Hei!
Olen miettinyt avomieheni kanssa koiran hankkimista. Yhtenä vaihtoehtona on mielessä käväissyt suomenlapinkoira, ja haluaisin vähän tietoa siitä, millainen koira on kyseessä, vaikka onhan jokainen koira oma yksilöllinen itsensä rodustaan huolimatta.
Asumme kerrostalossa (1. kerros), joten vähän mietityttää se, että onko koira kovinkin haukkuherkkä? Minulla on ollut beagle ja rottweiler, avomiehelläni ei koskaan ole ollut koiraa. Joten selvitäänkö me suomenlapinkoiran kanssa? Minkälainen luonteeltaan? :) Niin ja vähän hintahaarukkaa, ilmeisesti hinta liikuskelee 400-500 euron maissa?
Kiitos kokemuksista/ajatuksistanne jo etukäteen! :)
suomenlapinkoira
millainen?
44
24490
Vastaukset
- slk:sta
Meillä on kohta kolme vuotias narttu ja kokemukset tältä lyhyeltä ajalta ovat hyviä. Lapinkoira oli meillekkin ihan uusi tuttavuus kun mietimme mikä rotu valittaisiin, mielestäni saimme juuri sellaisen koiran kuin halusimmekin. Kiltti, rauhallinen tyttö, joskus vähän jääräpää.
Meillä ei ainakaan ole ollut haukkumisesta ongelmia. Asumme kerrostalossa ja koiramme on syntynytkin kerrostalossa, auttaneeko se asiassa? Olen kuullut, että lapinkoirat ovat kovin yksilöllisiä tässä haukku-herkkyydessä.
Meidän neiti oppii aika helposti pikku temppuja, ainoa suurempi ongelma on se, että se ei oikein hyväksy muita narttuja. Mutta kaiken kaikkiaan ihana tapaus. Suosittelen! - vuoden kokemuksella
Hinta suomenlapinkoiran pennuilla on nykyään 700€:n paikkeilla. Kannattaa ostaa rekisteröity pentu. Kyllä lapinkoira pärjää hyvin kerrostaloasunnossakin. Liikuntaa ei ihan mahdottomasti kaipaa, mutta ulkona kyllä tykkää olla paljon. Turkki on hieman vaativa, eli karvanlähdön aikaan, kaksi kertaa vuodessa, harjata saa päivittäin. Omat lapinkoirani ovat aika kovia haukkumaan, mutta asumme maalla ja omakotitalossa, niin ei ole haukkuminen häirinnyt. Hyvä harrastuskoira on myöskin, agilitystä jäljitykseen kaikki onnistuu, nopea ja hyvä on oppimaan.
- Pekupeksa
Lapinkoira on 10 suosituimman rodun joukossa, pentujen hinnat taitaa olla jo 700€ ylöspäin. Luonteeltaan on hyvin sopeutuvainen, mutta niin viisaana, että osaa esittää tarvittaessa myös sopivan tyhmää(siis kun hänelle itselleen sopii),se kaipaa tekemistä. Ainakin oma koirani selkeästi kaipaa TOIMINTAA!! Vaikka onkin perusluonteeltaan rauhallinen, se nauttii kaikenlaisesta aktivoinnista: kotitemput, agillity, toko, toiset koirat, lapset, eläinystävät... Ja on ERITTÄIN sosiaalinen, sen pitää saada olla myös laumansa kanssa!!
Tätä rotua et kävelyttämällä saa väsyksiin, ja säällä ei ole mitään merkitystä: Sinun täytyy itse olla valmis ulkoilemaan kelillä kuin kelillä, varsinkin kun asut kerrostalossa. Itse teen mahdollisuuksien mukaan reilun tunnin (tai mieluummin parin) lenkin metsässä ja sen jälkeen kun tullaan pihalle, pitää saada vielä pelata palloa!! Ja pienet pisulenkit vielä, lisäksi vapaa juokentelu suuressa tarhassaan. Tosin yksilöitähän nämä ovat... Tottakai ne sopeutuu perheen tilanteeseen.
Turkin hoito on erilaista kuin noilla lyhytkarvoilla, sitten kun on karvanlähdön aika, SITÄ LÄHTEE!! (ja muulloinkin vähän...haituvia löytyy kyllä mm. tuolien/sänkyjen alta helposti) Itse harjaan koiraani siten, että käyn turkin läpi noin 1-2xkk, ympäri vuoden. Karvanlähdön aikaan menee useampi päivä peräjälkeen harjan, kamman ja karstan kanssa. On paljon miellyttävämpää koiralle, kun turkki ei pääse takkuuntumaan ja huopaantumaan pahoin. Pesun teen n. 1-2 vuodessa koko koiralle, tassut massu tarpeen mukaan.
Haukkuherkkyys on yksilöllistä, sitäkin voi kouluttamalla muuttaa. Koulutettavana yleensä lappari on mielestäni helppo, tosin motivointiin voi jossain tilanteessa tarvita mielikuvitusta. Pääasiallisesti kuitenkin nameilla, naksutuksella... Lappari on herkkusuu.
Itselläni oli ennen lapparia pari muuta erilaista pystykorvaa ja näistä on ehdottomasti lappari ollut helpoin !! - lappalaisen_tuleva_omistaja...
tässä nyt hiukan alustavaa tietoa...
slk:t ovat melko haukkuherkkiä, mutta tapaa voidaan vähentää hyvällä koulutuksella.
hinta on n. 600-700€. riippuu ihan myyjästä.
luonteeltaan ystävällinen, lapsirakas, omistajaansa kiintyvä.
tunkin kanssa saattaa tulla hiukan ongelmia, sitä pitää hoitaa kunnollaa jottei se huopautuisi.
tuossa oli nyt hiukan tietoa, mutta googletappa rotu niin johan löytyy tietoa.
kiitos.- visitttttrrrr
haukku herkkyys kyllä todellakin riippuu yksilöstä ja suvusta, esim. uroksemme emä kerkesi olla reilu 3kk (aikuisena sijoituksessa kaupunki rivarissa) ennen kuin uudet omistajat (sukulaisemme) kuuli sen haukahtavan.
- ....
Mukava ja vilkas koira.. Tosin mun yksilö yksinollessaan haukkui ihan mielettömästi, söi muovilattiaan kaksi hemmetin isoa reikää, söi seiniä, oven karmeja, lattialistoja.. Sen kanssa leikittiin, lenkkeiltiin, aktivoitiin.. Eikä se koskaan ollut ihan yksin (sillä kaksi muuta koiraa seurana) ja ei ikinä yli 5h päivässä keskenään.. Todella paha eroahdistus johon kokeiltiin vaikka mitä keinoja melkein puolen vuoden ajan. Kunnes päätin ettei mulla ole varaa tällaiseen temppuiluun ja koira muutti kasvattajalleen takaisin. Näin meillä. Mutta onnea pennun hankintaan!
