Hei. En nyt tiedä onko oikea palsta. Mutta olen kulunut täydellisesti loppuun.
Syynä on viisi traumakokemusta tässä paikkakunnassani (ajalta 2005-2007) olen asunut koko 20v täysin samassa paikassa ja kokenut hirveät tapahtumat vuosilta 2005-2007 siis. Nyt tämä uskomaton masennus ja ahdistus saa loppua. En ole missään psykoosissa enkä muuta mutta en yksinkertaisesti voi enää asua tällä paikkakunnalla.
Terapia, lääkkeet EI MIKÄÄN auta minulle kuin se että muutan ikuisiksi ajoiksi täältä pois tai tapan itseni. Itsemurha yrityksiä on kolme vähän ajan sisään ja nyt saa loppua. Olen päättänyt että jos en nyt silti itseä tappaisi eli muutan. Kuulostaa oudolta mutta ette tiedä tätä tunnetta. jokainen hetki tässä paikkakunnalla on helvettiä ja tuskaa ja niiden viiden traumaasian päässä pyörintää. Pystyn juuri ja juuri ajamaan autoa ja pian on sekin taito mennyt kun en voi keskittyä mihinkään. Tämä on aika outoa mutta parannun masennuksestani jos pääsen kauas pois tältä kunnalta.
Karkaan jonnekin kauas ulkomaille tai kauas Suomeen nykyiseltä paikkakunnaltani. Vaikka kadulle asumaan jonnekin mutta ei enää yhtään kivuliasta vuotta tällä paikkakunnalla. Menenkö 1000km päähän ja sanon siellä missä lie kaukana että terve olen suomesta karannut ahdistuksen takia ja tarvitsen asunnon? maksaako paljon mennä lentokoneella Esim. Espanjaan? ihan sama se onko asuntoa tai ei mutta kunhan pääsen täältä helvetistä pois!
ihan minne vain Ruotsiin Norjaan Usaan ihan minne vain. Mutta sinne missä minua ei tunneta, missä on uudet ihmiset ja uudet maisemat.
Jos tämä muutto homma romahtaa ettei ole mitään mahdollisuuksia muuttaa (köyhyyteni takia) niin sitten tiedän varman keinon lopettaa tämän kivun=itsemurha. Se olisi kova pala porukoilleni sen takia haluankin elää mutta kaukana kaukana täältä. Mutta jos ei mahdollisuutta muuttaa sitten tiedän mitä teen itselleni. Lääkärit yrittävät saada minua avohoitoon mutta en mene paikkakuntani avohoitoon! en ikinä! menen vaikka suljetulle mutta en paikkakunnalleni! en lähellekään.
Onko ketään joka tietää tämän käsittämättömän epätoivon, ahdistuksen ja masennuksen joka johtuu yksinkertaisesti paikkakunnasta?
Voisinko mennä vaikka nuorisokotiin, avohoitoon, suljetulle ihan minne vain mutta kaukana paikkakunnastani? auttakaa nyt äkkiä ennenkuin sekoan. Mitä teen nyt? kävelenkö huomenna psykiatrilleni sanomaan että muutan NYT tai hyppään sillalta alas.
Outo tapaus, en tiedä onko muilla tätä.
Muut parantuvat lääkkeillä ja terapialla mutta minä paranen muuttamalla. Mikä sairaus minulla on siis kyseessä? vakava masennus diagnosoitu mutta kaikki johtuu siitä kun tahdon kauas kauas pois tältä kunnalta. Jos muutan esim. 500km päähän olen ikionnellinen. Tunnen jo elämän hymyilevän jos pääsen tältäkunnalta kauas. Olenko ainoa tällainen tapaus? että vain muutto pelastaa. Tämä voi ja vaikuttaakin sekopään viestiltä mutta en ole sekopää. vaan en voi olla enää täällä.
Toinen pahajuttu on se kun suunnittelen jo niiden murhaa jotka tämän minulle tekivät. Joten haluan äkkiä pois etten tee heille mitään. Vaikka saisivatkin kärsiä kun pilasivat elämäni.
