Luomiskertomus vai evoluutio?

Tällä palstalla puhutaan Raamatusta.

Mene sinä evoluutti omiesi tykö, jotka ottavat sinut vastaan ja siunaavat valheen henkesi.

Evoluutiota mainostetaan yleisesti tieteeksi, jota ilman on mahdotonta ymmärtää todellisuutta. Mutta evoluution historian kätköistä löytyy kiinnostavia yksityiskohtia, joista uskolliset darwinistit mielellään vaikenevat.


Oppikirjat esittelevät Charles Darwinin evoluutioteorian isänä, vaikka todellisuudessa kehitysidea ilmeni jo muinaisten kreikkalaisten kirjoituksissa. Charles Darwinin isoisä Erasmus Darwin esitti oman versionsa evoluutiosta jo vuonna 1770. Lopulta 1850-luvulla Charles Darwin ja Alfred Russel Wallace esittivät teorian lajien synnystä samanaikaisesti.

Tiedemaailma on sittemmin hylännyt Wallacen. Suurin syy lienee se, että Wallace harrasti spiritismiä ja uskoi voivansa kommunikoida kuolleiden kanssa meedioiden välityksellä. Evoluutiolla näyttää siis olevan vahva yhteys spiritismiin, joka puolestaan on nykyisen new age -liikkeen taustalla. Ei siis ole ihme, että aikamme postmoderni, new agestä innoitusta hakeva ihminen mielellään uskoo näkemykseen, jonka mukaan kaikki oleva syntyi sattumalta ei-mistään mahdottomissa oloissa miljardien sattumien tuloksena. Jumalaksi ei kelpaa ainakaan kristinuskon ilmoittama pyhä Luoja, kaiken järjestyksen aikaansaaja.

Evoluution kannattajat halusivat esittää näkemyksensä tieteellisenä teoriana, joten Wallace spiritisti-istuntoineen hylättiin vähin äänin ja kunnia ihmiskunnan menneisyyden selvittämisestä annettiin Darwinille, jonka kirja Lajien synty (1859) sentään pohjimmiltaan perustui tieteeseen eli lähinnä kesyjen eläinten rodunjalostukseen. Siitä on vielä pitkä matka lajien syntyyn, josta Darwinin kirja vaikenee kuin muuri. Myöhemmin Darwin käsitteli aihetta teoksessaan Descent of Man (1871), jossa hän tuli samalla paljastaneeksi evoluution toisen pimeän puolen: hän nimittäin uskoi, että kaukaasialainen eli valkoinen ”rotu” oli kehittyneempi kuin muut rodut ja musta ”rotu” oli vasta apinoiden tasolla. Jos Darwin julkaisisi teoksensa meidän päivinämme, hän saattaisi hyvinkin saada syytteet rasismista.

Evoluutionistilla on siis edessään vaikea valinta: pitääkö aatteensa isänä spiritistiä vai rasistia.







Lähteet



Grigg, Russell. 2003. Darwinism: It Was All in the Family. Erasmus Darwin’s Famous Grandson Learned Early about Evolution. Creation 26(1):16–18.



_________. 2005. Alfred Russel Wallace – ‘Co-Inventor’ of Darwinism. Creation
27(4):33–35.



Morris, Henry. 2000. The Long War against God: The History and Impact of the Creation-Evolution Conflict. Green Forest, AR: Master Books.

Miksi Raamattu ei puhu dinosauruksista?

