HITLERIN SAKSA LOPETTI

Mutta mutta, tässä muutama mutta.

HEIKKI Ylikangas ei peilaa näkemyksiään ollenkaan OMAN rintamatilanteemme huomioon ottamalla. Hän ei valota mitenkään Stalinin Suomen rintamalle tuomien uusien joukkojen valtavaa määrää, joilla puna-armeija puhkaisi Mannerheim linjan ja joilla joukoillaan oli jo pääsemässä Suomen kantatieverkostoon käsiksi Viipurinlahdella.

Samoin Äyräpäässä voimamme olivat jo kuihtumassa aivan olemattomiin ja Taipaleen lohko olisi kohta jäänyt mottiin. Eikä tuolloin maaliskuussa Kollaanjoellakaan ollut yhtään helpompaa.

Mutta, Stalin suostui tuossa ylivoimatilanteessaan rauhaan ja vain siksi että Suomi pyyti sitä.
Ettei nyt kukaan vaan käsitä väärin olen sitä mieltä että pyyntö oli oikea, mutta ihmettelen tulkintoja jotka pitävät Suomea tilanteen herrana tuossa tilanteessa, ja tilanteen herra pyyti rauhaa ja sai mitä pyyti ja Stalin vain jostain syystä suostui.

Miksi Stalin suostui tuohon Göringin neuvomaan rauhaan, tämä puoli ei ainakaan minulle ole avautunut.

Miksi Ylikangas antaa ymmärtää tulkinnallaan Suomella olleen sellaiset valtit käsissään suhteessa Staliniin, joilla olisi voinut pyytää rauhaa tai jatkaa sotaa? Stalinillahan ne valtit olivat käsissään vai olivatko, olivatko ne hänen valtit luisuneet Hitlerin käsiin kun kaappasi Bessarabian jolloin Hitler käänsi kelkkansa Suomen kysymyksessä?

Suomen rintamien murtuminen olisi tapahtunut varmasti parissa viikossa ja länsiliiton joukot olivat vasta lähtövalmiudessa.

Ranskalaisten laivasto-osasto odotti komentoa matkalle Norjan rannikolle, kunnes heille tuli tieto Suomen tekemästä rauhasta.
Samoin Maikopin ja Bakun öljylähteitä olisi alettu pommittamaan joista lähteistä NL toimitti Saksalle sen tarvitseman öljyn baktissa sovituin ehdoin.

Miksi tuollainen yksinkertainen neuvo Göringin sitä käyttäessään, johti aivan uskomattomaan tulokseen, josta hänet toki palkittiin korkealla suomalaisella ansiomerkillä.

Kyllä nyt pitäisi tulla ihmettelyni perusteet selväksi.

Pussinperä kirjoitti:

Mutta mutta, tässä muutama mutta.

HEIKKI Ylikangas ei peilaa näkemyksiään ollenkaan OMAN rintamatilanteemme huomioon ottamalla. Hän ei valota mitenkään Stalinin Suomen rintamalle tuomien uusien joukkojen valtavaa määrää, joilla puna-armeija puhkaisi Mannerheim linjan ja joilla joukoillaan oli jo pääsemässä Suomen kantatieverkostoon käsiksi Viipurinlahdella.

Samoin Äyräpäässä voimamme olivat jo kuihtumassa aivan olemattomiin ja Taipaleen lohko olisi kohta jäänyt mottiin. Eikä tuolloin maaliskuussa Kollaanjoellakaan ollut yhtään helpompaa.

Mutta, Stalin suostui tuossa ylivoimatilanteessaan rauhaan ja vain siksi että Suomi pyyti sitä.
Ettei nyt kukaan vaan käsitä väärin olen sitä mieltä että pyyntö oli oikea, mutta ihmettelen tulkintoja jotka pitävät Suomea tilanteen herrana tuossa tilanteessa, ja tilanteen herra pyyti rauhaa ja sai mitä pyyti ja Stalin vain jostain syystä suostui.

Miksi Stalin suostui tuohon Göringin neuvomaan rauhaan, tämä puoli ei ainakaan minulle ole avautunut.

Miksi Ylikangas antaa ymmärtää tulkinnallaan Suomella olleen sellaiset valtit käsissään suhteessa Staliniin, joilla olisi voinut pyytää rauhaa tai jatkaa sotaa? Stalinillahan ne valtit olivat käsissään vai olivatko, olivatko ne hänen valtit luisuneet Hitlerin käsiin kun kaappasi Bessarabian jolloin Hitler käänsi kelkkansa Suomen kysymyksessä?

Suomen rintamien murtuminen olisi tapahtunut varmasti parissa viikossa ja länsiliiton joukot olivat vasta lähtövalmiudessa.

Ranskalaisten laivasto-osasto odotti komentoa matkalle Norjan rannikolle, kunnes heille tuli tieto Suomen tekemästä rauhasta.
Samoin Maikopin ja Bakun öljylähteitä olisi alettu pommittamaan joista lähteistä NL toimitti Saksalle sen tarvitseman öljyn baktissa sovituin ehdoin.

Miksi tuollainen yksinkertainen neuvo Göringin sitä käyttäessään, johti aivan uskomattomaan tulokseen, josta hänet toki palkittiin korkealla suomalaisella ansiomerkillä.

Kyllä nyt pitäisi tulla ihmettelyni perusteet selväksi.

..sanois virkamies kun asiakas kysyy aivan selvää pientä asiaa, pannaas komiteaan tuo assii.

Eeh ei nyssentään.

"HEIKKI Ylikangas ei peilaa näkemyksiään ollenkaan OMAN rintamatilanteemme huomioon ottamalla. Hän ei valota mitenkään Stalinin Suomen rintamalle tuomien uusien joukkojen valtavaa määrää, joilla puna-armeija puhkaisi Mannerheim linjan ja joilla joukoillaan oli jo pääsemässä Suomen kantatieverkostoon käsiksi Viipurinlahdella."

--Ylikangas muistaakseni kritisoi Lasse Laaksosta samaisesta asiasta mutta vain toisinpäin : Laaksonen ei ota huomioon lainkaan poliittista tilannetta.

Venäläisten ylin sodan johto oli tehnyt johtopäätöksensä korkeimman sotaneuvoston istunnossa 7.1.-40 huonosti menneestä Suomen sodasta. Olivat päättäneet saada sodan loppumaan nopeasti. No puhuvat siitä kelirikosta tuossa yhteydessä. Puna-armeijan prestigen vuoksi oli läpimurto saatava aikaan tärkeimmällä rintamalla eli juuri tuolla Kannaksella. Johtoon täällä tuli venäläisten tärkeimmän rintaman Ukrainan komentaja Timosenko , joka suostui kuulemma johtamaan läpimurron sillä ehdolla ettei häntä myöhemmin syytetä tappioista. Näin Aarnion mukaan olisi päätetty tuolla sotaneuvoston istunnossa...

Että semmmonen päätös - joka oli jos ei muuta niin ainakin merkki siitä että Stalinin tavoitteet olivat muuttuneet tuolloin. Tästähän saimme merkin sitten tännekin kun tuo Kuusinen heivattiin pois päiväjärjestyksestä ja rauhanteon esteenä olemasta...

Nyttemmin tiedetään se tosiasia että venäläisten painostus olikin onnistua viimesen päälle - vaaraan tulikin sitten koko Suomi, eikä enää tuo karjalan kannas. Venäläiset eivät sitä välttämättä kuitenkaan itse tuolloin tienneet...? Siellä oli kuitenkin jo otettu huomioon se ikävä tosiasia kuinka sitkeää on suomalaisten vastarinta joka SAATTAISI pitkittää tätä kamppailua aivan suhteettomasti. Stalinin oli jo poliittisista syistä pidettävä armeijansa käyttövalmiina muillakin suunnilla - kuin pelkästään täällä Suomen metsissä...

"Samoin Äyräpäässä voimamme olivat jo kuihtumassa aivan olemattomiin ja Taipaleen lohko olisi kohta jäänyt mottiin. Eikä tuolloin maaliskuussa Kollaanjoellakaan ollut yhtään helpompaa."