Pakko muuttaa. Laittavatko minut muualle tältä paikkakunnalta jos huomenna menen sanomaan psykiatrille yksinkertaisesti että muutto tai itsemurha? ja tämän kunnan suljetulle, ehei tule kuulonkaan. Ahdistun vielä pahemmin. Koska tahdon traumapaikasta nyt pois. Kiitos jos vastaa tai edes ymmärtää tai on kenties samassa tilassa kuin minä että pakko "karata" eli muuttaa.
Syynä on viisi traumakokemusta tässä paikkakunnassani (ajalta 2005-2007) olen asunut koko 20v täysin samassa paikassa ja kokenut hirveät tapahtumat vuosilta 2005-2007 siis. Nyt tämä uskomaton masennus ja ahdistus saa loppua. En ole missään psykoosissa enkä muuta mutta en yksinkertaisesti voi enää asua tällä paikkakunnalla.
Terapia, lääkkeet EI MIKÄÄN auta minulle kuin se että muutan ikuisiksi ajoiksi täältä pois tai tapan itseni. Itsemurha yrityksiä on kolme vähän ajan sisään ja nyt saa loppua. Olen päättänyt että jos en nyt silti itseä tappaisi eli muutan. Kuulostaa oudolta mutta ette tiedä tätä tunnetta. jokainen hetki tässä paikkakunnalla on helvettiä ja tuskaa ja niiden viiden traumaasian päässä pyörintää. Pystyn juuri ja juuri ajamaan autoa ja pian on sekin taito mennyt kun en voi keskittyä mihinkään. Tämä on aika outoa mutta parannun masennuksestani jos pääsen kauas pois tältä kunnalta.
Karkaan jonnekin kauas ulkomaille tai kauas Suomeen nykyiseltä paikkakunnaltani. Vaikka kadulle asumaan jonnekin mutta ei enää yhtään kivuliasta vuotta tällä paikkakunnalla. Menenkö 1000km päähän ja sanon siellä missä lie kaukana että terve olen suomesta karannut ahdistuksen takia ja tarvitsen asunnon? maksaako paljon mennä lentokoneella Esim. Espanjaan? ihan sama se onko asuntoa tai ei mutta kunhan pääsen täältä helvetistä pois!
ihan minne vain Ruotsiin Norjaan Usaan ihan minne vain. Mutta sinne missä minua ei tunneta, missä on uudet ihmiset ja uudet maisemat.
Jos tämä muutto homma romahtaa ettei ole mitään mahdollisuuksia muuttaa (köyhyyteni takia) niin sitten tiedän varman keinon lopettaa tämän kivun=itsemurha. Se olisi kova pala porukoilleni sen takia haluankin elää mutta kaukana kaukana täältä. Mutta jos ei mahdollisuutta muuttaa sitten tiedän mitä teen itselleni. Lääkärit yrittävät saada minua avohoitoon mutta en mene paikkakuntani avohoitoon! en ikinä! menen vaikka suljetulle mutta en paikkakunnalleni! en lähellekään.
Onko ketään joka tietää tämän käsittämättömän epätoivon, ahdistuksen ja masennuksen joka johtuu yksinkertaisesti paikkakunnasta?
Voisinko mennä vaikka nuorisokotiin, avohoitoon, suljetulle ihan minne vain mutta kaukana paikkakunnastani? auttakaa nyt äkkiä ennenkuin sekoan. Mitä teen nyt? kävelenkö huomenna psykiatrilleni sanomaan että muutan NYT tai hyppään sillalta alas.
Outo tapaus, en tiedä onko muilla tätä.