Lukion biologian tunneilla ja jo 1970-luvun herätyskristillisyyden keskisiiven hyväksymissä luontoelokuvissa piilee uskon kriisi. Pyhäkoulussa flanellotaululta opittu luomiskertomus tuntuu nitistyvän kulttuurillisesti ylevämmän tieteellisen evoluutioteorian jalkoihin. Kukapa nuorisopastori ei olisi, kuten minä viikko sitten, törmännyt jonkun yhteiskuntamme koulutusputkessa eteenpäin sätkivän puberteetikon kysymykseen, miksi Raamattu ei puhu dinosauruksista. Uskonnon opettaja oli käskenyt kysyä biologian opettajalta, joka kunnon byrokraattina taas oli passittanut nuoren tiedustelijan takaisin uskonnonopettajan luokse. Kertomuksen kuultuani jossakin lahkosaarnaajaidentiteettini kätköissä vanhan kouluhäirikön sisäsyntyinen taistelu systeemiä vastaan heräsi eloon. Tältä luukulta ei passiteta eteenpäin. Tässä uljaassa hakkapeliittahengessä kirjoitan tämän artikkelin, joka pyrkii valottamaan kysymystä evoluutioteoriasta kristinuskon vastaisena argumenttina. Olen jättänyt yksityiskohtaiset lähdeviitteet pois ja pyrkinyt yksittäisten teknisten seikkojen sijasta keskittymään nimenomaan kristinuskon kannalta olennaisiin asioihin.


Kristityt ja evoluutio

Kristityt eri puolilla läntistä maailmaa ovat reagoineet tähän evoluutioteorian muodostamaan uhkaan monin tavoin. Jo varhain Darwinin teorioiden julkaisemisen jälkeen monet teologit valitsivat harmonisoinnin eli pyrkivät tulkitsemaan Raamattujensa alkulehtiä evoluutioteorian ehdoilla. Tämä linja on jatkunut erityisesti suurissa perinteisissä kirkkokunnissa. Konservatiivisissa kirkkokunnissa evoluutio herätti kuitenkin jatkuvasti vastustusta. 1960-luvulla insinööri Morrisin ja teologi Whitcombin kirjoitettua kreationistien Magna Chartan eli kirjan The Genesis Flood (Vedenpaisumus) ns. tieteellinen kreationismi aloitti menestystarinansa Yhdysvalloissa. Alun perin vain kourallinen tiedemiehiä perusti kirjaimellisesti Raamatun luomiskertomukseen uskovien tutkijoiden seuran Creation Research Societyn, jossa nykyään on yli 700 tohtoriksi väitellyttä jäsentä. Kreationistit kävivät sotaa kaikilla rintamilla ja pyrkivät nostamaan kreationistisen teorian evoluutioteorian rinnalle myös kouluissa. Huolimatta kreationistien kirvelevästä tappiosta Arkansasin osavaltiossa vuonna 1982 käydyissä oikeudenkäynneissä, liike on jatkanut kasvuaan. Useiden tutkimusten mukaan lähes puolet amerikkalaista on omaksunut heidän selitysmallinsa maailman ja ihmisen synnystä.



Evoluution vastustamisen salonkikelpoisempi versio syntyi 1980-luvulla.

Liikettä yhdistää ajatus darwinistisen mekanismin riittämättömyydestä elämän historian selittäjänä ja usko, tai avoimuus uskolle, älylliseen suunnittelijaan. Kyseinen liike on nostanut Yhdysvalloissa uudelleen esille kysymyksen lukioiden (high school) evoluutio-opetuksesta. Yhdessä amerikkalaisten enemmistön kanssa liikkeen edustajat haluaisivat opettaa lukioissa evoluutioteorian ongelmakohtia ja sen rinnalla vaihtoehtoista Intelligent Design –teoriaa. Yhdessä kreationistien kanssa nämä designistit muodostavat tärkeimmän evoluutiota vastustavan tahon. Designisteja ei sido uskontunnustukset ja liikkeen aktivisteihin kuuluu jopa agnostikkoja. Liike ei siis ota kantaa Raamattuun tai kysymykseen kuka maailmankaikkeuden suunnittelija on. Ei liene kuitenkaan yllättävää, että suuri osa liikkeen johtavista tutkijoista on aktiivisia kristittyjä.




Kaikkein keskeisin kysymys

Kreationistien/designistien ja evolutionistien välistä kiivasta keskustelua seuratessa voidaan havaita argumenttien kirjaimellisesti tulevan ja menevän. Kummatkin osapuolet esittävät toisten teorioita horjuttavia väitteitä, joihin taas vastataan uusilla väitteillä. Usein puuduttava yksityiskohtainen tutkimustyö korvataan kiihkeillä iskulauseilla. Tämä vaikeuttaa ns. tavallisen ihmisen kohdalla koko kysymyksen ymmärtämistä. Pyrinkin tässä arvioimaan ennen kaikkea sitä, miten evoluutioteoria tulisi nähdä suhteessa kristillisen vakaumukseen erityisesti helluntailaisessa äänilajissa.