- hiksu
Meillä taas ei olla syöty kuin vähän sängyn jalkoja ja päiväpeiton reunaa. Sängyllä tosin retkotetaan oikosenaan kun yksin pääsee olemaan. Yksinoloa harjoiteltiin minuutti kerrallaan ja lisättiin aikaa pikkuhiljaa, parin viikon jälken meni jo 4h yksikseen. Yksilöllistä siis myös tuo eroahdistus.
- ida5
hiksu kirjoitti:
Meillä taas ei olla syöty kuin vähän sängyn jalkoja ja päiväpeiton reunaa. Sängyllä tosin retkotetaan oikosenaan kun yksin pääsee olemaan. Yksinoloa harjoiteltiin minuutti kerrallaan ja lisättiin aikaa pikkuhiljaa, parin viikon jälken meni jo 4h yksikseen. Yksilöllistä siis myös tuo eroahdistus.
Joo niin teki meidän koira pentuna söi puuhevosen jalkoja ja sängystä peitot ihan huonoks samoin housut oli täynä reikiä no nyt se on neljä vuotta ni ei kiinosta muukun olla jaloissa kiinii ja nukkua päiväunet .
- langanpätkä
Tällä hetkellä meillä asustelee 3 lappalaista. Rotweileriin verraten on paljon pehmeämpi rotuna. Itse olen huomannut oman koirani kanssa työskennellessä olevan todella nopea oppinen, ei tarvitse montaa toistoa oppiakseen asian. Mutta kutsuisin koiraani toisaalta fiksuksi, koska on vedettänyt minua monta kertaa eli "näytellyt". Aika haukkuherkkiä ovat, mutta senkin saa koulutuksella pois ja on kiinni myöskin yksilöstä. Olen itse pitänyt lappalaisen rauhallisuudesta vastapainona riisenille. Pieni, rauhallinen mutta fiksu. Koirallani ei ole kovaa saalistusta viettiä
- ehkä vähän sekotettuna paimennusviettiin. - Älä ota
Alä ota lapinkoiraa!! Aivan mahtava rotuna kylläkin, kiltti ja ystävällinen. Kerrostaloon ei kuitenkaan käy!
Pidin lapinkoiraa 4.v kerrostalossa, joutui olemaan päivisin 6-8h yksin. Teki paljon tuhoa!
Koira on niin laumaläheinen ja herkkä tapaus. Koiralle parempi elämä kun tämä rotu saa enemmän ulkona elämästään aikaa viettää. Koiran sai kouluttamalla hyvinkin vähä haukkuiseksi. Joka tapauksessa mieltäni repi jättää se kerrostaloon yksin ja herkkänä koirana se myös kärsi. Jokin toinen rotu on parempi näihin oloihin. Nyt noutajan omistaja!!- Kamelont
Aika painavaa tekstiä nimimerkiltä "Älä ota".
Meillä 7v lapinkoirauros...asunut 9 viikkoisesta pennusta asti kerrostalossa.
On arkipäivisin 8-9h yksin (2 kissaa kaverina).
Ei turhia hauku, ei ole ollut koskaan mikään räköttäjä.
Ei tee mitään tuhoja, ei ole koskaan edes pentuna tuhoja tehnyt.
Ei siis kärsi eroahdistuksesta.
On siis täysin koirakohtaista. Mikäli pennun vanhemmat ovat haukkuherkkiä, on aika
todennäköistä että myös pentu on. - Lapparipentu_1
Itse asiassa suomenlapinkoira ei käy ulkokoiraksi (kokopäiväisesti). Eihän kaikissa omakotitaloissakaan ole häkkiä koiralle, joten ne joutuvat olemaan yksin sisällä saman aikaa kuin kerrostaloissakin asuvat. Jos koirasi oli niin herkkä, niin tuskin se olisi viihtynyt yksin omakotitalossakaan. Myös noutajasi olisi voinut olla samanlainen tapaus. Koirat ovat yksilöitä.
Oma 6 kk vanha lapinkoirani (uros) viihtyy mainiosti kerrostalossa. Se ei hauku rappukäytävän ääniä, postinjakajaa tms. Muutenkin pentu haukkuu todella vähän, lähinnä unissaan ja joskus leikkiessään muiden koirien kanssa. Aluksi pentu haukkui melko paljon, mutta saimme karsittua sen pois. Pentu on todella energinen ja fiksu, mutta myös kovapäinen. Se on herkkusuu, joten koulutus on siinä mielessä ollut helppoa ja pentu oppii asiat todella nopeasti. Luonteeltaan se on myös todella ihmisrakas ja kiltti ja pitää myös kaikista muista koirista.
Tämän rotuisen koiran kanssa pitää olla valmis ulkoilemaan joka säässä. Itse halusin koiran pääasiassa lenkkikaveriksi, koska monet ihmiset eivät suostu mukaani, jos esim. on 20 astetta pakkasta. :) Lapinkoira kyllä suostuu. Lenkkeilyn lisäksi myös muuta aktivointia tarvitaan paljon. Lapinkoira on monipuolinen harrastuskoira ja sen kanssa voi harrastaa esim. agilityä.
Hinnasta sen verran, että se riippuu kasvattajasta. Omani maksoi 800 e. Olen käsittänyt, että hinta vaihtelee yleensä 700-900 e välillä. Ota rekisteröity pentu ja valitse kasvattaja huolella. Vaikka lapinkoirat ovat yleensä terveitä ja pitkäikäisiä, myös niille on alkanut tulla joitain sairauksia, esim. silmäsairauksia. jos pennun ottaa joltain, joka on vain päättänyt teettää pentuja omalla ja naapurin koiralla, niiden sukua ja terveyttä ei luultavasti ole tutkittu hyvin tarkasti. - Mitäpä sanoisi?
Lapparipentu_1 kirjoitti:
Itse asiassa suomenlapinkoira ei käy ulkokoiraksi (kokopäiväisesti). Eihän kaikissa omakotitaloissakaan ole häkkiä koiralle, joten ne joutuvat olemaan yksin sisällä saman aikaa kuin kerrostaloissakin asuvat. Jos koirasi oli niin herkkä, niin tuskin se olisi viihtynyt yksin omakotitalossakaan. Myös noutajasi olisi voinut olla samanlainen tapaus. Koirat ovat yksilöitä.
Oma 6 kk vanha lapinkoirani (uros) viihtyy mainiosti kerrostalossa. Se ei hauku rappukäytävän ääniä, postinjakajaa tms. Muutenkin pentu haukkuu todella vähän, lähinnä unissaan ja joskus leikkiessään muiden koirien kanssa. Aluksi pentu haukkui melko paljon, mutta saimme karsittua sen pois. Pentu on todella energinen ja fiksu, mutta myös kovapäinen. Se on herkkusuu, joten koulutus on siinä mielessä ollut helppoa ja pentu oppii asiat todella nopeasti. Luonteeltaan se on myös todella ihmisrakas ja kiltti ja pitää myös kaikista muista koirista.
