Sarjassamme tarkimmin varjeltuja salaisuuksia Suomen autoverotuksessa.
Väite kuulostaa äkkiseltään oudota mutta pitää suhteelliseti ottaen paikkansa. Eivät varakkaatkaan oikeastaan hyötyneet koska joutuivat sitomaan autoon pääomaa jonka olisi voinut sijoittaa paremminkin, mutta ainakaan he eivät maksaneet autosta sen enempää kuin vaikkapa saksalaiset.
Mitenkä tämä on mahdollista ?
Syy on yksikertainen: autovero nosti uusien autojen hinnan järjettömän korkeaksi, eikä ns. tavallisella palkansaajalla ollut enää varaa uuteen autoon, varsinkaan kuin nettopalkan ostovoima on muutenkin Kreikan ja Portugalin tasoa.
Suomalainen ankara ilmasto, pitkät välimatkat, surkea teiden kunto ja kesämökkikulttuuri pakottaa kuitenkin suomalaiset eurooppalaisittain suhteellisen suurten autojen käyttäjiksi.
Koska uuteen ei ollut varaa, mutta tarvetta olisi uudehkoon vähintään B-C-segmentin autoon, kohdistui kysyntä 1-4 vuotiaisiin vähän ajettuihin autoihin. Ja koska näihin oli uutena vain harvoilla varaa, on niitä tietenkin käytettynä aivan liian vähän tarjolla.
Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan tällainen vääristynyt tilanne johti siihen että käytettyjen autojen hinnat muodostuivat aivan luonnottoman korkeiksi verrattuina normaalin markkinatalouden ehdoilla muodostuneisiin hintoihin.
Lopputulos oli se, että huolimatta järjettömistä uusien autojen hinnoista, ne joilla oli varaa ostaa sellainen ja vaihtaa se uuteen 2-3 vuoden välein, ei joutunut maksamaan välirahaa Euroissa mitattuna sen enempää kuin vaikkapa saksalainen !
Saksalainen maksoi uudesta autostaan tietenkin paljon vähemmän mutta toimivilla markkinoilla käytetyn auton arvo putoaa voimakkaasti koska ei sitä ole alunperinkään suunniteltu toimimaan ikuisesti ja toisaalta autoteollisuus käyttää maailmassa eniten rahaa tuotekehitykseen, mikä tietenkin näkyy autojen nopeana kehittymisenä.
Euromääräinen väliraha oli siis suomalaiselle sama kuin saksalaisellekin ja vain alunperin tarvittava alkupääoma korkeampi. Tämä yhtälö murtui samalla hetkellä kun käytettyjen autojen verotus muutettiiin, mutta vaikutukset tulevat näkyviin vasta vuoden, kahden viipeellä.
Väite kuulostaa äkkiseltään oudota mutta pitää suhteelliseti ottaen paikkansa. Eivät varakkaatkaan oikeastaan hyötyneet koska joutuivat sitomaan autoon pääomaa jonka olisi voinut sijoittaa paremminkin, mutta ainakaan he eivät maksaneet autosta sen enempää kuin vaikkapa saksalaiset.
Mitenkä tämä on mahdollista ?
Syy on yksikertainen: autovero nosti uusien autojen hinnan järjettömän korkeaksi, eikä ns. tavallisella palkansaajalla ollut enää varaa uuteen autoon, varsinkaan kuin nettopalkan ostovoima on muutenkin Kreikan ja Portugalin tasoa.
Suomalainen ankara ilmasto, pitkät välimatkat, surkea teiden kunto ja kesämökkikulttuuri pakottaa kuitenkin suomalaiset eurooppalaisittain suhteellisen suurten autojen käyttäjiksi.
Koska uuteen ei ollut varaa, mutta tarvetta olisi uudehkoon vähintään B-C-segmentin autoon, kohdistui kysyntä 1-4 vuotiaisiin vähän ajettuihin autoihin. Ja koska näihin oli uutena vain harvoilla varaa, on niitä tietenkin käytettynä aivan liian vähän tarjolla.
Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan tällainen vääristynyt tilanne johti siihen että käytettyjen autojen hinnat muodostuivat aivan luonnottoman korkeiksi verrattuina normaalin markkinatalouden ehdoilla muodostuneisiin hintoihin.
Lopputulos oli se, että huolimatta järjettömistä uusien autojen hinnoista, ne joilla oli varaa ostaa sellainen ja vaihtaa se uuteen 2-3 vuoden välein, ei joutunut maksamaan välirahaa Euroissa mitattuna sen enempää kuin vaikkapa saksalainen !
Saksalainen maksoi uudesta autostaan tietenkin paljon vähemmän mutta toimivilla markkinoilla käytetyn auton arvo putoaa voimakkaasti koska ei sitä ole alunperinkään suunniteltu toimimaan ikuisesti ja toisaalta autoteollisuus käyttää maailmassa eniten rahaa tuotekehitykseen, mikä tietenkin näkyy autojen nopeana kehittymisenä.
Euromääräinen väliraha oli siis suomalaiselle sama kuin saksalaisellekin ja vain alunperin tarvittava alkupääoma korkeampi. Tämä yhtälö murtui samalla hetkellä kun käytettyjen autojen verotus muutettiiin, mutta vaikutukset tulevat näkyviin vasta vuoden, kahden viipeellä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näinhän se on. Sehän siinä nurinkurista onkin, että polittiset liikkeet, jotka ilmottautuvat "hyvinvointiyhteiskunnan" kannattajiksi ja vähävaraisten puolustajiksi nimenomaan vastustavat veronalennuksia, koska niistä hyötyvät heidän mukaan vain suurituloiset.
Suomen autoverotuksessa on aina ollut tosiaan niin, että (me?) keskimääräsitä paremmin toimeen tulevat, joilla on ollut varaa ostaa uusia autoja ja vaihtaa sitä muutaman vuoden välein, olemme päässeet autoilussa suhteettoman edullisti, kun vertaa niihin raukkoihin, jotka ovat niitä autojen toisia tai kolmansia omistajia. Heillä on mennyt rahaa autoiluu sama määrä, mutta eivät ole koskaan saaneet rahalleen samaa vastinetta, eli huoletonta, mukavaa ja turvallista uutta autoa. Ja useimmat heistä kuitenkin tarvitsevat kulkupelin välttämättä, esim. lapsiperheet jne.
Näin se on monessa muussakin asiassa.
Esim. varakas ostaa kiinteistön/asunnon kun hintataso on alhaalla (tällöin harvemmilla on mahdollisuutta sijoittaa)
Kärjistettynä kädestä suuhun elävä joutuu ostamaan huonekalutkin osamaksulla ja näin ollen osittain maksaa markkinoilla enemmän hyödykkeistä.
Olen kuullut yhden kaverin valittavan, että köyhät maksaa rikkaidenkin tavarat juuri tällä tavalla ajateltuna... heh.. näinhän se ei ole..
Otetaan esimerkkinä vaikka joku hyvin toimeen tuleva henkilö: vuositulot brutto 100 000€/v --> maksaa veroja esim. 50%. Matalapalkkainen 15 000€/v veroa 18%.
50000€/2700€=18,5v eli korkeatuloinen maksaa vuodessa lähes 20v verot verrattuna matalapalkkaiseen... Tuo 100 000€ vuositienesti ei ole edes vielä mikään harvinainen. Suuri osa yritysten avainhenkilöistä nostaa vastaavaa palkkaa ja ihan normaali rivilentokapteeni nostaa vuositasolla jopa 150 000€.
Itselläni muuten jää vuoden bruttotulot siihen 45k€ luokkaan, eli en kuulu tuohon ryhmään... :-)
Tuon voisi kyllä joku kirjoittaa useampaan lehteen yleisönosastolle. Ja Tuulilasiin yms. Eri asia on sitten julkaistaanko niitä.