidanpa heti huomenna kirjoittaa kirjeen, jossa ilmoitan että kyseinen piiri ei ole sellaista kristillisyyttä,
jota tahtoisin työlläni tukea, ja keskittyä sellaiseen toimintaan, jonka koen olevan työni arvoista.
Sinänsä olen niin paska muusikko että tuskin he huomaavat mitään vaikka jäisin tuosta jutusta pois, mutta
sen periaatteellinen merkitys on minulle tärkeä.
Aika tuttua asiaa... Myös minun henkisen pahoinvointini syyksi tarjottiin henkivaltoja, epäuskoa, uppiniskaisuutta... vaikka syitä oli minun mielestäni näin jälkikäteen tarkasteltuna, ahdistava ilmapiiri, ankara jumalakuva, ryhmäkuri ja painostus, kaiken oman ajattelun tukahduttaminen, uskomattomien ihmetarinoiden "pakkosyöttäminen", kuritus, normaalin rakkauden puute (jeesuksen rakkaus ei todellakaan riitä täyttämään lapsen rakkauden kaipuuta), jne...
Jälkikäteen olen tutkinut paljon asioita ja tajusin olleeni totaalisen masentunut ja apaattinen vaikka minun olisi kuulunut elää elämäni onnellisinta aikaa, eli lapsuutta.
Ihmeettelen usein että mihin vapauteen kristus meidät vapautti? Uskonnon armoilla olin täysin alistettu orja, massatuote.
Mikä ihme oli se ilo "herrassa" josta uskovaiset niin paljon puhuivat? Kaikki ilohan on maailmasta, masennus oli minun iloni.
Myös musiikki jota hengelliset piirit esittää ovat totaalisen masentavaa kuunneltavaa, tai vaihtoehtona on ylipursuava jammaus/joraus/taputus, tekotaiteellinen tekopyhä teeskentely musiikki. (kuuluin siis helluntai/babtisti yhteisöön).
Uskovaisuuden motto heillä on mielestäni seuraavanlainen: tule sellaisena kuin olet, me teemme sinusta sellaisen kuin me haluamme sinun olevan.
Hengellisyys on syyllistävää, et koskaan tule olemaan niin hyvä kuin hengellisyyden mukaan sinun tulisi olla. Elät jatkuvassa paineessa oman riittämättömän luonteesi kanssa. Et tule koskaan kelpaamaan jumalalle koska et yksinkertaisesti kykene elämään hengellisten sääntöjen mukaan muutoin kuin aivokuolleena. Kasvat syyllisyyteen, kasvat riittämättömyyteen...masennut.
Jumalasta ja uskosta on tullut siis uskovaisille rakkauden sijaan syyttäjä. Ja koska syyttäjä on heille sisäänrakennettu mekanismi se ei tule koskaan lakkaamasta syyttelyään eikä näinollen syytetty pääse koskaan toipumaan syyllisyydestään. Lopputulos on MASENNUS!
Minä oletan että Jumala on kiinnostunut meistä juuri sellaisina persoonina kuin me olemme. Uskovaiset, (tässä tapauksessa tarkoitan, hellarit/babtistit) tukahduttaa persoonat (paitsi jos on ollut narkkari, juoppo, linnakundi tai on riittävän rikas ja vaikutusvaltainen).
Minä olen minä ja teen omat valintani, Jumala on tuomarini. Minä olen vapaa mies tekemään mitä tahdon, en kuitenkaan tee kaikkea mitä haluaisin koska voin vapaasti olla tekemättä. Minä haluan vapaasti elää omantuntoni mukaan. Haluan että omatuntoni olisi mahdollisimman puhdas kun joskus kuolen. Minä haluan olla onnellinen, rakkaus tekee minut onnelliseksi. Koska minä olen oman elämäni tärkein henkilö haluan elää elämäni niinkuin minulle parhaiten sopii. En anna minkään kahlita itseäni, siksi en kuulu seurakuntiin. Elän vain kerran.
Loppuun myönnän; saatan olla totaalisen väärässä kaiken suhteen, mutta tämä on minun mielipiteeni ja minulla on siihen täysi oikeus. Jos joku minut vakuuttaa ja oikaisee väärät käsitykseni olen siitä kiitollinen...
"Loppuun myönnän; saatan olla totaalisen väärässä kaiken suhteen, mutta tämä on minun mielipiteeni ja minulla on siihen täysi oikeus. Jos joku minut vakuuttaa ja oikaisee väärät käsitykseni olen siitä kiitollinen..."
Kyllä tuo oli ihan napakkaa ja viisasta tekstiä. Minun mielestä et ole väärässä, ainakin minä itse ajattelen asiat juuri kuten kirjoitit, eräserämies!!