--suomalaisten kannalta tilanne oli tosiaankin toivoton jo tuolloin. Ehkä se tosiasia ei ollut yhtä selvä tuolla rajan toisella puolella. Tuossa kuitenkin voimasuhteet Kollaalla sodan päättyessä, niin siitäkin saa jonkinlaisen kuvan missä mentiin ja kuinka hiuskarvan varassa kaikki oli tuolloin:


voimasuhteita kollaalla 13.3.1940
               suomi         NL
jalkaväkipataljoonat         14         39
tiedotuspataljoonat          2          5
patteristoja             2         25
hiihtoeskadroonia          -         55
ratsuväkieskadroonia          -         20
panssaripataljoonia          -          5


--että olihan se ylivoima tuota loppua kohti aivan musertava. Eipä tuossa paljoa tarvitse ainakaan suomalaisten rauhantahtoa ihmetellä.

"Mutta, Stalin suostui tuossa ylivoimatilanteessaan rauhaan ja vain siksi että Suomi pyyti sitä.
Ettei nyt kukaan vaan käsitä väärin olen sitä mieltä että pyyntö oli oikea, mutta ihmettelen tulkintoja jotka pitävät Suomea tilanteen herrana tuossa tilanteessa, ja tilanteen herra pyyti rauhaa ja sai mitä pyyti ja Stalin vain jostain syystä suostui. "

--johtuen varmasti joukosta mitä erilaisimpiä syitä tuskin minkään yksittäisen syyn tähden. Muutamia mainitakseni : suomalaisten pitkittynyt ja ikävän sitkeä vastarinta, länsikortin OLEMASSAOLO, Stalinin omat tavoitteiden muutokset tällä meidän lohkollamme ; siellä alettiin tyytyä sotilaallisiin minimitavoitteisiin., suursodan tilanne joka oli sellainen että Stalin oli jumissa täysin toisarvoisella rintamalla kun varsinainen saksalaisten ja länsivaltojen koitos oli vielä alkanutkaan...onhan noita.

Lisäksi sitten se tosiasia että Stalin oli valmis rauhanneuvotteluihin jo tuolloin tammikuun lopulla , luopuessaan Kuusisen hallituksen muodostamasta tulpasta . Tuo oli se varsinainen merkki Stalinin tavoitteiden muutoksesta ja todella suuren luokan poliittinen voitto suomalaisille.

"Miksi Stalin suostui tuohon Göringin neuvomaan rauhaan, tämä puoli ei ainakaan minulle ole avautunut."

--katsohan edellä mainittuja seikkoja ja lisäksi sitten se että ehkä siellä Kremlissä ei ollut yhtä tarkkoja tietoja suomalaisten kuolemanvakavasta tilanteesta. Olihan kenraali Lingkin vienyt vielä tammikuussa Mannerheimin terveiset liittoutuneiden sotaneuvostolle että täällä pärjätään varsin mainiosti vielä ainakin toukokuulle, ennekuin edes tarvitaan apujoukkoja...


"Miksi Ylikangas antaa ymmärtää tulkinnallaan Suomella olleen sellaiset valtit käsissään suhteessa Staliniin, joilla olisi voinut pyytää rauhaa tai jatkaa sotaa? Stalinillahan ne valtit olivat käsissään vai olivatko, olivatko ne hänen valtit luisuneet Hitlerin käsiin kun kaappasi Bessarabian jolloin Hitler käänsi kelkkansa Suomen kysymyksessä?"

-Ylikangas ilmeisesti olettaa samaa kuin minäkin eli Stalin oli ilmaissut valmiutensa rauhanneuvotteluihin jo tuolloin tammikuun lopulla. Eikös se ollut kuitenkin niin että tuo Bessarabia oli sitten vuorossa vasta tämän Suomen jälkeen, ei suinkaan ennen tätä opetaatiota? Tuo saattoi olla myös yksi syy tuohon Stalinin kiireisiin poistua hetkeksi tältä näyttämöltä. Tuo kiire Balkanille - venäläisille kiinnostavampaan suuntaan.

"Suomen rintamien murtuminen olisi tapahtunut varmasti parissa viikossa ja länsiliiton joukot olivat vasta lähtövalmiudessa."

-tuo ei välttämättä ollut todellakaan tiedossa Kremlissä tuolloin, mutta heillä oli karvaasti tietoon saatettuna tieto että KAHDEN VIIKON SOTA OLI MUUTTUNUT USEAMMANKIN KUUKAUDEN SODAKSI JA SAATTAISI PITKITTYÄ ARVAAMATTOMASTI. Miksipä riskeerata enempää tuolloin? Stalininhan ei tarvinnut kuin antaa jonkun kielitaitoisen lukea ranskalaisia lehtiä niin siellähän niitä oli tietoja länsivaltojen joukkojen nopeasta lähtövalmiudesta.

"Ranskalaisten laivasto-osasto odotti komentoa matkalle Norjan rannikolle, kunnes heille tuli tieto Suomen tekemästä rauhasta.
Samoin Maikopin ja Bakun öljylähteitä olisi alettu pommittamaan joista lähteistä NL toimitti Saksalle sen tarvitseman öljyn baktissa sovituin ehdoin."

--no JOS kerran noin oli niin siinähän sitä jo tulee kummasti rauhankyyhkyselle tilaa lennellä Kremlin muurien sisäpuolellakin?

"Miksi tuollainen yksinkertainen neuvo Göringin sitä käyttäessään, johti aivan uskomattomaan tulokseen, josta hänet toki palkittiin korkealla suomalaisella ansiomerkillä."

-Göring neuvonsa antoi ja siitä on selvät muistitiedot olemassa. Uskoisin kuitenkin että tuo neuvo oli sitten vain yhtenä rikkana koko tässä suuressa rokkakasassa - ei mitenkään ratkaisevana tekijänä , mutta mukana kuitenkin osasena siinä missä muutkin tekijät.

Göringin mieltymys erilaisiin kunniamerkkeihin ja kuulemma etenkin suomalaisiin oli varsin hyvin tiedossa täällä meillä - aikalaistietojen mukaan.

leiriläinen kirjoitti:

..sanois virkamies kun asiakas kysyy aivan selvää pientä asiaa, pannaas komiteaan tuo assii.

Eeh ei nyssentään.

"HEIKKI Ylikangas ei peilaa näkemyksiään ollenkaan OMAN rintamatilanteemme huomioon ottamalla. Hän ei valota mitenkään Stalinin Suomen rintamalle tuomien uusien joukkojen valtavaa määrää, joilla puna-armeija puhkaisi Mannerheim linjan ja joilla joukoillaan oli jo pääsemässä Suomen kantatieverkostoon käsiksi Viipurinlahdella."

--Ylikangas muistaakseni kritisoi Lasse Laaksosta samaisesta asiasta mutta vain toisinpäin : Laaksonen ei ota huomioon lainkaan poliittista tilannetta.

Venäläisten ylin sodan johto oli tehnyt johtopäätöksensä korkeimman sotaneuvoston istunnossa 7.1.-40 huonosti menneestä Suomen sodasta. Olivat päättäneet saada sodan loppumaan nopeasti. No puhuvat siitä kelirikosta tuossa yhteydessä. Puna-armeijan prestigen vuoksi oli läpimurto saatava aikaan tärkeimmällä rintamalla eli juuri tuolla Kannaksella. Johtoon täällä tuli venäläisten tärkeimmän rintaman Ukrainan komentaja Timosenko , joka suostui kuulemma johtamaan läpimurron sillä ehdolla ettei häntä myöhemmin syytetä tappioista. Näin Aarnion mukaan olisi päätetty tuolla sotaneuvoston istunnossa...

Että semmmonen päätös - joka oli jos ei muuta niin ainakin merkki siitä että Stalinin tavoitteet olivat muuttuneet tuolloin. Tästähän saimme merkin sitten tännekin kun tuo Kuusinen heivattiin pois päiväjärjestyksestä ja rauhanteon esteenä olemasta...

Nyttemmin tiedetään se tosiasia että venäläisten painostus olikin onnistua viimesen päälle - vaaraan tulikin sitten koko Suomi, eikä enää tuo karjalan kannas. Venäläiset eivät sitä välttämättä kuitenkaan itse tuolloin tienneet...? Siellä oli kuitenkin jo otettu huomioon se ikävä tosiasia kuinka sitkeää on suomalaisten vastarinta joka SAATTAISI pitkittää tätä kamppailua aivan suhteettomasti. Stalinin oli jo poliittisista syistä pidettävä armeijansa käyttövalmiina muillakin suunnilla - kuin pelkästään täällä Suomen metsissä...

"Samoin Äyräpäässä voimamme olivat jo kuihtumassa aivan olemattomiin ja Taipaleen lohko olisi kohta jäänyt mottiin. Eikä tuolloin maaliskuussa Kollaanjoellakaan ollut yhtään helpompaa."