Tämän rotuisen koiran kanssa pitää olla valmis ulkoilemaan joka säässä. Itse halusin koiran pääasiassa lenkkikaveriksi, koska monet ihmiset eivät suostu mukaani, jos esim. on 20 astetta pakkasta. :) Lapinkoira kyllä suostuu. Lenkkeilyn lisäksi myös muuta aktivointia tarvitaan paljon. Lapinkoira on monipuolinen harrastuskoira ja sen kanssa voi harrastaa esim. agilityä.
Hinnasta sen verran, että se riippuu kasvattajasta. Omani maksoi 800 e. Olen käsittänyt, että hinta vaihtelee yleensä 700-900 e välillä. Ota rekisteröity pentu ja valitse kasvattaja huolella. Vaikka lapinkoirat ovat yleensä terveitä ja pitkäikäisiä, myös niille on alkanut tulla joitain sairauksia, esim. silmäsairauksia. jos pennun ottaa joltain, joka on vain päättänyt teettää pentuja omalla ja naapurin koiralla, niiden sukua ja terveyttä ei luultavasti ole tutkittu hyvin tarkasti.Ei niitä kuule kaikki "kasvattaja-kasvattajatkaan" niin mieti niitä asioita ja tehdään vaikka millä, kunhan lisääntymiselimet löytyy. Jotain söpöä läheltä mitä sattuu saamaan ja jokin yksi kaksi hyvin myyvää pointtia, luonteen ei niin ole väliä, eikä sen mitä suvussa on. Jos sitä sattuu saamaan edes selville.
Yksi tutuhko tyyppi etsi kovasti urosta. Kävi ilmi, mikään hyvä tarjottu uros ei kelvannut, kun se uros piti saada kehä kolmosen sisältä. Se oli sitten ruoka-allerginen ja eroahdistuksinen ja ties mitä se uros: sen saamiseksi ei vain tarvinnut nähdä vaivaa, ja kyllähän ne aina kaupaksi menevät.
Se on aika raadollista, tämä homma. - Lapparipentu_1
Mitäpä sanoisi? kirjoitti:
Ei niitä kuule kaikki "kasvattaja-kasvattajatkaan" niin mieti niitä asioita ja tehdään vaikka millä, kunhan lisääntymiselimet löytyy. Jotain söpöä läheltä mitä sattuu saamaan ja jokin yksi kaksi hyvin myyvää pointtia, luonteen ei niin ole väliä, eikä sen mitä suvussa on. Jos sitä sattuu saamaan edes selville.
Yksi tutuhko tyyppi etsi kovasti urosta. Kävi ilmi, mikään hyvä tarjottu uros ei kelvannut, kun se uros piti saada kehä kolmosen sisältä. Se oli sitten ruoka-allerginen ja eroahdistuksinen ja ties mitä se uros: sen saamiseksi ei vain tarvinnut nähdä vaivaa, ja kyllähän ne aina kaupaksi menevät.
Se on aika raadollista, tämä homma.Kyllä minä ainakin yleisesti ottaen luotan ennemmin kasvattajiin kuin muihin pentujen myyjiin. Toki kasvattajissakin on poikkeuksia ja kirjoitinkin, että kasvattaja kannattaa valita huolella. Tässä voi jokainen käyttää järkeään (esim. miten usein kasvattajalta tulee pentueita, onko hän kiinnostunut millaiseen paikkaan pentu lähtee, voiko hänen luonaan vierailla jopa ennen pentujen syntymää, kertooko hän koiristaan mielellään ym).
Kasvattajat hyväksyttävät miettimänsä yhdistelmät jalostustoimikunnalla, joka tutkii esim. mahdollisuudet eri sairauksiin. Tuskinpa tavan matti meikäläinen osaa itse tutkia koirien sukuja näin tarkkaan. - Somebody Who Knows
Lapparipentu_1 kirjoitti:
Kyllä minä ainakin yleisesti ottaen luotan ennemmin kasvattajiin kuin muihin pentujen myyjiin. Toki kasvattajissakin on poikkeuksia ja kirjoitinkin, että kasvattaja kannattaa valita huolella. Tässä voi jokainen käyttää järkeään (esim. miten usein kasvattajalta tulee pentueita, onko hän kiinnostunut millaiseen paikkaan pentu lähtee, voiko hänen luonaan vierailla jopa ennen pentujen syntymää, kertooko hän koiristaan mielellään ym).
Kasvattajat hyväksyttävät miettimänsä yhdistelmät jalostustoimikunnalla, joka tutkii esim. mahdollisuudet eri sairauksiin. Tuskinpa tavan matti meikäläinen osaa itse tutkia koirien sukuja näin tarkkaan.Kuule, kun kasvattajia on kaikki, jotka pentueen teettävät. Ei se että joku maksaa kennelliitolle raha-arkkuihin 200 euroa typerästä kennelnimestä, siitä ihmisestä mitään Kasvattajaa isolla Koolla tee. Sen ehtona pääasiassa on viikonloppuna puolentoista päivän höpökurssin käyminen, ja siitä kaikki täysjärkiset jotka ei idiootteja, pääsevät läpi. Elleivät ole sinä ekana iltana dokanneet kovin rajusti siellä, missä se kurssi järkätään.
jalostustoimikunnassa käyttää ... pöh. Nekö ne siellä sitten tietääkin arvioida kenen pitäs ja millä teettää. Juu, Heidän ja heidän klikin ja kamujen ja heidän omien koirien kasvattajien ja heidän omien kasvattien käyttäjien kasvateilla.
Ei jalostustoimikunta kaikkea tiedä mitä riskejä on.
Hauska homma, kun eräs ex-jal tmk hlö oli eräälle ekakertalaiselle koiran, nartun omistajalle, joka pentuja alkoi teettää, väittänyt ettei siinä mitään riskiä ole kuin pikkasen kaihia. Juttelin nartunomistajan kanssa itse, koska olin kiinnostunut riskeistä huolimatta pentueesta. Ikäväkseni tämä ihminen oli ekaa koiraansa vasta pitävä, ja se sattui narttu. Kokonaista hurjat 2v koirakokemusta ja rotukokemusta omaava alkoi teetellä pentuja. Mistään ei tiennyt mitään. Saati noista sukujen riskeistä.
Minä viittinyt sille alkaa mitään kertoa. Olisin saanut vain kamalat vihat niskaani, kun olisi paljastunut kuka kertoi. Ne pennut sitäpaitsi syntyi jo, joten aika myöhäistä tehdä mitään.
Kivesvikariskiä, kaihiriskiä, epilepsiariskiä, nuoren iän syöpäriskiä, kilpirauhasen vajaatoimintariskiä, sairautta tuovan värin riskiä, jatkanko ....
Ja jalostusneuvojana aikansa toiminut eräs nuori kukkahattu ei ollut katsonut arvoiseksi viittoa tuota "kasvattajaa" kyselemään siltä aidolta jalostustoimikunnalta ja virallisilta neuvojilta virallisesti, tai koiransa kasvattajalta, isän ja emän kasvattajilta, tai edes siltä uroksen kasvattajalta, joka myös ex-jalostusneuvoja - varmasti tietävin koko joukosta!