Kaikkein syvin kysymys on Jumalan eli luojan olemassaolo. Darwinistinen evoluutioteoria on määritelmällisesti selitys elämän historiasta ilman mitään yliluonnollista ohjaavaa voimaa. Se on siis sellaisenaan ateistinen. Monien kristittyjen vaalima käsitys teistisestä evoluutioteoriasta eli ajatus, jonka mukaan Jumala loi evoluution kautta, ei ole enää varsinaisesti darwinistinen evoluutioteoria. Tällöin kysymys ei nimittäin ole enää puhtaasti sattumasta ja luonnonvalinnasta. Vaikka evoluutioteoria biologisesti määriteltynä tarkoittaa elämän historiaa ensimmäisestä organismista elämän nykymuotoihin, se ymmärretään usein kaiken olevaisen historiaksi alkuräjähdyksestä nykyhetkeen. Ratkaiseva kysymys joka tapauksessa on, onko yliluonnollista Jumalaa olemassa ja voidaanko hänen olemassaolonsa päätellä jostakin luonnossa tapahtuvista ilmiöistä




Toisulotteista informaatiota ja esimerkkejä luomisesta?

Evoluutioteorian kannalta ongelmallisia ovat monet ns. yliluonnolliset ilmiöt, joilla tarkoitetaan tunnettujen luonnonlakien tai niihin verrattavien lainalaisuuksien kanssa ristiriitaisia ilmiöitä. Kristillisissä piireissä yliluonnollisia ilmiöitä käsitellään pääasiassa armolahja-käsitteen puitteissa. Olen käsitellyt yliluonnollisten ilmiöiden todellisuutta Vapaa-ajattelijoiden käsikirjan kyseistä aihetta käsittelevän luvun kritiikissäni (http://gamma.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/vap_krit.html ) Toinen aiheeseen liittyvä artikkeli on Erään riivaustapauksen analyysi, jossa kuvataan 1950-luvulla paljon julkisuutta saanutta tapausta, johon liittyi evoluutioteorian viitekehyksessä ongelmallisia ilmiöitä (http://www.nic.fi/~vlahsrk/tekstit/riivattu.htm ).



Kyseisissä artikkeleissa ei ole käsitelty kovinkaan paljoa ihmeparanemisia, koska paraneminen kaikkine prosesseineen on usein varsin vaikeasti dokumentoitava tapahtuma. Periaatteessa ihmeparaneminen voi tarjota eräänlaisen näytteen luomisesta erityisesti sellaisessa tapauksessa, jossa parantumiseen liittyy esimerkiksi jonkin ruumiinjäsenen tai elimen kasvua. Tällaisia kertomuksia sisältyy helluntailaiseen kertomuskulttuuriin, joskin asianmukaista lääketieteellistä dokumentointia tapauksille on vaikea löytää. Mikäli kuitenkin luotamme silminnäkijähavaintoihin, luomisihmeitä näyttää tapahtuvan.



Sellaisesta informaatiosta, jota evoluutioteorian paradigman puitteissa ei oteta huomioon, esimerkkejä voidaan löytää ksenolalia-ilmiöstä. Kyseisessä ilmiössä henkilö puhuu jotakin sellaista kieltä, jota ei luonnostaan osaa tai edes ole kuullut. Eli jos bulgarialainen vain äidinkieltään osaava henkilö puhuu rukoillessaan puhdasta suomea, voidaan tämän näkemyksen puitteissa väittää, että jokin yliluonnollinen informaatiokokonaisuus (äly? persoona?) tuottaa suomen kielen muodossa informaatiota. Jos tällainen voima voi vaikuttaa puhekeskukseen, voidaan kysymystä esim. DNA:han vaikuttamisesta lähestyä eri lailla kuin puhtaan naturalistisesta (yliluonnollisen kieltävästä) lähtökohdasta käsin.




