Seuraava >>
c
Kirjoittanut: cc 3.1.2008 klo 18.49
Erottaminen
Virallinen toimenpide, jolla rikkoja suljetaan jonkin yhteisön tai järjestön ulkopuolelle. Uskonnollisissa yhteisöissä se on periaate ja niille luonnostaan kuuluva oikeus, ja se voidaan rinnastaa poliittisten ja kansallisten elinten valtaan määrätä kuolemanrangaistus, karkottaa maasta ja kieltää jäsenyys. Jumalan seurakunnassa sitä käytetään järjestön opillisen ja moraalisen puhtauden säilyttämiseksi. Tämän vallan käyttäminen on välttämätöntä järjestön, varsinkin kristillisen seurakunnan, olemassaolon jatkumiselle. Seurakunnan täytyy pysyä puhtaana ja säilyttää Jumalan suosio, jotta hän voisi käyttää sitä ja jotta se voisi edustaa häntä. Muutoin Jumala erottaisi eli karsisi pois koko seurakunnan. (Il 2:5; 1Ko 5:5, 6.)
Kristillinen seurakunta. Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset valtuuttavat kristillisestä seurakunnasta erottamisen käskyin ja ennakkotapauksin Heprealaisten kirjoitusten periaatteiden perusteella. Käyttämällä tätä Jumalalta saamaansa valtaa seurakunta pitää itsensä puhtaana ja hyvässä asemassa Jumalan edessä. Apostoli Paavali käski hänelle annetun vallan perusteella erottaa sukurutsaista haureutta harjoittavan miehen, joka oli ottanut isänsä vaimon (1Ko 5:5, 11, 13). Hän käytti erottamisvaltuuttaan myös Hymenaioksen ja Aleksandroksen tapauksessa (1Ti 1:19, 20). Diotrefes yritti kuitenkin ilmeisesti erottaa toisia väärin perustein (3Jo 9, 10).
Rikkomuksia, jotka saattaisivat johtaa kristillisestä seurakunnasta erottamiseen, ovat mm. haureus, aviorikos, homoseksuaalisuus, ahneus, kiristys, varastaminen, valehtelu, juoppous, herjaaminen, spiritismi, murha, epäjumalanpalvelus, luopumus ja jakaumien aiheuttaminen seurakunnassa (1Ko 5:9–13; 6:9, 10; Tit 3:10, 11; Il 21:8). Lahkoa edistävää ihmistä varoitetaan armollisesti kerran ja toisen kerran, ennen kuin erottamisprosessi käynnistetään. Kristillisessä seurakunnassa sovelletaan käytäntöön Laissa ilmaistua periaatetta, jonka mukaan kahden tai kolmen todistajan täytyy vahvistaa syytettyä vastaan esitetyt todisteet (1Ti 5:19). Niitä, jotka on tuomittu synnin harjoittamisesta, ojennetaan Raamatun perusteella ”katselijoiden” edessä, esimerkiksi niiden edessä, jotka todistivat syntisestä käytöksestä, jotta hekin kaikki pelkäisivät terveellä tavalla sellaista syntiä (1Ti 5:20; ks. OJENNUS).
Lisäksi Raamatussa neuvotaan vakavasti kristillistä seurakuntaa lopettamaan seurustelu sellaisten kanssa, jotka aiheuttavat häiriötä eivätkä vaella oikein mutta joita ei ole tuomittu täysin seurakunnasta karkotettaviksi. Paavali kirjoitti sellaisista Tessalonikan seurakunnalle: ”Lakatkaa seurustelemasta hänen kanssaan, jotta hän häpeäisi. Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa yhä häntä vakavasti niin kuin veljeä.” (2Te 3:6, 11, 13–15.)
Sen sijaan sellaisista, jotka olivat kristittyjä mutta jotka myöhemmin käänsivät selkänsä kristilliselle seurakunnalle tai jotka erotettiin siitä, apostoli Paavali sanoi: ”Lakatkaa olemasta – – sellaisen – – seurassa.” Apostoli Johannes puolestaan kirjoitti: ”Älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä.” (1Ko 5:11; 2Jo 9, 10.)
Erotetut voidaan ottaa takaisin seurakuntaan, jos he ilmaisevat vilpitöntä katumusta (2Ko 2:5–8). Tämä suojelee myös seurakuntaa ja estää Saatanaa pääsemästä siitä voitolle sillä tavoin, että se heilahtaisi väärinteon suvaitsemisesta toiseen äärimmäisyyteen tulemalla tylyksi ja leppymättömäksi (2Ko 2:10, 11).
c
Kirjoittanut: cc 3.1.2008 klo 18.49
Erottaminen
Virallinen toimenpide, jolla rikkoja suljetaan jonkin yhteisön tai järjestön ulkopuolelle. Uskonnollisissa yhteisöissä se on periaate ja niille luonnostaan kuuluva oikeus, ja se voidaan rinnastaa poliittisten ja kansallisten elinten valtaan määrätä kuolemanrangaistus, karkottaa maasta ja kieltää jäsenyys. Jumalan seurakunnassa sitä käytetään järjestön opillisen ja moraalisen puhtauden säilyttämiseksi. Tämän vallan käyttäminen on välttämätöntä järjestön, varsinkin kristillisen seurakunnan, olemassaolon jatkumiselle. Seurakunnan täytyy pysyä puhtaana ja säilyttää Jumalan suosio, jotta hän voisi käyttää sitä ja jotta se voisi edustaa häntä. Muutoin Jumala erottaisi eli karsisi pois koko seurakunnan. (Il 2:5; 1Ko 5:5, 6.)