Muut parantuvat lääkkeillä ja terapialla mutta minä paranen muuttamalla. Mikä sairaus minulla on siis kyseessä? vakava masennus diagnosoitu mutta kaikki johtuu siitä kun tahdon kauas kauas pois tältä kunnalta. Jos muutan esim. 500km päähän olen ikionnellinen. Tunnen jo elämän hymyilevän jos pääsen tältäkunnalta kauas. Olenko ainoa tällainen tapaus? että vain muutto pelastaa. Tämä voi ja vaikuttaakin sekopään viestiltä mutta en ole sekopää. vaan en voi olla enää täällä.
Toinen pahajuttu on se kun suunnittelen jo niiden murhaa jotka tämän minulle tekivät. Joten haluan äkkiä pois etten tee heille mitään. Vaikka saisivatkin kärsiä kun pilasivat elämäni.
Pakko muuttaa. Laittavatko minut muualle tältä paikkakunnalta jos huomenna menen sanomaan psykiatrille yksinkertaisesti että muutto tai itsemurha? ja tämän kunnan suljetulle, ehei tule kuulonkaan. Ahdistun vielä pahemmin. Koska tahdon traumapaikasta nyt pois. Kiitos jos vastaa tai edes ymmärtää tai on kenties samassa tilassa kuin minä että pakko "karata" eli muuttaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eli jos yrittävät tämän kunnan suljetulle niin ei tule kuulonkaan. Ja kiitos jos joku vastaa tai edes ymmärtää.
päällä. Olet siis vuonna 86 syntynyt? Ok. Täsmälleen sinun ikäisenä tai itse asiassa vähän nuorempana kävin läpi nuoruusajan masennuksen. Tunnen myös ihmisiä, jotka ovat läpikäyneet masennuksia. Jos se paikkakunta on syvältä, niin muuta pois. Siellä on ilmeisesti joku juoruilu/kyttäilytoiminta käynnissä, vai? Itse olen pienemmältä paikkakunnalta kotoisin ja tiedän, mitä se pahimmillaan voi olla. Onhan Suomen luonto kaunis ja niin edelleen, mutta jos siellä ei ole mitään muuta kuin se luonto ja ihmiset ovat P:stä, niin muuta tänne stadiin. Täällä saa olla rauhassa. On harrastuksia. Ja aina saa jonkun duunipaikan ja voi maksaa vuokrat. Tai sitten muutat jonnekin toiseen kaupunkiin esim. Tampereelle. Älä tee kärpäsestä härkästä. Masennukset menevät omalla ajallaan ohi. Se voipi kestää useita vuosia, mutta kyllä siihen hirveästi vaikuttaa olosuhteet, että miten kokee ihmiset ympärillään. Mä olen muuttanut monta kertaa ja joka kerta olen tehnyt oikean ratkaisun. Uusi elämä, uudet kujeet.
Kannattaisi kokeilla kertoa täällä anonyyminä,mitä ne kauheudet on mitä olet kokenut.Saatat vaikka huomata,ettei ne nyt kuitenkaan itsarin aiheisia ole ja,että muillakin on ollut vastaavaa,tai vaikka vielä kauheampaa......jokanen tietty reagoi asioihin yksilöllisesti,mutta usein helpottaa,kun kertoo ja juttelee "itse"asiasta muiden kanssa.Ehdotan,kokeile...saatat saada apuakin.
Koitas nyt rauhoittua, sulla on ahdistus ja stressi, mutta se menee pois vielä. Ahdistuksessa voi tulla tuollainen paniikki ja masennuksessa.
Ei ne jotka sulle jotain teki, enää tule. Niistä voi pysyä kaukana. Äläkä murehdi heidän tekemästään, se asia on Jumalan kädessä ja he kohtaavat joskus tekonsa. Älä enää kanna sitä asiaa. Vääriä tekoja tekivät, mutta sinä et ole tehnyt ja sulle tulee hyvä elämä vielä.