--suomalaisten kannalta tilanne oli tosiaankin toivoton jo tuolloin. Ehkä se tosiasia ei ollut yhtä selvä tuolla rajan toisella puolella. Tuossa kuitenkin voimasuhteet Kollaalla sodan päättyessä, niin siitäkin saa jonkinlaisen kuvan missä mentiin ja kuinka hiuskarvan varassa kaikki oli tuolloin:


voimasuhteita kollaalla 13.3.1940
               suomi         NL
jalkaväkipataljoonat         14         39
tiedotuspataljoonat          2          5
patteristoja             2         25
hiihtoeskadroonia          -         55
ratsuväkieskadroonia          -         20
panssaripataljoonia          -          5


--että olihan se ylivoima tuota loppua kohti aivan musertava. Eipä tuossa paljoa tarvitse ainakaan suomalaisten rauhantahtoa ihmetellä.

"Mutta, Stalin suostui tuossa ylivoimatilanteessaan rauhaan ja vain siksi että Suomi pyyti sitä.
Ettei nyt kukaan vaan käsitä väärin olen sitä mieltä että pyyntö oli oikea, mutta ihmettelen tulkintoja jotka pitävät Suomea tilanteen herrana tuossa tilanteessa, ja tilanteen herra pyyti rauhaa ja sai mitä pyyti ja Stalin vain jostain syystä suostui. "

--johtuen varmasti joukosta mitä erilaisimpiä syitä tuskin minkään yksittäisen syyn tähden. Muutamia mainitakseni : suomalaisten pitkittynyt ja ikävän sitkeä vastarinta, länsikortin OLEMASSAOLO, Stalinin omat tavoitteiden muutokset tällä meidän lohkollamme ; siellä alettiin tyytyä sotilaallisiin minimitavoitteisiin., suursodan tilanne joka oli sellainen että Stalin oli jumissa täysin toisarvoisella rintamalla kun varsinainen saksalaisten ja länsivaltojen koitos oli vielä alkanutkaan...onhan noita.

Lisäksi sitten se tosiasia että Stalin oli valmis rauhanneuvotteluihin jo tuolloin tammikuun lopulla , luopuessaan Kuusisen hallituksen muodostamasta tulpasta . Tuo oli se varsinainen merkki Stalinin tavoitteiden muutoksesta ja todella suuren luokan poliittinen voitto suomalaisille.

"Miksi Stalin suostui tuohon Göringin neuvomaan rauhaan, tämä puoli ei ainakaan minulle ole avautunut."

--katsohan edellä mainittuja seikkoja ja lisäksi sitten se että ehkä siellä Kremlissä ei ollut yhtä tarkkoja tietoja suomalaisten kuolemanvakavasta tilanteesta. Olihan kenraali Lingkin vienyt vielä tammikuussa Mannerheimin terveiset liittoutuneiden sotaneuvostolle että täällä pärjätään varsin mainiosti vielä ainakin toukokuulle, ennekuin edes tarvitaan apujoukkoja...


"Miksi Ylikangas antaa ymmärtää tulkinnallaan Suomella olleen sellaiset valtit käsissään suhteessa Staliniin, joilla olisi voinut pyytää rauhaa tai jatkaa sotaa? Stalinillahan ne valtit olivat käsissään vai olivatko, olivatko ne hänen valtit luisuneet Hitlerin käsiin kun kaappasi Bessarabian jolloin Hitler käänsi kelkkansa Suomen kysymyksessä?"

-Ylikangas ilmeisesti olettaa samaa kuin minäkin eli Stalin oli ilmaissut valmiutensa rauhanneuvotteluihin jo tuolloin tammikuun lopulla. Eikös se ollut kuitenkin niin että tuo Bessarabia oli sitten vuorossa vasta tämän Suomen jälkeen, ei suinkaan ennen tätä opetaatiota? Tuo saattoi olla myös yksi syy tuohon Stalinin kiireisiin poistua hetkeksi tältä näyttämöltä. Tuo kiire Balkanille - venäläisille kiinnostavampaan suuntaan.

"Suomen rintamien murtuminen olisi tapahtunut varmasti parissa viikossa ja länsiliiton joukot olivat vasta lähtövalmiudessa."

-tuo ei välttämättä ollut todellakaan tiedossa Kremlissä tuolloin, mutta heillä oli karvaasti tietoon saatettuna tieto että KAHDEN VIIKON SOTA OLI MUUTTUNUT USEAMMANKIN KUUKAUDEN SODAKSI JA SAATTAISI PITKITTYÄ ARVAAMATTOMASTI. Miksipä riskeerata enempää tuolloin? Stalininhan ei tarvinnut kuin antaa jonkun kielitaitoisen lukea ranskalaisia lehtiä niin siellähän niitä oli tietoja länsivaltojen joukkojen nopeasta lähtövalmiudesta.

"Ranskalaisten laivasto-osasto odotti komentoa matkalle Norjan rannikolle, kunnes heille tuli tieto Suomen tekemästä rauhasta.
Samoin Maikopin ja Bakun öljylähteitä olisi alettu pommittamaan joista lähteistä NL toimitti Saksalle sen tarvitseman öljyn baktissa sovituin ehdoin."

--no JOS kerran noin oli niin siinähän sitä jo tulee kummasti rauhankyyhkyselle tilaa lennellä Kremlin muurien sisäpuolellakin?

"Miksi tuollainen yksinkertainen neuvo Göringin sitä käyttäessään, johti aivan uskomattomaan tulokseen, josta hänet toki palkittiin korkealla suomalaisella ansiomerkillä."

-Göring neuvonsa antoi ja siitä on selvät muistitiedot olemassa. Uskoisin kuitenkin että tuo neuvo oli sitten vain yhtenä rikkana koko tässä suuressa rokkakasassa - ei mitenkään ratkaisevana tekijänä , mutta mukana kuitenkin osasena siinä missä muutkin tekijät.

Göringin mieltymys erilaisiin kunniamerkkeihin ja kuulemma etenkin suomalaisiin oli varsin hyvin tiedossa täällä meillä - aikalaistietojen mukaan.

keskusteluun..

Harmi, että niitä aikaisempia ketjuja on poistettu, koska tätä keskustelua on kiva seurata ja ei tässä minustakaan ole mitään sellaista, joka nyt rikkoisi erityisesti näitä pelisääntöjä..

Joka tapauksessa kiinnitin huomiota siihen, että noissa pohdinnoissanne ette ota ollenkaan huomioon Euroopassa riehuvaa suurvaltapoliittista sekamelskaa. Eli suunnitteliko Stalin jo tuolloin hyökkäystä Saksan selustaan vai ei? Minusta tämä on ainakin ratkaisevan tärkeä kysymys myös tässä meidän talvisodassamme. Vai pelkäsikö Stalin Saksan hyökkäystä niin kuin on tälläkin palstalla spekuloitu? Yhtälailla vaikuttaa suoraan tämän rintaman liikkeisiin.

Minäpä vähän spekuloin asialla..

Suoraan en usko Stalinin pelänneen Saksan hyökkäystä. Saksahan olisi tuolloin joutunut kahden rintaman sotaan. Lisäksi Venäjällä oli sotilaiden ja kaluston määrässä huomattava ylivoima.

Itse uskon, että Stalin suunnitteli offensiivia länteen. Tällöin tuo toiminta myös Suomen rintamalla olisi huomattavasti ymmärrettävämpi. Stalinilla oli joukkoja jo niin paljon Suomen vastaisella rintamalla, että vaika Saksa ja länsi yhdessä olisi julistanut sodan NL:lle, niin he eivät olisi voineen enää estää puna-armeijan vyörymistä Helsinkiin.
Miksi siis varomaan ja keskeyttämään varma operaatio Suomen suunnalla? Olisiko syy siinä, että Stalin ei halunnut joutua konfliktiin vielä Saksan kanssa vaan halusi sen ensin kuluttavan voimansa loppuun lännen kanssa? Salamasotahan ei tuolloin ollut kovin tunnettu juttu ja myöskään mikään ei viitannut siihen, että Saksa olisi pystynyt valtaamaan Ranskan noin nopeasti tai ylipäätään edes valtaamaan. Luulen, että tästä syystä Stalin päätti vetäytyä Suomen lohkolta ja hoitaa tämä ongelma myöhemmin kunhan Saksa olisi kyllin kusessa lännen kanssa.

leiriläinen kirjoitti:

..sanois virkamies kun asiakas kysyy aivan selvää pientä asiaa, pannaas komiteaan tuo assii.

