Jos ihminen on kasvanut perheessä, jossa molemmat vanhemmista ovat alkoholisteja ja perheen ulkopuolisiin ei pidetä yhteyttä, mistä se ihminen saisi hyviä elämisen malleja kun naapuritkin ovat ongelmaisia? Hyvissä perheissä kasvavat näkevät luonnostaan, miten töitä haetaan, miten edetään uralla ja luodaan kontakteja. Näiden taitojen tärkeyden huomaa vasta, kun niitä ei ole. On erittäin vaikea niitä enää opetella 18-vuotiaana, jos koko lapsuus on mennyt päihteiden keskellä ja koulut pilalle vanhempien juomisen takia, kun ei ole ollut rauhaa keskittyä ja kannustus on puuttunut. Vanhemmat ovat jopa olleet kateellisia lapselleen, mutta usein kyse on siitä, ettei voimia riitä huolehtimaan lapsista, kun itselläkin ovat asiat huonosti. Huostaanoton kynnyskin on suuri, joten monesti sosiaaliviranomaiset vain joutuvat katsomaan tilannetta sivusta.
Eräs tietämäni alkoholistiperheen lapsi on nyt ala-asteen viimeisillä luokilla ja hänen kummatkin vanhempansa ovat alkoholisteja. Äiti saattaa lähteä moneksi päiväksi reissuilleen miehiä kalastelemaan ilmoittamatta mitään. Isä tekee äidistä perättömiä ilmoituksia sosiaaliviranomaisille suutuspäissään, vaikka itsekin harrastaa reissuille lähtöjä. Vanhemmat vihaavat toisiaan ja ovat vuorotellen kotona, mutta erota eivät voi, koska silloin ongelmat paljastuisivat ulkopuolisille. Perheessä tupakoidaan sisällä ja on ötököitä, sillä kukaan ei siivoa. Välillä moneen päivään ei ole kumpikaan vanhemmista kotona, lapsi on kavereillaan.
Koulussa kiusataan likaisista vaatteista. Ei ole uskaltanut kouluun mennä pitkään aikaan, viranomaiset laittoivat asumaan nuorten psykiatriselle osastolle. Isä uhkasi viinapäissään ampua koko perheen. Ruokaa ei ole välillä moneen päivään kotona ellei makaroni-vesi-velliä lasketa, äiti antaa vain rahaa, jotta kävisi hampurilaisella ja häviää sen jälkeen lähikapakkaan, arkipäivinäkin. Lapsi lihoo edelleen ja koulussa kiusaaminen lisääntyy. Luonteeltaan hän on hyvin ujo ja arka.
Isä tekee veropetoksia ja säästää salaiselle tilille lapselle asuntorahaa, sillä ulosotto veisi muuten kaiken. Koko perhe asuu yksityiseltä henkilöltä vuokratussa epävarmassa vuokra-asunnossa, koska luottotiedot ovat molemmilta vanhemmilta olleet pilalla jo aikapäiviä. Töissä molemmat vanhemmat ovat silti aika hyvissäkin työpaikoissa, mutta työpäivinäkin viina maittaa. Välillä otetaan rokulia töistä päiväkaupalla, jotta pää tokenisi pämppäämisestä.
Tällaista voi olla elämä, vaikka kyseessä olevat ihmiset asuvat suuressa kaupungissa Kokoomus-voittoisella arvostetulla alueella ja palkkatilastoissa ovat keskiluokkainen tavallinen perhe. Silti todellisuus on tätä.
Eräs tietämäni alkoholistiperheen lapsi on nyt ala-asteen viimeisillä luokilla ja hänen kummatkin vanhempansa ovat alkoholisteja. Äiti saattaa lähteä moneksi päiväksi reissuilleen miehiä kalastelemaan ilmoittamatta mitään. Isä tekee äidistä perättömiä ilmoituksia sosiaaliviranomaisille suutuspäissään, vaikka itsekin harrastaa reissuille lähtöjä. Vanhemmat vihaavat toisiaan ja ovat vuorotellen kotona, mutta erota eivät voi, koska silloin ongelmat paljastuisivat ulkopuolisille. Perheessä tupakoidaan sisällä ja on ötököitä, sillä kukaan ei siivoa. Välillä moneen päivään ei ole kumpikaan vanhemmista kotona, lapsi on kavereillaan.