Pääset varmasti toiselle paikkakunnalle, siis rauhoitu. Mutta jotta olisi paremmat oltavat siellä, niin jaksaisitko vielä suunnitella hetken rauhassa asiaa? Jooko? Onko joku ala mikä kiinnostaisi ja samalla saisi ajatukset muuallekin välillä... eli joku mihin sulla on taipumusta. Ja olisiko se minkälainen koulutusmuoto, ilta, aikuis, päivä, muu ja saako siihen opinto rahaa sekä muuten asumislisää (tai/ja lainaa) milloin voisi hakea kouluun -tai kysellä kesken paikkoja. Tai sitten joku kiva harjoittelu paikka pienemmällä tuntimäärällä tai inhimillisellä kellon ajalla -ota selvää. Tukisivatko vanhemmat sinua. Olisiko joku kiva paikkakunta jossa oikeasti viihdyt joka voisi olla pidemmän tähtäimen suunnitelmaa -ainakin opiskelu tms. ajaksi. Päätä iso vai pienempi paikka ja onko siellä haluamasi ala, ja ympäristö. Ja voisit saada uusia tuttuja ja ystäviä? Sekä puhua jollekin tarvittaessa. Mutta saisit sisältöä elämään, ja murehtimisen sivummalle ajatuksiin, rauhaa, kun tottuu paikkaan.
Ei psykologi tai psykiatri voi noita asumis asioita järjestää. Eli voisit rauhassa itse suunnitella ja vanhempien kanssa keskustella opiskelu tai muusta paikasta. Ei koulussa tarvitse olla paras, ja esim. 3 vuotta on lyhyt aika lopulta. -Ihminen tarvitsee aina asumiseen rahaa ja elämään-, ja näin asuminenkin muualla järjestyisi näppärästi. Ilman rahaa elämä tosiaan ei onnistu. Ja kannattaa valita ala josta saa rahaa hyvin. Ja onko työ itsenäisempää vai toisella töissä. Ja että asunto on viihtyisä itselle.
Joka paikkakunnalla on omat ikävät ihmisensä, eli ojasta pääsee allikkoon. Hyvä keino on pienentää mielikuvaharjoittelulla ikävät henkilöt hiiren kokoiseksi. Sanoa mielessään myös, nyt riittää että et ajattele sellaisia juurikan.. ellei käsittele asiaa joskus. Keskittyä positiivisiin ihmisiin. Ja harrasteisiin, mikä itsestä tuntuu hyvälle.
Ne henkilöt tosiaan ei tule enää takaisin jotka teki jotain, ja voit vältellä niitä. Eli voisit hyvin rauhoittua. Ja ajatella positiivisena että pääset kyllä muuttamaan, ja että sun ei tarvitse ketään "karata" vaan ihan muun ilmapiirin toivossa muualle esim.
Olet varmasti hyvä ja taitava ihminen. Usko itseesi. Ja luota että vanhemmatkin voi tukea kun jollekin alalle koitat. Jos on sairauspäivärahalla, työttömyysturvalla tms. se ei pidemmämn päälle riitä pelkästään. Sairauseläke voi joillain olla tai kuntoutustuki jonkin aikaa, mutta aina ihmisiä kuntouttavat. Sekin voi olla pieni, toki asuntoja saa muualta haettua -kunnasta. Opiskelija voi saada opiskelija asunnon ja etuuksia, tai yksityiseltä asunnon.
Nuorilla aikuisilla voi olla ahdistusta, mutta usko se menee ohi ja aika auttaa varmasti sekin. Paniikissa tehdyt ratkaisut on aina huonoja, joten kannattaa aina rauhoittua ja miettiä rauhassa. Kaikki kyllä järjestyy ihan hyvin.
Itse opiskelen "suuressa kaupungissa" aikuiskoulutuksessa iltalinjalla, ja saan opintotukea koska tietty tuntimäärä täyttyy opiskelussa. Joissakin koulutuksissa ei saa opintotukea ja niitä kannattaa välttää ellei ole rahoitusta jostain. Sitten voi työpaikkojakin olla, kauppojen kassat voivat olla esim 6 h /pv töissä tms.