Eeh ei nyssentään.

"HEIKKI Ylikangas ei peilaa näkemyksiään ollenkaan OMAN rintamatilanteemme huomioon ottamalla. Hän ei valota mitenkään Stalinin Suomen rintamalle tuomien uusien joukkojen valtavaa määrää, joilla puna-armeija puhkaisi Mannerheim linjan ja joilla joukoillaan oli jo pääsemässä Suomen kantatieverkostoon käsiksi Viipurinlahdella."

--Ylikangas muistaakseni kritisoi Lasse Laaksosta samaisesta asiasta mutta vain toisinpäin : Laaksonen ei ota huomioon lainkaan poliittista tilannetta.

Venäläisten ylin sodan johto oli tehnyt johtopäätöksensä korkeimman sotaneuvoston istunnossa 7.1.-40 huonosti menneestä Suomen sodasta. Olivat päättäneet saada sodan loppumaan nopeasti. No puhuvat siitä kelirikosta tuossa yhteydessä. Puna-armeijan prestigen vuoksi oli läpimurto saatava aikaan tärkeimmällä rintamalla eli juuri tuolla Kannaksella. Johtoon täällä tuli venäläisten tärkeimmän rintaman Ukrainan komentaja Timosenko , joka suostui kuulemma johtamaan läpimurron sillä ehdolla ettei häntä myöhemmin syytetä tappioista. Näin Aarnion mukaan olisi päätetty tuolla sotaneuvoston istunnossa...

Että semmmonen päätös - joka oli jos ei muuta niin ainakin merkki siitä että Stalinin tavoitteet olivat muuttuneet tuolloin. Tästähän saimme merkin sitten tännekin kun tuo Kuusinen heivattiin pois päiväjärjestyksestä ja rauhanteon esteenä olemasta...

Nyttemmin tiedetään se tosiasia että venäläisten painostus olikin onnistua viimesen päälle - vaaraan tulikin sitten koko Suomi, eikä enää tuo karjalan kannas. Venäläiset eivät sitä välttämättä kuitenkaan itse tuolloin tienneet...? Siellä oli kuitenkin jo otettu huomioon se ikävä tosiasia kuinka sitkeää on suomalaisten vastarinta joka SAATTAISI pitkittää tätä kamppailua aivan suhteettomasti. Stalinin oli jo poliittisista syistä pidettävä armeijansa käyttövalmiina muillakin suunnilla - kuin pelkästään täällä Suomen metsissä...

"Samoin Äyräpäässä voimamme olivat jo kuihtumassa aivan olemattomiin ja Taipaleen lohko olisi kohta jäänyt mottiin. Eikä tuolloin maaliskuussa Kollaanjoellakaan ollut yhtään helpompaa."

--suomalaisten kannalta tilanne oli tosiaankin toivoton jo tuolloin. Ehkä se tosiasia ei ollut yhtä selvä tuolla rajan toisella puolella. Tuossa kuitenkin voimasuhteet Kollaalla sodan päättyessä, niin siitäkin saa jonkinlaisen kuvan missä mentiin ja kuinka hiuskarvan varassa kaikki oli tuolloin:


voimasuhteita kollaalla 13.3.1940
               suomi         NL
jalkaväkipataljoonat         14         39
tiedotuspataljoonat          2          5
patteristoja             2         25
hiihtoeskadroonia          -         55
ratsuväkieskadroonia          -         20
panssaripataljoonia          -          5


--että olihan se ylivoima tuota loppua kohti aivan musertava. Eipä tuossa paljoa tarvitse ainakaan suomalaisten rauhantahtoa ihmetellä.

"Mutta, Stalin suostui tuossa ylivoimatilanteessaan rauhaan ja vain siksi että Suomi pyyti sitä.
Ettei nyt kukaan vaan käsitä väärin olen sitä mieltä että pyyntö oli oikea, mutta ihmettelen tulkintoja jotka pitävät Suomea tilanteen herrana tuossa tilanteessa, ja tilanteen herra pyyti rauhaa ja sai mitä pyyti ja Stalin vain jostain syystä suostui. "

--johtuen varmasti joukosta mitä erilaisimpiä syitä tuskin minkään yksittäisen syyn tähden. Muutamia mainitakseni : suomalaisten pitkittynyt ja ikävän sitkeä vastarinta, länsikortin OLEMASSAOLO, Stalinin omat tavoitteiden muutokset tällä meidän lohkollamme ; siellä alettiin tyytyä sotilaallisiin minimitavoitteisiin., suursodan tilanne joka oli sellainen että Stalin oli jumissa täysin toisarvoisella rintamalla kun varsinainen saksalaisten ja länsivaltojen koitos oli vielä alkanutkaan...onhan noita.

Lisäksi sitten se tosiasia että Stalin oli valmis rauhanneuvotteluihin jo tuolloin tammikuun lopulla , luopuessaan Kuusisen hallituksen muodostamasta tulpasta . Tuo oli se varsinainen merkki Stalinin tavoitteiden muutoksesta ja todella suuren luokan poliittinen voitto suomalaisille.

"Miksi Stalin suostui tuohon Göringin neuvomaan rauhaan, tämä puoli ei ainakaan minulle ole avautunut."

--katsohan edellä mainittuja seikkoja ja lisäksi sitten se että ehkä siellä Kremlissä ei ollut yhtä tarkkoja tietoja suomalaisten kuolemanvakavasta tilanteesta. Olihan kenraali Lingkin vienyt vielä tammikuussa Mannerheimin terveiset liittoutuneiden sotaneuvostolle että täällä pärjätään varsin mainiosti vielä ainakin toukokuulle, ennekuin edes tarvitaan apujoukkoja...


"Miksi Ylikangas antaa ymmärtää tulkinnallaan Suomella olleen sellaiset valtit käsissään suhteessa Staliniin, joilla olisi voinut pyytää rauhaa tai jatkaa sotaa? Stalinillahan ne valtit olivat käsissään vai olivatko, olivatko ne hänen valtit luisuneet Hitlerin käsiin kun kaappasi Bessarabian jolloin Hitler käänsi kelkkansa Suomen kysymyksessä?"

-Ylikangas ilmeisesti olettaa samaa kuin minäkin eli Stalin oli ilmaissut valmiutensa rauhanneuvotteluihin jo tuolloin tammikuun lopulla. Eikös se ollut kuitenkin niin että tuo Bessarabia oli sitten vuorossa vasta tämän Suomen jälkeen, ei suinkaan ennen tätä opetaatiota? Tuo saattoi olla myös yksi syy tuohon Stalinin kiireisiin poistua hetkeksi tältä näyttämöltä. Tuo kiire Balkanille - venäläisille kiinnostavampaan suuntaan.

"Suomen rintamien murtuminen olisi tapahtunut varmasti parissa viikossa ja länsiliiton joukot olivat vasta lähtövalmiudessa."

-tuo ei välttämättä ollut todellakaan tiedossa Kremlissä tuolloin, mutta heillä oli karvaasti tietoon saatettuna tieto että KAHDEN VIIKON SOTA OLI MUUTTUNUT USEAMMANKIN KUUKAUDEN SODAKSI JA SAATTAISI PITKITTYÄ ARVAAMATTOMASTI. Miksipä riskeerata enempää tuolloin? Stalininhan ei tarvinnut kuin antaa jonkun kielitaitoisen lukea ranskalaisia lehtiä niin siellähän niitä oli tietoja länsivaltojen joukkojen nopeasta lähtövalmiudesta.

"Ranskalaisten laivasto-osasto odotti komentoa matkalle Norjan rannikolle, kunnes heille tuli tieto Suomen tekemästä rauhasta.
Samoin Maikopin ja Bakun öljylähteitä olisi alettu pommittamaan joista lähteistä NL toimitti Saksalle sen tarvitseman öljyn baktissa sovituin ehdoin."

--no JOS kerran noin oli niin siinähän sitä jo tulee kummasti rauhankyyhkyselle tilaa lennellä Kremlin muurien sisäpuolellakin?

"Miksi tuollainen yksinkertainen neuvo Göringin sitä käyttäessään, johti aivan uskomattomaan tulokseen, josta hänet toki palkittiin korkealla suomalaisella ansiomerkillä."

