Mauri Pekkarinen, Fortum-Lilius, YLE, Sanoma OY,
Kauppalehti, Talous-sanomat, MTV3:
Sähkön hinta nousee... se nousee... millon mistäkin syystä. Ovatko uutislähteemme täysin korruptoituneita ja epäluotettavia:
Jos olisi joku objektiivinen ulkopuolinen asiantuntija, joka kävi
tutkimassa Suomen sähkön tuotannon, jakelun ja myynnin tilan
1980-luvun lopulla ja joka palaisi reissultaan uudestaan nyt maahaan ,
niin hän toteaisi: ?Ei tässä näin pitänyt käydä?.
Suomen sähköstä yli 50% tuotetaan ydinenergialla ja vesivoimalla. Näin tuotetun energian tuotantokustannukset ovat erittäin pienet vertattuna sähkön myyntihintaan. Etenkin vesivoimassa voittokate voi olla jopa
80-90%.
Suuret Pohjois-Suomen vesivoimalat perustettiin aikoinaan valtion tuella, minkä yksi tähtiluomus oli IVO. Viimeisimpiä ns. vesistöjärjestelyhankkeita, Etäpohjanmaan jokirakentamisen jälkeen,
oli Kalajoen säännöstely Hautaperän altaineen, jonka putouskorkeus on noin 10 m. Pohjanmaan, lähes tasamaalle perustetut, hankkeet perusteltiin saatavalla vesivoimalla.
Summa summaruma, kaikkia valtion tukemia vesistöjärjestyshankkeita
pääasiassa perusteltiin aikoinaan budjetissa sähkön tuotannon eduilla.
Asialla olivat TVH, maataloushallitus ja vesihallitus, vuoronperään.
Nyt monet paikalliset, valtion aikoinaan tukemat, vesivoimayhtiöt on myyty suurille ulkomaalaisille energiajäteille joen asukkaille
jäädessä vain pilatut vesistöt ja korkea sähkön hinta, ja IVO on monien, osin arveluttavien, vaihein jälkeen muutettu Fortum oyj:ksi,
josta valtio omistaa yli puolet.
Kaikki tämä on tehty globalisaation ja kansainvälisten markkinoiden
nimissä.
Missä ne sähkömarkkinat ovat ja kuka niitä tarvitsee?
Kiivas sähköglobalisaatikko sanoisi, että ne ovat futuureissa, sopimuksissa, joilla sähköyhtiöt käyvät kauppaa kilowattitunneista, ja
että päästöoikeuksien osto ja niukka vesitilanne nostavat sähkön markkinahintaa. Kaikkien yhtiöiden on seurattava markkinoita.
Valtiovallan sähkönmyyjä nyökyttelisi tähän ja sanoisi, että Fortumin
kaltaisten yhtiöiden on myytävä sähköä myös markkinahintaan, ovathan
ne pörssiyhtiöitä.
Fortum, joka 90%:sti tuottaa sähkönsä ydinvoimalla ja vesivoimalla,
tarvitsematta päästöoikeuksia, tulouttaa valtiolle tänä vuonna noin
650 milj. euroa ja johdolle optiot.
Kansalainen sanoisi, että voittorahat kuuluvat meille, sillä mehän
rakensimme maan, sähkö on melkein yhtä tärkeää kuin puhdas ilma eikä
mikään Valmetin veturin moottori, ei siitä saa periä ylihintaa, josta
suuri osa valuu harvojen taskuihin lisäten tuloeroja. Kansalainen
lisäisi vielä, että Suomi on kylmä ja harvaan asuttu maa, jossa halpa
sähkö on yksi korkean elintason ehdoton edellytys, toisin kuin
Keski-Euroopassa, puhumatakaan Etelän maissa, joissa sää on lämmin ja
aurinko paistaa.
Sähkömarkkinoita ei kuluttaja tarvitsekaan, vaan niitä tarvitsevat
sähkön tuottajat ja myyjät perustellakseen ylisuuria tariffejaan
keinotekoisilla markkinahinnoilla.
Ei sähköpörssi ole mikään pörssi, jossa tarjonta ja kysyntä kohtaavat,
sillä sama yhtiö voi olla samassa tuotteessa (kWh) samaan aikaan sekä
myyjä että ostaja, eikä tavallisella kansalaisella ole asiaa sinne.
Asian kummallisuutta lisää vielä se, ettei sähkö ole kenkään keksintö,
vaan luonnon ilmiö ja voimavara. Sähkön myynnissä on vähän samanlaisia
piirteitä, jossa päiväntasaajalla asuva joutuisi maksamaan veroa
siitä, että siellä maapallon kehänopeus on suurin.
