Kansat näkevät vaivaa tulen ruoan tähden ja kansakunnat väsyttävät itsensä tyhjän vuoksi. Hab.2:13
Kun seuraa tätä maailman aikaa ja kaikkea elämiseen kuuluvaa Suomessakin, tähän rundiin johon itsekin kuulun, niin eikö vaan pieni ihminen ole tiukoilla? Nykyäänkin ihmiset näkevät vaivaa tulen ruoan tähden ja väsyttävät itsensä tyystin. Tuntuu kuin ihmisiltä haluttaisi verhota se todellinen ihmisenä olo ja perheestään nauttiminen silmittömään toheltamiseen. Jos ajattelee jotain keskivertoperhettä vaikkapa jossain 300.000 euron velkavankeudessa omakotitalo alueella. Voi miten mahtava tilaisuus onkaan palkanmaksajalla hänen kyykyttämisensä, sillä ihminen kokee että koti ja perhe ovat kallisarvoiset ja kunnon kansalaisena sitä kyllä jaksaa laittaa kaikkensa peliin. Hänellä saattaa olla 40 km työmatka joka on aloitettava aamu kuudelta ostetulla epävarmasti toimivalla autolla. 8 pitkää tuntia hän joutuu olemaan työmaallaan sitten kauppaan, 40 km kotiin ja lasten haku tarhasta. Arkisin mitä jääkään aikaa nauttia siis nauttia perheen yhdessäolosta kodinhoidon jälkeen? 4-5 tuntia jää aikaa olla kotona koska aamu kuuden lähtöä varten on jo käytävä johonkin aikaan levollekin. Täytyy sanoa että on siunattua olla jo vanha.
Kuka meiltä varasti elämän, kuka meiltä varasti meidän oikeutemme synnyinmaahamme? Jotenkin tuntuu että meiltä on viety meidän syntymäoikeutemme tähän planeettaan.
Lapsilta puuttuvat läsnä olevat vanhemmat, heidänhän pitäisi elää itseään vanhempien ihmisten keskellä ja oppia heiltä elämää ja olemista. Siellähän heillä on keskenään mukavaa samanikäisten kanssa, mutta lapset on annettu alunperin lahjoiksi vanhemmille. Niinkuin miehelle on annettu vaimo ja perheen pään tehtävät. Vaimo on annettu miehelle avuksi ja lapset pariskunnan lahjoiksi.
Onnekas vanhuus, mutta maailman taistelua seuraillessa ymmärtää hyvin profeetta Habakukin tuskittelua. Hänkin oli pieni ihminen, Korkeimman palvelija. Missähän nykypäivän profeetat, joille Jumala puhuu tällaisia suuria asioita kuin Habakukille mahtavat ollenkaan olla? Joskus tuntuu, että he ovat perustaneet ympärilleen karismaattisia liikkeitä, mutta raamattua lukiessa se tuntuu aika epätodennäköiseltä, sillä vanhantestamentit suuret profeetat elivät ihan vaatimattomissa olosuhteissa.
Tiedättekö minä jotenkin uskon siihen, että tässä ahjossa joka tulee vielä kuumenemaan suomenkansa alkaa kääntymään Jumalan puoleen takaisin. Vielä ei ole ahjo vissiin tarpeeksi kuuma, saa nähdä missä vaiheessa suomen nouseva polvi alkaa herätä. Ei kansamme herää ylistyslaulujen vikitteleminä, se herää silloin kun se alkaa nähdä oman surkeutensa, silloin se herää kun se haluaa Jumalalta anteeksi, kun se saa yhteyden Pyhään ja erottaa mikä on synti. Kun suomen mies sanoo ”Jumalauta minä olen syntinen mies”. Ja silloin tämä ”syvävoima” joka suomenkansalle on annettu nousee jälleen, ja silloin se seisoo kansakuntana jota se on oppinut arvostamaan, ja sen katse on Ylös Korkeuksien Isään ja Jumala vastaa sille.
Kun seuraa tätä maailman aikaa ja kaikkea elämiseen kuuluvaa Suomessakin, tähän rundiin johon itsekin kuulun, niin eikö vaan pieni ihminen ole tiukoilla? Nykyäänkin ihmiset näkevät vaivaa tulen ruoan tähden ja väsyttävät itsensä tyystin. Tuntuu kuin ihmisiltä haluttaisi verhota se todellinen ihmisenä olo ja perheestään nauttiminen silmittömään toheltamiseen. Jos ajattelee jotain keskivertoperhettä vaikkapa jossain 300.000 euron velkavankeudessa omakotitalo alueella. Voi miten mahtava tilaisuus onkaan palkanmaksajalla hänen kyykyttämisensä, sillä ihminen kokee että koti ja perhe ovat kallisarvoiset ja kunnon kansalaisena sitä kyllä jaksaa laittaa kaikkensa peliin. Hänellä saattaa olla 40 km työmatka joka on aloitettava aamu kuudelta ostetulla epävarmasti toimivalla autolla. 8 pitkää tuntia hän joutuu olemaan työmaallaan sitten kauppaan, 40 km kotiin ja lasten haku tarhasta. Arkisin mitä jääkään aikaa nauttia siis nauttia perheen yhdessäolosta kodinhoidon jälkeen? 4-5 tuntia jää aikaa olla kotona koska aamu kuuden lähtöä varten on jo käytävä johonkin aikaan levollekin. Täytyy sanoa että on siunattua olla jo vanha.