Muutenkin tässä keskustelussa on tullut napakkaa kommenttia ja ajatukset on osattu pukea hienosti sanoiksi!! Monesti mietin, etten taida osata itse ajatuksiani kirjoittaa noin ymmärrettävästi. Negatiivisena poikkeuksena tietysti se yksi kommentti, jossa ei oltu käytetty taas yhtään omia aivoja, vaan pelkästään paasattiin papukaijamaisesti niitä uskonnosta opittuja hokemia!
pieni Treija.
Tekstisi on varsinaista Pyhää paskantamista, jota kaikki uskonnon uhrit ovat saaneet osakseen.
Kaltaisillasi uskonto papukaijoilla ei ole kykyä kuulla, ymmärtää, ajatella, eikä varsinkaan käsittää mitä heille yrittää selittää.
Uskonnon tarjoamat Jeesus-reseptit ovat kyllä valmiina.Niin tuttua, niin tuttua.
Sinä kokenut voit painua suoraan ikuiseen tuleen,
mikäli et ymmärrä tehdä parannusta ja antaa
rakkaudellisia neuvoja.
Kyllähän esim. isällä on vaikutusta siihen, millainen kuva meille muodostuu Jumalasta.Monelle
Jumala on ruoskaa heiluttava vihainen ukko( joka ei
vastaa todellisuutta) Jumala sanassaan kehottaa etsimään Häntä kokosydämisesti, niin me löydämme Hänet.Itse olen ollut kauan uskon tiellä ja vasta
nyt olen kokenut rakastavan Jumalan.
Omia lapsia en halua olla pakottamassa esim. tilaisuuksiin mutta kerron kuitenkin mihin uskon
ja rukoilen lasteni puolesta, että osaisin heitä
niin kasvattaa , että olisivat kerran taivaan ilossa.
Öööh... mitä tuo "henkivalta" tarkoittaa? Jos joku tietää, niin voisko kertoa :D
Hei Jussi!No voi mikä vastaus sinulle...Minä olen myös kasvanut samanlaisessa kodissa kuin sinä ja kokenut samat kuviot ja olen nainen,vieläkin ahdistaa lapsuuden kuviot!Saisi tuo edellinen kirjoittaja haist..sanonko mitä,ei tiedä mistä puhuu,itse ollut pumpulissa,eikä mitään kokenut..hyi helv...
Synti on syntiä ja pahuus pahuutta ja varsinkin
silloin kun sitä harjoittavat uskovaiset tai
ns. lahkolaiset.
Kukaan joka harjoittaa syntiä, eikä tee siitä
parannusta, ei pääse Taivaaseen.
Pitää rohkaista sinua Jussi katsomaan ennenkaikkea Jeesukseen, ja hänethän löydät kun
luet Raamattua, ja häntä kun opettelet tuntemaan,
niin et koskaan pety.
Ei tarvitse touhuta sellaista, josta selvästi
näkee, ettei se ole hyväksi.
Hakeudu sellaisten uskovien seuraan, jotka todella vilpittömästi rakastavat Jeesusta ja
vaeltavat Hänen tahdossa ja rakastavat sinuakin
täydestä sydämestä, ilman vilppiä ja taka-ajatuksia. Nuo voivat olla missä kristillisessä
uskonsuunnassa hyvänsä, oleellista on että
heillä on paljon vilpitöntä rakkautta.
Mikäli tuollaisia uskovia ei löydy, niin voit
vallan hyvin itsenäisesti opetella tuntemaan
Jeesusta, ennenkaikkea lukemalla paljon Raamattua
ja uskomalla siihen, sekä rukoilemalla niinkuin
Raamattu opettaa ja lukea muitakin hyviä hengellisiä kirjoja.
Jos joudut olemaan ilman hyviä kanssauskovia,
niin ei se kaada maailmaa, kun vain et unohda
Jeesusta ja hänen hyvyyttään. Moni muukin on
joutunut olemaan uskossaan yksin ja selvinnyt.
Jeesukselle on pieni juttu auttaa. sinua selvemmille vesille, kun olet Hänelle kuuliainen.
Sanoohan Raamattu, että te olette kalliisti
lunastettuja ja älkää olko ihmisten orjia.
sitä mieltä mitä kirjoitat, niin taivaaseen et pääse itsekkään.
Jeesus sanoi: Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne.
Sinulle usko on selvästikin raamatun suorittamista.
Minkä ihmeen takia täytyy tulla kiekumaan noita itsestään selvyyksiä, joita jokainen hengellisissä kuvioissa pyörinyt on saanut kuulla aivan liikaa.
Etkö nyt mitenkään voi käsittää että sinun kaltaisten opetukset ainoastaan pahentavat lakihenkisyyden ja suorittamisen noidankehää.
Todennäköisesti ei mene jakeluun, kirjoitinpahan nyt kuitenkin.