-Göring neuvonsa antoi ja siitä on selvät muistitiedot olemassa. Uskoisin kuitenkin että tuo neuvo oli sitten vain yhtenä rikkana koko tässä suuressa rokkakasassa - ei mitenkään ratkaisevana tekijänä , mutta mukana kuitenkin osasena siinä missä muutkin tekijät.

Göringin mieltymys erilaisiin kunniamerkkeihin ja kuulemma etenkin suomalaisiin oli varsin hyvin tiedossa täällä meillä - aikalaistietojen mukaan.

että Stalin ei tiennyt sotamenestyksestään Talvisodan viimeisinä viikkoina maaliskuussa v.40.
Tuolla alempana vastasit jo minun ruotsalaisten osuuden kirjoitukseeni. Nykopp oli mm. lähteeni.

Ylipäällikkö VAROITTI Moskovaan neuvottelijoita sähkeitse, joka joka lopulta ratkaisi Suomen kannan ja valtuuskunta päätti allekirjoittaa sopimuksen saatuaan Helsingistä valtuudet.

Tästä on myös lähdettävä tekemään tulkintoja.

Puna.armeija oli jo tulossa jäitä Kotkaan silloin kun suostuovat rauhaan.

Tuosta SINUN tulkinnastasi Kuusisen hallituksen "sivuun laitosta". Molotov esitti valtuuskunnallemme vielä Moskovassa mahdollisuudesta tehdä sopimus MYÖS Kuusisen kanssa.

Saksan väliintulon uhka länsimaiden avuntuloa estämään oli nimittäin pelastus numero yksi Suomelle.

Ruotsalaisten asenne olla päästämättä liittoa maahansa johtui perusteellisesta tiedosta, kuinka apu naamioitiin ja peiteltiin Kirunan haltuunottoa tähdäten.

Liittouman tarkoitus oli vallan muuta kuin tulla Suomea auttamaan ja TÄMÄN Ylikangas ohittaa jostakin syystä.

Jos Saksa ja liittouma eivät olisi tulleet kilvoittelemaan Kirunasta ja kuljetusreiteistä niin Stalin olisi valloitanut Suomen ja kohta Kirunankin. Rautatie yhteyyttä siihen suuntaan jo
suunnittelivat Sallasta Kemijärvelle.

Venäjän ylin sodanjohto oli nimenomaan sodan jatkamisen kannalla tietoisena asioiden kehittymisestä. Stalin päätti yksin tukeutuen omiin poliittisiin näkökantoihinsa lopettaa hyökkäyksensä nimittäin polytpyroossa Zdanov, Vorosilov ja Andrejef olivat sodan jatkamisen puolella.

MOSKOVAN PAKKORAUHA JA RYTILLE LAUSUTUT UHOT.

Johan Nykopp lähteenäni. Ryti käyttämästä puheenvuorosta poiminta.

” Historia on aina antanut suurimman tunnustuksen niille valtiomiehille jotka ovat osanneet käyttää valtaansa kohtuullisesti ja kaukonäköisesti……väkivaltarauhat ovat ovat sitä vastoin usein olleet aiheena jatkuvaan epävarmuuteen häiriöihin ja onnettomuuksiin.

Molotoville sanoma ei sopinut lainkaan. ” NL ei olisi halunnut sotaa, vaan oli osoittanut suurta kärsivällisyyttä edellisenä syksynä käydyissä neuvotteluissa, jotta olisi päästy sopimukseen. Mutta neuvottelut eivät johtaneet mihinkään.

MOLOTOV SYYTTÄÄ SUOMEA, JA LÄNSIAVUN MERKITTÄVYYS NÄIN TULEE SUOMALAISILLE SELVÄKSI.

" Sota oli osoittanut että Suomen vihamielisyys oli vielä suurempi kuin mitä NL oli aavistanut.
TÄMÄN JOHDOSTA OTTAEN HUOMIOON NE JUONITTELUT, joihin muka Suomi oli ryhtynyt muiden valtioiden kanssa ( Englanti ja Ranska ) eivät aikaisemmin ehdotetut rajajärjestelyt Kannaksella olleet riittäviä, myös Muurmannin turvallisuudesta on huolehdittava ".

ELI SAMOILLE KAIVOKSILLE TEKI VENÄLÄISTEN MIELI


Ryti torjui väitteen juonitteluista muiden valtioiden kanssa NL vastaan ja sanoi Suomen saaman avun rajoittuneen kahteen ruotsalaiseen vapaaehtoispataljoonaan. Molotov jatkoi, ” NL OLI ALIARVIOINUT SUOMEN VIHAMIELISYYDEN. Molotov oli siteerannut The Times –lehteä joka hänen sanojensa mukaan oli kirjoittanut nyt on tullut aika hyökätä NL VASTAAN.

Ranskan LE Temps oli kirjoittanut samaan henkeen. Suomi oli tämän politiikan työ väline. Zdanov pisti vielä paremmaksi. Hän kysyi, minkä vuoksi Suomessa ei kuultu mitään vastalauseita näitten lehtien kirjoitteluiden johdosta. Suoman sotilaspiirit ovat vihamielisiä NL kohtaan ja yleinen mielipide on kiihotettu sotaan.
Ryti selvitti että jo joulukuussa Suomi ehdotti neuvotteluita selkkauksen lopettamiseksi. Johon Molotov oli todennut sodalla olevan oman logiikkansa ettei olisi pitänyt tapahtumien johtaa sotaan.

Sallan ja Kemijärven radan vaatiminen sai valtuuskuntamme pyytämään lykkäystä neuvotteluihin koska ennakkoon näitä ei oltu tuotu esille. Kokouksen jälkeen suomalaiset hämmästelivät syytöksiä Molotovin ja Zdanovin taholta ja Molotov oli palannut useasti noihin syyttelyihinsä. Näistä syyttelyistä Nykopp päättelee että kuinka vakavasti NL suhtautui
tuohon oletettuun länsiliiton väliin tuloon. Sellainen mahdollinen invaasio Ruotsiin olisi johtanut saksalaisten puolelta vastatoimiin Ruotsissa ja tätä NL pelkäsi. Tähän saksalais pelkoon Nykop nimenomaan viittaa.
Nykoppin tietojen mukaan polytpyroossa Zdanov, Vorosilov ja Andrejef olivat sodan jatkamisen puolella mutta Stalin piti viisaampana lopettaa sota, etenkin kun tilanne antoi mahdollisuuden sanella kovat rauhanehdot Suomelle. Moskovaan neuvottelijat saivat salasähkeitä Tukholman kautta ja mm. tiedon liittoutuneiden tarjouksesta saada apua.

Paasikivi oli ehdottomasti vastaan.
Ylipäällikkö varoitti Moskovaan neuvottelijoita sähkeitse, joka ratkaisi Suomen kannan ja valtuuskunta päätti allekirjoittaa sopimuksen saatuaan Helsingistä valtuudet. että tehokkaan avun saanti Ranskasta ja Englannista olisi ollut käytännössä mahdotonta Narvikin kautta.


Paasonen teroittaa nimenomaan länsiliiton osuutta
interventioillaan Pohjolaan ja Kaukasukselle saaneen neuvotteluhalukkuutta Staliniin, joka johti Kuusisen hallituksen hylkäämiseen.

Länsiapu oli tulossa vain Kirunaan ja JOS Saksa ei olisi ollut kiinnostunut Kirunasta niin Venäjähän olisi kerinnyt vallata Suomen ennen tuon avun päätymistä Ruotsiin.

Nimenomaan tämä Saksan tulo pelästytti Venäjän, koska paineitahan NL oli VAIN Saksan sotkeutumisen pelko Pohjolassa alkavalle mahdolliselle suursodalle. Saksan UHKA pelasti Suomen.



TAPPIOITA MAALISKUULTA.
Pataljoonien vahvuudet olivat maaliskuun 10. päivän aikana supistuneet jo keskimäärin alle 250 miehen.
Huomattavat upseeritappiot vähentivät vielä supistuneiden joukkojen käyttöä. II AK:n komentaja kenraaliluutnantti Öhguist oli esittänyt mielipiteenään että ellei ihmeitä tapahdu joukot kestävät ehkä viikon jolla tarkoitti ak:nsa nykyistä rintamaa. Talvela kertoi kaiken olevan hiuskarvan varassa ja hänhän oli komentajana Taipale-Vuosalmi rintaman osuudesta vastaavana. Maaliskuun 12. päivän iltana 21. divisioonan jalkaväen vahvuus oli laskenut alle 1000 mieheen. Ja venäläisillä esiintyi samaan aikaa Vuosalmella 30 taisteluvaunua.