Kuka meiltä varasti elämän, kuka meiltä varasti meidän oikeutemme synnyinmaahamme? Jotenkin tuntuu että meiltä on viety meidän syntymäoikeutemme tähän planeettaan.
Lapsilta puuttuvat läsnä olevat vanhemmat, heidänhän pitäisi elää itseään vanhempien ihmisten keskellä ja oppia heiltä elämää ja olemista. Siellähän heillä on keskenään mukavaa samanikäisten kanssa, mutta lapset on annettu alunperin lahjoiksi vanhemmille. Niinkuin miehelle on annettu vaimo ja perheen pään tehtävät. Vaimo on annettu miehelle avuksi ja lapset pariskunnan lahjoiksi.
Onnekas vanhuus, mutta maailman taistelua seuraillessa ymmärtää hyvin profeetta Habakukin tuskittelua. Hänkin oli pieni ihminen, Korkeimman palvelija. Missähän nykypäivän profeetat, joille Jumala puhuu tällaisia suuria asioita kuin Habakukille mahtavat ollenkaan olla? Joskus tuntuu, että he ovat perustaneet ympärilleen karismaattisia liikkeitä, mutta raamattua lukiessa se tuntuu aika epätodennäköiseltä, sillä vanhantestamentit suuret profeetat elivät ihan vaatimattomissa olosuhteissa.
Tiedättekö minä jotenkin uskon siihen, että tässä ahjossa joka tulee vielä kuumenemaan suomenkansa alkaa kääntymään Jumalan puoleen takaisin. Vielä ei ole ahjo vissiin tarpeeksi kuuma, saa nähdä missä vaiheessa suomen nouseva polvi alkaa herätä. Ei kansamme herää ylistyslaulujen vikitteleminä, se herää silloin kun se alkaa nähdä oman surkeutensa, silloin se herää kun se haluaa Jumalalta anteeksi, kun se saa yhteyden Pyhään ja erottaa mikä on synti. Kun suomen mies sanoo ”Jumalauta minä olen syntinen mies”. Ja silloin tämä ”syvävoima” joka suomenkansalle on annettu nousee jälleen, ja silloin se seisoo kansakuntana jota se on oppinut arvostamaan, ja sen katse on Ylös Korkeuksien Isään ja Jumala vastaa sille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...Mutta ei kovinkaan paljoa realismiin pohjautuvaa.
Itsekin herään aina kuudelta aamulla, työmatka on 70 km, auto tosin ei ole koskaan brakannut tielle vaikka onkin romuopel, jos brakaa niin luulenpa että työnantaja ymmärtää, iltaisin olen viideltä tai kuudelta kotona ja loppuajan uurastan lasten kanssa, pari kertaa viikossa pääsen uimahallille kuntoani hoitamaan. En ole koskaan ajatellut olevani itseni uuvuttaja, vaan elän mielestäni melko hyväosaista elämää.
Kysynkin, onko 300000 euron asunnon ostaja hirveän realisti? Miksi 60000 euron asunto ei kelpaa? Itse olen ollut vain muutaman vuoden töissä, mutta asuntolainasta on jäljellä vain hitusia, palkkakin on keskiverto. Onhan se toki pieni ja ikkunasta on ruma näköala, mutta kyllä sielläkin kelpaa elellä. Ihmisen vika on eikä yhteiskunnan jos se kartano täytyy hankkia.
Toiseksi, onko se nyt kovin rasittavaa esim. näpytellä 8 tuntia tietokonetta, kuten vaikka itse teen? On toki, jos pomo on diktaattori ja projektien aikataulut epärealistisia, mutta sanoisin että jokainen, joka elää terveessä työympäristössä saa olla kiitollinen siitä ettei tarvitse heitellä heinää hangolla ja poimia sokerijuurikkaita 15 tuntia päivässä pysyäkseen hengissä, kuten tehtiin ei kovin monta vuosikymmentä sitten.
Se, miksi lapset ovat jääneet vaille vanhemmuuttaan ei ole työn vika, vaan sen, että heidät on kasvattanut liian suureksi osaksi luuserisukupolvi, joka keskittyy vain nautintoon ja huvitteluun. Se vielä ottaa päähän että se sukupolvi vielä varastaa itselleen kunnian siitä työnteosta, joka tehtiin sukupolvi aikaisemmin. 80-luvun itsekäs minäminä-kausi oli yksi pahimmista- tietysti poikkeusyksilöitä aina on joukossa. Ei ihme että nuoriso alkoi pukeutumaan niittifarkkutakkeihin ja kuuntelemaan "kapinoinkaikkeavastaan"-heviä, kun vanhemmat vain keskittyivät oman napansa ympärillä olemiseen. Nykyaikakin on terveempää.
Valintoja tosiaankin voi tehdä omassa elämässään jatkuvasti. Jos haluaa kaiken heti ja nyt, niin yleensä ongelmia tulee. Jos ymmärtää, ettei kaikkea tarvitse heti saada eikä välttämättä koskaan ja samalla tajuaa oman elämänkaarensa loppujen lopuksi kovin lyhykäiseksi, niin heti alkaa helpottamaan.