Teoria ja sen todisteet

Anti-evolutionistinen ja evolutionistinen kirjallisuus on valitettavan usein heikkolaatuista ja vilisee virheellisiä ja vanhentuneita tietoja. Sinänsä tämä on ymmärrettävää. Evoluutio on nimittäin lukemattomista tutkimusalueista koostuva metateoria, jonka puitteissa ihminen tulkitsee omaa historiaansa. Bakteerin solukalvojen muodostumista tutkiva biokemisti on varsin kaukana Itä-Afrikan ihmisfossiileja kokoilevasta antropologista. Kumpikaan ei, ehkä jotain erittäin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, tiedä toistensa alasta juuri oppikirjaperusteita enempää. Näin ollen ajan tasalla olevan kokonaiskuvan luominen on hyvin haastavaa. Oppikirjan tekijä kohtaa nopeasti tähän liittyvän ongelman pyrkiessään perustelemaan evoluutioteoriaa. Hänen on nimittäin hyvin vaikea erottaa jotakin luonnontieteellistä seikkaa, joka ainoastaan tulkitaan evoluutioteorian valossa seikasta, joka todistaisi teorian todeksi. Myös kreationistien väitteissä on usein paljon toivomisen ja tarkastamisen varaa. Uskovista koostuva yleisö on helppo vakuuttaa, eikä väitteitä aina vaivauduta kriittisesti tarkastamaan. Toisaalta on todettava, että tieteellinen tieto muuttuu jatkuvasti ja vanhentuneen tiedon esittäminen ei aina kerro huolimattomasta tutkimuksesta, vaan voi olla väistämätön seuraus tieteenalan kehittymisestä.


Mikä evoluutioteoriassa sitten mättää?

Seattlesta käsin toimivan Discovery Instituutin tutkijat keräsivät 44 tieteellistä julkaisua joiden tutkimustulosten he väittivät olevan ongelmallisia darwinistiselle evoluutioteorialle. Lähes välittömästi tämän julkaisun jälkeen evoluutioteorian opettamista edistävä National Center for Science Education (NCSE) lähetti 44 tutkimuksen tekijöille kyselyn, jossa tiedusteltiin näiden tutkijoiden käsitystä evoluutioteorian paikkansapitävyydestä. Kukaan vastanneista ei kiistänyt evoluutioteoriaa ja NCSE katsoi kerralla kumonneensa Discovery Instituutin tutkijoiden esityksen. Ilo oli kuitenkin ennen aikaista. Itse asiassa NCSE nimittäin osoitti, miksi evoluutioteoria pitää sinnikkäästi pintansa ja monopoliasemansa sitä horjuttavista tutkimuksista huolimatta.



Kukaan NCSE:n kyselyyn vastanneista tutkijoista ei näyttänyt ymmärtävän oman teoriansa merkitystä evoluutioteorialle kokonaisuudessaan, kuten Discovery Instituutin tutkijat vastineessaan NCSE:lle totesivat. Evoluutioteoria on tutkijamaailmassa pääasiallisesti pakollinen perusoletus, jota jo sen monialaisuuden tähden ei vaivauduta kyseenalaistamaan. Osa tutkijoista on kuitenkin rohkeasti arvioinut tutkimustensa merkitystä koko evoluutioteorian mielekkyydelle. Amerikkalainen biokemisti Michael Behe on yksi heistä.