Tappiot maaliskuun viimeisillä viikoilla olivat rajut, suomalaiset menettivät 3.3.-9.3.- välisenä aikana keskimäärin 1500 miestä pois riveistä. Vain tuona reilun kymmenen päivän aikana kaatui 2 223 miestä , haavoittui 7 475 miestä ja katosi 883 miestä. Elävä voimamme oli kutistumassa olemattomiin ja nyt Stalin onneksi suostui rauhaan.

Talissa venäläiset pääsivät jo Viipurin- Imatra valtatielle. Tähän puolustuslinjaan saapui puolustusta vahvistamaan sodan viime päivinä komppania Amerikan suomalaisia. Kollaalle vihollinen toi samaan aikaan neljä uutta divisioonaa. Kitilän mottiin venäläiset saivat huoltoyhteyden.
Viipurinlahden sotatoimiin liittyen vihollinen heitti sotavoimiaan Suomenlahden jääkentän yli Virolahden rannikkoa vastaan, jonne Mannerheim joutui määräämään joukkoja Laatokan Karjalasta.

Kyllä NL ylijohto tiesi missä sen joukot olivat menossa, älä nyt NIIN pahasti puna-armeijaa aliarvioi.

mielenkiintoiseen kirjoitti:

keskusteluun..

Harmi, että niitä aikaisempia ketjuja on poistettu, koska tätä keskustelua on kiva seurata ja ei tässä minustakaan ole mitään sellaista, joka nyt rikkoisi erityisesti näitä pelisääntöjä..

Joka tapauksessa kiinnitin huomiota siihen, että noissa pohdinnoissanne ette ota ollenkaan huomioon Euroopassa riehuvaa suurvaltapoliittista sekamelskaa. Eli suunnitteliko Stalin jo tuolloin hyökkäystä Saksan selustaan vai ei? Minusta tämä on ainakin ratkaisevan tärkeä kysymys myös tässä meidän talvisodassamme. Vai pelkäsikö Stalin Saksan hyökkäystä niin kuin on tälläkin palstalla spekuloitu? Yhtälailla vaikuttaa suoraan tämän rintaman liikkeisiin.

Minäpä vähän spekuloin asialla..

Suoraan en usko Stalinin pelänneen Saksan hyökkäystä. Saksahan olisi tuolloin joutunut kahden rintaman sotaan. Lisäksi Venäjällä oli sotilaiden ja kaluston määrässä huomattava ylivoima.

Itse uskon, että Stalin suunnitteli offensiivia länteen. Tällöin tuo toiminta myös Suomen rintamalla olisi huomattavasti ymmärrettävämpi. Stalinilla oli joukkoja jo niin paljon Suomen vastaisella rintamalla, että vaika Saksa ja länsi yhdessä olisi julistanut sodan NL:lle, niin he eivät olisi voineen enää estää puna-armeijan vyörymistä Helsinkiin.
Miksi siis varomaan ja keskeyttämään varma operaatio Suomen suunnalla? Olisiko syy siinä, että Stalin ei halunnut joutua konfliktiin vielä Saksan kanssa vaan halusi sen ensin kuluttavan voimansa loppuun lännen kanssa? Salamasotahan ei tuolloin ollut kovin tunnettu juttu ja myöskään mikään ei viitannut siihen, että Saksa olisi pystynyt valtaamaan Ranskan noin nopeasti tai ylipäätään edes valtaamaan. Luulen, että tästä syystä Stalin päätti vetäytyä Suomen lohkolta ja hoitaa tämä ongelma myöhemmin kunhan Saksa olisi kyllin kusessa lännen kanssa.

"Itse uskon, että Stalin suunnitteli offensiivia länteen"


Jaa-a, Pussinperällä vaipanvaihtoviikko jatkuu,
ja ilman ilman asianmukaista hoitohenkilöstöä.

Märät vaipat voivat pidemmän päälle aiheuttaa
virtsatie-infektioita vakavine seurausvaikutuksineen.

- Olkaahan pojat varovaisia!

Pussinperä kirjoitti:

että Stalin ei tiennyt sotamenestyksestään Talvisodan viimeisinä viikkoina maaliskuussa v.40.
Tuolla alempana vastasit jo minun ruotsalaisten osuuden kirjoitukseeni. Nykopp oli mm. lähteeni.

Ylipäällikkö VAROITTI Moskovaan neuvottelijoita sähkeitse, joka joka lopulta ratkaisi Suomen kannan ja valtuuskunta päätti allekirjoittaa sopimuksen saatuaan Helsingistä valtuudet.

Tästä on myös lähdettävä tekemään tulkintoja.

Puna.armeija oli jo tulossa jäitä Kotkaan silloin kun suostuovat rauhaan.

Tuosta SINUN tulkinnastasi Kuusisen hallituksen "sivuun laitosta". Molotov esitti valtuuskunnallemme vielä Moskovassa mahdollisuudesta tehdä sopimus MYÖS Kuusisen kanssa.

Saksan väliintulon uhka länsimaiden avuntuloa estämään oli nimittäin pelastus numero yksi Suomelle.

Ruotsalaisten asenne olla päästämättä liittoa maahansa johtui perusteellisesta tiedosta, kuinka apu naamioitiin ja peiteltiin Kirunan haltuunottoa tähdäten.

Liittouman tarkoitus oli vallan muuta kuin tulla Suomea auttamaan ja TÄMÄN Ylikangas ohittaa jostakin syystä.

Jos Saksa ja liittouma eivät olisi tulleet kilvoittelemaan Kirunasta ja kuljetusreiteistä niin Stalin olisi valloitanut Suomen ja kohta Kirunankin. Rautatie yhteyyttä siihen suuntaan jo
suunnittelivat Sallasta Kemijärvelle.

Venäjän ylin sodanjohto oli nimenomaan sodan jatkamisen kannalla tietoisena asioiden kehittymisestä. Stalin päätti yksin tukeutuen omiin poliittisiin näkökantoihinsa lopettaa hyökkäyksensä nimittäin polytpyroossa Zdanov, Vorosilov ja Andrejef olivat sodan jatkamisen puolella.

MOSKOVAN PAKKORAUHA JA RYTILLE LAUSUTUT UHOT.

Johan Nykopp lähteenäni. Ryti käyttämästä puheenvuorosta poiminta.

” Historia on aina antanut suurimman tunnustuksen niille valtiomiehille jotka ovat osanneet käyttää valtaansa kohtuullisesti ja kaukonäköisesti……väkivaltarauhat ovat ovat sitä vastoin usein olleet aiheena jatkuvaan epävarmuuteen häiriöihin ja onnettomuuksiin.

Molotoville sanoma ei sopinut lainkaan. ” NL ei olisi halunnut sotaa, vaan oli osoittanut suurta kärsivällisyyttä edellisenä syksynä käydyissä neuvotteluissa, jotta olisi päästy sopimukseen. Mutta neuvottelut eivät johtaneet mihinkään.

MOLOTOV SYYTTÄÄ SUOMEA, JA LÄNSIAVUN MERKITTÄVYYS NÄIN TULEE SUOMALAISILLE SELVÄKSI.

" Sota oli osoittanut että Suomen vihamielisyys oli vielä suurempi kuin mitä NL oli aavistanut.
TÄMÄN JOHDOSTA OTTAEN HUOMIOON NE JUONITTELUT, joihin muka Suomi oli ryhtynyt muiden valtioiden kanssa ( Englanti ja Ranska ) eivät aikaisemmin ehdotetut rajajärjestelyt Kannaksella olleet riittäviä, myös Muurmannin turvallisuudesta on huolehdittava ".

ELI SAMOILLE KAIVOKSILLE TEKI VENÄLÄISTEN MIELI


Ryti torjui väitteen juonitteluista muiden valtioiden kanssa NL vastaan ja sanoi Suomen saaman avun rajoittuneen kahteen ruotsalaiseen vapaaehtoispataljoonaan. Molotov jatkoi, ” NL OLI ALIARVIOINUT SUOMEN VIHAMIELISYYDEN. Molotov oli siteerannut The Times –lehteä joka hänen sanojensa mukaan oli kirjoittanut nyt on tullut aika hyökätä NL VASTAAN.