Kun sähköpörssi on kuluttajalle abstrakti bisnestermi vailla sisältöä
ja mystiset sähkömarkkinahinnat ovat asettuneet tuotantokuluista
irrallaan olevalle hintatasolle, johon kuluttaja ei pysty
tarjouspyynnöillään vaikuttamaan, niin mitä hänen pitäisi tehdä?
Valtiovaltaa ja kuntasektoria hänen on turha pyytää avuksi, koska ne
itse ovat asianosaisia omine markkinahintoineen ja
tuottavuusvaatimuksineen. Ainoastaan siinä tapauksessa mainitut tahot
voivat auttaa, jos ne myyvät sähköä omakustannushintaan, mitä tuskin
tekevät.
Ensi alkuun kuluttajat voisivat järjestäytyä yhdeksi suureksi
Kotisähkö ry:ksi, joka ostaisi tarjousten perusteella sähköfutuureja
sähköntuottajilta, ja myöhemmin suoraan sähköä pörssistä, jos
sellainen pörssi jostain löytyy. Kaukana tulevaisuudessa Kotisähkö ry
voisi itsekin tuottaa sähköä, kuten Teollisuuden Voima oy.
Omakotitaloyhdistysten neuvottelemat sähkösopimukset hyvä alku, mutta
ne toimivat aivan liian pienissä mittakaavoissa.
Sähkön hinnan korottajat lähtevät sitä, että jos haitta on pieni ja
jakautuu miljoonille kärsijöille, niin kuka ei viitsi valittaa. Tämä
kupla on puhkaistava.
Kauppalehti, Talous-sanomat, MTV3:
Sähkön hinta nousee... se nousee... millon mistäkin syystä. Ovatko uutislähteemme täysin korruptoituneita ja epäluotettavia:
Jos olisi joku objektiivinen ulkopuolinen asiantuntija, joka kävi
tutkimassa Suomen sähkön tuotannon, jakelun ja myynnin tilan
1980-luvun lopulla ja joka palaisi reissultaan uudestaan nyt maahaan ,
niin hän toteaisi: ?Ei tässä näin pitänyt käydä?.
Suomen sähköstä yli 50% tuotetaan ydinenergialla ja vesivoimalla. Näin tuotetun energian tuotantokustannukset ovat erittäin pienet vertattuna sähkön myyntihintaan. Etenkin vesivoimassa voittokate voi olla jopa
80-90%.
Suuret Pohjois-Suomen vesivoimalat perustettiin aikoinaan valtion tuella, minkä yksi tähtiluomus oli IVO. Viimeisimpiä ns. vesistöjärjestelyhankkeita, Etäpohjanmaan jokirakentamisen jälkeen,
oli Kalajoen säännöstely Hautaperän altaineen, jonka putouskorkeus on noin 10 m. Pohjanmaan, lähes tasamaalle perustetut, hankkeet perusteltiin saatavalla vesivoimalla.
Summa summaruma, kaikkia valtion tukemia vesistöjärjestyshankkeita
pääasiassa perusteltiin aikoinaan budjetissa sähkön tuotannon eduilla.
Asialla olivat TVH, maataloushallitus ja vesihallitus, vuoronperään.
Nyt monet paikalliset, valtion aikoinaan tukemat, vesivoimayhtiöt on myyty suurille ulkomaalaisille energiajäteille joen asukkaille
jäädessä vain pilatut vesistöt ja korkea sähkön hinta, ja IVO on monien, osin arveluttavien, vaihein jälkeen muutettu Fortum oyj:ksi,
josta valtio omistaa yli puolet.
Kaikki tämä on tehty globalisaation ja kansainvälisten markkinoiden
nimissä.
Missä ne sähkömarkkinat ovat ja kuka niitä tarvitsee?
Kiivas sähköglobalisaatikko sanoisi, että ne ovat futuureissa, sopimuksissa, joilla sähköyhtiöt käyvät kauppaa kilowattitunneista, ja
että päästöoikeuksien osto ja niukka vesitilanne nostavat sähkön markkinahintaa. Kaikkien yhtiöiden on seurattava markkinoita.
Valtiovallan sähkönmyyjä nyökyttelisi tähän ja sanoisi, että Fortumin
kaltaisten yhtiöiden on myytävä sähköä myös markkinahintaan, ovathan
ne pörssiyhtiöitä.
Fortum, joka 90%:sti tuottaa sähkönsä ydinvoimalla ja vesivoimalla,
tarvitsematta päästöoikeuksia, tulouttaa valtiolle tänä vuonna noin
650 milj. euroa ja johdolle optiot.