Valintoja. Tiedä mitä haluat ja askel kerrallaan siihen suuntaan. Ja elämä kirkastuu. Itse suosittelen jotain kivaa alaa opiskella, joka sopii nimenomaan sinulle. Sitä voi miettiä. Se on suorin tie sinne minne haluaa.
Puhu jos sinua ahdistaa, netissä tai muualla vaikka edes anonyyminä. Kerro miltä asiat tuntuu, aika vie pahan olon pois. Ja sitten positiivisia asioita elämään. Lämmin halaus sinulle
Miltä kuulostaa
Voisit luotettavan (ja suht osaavan) vanhemman kanssa yhdessä etsiskellä niitä koulutus ym paikkoja, jos on kivempi etsiä niin. Ja tiedät suht sopivan paikkakunnan. Netin, lehtien, muiden ilmoitusten avulla ja oppilaitoksen sivuja tonkimalla ja nimikkeiden alla olevien koulutusten selvitystä. Joskus hyvät paikat ovat hivenen piilossa ja voi soitella opinto-ohjaajalle asti että pääseekö vielä mukaan. Sitten harjoittelupaikkoja ja työpaikkoja, -asia erikseen- jos haluaa. Mikä on oma jaksaminen. -Mutta opiskelua suosittelen, elämä paranee yleensä lopulta sen kautta, ja koulun jälkeen voi olla tyytyväinen aina jokatapauksessa.
Isompi paikkakunta voi joskus olla opiskelijalle kivempi kuin pieni tuppukylä. Ja voi kohdata kivoja ihmisiä. Luontoakin voi olla.
Mulla on kokemusta elämän sähläyksistä, joten luulisin tietäväni jotain. =) Oikotie onnellisempaan on opiskelu oikealla alalla ja keskustelu apua saat jos on ongelmaa missään.
Aina kun ahdistus tulee, niin voit ajatella että se on ahdistus ja menee ohi. Älä hätäänny. Kaikki järjestyy hyvin varmasti.
Ilkeitä ihmisiä voi välttää, ja postua jos tulee vastaan, sanomatta mitään. Ja kohdata kivempia, valita seuransa. Sulla on oikeus siihen.
Pahoja tekoja tehneitä ihmisiä kohtaa voi olla tunteita, aikanaan käsittelee niitä. Joskus ne on vain enää pieni muisto, ja positiivisuus peittää ne. Katkeruus väistyy, ahdistus ja muu. Anteeksi voi antaa, mutta koskaan ei halua maailman kaikkeudessa kohdata pahantekijää enää. Ehkä on tullut suuremmaksi henkisesti kuin se pahantekijä. Silloin on vaikeus kääntynyt voitoksi jo.
Hyvä itsetunto sinulle, usko itseesi. Positiivista energiaa, huumoriakin elämään ajan kanssa. Hyvin vaikeista asioista voi päästä eteenpäin. Ja niissä on hetkensä. Lepää tarpeeksi, ole lämpimässä, vältä alkoa, kofeiinia, ja kaakaota/suklaa... ne voi lisätä ahdistusta.
Ja kerro, kysy tai jotain jos on mielessä ..?
Eli tässä oli jotain vinkkejä, jos tuntuu mikään hyvältä niistä. Vaikka ei uskois niin voivat auttaa.
Älä tee ikävien ihmisten takia itselles mitään! Itsekin olen kohdannut vaikeita asioita ja pahoja ihmisiä joskus, mutta hei selvisin niistä. Lopulta ahdistus väistyi ja heidän pahat teot laitoin heidän selkäänsä kannettavaksi henkisesti. Päätin että kun en itse ole niihin osallinen, niin voin jatkaa matkaani. Valoa ja toivoa tuli. Ja niin tulee sinullekin varmasti. Kärsivällisyyttä elämässä tarvitaan. :)
Ja niinhän se on että ikävä ihminen ei ole edes ajatuksen arvoinen -esim. se/ne jotka teki sulle jotain. Joku muu on elämässä ajatuksiin tärkeämpää. Niiden teot käsittelee tiettynä aikana ja muuten ajattelee parempaa.