Ranskan LE Temps oli kirjoittanut samaan henkeen. Suomi oli tämän politiikan työ väline. Zdanov pisti vielä paremmaksi. Hän kysyi, minkä vuoksi Suomessa ei kuultu mitään vastalauseita näitten lehtien kirjoitteluiden johdosta. Suoman sotilaspiirit ovat vihamielisiä NL kohtaan ja yleinen mielipide on kiihotettu sotaan.
Ryti selvitti että jo joulukuussa Suomi ehdotti neuvotteluita selkkauksen lopettamiseksi. Johon Molotov oli todennut sodalla olevan oman logiikkansa ettei olisi pitänyt tapahtumien johtaa sotaan.

Sallan ja Kemijärven radan vaatiminen sai valtuuskuntamme pyytämään lykkäystä neuvotteluihin koska ennakkoon näitä ei oltu tuotu esille. Kokouksen jälkeen suomalaiset hämmästelivät syytöksiä Molotovin ja Zdanovin taholta ja Molotov oli palannut useasti noihin syyttelyihinsä. Näistä syyttelyistä Nykopp päättelee että kuinka vakavasti NL suhtautui
tuohon oletettuun länsiliiton väliin tuloon. Sellainen mahdollinen invaasio Ruotsiin olisi johtanut saksalaisten puolelta vastatoimiin Ruotsissa ja tätä NL pelkäsi. Tähän saksalais pelkoon Nykop nimenomaan viittaa.
Nykoppin tietojen mukaan polytpyroossa Zdanov, Vorosilov ja Andrejef olivat sodan jatkamisen puolella mutta Stalin piti viisaampana lopettaa sota, etenkin kun tilanne antoi mahdollisuuden sanella kovat rauhanehdot Suomelle. Moskovaan neuvottelijat saivat salasähkeitä Tukholman kautta ja mm. tiedon liittoutuneiden tarjouksesta saada apua.

Paasikivi oli ehdottomasti vastaan.
Ylipäällikkö varoitti Moskovaan neuvottelijoita sähkeitse, joka ratkaisi Suomen kannan ja valtuuskunta päätti allekirjoittaa sopimuksen saatuaan Helsingistä valtuudet. että tehokkaan avun saanti Ranskasta ja Englannista olisi ollut käytännössä mahdotonta Narvikin kautta.


Paasonen teroittaa nimenomaan länsiliiton osuutta
interventioillaan Pohjolaan ja Kaukasukselle saaneen neuvotteluhalukkuutta Staliniin, joka johti Kuusisen hallituksen hylkäämiseen.

Länsiapu oli tulossa vain Kirunaan ja JOS Saksa ei olisi ollut kiinnostunut Kirunasta niin Venäjähän olisi kerinnyt vallata Suomen ennen tuon avun päätymistä Ruotsiin.

Nimenomaan tämä Saksan tulo pelästytti Venäjän, koska paineitahan NL oli VAIN Saksan sotkeutumisen pelko Pohjolassa alkavalle mahdolliselle suursodalle. Saksan UHKA pelasti Suomen.



TAPPIOITA MAALISKUULTA.
Pataljoonien vahvuudet olivat maaliskuun 10. päivän aikana supistuneet jo keskimäärin alle 250 miehen.
Huomattavat upseeritappiot vähentivät vielä supistuneiden joukkojen käyttöä. II AK:n komentaja kenraaliluutnantti Öhguist oli esittänyt mielipiteenään että ellei ihmeitä tapahdu joukot kestävät ehkä viikon jolla tarkoitti ak:nsa nykyistä rintamaa. Talvela kertoi kaiken olevan hiuskarvan varassa ja hänhän oli komentajana Taipale-Vuosalmi rintaman osuudesta vastaavana. Maaliskuun 12. päivän iltana 21. divisioonan jalkaväen vahvuus oli laskenut alle 1000 mieheen. Ja venäläisillä esiintyi samaan aikaa Vuosalmella 30 taisteluvaunua.

Tappiot maaliskuun viimeisillä viikoilla olivat rajut, suomalaiset menettivät 3.3.-9.3.- välisenä aikana keskimäärin 1500 miestä pois riveistä. Vain tuona reilun kymmenen päivän aikana kaatui 2 223 miestä , haavoittui 7 475 miestä ja katosi 883 miestä. Elävä voimamme oli kutistumassa olemattomiin ja nyt Stalin onneksi suostui rauhaan.

Talissa venäläiset pääsivät jo Viipurin- Imatra valtatielle. Tähän puolustuslinjaan saapui puolustusta vahvistamaan sodan viime päivinä komppania Amerikan suomalaisia. Kollaalle vihollinen toi samaan aikaan neljä uutta divisioonaa. Kitilän mottiin venäläiset saivat huoltoyhteyden.
Viipurinlahden sotatoimiin liittyen vihollinen heitti sotavoimiaan Suomenlahden jääkentän yli Virolahden rannikkoa vastaan, jonne Mannerheim joutui määräämään joukkoja Laatokan Karjalasta.

Kyllä NL ylijohto tiesi missä sen joukot olivat menossa, älä nyt NIIN pahasti puna-armeijaa aliarvioi.

..todellakaan punaista massaa. Eikä siihen aliarvioimiseen taida olla mitään reaalista syytä kenelläkään. Tuohan oli vain yksi arvio että MAHDOLLISESTI uskoivat sodan kuitenkin täällä pitkittyvän , niinkuin se oli jo pitkittynyt liikaa tuosta alkuperäisestä arviosta. Siis korostan että vain yhtenä rikkana tuossa sopassa. Suomen suunta oli kuitenkin varsin toisarvoinen suunta venäläisille. Aikaa oli jo käytetty liikaakin täällä suunnassa ja ties kuinka kauan vielä menisi ennenkuin Suomi olisi nujerrettu LOPULLISESTI.

tähän väliin lainaus teräsmieheltä itseltään vielä kertauksen vuoksi, etenkin kun noita viestejä on poistettu...:

"Koska tiesimme kaiken tämän, arvelimme että sota suomen kanssa voisi pitkittyä vuoden 1940 elokuuhun taikka syyskuuhun. Sen vuoksi olimme ottaneet suotuisan lopputuloksen varalta huomioon myös huonomman vaihtoehdon ja pyrkineet hankkimaan hyökkäystukialueita kaikista viidestä pääsuunnasta. Mikäli sota olisi pitkittynyt ja joku naapurivaltio olisi sekaantunut siihen, olisimme tuoneet näihin suuntiin valmiille tukialueille 62 jalkaväkidivisioonaa ja reservin 10 divisioonaa,yhteensä 72 divisioonaa, viedäksemme muilta kaikki halut puuttua asiaan. Niin pitkälle tilanne ei kuitenkaan kehittynyt. Meillä oli yhteensä 50 divisioonaa. Reservit saivat jäädä reserviin, yhteensä kymmenen divisioonaa, koska..jne..."

--tuossa siis Stalinin omaa puhetta huhtikuulta -40 tuosta talvisodasta. Tuossa tulee esille se että tuolloin oli jo otettu huomioon vaara että Suomen sota tulisi kestämään. Mahdollisesti jo aivan liikaa , etenkin kun Euroopan tapahtumat olivat täysin keskeneräisenä. Miksipä roikkua kiinni Suomen metsissä? Tavoitteisiin oltiin pääsemässä muutenkin : Suomi tultaisiin neutraloimaan noilla alueluovutuksilla muilla mukavilla rauhansopimuksen pykälillä. Tuloksenahan oli kuitenkin sanelurauha suomalaisille.

"Ylipäällikkö VAROITTI Moskovaan neuvottelijoita sähkeitse, joka joka lopulta ratkaisi Suomen kannan ja valtuuskunta päätti allekirjoittaa sopimuksen saatuaan Helsingistä valtuudet."

--niin teki. Mutta varsinainen päätös siis Suomen osalta tuosta rauhaan pyrkimisestä oli tehty jo aikaisemmin hallituksen istunnossa ja lopullinen päätös että Moskovaan lähdetään neuvottelemaan sitten 6.3. Huomataan vielä että Moskovaan lähetettiin itse hallituksen istuva pääministeri ; eli tuo oli jo sinällään merkki venäläisille että tämä neuvotteluporukka ei lähtisi pois Moskovasta ilman että olisivat allekirjoittaneet sopimuksen..

"Tuosta SINUN tulkinnastasi Kuusisen hallituksen "sivuun laitosta". Molotov esitti valtuuskunnallemme vielä Moskovassa mahdollisuudesta tehdä sopimus MYÖS Kuusisen kanssa."