Sen uroksen valitsi tälle yhdelle joku sen sisarusrotua harrastava kaveri ....
Yhden "sisarusrotuisen" yhdistelmän suunnittelu meni silleen, narttu oli sijoitusnarttu. Sillä piti pentuja ja kaunis hyvä hyväsukuinen koira. Kyselin pentueesta kasvattajalta. En tuntenut porukkaa sentin vertaa. Sain kuulla, nartusta pitää kysellä haltijalta jolla sijoituksessa. Ihmettelin koska tottahan kasvattajan pitää tietää sen nartun luonne, jota käyttää aikoo. Soittelin sitten sille toiselle ihmiselle. Hänen kertomansa oli hyvin pintapuolista, eikä osannut narttuaan mitenkään kuvailla. Itse ihmettelin todella, mutta olin muualta kuullut sen olevan tasokas. Sitten kuulin lisäksi, uroksen valinnan olikin suorittanut ei suinkaan pentueen kasvattaja, vaan tämä sijoituskoiran haltija!
Kasvattaja ollut koskaan edes nähnyt sitä urosta! Eikä toinenkaa osannut paljon mitään kertoa.
Tiesin toki että erittäin hyvää sukua, vanha, ja vanhanakin vielä terve sekä entuudestaan käyttämätön.
Ajattelin ottaa riskin ja katsoa jos siitä saisi mahdollisesti aikuisena johonkin soveltuuan.Jos ei, niin ei ....
Astutus olikin sitten hoidettu sillä metodilla, narttu uroksen luo ja ne oli päästetty pihalla valvomatta vapaaksi. Olivat löntystelleet matkoihinsa. Väki kahville. Kukaan ei tiedä, tekivätkö ne yhtään mitään siellä liiterin ja navetan takana. Tai kuka nartun kanssa teki tai ei.
Pentuja luonnollisesti ei - luultavasti onneksi.
Tällä tavalla niitä herrain suurten kasvattajien huolellisesti laadittuja ja mietittyjä, hienoin kriteerein, ihquja södepentuja tehdään. Myydään sitten muille.
Voisin kirjoittaa pienen kirjan näistä.
En ikinä enää arvota ketään minkään kennelnimen perusteella, ellen itse tiedä sen arvoiseksi kasvatustyön tulosten perusteella.
On se kiva että on vielä sinisilmäisiä naiveja ihmisiä, joilla on jotain luuloja olemassa ....
Voi, näitä hauskoja juttuja meinaan riittää. - Somebody who knows
Somebody Who Knows kirjoitti:
Kuule, kun kasvattajia on kaikki, jotka pentueen teettävät. Ei se että joku maksaa kennelliitolle raha-arkkuihin 200 euroa typerästä kennelnimestä, siitä ihmisestä mitään Kasvattajaa isolla Koolla tee. Sen ehtona pääasiassa on viikonloppuna puolentoista päivän höpökurssin käyminen, ja siitä kaikki täysjärkiset jotka ei idiootteja, pääsevät läpi. Elleivät ole sinä ekana iltana dokanneet kovin rajusti siellä, missä se kurssi järkätään.
jalostustoimikunnassa käyttää ... pöh. Nekö ne siellä sitten tietääkin arvioida kenen pitäs ja millä teettää. Juu, Heidän ja heidän klikin ja kamujen ja heidän omien koirien kasvattajien ja heidän omien kasvattien käyttäjien kasvateilla.
Ei jalostustoimikunta kaikkea tiedä mitä riskejä on.
Hauska homma, kun eräs ex-jal tmk hlö oli eräälle ekakertalaiselle koiran, nartun omistajalle, joka pentuja alkoi teettää, väittänyt ettei siinä mitään riskiä ole kuin pikkasen kaihia. Juttelin nartunomistajan kanssa itse, koska olin kiinnostunut riskeistä huolimatta pentueesta. Ikäväkseni tämä ihminen oli ekaa koiraansa vasta pitävä, ja se sattui narttu. Kokonaista hurjat 2v koirakokemusta ja rotukokemusta omaava alkoi teetellä pentuja. Mistään ei tiennyt mitään. Saati noista sukujen riskeistä.
Minä viittinyt sille alkaa mitään kertoa. Olisin saanut vain kamalat vihat niskaani, kun olisi paljastunut kuka kertoi. Ne pennut sitäpaitsi syntyi jo, joten aika myöhäistä tehdä mitään.
Kivesvikariskiä, kaihiriskiä, epilepsiariskiä, nuoren iän syöpäriskiä, kilpirauhasen vajaatoimintariskiä, sairautta tuovan värin riskiä, jatkanko ....
Ja jalostusneuvojana aikansa toiminut eräs nuori kukkahattu ei ollut katsonut arvoiseksi viittoa tuota "kasvattajaa" kyselemään siltä aidolta jalostustoimikunnalta ja virallisilta neuvojilta virallisesti, tai koiransa kasvattajalta, isän ja emän kasvattajilta, tai edes siltä uroksen kasvattajalta, joka myös ex-jalostusneuvoja - varmasti tietävin koko joukosta!
Sen uroksen valitsi tälle yhdelle joku sen sisarusrotua harrastava kaveri ....
Yhden "sisarusrotuisen" yhdistelmän suunnittelu meni silleen, narttu oli sijoitusnarttu. Sillä piti pentuja ja kaunis hyvä hyväsukuinen koira. Kyselin pentueesta kasvattajalta. En tuntenut porukkaa sentin vertaa. Sain kuulla, nartusta pitää kysellä haltijalta jolla sijoituksessa. Ihmettelin koska tottahan kasvattajan pitää tietää sen nartun luonne, jota käyttää aikoo. Soittelin sitten sille toiselle ihmiselle. Hänen kertomansa oli hyvin pintapuolista, eikä osannut narttuaan mitenkään kuvailla. Itse ihmettelin todella, mutta olin muualta kuullut sen olevan tasokas. Sitten kuulin lisäksi, uroksen valinnan olikin suorittanut ei suinkaan pentueen kasvattaja, vaan tämä sijoituskoiran haltija!
Kasvattaja ollut koskaan edes nähnyt sitä urosta! Eikä toinenkaa osannut paljon mitään kertoa.
Tiesin toki että erittäin hyvää sukua, vanha, ja vanhanakin vielä terve sekä entuudestaan käyttämätön.
Ajattelin ottaa riskin ja katsoa jos siitä saisi mahdollisesti aikuisena johonkin soveltuuan.Jos ei, niin ei ....
Astutus olikin sitten hoidettu sillä metodilla, narttu uroksen luo ja ne oli päästetty pihalla valvomatta vapaaksi. Olivat löntystelleet matkoihinsa. Väki kahville. Kukaan ei tiedä, tekivätkö ne yhtään mitään siellä liiterin ja navetan takana. Tai kuka nartun kanssa teki tai ei.
Pentuja luonnollisesti ei - luultavasti onneksi.
Tällä tavalla niitä herrain suurten kasvattajien huolellisesti laadittuja ja mietittyjä, hienoin kriteerein, ihquja södepentuja tehdään. Myydään sitten muille.