Koulussa kiusataan likaisista vaatteista. Ei ole uskaltanut kouluun mennä pitkään aikaan, viranomaiset laittoivat asumaan nuorten psykiatriselle osastolle. Isä uhkasi viinapäissään ampua koko perheen. Ruokaa ei ole välillä moneen päivään kotona ellei makaroni-vesi-velliä lasketa, äiti antaa vain rahaa, jotta kävisi hampurilaisella ja häviää sen jälkeen lähikapakkaan, arkipäivinäkin. Lapsi lihoo edelleen ja koulussa kiusaaminen lisääntyy. Luonteeltaan hän on hyvin ujo ja arka.
Isä tekee veropetoksia ja säästää salaiselle tilille lapselle asuntorahaa, sillä ulosotto veisi muuten kaiken. Koko perhe asuu yksityiseltä henkilöltä vuokratussa epävarmassa vuokra-asunnossa, koska luottotiedot ovat molemmilta vanhemmilta olleet pilalla jo aikapäiviä. Töissä molemmat vanhemmat ovat silti aika hyvissäkin työpaikoissa, mutta työpäivinäkin viina maittaa. Välillä otetaan rokulia töistä päiväkaupalla, jotta pää tokenisi pämppäämisestä.
Tällaista voi olla elämä, vaikka kyseessä olevat ihmiset asuvat suuressa kaupungissa Kokoomus-voittoisella arvostetulla alueella ja palkkatilastoissa ovat keskiluokkainen tavallinen perhe. Silti todellisuus on tätä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
no miksi et sinä, joka tiedät tämän kaiken, tee mitään? Soita poliisille tai sossuun ja vaadi lapsen huostaanottoa, tarjoudu lapselle sijaiskodiksi.
Olipa hyvä kirjoitus, pakko myöntää. Yleensä ulkopuoliset ihmiset eivät kykene moiseen erittelyyn/havaintoihin, vaan sulkevat silmänsä naiiviuttaan ja haluttomuuttaan. Alkoholistiperheen ja ennen kaikkea lapsen arkirealismi on niin kaukana ns. "normaaliperheen" elämästä, että helposti syyllistytään ongelman vähättelyyn ja lapsen kannalta turmiolliseen välinpitämättömyyteen tyyliin "hoitakoon pentunsa...", aivan kuin lapsi olisi kiusallinen tekijä ja tilanne hänen omaa syytään.
Olen itse erittäin vakavasti alkoholisoituneesta perheestä lähtöisin, sillä erotuksella aloittajan kirjoitukseen, että meidän perheessä kukaan ei ollut töissä vaan keskittyi ryyppäämiseen rahatilanteen salliessa 24/7. Koulukiusaamisesta en onnekseni kärsinyt, kiitos sosiaalisen ja tarvittaessa puolustavan luonteeni - sekä myös hyvät valehtelijan lahjani. Sen sijaan muuten elämä oli helvettiä; väkivaltaa, poliiseja, sosiaalityöntekijöitä, välillä lastenkoti, takaisin ja sama uudestaan. Ja ainainen tietoisuus siitä, että on yksin, ketään ei kiinnosta ja oma elämä on mitätöntä ja turhaa. Muut saivat elää onnellisesti, itse en - pieni lapsi ei ehkä osaa asiaa noin määritellä mutta aistii sen jatkuvasti. Kuten minäkin.
Vuodet menivät, elämä järjestyi vähitellen. Katkaisin välit, vaihdoin paikkakuntaa. En käyttänyt psykiatreja, en lääkkeitä, en puhunut kellekään. Loin uudet sosiaaliset suhteet ja koin saavani elämästä kiinni. Viimein sain hyvän työn, parisuhteen ja kliseisesti sen asuntolainankin. Kaikki hyvin? Ei tietenkään, olen masentunut ja elämääni tympääntynyt. Huono lapsuuteni hallitsee minua alitajuisesti jatkuvasti enkä voi sille mitään. Lapsuuden tuhoaminen tuhoaa tai ainakin vahingoittaa koko loppuelämän.
Jos näette vastaavaa, kehoitan edes soittamaan sosiaalitoimeen. Pienikin apu voi pelastaa lapsen tuholta joihin hänen epäkelvot, vastuuttomat ja surkeat vanhempansa omaa typeryyttään ovat häntä ajamassa.
Tee ihmeessä jotain. 112:sta saat yhteyden päivystävään sos.virkailijaan. Jos tiedät lpsen koulun, voisit soittaa terveydenhoitajalle.
On niin valheellista kuvitella että kun käydään töissä niin kaikki on hyvin.
Älä jätä lasta heitteille!
juodaan,eivät vaan paljastu.Aina ei sijoitus lapselle ole parasta.Tietty jos vanhemmat aina ympäri pyörryksissä.Sijaispaikoissa myös huonoja paikkoja,ja lapsista tulee perheestä toiseen kiertäviä.
http://lirama.net/song/123232