--mahdollisesti se oli vain yksi monista Molon osaamista painostuskeinoista?

"Saksan väliintulon uhka länsimaiden avuntuloa estämään oli nimittäin pelastus numero yksi Suomelle.
Ruotsalaisten asenne olla päästämättä liittoa maahansa johtui perusteellisesta tiedosta, kuinka apu naamioitiin ja peiteltiin Kirunan haltuunottoa tähdäten."

-Saksan uhka puuttua pohjolan asioihin oli varmasti tärkein syy miksi rauha tuli niinkuin tuli ainakin suomalaisten kannalta. Kiirunan malmihan on jo varsin yleisesti tunnettu tosiasia miksi tuota apua tänne omalta osaltaan suunniteltiin.

"Liittouman tarkoitus oli vallan muuta kuin tulla Suomea auttamaan ja TÄMÄN Ylikangas ohittaa jostakin syystä."

--no se kiiruna ja muutkin painavat seikat , etenkin ranskalaisten kannalta. Samaa mieltä.

"Jos Saksa ja liittouma eivät olisi tulleet kilvoittelemaan Kirunasta ja kuljetusreiteistä niin Stalin olisi valloitanut Suomen ja kohta Kirunankin. Rautatie yhteyyttä siihen suuntaan jo
suunnittelivat Sallasta Kemijärvelle."

--tuon Kremlin ilmoituksen luopua Kuusisen hallituksesta ja suostua neuvottelemaan Ryti- Tannerin hallituksen kanssa on katsottu olleen myöskin tietynlainen merkki Ruotsin suuntaan. NL luopuu aikeestaan miehittää Suomi joten Ruotsillakaan ei ole pelkoa NL:n toimenpiteistä.Tämä sitten omalta osaltaan toikin oman mausteensa ruotsalaisten asenteeseen. Suomi tulee pysymään puskurina heidän ja venäläisten välissä.

"Nimenomaan tämä Saksan tulo pelästytti Venäjän, koska paineitahan NL oli VAIN Saksan sotkeutumisen pelko Pohjolassa alkavalle mahdolliselle suursodalle. Saksan UHKA pelasti Suomen."

--mutta mutta. Saksalaisilla ja venäläisillä oli takanaan yhteistä kokemusta miten etupiirejä hoidellaan "sotilaallisesti" - niitähän voidaan jakaakin , kuten Puolalle tehtiin. Saksa ja NL oli juuri tuolla hetkellä yhteisrintamassa kaikesta huolimatta...että semmoinen kuviokin jos aletaan harrastamaan erilaisia kuvioita.

Tuosta mitä Molo ja kumppanit puhuivat Moskovassa Rytin ja Paasikiven voidessa vain pyöritellä silmiään , niin tuohan kertookin jo aikapaljon venäläisten asenteesta ja peloista siitä mistä suomalaisten peräänantamattomuus saattoi johtua. Ei kai ne kuitenkaan vielä tuossakaan vaiheessa voineet uskoa että pieni Suomi olisi täysin yksin voinut vastustaa suurta ja mahtavaa...? Jotakinhan täytyi olla takana...?

Laitetaas tuohon loppuun vielä vähän Ohto Mannisen tietoa puna-armeijan tappioista kannaksella tuolloin kun tuota rauhaa tehtiin:

Puna-armeijan tappiot olivat myös aika suuret, erään summittaisen arvion mukaan puna-armei-
ja menetti maaliskuussa kannaksella n. 53 000 miestä - näistä kaatuneina 14 000 miestä.
Suomalaisosapuoli joutui sodan viimeiset viikot taistelemaan ilman puolustuslaitteiden suo-
jaa joten puolet kaikista tappioista tuli sodan viimeisen neljän viikon aikana. Maaliskuussa
suomalaisten tappiot olivat 28 900 miestä. Kannaksen osuus tappioista oli n. 2/3, maaliskuun
osalta ehkä 20 000.

Neuvostoarmeijan luoteisrintaman joukot olivat kärsineet raskaita tappioita. Maasto ja sää olivat
vaikeita ja joukot olivat usein kokemattomia. Miehistöä kuitenkin riitti aivan toisellalailla kuin suomalaispuolella. Kuitenkin eteneminen ja menestys oli nostattanut hyökkäyshenkeä, eli armeija olisi ehkä saatu keskitettyä ja tehokkaaseen hyökkäykseenkin mahdollisesti parin viikon aikana.Puna-armeijan vahvuus olisi ollut kannaksella sodan loputtua 760 000 miestä, siis 30 000 enem-
män kuin maaliskuun alussa, tappiosta huolimatta!


--joten eihän se ollut tyhjää puhetta kun puhuttiin pohjattomista resursseista...

mielenkiintoiseen kirjoitti:

keskusteluun..

Harmi, että niitä aikaisempia ketjuja on poistettu, koska tätä keskustelua on kiva seurata ja ei tässä minustakaan ole mitään sellaista, joka nyt rikkoisi erityisesti näitä pelisääntöjä..

Joka tapauksessa kiinnitin huomiota siihen, että noissa pohdinnoissanne ette ota ollenkaan huomioon Euroopassa riehuvaa suurvaltapoliittista sekamelskaa. Eli suunnitteliko Stalin jo tuolloin hyökkäystä Saksan selustaan vai ei? Minusta tämä on ainakin ratkaisevan tärkeä kysymys myös tässä meidän talvisodassamme. Vai pelkäsikö Stalin Saksan hyökkäystä niin kuin on tälläkin palstalla spekuloitu? Yhtälailla vaikuttaa suoraan tämän rintaman liikkeisiin.

Minäpä vähän spekuloin asialla..

Suoraan en usko Stalinin pelänneen Saksan hyökkäystä. Saksahan olisi tuolloin joutunut kahden rintaman sotaan. Lisäksi Venäjällä oli sotilaiden ja kaluston määrässä huomattava ylivoima.

Itse uskon, että Stalin suunnitteli offensiivia länteen. Tällöin tuo toiminta myös Suomen rintamalla olisi huomattavasti ymmärrettävämpi. Stalinilla oli joukkoja jo niin paljon Suomen vastaisella rintamalla, että vaika Saksa ja länsi yhdessä olisi julistanut sodan NL:lle, niin he eivät olisi voineen enää estää puna-armeijan vyörymistä Helsinkiin.
Miksi siis varomaan ja keskeyttämään varma operaatio Suomen suunnalla? Olisiko syy siinä, että Stalin ei halunnut joutua konfliktiin vielä Saksan kanssa vaan halusi sen ensin kuluttavan voimansa loppuun lännen kanssa? Salamasotahan ei tuolloin ollut kovin tunnettu juttu ja myöskään mikään ei viitannut siihen, että Saksa olisi pystynyt valtaamaan Ranskan noin nopeasti tai ylipäätään edes valtaamaan. Luulen, että tästä syystä Stalin päätti vetäytyä Suomen lohkolta ja hoitaa tämä ongelma myöhemmin kunhan Saksa olisi kyllin kusessa lännen kanssa.

..verran olen ottanut huomioon koko Euroopan tilannetta että todennäköisesti tämän Suomen selkkauksen pitkittyminen teki sitten siitä varsin epämiellyttävänä kokemuksen tuolle Kremlin sedälle...saksalaisten kanssa tehty etupiirijakohan piti toki sisällään muutakin kuin tämän riidanhaluisen Suomen. Balkanin suunta olisi ilmeisesti ollut seuraavana vuorossa Suomen jälkeen.

...ja etenkin tuon mahdollisuuden että hän todennäköisesti olisi halunnut pitää kätensä vapaana tuossa vaiheessa mieluummin kuin sotia täällä jumalan selän takana...

En kyllä ota suoralta kädeltä kantaa tuohon ajatukseen että Stalin olisi suunnitellut hyökkäystä silloisen kumppaninsa Hitlerin kimppuun...

..mukava kun kommentoit.

hoitsu-täti kirjoitti:

"Itse uskon, että Stalin suunnitteli offensiivia länteen"


Jaa-a, Pussinperällä vaipanvaihtoviikko jatkuu,
ja ilman ilman asianmukaista hoitohenkilöstöä.

Märät vaipat voivat pidemmän päälle aiheuttaa
virtsatie-infektioita vakavine seurausvaikutuksineen.

- Olkaahan pojat varovaisia!

"Itse uskon, että Stalin suunnitteli offensiivia länteen"
En kirjoittanut kyseistä kannanottoa jota yritit laittaa piikkiini.

Pussinperä