Kansalainen sanoisi, että voittorahat kuuluvat meille, sillä mehän
rakensimme maan, sähkö on melkein yhtä tärkeää kuin puhdas ilma eikä
mikään Valmetin veturin moottori, ei siitä saa periä ylihintaa, josta
suuri osa valuu harvojen taskuihin lisäten tuloeroja. Kansalainen
lisäisi vielä, että Suomi on kylmä ja harvaan asuttu maa, jossa halpa
sähkö on yksi korkean elintason ehdoton edellytys, toisin kuin
Keski-Euroopassa, puhumatakaan Etelän maissa, joissa sää on lämmin ja
aurinko paistaa.
Sähkömarkkinoita ei kuluttaja tarvitsekaan, vaan niitä tarvitsevat
sähkön tuottajat ja myyjät perustellakseen ylisuuria tariffejaan
keinotekoisilla markkinahinnoilla.
Ei sähköpörssi ole mikään pörssi, jossa tarjonta ja kysyntä kohtaavat,
sillä sama yhtiö voi olla samassa tuotteessa (kWh) samaan aikaan sekä
myyjä että ostaja, eikä tavallisella kansalaisella ole asiaa sinne.
Asian kummallisuutta lisää vielä se, ettei sähkö ole kenkään keksintö,
vaan luonnon ilmiö ja voimavara. Sähkön myynnissä on vähän samanlaisia
piirteitä, jossa päiväntasaajalla asuva joutuisi maksamaan veroa
siitä, että siellä maapallon kehänopeus on suurin.
Kun sähköpörssi on kuluttajalle abstrakti bisnestermi vailla sisältöä
ja mystiset sähkömarkkinahinnat ovat asettuneet tuotantokuluista
irrallaan olevalle hintatasolle, johon kuluttaja ei pysty
tarjouspyynnöillään vaikuttamaan, niin mitä hänen pitäisi tehdä?
Valtiovaltaa ja kuntasektoria hänen on turha pyytää avuksi, koska ne
itse ovat asianosaisia omine markkinahintoineen ja
tuottavuusvaatimuksineen. Ainoastaan siinä tapauksessa mainitut tahot
voivat auttaa, jos ne myyvät sähköä omakustannushintaan, mitä tuskin
tekevät.
Ensi alkuun kuluttajat voisivat järjestäytyä yhdeksi suureksi
Kotisähkö ry:ksi, joka ostaisi tarjousten perusteella sähköfutuureja
sähköntuottajilta, ja myöhemmin suoraan sähköä pörssistä, jos
sellainen pörssi jostain löytyy. Kaukana tulevaisuudessa Kotisähkö ry
voisi itsekin tuottaa sähköä, kuten Teollisuuden Voima oy.
Omakotitaloyhdistysten neuvottelemat sähkösopimukset hyvä alku, mutta
ne toimivat aivan liian pienissä mittakaavoissa.
Sähkön hinnan korottajat lähtevät sitä, että jos haitta on pieni ja
jakautuu miljoonille kärsijöille, niin kuka ei viitsi valittaa. Tämä
kupla on puhkaistava.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Teollisuus maksaa Pekkarisen sähkölaskut, koska se ukko on niitten hihnassa. Pekkarinen ei puolle miutään toimia, jotka nostaisivat teollisuuden sähkön HINTAA. Puoltaa ukko kaikkia sellaisia hinnan nostoja, jotka tulee meille kuluttajille. Taitaa siellä ministeriössä pari muutakin MIESTÄ saada sähköt ilmSEKSI, kun ahkerasti teollisuutta puolistaa. Yrityksellä sähkö on lähes ilmasta nyt ja tulee vielä hinta tippumaan... Muuten firmat UHKAAVAT lähteä suomesta pois. Saisivat sitten lähtee äkkiä vekka, niin kuluttajat saisivat halvempaa sähköä ylituotannon takia!
Tuhlataanhan jatkossakin sähköä kaikkiin turhuuksiin!
Ei pijä paikkaansa, että teollisuus saisi ostaa sähköä olennaisesti halvemmalla kuin kuluttaja. Tyypillinen teollinen sähkönkäyttäjä maksaa verkkopalvelusta ihan kunnollista siirtotariffia ja energiasta markkinahinnan salkunhoitopalvelumaksun.
Miksipä voimalaitoksen omistaja myisi teollisuusyritykselle halvemmalla kuin mitä Nordpooliin myymällä saa?
hintaan 5 senttiä/ kwh, louskuta mitä louskutat selitä itse miten se on mahdollista?