Ikävää että joku on tehnyt sulle jotain. Ne oli hyvin kypsymättömiä ihmisiä, ehkä joku kakara sisällä niissä. Älä välitä niistä. Väärin niiltä ! ja niiden ongelma.
Ja sä olet hyvä. Usko.
Mikä fiilis tänään on? Oliko vastauksista mitään apua? :)
Sen kun muutat johonkin.
Mutta ehkä ei kuitenkaan mihkään ulkomaille
vaan johonkin sopivan matkan päähän kotimaassa.
Ei sinua siellä kukaan sitten enää tunne.
Sinun täytyy itse järjestää asiat
siihen kuntoon että voit muuttaa.
Vai viisi trauma asiaa,
millaisiahan ne ovat olleet?
itsekin tuli seinä vastaa vanhas paikkakunnas,siellä oli niin pienet ympyrät,ei sitä kestänyt,ja halusin päästä vaan pois tosin suurin syy muuttoon oli eräs ihminen.
Mutta mutta,eikun toimeen vaan,itsekin menin töihin tienasin tarvittavat vuokra,takuurahat..uus kämppä uudelta kunnalta,ja tietenkin uusi työ.Mutta kun olin muuttunut tuntui että suuri taakka oli laskeutunut harteilta. Ja kaikki vanha jäänyt taakse. Oli ihanaa kun sai aloittaa kaikki alusta,tutustua uusiin ihmisiin uusiin paikkoihin.
Eli suosittelen sullekin sitä muuttoa..=)
sulle on täydytty tehdä todella kamalasti,elämässäsi/nuoruudessa.huomaan oikeasti että sulla on paha olla. toivon että kestät ja vaadit että sua autetaan. minulla on kaikenmailman vitutuksia niitä kohtaan kun ei oikeesti ole elänyt masiksessa! t. toinen masentunut.
oisko mitään jos vaikka austraaliaan aboriginaaliks karkais.siellä ainaki ois lämmintä.
tosin siellä voi käärme purra,krokotiili syödä tai tulla joku ebolatauti.on se kyllä vähä semmosta hengenvaarallista
eikä oo sosiaaliturvaa!!
ystävä, muuta ihmeessä! Elämänlaatusi parantuu varmasti, jos vain löydät mielekästä tekemistä uudesta paikasta. Onnea matkaan! Tartu toimeen heti!
Lainaan itseäni toisesta ketjusta...
Eli...
Kerro nyt ihmeessä mikä on mielestäsi niin kauhea tapahtuma. Esim.toisen ihmisen tappaminen tai raiskaus voisi olla niin kauhea teko, että tuollaisia itsetuhoajatuksia pähkäilisi. Jos asia liittyy rikokseen, mene ja tunnusta se. Saat rangaistuksen, mutta saat myös rauhan. Ja jos teko on joku muu, mene puumaan siitä asianosaisille. Ole rohkea ja seiso tekojesi takana, saat kunnioitusta jos menet itse selvittämään asian.
Jotenkin en vaan jaksa uskoa, että se olisi oikeasti niin kauhea vaikka siltä sinusta tuntuisikin. Oletko kenties ollut pettäjän roolissa???