Voisin kirjoittaa pienen kirjan näistä.
En ikinä enää arvota ketään minkään kennelnimen perusteella, ellen itse tiedä sen arvoiseksi kasvatustyön tulosten perusteella.
On se kiva että on vielä sinisilmäisiä naiveja ihmisiä, joilla on jotain luuloja olemassa ....
Voi, näitä hauskoja juttuja meinaan riittää.JK:
Tämä on ihan tavanomaista, ihan normaalia. Sen mitä tiedän, joka rodussa, yleensä.
Ei siis jossain yhdessä tai kahdessa erityisessä, vaan missä vaan.
Ihmiset vain luulevat muuta, mutta se ei pidä paikkaansa:
luulo ei ole tiedon väärti. - Lapparipentu_1
Somebody Who Knows kirjoitti:
Kuule, kun kasvattajia on kaikki, jotka pentueen teettävät. Ei se että joku maksaa kennelliitolle raha-arkkuihin 200 euroa typerästä kennelnimestä, siitä ihmisestä mitään Kasvattajaa isolla Koolla tee. Sen ehtona pääasiassa on viikonloppuna puolentoista päivän höpökurssin käyminen, ja siitä kaikki täysjärkiset jotka ei idiootteja, pääsevät läpi. Elleivät ole sinä ekana iltana dokanneet kovin rajusti siellä, missä se kurssi järkätään.
jalostustoimikunnassa käyttää ... pöh. Nekö ne siellä sitten tietääkin arvioida kenen pitäs ja millä teettää. Juu, Heidän ja heidän klikin ja kamujen ja heidän omien koirien kasvattajien ja heidän omien kasvattien käyttäjien kasvateilla.
Ei jalostustoimikunta kaikkea tiedä mitä riskejä on.
Hauska homma, kun eräs ex-jal tmk hlö oli eräälle ekakertalaiselle koiran, nartun omistajalle, joka pentuja alkoi teettää, väittänyt ettei siinä mitään riskiä ole kuin pikkasen kaihia. Juttelin nartunomistajan kanssa itse, koska olin kiinnostunut riskeistä huolimatta pentueesta. Ikäväkseni tämä ihminen oli ekaa koiraansa vasta pitävä, ja se sattui narttu. Kokonaista hurjat 2v koirakokemusta ja rotukokemusta omaava alkoi teetellä pentuja. Mistään ei tiennyt mitään. Saati noista sukujen riskeistä.
Minä viittinyt sille alkaa mitään kertoa. Olisin saanut vain kamalat vihat niskaani, kun olisi paljastunut kuka kertoi. Ne pennut sitäpaitsi syntyi jo, joten aika myöhäistä tehdä mitään.
Kivesvikariskiä, kaihiriskiä, epilepsiariskiä, nuoren iän syöpäriskiä, kilpirauhasen vajaatoimintariskiä, sairautta tuovan värin riskiä, jatkanko ....
Ja jalostusneuvojana aikansa toiminut eräs nuori kukkahattu ei ollut katsonut arvoiseksi viittoa tuota "kasvattajaa" kyselemään siltä aidolta jalostustoimikunnalta ja virallisilta neuvojilta virallisesti, tai koiransa kasvattajalta, isän ja emän kasvattajilta, tai edes siltä uroksen kasvattajalta, joka myös ex-jalostusneuvoja - varmasti tietävin koko joukosta!
Sen uroksen valitsi tälle yhdelle joku sen sisarusrotua harrastava kaveri ....
Yhden "sisarusrotuisen" yhdistelmän suunnittelu meni silleen, narttu oli sijoitusnarttu. Sillä piti pentuja ja kaunis hyvä hyväsukuinen koira. Kyselin pentueesta kasvattajalta. En tuntenut porukkaa sentin vertaa. Sain kuulla, nartusta pitää kysellä haltijalta jolla sijoituksessa. Ihmettelin koska tottahan kasvattajan pitää tietää sen nartun luonne, jota käyttää aikoo. Soittelin sitten sille toiselle ihmiselle. Hänen kertomansa oli hyvin pintapuolista, eikä osannut narttuaan mitenkään kuvailla. Itse ihmettelin todella, mutta olin muualta kuullut sen olevan tasokas. Sitten kuulin lisäksi, uroksen valinnan olikin suorittanut ei suinkaan pentueen kasvattaja, vaan tämä sijoituskoiran haltija!
Kasvattaja ollut koskaan edes nähnyt sitä urosta! Eikä toinenkaa osannut paljon mitään kertoa.
Tiesin toki että erittäin hyvää sukua, vanha, ja vanhanakin vielä terve sekä entuudestaan käyttämätön.
Ajattelin ottaa riskin ja katsoa jos siitä saisi mahdollisesti aikuisena johonkin soveltuuan.Jos ei, niin ei ....
Astutus olikin sitten hoidettu sillä metodilla, narttu uroksen luo ja ne oli päästetty pihalla valvomatta vapaaksi. Olivat löntystelleet matkoihinsa. Väki kahville. Kukaan ei tiedä, tekivätkö ne yhtään mitään siellä liiterin ja navetan takana. Tai kuka nartun kanssa teki tai ei.
Pentuja luonnollisesti ei - luultavasti onneksi.
Tällä tavalla niitä herrain suurten kasvattajien huolellisesti laadittuja ja mietittyjä, hienoin kriteerein, ihquja södepentuja tehdään. Myydään sitten muille.
Voisin kirjoittaa pienen kirjan näistä.
En ikinä enää arvota ketään minkään kennelnimen perusteella, ellen itse tiedä sen arvoiseksi kasvatustyön tulosten perusteella.
On se kiva että on vielä sinisilmäisiä naiveja ihmisiä, joilla on jotain luuloja olemassa ....
Voi, näitä hauskoja juttuja meinaan riittää.Juuri tämän takia kirjoitin, että kasvattaja tulee valita HUOLELLA. Voi kasvattajissakin (kennelin pitäjissä) olla sellaisia ihmisiä, jotka eivät tiedä mistään mitään. Toisaalta taas joku matti meikäläinen voi joskus tietää enemmän. Kirjoitin, että YLEISESTI OTTAEN kasvattajat tietävät asioista enemmän. Käytin kasvattaja sanaa, koska se on ihan yleisesti käytetty sana "ammattimaisesta" pentujen teettäjästä, hoitajasta ja myyjästä. Hyvä kasvattaja on omistautunut kasvattamalleen rodulle ja tietää rodusta ja koirista yleensäkin paljon.
Otin oman pentuni hyvämaineiselta kasvattajalta, jonka luona vierailin etsiessäni sopivaa kenneliä. Kasvattaja kertoi koiristaan ja pentusuunnitelmista avoimesti. Hän oli myös kiinnostunut siitä, millaiseen paikkaan pentu tulee. Näin sekä emän että isän ennen kuin pentuja oli edes pistetty alulle. Pentujen synnyttyä vierailin useita kertoja katsomassa pentuja.