Behe julkaisi vuonna 1996 huomattavaa kohua herättäneen kirjan Darwin’s Black Box, jossa hän väitti tiettyjen biologisten rakenteiden olevan redusoimattoman monimutkaisia. Tällä hän tarkoitti sitä, että kyseiset rakenteet eivät voi, kuten darwinistinen mekanismi edellyttäisi, kehittyä asteittain siten, että jokainen välivaihe olisi edellistä käyttökelpoisempi ja näin selviäisi luonnonvalinnan armottomassa karsinnassa. Kirja synnytti massiivisen kritiikkivyöryn. Eri kriitikot olivat toistensa kanssa ajoittain selvästi ristiriidassa, mutta ideologinen perusoletus yhdisti; darwinistinen mekanismi riittää. Behe pyrki peräänkuuluttamaan selkeää empiiristä näyttöä esimerkiksi mainitsemansa koli-bakteerin siiman pyörittäjämekanismin synnystä. Erilaisia ehdotuksia ja hypoteeseja sateli joka suunnalta, mutta varsinaista tarkastelun kestävää tutkimustulosta ei osattu esittää. Luettuani kymmeniä kriittisiä artikkeleita Behen työstä vakuutuin ennen kaikkea darwinistisen evoluutioteorian ideologisesta luonteesta. Normaalisti tiedemaailmassa radikaalinkin ehdotuksen tekijä otetaan melko maltillisesti vastaan ja hän saa ponnistella uuden teoriansa kanssa verrattain myötätuntoisessa ilmapiirissä. Behe oli kuitenkin osunut liian arkaan paikkaan.



Seuraava suuri järkytys evoluutioteorialle oli Berkeleyn yliopistossa aiheeseen läheisesti liittyvästä alkion kehityksestä tohtoriksi väitelleen Jonathan Wellsin julkaisema kirja, jossa hän pyrkii osoittamaan oppikirjojen evoluutiotodisteet vanhentuneisiin ja vääriin tietoihin perustuviksi. Wellsin projektin keulakuvana oli lähes kaikista oppikirjoista löytyvät saksalaisen professori Ernst Haeckelin 1880-luvulla väärentämät sikiökuvat, jotka brittitutkija Michael Richardsonin valokuvat 1990-luvun puolessa välissä lopullisesti osoittivat vääriksi. Huolimatta siitä, että Haeckelin piirrokset on tiedetty väärennökseksi jo ainakin 1920-luvulta asti, ne ovat ”todisteena ” edelleen mm. suomalaisissa lukion biologian kirjoissa. Evoluution puolustajat ovat väittäneet vastustajien tekevän tällaisesta yksittäisestä seikasta liian suuren numeron. Tapahtuuhan tieteessä jatkuvasti korjauksia. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole vain yksi tieto tai teoria, vaan pikemminkin tieteensosiologinen kysymys siitä, miksi tällainen tieto saattoi säilyä. Kriittinen ajattelija alkaa väistämättä pohtia, ovatko muutkin esitetyt todisteet yhtä pitäviä. Wellsin mukaan ne eivät ole.


Elämän synnyn arvoitus

Koko evoluutioteorian edellytys, elämän syntyminen on tutkijoille edelleen täydellinen arvoitus. Oppikirjat esittävät urheasti kuvia Stanley Millerin rakentamasta laitteesta, jossa tämä Nobel-tutkija sai 1950-luvun alussa ensimmäistä kertaa syntymään elämän synnylle välttämättömiä aminohappoja. Myöhemmin tutkimus on kuitenkin osoittanut lukuisia ongelmia Millerin testissä, yhtenä tärkeimmistä sen, että siinä alkumaan olosuhteiden oletettiin olevan voimakkaasti pelkistäviä. Uudempi tutkimus on varsin vahvasti hapettavan tai neutraalin alkuilmakehän kannalla. Tilannetta voi tarkentaa esimerkillä. Saan helmikuussa päärynämehupullon jäätymään varsin helposti viemällä sen pihalle. Heinäkuussa ulkona jäädyttäminen onkin mäkkaiverimaisempi temppu. Samalla tavoin Millerin kokeessa olosuhteet olivat väärät, eikä mitään ”ihmeellistä” itse asiassa tapahtunutkaan. Tutkijalle, joka keksii mielekkään ja perustellun mekanismin elämän synnylle, on tutkijayhteisöltä luvassa lähes kahden miljoonan euron tutkimusapuraha. Apuraha on edelleen nostamatta. Elämän synnyn tutkijat kokoontuvat muutaman vuoden välein alan tärkeimpään kansainväliseen konferenssiin. Vuonna 1999 tässä ISSOL-konferenssissa mukana olleet Hugh Ross ja Fazell Rana kuvasivat tunnelmaa pessimistiseksi. Kerta toisensa jälkeen ehdotukset elämän synnyn mekanismiksi on kumottu. Aihetta on tutkittu hellittämättä yli 50 vuotta ja edistystä ei juurikaan ole tapahtunut. Luonnollisesti tieteellinen työ jatkuu ja vastausta etsitään edelleen.