Kristillinen seurakunta. Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset valtuuttavat kristillisestä seurakunnasta erottamisen käskyin ja ennakkotapauksin Heprealaisten kirjoitusten periaatteiden perusteella. Käyttämällä tätä Jumalalta saamaansa valtaa seurakunta pitää itsensä puhtaana ja hyvässä asemassa Jumalan edessä. Apostoli Paavali käski hänelle annetun vallan perusteella erottaa sukurutsaista haureutta harjoittavan miehen, joka oli ottanut isänsä vaimon (1Ko 5:5, 11, 13). Hän käytti erottamisvaltuuttaan myös Hymenaioksen ja Aleksandroksen tapauksessa (1Ti 1:19, 20). Diotrefes yritti kuitenkin ilmeisesti erottaa toisia väärin perustein (3Jo 9, 10).
Rikkomuksia, jotka saattaisivat johtaa kristillisestä seurakunnasta erottamiseen, ovat mm. haureus, aviorikos, homoseksuaalisuus, ahneus, kiristys, varastaminen, valehtelu, juoppous, herjaaminen, spiritismi, murha, epäjumalanpalvelus, luopumus ja jakaumien aiheuttaminen seurakunnassa (1Ko 5:9–13; 6:9, 10; Tit 3:10, 11; Il 21:8). Lahkoa edistävää ihmistä varoitetaan armollisesti kerran ja toisen kerran, ennen kuin erottamisprosessi käynnistetään. Kristillisessä seurakunnassa sovelletaan käytäntöön Laissa ilmaistua periaatetta, jonka mukaan kahden tai kolmen todistajan täytyy vahvistaa syytettyä vastaan esitetyt todisteet (1Ti 5:19). Niitä, jotka on tuomittu synnin harjoittamisesta, ojennetaan Raamatun perusteella ”katselijoiden” edessä, esimerkiksi niiden edessä, jotka todistivat syntisestä käytöksestä, jotta hekin kaikki pelkäisivät terveellä tavalla sellaista syntiä (1Ti 5:20; ks. OJENNUS).
Lisäksi Raamatussa neuvotaan vakavasti kristillistä seurakuntaa lopettamaan seurustelu sellaisten kanssa, jotka aiheuttavat häiriötä eivätkä vaella oikein mutta joita ei ole tuomittu täysin seurakunnasta karkotettaviksi. Paavali kirjoitti sellaisista Tessalonikan seurakunnalle: ”Lakatkaa seurustelemasta hänen kanssaan, jotta hän häpeäisi. Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa yhä häntä vakavasti niin kuin veljeä.” (2Te 3:6, 11, 13–15.)
Sen sijaan sellaisista, jotka olivat kristittyjä mutta jotka myöhemmin käänsivät selkänsä kristilliselle seurakunnalle tai jotka erotettiin siitä, apostoli Paavali sanoi: ”Lakatkaa olemasta – – sellaisen – – seurassa.” Apostoli Johannes puolestaan kirjoitti: ”Älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne tai sanoko hänelle tervehdystä.” (1Ko 5:11; 2Jo 9, 10.)
Erotetut voidaan ottaa takaisin seurakuntaan, jos he ilmaisevat vilpitöntä katumusta (2Ko 2:5–8). Tämä suojelee myös seurakuntaa ja estää Saatanaa pääsemästä siitä voitolle sillä tavoin, että se heilahtaisi väärinteon suvaitsemisesta toiseen äärimmäisyyteen tulemalla tylyksi ja leppymättömäksi (2Ko 2:10, 11).
Vastaukset 3
Vanhimmat
..Missä kohdassa raamattua puhutan "Järjestöstä?"
Eiköhän se ollut niin , että Uskonnon ja Militaristisen kansalliskiihkon lietsoma -1- maailmansota tuotti hedelmänään Fasismin, ja kansallissaosialismin,ja sosialismin , niin näiden käyttämästä -Järjestömallista esim. Rutherford sai idean -Järjestö-sanan käyttöön, Bolshevismia kun pidettiin Uskonnon taholta ykköspelotteena:
-1; Maailmansotaa taas alettiin lietsoa n.-1800- luvun lopulla, ja erityisesti -1904; , Tsusiman meritaistelun jälkeen, jolloin Venäjän Keisarikunta osoitti oli rappeutumisensa lopulla.
Sotaa tarvittiin, nousevaa työväenliikettä vastaan , Suomenkin historia kertoo tarpeeksi siitä.
Kyseessä ei siis ollut -Jmalan henkeytys, Vaan raaka Politiikan teko.
ajattelet olevasi sellaisessa järjestössä, mikä on anut oikea ja Jumalan varjeluksessa. Kuvittelet siis ylimielisesti saavasi kohdella muita ihmisiä tunteettomasti oman aivopestyn mielesi mukaan.
Eiköhän olisi tässäkin kohtaa parempi tutkia raamattua paremmien, ilman, että vartiotorni on samanaikaiseti oikeassa kädessä.
Häpeä !
jahveteilta: "Älkää kuitenkaan pitäkö häntä vihollisena, vaan neuvokaa yhä häntä vakavasti niin kuin veljeä.” (2Te 3:6, 11, 13–15.)"
Tuppisuuna, nenää nakellen siirrytään kadun toiselle puolelle, vaikka erotettu/eronnut vain kyselisi normaaleja kuulumisia. Sääli, että jehovalaiset ovat niin arkoja ja pelkäävät kokoajan menettävänsä oman elämänsä harmagedonin verilöylyssä.