Esim. apulan palstalla on monesti ilmoituksia, joissa lukee, että soita niin sovitaan hinnasta ja pennun hakemisesta. Ihmiset siis ajavat katsomaan rekisteröimätöntä pentua ja ottavat sen mukaansa samalla reissulla. Lisäksi tiedän yhden tapauksen, jossa perheen tytär halusi teettää koirallaan pentuja, että saisi yhden pennun itselleen. Pentujen isäksi otettiin naapurissa ollut lapinkoirauros. Pennuille tuli myöhemmin kaihia, lonkkavikaa ym, koska niiden vanhempien taustoja ei oltu tutkittu kunnolla.
Minä otan pennun vastaisuudessakin tltä samalta, hyvältä kasvattajalta. Tee sinä niin kuin itse haluat. - lapikas rules
kaverini noutaja on kyllä järsinyt kaiken mahdollisen ja varastaa kaiken... omat lapparit 2kpl eivät ole kahta sukkaa lukuun ottamatta tuhonneet mitään. Mutta se on totta että niiden tarvitsee saada olla osa laumaa eli tarvitsevat huomiota ja tekemistä mutta se että ne ne olisi "ulkona aikaa viettävä" -yksinäänkö??? rotu niin paska puhetta ne ovat onnellisia jos ne saavat olla mukana seurana ja osana toimintaa...
- ida5
Kyllä lapin koiran voi ottaa kerrostaloon meinaa me asutaan kerostalossa ja se ei paljoo hauku !
- ...tehdä... tää on valmis j...
Suomenlapinkoira on iiiihana rotu. Itse haaveilin reilut 15 vuotta suomenlapinkoirasta, mutta ajattelin, että vasta sitten kun on oma talo ja piha; ja kannatti odottaa. Meidän vuoden ikäinen pikku-ukkomme ilmaisee iloisella haukulla ovella olijat, kotiutuvat naapurit tien toisella puolella, rullaluistelijat, lastenrattaat, kaiken, ihan sama kunhan liikkuvat! Koulutus auttaa juu, mutta aina ei ole paikalla kouluttamassa... Toisaalta kaikki lappalaiset eivät hauku, että millainen sitten sattuu kohdalle...
Haukusta huolimatta koira on ollut täydellinen: aina iloinen, kaikille ystävällinen, valmis harrastamaan mitä vaan (kunhan vauhtia riittää) ja se todella on älykäs koira, nopeaoppinen ja halukas oppimaan; miellyttämishalukkuudesta en tiedä, kun koen asian niin, että se haluaa oppia, ettei elämä käy tylsäksi... Kerrostaloonkin haukku ehkä sopeutuu, mutta ulkoilukertoja se varmasti vaatii sitten päivässä enemmän, kun on ulkonaviihtyvää lajia! Ja tosiaan sateet tai pikku myrskyt ei haittaa menoa yhtään, päinvastoin. Mitä kylmempi, sen parempi, mutta jos ei ole pakkasta niin sadekin kelpaa... :) - Lydia
Me asumme kerrostalossa ja hyvin on meillä mennyt. Oma koirani on hiljainen, vaikka pentuna olikin äänekäs. Se vaati asioita (ruokaa, ulospääsyä jne) haukkumalla, mutta huomioitta jättäminen auttoi tähän ongelmaan. Ilmeisesti vahtitaipumuksella on myös tekemistä haukkuherkkyisyyden kanssa. Oma lappalainen ei vahdi. Ainoastaan leikkiessä ja ulos päästessä se haukkuu.
Lappalaiset ovat mukavia harrastuskavereina, mutta kyllä energisyys on hyvin yksilökohtaista. Useimmiten nämä kyllä tulevat toimeen vähemmälläkin puuhalla, mutta kyllä niitä yksilöitä on, jotka purkavat energiansa kielettyihin asioihin paremman tekemisen puutteessa. Kyllä omakin haukku oli riiviö pentuna, aina kotiin meni miettien mitä se on keksinyt, mutta se ei koskaan mitään suuria tuhoja saanut aikaan.
Uskoisin, että selviätte hyvin lappalaisen kanssa. Se kyllä sopii ihan ensimmäiseksikin koiraksi. Sukupuolista sen verran, että urokset saattavat olla machoja ja itsepäisyyteen liitettynä, ei ole kovin mukava ominaisuus. Nartut ovat yleensä nöyriä ihmisiä kohtaan. Et maininnut kumpaa sukupuolta olette miettineet, mutta jos päädytte urokseen, suosittelen hyvään sosiaalistamiseen... varsinkin että pääsisi tapaamaan ystävällisiä muita uroksia.
Suosittelen kyllä valitsemaan kasvattajan huolella, sillä rotu on nykyään kovin yleinen, eikä se aina ole hyvä juttu. Hyvä kasvattaja kertoo avoimesti koiristaan ja mahdollista linjoissa esiintyvistä vioista.
Kannattaa tutustua Lappalaiskoirat ry sivuihin ja sieltä löytyy listaa kasvattajistakin. Tietysti paras olisi itse tutustua koiriin. Näyttelyissä yleensä pääsee näkemään useita eri yksilöitä, joten jos on mahdollisuus käydä näyttelyssä koiria katsomassa niin sinne vaan.
Onnea teille koiranhankintaan ja toivottavasti löydätte juuri teille sopivan koiran, mihin rotuun sitten päädyttekään :) - jami9486884685
olen itsekin hankkimassa koiraa joko suomenlapinkoiraa ja australianpaimenkoiraa.
oon kattonu netistä vähän niitä hintoja ja olen löytänyt suomenlapinkoiralle hinnan joka on keskustelu palstojen perusteella suunnilleen 450e-750e- Tiedoksi vain
Tuollaisella halvalla hintaa saa vain rekisteröimättömiä pentuja. Ihan normaali taksa on 900-1000 euroa, ihan perusnormaaleista pennuista.
- T.S k
suomenlapinkoira on hyvin tottelevainen ja ymmärtaa ihmistä kuin ihmistä. se tykkaa huomiosta ja hyvästä huolenpidosta.Ei hauku jos saa huomiota
- p.u.kuja
käy koiranäyttelyissä katsomassa haukku herkät rodut.ovat kyllä ihan puhtaasti suomalaisia rotuja.voi kyllä sen sanoa tässäkin.suomen pystykorva ja lapinkoira.
- haukkuuko?
p.u.kuja kirjoitti:
käy koiranäyttelyissä katsomassa haukku herkät rodut.ovat kyllä ihan puhtaasti suomalaisia rotuja.voi kyllä sen sanoa tässäkin.suomen pystykorva ja lapinkoira.
kyllä pystikset painivat ihan eri sarjassa lappareihin verrattuna :D
-ja moni muukin rotu mahtuu väliin kuten esim karhukoirakin... lapinkoirat eivät ole haukkuvia metsästyskoiria kuitenkaan...
- informaatiota
Hinta menee minun tietämissäni pentueissa 900 molemmin puolin.