Mitä sitten?

Tieteellisen tiedon puute ei kuitenkaan osoita automaattisesti, että Jumala on olemassa tai että Jumala on yliluonnollisesti puuttunut asioiden kulkuun. Tällaista tieteellisen tiedon aukkojen täyttämistä Jumalan sormella kutsutaan tieteenfilosofiassa aukkojen Jumala –argumentiksi. Esimerkiksi kaikkien aikojen fyysikko Isaac Newton oletti Luojan aika ajoin korjaavan planeettojen kiertoratoja. Sittemmin tällaisen korjauksen tarve on tarkempien tutkimusten myötä havaittu virheelliseksi. Niinpä tiedemiehet ovat tavallisesti hyvin varovaisia esittämään yliluonnollista syytä ilmiölle. Miten tässä valossa edellä esitettyihin evoluutioteorian ongelma-alueisiin tulisi suhtautua? Ammattitutkijoiden parissa suhtautumistapoja on monenlaisia.



Yksi ryhmä kiistää ongelmien olemassaolon ja pyrkii korostamaan, että kyseessä on vain kreationistien (luomiseen uskovat) halvat kikat, joilla he yrittävä ajaa uskonnollispoliittisia tavoitteitaan. Esimerkiksi Internetissä aktiivisesti evoluutioteoriaa puolustava Talk.Origin –sivusto on esimerkki tämänkaltaisesta ajattelusta. Ongelmana tässä ajattelussa on se, että ongelmat ovat todellisia ja tieteellisestä standarditutkimuksesta vahvistettuja kuten Discovery Instituutin tutkijoiden keräämät 44 esimerkkiä vääjäämättä osoittavat.



Toinen ryhmä viittaa tieteellisen tutkimuksen luonteeseen ja korostaa, että vaikka emme vielä tiedäkään tieteellistä vastausta, se ei tarkoita, etteikö vastausta olisi olemassa. Tiedehän on täynnä tutkimusongelmia, joihin etsitään vastauksia. Tämä näkemys on huomattavasti edellistä vaihtoehtoa rehellisempi. Hyvä esimerkki on Michael Behen kirjaan suosituskirjoituksen kirjoittanut maineikas tutkija James Shapiro, joka on suoraan todennut, että evoluutioteoriaan sisältyy ratkaisemattomia ongelmia, mutta että hän itse odottaa tieteen vielä jonakin päivänä ratkaisevan ne ”luonnollisesti”.



Kolmas ryhmä katsoo, että evoluutioteorian selitysmahdollisuudet on kaluttu loppuun. Jäljelle jää jonkinlaisen yliluonnollisen suunnittelijan toiminta. Nämä tutkijat ovat hyvin tietoisia aukkojen jumala –argumentista mutta ovat kääntäneet termin aukkojen darwinismiksi. Amerikkalainen matemaatikko ja filosofi William Dembski on suorittanut uraa uurtavaa tutkimusta filosofian alalla nimenomaan sattuman ja suunnittelun määrittelykysymyksestä. Hänen mukaansa tietyissä tapauksissa, kun tapahtuman todennäköisyys on erittäin alhainen ja se sisältää merkityksellisen tapahtuman, on mielekästä puhua suunnittelusta sattuman sijaan. Tämä suhteellisen pieni mutta jatkuvasti kasvava ryhmä, Intelligent Design liike, on herättänyt paljon julkisuutta lähinnä Yhdysvalloissa.