Eihän kaikkea sähköä pörssissä myydä. Suuri osa myydään edeltä käsin. Onhan tuosta puhetta ollut moneen kertaan.
Pelkästään pörssillä pelaten jakelusähköyhiöiden hinnoittelupuoli olisi mahdoton tehtävä. Pörssissähän sähkön hinta käy välillä pilvissä.
Fingridin siirtotaseita.
Silloin kun Elspot-hinta on 40-45 €/MWh niin Suomesta myydään sähköä Ruotsiin päin. 28.12.2007 esim myytiin koko päivä noin 1200 MW teholla.
Mutta silloin kun Elspot-hinta on 45-50 €/MWh niin Suomeen tuodaan sähköä Ruotsista päin. Tänään on ostettu 1600 MW teholla.
Kaikissa tapauksissa Suomeen tuodaan sähköä venäjältä noin 500 - 1200 MW teholla.
Eestistä tulee meille noin 300 MW teholla.
Norjasta vajaan 10 MW teholla.
Mitä tämä meille kertoo?
Isot Suomalaiset sähköntuottajat ilmeisesti kuluttavat voittojaan ostamalla kalliilla ja myymällä halvalla. Sitä ei tiedä onko lännen puolella ostaja ja myyjä sama taho. Mutta voihan olla, että Ruotsalaisomisteiset Suomalaisyhtiöt vain kotiuttavat voittojaan kaupankäynnillä.
Joulukuussa päästöoikeusdet maksoivat 0.02 €, kun taas tammikuussa 22 € => Ei kannata tuottaa kivihiililauhdetta....
toi olla Päästökaupastakin johtuvaa. Olen ollut siinä uskossa, että Päästökauppa hinnat sovitaan kauan etukäteen. Ja lisäksi Valtio on maksanut Päästöoikeudet sähköyhtiöiden puolesta vai onko se tilanne jo menneisyyttä? Jos MWh hinta tuhatsatakertaistuu Päästöoikeuden osalta niin se voisi merkitä tavallisen kuluttajan tariffiin saman suuruista korotusta, sillä sähköyhtiöiden omistajat eivät omasta kukkarosta Päästökauppaa maksa.
Tällä energia-alalla on voimassa samat pelisäännöt kuin oli vuonna 1991 JÄRJESTETYN LAMAN ns. PANKKIKRIISI osion hoitamisessa.
Ensin Valtio tukee pankkeja kriisin alussa täysimääräisesti, toiseksi pankit ottavat haltuun velkojen vakuudeksi annetut pantit, ts. kiinteistöt ym ja kolmenneksi pankit velkovat varsinaiset velkasaldot korotetuilla viivästyskoroilla.
Jos olen väärässä niin vihjatkaa.
Tietysti päästökaupan hinta siirtyy sähkönmaksajille, mutta ei ihan suoraan. Tuotanto kaatuisi nopeasti kun myisi tappiolla.
Päästökauppa sinällään on aivan aunarista. Päästöoikeudet määrätään maille vuoden -90 päästöjen mukaan. Tällöin Suomessa on tuotettu jo vähän päästöjä, kun taas Puolassa on päästöjä tuotettu vanhojen hiilivoimaloiden voimalla oikein kunnolla. Puolalaisilla ei ole mitään ongelmia enää päästöistä, kun taas Suomessa on kovastikkin. Päästökaupassa CO2 tonnin hinta on 20e/t vuoden alussa. Viime vuonna lopussa oli 10c tai vast.
Suomessa muuten vesivoimaloista monet omistaa PVO, Pohjolan Voima, jonka omistaa suuret yritykset Suomessa. Yhtiö toimii samoin kuin TVO, eli myy sähköä omistajilleen mahdollisimman halvalla. Omistajat maksavat sitten PVO:n ja TVO:n kulut. Yhtiö muodon nimeä en muista, joku Mengela tai vast. oli. Kertokoon kuka muistaa.
Kyseessä on ns. "Mankala"-malli, jota nimeä kantaa myös yksi vesivoimala eteläisessä Suomessa. Vaikka PVO omistaa vesivoimaa, omistavat Fortum ja Kemijoki Oy sitä paljon enemmän. Jälkimmäinen on maamme suurin vesivoiman tuottaja.
Mallia löytyy siitä itsenäisestä riippumattomasta sairaskassasta.
Viisaat perustavat sähkön välitysyhtiön tai osuuskunnan joka kilpailuttaa jäsentensä (tuhansia- satoja tuhansia) sähkön ja sen siirron. Satojen tuhansien äänivalta painaa ihan eri tavalla kuin yksittäisen ihmisen.