Miun Raamattuin on semmoinen merkillinen kirja ko se kertoo mulle et kaikki synnit on sovitettu ja et Jeesus itse otti ne kaikki päälleen ja samalla otti myös niitten rankaistuksenki niin ettei meijän sitäkään tarvihe kärsii jos niinkui Hänee me luottamuksemme asetamme. Myös miun Raamattuin kertoo et ne jotka jo Kristukses ovat ovat synnil kuolleit ja synti on heille kuollu, eli hyö eivät oo synnille olemas eikä synti oo heille olemas vaan armo ja anteeksantamus ja laist vappaus on heitin silmäin ees niikuin kirkas aamun koi.
Kas ku siin miun Raamatussain lukee et myö oltais niinkui myös laille kuolleit ja laki meille, tuo synnin ja kuoleman laki nimittäi ja siin sanotaan viel että siel mis ei lakii oo siel ei oo rikkomustakaa ja myös siin lukee et Kristukses jos myö ollahan ei syntii ole ja myö jotka hänes oomme myö häntä vaan katsellaan ja Hänen sovitustyön kautta myö toisiamme katselemme ja siinki myö nähhään sovitustyö, ei rikkomust. Kas ko miun Raamattuin on niin merkillinen et se sanoo Kristuksen kaikki synnit sovittaneen ei vain matin ja pirjon tai paulan tai pentin tai jättänt sovittamatta anselmin tai liisan, vaan jokaisen synnit Hää sovitti.
Eihän kaikki viel sitä uso mut ei se sitä tyhjäks tee, vaan vaikka kuinka yrittäis ihminen olla uskomati niin silti sovitustyö ei mihinkään katoa vaan se on totta senkin kohal joka ei uso.
Nyt kumminki työ ihan merkillisii haastatte tääl et se ja se synti on olemas ja se ja se synti on sovittamat ja näätte syntii siel ja tääl aivan kuin ei mitään sovitust edes olisi tapahtunutkaa.
Tai aivan ku työ Kristukses ollen ette Häntä katsoiskaan kuin Hää teille inhotus olisi vaan mielummin te syntilöit etsitte ja tongitte ja niis katseillanne piehtaroitte ja niitä eläviks ja sovittamattomiks yritätte saattaa ja niit esil pitää.
Siihenkö teijän Raamatut teittii kehoittaa maailman tuomareiks ja toiste syyttäjiks ja sormella osottelijoiks jotta itsenne paremmiksi luulisitte, vai miksi työ niissä peuhtaroitte.
Eikö teitin Raamatus ihan kehoiteta et jos näet lähimmäises rikkovan niin mene kammiohosi ja siellä rukoile hänen edestäns et Herra häntä armahtais ja kotiin ohjais pois harhateilt, nii etkö silloin tekis laupeutta ja anteeksiantavaisuutta lähimmäistäs kohtaan ja niin sinullekin laupeus ja anteeksi antamus suodaan.
Toisen oikaiseminen kun on seurakunnan sisäistä jos veljes tai sisares jatkuvasti rikkoo, niin silloin nuhtelu on paikallaan mut sekin kuuluu seurakunnas vanhemmil ei nuoril ja vasta kääntyneil koska se täytyy osata tehdä rakkaudes.
Eikö siis meiän tule enemmänkin julistaa sovitusta, anteeksiantamusta ja valtakunnan läsnäoloa kuin seisoa sormi ojossa syyttäjinä?
MIETTIKÄÄMMEPÄ NÄITÄ JA KORJATKAAMME TIEMME KULKU OIKEAAN SUUNTAAN KATSEEMME KRISTUKSEEN SUUNATTUNA EIKÄ MINNEKKÄÄN MUUALLE.
Kas ku siin miun Raamatussain lukee et myö oltais niinkui myös laille kuolleit ja laki meille, tuo synnin ja kuoleman laki nimittäi ja siin sanotaan viel että siel mis ei lakii oo siel ei oo rikkomustakaa ja myös siin lukee et Kristukses jos myö ollahan ei syntii ole ja myö jotka hänes oomme myö häntä vaan katsellaan ja Hänen sovitustyön kautta myö toisiamme katselemme ja siinki myö nähhään sovitustyö, ei rikkomust. Kas ko miun Raamattuin on niin merkillinen et se sanoo Kristuksen kaikki synnit sovittaneen ei vain matin ja pirjon tai paulan tai pentin tai jättänt sovittamatta anselmin tai liisan, vaan jokaisen synnit Hää sovitti.
Eihän kaikki viel sitä uso mut ei se sitä tyhjäks tee, vaan vaikka kuinka yrittäis ihminen olla uskomati niin silti sovitustyö ei mihinkään katoa vaan se on totta senkin kohal joka ei uso.
Nyt kumminki työ ihan merkillisii haastatte tääl et se ja se synti on olemas ja se ja se synti on sovittamat ja näätte syntii siel ja tääl aivan kuin ei mitään sovitust edes olisi tapahtunutkaa.
Tai aivan ku työ Kristukses ollen ette Häntä katsoiskaan kuin Hää teille inhotus olisi vaan mielummin te syntilöit etsitte ja tongitte ja niis katseillanne piehtaroitte ja niitä eläviks ja sovittamattomiks yritätte saattaa ja niit esil pitää.
Siihenkö teijän Raamatut teittii kehoittaa maailman tuomareiks ja toiste syyttäjiks ja sormella osottelijoiks jotta itsenne paremmiksi luulisitte, vai miksi työ niissä peuhtaroitte.
Eikö teitin Raamatus ihan kehoiteta et jos näet lähimmäises rikkovan niin mene kammiohosi ja siellä rukoile hänen edestäns et Herra häntä armahtais ja kotiin ohjais pois harhateilt, nii etkö silloin tekis laupeutta ja anteeksiantavaisuutta lähimmäistäs kohtaan ja niin sinullekin laupeus ja anteeksi antamus suodaan.
Toisen oikaiseminen kun on seurakunnan sisäistä jos veljes tai sisares jatkuvasti rikkoo, niin silloin nuhtelu on paikallaan mut sekin kuuluu seurakunnas vanhemmil ei nuoril ja vasta kääntyneil koska se täytyy osata tehdä rakkaudes.
Eikö siis meiän tule enemmänkin julistaa sovitusta, anteeksiantamusta ja valtakunnan läsnäoloa kuin seisoa sormi ojossa syyttäjinä?
MIETTIKÄÄMMEPÄ NÄITÄ JA KORJATKAAMME TIEMME KULKU OIKEAAN SUUNTAAN KATSEEMME KRISTUKSEEN SUUNATTUNA EIKÄ MINNEKKÄÄN MUUALLE.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuuleha sie yhe raamatu mies!
Miul o iha samanlaine Raamattu ko siulkii. Mie ko kävin tuol Harjavallas viime viikonloppun Evankeliumiyhdistykse vuosjuhlas, ni siel tuli hyvin selväst esile semmone asia, et meijät on kaik pelastettu ja kaikkien synnit on sovitettu, iha niiko sie sanoit.
Sit siel tehtii selväks, et meijä teot ei merkitse mittää, ainoastaa Kristukse teko, ristin kuolema on se varsinaine teko. Siihe jos uskotaa, ni pelastuttaa. Kaste on se sinetti, mil meijät merkitää ja on jo merkitty Taivaa kansalaisiks. Myö ollaa syntisii, mut Kristuksee uskovin vanhurskaita (eli Jumalalle kelpaavii). Meijä äiti sano, et "Jeesuksen kuolo ja kasteeni kallis, niissä mä kurja oon Taivaaseen valmis."