Kun näitä suhtautumistapoja arvioidaan uskonnollisen ajattelun viitekehyksessä, voidaan todeta, että ensimmäinen vaihtoehto on lähinnä uskottelua ja kaksi seuraavaa uskon asioita. Voidaan uskoa tieteen lähes kaikkivoipaan selityskykyyn tai sitten Luojaan, miksi ikinä häntä sitten kutsutaankin. Evoluutioteoria on ongelmallinen selityskykynsä huomattavien puutteiden johdosta. Tämä ei kuitenkaan ole loogisesti kestävä osoitus Raamatun luomiskertomuksen (varsinkaan kirjaimellisesta) todenperäisyydestä. Rekrytoidessasi ystävääsi helluntaiuskoon Hesburgerissa, et siis voi hypätä toteamuksesta ”evoluutioteoria on ongelmallinen” johtopäätökseen ”Raamattu on siis totta”. Kestävämpi malli on se, että kristinuskoa vastaan esitetty ateistinen kritiikki perustuu usein evoluutioteorian kaikkivoipaan selityskykyyn ja nämä ongelmat osoittavat tämän kritiikin hataruuden.




Pääasiallisia lähteitä

Behe, Michael (1996) Darwin’s Black Box

Creation Hypothesis (1994) toim. James P. Moreland, InterVarsity: Downers Grove.

Denton, Michael (1985) Evolution – A Theory in Crisis, Adler & Adler: Chevy Chase.

Evoluution maailmankuva (2000) toim. M. Leisola, S. Scherer, R. Junker, Data-kirjat: Helsinki

Johnson, Philip (1993) Darwin on Trial, the second edition, InterVarsity: Downers Grove

Johnson, Philip (2000) Evoluution maailmankuva, Uusi tie: Helsinki.

Mere Creation (1999) toim. William Dembski, InterVarsity: Downers Grove

Of Pandas and People (1993) toim. P. Davis, D. H. Kenyon, C. B. Thaxton, Haughton Publishing: Dallas.

Plantinga, Alvin

Roth, Ariel (1998) Origins: Linking Science and Scripture, Review & Herald, Hagerstown.

Sarfati, Jonathan (1999) Refuting Evolution, Master Books: Green Forest

Scherer – Leisola – Junker (2000), Data-kirjat

Spetner, Lee (1997) Not by Chance, Judaica Press: New York.

Snderland, Luther (1988) Darwin’s Enigma, Master Books: Green Forest.

Wells, Jonathan 1999 Icons of Evolution, Regnery: Washington DC

Assyriologi Michael Jursa löysi hiljattain savitaulusta kirjoituksen, joka puhuu selvääkin selvempää kieltä Vanhan testamentin historiallisuuden puolesta. Tohtori Jursa huomasi British Museumin kokoelmissa assyrialaisen savitaulun, joka on peräisin kuningas Nebukadnessarin kymmenenneltä hallitusvuodelta (595 eKr.). Taulussa kerrotaan Nebu-Sareserin tuoneen kultaa Esangilan temppeliin.

Taulussa mainittu nimi on tuttu myös raamatuntutkijoille. ”Kun kaupunki [Jerusalem] oli vallattu, Babylonian kuninkaan ylimmät miehet perustivat päämajansa kaupungin keskimmäiseen porttiin. Heidän joukossaan olivat Sin-Magirin käskynhaltija Nergal-Sareser, hovin päällikkö Nebu-Sareser ja sotajoukkojen komentaja Nergal-Sareser” (Jeremia 39:3). Tohtori Jursa, joka on Wienin yliopiston apulaisprofessori, sanoi The Telegraphin haastattelussa: ”Tämä on fantastinen löytö… Vanhassa testamentissa ohimennen lausuttu yksityiskohta osoittautuu paikkansapitäväksi ja todeksi.”

Löydön ei pitäisi hämmästyttää meitä. Raamattu on Jumalan ilmoitus, eikä yksikään sen kirjoista ala sanoilla ”olipa kerran”. Jälleen kerran vanha savitaulu kertoo meille, että Raamattu on silminnäkijöiden muistiin merkitsemää historiaa.

Lähteet:

British Museum Makes Important Breakthrough In Biblical Archaeology. 2007. http://www.24hourmuseum.org.uk/nwh_gfx_en/ART48827.html

Olsen, Ted. 2007. Weblog: Tablet Is 'Proof' for Jeremiah Passage. http://www.christianitytoday.com/ct/2007/julyweb-only/128-41.0.

1.Mooseksen kirja:
1:24 Ja Jumala sanoi: "Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan." Ja tapahtui niin:



Terveisin Raamattupalstalainen alias.....!