400-500 hintaa pidetään rekisteröimättömillä pentueilla. - juupsis
Jokunen lappalainen mahtunut matkanvarrelle mukaan! Yksilölliset erot on huimat, valitettavasti muotirodun ongelmat tässäkin rodussa tulleet esiin. Paljon hermostuneita yksilöitä, ulkomuodon muuttumisesta puhumattakaan :/ kannattaa siis valita kasvattaja huolella ja keskustella kasvattajan kanssa teille sopivasta yksilöstä.
Mutta itse asiaan. Kerrostalossa menee, joten kuten. Osa kasvattajista ei myy kerrostaloon. Haukkuherkkiä ovat, osa, mutta pitkälti koulutuskysymys ja turhautunut koira haukkuu sitten muutenkin kuin hälytysmielessä. Kerrostaloasunnot ovat usein kovin lämpimiä, lapinkoiralla kun on paksu ja lämmin turkki!
Luonteissakin on kovasti eroa. Yleisesti älykäs ja osaa sitä älykkyyttään käyttää ;) kaikki lapinkoirat eivät ole hirmu sosiaalisia, vaikka usein näin annetaan ymmärtää. Sosiaalistaminen tärkeää! Varsinkin urokset saattavat olla kovapäisiä. Itsenäisiähän nuo tuppaavat olemaan (huom. alkuperäinen käyttö). Osalla on riistäviettiä, osalla ei. Uskon, että hyvinkin selviätte lapinkoiran kanssa, ei siitä vaarallista saa kovinkaan helposti, mutta hyvin äkkiä se keksii omaa tekemistä, hakee reviirinsä rajoja, osaa olla ilkikurinen (pilke silmäkulmassa) ja valitettavan usein näkee näitä pilalle hemmoteltuja yksilöitä: ärsyttäviä räkyttäjiä, nipistelijöitä ja hihnassa riehujia, kun ollaan otettu söpö karvaturri, pidetty sitä helppona rotuna eikä ole katsottu aiheelliseksi kouluttaa. Koulutettuna mitä mainioin, kuin ihmisen mieli!
Hinta on vuosien saatossa noussut huimasti. Ennen sai tuolla 400-500€, nykyään järjestäen 700-900€. - onnea...
Heippa! :)
Minulla olisi ihan käytännöllinen vinkki pennun hankkijalle...
Kannattaa aina ensinksi pentua valitessa kysyä kasvattajalta minkälainen pentu on, kasvattaja yleensä tietää parhaiten pennun luonteen kun hänen on tullut pentua katsottua jo jonkin aikaa. Toiseksi on tämmönen vinkki jolla saa katsottua pennun luonteen aika hyvin. Käännä pentu selälleen lattialle ja katso makaako se rauhallisena ja antaa silitellä vai lähteekö pentu heti kääntymään ja takaisin liikkeelle. Yleensä pentu joka jää makaamaan selälleen on rauhallisempi kuin pentu joka lähtee heti juoksentelemaan.
Meillä on parilla tutulla suomenlapinkoiria ja voin sanoa että ovat kaikki hyvin tuttavallisia ja iloisia, eivät ole rikkoneet mitään suureellista ja eivät kauheasti hauku vaikka kerrostalossa asuvatkin. Suosittelisin iloisesti suomelapinkoiraa.
Toivottavasti tästä oli apua... :) - nebupepu
Itsellä 8kk uros lapinkoira.On todella ihmisystävällinen ja helppo.Tulee kaikkien koirien ja ihmisten kanssa toimeen.Ei hauku juuri koskaan, saattaa mennä 2 kuukauttakin että kuulee sen haukkuvan.Tuhoja teki yksin ollessa hieman,mutta ne saatiin aisoihin luilla ja muilla aktivoivilla leluilla.
On todella oppivainen ja innokas puuhailemaan ihmisten kanssa.
Ahne ruoan suhteen, eli pitää kattoa mitä syöttää.
Omani on kova jahtaamaan ja "metsästämään" pikku luontokappaleita, joten en pidä vapaana muualla kuin koirapuistossa. - Mikä rotu?
Perheessämme on kissa kaksi lasta ja vanhemmat. Olemme ottamassa koiraa. Olemme ajatellut Novaskotinnoutajaa tai Lapin koiraa. Ja asumme rivi talossa. Mikä rotu olisi passeli?
- ida5
Siuna mie ottaisin lapinkoiran taino en menis sanomaa mutta kerrostalossa se ainankin viihtyy mutta en tiiä oikei miten se sitten kissojenkaa tulee toimeen .mutta karvaa siitä öähtee tykää lapsista ja pitää harjata noin 2 viikon välein tykää lenkeilysrä mutta ei kesällä.
- jiiiirouu
Mitä itsellä on kokemusta lapinkoirista, niin ovat todella ihmisrakkaita. Ovat jokseenkin "puupäisiä", eli tottelevat kun itselle sopii, esim nartuilla tämä on pahinta juoksujen aikaan. Mutta pääsääntöisesti jos on esim. herkkuja niin toimivat kyllä mallikkaasti. Meidän lapinkoirat ovat kovia "puhelemaan" eli lähinnä ynisevät jne. Haukkuvat silloin kun joku tulee kylään, mutta rauhoittuvat kun vieraat on moikattu. Todella suloisia kavereita, tykkäävät rapsutteluista ja tulevat hyvin toimeen toisten koirien kanssa.
- miiiiiiiiiiila
Voi hellanduudeli,
mekin ollaan tässä sisarusten kesken pihakoiraksi varmaan hankkimassa juuri tuota rotua, oisko kellään sanoa millanen hinta ois rekisteröidylle pennulle? Paljon rokotteet maksavat? Montako rokotetta tarvii?
Motivaatiota kyllä löytyy & aktiivisuutta, - ostopäätöksessä mukana 17- ja 16-vuotiaat veljekset ja minä (14.v) ja pikkusiskoni 13.v:-):-) Kokemusta koiran koulutuksesta on melko vähän, mutta eiköhän sitä harjaannu... :) Pihakoirien kanssa ollaan oltu paljon tekemisissä sukulaisten kennelillä, - lenkittämiseen riittää puhtia ja tykkäämme kaikki ulkoilmasta itsekin! - cassu_
Hei.. täällä kahden lapinkoiran omistaja ja tuossa kaksivuotta sitten hinnat pyörivät 750-950 välillä.. aika monessa paikassa oli 800 hinta.. ...
LAPINKOIRA EIIII OLE PIHAKOIRA EIKÄ NIMEN OMAAN TARHAKOIRA!" voii Juuudas.. ottakee tietoo rodusta kasvattajilta ja niiden sivuilta.. ennenkö lähette koiraa hankkimaan.. Ja rokotteet 12vk ja tehoste 16 vk iässä ja sitten vuoden välein..