Lukiessani juuri tekstisi alusta loppuun saakka, voin ja tahdon sanoa sinulle, että minä ymmärrän ja tiedän miltä sinusta tuntuu. Olet pitkälti oikeassa suunnitellessasi lähtöä ja tuntevasi sen oikeaksi. Itse lähdin aikoinaan 19 vuotiaana melkein toiselle puolelle maailmaa ja elin matkalaukkuelämää usean vuoden ajan. Helppoa se ei toki aina ollut, enkä sitä odottanutkaan, mutta sain uuden mahdollisuuden. Annoin itselleni uuden mahdollisuuden elämään, enkä minä olisi enää tahtonut elää. Uudet paikat ihmisineen. Oli aikaa ajatella, oppia, kasvaa ja vahvistua. Kerätä uudenlaisia kokemuksia, muistoja ja hengittää vapaammin. En ollut enää itsenikään vanki. Myöhemmin löysin itseni ja opin arvostamaan sitä mitä olen. Mikään asia ei ollut enää liian vaikea käsiteltäväksi. Jo elämä Suomessa oli jättänyt jälkensä ja olin pitkään aina onneton, täynnä haavoja. Muistutan kuitenkin siitä, ettei ongelmiaan voi paeta edes maailman ääriin, mutta sinä voit luoda tilaa itsellesi. Miksi jäisit kärsimään paikoillesi, kun olet jo pitkään tuntenut, ettet siellä osaa etkä pysty elää. Joskus vihakin on ihan terveellinen tunne. Se voi auttaa tekemään konkreettisia muutoksia. Tärkeintä, ettei se ole jatkuvaa, etkä vihaa itseäsi. Tiedän miltä tuntuu
kun toiset ajavat alas, itsetuhoon asti. Onko sinulla yhtään aitoa ystävää tai muita tukijoita?
En usko psykiatriaan, en lääkkeisiin vaan mielen voimaan. Sinulla on vielä voimaa ja toivoa. Älä kohdista kärsimyksiäsi enempää itseesi vaan näytä, että sinä pystyt, sinä voit lähteä. Asiat järjestyvät aina lopulta niin tarkoitetulla tavalla. Olet arvokas jo siinä, että tunnet surua
muiden teoista. Kerää kaikki voimasi, mitä olet saanut muilta ja mitä on itsessäsi. Lähde mihin ikinä tahdotkaan, mutta mene sinne missä mikään ei ole esteenä uuden itsesi ja elämäsi toteuttamiseen. Olet varmasti ansainnut uuden alun. Olet vapaa lähtemään, mutta älä tuhoa itseäsi. Kaikki jotka ovat tehneet sinulle väärin,
tulevat myös saamaan karmansa myöhemmin. Pysy hyvänä ja lähde näkemään jotakin enemmän. Jotakin parempaa. Jotakin erilaista. Sinulla on unelma paremmasta; pidä siitä kiinni. Matkallasi muutokseen, tulet varmasti tapaamaan monia yksilöitä, joista jokaista tulet kuuntelemaan ehkä eri tavoin kuin muita tähän asti. Jokainen heistä jättää sinuun jotakin. Ole avoin ja arvosta itseäsi, pysy lujana ja tee mitä ikinä olet tahtonutkaan tehdä, mutta järkevästi. Jos tunnet olevasi yksin, muista, että maailmassa on vielä niitäkin, jotka ymmärtävät sinua ja valintojasi.
Joku voi syyttää sinua itsekkyydestä, mutta elämäsi tarvitsee nyt selvän muutoksen. Lähde äläkä anna muistojesi liikaa kultaantua ajan kuluessa. Ole realistinen ja samaan aikaan uneksija; muista ne asiat, mitkä saivat sinut lähtemään, mutta muuta asioita ympärilläsi parempaan. Jos joskus olet tarpeeksi vahva palaamaan ja tunnet sen oikeaksi, tee niin, mutta vain sen jälkeen kun olet löytänyt itsesi ja ne asiat, joiden takia on hyvä elää. Onnea uuteen elämääsi.
samoja naamoja enää vahtaa
Kiitos kaikille vastanneille. Piristi hieman oloa se kun tiedän etten ole ainoa tilanteessani.
Aion häipyä junalla/lentokoneella 500km päähän tuleekohan paljon maksamaan? Ei ole kämppää tiedossa mutta mikäs siinä kävelen jonnekin psykiatrian osastolle että hei karkasin tänne ja takaisin en mene itseäni tappamaan. Outoa, mutta kuten olen sanonut muutto tai kuolema.
muuttanut? Jos et, etsi netistä vuokrattava asunto ja ala sitten hoitelemaan muita asioita. Tsemppiä ja uuteen elämään mukavia hetkiä.
kerättyä voimia muuttoon?