Bakteerit muuttuvat/kehittyvät jatkuvasti!
Rokotteet niitä vastaan myös ovat jatkuvasti kehityksen alla!
Ihminen muuttuu myös jatkuvasti!
Maidonsietokyky?
Häntäluu?
Ihmisen psyyke tänä päivänä?!
Luolaihmisen psyykettä!

Miksi Jumala antoi ihmiselle sukupuolivietin?
Jumalahan katsoi kaiken luomansa hyväksi!
Ihmisen sukupuolivietinkin, jonka ihmiset haluavat suuressa moraalisuudessaan kieltää!!!
Asettavat itsensä Jumalan yläpuolelle!
Jumala sanoi: Naikaa!
Moraali-ihmiset sanovat: Älkää naiko, se on syntiä!
Kuka/ketkä ovat oikeassa? Jumalako vai moraali-ihmiset?
Jumala tietenkin!
Jumala loi meille sukupuolivietin ja käski käskemällä panemaan!
Ei aikoinaan ollut mies nainen, vaan mies naisia!
Kyllä sitä minun mielestäni saa käydä vierailulla/päiväkahveilla siellä missä haluaa!
Tervetullutta vaihtelua vain, kun ei tarvitse jatkuvasti samasta kahvikupista kahveeta hörppiä!
Sellaista ihmisten keksimää ihmismoraalia vain se sellainen, että pitäisi aina samasta kahvikupista kahvinsa siemailla!
Raamatussakin kehoitetaan niitä viettejä siellä haarojen välissä kunnioittamaan, ja siitähän voiraan aina keskustella!


Pitäiskös mun antaa siitä jotain esimerkkejä?
Etimpä nyt jotain, vaan en muuten kuin huumorimielellä nyt aluksi ja joskus sitten tosissaan!

Pistän tähän perään ne leikkimieliset ja jos joku haluaa, niin kyllä löytyy vahvempaakin Totuutta Jumalan mieltymykseen insestistä, pedofiliasta, homoilusta jne.
Jumala nauttii ihmisistä!
Ihmisten pöljyyksistä, näiden poikkeavuuksista, sekoiluista jne!
Olisikohan Jumala sellainen "ikkunatirkistelijä"?

Ihmiset eivät tiedä Raamatusta yhtikäs mitään, vaikka väittävät jotkut muka koko ikänsä lukeneensa sitä ja uskossa olleensa koko ikänsä!
Yllätys, yllätys teille tällaisille sinisilmäuskiksille! Ei millään pahalla, mutta kyllä se ihmisten aivoittelema jumala oli tosi paha, sekä VTssa että UTssa mutta minähän uskonkin siihen OIKEAAN YHTEEN JUMALAAN, enkä teidän mielikuvitusjuttuihinne!

Jos minä nyt, tai joskus, sekoilen kaljapäissäni, niin kyllä te olette miljoona kertaa enemmän sekoilleet!
Sanompahan vain!

Tämä uskon asia on monipiipuinen juttu muuten!
Itse kunnioitan TOSI - USKOVAISIA, TÄYDESTÄ SYDÄMMESTÄNI, HALUAMATTA VÄHÄÄKÄÄN HEITÄ HALVEKSUA, mutta muita "tosi-uskovaisia" en kunnioita tippaakaan! Pieraisen heille!

Minun suvussani, sekä äitini, että isäni puolelta, on ollut ihmisiä laidasta laitaan!
Varsinkin äitini puolella, laidasta laitaan!
Eniten kunnioitan kuulemani perusteella, ,,,,,,,tai mitäpä tuosta, ehkäpä joskus innostun kaljapäissni kertomaan.

Olen muuten sitä mieltä, ettei ikinä pitäisi vuoren varmasti olla mitään mieltä!
Aina pitäisi antaa itselleen vapauden muuttaa mielipiteitään, sitoutumatta mihinkään "vuoren varmasti"!

"AIVOPESKÄÄ", "AIVOPESKÄÄ" mua please!

Olen muuten sitä mieltä, että................................JA SE ON TOTUUS!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!1