Kaikki siis haukkuherkkyys ja luonne ovat niin yksilöllisiä.. Nauroin tuolla komenneteille että elkää hankkiko kerrostaloo.. Helsingissä tiedon olevan lapinkoiran kasvattajankin kerrostalossa.. Ei se sitä kato.. Itse asumme rivarissa ja oikein hyvin viihtyy,. ja toki maalla käymme juoksuttaa mökillä vapaana.. :) Meillä koirat on suhteellisen hiljaisia sisällä.. mutta ulkona paimentamaan innostuvat pikkulinnusta lähtien.. :)
Meille on tulossa myös pentuja.. 7.2 on laskettu aika jos tahdon lisää tietoa tulevasta pentueesta ja olet hankkimassa lapinkoiraa.. Tuleville pennuille etsitään sitoutuneita koteja, jotka ottavat koiran koko elämäksi. Ei hetken mielijohteesta tai kiertokoiraksi. Laita esittelyä sähköpostiini, jossa kerrot millaiseen paikkaan ja perheeseen koiraa ollaan ottamassa, aiemmat koira kokemukset ym ym.. Ja oletko miettinyt, että onko uros vaiko narttu juuri sinulle sopiva?(en siis tiedä vielä ennenkö syntyvät kumpika täältä on tulossa..
En ole vielä ottanut varauksia mutta sen tiedän että 6 tai 7 pentua on tulossa.. :) 1 on jäämässä itselle ja kolme mahdollista perhettä/kotia on löytynyt.. :) mutta valinnat kodeista teen vasta myöhemmässä vaiheessa..
[email protected] - hfjds<piojkogn
cassu_, onko tulossa näyttelylinjaisia vai paimensukuisia?
- cassu_
EMä suomenlapinkoira ja isä paimensukuinen lapinkoira
- Lappalaiskoira
ROTUESITTELY-SUOMENLAPINKOIRA.
Suomenlapinkoiran tyyppisiä koiria on ollut olemassa jo tuhansia vuosia.
Suomenlapinkoiran tyyppisiä koiria uskotaan olleen jo n. 7000 vuotta sitten. Suomenlapinkoiraa muistuttavia koiria on käytetty useiden vuosisatojen ajan porojen paimennus- ja vartiointitehtävissä, ja vielä nykyäänkin koiria on alkuperäisessä työssään.
Nykyiset suomenlapinkoirat polveutuvat lapinporokoirien ja suomenlapinkoirien yhteisistä kantavanhemmista sekä vanhakantaisista lapinkoirista. Näin saatiin aikaan rotu, joka rekisteröitiin lapinkoirana vuonna 1967. Vuonna 1993 rodun nimi muutettiin suomenlapinkoiraksi.
Suomenlapinkoira on jo vuosikaudet ollut kymmenen suosituimman koirarotumme joukossa. Vuonna 2008 pentuja rekisteröitiin 1365 kappaletta.
Suomenlapinkoiran suosio perustuu sen monipuolisuuteen sekä tasapainoiseen ja ystävälliseen luonteeseen. Suomenlapinkoira sopeutuu hyvin erilaisiin olosuhteisiin. Eräs suomenlapinkoiran omistaja on kuvannut osuvasti rotua: suomenlapinkoira on niin viisas, että osaa tekeytyä tyhmäksi.
Suomenlapinkoira on keskikokoinen, ja sen turkki on runsasta ja karheaa. Kaikki värit ovat sallittuja, tavallisimmat värit ovat musta/parkki joko merkein tai ilman, riistanvärinen, soopeli ja vehnä. Suomenlapinkoiralle on ominaista pehmeä ilme. Rotu on suhteellisen terve; perinnöllisiä sairauksia ovat silmäsairaudet, lonkkaniveldysplasia ja epilepsia.
Suomenlapinkoirat ovat suosittuja koti- ja perhekoiria, mutta myös monipuolisia harrastuskoiria. Niillä on meriittejä tottelevaisuuskokeista, agilitysta ja palveluskoirakokeista. suomenlapinkoiraa käytetään edelleen jonkin verran työkoirana Lapissa.- Lappalaiskoira
juu ja unohdin melkein :) Lappalais koiria myydään 500-n.1000 e. Riippuu tietysti keneltä ostaa ja suvusta. Itsekkin olen myynyt lapinkoiran pentuja, mutta kysynyt huolellisesti tulevalta omistajalta kaiken tarvittavan. Juuri nyt minulla itsellä on 5 lapin koiraa josta 2 on leikattuja uroksia (Roi,Cesar) ja 3 (kaksi on leikattu) narttua (Nappi,Vanilija ja Nami). Namille ja Cesarille on syntynyt ne 5 kappaletta pentuja. Tietysti tarkistin niiden suvun tarkasti. Ja miten kävikään? Pennut löysivät fantastisen kodin! Cesar ja Nami synnyttivät kolme narttua ja kaksi urosta. :)
- ida5
Suomenlapinkoira haukuu vähän tykää lapsista etityisesti ja maksaa noin 400 viiva 800 ja elää 15 vuotiaaksi asti (jos sillä ei ole mitään sairauksia) eikä sillä usein ole mitään sellaisia on yleensä musta, valkoinen tai musta alko vaalea. Mutta mukava koira välilä hassu ja tykää toisista koirista mutta ei kaikista koirista huom välillä ei totele ja haluaa huomi
ota jos haluat tietää lisää niinpä kannataa katsoa wikipediasta.- Anonyymi
..sehän haukkuu paljon.
- Anonyymi
Onko tietoa mitä maksaa pennut tällähetkellä?
Rekattu pitää tietysti olla.- Anonyymi
Hmm, halvimmat varmaan 1000€, kalleimmat 1350€.
- Anonyymi
Minulla on kaksi lappalaista kaveria, suomenlapinkoiria siis. Toinen kirjava (musta-ruskea-valkoinen) narttu. Ja toinen mustakeltainen uros. Nyt olen saanut nartulle ja urokselle pennut, joista jätän kaksi kotiin. (pentuja siis yhteensä on kahdeksan), lempeä, älykäs, kekseliäs, leikkisä, aktiivinen, villi, emo, ja villu, älykäs, aktiivinen, lempeä, leikkisä, isä. Pennut ovat jo viisiviikkoisia, mikä tarkoittaa sitä, että kohta on aika. Lenkeillä käydään 2h, ja Lapissamme sijaitseva mökki, tarjoaa paljon tilaa ja villeyttä noille, kahdelle. Joskus ollaan kojeiltu reen vetoa, onhan minulla jo neljä Lapinporokoiraakin. Ruoaksi käytetään kuivamuonaa, joskus kokeillaan uusia nappuloita, ja silloin tällöin myöskin luita. Pestään vuodessa muutamat kerrat, harjataan vaan tarvittaessa. Sisällä ovat suuremman osan päivästä, mutta niille on rakennettu uloskin jo aitaus. 8 koppia täyttyy kohta kokonaan, kunhan vaan saan nämä pennut sinne vielä mahtumaan :). Agilityä jälkeä, hakua ja suojelua ja tokoakin harrastetaan, ja, vaikka, mitä,..,
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3133566En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e831669- 431500
Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan561425En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o271290Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej471250Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(491212Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change61180Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka1821161- 261147